Uusi lähtölaukaus kisalle

| Julkaistu 12. 8. 2012 3:12

Tästä se alkaa! Kongressiedustaja Paul Ryanin valinta republikaanien varapresidenttiehdokkaaksi tuntuu yhdessä päivässä nostaneen Yhdysvaltojen vaalitaiston uudelle tasolle. Mitt Romney ei tehnyt varovaista valintaa, jota häneltä odotettiin.

Tässä muutamia ajatuksia Romneyn rohkeasta valinnasta.

Ryanin valinta selkeyttää äänestäjien vaihtoehtoja. Romneya on arvosteltu yksityiskohtaisten suunnitelmien puutteesta, mutta Ryan tuo sellaiset mukanaan republikaanien ehdokkaalle. Romney on jo aiemmin kehunut Ryanin budjettisuunnitelmaa ja sen esittämää visiota Yhdysvaltojen suunnaksi. Ryanin valinta varapresidenttiehdokkaaksi kertoo, että Romney on valmis kampanjoimaan “Ryanin suunnitelmaksi” kutsutulla budjettiesityksellä, jota voi pitää vähintään rohkeana ja jopa radikaalina.

Romneyn kampanja tuntee olevansa alakynnessä. On selvää, että Romneyn kampanja ei ole tähän mennessä sujunut toivotulla tavalla. Hän on saanut apuja sekä heikoista talousluvuista että Obaman kampanjan vaikeuksista, mutta silti Obama johtaa mielipidemittauksia – niukasti mutta selvästi. Ron Portmanin tai Tim Pawlentyn valinta ei olisi tuonut suuntaukseen muutosta suuntaan tai toiseen. Tarvittiin riski.

Romney katsoo kokonaisuutta. Mielipidemittausten mukaan Romneyn pitäisi pystyä kääntämään kurssi monessa osavaltiossa samanaikaisesti. Siksi hän ei voinut valinnassaan edesauttaa mahdollisuuksiaan yhdessä tärkeässä osavaltiossa kuten Ohiossa (Rob Portman), Floridassa (Marco Rubio) tai Virginiassa (Bob McDonnell). Ryanin osavaltion Wisconsinin voitto voi olla republikaaneille mahdollisuuksien rajoissa, mutta ennen kaikkea hänen valintansa oli kansallisen keskustelun avaus.

Valinta voi koitua republikaanien kohtaloksi myös kongressivaaleissa. Republikaanit ovat nyt naimisissa Ryanin budjettisuunnitelman kanssa – tahtoivat sitä tai eivät. Jos kansa pelästyy Ryanin suunnitelmaa, voivat demokraatit olla vahvoilla myös presidentinvaalien kanssa samaan aikaan käytävissä kongressivaaleissa. Kongressivaalien tuloksella on iso merkitys siihen, miten vaalit voittanut presidentti pystyy edistämään ohjelmaansa käytännössä.

Vähemmistöt jäivät lehdelle soittelemaan. Paljon puhetta oli siitä, että Romney tarvitsisi latinoa, mustaa tai naista rinnalleen. Näiden äänestäjäryhmien parissa hän on heikoimmillaan. Romney voi vielä paikkailla tätä aukkoa esimerkiksi antamalla republikaanien puoluekokouksen pääpuhujan paikan senaattori Marco Rubiolle.

Ryanin valinta ei kääntänyt tilannetta täysin päälaelleen. Usein varapresidenttiehdokkaiden merkitystä korostetaan liikaa. Vedonlyöntimarkkinoilla voimasuhteet pysyivät suunnilleen ennallaan. Kerrointen perusteella vedonlyöjät arvoivat Obaman voittomahdollisuuksiksi noin 60 prosenttia ja Romneyn mahdollisuuksiksi noin 40 prosenttia. The New York Timesin monimutkainen matemaattinen ennustemalli antaa Obamalle edelleen noin 70 prosenttia ja Romneylle 30 prosenttia.

Tässä vielä lukemistoa Paul Ryanin valinnasta.

Uutisjuttuni Ryanin valinnan merkityksestä presidenttikisalle digilehdessä (tunnuksien takana).

Profiilini Ryanista digilehdessä (tunnuksien takana).

HS.fi:n uutisjuttu Ryanin valinnasta

HS.fi:n profiili Ryanista

8 vastausta artikkeliin “Uusi lähtölaukaus kisalle”

  1. Miikka kirjoittaa:

    Yhdysvaltain presidentinvaaleja ei ratkaista kansalaisten äänien enemmistöllä, vaan valitsijamiesten enemmistöllä. Ratkaisijoina eivät ole ollenkaan kaikki osavaltiot eivätkä niiden äänestäjät, vaan ratkaisijoina ovat kourallinen vaa’ankieliosavaltioita ja ääntenenemmistö kussakin niissä. Viime kädessä presidentinvaalit voi voittaa sellainenkin ehdokas joka on saanut hieman vähemmän kansalaisten ääniä kuin vastaehdokkaansa, kunhan äänet ovat peräisin sopivista osavaltioista.

    Olen lukenut gallupeista, että nimenomaan riittävässä lukumäärässä tällaisia ratkaisevia osavaltioita, Obaman kannatus on Romneytä suhteellisesti selvästi korkeammalla kuin mitä heidän välisensä yleinen kannatusero on. Puhutaan jopa 10% kannatusjohdosta tietyissä ratkaisevissa osavaltioissa. (Ryanin tulo Romneyn kumppaniksi ei tunnu purevan näihin eroihin). Obama lienee siis toistaiseksi pedannut itselleen paremmin noita ratkaisevia osavaltioita. Hän voisi noiden valossa voittaa jopa vaikka Romney saisi hieman enemmänkin ääniä kuin Obama.
    Mielestäni tämä on syytä muistaa kun katselee gallupien yleistä prosenttilukujakaumaa. Että tilanne toiminee toistaiseksi hieman paremmin Obaman eduksi, jos puntit ovat kovin tasan.
    Niin kauan kuin Obama säilyttää tällaisen erityisen kannatusjohdon mm Pennsylvaniassa, Ohiossa, Virginiassa ja Floridassa, tai ainakin osassa näitä.

  2. Paul Tiensuu kirjoittaa:

    Luulen, ettei Ryanin valinnalla ole erityistä merkitystä vaalien kannalta. Ryanin budjetti oli jo valmiiksi lyömäase republikaaneja vastaan, ja toisaalta hän on kampanjoinut avoimesti Romneyn puolesta jo pitkään, joten hänen vaikutuksensa luultavasti näkyy jo tämän kannatuksessa. Ryan vetoaa lähinnä oikeistokonservatiiveihin, jotka jo valmiiksi olivat Romneyn puolella, tai etenkin Obamaa vastaan. Niihin uskonnollisiin konservatiiveihin, jotka vieroksuvat Romneya, varapresidentti tuskin vaikuttaa. Tässä valossa en pidä Ryania minkäänlaisena riskinä, mutta hän tuskin myöskään tuo Romneylle ratkaisevasti uusia ääniä.

    Varapresidenttiehdokas ei ylipäänsä ole kovin merkittävä, ja Romney saattoi valita myös vain sen, kenen kanssa mieluiten työskentelee, jos tulee valituksi.

    Kuten Miikka yllä toteaa, vaa’ankieli-osavaltiot ratkaisevat. Portman olisi voinut kääntää Ohion Romneylle, ja siten koko vaalit. Nyt Portmanin vaikutus Ohiossa tuskin kasvaa, mikä auttaa Obamaa. Ohiossa tällä hetkellä Obaman kannatus on 48-50%, Romneyn 40-45%, ja veikkaisin, ettei suhde tuosta paljon muutu. Arvataan vaikka, että 53% Obamalle, 47% Romneylle.

    Ehkä Romneyn kapanja laski, että Ohio on jo menetetty (oliko se varapresidentin potentiaalinen vaikutus kotiosavaltiossaan luokkaa 2-4%, mikä tuskin riittäisi?), jolloin Portmania ei sen takia kannattaisi valita? Ehkäajateltiin Ryanin nosteen Iowassa riittää kääntämään niukasti Obamaan päin kallellaan olevan osavaltion Romneylle, mikä toisi edes yhden osavaltion lisää hänen leiriinsä. Näin käyneekin, mutta onko siitä riittävästi iloa Romneylle? Tuskin. Ohio, Florida, Virginia ja Pennsylvania ovat kaikki menossa Obamalle melko selvästi, aiemmin tasaisissakin gallupeissa (esim. Virginiassa) Obaman johto en kasvanut selvästi. No, kampanjoinnin tarkoitushan on tietysti vaikuttaa näihin lukuihin.

    Ehkä Romney vain piti Ryanista ja tämän budjetista.

    Lähde gallup-tietoihin:

    http://www.politico.com/p/2012-election/polls/president

  3. Riba de Sella kirjoittaa:

    Popular voten häviäjä on kuitenkin tullut valituksi presidentiksi viimeisen sadan vuoden aikana vain kerran, GW Bush vuonna 2000, mutta toki, mitä tiukempi vaali, sitä suurempi mahdollisuus sille kaiketi on.

    Osavaltiokohtaiseen dataan perustuvia ennusteita vaalien tuloksesta löytyy alla olevista linkeistä:

    http://fivethirtyeight.blogs.nytimes.com/

    http://elections.huffingtonpost.com/2012/romney-vs-obama-electoral-map

    http://frontloading.blogspot.fi/

    http://votamatic.org/

    http://www.centerforpolitics.org/crystalball/articles/category/2012-president/

    http://electoralmap.net/2012/intrade.php

  4. MHHX kirjoittaa:

    Eipä vähemmistöille paljon nyökätty kun republikaanien puoluekokouksen pääpuhujaksi valittiin kuitenkin New Jerseyn kuvernööri Chris Christie.

    Yksi mainittava perinne kaatui Ryanin valinnassa; ensimmäistä kertaa kumpikaan republikaanien ehdokkaista ei ole protestantti.

  5. Petri Isoniemi kirjoittaa:

    Kovin paljon on kiinnitetty huomiota galluptuloksiin. Onko muuten suunniteltu, että Yhdysvaltain presidentinvaalien varapresidenttiehdokkaat Joe Biden ja Paul Ryan kohtaavat jossakin vaalikeskustelussa?

  6. MHHX kirjoittaa:

    Protestanttien tähti näyttäisiolevan laskussa huippupolitiikassa.

    http://thecaucus.blogs.nytimes.com/2012/08/14/a-historical-benchmark-for-religion-and-race/

  7. Murtola kirjoittaa:

    Varapresidenttiehdokkaiden väittely on 11. lokakuuta.

    http://www.centre.edu/centredebate2012/

  8. Paul Tiensuu kirjoittaa:

    “Popular voten häviäjä on kuitenkin tullut valituksi presidentiksi viimeisen sadan vuoden aikana vain kerran, GW Bush vuonna 2000, mutta toki, mitä tiukempi vaali, sitä suurempi mahdollisuus sille kaiketi on.”

    Totta, mutta näiden välillä ei ole suoraa kausaalista suhdetta: popular voten voittaminen ei ole suora syy vaalien voittamiseen. Historiallinen korrelaatio on tietenkin vahva, koska popular voten voittaminen johtuu yksittäisten äänestysten voittamisesta, ja koska valitsijamiesten määrä osavaltioittain riippu väestön määrästä.

    Nyt kyse oli kuitenkin sen arvioimisesta, kuinka lähellä Romney oikeasti on Obaman voittamista. Ja tässä suhteessa Miikka oli oikeassa siinä, että popular vote gallupien seuraaminen voi olla harhaanjohtavaa.

    Jos popular vote gallupeissa luvut ovat 49-46, niin se näyttää tasaiselta. Kun taas katsoo osavaltioiden tilannetta, tietää, että vaikka Romney voittaisi Obamalta Iowan, Virginian ja Floridan, onnistuen samalla pitämään Pohjois-Carolinan vielä itsellään, hän häviäisi silti, jos äänestys muissa osavaltioissa toteutuisi tämänhetkisten gallupien mukaisesti. Juuri nyt näyttää vahvasti siltä, että hän on lähempänä menettää Pohjois-Carolinan kuin saada Virginian tai Floridan. Iowa taas on näistä vähämerkityksisin.