Likainen hyökkäys Romneya vastaan

| Julkaistu 6. 8. 2012 17:25

Senaatin demokraatteja johtava Harry Reid hyökkäsi viime viikolla republikaanien presidenttiehdokasta Mitt Romneya vastaan kohahduttavalla tavalla.

Reid väitti senaatin lattialla, että Romney ei ole maksanut veroja lainkaan kymmeneen vuoteen. Hän perusti väitteensä lähteeseen, jota hän ei nimennyt.

Romney kiisti Reidin väitteen nopeasti. Romney sanoi maksaneensa veroja – ja paljon. Romneyn mielestä Reidin on syytä esittää lähteensä tai pitää turpansa tukossa.

Reidin heitto on tuomittu laajasti. En ole mediassa törmännyt yhteenkään republikaaniin tai puolueettomaan kommentaattoriin, joka olisi pitänyt Reidin syytöstä hyväksyttävänä temppuna. Pisimmälle meni republikaanien vaalikomiteaa johtava Reince Priebus, joka kutsui Reidia “likaiseksi valehtelijaksi”.

Reidin hyökkäystä voisi helposti luulla harkitsemattomaksi tölväisyksi, mutta se tuskin oli sitä.

Harry Reid

Harry Reid

Reid ei välitä saamastaan arvostelusta. Hän joutuu huonoon valoon, mutta mitä sitten. Reid tuskin enää hakee uudelle kaudelle 76-vuotiaana vuonna 2016. Jos hakee, niin kohu on jo unohtunut.

Reidin syytös ajoi tarkoituksensa. Keskustelu löi lisää liekkiä Romneyn verotietokeskusteluun. Keskustelu Yhdysvaltojen tuoreista työttömyysluvuista (johon Romney pyrkii) väistyi, ja tilalle tuli Romneyn henkilökohtaisten raha-asioiden puiminen (johon demokraatti Barack Obama pyrkii).

Romneyn leiri joutuu nyt takomaan vaalien kannalta vähäpätöistä tekijää, Reidiä, eikä pysty keskittämään kaikkia voimiaan Obamaan ja maan talouteen.

Muita katkelmia vaalikentiltä:

Obama ja Romney lyövät toisiaan uusilla mainoksilla. Obaman tuoreimmassa lyödään Romneya siitä, että Romney haluaa lopettaa Planned Parenthood -järjestön. Äitiysterveydenhuollon palveluja tarjoava Planned Parenthood on aktiivinen aborttioikeuden puolustaja. Romney puolestaan moittii uusimmassa mainoksessaan Obamaa siitä, että tämä ei ole käynyt presidenttikaudellaan kertaakaan Israelissa.

Työttömyysluvut aiheuttavat yhä presidentti Obamalle ongelmia. Viime perjantain luku oli 8,3 prosenttia. Työttömyys on nyt ollut yli kahdeksassa prosenttissa ennätykselliset 42 kuukautta. Toisen maailmansodan jälkeen yksikään presidentti ei ole saanut jatkokautta yli 7,2 prosentin työttömyysluvuilla.

Real Clear Politicsin keräämässä gallupien keskiarvossa Obama johtaa Romneya nyt 2,8 prosentilla.

Romneyn varapresidenttipeli on pysynyt hyvin julkisuudelta piilossa. Suosikkijärjestys tuntuu asiantuntijoiden ja vedonlyöjien mukaan olevan 1) Rob Portman 2) Tim Pawlenty 3) Marco Rubio, John Thune, Paul Ryan, Bob McDonnell, Bobby Jindal jne. jne.

Vaalirahan keräys sujuu Romneylta edelleen hyvin. Heinäkuussa Romney keräsi 101 miljoonaa dollaria, joka on hieman vähemmän kuin kesäkuussa. Obaman leiri ei ole julkaissut vielä heinäkuun lukuja, mutta kesäkuussa sen vauhti oli selvästi Romneya perässä.

10 vastausta artikkeliin “Likainen hyökkäys Romneya vastaan”

  1. Zogg kirjoittaa:

    Aika likainen joo, mutta tehokas. Reid voi vedota siihen, että lähde ei halua julkisuuteen, koska joutuisi pulaan salaisten verotietojen julkistamisesta. Romney taas voisi halutessaan helposti osoittaa väite vääräksi julkaisemalla verotietonsa. I shot the sheriff, but I didn’t shoot no deputy -puolustus ei vain toimisi Romneyn eduksi. Verotietojen piilottelu varmasti herättää sitä enemmän närää, mitä hitaammin talous paranee. Se on sen verran tehokas vaaliase, että verotiedoissa täytyy todella olla jotain tosi tulenarkaa, että niitä ei haluta julkaista. Toisaalta Romney on aiemminkin tehnyt pahoja arviointivirheitä, joten tässä voi vain olla yksi jatkoksi.

  2. Ron Paul 2012 kirjoittaa:

    Tämä koko presidenttikisa Obaman ja Romneyn väillä on surullisen hupaisaa seurattavaa. Kun nämä ehdokkaat ovat 90% sama ehdokas eri kampauksilla, niin ainoa asia mitä he (,kuten myös heidän poliittiset broilerit siinä sivussa,) voivat tehdä on juoruilla ja hyökätän toistensa kimppuun mitä älyttömimmillä tavoilla. Kukaan ei puhu mistään todellisesta, vaan koko kisa on kuin saippuaooppera tai amerikkalainen vapaapaini spektaakkeli.

    Tässä erinomainen South Park parodia amerikkalaisesta kaksipuolue järjestelmästä:
    http://www.southparkstudios.com/full-episodes/s08e08-douche-and-turd

    Todellinen viimeaikainen uutinen Harry Reidin tekopyhyydestä on seuraavasssa youtube-pätkässä:
    http://www.youtube.com/watch?v=6ySzwQDuGCs

  3. Petri Isoniemi kirjoittaa:

    Milloin Mitt Romneyn varapresidenttiehdokas astuu julkisuuteen? Jos nostaa esille uskontonäkökohdan, hän kuulunee todennäköisesti katolilaiseen kirkkoon tai johonkin protestanttiseen kirkkoon. Vielä kymmenen vuotta sitten eräs evankelisluterilaisen kirkkomme kirkkoherra valisti minua, että mormoniyhteisö määriteltiin yhteisöksi, joka on vain saanut vaikutteita kristinuskosta. Kun roomalaiskatolilainen JFK pyrki Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 1960 vaaleissa, hän tarvitsi varapresidenttiehdokkaakseen protestantin. Kennedyn valinta osui Lyndon B. Johnsoniin. Marco Rubio on roomalaiskatolilainen, ja Rob Portman on metodisti eli protestantti.

  4. Ron Paul 2012 kirjoittaa:

    ROMNEY-VÄEN LIKAINEN HYÖKKÄYS RON PAULIN VALITSIJAMIES-STRATEGIAA VASTAAN

    Reality Check: GOP refuses to seat Maine delegation unless they agree to “Compromise”?
    http://www.youtube.com/watch?v=OzuSDqam5T4

    Tämä on jatkoa edelliseen kommenttiini.

    Eikö tämän pitäisi olla paljon suurempi uutinen kuin Harry Reidin juoruilut? Eikö tälläisen likaisen GOPin omien sääntöjen rikkomisen pitäisi pilata Romneyn mainetta enemmän kuin mitä Reid jaarittelee?

    Mutta tietenkään juuri kukaan mediassa vähät välittää tälläisistä jutuista.

  5. Erkki Tanskanen kirjoittaa:

    Ja vielä suurempi moka Romneylle on hänen Bain Capital- yhtiönsä varhaisaikojen rahoittajien paljastuminen salvadorilaisiksi
    äärioikeistoklaaneiksi, jotka perustivat sisällissodan aikana kuolemanpartioita, jotka murhasivat kymmeniätuhansia salvadorilaisia. Väitetään, että USA:n ulkopuolisista rahoittajista
    olisi 40% ollut näitä klaaniperheitä.

  6. Riba de Sella kirjoittaa:

    Paulin kannattajien “strategia” perustui siihen, että Mainen esivaalien tulos ei ole osavaltion republikaanien puoluekokousta sitova. Romney voitti Mainen esivaalit, niukasti, mutta voitti kuitenkin. Puoluekokouksessa Paulin porukka ei kunnioittanut esivaalien tulosta ollenkaan ja hankki valtakunnallisen puoluekokouksen 24:stä paikasta itselleen 20. Ei tuo minusta kyllä aivan reilua ole.

    Miksi he toimivat noin? Ajattelevatko he, että esivaaleissa äänestäneet ovat liian tyhmiä päättämään osavaltion presidenttiehdokaskannasta? Äänestäjien tyhmyys siis ilmenee tietenkin siinä, etteivät he tajunneet äänestää esivaaleissa Ron Paulia, koska kaikki fiksut kannattaa Ron Paulia ja kun ei kannata Ron Paulia on tyhmä, eikä tyhmien ääniä kannata laskea. Ja on se mediakin tyhmä, kun ei tajua uutisoida tällaisista todella tärkeistä asioista.

  7. Aleksi Päiväläinen kirjoittaa:

    Kesälukemisena sain juuri luettua FT:n kolumnisti Edward Lucen kiinnostavan kirjan Time to Start Thinking – America in the Age of Descent. Luce kuvaa siinä hyvin, miten Washingtonin peli on viime vuosina mennyt äärimmäisen likaiseksi ja kovaksi. Puolueet eivät oikein tunnu enää kykenevän sopimaan keskenään oikein mistään. Obama lupasi vuonna 2008 vahvoin sanankääntein muuttaa Washingtonin kulttuurin. Mutta onko käynyt niin, että Washingtonin kulttuuri muuttikin Obaman?

    Harry Reidin veto saattaa toki taktisessa mielessä olla varsin fiksu, oli hänen väitteellään todellisuuspohjaa tai ei.

  8. Miikka kirjoittaa:

    Minun havaintojeni mukaan molempien presidenttiehdokkaiden leireissä on tahoja, jotka ovat tehneet likaisia hyökkäyksiä vastakkaisen leirin presidenttiehdokasta vastaan. Romney ei ole ainoa kärsijä, vaan myös Obamaan on kohdistettu likaisia hyökkäyksiä, sellaisia joista ne puolueettomat faktojentarkkailijat ovat sanoneet että täyttä valhetta.

    En itsekään hyväksy Reidin käyttämää hyperbolaa, koska pidän sen täyttä totuusarvoa melko epätodennäköisenä, joskin se voi olla oikeansuuntainen. Mutta jos sille yrittää etsiä oikeutusta, etsimättä tulee (kokeneen juristin) mieleen tuomioistuinkäsittelyn oikeudenkäyntiväite jolla valehteleva kuulusteltava yritetään motivoida esittämään asiakirjat. Sekä USAn että Suomen lainsäädännössä on säännökset, joiden mukaan taho jolla on asiakirjoja joilla voi olla todistevaikutusta jutussa, on velvollinen esittämään ne. Siis velvollinen. Mutta toisinaan törmätään siihen että tällainen taho haluaa salata dokumentit ja valehtelee niiden sisällöstä. Suomessa olen nähnyt tätä tapahtuvan esimerkiksi lapsen latusta koskevissa käräjissä: hyvätuloinen/varakas vanhemmista jotenkin niin yrittää vältellä tulojensa ja varallisuutensa ilmaisevia asiakirjoja pääsemästä todisteiksi. Paitsi joitain muita keinoja, on myös pidetty oikeutettuna että asiakirjojen pimittämisen tuloksena se osapuoli, jonka eduksi pimittäminen tapahtuu, katsotaan todisteltavan kysymyksen kohdalla olevan niin väärässä kuin vastapuolensa kertoo ellei suostu esittämään asiakirjoja. Lapsen elatusta koskevassa eräässä näkemässäni jutussa tuomioistuin otti arvionsa perusteeksi vastapuolena olevan vanhemman kertomuksen entisen puolisonsa varoista ja tulotasosta, kun kyseinen exä ennätti muutaman kerran kieroilla asiakirjojen pimittämisellä. Asiakirjoja ei siis saatu esille, mutta elatusmaksut luultavasti asettuivat maksimitappiinsa, kun pimittäjä ei sitten myöskään päässyt hyödyntämään asiakirjoja jotka olisivat osoittaneet joitain liiketappioita jnpp.

  9. Tuomas Niskakangas kirjoittaa:

    Kiitos hyvästä kommentoinnista!

    On aivan selvää, että molemmat puolet rutiininomaisesti vääntävät totuutta itselleen edulliseen muotoon. Tätä tapahtuu sekä ehdokkaiden puheissa että ennen kaikkea mainoksissa. Pahimpia ovat superkomiteat, jotka eivät ole suorassa yhteydessä tukemiinsa ehdokkaisiin ja siten vapaampia likaamaan kätensä valheilla.

    Omasta mielestäni republikaanit ovat vielä aavistuksen kovempia syytämään puppua vaalikentillä. Tälle mielipiteelle löytyy puolitieteellistä näyttöä The New York Timesin Nate Silverin blogista.
    http://fivethirtyeight.blogs.nytimes.com/2011/09/23/a-look-at-politifact-grades-of-candidates/

    Likaisista hyökkäyksistä törkeimmän tähän mennessä on tehnyt demokraattien puoli. Kirjoitin siitä lehteenkin lyhyesti.
    http://www.hs.fi/ulkomaat/Sy%C3%B6p%C3%A4mainos+likasi+vaalitaistoa+USAssa/a1344447118613

    Erkki Tanskasen esiin nostama yksityiskohta Bain Capitalin yhteyksistä kuolemanpartioiden perustajasukuihin on kiinnostava. Se on välillä noussut esiin yksittäisinä heittoina, mutta kunnollista keskustelua siitä ei ole vaaleissa käynyt. Ehkä Obaman leiri pitää Romneyn yhteyksiä niin hatarina, ettei se lähde niitä nostamaan esiin. Toki asia voi vielä nousta esiin myöhemmin.

  10. Riba de Sella kirjoittaa:

    Ehkä hauskin lukemani likaiseen kampanjointiin liittyvä juttu on tämä:

    “It’s an old trick that Lyndon B. Johnson perfected when he was a young Texas politician. One time, he decided to spread a rumor that his opponent had sex with pigs. LBJ’s campaign adviser objected. Lyndon, he said, you know darn well that our opponent doesn’t have sex with pigs. To which LBJ said, “Oh I know that. But let’s make the sumbitch deny it.””

    http://www.newsworks.org/index.php/local//national-interest/42302-wild-about-harry

    Osattiin sitä ennenkin.