Se asiapitoisuudesta

| Julkaistu 17. 8. 2012 20:47

Tällä viikolla presidentinvaaleissa päästiin jo melkein asiaan.

Toiveet olivat korkealla, kun republikaani Mitt Romney nimitti viikonloppuna Paul Ryanin varapresidenttiehdokkaakseen. Tässäkin blogissa hehkutettiin, että nyt aletaan puhua Yhdysvaltoja kohtaavista haasteista ja pikkunäppärä nokittelu jää taustalle.

Ei se ihan niin mennyt.

Romney ja demokraattipresidentti Barack Obama kyllä puhuivat paljon terveydenhuollosta ja sosiaalituesta bussikiertueillaan, mutta heidän viestinsä jäi tiedotusvälineissä kakkoseksi muille uutisille.

Tiistaina Obaman varapresidentti Joe Biden varasti otsikot, kun hän päästi Virginiassa kampanjatilaisuudessaan suustaan möläytyksen, jollaisista hänet tunnetaan.

Biden yritti ripittää Romneya pankkien sääntelyn höllentämisaikeista sanomalla, että Romney aikoo ”vapauttaa pankit kahleistaan”. Sitten hän sanoi yleisölleen: ”Teidät he aikovat laittaa takaisin kahleisiin.”

Valtaosa kuulijoista oli uutisraporttien mukaan tummaihoisia. Bidenin kommenttia pidettiin selvänä viittauksena orjuuteen.

Huvittava lisäjuonne Bidenin möhläyksessä oli, että yksi sen äänekkäimmistä arvostelijoista oli republikaanien edellinen varapresidenttiehdokas Sarah Palin, joka tuli tunnetuksi omista, jatkuvista möläytyksistään.

Romney mokasi puolestaan torstaina, kun hän piti lehdistötilaisuudessa toimittajille oppituntia republikaanien ja demokraattien näkemyseroista terveydenhuollon suhteen. Tilaisuuden päätteeksi hän puuttui itseensä kohdistettuihin syytöksiin verotietojen salailusta.

Romney sanoi maksaneensa edellisten kymmenen vuoden aikana joka vuosi vähintään 13 prosenttia veroja. Romneyn mukaan luku olisi yli 20 prosentti, jos siihen laskee päälle lahjoitukset hyväntekeväisyyteen.

Romneyn tarkoitus oli suullisilla lisätiedoilla saada keskustelu tyyntymään, mutta vaikutus oli päinvastainen.

Todista väitteesi, oli Obaman kampanjan vastaus.

Obaman kampanjapäällikkö Jim Messina lähetti perjantaina kirjeen Romneyn kampanjapäällikölle Matt Rhoadesille. Siinä Messina pyysi jälleen Romneya julkistamaan verotietojaan. Messina lupasi, että jos Romney julkistaa verotietonsa viideltä vuodelta, Obaman leiri ei vaadi enempää.

Oli selvää, ettei Romneyn leiri tähän suostu.

Yhtälailla selvää oli, että Messinan julkistaman kirjeen kohde ei niinkään ollut Rhoades kuin tiedotusvälineet ja äänestäjät. Sen huomaa muun muassa kirjeen muotoilusta, joka muistuttaa Rhoadesia (tai siis äänestäjiä) syistä, joiden takia Romneyn pitäisi julkistaa verotietonsa.

“[Veroilmoitusten julkaisu] auttaisi saamaan vastauksia auki yhden veroilmoituksen julkaisun auki jättämiin kysymyksiin, kuten maksettujen verojen määrään, ulkomaisten pankkitilien käyttöön, ulkomaisiin sijoituksiin ja veroilta suojautumisen keinoihin. ”

Vedonlyöntikertoimien perusteella kisa on tiukentunut tämän viikon aikana. InTrade-pörssissä vedonlyöjät arvioivat tällä hetkellä Obaman voiton todennäköisyydeksi 56 prosenttia ja Romneyn voiton todennäköisyydeksi 43 prosenttia.

Myös The New York Timesin matemaattisessa ennustemallissa peli on tasoittunut. 538-blogin kirjoittaja Nate Silver kuitenkin muistuttaa, että mallissa Romneya nostavat viime aikojen mielipidemittaukset. Romneyn nousu gallupeissa puolestaan on hänen viikon takaisen varapresidenttinimityksensä ansiota. Perinteisesti varapresidenttiehdokkaan nimitys antaa ehdokkaalle pienen nosteen gallupeissa, mutta sen vaikutus on lyhytaikainen.

PS. Mielenkiintoinen pikku-uutinen oli se, että marylandilainen kongressiedustaja Chris Van Hollen on valittu Paul Ryanin rooliin Joe Bidenin väittelyharjoituksissa.

Varapresidenttiehdokkaat kohtaavat Kentuckyssa lokakuun 11. päivänä. Presidenttiehdokkaat väittelevät lokakuun aikana kolmeen kertaan: Coloradossa, New Yorkissa ja Floridassa.

12 vastausta artikkeliin “Se asiapitoisuudesta”

  1. Kari Peitsamo kirjoittaa:

    Draamassa seuraa vielä monta käännettä, kuten kuuluukin, mutta mikään draama se ei olisi, jos Obama valittaisiin.

    Amerikka haluaa olla suuri jälleen.

  2. Miikka kirjoittaa:

    Johtunee keskivertoäänestäjästä.

    Äänestäjät keskivertoisesti eivät kyenne työstämään vaikeita asiakysymyksiä, mutta ainakin keskivertoäänestäjät ja heitä tyhmemmät yleensä virkistyvät pikkunokittelun repliikeistä joita on helppo ymmärtää.

    Isojen asiakysymysten linjoista monet äänestäjät ovat omaksuneet ratkaisunsa, oikeastaan lojaliteetin jo ilman nykyisiä keskustelujakin: he antavat suosimansa puoluetahon ja/tai johtajan päättää mikä on milloinkin hyvä asiakysymyksissä.

    Tämä äänestäjien tietämättömyys/jaksamattomuus on syynä siihen että demokratia eli kansanvalta ei ole suinkaan mikään täydellinen hallitusmuoto. Itse asiassa, Yhdysvallat on perustettu tietoisesti vastustamaan demokratiaa ja sen sijaan toteuttamaan federaalia (melkein kuin feodaalia) perustuslaillista tasavaltaa, systeemiä joka kyllä jo alunperin oli selvemmin oligarkkinen kuin ihan demokraattinen. Sekään ei tietenkään ole täydellinen hallitusmuoto.

  3. Petri Isoniemi kirjoittaa:

    Yhdysvalloissa on siis kaksi suurta puoluetta, ja vain näillä suurilla puolueilla on mahdollisuus saada oma ehdokkaansa presidentiksi. Pienetkin puolueet kuitenkin asettavat ehdokkaansa vaaleihin. Aikooko blogin pitäjä kirjoittaa heistä? Se tietenkin myönnettäköön, että he ovat lähinnä kuriositeettejä. Se on kuitenkin ollut pohdinnan aiheena, haittasiko Ralph Naderin presidenttiehdokkuus demokraattien presidenttiehdokas Al Gorea vuonna 2000. Vaikuttaa tosin siltä, että Nader ei ole tällä kerralla presidenttiehdokkaana.

  4. elina kirjoittaa:

    “Tämä äänestäjien tietämättömyys/jaksamattomuus on syynä siihen että demokratia eli kansanvalta ei ole suinkaan mikään täydellinen hallitusmuoto. Itse asiassa, Yhdysvallat on perustettu tietoisesti vastustamaan demokratiaa ja sen sijaan toteuttamaan federaalia (melkein kuin feodaalia) perustuslaillista tasavaltaa, systeemiä joka kyllä jo alunperin oli selvemmin oligarkkinen kuin ihan demokraattinen. Sekään ei tietenkään ole täydellinen hallitusmuoto.”

    Olen samaa mieltä siitä, että tietämättömyys on syynä siihen miksi kansanvalta ei toimi. Mutta etenkin Yhdysvalloissa tätä tietämättömyyttä myöskin tuotetaan markkinaehtoisesti erittäin sofistikoituneilla kampanjoilla, jotka nimenomaan manipuloivat äänestäjiä tekemään irrationaalisia päätöksiä. Yhdysvalloissa kampanjointi perustuu markkinoinnille, minkä teoriassa pitäisi informoida kuluttajaa mutta joka käytännössä tuottaa massiivista disinformaatiota isolla rahalla. Se tekee poliitikoista tuoteprändejä, joiden itsetarkoituksena on maksimoida kysyntä. Ei kukaan tavallinen epäpoliittinen amerikkalainen kykene vastustamaan kyseistä propagandakoneistoa, jonka itsetarkoituksena on ehdollistaa äänestäjät äänestämään rahoittajien eniten veikkaama ehdokasta . Kuten Harry Truman osuvasti totesi: “If you cant convince them, confuse them” Vanha poliittinen temppu, joka toimii aina, niin myös tällä vaalikaudella.

  5. Antti V. kirjoittaa:

    Obaman gallup-johdon yksinkertaisesti täytyy olla jonkinlaisen manipulaation tulosta. Tuntuisi käsittämättömältä, jos nollaluokan saavutusluettelolla ja historian aggressivisimmalla ja törkyisimmällä vaalikampanjalla pääsisi jatkokaudelle – jopa Jenkeissä.

  6. Tapsa kirjoittaa:

    Niall Fergusonin kirjoittama Newsweekin kansijuttu ansaitsisi melkein kokonaan oman blogikipostauksensa.

    http://www.thedailybeast.com/newsweek/2012/08/19/niall-ferguson-on-why-barack-obama-needs-to-go.html

    Jutun sävy ja sisältö kertovat paljon journalismin tasosta tämän päivän yhdysvalloissa. Uskomattoman yksisilmäinen ja puolueellinen kirjoitelma, ihmettelen miten Newsweek kehtaa julkaista tällaista.

  7. Keijo Kivinen kirjoittaa:

    Antti V,

    Vuonna 2008 Yhdysvallat oli huomattavasti heikommassa taloudellisessa tilassa kuin Eurooppa. Vuonna 2012 se on vahvemmassa. Siinä konkurssissa missä Bush jätti Yhdysvallat on häkellyttävää, että se on edes näin hyvässä taloudellisessa kunnossa. Useat taloustieteilijät olettivat sillä olevan Kreikan ja Espanjan kaltaisia ongelmia.

    Obama myös lopetti korruptoituneen vakuutuslääketiedejärjestelmän. Tämän lisäksi Obama on lieventänyt Amerikan aggressiivista ulkopolitiikkaa ja vähentänyt terroriuhkaa samalla kun se on napannut Osama Bin Ladenin.

    Al.Qaidalle pahin mahdollinen tilanne oli Obaman valinta ja paras mahdollinen tilanne olisi Romneyn valinta ja paluu “Imperialistiseen käsitykseen USA:sta” joka lisäisi terrori- ja dosan uhkaa.

  8. Tuomas Niskakangas kirjoittaa:

    Miikka ja Elina, kiitos teille hyvästä pohdinnasta tietämättömyydestä ja demokratiasta. Yhdysvalloissa joutuu tosiaan usein ihmettelemään, miten ihmisillä on hyvin vahvoja mielipiteitä hyvin heikkoihin tietoihin pohjautuen.

    Petri, minulla ei ole näillä näkymin suunnitelmia tehdä “kolmansista ehdokkaista” juttua lehteen tai kirjoittaa heistä blogiin. Tällä kertaa kun mukana ei ole isojen puolueiden ulkopuolelta yhtään ehdokasta, jolla olisi vaikutusta lopputulokseen tai muutenkaan kummempaa merkitystä.

    Antti, korjaan sen verran, että tuskin kukaan väittää Obaman saavutusluettelon olevan “nollaluokkaa”, jos tarkoitat sillä vähäisiä saavutuksia. Päinvastoin, Obaman lista on pitkä. Juuri listan pituus onkin syynä siihen, että konservatiiveilla on niin vahva tahto saada hänet ulos Valkoisesta talosta.

    Tapsa, tuo Newsweekin juttu on täällä teilattu melko laajasti. Fergusonin jutun vastaista kritiikkiä on johtanut The New York Timesin kolumnisti, Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman.
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/08/19/unethical-commentary-newsweek-edition/
    Newsweek on tänä vuonna monta kertaa vetänyt kansijuttunsa tahalleen överiksi. Lehti on vakavissa talousvaikeuksissa ja sen lehdissä on viime aikoina ollut enemmän epätoivon kuin laatujournalismin makua.

  9. Antti V. kirjoittaa:

    Keijo Kivinen – Millä mittapuulla Obaman talouspolitiikkaa voi pitää menestyksenä? Obaman kolmen ja puolen vuoden presidenttikauden aikana USA:n valtionvelka on lisääntynyt enemmän kuin koko George W. Bushin kahdeksan presidenttivuoden aikana yhteensä. Siitä huolimatta taloudellinen toipuminen on ollut ennätyshidasta. Myöskään työttömyys ei Bushin kaudella yltänyt pahimmillaankaan Obaman kauden lukuihin, jotka ovat pysytelleet jo ennätykselliset yli 40 kuukautta reilun kahdeksan prosentin pinnassa. Samaten syksyn 2008 finanssipaniikin jälkeinen vapaa pudotus oli saatu päättymään jo ennen Obaman virkaanastumista, Bushin hallinnon viimeisten, drastisten taloudellisten interventioiden ansiosta, joten siinäkin suhteessa Obaman panokseen on turha vedota. Kukaan ei kiistä, etteikö useammankin Obaman edeltäjän aikana olisi tehty vakavia laiminlyöntejä, jotka kivesivät tien käsillä olevaan ahdinkoon. Mutta milloin julkisen vallan roolin paisuttaminen, sääntelyn lisääminen ja kalliiden sosiaalisten reformien tehtailu olisivat tuoneet alisuoriutuvaan tavoitteeseen minkäänlaista dynaamisuutta?

    Voisit myös esittää edes yhden konkreettisen perustelun väitteellesi, että terrorismin uhka olisi jotenkin pienentynyt Obaman aikana. Toki Obama antoi luvan bin Ladenin tappamiselle (kukapa presidentti ei olisi antanut) ja operaatio onnistui mainiosti. Omasta mielestäni todellinen terrorisminvastainen läpimurto tapahtui Bushin hallinnon aikana, jolloin USA vihdoin nousi todelliseen vastarintaan globaalia terrorismia vastaan, eikä tyytynyt ainoastaan symbolisiin vastaiskuihin, kuten ampumaan viiden miljoonan dollarin ohjuksia terroristien hylkäämiin viiden dollarin telttoihin keskellä ei mitään milloin Lähi-idässä, milloin Keski- tai Etelä-Aasiassa. Jos terrorismin uhka on Obaman aikana vähentynyt, niin korkeintaan presidentin myötäjuoksijoiden korvien välissä. Kroonisten taloudellisten vaikeuksien takia ulkopolitiikka ei ole ollut Obaman aikana kertaakaan niin korkealla presidentin asialistalla, että siitä pystyisi lausumaan mitään luotettavaa. Ihan laatuunkäypää kv. hallinnointia, mutta ei juuri enempää.

  10. Ron Paul 2012 kirjoittaa:

    Tuomas!

    Kuulisin mielelläni mielipiteesi tästä eilen tehdystä uutisvideo pätkästä.

    http://www.youtube.com/watch?v=cQvszfnOSY8

  11. Tuomas Niskakangas kirjoittaa:

    Hei Ron Paul 2012,

    Tein maanantain lehteen jutun yhden Ron Paulin kannattajan matkasta Tampaan. Juttu käsittelee Ron Paulin ja Mitt Romneyn monimutkaista suhdetta, jossa molemmat tarvitsevat toisiaan. Kesän neuvottelujen lopputulos on ollut molempien kannalta suotuisa. Ron Paul on saanut ajatuksiaan puolueohjelmaan ja valtaa pojalleen senaattori Rand Paulille. Romney on saanut työrauhan Ron Paulin koneistolta.

    Tuosta videosta vielä: Republikaanien puoluejohto on ihan selvästi pyrkinyt viemään Ron Paulin kannattajilta äänen puoluekokouksessa kaikin keinoin. Sitä voi ehkä pitää skandaalinakin, mutta puolueen sisäisenä sellaisena. Yhdysvaltojen korkein oikeus on tehnyt selväksi, että puolueet voivat valita ehdokkaansa miten lystäävät. Myös haastattelemani Ron Paulin kannattaja oli sitä mieltä, että kyse ei ole vaalivilpistä vaan kovasta pelistä.

  12. Miikka kirjoittaa:

    Jotenkin sitä toivoisi että erilaisten poliittisten ryhmien ajatukset ja tavoitteet pääsisivät esille ominaan, ja irti tuollaisista pakkopaita-puolueblokeista. Yhdysvalloissa se tarkoittaisi että nk kolmannet puolueet pääsisivät esille.

    Esimerkiksi nyt olisi hyvä jos Ron Paulin kannattajien rohkeus riittäisi todellakin niin pitkälle että he äänestäisivät itse varsinaisessa vaalissa mieleistään ehdokasta (se olisi varmaankin Libertaaripuolueen ehdokas) eikä poliittisen kaupankäynti-suhmuroinnin tuloksena jotain jonka kanssa heidän ideologiansa voi olla 90% eriävä. Tätä rohkeutta ja itsenäisyyttä ei kuitenkaan välttämättä ole tarinassamme nähdyillä Ron Paulin kannattajilla, jotka todennäköisemmin lammasmaisesti menevät äänestämään mitä patakonservatiivinen puoluekoneisto ja epä-libertaaria poikaansa suosiva paappa komentavat.

    Se, että kukin puolue saa sisällään valita ehdokkaansa miten lystää, on perusteiltaan johdannainen siitä että kannattajat ja äänestäjät jotka pitävät kyseistä lystäämistä sisäisenä vaalivilppinä tai epäreiluna, äänestävät jaloillaan ja joko asettavat oman ehdokkaansa tai menevät jonkun muun ehdokkaan taakse. Sitä olisi vapaa maa.

Kommentoi



HS in English