t.Ylläpito

Tänään tiistaina sanomalehdissä oli ilmoitus , että uudet kansanedustajat kutsutaan ensi maanantaina 26. maaliskuuta eduskuntaan. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tarkistaa edustajien valtakirjat, jotka vaalipiirien lautakunnat antavat edustajille huomenna keskiviikkona 21. maaliskuuta. Silloin valmistuu myös virallinen ja lopullinen vaalitulos, jonka voi lukea sivulta www.vaalit.fi

On luonteva siis luonteva hetki sulkea tämä blogi. Kommenttipalsta on vielä auki keskiviikkoon 21. maaliskuuta kello 14 asti. Sen jälkeen blogi siirtyy HS:n nettisivun arkistoon, jossa sitä voivat kaikki lueskella.

Kuluneiden kymmenen viikon urakka on ohi. Olen kirjoittanut 53 merkintää. Kommenttipalstalla on julkaistu jo lähes 2100 kommenttia. Ne kaikki olen lukenut, tarkistanut ja siirtänyt kommenttipalstalla julkaistavaksi.

Kiitän kirjoittajia ja tämän blogin lukijoita. Oli huima kokemus olla mukana tekemässä tätä blogia, ja korostan, että tämä blogi muodostui kokonaisuudesta, jossa pääpaino oli kommenttipalstalla ja sen elävällä keskustelulla. Jään kaipaamaan sen kirjoittajia. Olen otettu niistä monista kiitoksista ja toivotuksista, joita on kommentteihin viime päivinä liitetty. Näistä tuli sittenkin pitkät jäähyväiset.

Erikseen kiitän Helsingin Sanomia ja sen johtoa suvaitsevaisesta asenteesta. Työtoverini HS:n Kuukausiliitteessä, lehden nettitoimituksessa ja politiikan toimituksessa ovat tukeneet monin tavoin. Olen saanut ylenmäärin kommentteja ja apua myös muista viestimistä. Muiden blogien kirjoittajat ovat olleet mainioita yhteistyökumppaneita. Perhe on ollut ymmärtäväinen, ja sukukin on ollut mm. kirjoittajina mukana.
Mahtavaa.

Kiitän myös vaaliveikkaukseen osallistuneita. Alustavassa tarkistuksessa näyttää siltä, että meillä on peräti viisi tasapisteisiin ( 10 virhepistettä) yltänyttä veikkaajaa: Pasi Pekkinen, Anssi Miettinen, Timo Koski, Juhani Penttinen ja Jaakko Nurmi. Pyytäisin teitä lähettämään sähköpostilla vielä yhteystietonsa minulle palkintojen lähettämistä varten.

Vaalisunnuntaina alkanut keskustelu on jatkunut vilkkaana tänne asti. Jälkipeliä on pelannut lähes sata kirjoittajaa. On vaikea keksiä mitään erityistä lisää sanottavaa vaalituloksesta ja hallitustilanteesta. Kommenttipalstalla on valotettu asioita monelta kantilta.

Tartun vain yhteen kirjoitukseen, vaikka monia muitakin tekisi mieli kommentoida. Alpo Räinä kirjoitti kommentissaan:
”Perässähiihtäjä Hämäläisen kunniaksi on sanottava, että hän tekee vielä teoreettisia laskelmia punamultahallituksesta. Olisiko tiedossa joku uusi ihmevoide?”

Tiedossani ei ole mitään ihmevoidetta. Olen vuodesta 1983 asti varsin läheltä seurannut hallitusten muodostamisia. Siinä ajassa olen oppinut sen, että täysin varma hallituksen muodostamisesta voi olla vasta siinä vaiheessa, kun uudet ministerit kävelevät ulos Presidentinlinnasta.

Viime vaalien jälkeen tosin opin vielä lisää. Kesäkuussa 2003 huomasin, että tuokaan varovaisuus ei riittänyt. Hallitus vaihtui muutamassa päivässä, ja uusi pääministeri Anneli Jäätteenmäki työnnettiin syrjään.

Olen myös oppinut sen, että poliittisten johtajien perustelut ovat tänään tätä ja huomenna tuota. Viime syksynä keskusteltiin kotvan siitä, voitaisiinko suurin puolue syrjäyttää hallitusta muodostettaessa. Silloin vielä näytti siltä, että Sdp nousisi suurimmaksi ja keskustassa ja kokoomuksessa oli haluja etukäteen varoitella demareita liiasta ylimielisyydestä kertomalla, että keskusta ja kokoomus voisivat toisen ja kolmannen puolueen paikalta sopia hallituksesta ilman demareitakin.

Muistan hyvin, kuinka (silloinkin) hymyilevä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmestyi ruutuun ja kertoi, että vaikka kokoomus tulevien vaalien jälkeen nousisi suurimmaksi puolueeksi, voisivat keskusta ja demarit sopia yhdessä hallituksen muodostamisesta. Katainen arveli, että olisi siitä vihainen ja surullinen, mutta ei mahtaisi sille mitään, koska perustuslain mukaan näin voi tehdä.

Nyt on toinen ääni kellossa. Katainen puhelee ”väkivallasta”, jos kokoomus syrjäytettäisiin toiseksi suurimpana puolueena hallituksesta. Jos hän muistaisi syksyiset puheensa, hän olisi varovaisempi lausunnoissaan.

Perustuslaki toteaa, että ”eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään”.

Ja vielä:

”Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.”
( Perustuslaki 62 pykälä)

Perustuslaissa eduskunnalla, eduskunnan enemmistöllä, on täysi valta valita pääministeri ja sopia hallituksen muodostamisesta.

Ydinkysymys on se, että suurin valta tulevan hallituksen pohjasta sovittaessa on keskustan puheenjohtajalla Matti Vanhasella. Hänellä on käytettävissään kaksi vaihtoehtoa, porvarillinen hallitus ja punamultahallitus, kokoomuksella ja demareilla on kummallakin vain yksi vaihtoehto, yhteistyö Vanhasen kanssa.

Keskustan päälehti Suomenmaa määritteli keskustan paikan hallitusneuvotteluissa kauniisti näin.

”Keskustan käteen ojennettiin kuitenkin päävoitto. Keskusta on suurin puolue, ja se pystyi puolustamaan ykköspaikkaansa menestyksekkäästi. Niinpä hallitusneuvottelut käynnistyvät keskustan johdolla.
Keskustan asema on nyt selvästi vahvempi kuin neljä vuotta sitten, vaikka keskusta oli silloinkin suurin. Nyt ei ole sellaista vaihtoehtoa, että keskusta ei olisi hallituksessa. Keskusta on varmasti uudenkin hallituksen pääministeripuolue.

Vaalitulos tarjoaa ensisijaiseksi hallitusrungoksi keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuvaa yhteistyötä. Tämä voi kuitenkin toteutua vain sellaisen hallitusohjelman kautta, jonka keskusta tuntee omakseen.”

Suomenmaa sanoo asian aivan naulan kantaan. Kun Sdp ja kokoomus omin toimin pelasivat sinipunavaihtoehdon vaalikauden aikana pois käsistään, ne samalla antoivat keskustalle vahvan aseman, jonka vaalitulos sinetöi. Tästäkö pitäisi keskustaa syyttää?

Poliittinen valta-asetelma voi olla keskustajohtoinen ainakin seuraavat neljä vuotta. Jyrki Katainen ja Eero Heinäluoma huomaavat tämän, kun ensiksi mainittu on selvinnyt voitonhumalastaan ( hyvän olon aiheuttama) ja jälkimmäinen on tointunut tappiostaan. Jännä nähdä kumpi prosessi kestää kauemmin.

Mutta – mikään ei ole ikuista. Edellä hahmoteltu kuvio voi muuttua. Siitä meillä on tuoretta kokemusta.

Muistelleenpa vielä hetki millaista oli tammikuun alussa, kun tämä blogi avattiin.

Vaalitaistelun alkaessa tammikuussa näytti selvältä, että hallituspuolueet ovat vahvoilla. Ei milloinkaan hallitus ole lähtenyt niin suopeista asemista vaalityöhön kuin tämä Vanhasen punamultahallitus lähti viime tammikuun alussa. Lopputulos oli yhteensä kymmenen paikan tappio ja se, että pääpuolueet menettivät yhteensä 12 paikkaa ja sen seurauksena yhteisen eduskuntaenemmistön.

Ani harvoin pääoppositiopuolue lähtee niin huonoista asetelmista kuin kokoomus lähti tammikuussa. Sisäiset sotkut olivat piinanneet sitä koko syksyn, puolueen kärkihahmo oli hakusessa, mielipidemittaukset näyttivät huonoja lukemia, hallitukseen pääsy näytti olevan toivottaman kaukana ja puoluejohtaja oli suurten puolueiden johtajista kokemattomin, vastassaan huippusuosittu pääministeri ja taitava valtiovarainministeri.

Kahdessa kuukaudessa kuvio muuttui. Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö-yhdistelmä, jonka piti syöstä kokoomus suohon, toi kokoomukselle voiton vaaleissa.
( Tähän on vielä pakko lisätä, että keskusteluun mielipidemittauksista kannattaa ottaa rauhallinen näkökulma, jota edustaa toimittaja Pekka Vuoriston kirjoitus kokoomuksen noususta ja sen havaisemisesta mittauksissa. Se on julkaistu www.hs.fi ja huomenna sanomalehdessä. )

Näiden piti olla jatkuvuusvaalit, mutta tulikin muutosvaalit. Mutta uskomus siitä, että muutos vaan jatkuu luonnonlain mukaisesti tästä eteenpäin, voi osoittautua vääräksi.

Tänään selvältä näyttävä tulevaisuuskuva voi olla kuukauden päästä täysin epäselvä.

Porvareilla on nyt kultainen hetkensä, mutta he voivat hukata sen. Siitä löytyy Suomen poliittisesta historiasta yllin kyllin esimerkkejä.

Erikseen haluan vielä sanoa, että näiden vaalien alla tulin taas vakuuttuneeksi siitä, että Suomi tarvitsee myös pieniä puolueita. Ei näitä vaaleja jaksaisi, jos olisi vain kolme vaihtoehtoa. Suomessa on ollut sata vuotta melkoinen puoluekirjo. Vasemmistoliitto, vihreät, Rkp, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat arvokas osa meidän puoluejärjestelmäämme, joka ei ole mikään suljettu liiga. On pidettävä huoli siitä, että eduskuntaan voi nousta sen ulkopuoleltakin ryhmä tai puolue.

No tämä tästä.

Vielä eräs muistikuva. Eräs vanha kaverini lähetti sympaattisen sähköpostiviestin, jossa hän kertoi kuunnelleensa radiosta viime torstaina Vanhasen ja Heinäluoman vaalikeskustelua, jossa olin puheenjohtajana. Kaveri muisteli nähneensä Vanhasen, Heinäluoman ja minut yhdessä ensimmäisen kerran jossain Varusmiesliiton tilaisuudessa syksyllä 1979. En sitä enää muistanut, mutta voin hyvin uskoa, että kaveri muistaa oikein.

Viesti sai minut hetkeksi nostalgian valtaan, ja sen kunniaksi kaivoin HS:n Kuukausiliitteen arkistosta Vanhasesta syksyllä 2003 ja Heinäluomasta kesällä 2005 kirjoittamani henkilökuvat.

Vanhasen henkilökuva julkaistiin samana päivänä, jolloin hänet valittiin Suomen keskustan johtoon. Heinäluoman henkilökuva julkaistiin muutamaa päivää ennen kuin hänet valittiin Sdp:n puheenjohtajaksi.
Henkilökuvat löytyvät osoitteesta: www.hs.fi/kuukausiliite

Ja nyt - ei hyvästi vaan näkemiin!

Mahtavaa!

Taas yksi vaaliyllätys. Sääennusteista jäi mieleen epäilys, että tänään olisi kurja sää, tuulessa ja tuiskuissa joutuisi menemään äänestyspaikalle. Päivä olikin mitä parhain: Helsingissä oli aurinkoa ja kevättä illansuuhun asti, kunnes sääennuste toteutui ja alkoi koiranilma.

Paloheinän ladut olivat aikaisin aamulla vielä hiihdettävässä kunnossa. Sattumalta samalle ladulle lähtivät työtoverini Ilkka Malmberg ja hänen poikansa Henri Malmberg ja Lauri Malmberg.
Ei ollut yllätys, että Ilkka on hirmuhiihtäjä mutta että pojatkin menevät noin lujaa. Jäin suosiolla rooliini perässähiihtäjäksi.

Iltapäivällä poikkesimme äänestämässä Kannelmäen koululla. En enää muistanutkaan, että kuinka juhlallinen tapahtuma äänestys oikealla oikealla äänestyspaikalla on. Onneksi oli tuttu vaalivirkailija, ja hänen avullaan selvisin äänestystoimituksesta. Juhlan tuntua lisäsi vielä se, että Kannelmäen koululaiset olivat rakentaneet hienon kahvipöydän. Kiitos! Kyllä kannatti lykätä äänestyspäätös viime hetkeen ja käydä oikeasti äänestämässä. Tiedä vaikka seuraavissa eduskuntavaaleissa se ei olisi mahdollista, jos äänestys siirtyy nettiin.
Nyt on vielä pari tuntia aikaa nauttia tästä elämyksestä. Kannattaa käydä.
( Tämä merkintä jatkuu vaaliyönä ja maanantaina.)

Juuri nyt sidon toisella kädellä kravattiin solmua ja valmistaudun lähtemään Pasilan Yleisradion vaalistudiolle seuraamaan hermokeskuksessa vaalien huipentumaa: tuloslaskentaa ja ensimmäisiä kommentteja tuloksista. Jos seuraatte Ylen vaali-iltaa, on teoriassa mahdollista, että kuulette jonkin kommenttini sieltä kautta.

Tulosta odotellessa voi hauskuttaa itseään katsomalla oheista ehdokasvideota osoitteessa

www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?511221

Vaaliveikkaus on nyt suljettu. Veikkauksia ja kommentteja tuli paljon: yli 180. Suurkiitos!!

Katsotaan tulos huomenna tai viimeistään tiistaina. Jos havaitsette tehneenne oikein huippusuorituksen ( nolla tai muutama virhepiste) lähettäkää sähköpostia: unto.hamalainen@sanoma.fi Ja hyvästä suorituksesta saa samalla tavalla käräyttää kaverinkin.

Vaalisunnuntain ja maanantain yhteinen hyvä kysymys on: Miten tässä näin kävi?

Siihen saa lähettää kommentteja jo illalla. Yöllä Pasilasta palattuani siirrän ne kommenttipalstalle ja jatkan tätä merkintää. Jälkipeli saa jatkua tässä kohdassa tauotta tiistaiaamuun asti. Nyt ei nukuta.
Hyvää vaali-iltaa!

Hyvää iltaa! Tässä ensimmäiset yön kommentit vaalituloksesta!

( Perusteellisen tuloksen voi lukea osoitteessa www.hs.fi

Sanon rehellisesti ja suoraan, että vaalitulos oli minulle yllätys. En missään vaiheessa uskonut siihen, että kokoomus voisi ”vallitsevissa olosuhteissa ( suosittu ja vahva hallitus, supersuosittu pääministeri, hyvät taloudelliset ajat) voittaa kymmentä paikkaa vaaleissa. Mielessäni ajattelin, että sen optimitulos olisi 46-47 paikkaa, joka ei riittäisi murtamaan keskustan ja sosiaalidemokraattien yhteistä sadan paikan enemmistöä.

Toinen lähes yhtä suuri yllätys oli Sdp:n näin suuri tappio, kahdeksan paikkaa on paljon, ja Sdp:n kannatus on alempana kuin yli neljäänkymmeneen vuoteen. Pitää mennä Sdp:n historiassa puoluehajaannuksen päiviin asti, jolloin paikkamäärä on näin pieni. Eero Heinäluoma koki sellaisen tappion, että hänen pakko etsiä uusi alku puheenjohtajan työlleen. Mutta Heinäluoma on kokenut poliitikko. Kyllä hän sen voi löytää. Tappion hetkellä kannatta kuitenkin panna merkille, että Heinäluoma sai 10 000 ääntä Helsingissä ja raivasi itselleen elintilan tässä hankalassa vaalipiirissä. Erkki Tuomiojan äänipotti ei kasvanut ollenkaan niin suureksi kuin luultiin. Tämä oli tärkeää, sillä Tuomiojaa on pidetty Heinäluoman todennäköisenä haastajana seuraavassa puoluekokouksessa kesällä 2008.

Tappio mikä tappio. Ja kuitenkin Sdp:n lähtöasetelma oli hyvä: mielipidemittauksissa Sdp oli selvästi suurin puolue tämän vuoden tammikuulle asti, eikä ero keskustaan ollut vielä viime viikollakaan niin suuri, etteikö sitä olisi voitu kuroa kiinni. Oma arvioini Sdp:n tappiosta oli kolme neljä paikkaa.

Kokoomuksen suuri voitto ja Sdp:n raskas tappio juontaa mielestäni syynsä samasta asiasta. Sdp:n aktivistit valittivat koko alkuvuoden, ettei ”väki liiku”. Sitä puhuttiin helmikuun pidetyssä puoluevaltuuston kokouksessa ja monessa muussakin yhteydessä. Aktivistit liikkuivat, mutta puolueen jokseenkin uskolliset kannattajat eivät liikkuneet. Tämä ilmiö haistettiin erittäin hyvin torstaina julkistetussa HS-Gallupissa.

Kokoomuksessa saatiin – presidentinvaalien tapaan – vauhti päälle aivan viime viikkoina. Kaksi käännekohtaa on noteerattava: Sauli Niinistön tulo helmikuun alussa vaalikentille ja SAK:n hyllytetyn vaalimainoksen aiheuttama pahan mielen purkaus. Niinistön merkitystä ei sovi vähätellä: hän sai 10 prosenttia kokoomuksen äänistä ja hänen äänimääränsä oli 2/3 kokoomuksen saamasta ääntenlisäyksestä. En muista – jos Veikko Vennamo lasketaan pois – kenenkään yksittäisen poliitikon keränneen omassa puolueessaan vastaavaa pottia ainakaan suurissa puolueissa.

Jyrki Kataisen haparointi alussa tuntui lähinnä kiusalliselta, mutta loppua kohti hän pystyi parantamaan vauhtiaan ja erilaisissa arvioissa hänet noteerattiin viimeisten vaalikeskustelujen voittajaksi.
Katainen osoitti olevansa lujaa tekoa poliitikkona, sillä Vanhasen ja Heinäluoman kaltaisia tekijöitä vastaan ei ollut helppo kamppailla. Myös hänen henkilökohtainen äänimääränsä 10 000 ääntä Pohjois-Savossa oli merkittävä suoritus.

Kokoomuksen voittoa auttoi myös sen ehdokkaiden ankara kampanjointi. Se oli jo monen kohdalla siinä rajalla, meneekö se jo yli kaiken kohtuuden. Äänestäjien mielestä ei mennyt.

Kaikkein odotetuin keskustan tulos. On hyvä muistaa, että vuonna 2003 keskusta sai 55 paikkaa ja sillä meni kaikki aivan nappiin. Sen saavutuksen ylittäminen olisi ollut jo pienoinen ihme, mutta 51 paikkaa oli loistotulos ja pääministeri Matti Vanhaselle myös henkilökohtainen voitto. Vanhaseen kohdistui vuosi sitten pieleen menneiden presidentinvaalien jälkeen kova paine. Hän kesti sen ja pystyi viemään puolueensa ”torjuntavoittoon”, joka Sdp:n tappion jälkeen osoittautui oikeaksi voitoksi. Vanhasen henkilökohtainen äänimäärä oli reippaasti yli 20 000, kun se neljä vuotta sitten oli vain kolmannes siitä. Silloin keskustan listan kärjessä oli Tanja Karpela ( nykyinen Saarela). Nyt hän sai vain kolmanneksen silloisessta äänimäärästään.

Pienten puolueiden voimasuhteissa mielipidemittaukset osuivat kohdalleen. Vihreät menivät eteenpäin, mutta suuri tavoite eli nousta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi jäi saavuttamatta. Tarja Cronberg onnistui lähes kaikessa muussa paitsi oman edustajapaikan pitämisessä. Vasemmistoliitto sai ”torjuntavoiton” ainakin, jos muistaa miten huonoista asemista se lähti liikkeelle viime syksynä. Puheenjohtaja Martti Korhonen voi laskea tämän myös henkilökohtaiseksi voitokseen.

Luulen, että Sdp teki pahimman arviointivirheen juuri vasemmistoliiton kohdalla. Vasemmistoliitosta näytti lohkeavan osa Sdp:lle, ja demarit halusivat varmistaan potin tulon lähestysmällä kampanjassan vasemmistoliiton väkeä. Olihan Sdp:n kampanjassa paljon samoja piirteitä, joilla vasemmistoliitto oli kampanjoinut Suvi-Anne Siimeksen aikana. Tämä taktiikka ei onnistunut.

Sdp:n ja vasemmistoliiton yhteinen paikkamäärä on 62. Se on alhaisempi kuin koskaan itsenäisyyden aikana, alle kolmanneksen. Totta kai tämä antaa ajattelemisen aihetta vasemmistolle, ja asiaa joudutaan pohtimaan myös SAK:ssa, joka tunnetulla vaalimainoksellaan yritti herättää omat jäsenensä äänestämään. Siinä varmaan onnistuttiin, mutta samalla herätettiin myös porvarit. Toistui sama kuin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Horroksessa olleet keskustalaiset ja varsinkin kokoomuslaiset päättivät sittenkin toimia.

Rkp ja kristillisdemokraatit saivat omansa liikkeelle ja näissä vaaleissa se riitti kunnialliseen tulokseen. Stefan Wallin ja Päivi Räsänen voivat huokaista helpotuksesta. Rkp:n asema hallituksessa pysyy, ja kristillisdemokraatit saavat jatkaa entisen kokoisena.

Perussuomalaisten menestys on pitkälle tai lähes kokonaan Timo Soinin ansiota. Ilman Soinin presidentinvaalimenestystä perussuomalaiset olisivat pyyhkiytyneet pois eduskunnasta. Perussuomalaiset on yhden miehen puolue – kuten oli sen edeltäjäkin Smp. Soinin 19 000 ääntä on käsittämätön suoritus. Viime eduskuntavaaleissa hän sai 4000 ääntä ja pääsi läpi pääasiassa kristillisdemokraattien äänillä.

Masentavinta vaaleissa oli äänestysprosentin lasku. Se on nyt alle 69 prosenttia – ja prosentin piti juhlavuoden kunniaksi nousta. Viime eduskuntavaalien pienen hypähdyksen jälkeen palattiin taas lasku-uralle. Suomi jää enemmän ja enemmän jälkeen muista Pohjoismaista, joissa äänestysprosentit ovat kymmenisen prosenttiyksikköä suurempia kuin meillä. Se on kansallinen häpeä.

Vaikka olenkin aika vanha mies, ei minua ilahduttanut eduskunnan keski-iän nousu. Kaksi alle 30 vuotiasta on liian vähän. Ja – äänestäjien tavoin – lähes puolet uudesta eduskunnasta on 50 vuotta tai yli.

Myönteistä on naisten osuuden nousu. 84 naista on enemmän kuin koskaan eduskunnan sadan vuoden historiassa.

Seuraavat viikot täyttyvät hallituspelistä. Tulevan hallituspohjan ratkaisee käytännössä yksi mies, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Jos Vanhanen haluaa muodostaa porvarillisen hallituksen keskustan, kokoomuksen ja Rkp:n voimin, mahdollisesti vielä täydennettynä yhdellä muulla puolueella (kristillisdemokratit tai vihreät), hänellä on siihen täydet mahdollisuudet. Kaikki kolme porvarillista puoluetta pärjäsivät samoissa vaaleissa hyvin. Se on hyvin poikkeuksellista. Edellisen kerran niin kävi kaksikymmentä vuotta sitten 1987. Ja mikä tärkeintä keskustalla ja kokoomuksella on yhdessä eduskuntaenemmistö, mitä taas keskustalla ja Sdp:llä ei ole.

Mutta Vanhasella on toinen vaihtoehto. Hän voi koota hallituksen entiselle punamultapohjalle: keskusta, Sdp ja Rkp, ehkä täydennettynä vihreillä. Entisellä punamullalla on enemmistö eduskunnassa, ja eduskunta valitsee pääministerin. Se näyttäisi aika kovalta ratkaisulta, mutta neljä vuotta on pitkä aika. Silloin Vanhaselle avautuisi mahdollisuus auttaa myös demareita ja varsinkin Eero Heinäluomaa jaloilleen vaalitappion jälkeen.
En nimittäin usko, että Sdp noin vain lähtee vapaaehtoisesti oppositioon.

Pidän porvarihallitusta todennäköisempänä kuin punamultahallituksen jatkoa, mutta mitenkään varmaa ei kokoomuksen nousu hallitukseen ole. Totta kai on punamullalle tappio se, ettei keskustalla ja Sdp:llä ole yhdessä enemmistöä uudessa eduskunnassa, mutta uskon Rkp:n joustavan ja auttavan – tietysti sopivasta hinnasta – entiset hallituskumppanit jatkoon, jos ne yhdessä sitä Rkp:lta pyytävät. Stefan Wallin on pelimies.

Mutta ei mennä spekuloinnissa tämän pidemmälle. Kuten tuolla edellä kirjoitin: jatketaan vaalien jälkipeliä vielä maanantaina tällä vaalisunnuntain kommenttipalstalla. Tiistaina yritän vetää yhteen käytyä keskustelua ja arvioida vähän vaalitilannetta ja mahdollisesti hallitustilannettakin. Toivon komentteja myös yksittäisistä valituista kansanedustajista ja myös pudonnoisesta. Vaihtuvuus oli melkoinen, ja eduskuntaan tuli monenmoista hiihtäjää – ja tämä ei ole ollenkaan negatiivinen ilmaus Perässähiihtäjältä.

Tiistaina ja keskiviikkona hyvästelemme toisemme tässä blogissa. Kymmenen viikon kirjoitusurakka on meiltä kaikilta nyt aivan loppuvaiheissa, joten rohkenen pyytää vielä kommentteja ja arvioita. Sen jälkeen ajan blogin alas, se jää HS:n verkkosivuille sellaisenaan kaikkien luettavaksi ja ihmeteltäväksi.

Tämä on ollut huikea kokemus, joka huipentui vaali-iltaan Yleisradion tulosstudiolla. Viime presidentinvaalien alla olin samoissa kommentaattoritehtävissä MTV3:ssa. Nämä molemmat ovat kirjoittavalle toimittajalle aivan ainutlaatuisia kokemuksia. Kumpaankaan en olisi ilman tätä blogia saanut kutsua. Ja blogi ei ikinä olisi voinut onnistua näin hyvin, jos blogissa ei olisi ollut näin hyviä kommenttien kirjoittajia. Mutta kuten sanoin jo ensimmäisissä merkinnöissäni tammikuun alussa. Tämä loppuu vaalien jälkeen. Mutta ei aivan vielä: maanantaina ja tiistaina kirjoitellaan ja sitten se on ohi.

Hyvää aamupäivää maanantaina, Hyvää tasa-arvon päivää, Hyvää Minna Canthin päivää!

Vaaliveikkauksen tarkistaminen on täydessä vauhdissa. Pasi Pekkinen ja Anssi Miettinen sekä Timo Koski ja Juhani Penttinen ovat tähän mennessä pienimmät virhepisteet keränneet ( 10 virhepistettä). Jos löydätte pienempiä tai samansuuruisia virhepistelukuja, ilmoittakaa.

( Pasi Pekkinen on muuten kirjoittanut maanantaina 19.3. kello 17.50 julkaistun kommentin, jossa hän arvioi vaaleja – ja ehkä huomaamattaan selvittelee, miksi hän veikkasi niin hyvin kuin veikkasi. Kannattaa lukea.)

Tänään kello 13.15. Matti Vanhanen pitää infon, jatkan merkintää Vanhasen infon jälkeen iltapäivällä. Mutta kommentit ovat tervetulleita.

Vanhanen tosiaankin piti infoon ennen kuin hän aloitti kakkukahvien juomisen. Infossa oli hyvin vähän sisältöä, mutta vähiä sanoja ja eleitä toki voi tulkita. Keskusta ja Vanhanen ovat vuorenvarmoja pääministerin paikastaan. Vanhanen vakuutti, että hän kyllä löytää ”kavereita” hallitukseen. Siltä se tosiaan näyttää.

Vanhasen mielestä hallituksen takana pitäisi olla suunnilleen 120 kansanedustajaa, jotta se voi olla turvallisin mielin eduskunnassa, eli hallituksella on enemmistö kaikissa tilanteissa. EU-aikana ministerikansanedustajat matkustavat niin paljon, että heidän poissaolonsa varalta pitää olla marginaalia. Tällainen hallitus voisi olla sinivihreä ( kesk, kok, rkp, vihr/ 126 edustajaa) tai punamulta vihreillä terästettynä (kesk,sd,rkp,vihr/121 edustajaa).

Vanhanen poisti hallitusvaihtoehtojen listalta kolmen suuren puolueen hallituksen. Nyt eletään normaaleja aikoja, jolloin ei tarvita näin laajapohjaista hallitusta. Sen enempää hallitusvaihtoehdoista Vanhanen ei suostunut sanomaan.

Keskusta aikoo ottaa itselleen eduskunnan puhemiehen paikan eduskuntakauden aluksi. Uuden hallituksen muodostamisen jälkeen paikka luovutetaan toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle. Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallia povataan puhemieheksi, joka siirtyisi varapuhemiehen paikalle uuden hallituksen aloittaessa.

Infossa oli hauska tavata myös puoluesihteeri Jarmo Korhonen, josta tein viime marraskuun Kuukausiliitteeseen laajan haastattelun. Korhonen asettui tasan vuosi sitten ehdolle puoluesihteeriksi ja ilmoitti silloin tavoittelevansa keskustalle suurimman puolueen paikkaa ja Vanhaselle pääministerin paikkaa. Tosin Vanhanen vastusteli Korhosen valintaa puoluesihteeriksi, mutta puoluekokous valitsi Korhosen, joka oli onnistunut piirijärjestön toiminnanjohtajana Etelä-Pohjanmaalla.

Tehdessäni Kuukausiliitteen juttua havaitsin, että hänessä on kyllä ainesta. Nyt Korhonen vaikutti tyytyväiseltä. ”Helpotti neljäksi vuodeksi”, hän hekotteli.

Kokoomus pitää paraikaa omaa tiedotustilaisuuttaan, enkä tiedä mitä siellä tapahtuu. Olettaisin, että kokoomus tänään tai myöhemmin viikolla tarjoaa Vanhaselle pääministerin paikkaa. Sdp:n kanta on jo ennen vaaleja ollut selvä: suurinman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri, joten Vanhanen on jo valmiiksi Sdp:n pääministeriehdokas. Vai mitä?

Mutta seurataan tilannetta.

Maanantai-iltana hyvin myöhään

Viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole muistanut vilkaista blogin kommenttilaskuria. Äsken katsoin: yli 2000 kommenttia on jo julkaistu…

Helsingissä on jo kevään tuntua. Perässähiihtäjänkin on tunnustettava tosiasiat: Helsingin talvi tuli myöhään ja loppui aikaisin. Vuoden paras vuodenaika kesti tässä kaupungissa vain 40 vuorokautta. Surullista, sanon minä.
Jos liikkuu viikonloppuna jalkaisin taajamissa, törmää todennäköisesti edustajaehdokkaaseen tai hänen tukiryhmäläisiinsä. Demarit jakavat viikonloppuna 100 000 ruusua ja keskusta järjestää tuhat vaalitilaisuutta, enkä usko muiden puolueiden jäävän jälkeen. Näissä vaaleissa rikotaan vuosikymmenien perinne, jonka mukaan vaalisunnuntaina ei enää kampanjoida. Nyt puolueet aikovat kolkutella äänestäjien tuntoja vielä huomenna sunnuntainakin. Se on meillä uutta ja osoitus siitä, että puolueissa uskotaan äänestäjien olevan epävarmoja päätöksestään viimeisille tunneille asti.
( Merkinnän lopussa on ohjeita julkiseen vaaliveikkaukseen osallistuville.)

Vaalikampanjointi muuttuu entistä ammattimaisemmaksi meilläkin. Uudessa Mainonta & Markkinointi-lehdessä Mainostoimisto Bobin (kokoomuksen kampanjan tehnyt toimisto) projektijohtaja Esa-Pekka Nykänen suosittelee puolueille uutta suhtautumista mainontaan.

”Seuraava askel on viedä poliittista mainontaa lähemmäs kuluttajamarkkinointia. On nimittäin aika raskasta lähteä rakentamaan brändiä aina uudestaan neljän vuoden välein, kahdessa kuukaudessa.”

Samassa lehdessä on pieni uutinen mediatoimisto Mediacomin SAK:n hyllytetystä mainoksesta tekemästä tutkimuksesta. Mediacomin suunnittelujohtaja Timo Uusitalo sanoo yllättävän havainnon.

”62 prosenttia vastanneista muisti mässäilymainoksen, vaikka sen esittämiseen ei käytetty lainkaan maksettua mainosaikaa. Tulosta voi pitää loistavana, koska 60 prosentin huomionarvosta SAK:n kokoinen mainostaja maksaisi noin 200 000 euroa.”

Tutkimuksen mukaan mainoksen nähneistä 30 prosenttia piti sitä häiritsevänä ja hyvän maun vastaisena. Uusitalon mielestä 70 prosenttia kuitenkin ratkaisevat.

”Todennäköisesti huomattava osa närkästyneistä ei kuulunut kampanjan ydinkohderyhmään. Vaalimainonnan tärkein kohderyhmä koostuu puolueisiin sitoutumattomista. Yleensä he ovat keskimääräistä nuorempia.”

Niinpä niin. Todennäköisesti 30 prosentin närkästyneiden ryhmään kuuluu SAK:n kannalta aika tärkeä sidosryhmä eli ne työnantajat, jotka työpaikkoja suomalaisille tarjoavat. Perjantain Kauppalehdessä huomasin, että Perheyritysten liitto oli tehnyt oman ”antimainoksen” SAK:lle, vaikka mainoksessa ei puhuttu sanaakaan SAK:sta. Mainoksessa esiteltiin tavallinen suomalainen perheyritys, joka nimi muuten oli Hakaniemen Metalli Oy ( nokkela nimi antimainokseen, kun SAK:n toimisto sattuu olemaan Hakaniemessä ja Metallitalossa). Mainos oli korostetun rauhallinen ja sovinnollinen ja tarjosi yhteistyön kättä. Muutaman euron olisin maksanut, jos olisin päässyt katsomaan SAK:n johtajien ilmeitä, kun he näkivät ilmoituksen. Taitavaa vinoilua, vaikkakin vakavaa asiaa.

Vaalirintamalla ei tänään pitäisi enää tapahtua mitään kummallista. Eihän sitä tosin tiedä. Joku saattaa innostua antamaan uusia vaalilupauksia, joita muuten viime päivinä on jaettu aivan takavuosien malliin. Blogin kommenttipalstalla SAK:n apulaisjohtaja ja Sdp:n eduskuntaehdokas Matti Viialainen tätä ehti jo päivitellä. Viialainen epäili, että vaalien jälkeen valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailas ja kumppanit joutuvat opettamaan puoluejohtajille, että kakku on ensin leivottava ja vasta sitten sen voi syödä.

Näistä vaaliasioista on pohdintoja toimittaja Hannu Lehtilän vetämässä Lauantaiseurassa tänään kello 10 TV1:ssa. Lehtilän vieraana on asiantunteva ja mielenkiintoinen kolmikko: HS:n päätoimittaja Janne Virkkunen, Iltalehden politiikan toimittaja Raili Nurvala ja nuori yhteiskuntatutkija Ville Pernaa. Kannattaa katsoa – ja jos ei ennätä ruudun ääreen, ohjelman löytää netistä.

Kommenttipalstan aktiivinen kirjoittaja Pirkko Luhtanen ehdotti jo viikkoja sitten VAALIVEIKKAUKSEN järjestämistä. Mikäpä siinä. Otetaan vaaliveikkaus viikonlopun hyväksi kysymykseksi.

Vaalieveikkauksen säännöt.

Veikataan tulevan eduskunnan kokoonpanoa puolueiden kesken. Veikkauksen voittaa se, joka osuu veikkauksessaan kaikkein lähimmäksi vaalitulosta, siis uuden eduskunnan paikkajakoa, ja saa vähiten virhepisteitä. Jokaisesta väärästä, siis vaalituloksesta poikkeavasta, paikasta tulee yksi virhepiste.

Vaaliveikkaus on lähetettävä sunnuntaihin kello 18 mennessä. Sen jälkeen tulleita ei hyväksytä, sillä niillä main minun on lähdettävä kohti Pasilaa, jotta voisin seurata ja mahdollisesti hieman kommentoidakin Yleisradion Isossa Pajassa vaalien tuloslaskentaa ja tuloksia. Presidentinvaaleissa MTV3:n toimitus tarjosi Perässähiihtäjälle tällaisen ainutlaatuisen seuraamismahdollisuuden, näissä eduskuntavaaleissa sen mahdollisuuden tarjoaa Yleisradion toimitus. Kirjoittavalle toimittajalle tällaiset kokemukset ovat aivan ainutlaatuisia. Mutta palataan siihen vielä huomenna sunnuntaina.

VAALIVEIKKAUS

( suluissa nykyinen paikkamäärä)

Suomen keskusta ( 54) ———-

Sdp (53) ———–

Kokoomus (42) ———–

Vasemmistoliitto(19) ———–

Vihreät (14) ————

Rkp (9) ————-

Kristillisdemokraatit(6) ————–

Perussuomalaiset(3) ————–

Muut (0) —————

YHTEENSÄ 200

( Viime eduskuntavaaleissa keskusta sai 55 paikkaa ja kristillisdemokraatit 7 paikkaa. Molemmat puolueet ovat menettäneet loikkausten seurauksena yhden paikan vaalikauden aikana kokoomukselle, joka sai vaaleissa 40 paikkaa. Ahvenanmaan yksi paikka on laskettu Rkp:lle, jonka ryhmään Ahvenanmaan edustaja on kuulunut. Joissakin vaalitilastoissa se on laskettu muihin. )

Tämän blogin periaatetta noudattaen vaaliveikkauksen voi tehdä VAIN OMALLA NIMELLÄ ja avoimesti kommenttipalstalla niin kuin muutkin kommentit. Ja blogin periaatetta noudattaen tämä ei ole ryppyotsainen virallinen vaaliveikkaus. Siihen saa lisätä perusteluja, tunnelmia, mielipiteitä – tietysti asialinjalla loppuun asti.

Kolme vähiten virhepisteitä kerännyttä palkitaan kirjapalkinnoilla. Jos tulee tasatuloksia, palkitut arvotaan.

Vaaliveikkaus alkaa nyt lauantaiaamuna 8.15 ja jatkuu sunnuntaihin kello 18 asti. Tämä ei ole uhkapeliä.

Tämä on järjestyksessä viideskymmenes (50!) merkintäni ja toiseksi viimeinen ennen vaaleja. Ensimmäisessä merkinnässäni lupasin, että kirjoitan näitä merkintöjä viisikymmentä, mutta muutama menee yli. Lahjotamaton laskuri näyttää, että tähän menneässä kommenttipalstalla on julkaistu näiden kymmenen viikon aikana 1681 kommenttia – tähän mennessä.

Se on hurja luku, tietysti Suomen ennätys ja paljon muutakin, mutta määrä ei kerro kaikkea. Kysymys on ennen kaikkea laadusta. Ne ovat nimellä kirjoitettuja, asiaa ja mielipiteitä sisältäviä kirjoituksia. Lämmin kiitos teille hyvät kommentaattorit. Ei heitetä vielä kesken. Vaaliviikonloppuna jatketaan keskustelua. Ja huomenaamuna tällä paikalla avataan VAALIVEIKKAUS, joka jatkuu sunnuntaihin kello 18 asti. Sen aika ei ole vielä.

Kiitän jo tässä vaiheessa myös lukijoita. Työtoverini Samuli Leivonniemi lähetti alkuviikosta viestin: Perässähiihtäjä käy kuumana. Se tarkoitti, että lukijaluvut ovat pongahtaneet poikkeuksellisen korkeiksi.
( Merkintä jatkuu. Lopussa on arvioitu Ylen Uutisten kello 17 julkistamaa uutta mielipidemittausta.)

Näistä tulee turhan pitkän jäähyväiset, joten en jatka hyvästelyjä tämän pitempään, vaan siirrytään vielä vaaliasiaan. Katsoin illalla kotisohvalta TV1:n suuren vaalikeskustelun. Ei käynyt kateeksi Johanna Saukkomaata ja Jan Anderssonia, jotka vielä yrittivät käydä läpi koko vaalitaistelun asialistan ja innostaa ulkopuolisten arvioijien, kuten Pirkko K. Koskisen ja Lauri Myllyvirran voimin puoluejohtajat keskustelemaan.

Välillä tuntui kuin Saukkomaalla ja Anderssonilla olisi ollut sormissaan loppuun puristetut sitruunat, joista piti yrittää tiristää se viimeinen tippa. Kuivaa oli – ei sieltä enää paljon irronnut.

Sanotaan, ettei ihmisen pitäisi koskaan nauraa, jos häntä ei oikeasti naurata. Kiinnitin huomiota siihen, että puoluejohtajat nauroivat toisilleen – tekonaurua. Se kuulosti vähän kornilta.

Kuka voitti ja kuka hävisi? Tukeudun itseäni parempiin asiantuntijoihin ja poimin tähän HS:n politiikan toimituksen viiden hengen raadin loppupisteet. Raatiin kuuluivat toimittajat Matti Mielonen, Piia Elonen, Hanna Kaarto, Minttu Mikkonen ja Pekka Vuoristo. ( HS sivu A5)

Olkoot raadin siis arvovaltaisen raadin arviot nyt keskustelun pohjana. Arvosanan arvosteluasteikko on 1-5.

1.Jyrki Katainen, 3,8
1. Timo Soini 3,8
3. Matti Vanhanen 3,6
4. Päivi Räsänen 3,4
5. Eero Heinäluoma 3,3
6. Tarja Cronberg 3,0
7. Martti Korhonen 2,6
8. Stefan Wallin 1,8

Näin puoluejohtajat pärjäsivät – raadin mielestä. En osaa väittää vastaan muiden kuin vasemmistoliiton Martti Korhosen kohdalla. Minusta hän oli eilenillalla hieman parempi kuin tuo arvosana näyttää ja on pärjännyt vaalikeskusteluissa selvästi paremmin kuin odotin etukäteen.

Suuren vaalikeskustelun aikana minua kiusasi koko ajan se sama asia, joka on piinannut koko vaalikampanjan ajan. Puhutaanko ylätasolla samoista asioista kuin vaalikentillä? Se oli viimeinen vaaleihin liittyvä ajatus, kun menin nukkumaan, ja oikein hätkähdin aamulla avatessani päätteen. Kommenttipalstalle oli yön aikana tullut historioitsija Jukka Relanderin, joka on vihreiden ehdokas, kommentti samasta asiasta.

Relander moittii pääministerikeskustelua ja kirjoittaa.

”Suuntaus vahvistui kiitos Paavo Lipposen taktisen vedon viime vaaleissa. Juuri Lipponen pelasi kokoomuksen ulos asettamalla kysymyksen: kumpi on pääministeri, hän vai Jäätteenmäki. Historian ironiaa lie siinä, että ei kumpikaan.

Tämä levy jäi näihin vaaleihin päälle. Tottakai vaalien tuloksena valikoituu myös pääministeri, mutta kansalaisille oman ehdokkaan löytäminen on usein tärkeämpää. Media seuraa pääministeriehdokkaita ja voivottelee että onpa tylsää, ihmiset taas tuntuvat ennennäkemättömän kiinnostuneilta itse politiikasta ja yksittäisten ehdokkaitten linjauksista. Tämä ei ole vain henkilökohtainen vaikutelmani, muilta kuulee samaa.

Pääministerin valinnan keskeisyys johtaa siihen, että kolmen suuren puheenjohtajat yrittävät esiintyä mahdollisimman pääministerimäisesti ja varovat rohkeita linjauksia. Välillä tuntuu siltä, että tuolla kolmen sepän patsaalla käydään ihan eri vaaleja kuin suurissa vaalikeskusteluissa. ”

Mielenkiintoista. Olettko samaa mieltä?

Suuret vaalikeskustelut ja muutkin suuret vaalitapahtumat ovat ohitse. Puoluejohtajat ja ehdokkaat keskittyvät kampanjoimaan kaduilla, toreilla ja ostoskeskuksissa.

Mielipidetutkimusrintamalla odotellaan rauhallisesti Yleisradion uutisten tutkimusta, jonka Taloustutkimus on tehnyt tai mahdollisesti se on työn alla. Se tulee ulos vielä ennen vaaleja. Uskokaa pois. Ja äsken kerrottiin, että se julkistetaan tänään kello 17 Ylen uutisissa radiossa ja televisisossa.

Ei ole vielä loppuyhteenvedon aika, mutta kerrataan nyt vielä vaalien pääkysymykset. Nehän ovat tietenkin: vanhusten huolto, valtiontalouden jakovara, palvelut vastaan verot, perintöveron uudistaminen, eläkeläisten verokohtelun parantaminen, ilmastonmuutos, bioenergian käytön laajentaminen, kunta- ja palvelurakenneuudistus, Nato-optio ja niin edelleen. Nämä ovat tärkeitä asioita, joista tuleva eduskunta päättää.

Mutta aivan vaalien kynnyksellä täytyy puhua myös siitä asiasta, josta vaaleissa on pohjimmaltaan kysymys eli VALLASTA. Perustuslain mukaan ylin valta Suomessa on kansalla, ja se valta annetaan vaaleissa eduskunnan käyttöön peräti neljäksi vuodeksi vuoteen 2011 asti.

Valta-mielessä vaalien pääkysymykset ovat seuraavat:

1. Säilyttääkö Sdp:n ja keskustan yhteinen punamultahallitus enemmistön eduskunnassa näin kahden suuren puolueen voimin? Niillä on vanhassa eduskunnassa 106 paikkaa. Jos säilyttää, sillä on mahdollisuus ja todennäköisesti halua jatkaa. Se tuli torstai-iltana taas todistetuksi: Heinäluoma ja Vanhanen pitivät henkisesti toisiaan kädestä vaalikeskustelussa.

2. Pystyykö kokoomus nostamaan kannatustaan ryskämällä nykyisestä 42 paikasta – kymmenen paikkaa ehkä? Silloin se pystyisi nousemaan jomman kumman punamultapuolueen ohi. Se olisi niin suuri muutos, ettei keskustalla ja Sdp:llä olisi yhdessä eduskuntaenemmistöä?

3. Mikä on suurin puolue? Sen puheenjohtaja pääsee avaamaan hallitusneuvottelut ja on niissä paalupaikalla.

4. Kumpi on neljänneksi suurin puolue, vasemmistoliitto vai vihreät? Viimeisissä mittauksissa niiden kannatusero oli vain yhden prosenttiyksikön luokkaa.

5. Pystyykö Rkp säilyttämään kannatuksensa sellaisena, että se pystyy uskottavasti tarjoutumaan hallituspuolueeksi, jota se on ollut 28 vuotta ilman sekunninkaan taukoa.

6. Miten käy kristillisdemokraattien? Nouseeko se ohi Rkp:n ?

7. Perussuomalaisten kannatus on todennäköisesti suurempaa kuin mittaukset näyttävät. Timo Soinin puolue on aina ollut gallup-tutkijoiden inhokki. Sen kannattajat eivät puhu äänestysaikeistaan. Helsinki on yksi avainpaikoista. Tony Halmeen äänet tuntuvat olevan edelleen jaossa. Nouseeko Helsingistä sittenkin myös kommunistinen protesti Steen1:n hahmossa?

8. Mikä on äänestysprosentti? Äänestävätkö suomalaiset ahkerammin kuin ensimmäisissä vaaleissa 1907, jolloin 70 prosenttia kävi uurnilla?

9. Kuka on vaalien ääniharava? ( Tämä oli vitsi – eihän se nyt ole pääkysymys, mutta kiinnostava.)

Ei näin aamusta tämän enempää. Jatkan ehkä tätä merkintää iltapäivällä tai illalla vähän riippuen siitä, tuleeko vielä yllätyksiä ja tuleeko Ylen uutisten mittaus tänään vai ei. Ja siis jatkan merkintää kello 17 jälkeen, kun luvut ovat käytettävissä.

Päivän hyvän kysymyksen pohjaksi suosittelen lukemista, jos aikaa on. HS:n sivulla A2 tutkija Riina Yrjölä arvioi vaalikampanjoita. Yrjölä katsoo niitä kauempaa, Lontoosta asti, ja vertailee niitä Tony Blairin uuden työväenpuolueen nousuun.

Päivän hyvä kysymys on. Mitä jäi näistä vaalikampanjoista käteen? Mikä oli hyvää, mikä huonoa? Jäikö joku asia tai ilmiö kokonaan käsittelemättä?

Perjantaina kello 17 jälkeen

Yleisradion uutistoimitus julkisti äsken Taloustutkimuksen tekemän mielipidemittukasen, joka on aivan painotuore, ensimmäiset kyselyt tehtiin tiistaina 13.3. ja viimeiset torstaina 15.3.

Tältä Ylen/Taloustutkimuksen luvut näyttävät:

Tämä on nyt kolmas peräkkäinen mittaus tällä viikolla ( RI/MTV3 tiistaina , HS-Gallup torstaina, Yle/Taloustutkimus perjantaina), joka näyttää, että keskusta on suurin puolue, jopa selvästi edellä sosiaalidemokraatteja.

Edellisessä Taloustutkimuksen mittauksessa keskusta sai 24,6 % ja nyt 24,7 prosenttia.
Keskusta on siis säilyttänyt kannatuksensa ja se on vahvasti paalupaikalla.

Sdp:n kannatus on edelleen ollut hienoisessa laskussa. Edellisessä TT:n mittauksessa se oli 22,3 ja nyt 21,3 prosenttia.

Kokoomuksen kannatus oli edellisessä 21,9 ja nyt 20,4 prosenttia.

Kamppailu neljännestä paikasta on tasaista. TT:n mittauksen mukaan vihreiden kannatus on niin kovassa nousussa, että se on ohittanut vasemmistoliiton, joka sekin on saanut suosionsa nousuun: vihreiden kannatus oli edellisellä kerralla 8,2 % ja nyt 9,7 %. Vasemmistoliiton kannatus oli edellisellä kerralla 8,9 ja nyt 9,3 %.

Pienten ryhmien kannatuksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Mitä tästä voi sanoa?

Keskustalla on todella hyvä asema vaaleihin. Puolueen aktiiviväki saa lisäpotkua näistä lukemista. Suurimman puolueen asema on käden ulottuvilla, sillä tässä mittauksessa ero demareihin on kasvanut. Pahimmat kilpailijat ovat menettäneet, keskusta on pitänyt kannatuksensa.

Demareille tilanne on haasteellinen. Suurimman puolueen asema on mahdollinen, jos Sdp onnistuu löytämään yhteyden niihin epävarmoihin ja epäröiviin kannattajiinsa, joista HS-Gallup eilen kertoi. Mutta se edellyttäisi vaalikamppailun lopun onnistumista täysin nappiin.

Kokoomukselle Taloustutkimuksen numeroiden täytyy olla pienoinen shokki. Tätä kokoomuksessa ei osattu odottaa, sillä alkuviikon mittaukset näyttivät hyviä, nousevia lukuja. Nyt pitääkin lähteä huonoimmista lähtöasemista kuin luultiin – ja aikaa nokan nousuun kääntämiseen on kovin vähän. Toisaalta ero demareihin ei ole kuin vajaa prosenttiyksikkö. Se on vähän.

Suurin merkitys tällä mittauksella on vihreille. Paikallaan polkenut kannatus onkin lähtenyt nousuun – ainakin yhdessä mittauksessa. Olisiko neljänneksi suurimman puolueen asema sittenkin saatavissa? Sitä kannattaa ainakin tavoitella.

Summa summarum. Näistä tuli sittenkin mielenkiintoiset vaalit. Nyt voi vaikuttaa!

Tänä iltana täytyy laskea ja pohdiskella, sillä huomenaamuna tässä blogissa avataan vaaliveikkaus, johon kannattaa lähteä mukaan.

MTV3:n Jälkipelin, vai oliko ohjelma sittenkin nimeltään Jälkilöylyt, vereen syöttämä adrenaliini estää nukkumisen ja sen vuoksi menin vilkaisemaan HS:n nettisivuja. Ja siellä oli täysi yllätys: uusi HS-Gallup on julkaistu.

Uskaltaako lukuja enää tähän aikaan yöstä katsoakaan. Tutkimus on hyvin tuore: tehty viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa, viimeiset vastaukset on saatu vain pari päivää sitten, tiistaina 13.3.

( Loppupuolella on havaintoja mm. torstai-iltaisesta Heinäluoman ja Vanhasen kohtaamisesta…)

Helsingin Sanomien nettisivulle osoitteeseen www.hs.fi on juuri äsken pistetty uuden HS-Gallupin tulokset. Niitä kannattaa käydä katsomassa, mutta tässä ovat tärkeimmät havainnot.

1. Keskusta on suurin (23,3 %), se on pikkuhiljaa ottanut Sdp:lta suurimman puolueen aseman, jota Sdp piti itsellään kunnallisvaaleista 2004 viime vuoden loppupuolelle asti.

2. Sdp on kakkospuolue (22,6%), mutta ero keskustaan ei ole niin suuri, etteikö sitä pystyisi vielä viimeisten päivien aikana tavoittamaan. Toisaalta ero kokoomukseen ei ole enää niin suuri, että Sdp voisi olla täysin varma toisesta paikastaan. Viimeisten viikkojen aikana aistittavissa oleva epävarmuus demarikentässä heijastuu myös tässä gallupissa.

Kuten toimittaja Pekka Vuoristo jutussaan kirjoittaa.

”Suomen Gallup huomauttaa raportissaan yhdestä epävarmuustekijästä, joka kannattaa ottaa huomioon, jos yrittää ennustella vaalien tulosta.

Kävi ilmi, että vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Sdp:tä äänestäneiden joukossa oli nyt poikkeuksellisen paljon sellaisia, jotka eivät osaa sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät. Heidän ratkaisunsa voivat vaikuttaa suurten puolueiden eroihin vaikeasti ennakoitavalla tavalla.”

Äänestämisen varmuus Sdp:n joukoissa on selvästi vähäisempää kuin vasemmistoliitolla ja kokoomuksella, jopa vihreät vaikuttavat varmemmilta äänestäjiltä kuin Sdp:n kannattajat.

3. Kokoomus (22,1 %) on saanut kannatuksensa nousuun. Se hengittää jo demarien perässä. Siinä puhutaan merkittävästä mielipidemuutoksesta, sillä nykyisessä eduskunnassa Sdp:llä on 52 kansanedustajaa ja kokoomuksella kymmenen vähemmän. Viime vaaleissa ero oli vieläkin suurempi, sillä kokoomus sai vain 40 paikkaa. Kaksi lisäpaikkaa on tullut vaalikauden aikana loikkauksilla.

Ja edelleen siteeraan Vuoristoa, HS:n uutisen kirjoittajaa.

”HS-Gallupin tulokset näyttävät kuvastavan samaa ilmiötä, jonka kaksi muutakin tutkimuslaitosta on todennut. Taloustutkimuksen Ylelle tekemissä mittauksissa keskusta ohitti Sdp:n tammikuussa. Taloustutkimuksen tuoreimpia lukuja odotetaan julki tänä iltana. Research Internationalin MTV3:lle tekemässä, viime tiistaina julkaistussa mittauksessa näkyi myös selvä ero keskustan hyväksi.”

”Keskisuurten ja pienten puolueiden kannatuksessa ei kuukaudessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Viime eduskuntavaaleihin verrattuna perussuomalaisten kannatus on selvästi koholla ja kristillisdemokraattien hieman alamaissa. Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin tänä vuonna hieman parantaneet asemiaan, kun taas vihreän liiton kannatus on viime kuukausina näyttänyt heikkenevää suuntaa. ”

Jatkan torstaina tätä merkintää. Mutta olkoon tämä HS-Gallup nyt päivän hyvä kysymys. Uskotteko gallupeihin? Kertovatko ne kansalaisten mielialat oikein vai onko siellä muhimassa jotain sellaista, jota mittaukset eivät kerro? Mistä mahtaa johtua Sdp:n kannattajien epäröinti?

Hyvää huomenta torstaina

Hyvin nukutun yön jälkeen siirsin kommenttipalstalle tänä aamuna tulleet kommentit. Niistä haluan mainostaa Juho Romakkaniemen runsasta numeraalista tuotantoa ja Jarkko Rahkosen pohdiskelua. Kun huolellisesti lukee näiden kirjoittajien tekstit, saa paljon paitsi informaatiota myös ajattelemisen aihetta – kahdesta eri näkökulmasta. Näkökulmien vaihtelu on tämän blogin idea. Täällä ei ole yhtään ylipappia vaan paljon erilaisia pappeja.

Yön aikana minulle on kiteytynyt yksi havainto. Tulevien eduskuntavaalien kulminaatiopiste, siis ratkaisu, tapahtuu tämän vuorokauden aikana. T’ämä 15.3. on näiden vaalien SUPERTORSTAI, joka tosin alkoi jo keskiviikkoiltana.

1. vaihe oli MTV3:n eilisiltainen Pääministeritaistelu.

2. vaihe oli aamuinen HS-Gallup.

3. vaihe on Eero Heinäluoman ja Matti Vanhasen ainoa kahdenkeskinen vaalikeskustelu tänään kello 16-17.15.

4. vaihe on Yle TV1:n suuri vaalikeskustelu, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat paikalla. Keskustelu alkaa TV1:ssä kello 21.10 ja jatkuu parisen tuntia. Keskustelupaikka on maineikas Vanha Ylioppilastalo.

Sen keskustelun jälkeen SUPERTORSTAI on päätöksessään, äänestäjät menevät nukkumaan ja aamulla meillä on selvä vaalikanta. Sanon meillä, sillä tavoistani poiketen en rohjennut mennä ennakkoäänestykseen, vaan päätin nautiskella vaalitaistoista loppuun asti ja äänestää vasta sunnuntaina vanhalla äänestysalueellani Kannelmäen koulussa.

Tästä tulee kiireinen päivä. Lisää kiirettä tekee kello 16 alkava Heinäluoman ja Vanhasen väittely täällä Helsingissä Rake-salissa, jonne katsojapaikat valitettavasti on jo varattu loppuun. Toivottavasti aina valpas media hoksaa tulla paikalle, ja niin muutkin saisivat nähdä, kuulla ja lukea tästä tilaisuudesta.

Olen puheenjohtajana tuossa keskustelussa. Kun tiedän, ettei tieto tästä blogista mene keskustelijoiden korviin, voin paljastaa oman taktiikkani. Sen olen lainannut Esko Aholta . Ihan totta. Ahohan toivoi, että poliitikot saisivat keskustella suoraan ilman että toimittajat ovat välissä hänksläämässä. Iltapäivän keskustelussa toimittajilla – ei minullakaan – ei ole mitään muuta kuin tarkkailijan rooli. Minä tarkkailen kelloa ja jaan puheenvuorot. Heinäluoma ja Vanhanen saavat valmiit keskusteluteemat ja kerrankin kaiken ajan käyttöönsä. Ja sitten vaan toistensa kimppuun. Tilaisuus on ainutlaatuinen. Hykertelen jo etukäteen.

Hyvää iltapäivää

Hikinen urakka on takana. Heinäluoma ja Vanhanen keskustelivat tunnin ja vartin, ja todellakin täytyy antaa tunnustusta: Esko Ahon kehittelemä toimittajaton keskustelumalli toimi hyvin, kun keskistelijoita oli vain kaksi ja heidän peräänsä vähän katsottiin.

Keskustelussa käytiin kuusi asiaryhmää 1. talous, työllisyys ja verotus 2. kolmikanta ja työelämän laatu 3. hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva 4. ympäristön tila, energia ja ilmastonmuutos 5. kunnat ja aluepolitiikka sekä 6. EU ja ulkopolitiikka. Kullekin teemalle oli varattu runsaat kymmenen minuuttia aikaa, ja homma toimi.

Kun oli keskusteltu kolme varttia, huomasin, että miehet alkovat väsyä ja puheet pidetä, joten tiukensin kontrollia ja selvisimme kunnialla loppuun asti. Totta kai se oli toimittajalle raskasta seisoa vieressä puhumattomana, kun mielessä pyöri koko ajan lisäkysymyksiä, mutta keskustelun kannalta oli parempi toimia näin.

Tämä oli ainut Heinäluoman ja Vanhasen näin pitkä ja perusteellinen keskustelu. Selväksi tuli, että heidän välillään on eroja, ei tosin ylittämättömiä eroja. Heinäluoma oli kutsun esittänyt, ja hän oli valmistautunut keskusteluun tekemällä konkreettisia aloitteita, kuten lapsivähennys verotuksessa ja valtion työntekijälle annettava työsuhdematkalippu. Vanhasella oli oma ehdotuksensa Pirkanmaan maakuntamallin käyttöönotosta koko maassa.

Heinäluoma oli Vanhasta aloitteellisempi, mutta Vanhanen osasi paremmin käyttää visuaalisia tehokeinoja: hän kaivoi ruokakaupan laskun lompakostaan puhuessaan ruuan arvonlisäveron vähentämisestä ja oli ottanut mukaan kaavion nykyisen sosiaaliturvan rakenteesta. Kaavio oli kyllä hirveän mutkikkaan näköinen, ja sen esittelyllä Vanhanen yritti vakuuttaa sosiaaliturvan suurremontin tarpeesta.

Oli mielenkiintoista seurata sitä taitoa, jolla puheenjohtajat johdattelivat toisiaan nurkkaan – ja luikertelivat sieltä ulos.

Sisällistöstä en oikeastaan pysty sanomaan tämän enempää. Ei ollut mahdollisuus tehdä muistiinpanoja ja oli pakko keskittyä johdattelemaan keskustelua.

Mutta – ilokseni alati valpas media oli tullut paikalle, joten uskon sen välittävän tietoa ruudussa, eetterissa ja palstoilla.

No, TÄMÄ SUPERTORSTAI huipentuu Ylen TV1:n keskusteluun, jossa kaikki kahdeksan puheenjohtajaa ovat paikalla. On mahdollista, että siellä julkaistaan vielä bonuksena viimeinen mielipidemittaus, Ylen Taloustutkimukselta tilaama. Ei enempää voi yhdeltä vuorokaudelta toivoa.

Päivän blogisiteeraus.

Anna Kontula on tamperelainen vuonna 1977 syntynyt tutkija ja vasemmistoliiton ehdokas Pirkanmaalla.

Kontula antaa blogissaan vaalilupauksia, vaikka sanookin vierastavansa niiden antamista.

”Silti, vuosien varrella ja erityisesti nyt vaalityön tiimellyksessä on jokunen eksakti lupauskin tullut annettua. Kokoan ne tähän, niin eivät pääse unohtumaan. Olen siis ehtinyt luvata, että kun minusta tulee kansanedustaja,

1. ehdotan ensimmäisessä lakialoitteessani lapsilisien muuttamista etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukiasiakkaille. Perustelut löytyvät aloitteestani.

2. äänestän sen puolesta, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan prosenttiin bkt:sta (vaikka pysyvä muutos edellyttää puuttumista maailmankauppajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen).

3. äänestän Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.

4. tuen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suosimista hallitusohjelmassa.

5. tarjoan tamperelaisille historian opiskelijoille mahdollisuuden majoittua työkämpässäni arkistomatkoillaan. (Entisenä historian lukijana tiedän, kuinka liian moni lupaava tutkielma on tyssännyt siihen, että keskeiset arkistot ovat Hesassa eikä köyhillä opiskelijoilla ole varaa hotellimajoitukseen.) ”

Vanhat toverit on eläkkeellä olevien sosiaalidemokraattien yhteinen kerho, johon kuuluu satoja aktiivisia vaikuttajia. Nyt heitä oli paikalla lähes sata, ja minun tehtäväni oli puhua heille teemasta ”Toimittajat ja poliittinen tiedonvälitys”.

Sen teinkin ja puheen jälkeen käytiin rapsakka keskustelu mm. eduskuntavaalien asetelmista. Vanhojen toverien tilaisuudet ovat ns. luottamuksellisia, joten en voi kertoa tästä keskustelusta sen enempää. Mutta sen voin paljastaa, mikä oli tilaisuuden ensimmäinen kysymys.

Se oli se tuttu: ”Milloin HS:n seuraava gallup ilmestyy?” ja noudatin vastaamisessa HS:n politiikan toimituksen esimiehen Antti Kokkosen vastaamisneuvoa: ”Vielä ennen eduskuntavaaleja.”

Vanhojen Toverien tilaisuus oli kaikin puolin mukava ja niissä tunnelmissa kävelin Kaisaniemen puiston halki Sanomataloon kuulostelemaan vaaleja.

Tilaisuuden aikana sähköpostiini oli tullut tiedote, joka kertoo paljon, todella paljon, näiden vaalien luonteesta.

Tiedotusmies Matti Mönttinen keskustan puoluetoimistosta tiedotti lehdistölle seuraavan uutisen:

”Puoluesihteeri (Jarmo) Korhonen saapuu Shakiran konserttiin puoluejohdon neuvonantajan, Ilkka Halavan, kanssa. Halava on yhteiskunnallisen muutoksen erityisasiantuntija ja merkittävässä roolissa Keskustan uudistaessa toimintatapojaan sekä näkemyksiään, erityisesti kaupunkikulttuurin osalta. Hän on myös eduskuntavaaliehdokkaana Helsingissä.”

Keskustan tiedotteessa Ilkka Halava kertoo muun muassa, että ”tämän hetken kuumin latinotähti, Shakira Isabel Mebarak Ripoll, 29, oli vuoden 2001 todellinen läpimurtoartisti kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Shakiran sensuelli olemus ja napatanssitaidot ovat rakentaneet artistin supersuosiota maailman musiikkitelevisiokanavilla, myös Suomessa.”

Jos minulla ei olisi muuta ohjelmaa tälle illalle, olisin ilman muuta lyöttäytynyt samaan joukkoon Korhosen ja Halavan kanssa. Olisi ollut todella mielenkiintoista kuunnella Shakiran musiikkia tässä seurassa. Kyllä keskusta osaa nämä vaalitemput, ei voi muuta sanoa. Ja sillä on vaikutuksensa.

Siitä on osoituksena STT:n tuore uutinen nuorisovaalien tuloksista.

”Keskusta voitti ammatillisissa oppilaitoksissa, yläkouluissa ja lukioissa järjestetyt varjovaalit. Puolue keräsi nuorisovaaleissa 22,6 prosenttia äänistä.
Toiseksi suosituin puolue oli kokoomus 17 prosentilla, ja kolmanneksi kiilasi vihreät 13,1 prosentilla. Sdp sai nuorten äänistä 12 prosenttia. Vasemmistoliitto keräsi nuorilta 8,4 prosentin, kristillisdemokraatit 6,8 ja Rkp 2,7 prosentin kannatuksen.
Komeimmat vaalivoitot nykyiseen eduskuntaan verrattuna ottivat kuitenkin perussuomalaiset (7,7 prosenttia) ja Skp (4,4 prosenttia). Nuoret äänestivät eduskuntaan myös yhden itsenäisyyspuolueen ehdokkaan prosentin kannatuksella.
Nuorisovaaleissa äänesti maaliskuun alussa runsaat 40 000 koululaista ja opiskelijaa 431 koulussa eri puolilla Suomea.”

Siinä sitä on ihmettelemistä.

Entäpä muuta. Parisen viikkoa sitten kyselin tässä merkintäpalstalla, että millaisia vaaliaktiviteetteja puolueet ja ehdokkaat ovat kehitelleet. Toistan tämän päivän hyvänä kysymyksenä. Kun lukijat ovat aktiivisia ihmisiä, te varmasti saatte kaikenlaisia mainoksia, kuulette tilaisuuksista ja tempauksista, joita järjestetään. Kertokaa havaintojanne.

Tänä iltana kello 20 alkaa MTV3:n Pääministeritaistelu, jossa kolme puoluejohtajaa keskustelevat päätoimittaja Merja Ylä-Anttilan ja toimittaja Timo Haapalan johdolla. Keskustelu jatkuu Kymmenen Uutisiin asti, ja niiden jälkeen on vielä toimittaja Päivi Anttikosken vetämä Jälkipeli kello 22.30 – 23.00.

Meitä on siinä Jälkipelissä pieni porukka pohtimassa käytyä keskustelua ja vaaleja vähän yleisemminkin. Jos ei silloin vielä nukuta, kannattaa katsoa. Lähetys on suora, joten kömmähdyksiäni täytyy pyytää anteeksi jo etukäteen. Ja tietysti hävetä.

Enää neljä yötä vaaleihin. Huomenna torstaina on todella mielenkiintoinen ja pitkä vaalipäivä. Mutta ei siitä vielä tänään vaan vasta huomenna.

Päivän blogisiteeraus:

Anu Vehviläinen on keskustan ehdokkaana Pohjois-Karjalassa ja mielii paluuta eduskuntaan, josta hän putosi vuoden 2003 vaaleissa. Näin Vehviläinen kirjoittaa blogissaan viimeisistä päivistä ennen vaaleja – sen jälkeen kun hänen kampanjansa oli huipentunut 600 hengen konserttiin Joensuun Carelia-salissa.

”Viidensiä eduskuntavaaleja käyvänä ehdokkaana tiedän, että viimeiset päivät ennen vaalipäivää vaativat sitkoa, sitkoa ja sitkoa. Ehdokas saa voimaa loppumetreille erityisesti äänestäjien kannustavista kommenteista ja onnentoivotuksista. Äänestäjät pitävät tavallaan ehdokkaan kasassa vaalipäivän iltaan saakka. Näin tämä toimii. Kannusten jälkeen jaksaa jo taas tunnin pari tehdä vaalityötä räntäsateessa.”

Kuten eilen oli jo puhetta tänään iltapäivällä vanha eduskunta oli koolla viimeisen kerran. Hetki sitten päättyneissä valtiopäivien päättäjäisissä puhuivat tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen.

Puheet julkaistaan presidentin ja eduskunnan nettisivuilla.

En osallistunut eduskunnan päättäjäiskahveille, mutta äsken tapasin kaksi poliittista vaikuttajaa, toinen oli demari ja toinen keskustalainen. Puhuimme yhdestä tulevasta tilaisuudesta, mutta heidän puheistaan sain sen käsityksen, että tänään julkistetaan MTV3:n tilaama mielipidemittaus.

Toinen vieraista arveli, että tutkimuksen tiedot kerrotaan paraikaa eduskunnan päättäjäiskahveja juoville poliitikoille, joilta pyydetään kommentteja. Onpa aika taitavaa peliä MTV3:n toimittajilta, sillä näin nostatetaan vaalikuumetta.

Niin siinä kävin kuin ennustettiin päivällä. 11 päivää kestänyt odotus päättyi, kun MTV3 julkisti äsken Seitsemän Uutisissa tuoreet mittausluvut. Ja samaan aikaan Nelosella on menossa puheenjohtajatentti. Mittauksen on tehnyt Researh International, vastaajia 1600 ja viimeiset kysymykset on tehty tämän viikon alussa. Tuoretta tietoa. ( 5-11.3 kysytty)

Keskustan kannatus 24, 1 ja verrattuna RI:n aikaisempiin mittauksiin hienoisessa nousussa.

Sdp:n kannattus on 22,8 prosenttia ja verrattuna RI:n aikaisempiin mittauksiin hienoisessa laskussa.

Kokoomuksen luku on 21,1 prosenttia ja verrattuna RI:n mittauksiin hienoisessa noin prosenttiyksikön nousussa.

Vasemmistoliitto 10,0 prosenttia, vihreät 8,7 %, Kristillisdemokraatit 5,6 %, Rkp 4,4 %, Perussuomalaiset 2,2 % ja muut 1,1 %. Pienten puolueiden kannatuslukemissa ei ole tapahtunut juuri muutoksia.

Virhemarginaali on 2 prosenttiyksikköä puoleen ja toiseen.

Mitä tästä voi päätellä?

1. Vaaleista voi tulla tasaiset. Kaikki kolme suurta puoluetta ovat kimpussa: keskusta on hivenen niskan päällä, mutta mitään irtiottoa se ei ole pystynyt tekemään demareista. Kokoomus on saanut lisää potkua vaalikampanjan alettua ja pystynyt kääntämään nokkansa nousuun.

2. Erot ovat pieniä ja hyvin lähellä vuoden 1999 mielipidemittausten lukemia aivan niiden vaalien alla. Silloin tulos oli se, että kolme suurta puoluetta olivat viiden paikan sisällä, Sdp 51, keskusta 48, kokoomus 46. Nyt on erittäin lähellä, että päädytään samanlaiseen tilanteeseen, ja puolueiden suuruusjärjestystä on hankala veikata.

3. Demarien on saatava jostain lisäpuhtia, jos mielivät vallata keskustalta suurimman puolueen paikan. Sdp:n kentältä tulleet viestit kertovat jostain selittämättömästä väsymyksestä, johon taatusti etsitään Hakanimenen puoluetoimiston ”sotahuoneessa” virkistyslääkettä.

4. Kokoomuksen kannatuksen pitäisi olla vielä voimakkaammassa nousussa, jos se mielii hallitukseen eli murtaa keskustan ja Sdp:n yhteisen eduskuntaenemmistön, joka on nykyisessä eduskunnassa 107 paikkaa. RI:n kannatusluvuilla keskustalla ja demareilla säilyisi eduskuntaenemmistö ja mandaatti jatkaa hallituksessa, jos niin haluavat.

5. Vasemmistoliitto ei ole ollenkaan niin allapäin kuin vielä ennen joulua. Vasemmistoliiton romahdusta povattiin, mutta se ei romahdukselta näytä. Vihreiden mahdollisuus saavuttaa vasemmistoliitto ja neljänneksi suurimman puolueen asema ei ole vahvistunut.

6. Kristillisdemokraattien ja Rkp:n kannatuksissa on pientä liikettä, mutta kristillisdemokraateilla on vaikeuksia muuttaa kannatuksensa paikoiksi. Rkp on mukana vain neljässä vaalipiirissä, joten se pystyy hyödyntämään äänet paremmin. Silti Rkp:ssa ollaan huolestuneita.

Päivän hyvä kysymys on. Miltä näyttää 11 päivän mielipidemittaustauon jälkeen? Tuntuuko sormenpäissä siltä, että RI:n mittaus kertoo maaliskuun alun tilanteen vai onko teillä toisenlainen tuntuma?

Ennakkoäänestyksen osanotto:

Ennakkoon äänesti 1,193 2 92 kansalaista. Heistä naisia oli 669 210 ja miehiä 524 082. Peräti 29,22 % Suomessa asuvista suomalaisista äänioikeutetuista on jo äänestänyt. Äänestysvilkkaus oli selvästi suurempaa kuin viime eduskuntavaaleissa, jolloin äänesti vain neljännes eli noin miljoona äänestäjää.

Vilkkainta ennakkoäänestys oli Lapissa ( 35,10 %) ja Satakunnassa (33,4 %). Itä- ja Pohjois-Suomessa on monia kuntia, joissa yli puolet on jo äänestänyt.

Naiset ovat olleet miehiä huomattavasti ahkerammin liikkeellä. Jos lopullinen äänestysprosentti olisi 70 %
eli hieman parempi kuin viime eduskuntavaaleissa, näin suuri ennakkoäänestäneiden osuus tarkoittaisi, että lähes 40 prosenttia äänestävistä olisi jo äänestänyt. Huh – onhan tietysti mahdollista sekin, että äänestys jatkuu vilkkaana myös varsinaisena vaalipäivänä.

Päivän blogisiteeraus.

Kaupunginvaltuutettu Elina Moisio on vihreiden ehdokkaana Helsingissä. Tänään hän kirjoittaa blogissaan jäähyväiset työnsä päättävälle eduskunnalle.

”Vanha eduskunta menee tänä iltana Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Mestariluokkaa. Toivottavasti mahdollisimman moni edustaja pääsee katsomoon, ennen kuin joutuu vaaleissa meidän nuorempien pudottamaksi. Loistavien roolitöiden lisäksi tekee hyvää nähdä, miksi poliitikkojen ei pidä ruveta opettamaan säveltäjille säveltämistä. Suosittelen näytelmää!

Teatteri on hyvä esimerkki kulttuuripalvelusta, joka ulottuu laajemmalle kuin yhden kunnan rajojen sisälle. Tuntuu aivan luontevalta, että palvelut mietitään koko pääkaupunkiseudulle ja laajemminkin. Monissa muissa palveluissa ajattelu pysähtyy kunnanrajalle. Tuloksena on tehottomuutta, huonoa palvelua kuntalaiselle, huonoa yhdyskuntarakennetta, ympäristön kuormitusta ja kilpailua väärissä asioissa.

Suomen järkevimmän kuntaliitoksen voisi tehdä pääkaupunkiseudun metropolialueella. Kaikki hyötyisivät, vaikka muutama virkamies ja luottamusmies menettäisikin komean tittelin. Hyvinvointipalveluista voidaan nauttia tulevaisuudessa, kun ne tuotetaan järkevillä alueilla, kehitetään uusia tapoja toimia, otetaan opiksi muiden hyvistä kokemuksista ja pidetään yhteiskunta elinvoimaisena. Hyvinvoinnin salaisuus on: uskalla olla rakastumatta vanhoihin rakenteisiin! ”

Lenkin jälkeen avaan kotona päätteen ja siirryn toisenlaiseksi Perässähiihtäjäksi. Yöllä on tullut muutamia teräviä kommentteja, jotka luen ja siirrän kommenttipalstalle. Miksi ihmiset kirjoittavat yöllä? Kommentoijissa on paljon ulkomailla joko pysyvästi tai tilapäisesti asuvia ihmisiä, jotka työskentelevät toisilla aikavyöhykkeillä. Heillä on vähän erilainen kirjoitusrytmi.

Puhelin soi, ja langan päässä vanha kaveri vuosien vuosien takaa. Hänellä on mielenkiintoinen ehdotus, joka pakottaa minut miettimään seuraavia kuukausia elämässäni. Mutta ei tästä vielä tämän enempää.

Aamun lehdestä huomaan, että iltapäivällä on taas esiinnyttävä. Entiset työtoverit ovat tehneet sellaisen jäynän, että nimeni on oikein uutisessa. Erikoinen huumorintaju. Kyllä vaalikampanjointi työstä käy, mutta vielä muutama päivä pitäisi jaksaa.

Tervetuloa Sanomatalon Mediatorille kello 14 ja sen jälkeen. Siellä HS:n vaalimarkkinoilla on paljon Helsingin ja Uudenmaan seudun ehdokkaita tavattavissa, kaikenlaista väittelyä ja kisailua. Kirjoitan sieltä suoraan torilta tähän blogiin. Järjestäjiä jännittää, mahtaako sinne tulla…

(Lopussa on muutamia iltapäivällä kirjoitettuja havaintoja Mediatorilla.)

Perjantain ja viikonvaihteen keskustelunaihe osui nappiin. Kansanedustajaehdokkaan ja kansanedustajan ominaisuuksia ruodittiin perusteellisesti, tosin tämän teeman alle kirjoitettiin paljon muustakin, mutta sekin on sallittua. Ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että Suomen Tietotoimisto STT oli tehnyt samasta asiasta mittauksen, joka julkistettiin sunnuntaina.

STT:n mittauksesta tuli kyllä selväksi, että äänestäjien äänestyspäätökseen vaikuttaa puolueen lisäksi entistä enemmän myös ehdokas. Jopa hätkähdyttävän paljon. Joskus Suomessakin on keskusteltu ns. pitkistä listoista, joissa puolueet saisivat panna ehdokkaat haluamaansa järjestykseen ja äänestäjät äänestäisivät vain puoluetta. STT:n mittaus osoittaa, ettei se malli meille sopisi – ainakaan äänestäjien mielestä.

Aamun HS:ssa ja HBL:sta luin Jan-Erik Enestamin haastattelut. Niissä puhui elämäänsä tyytyväinen mies. 60 vuotta täyttävä Enestam päättää huomenna tiistaina 16 vuoden uransa eduskunnassa ja siirtyy pohjoismaisiin tehtäviin. Enestam on ansioitunut poliitikko ja myös hyvä hiihtäjä. Parlamenttien välisissä mittelöissä hän on voittanut monet pokaalit. Ja hiihto on jättänyt häneen jälkensä: kukapa uskoisi Enestamia 60 vuotiaaksi. Onnea!

Tosiaankin huomenna on juhlallinen hetki eduskunnassa. Vakiintuneen tavan mukaisesti kansanedustajat menevät ensin Tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen ja kokoontuvat sen jälkeen eduskunnan suureen saliin. Valtiopäivien päättäjäisissä puhuvat tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Jälkimmäinen puhuu viimeisen kerran eduskunnassa. Juhallisuuksien jälkeen kansanedustajat ja kutsuvieraat kokoontuvat eduskunnan valtiosaliin kahville – ja sitten se on ohi.

Huomenna työnsä päättävän eduskunnan poliittisesti kiihkein hetki sattui jo heti kauden alkuun. Pari päivää ennen juhannusta 2003 eduskunta pakotti pääministeri Anneli Jäätteenmäen ja hänen hallituksensa eroamaan. Se oli ainutlaatuinen tapahtumasarja suomalaisen parlamentarismin historiassa. En mene Irakgaten yksityiskohtiin sen enempää, mutta ounastelen, että tästä asiasta saadaan vielä uutta, historiallista tietoa, kunhan Jäätteenmäki itse ja jotkut muut poliittiset toimijat puhuvat ja kirjoittavat.

Dramaattisen alun jälkeen eduskunnassa onkin keskitytty arkiseen puurtamiseen. Matti Vanhasen punamultahallitus on ollut riittävän yhtenäinen ja vahva enemmistöhallitus, joten sen asema ei ole kertaakaan kunnolla järkkynyt.

On todennäköistä, että tämä eduskunta jää historiaan yhtenä onnellisimpien aikojen eduskuntana. Ihan totta. Suomen ulkoinen asema on ollut rauhallinen ja vakaa. Taloudellinen kasvu on ollut ennätyksellistä, eikä mitään vakavaa takaiskua ole tapahtunut. Voi olla, että seuraavakin eduskunta saa elellä vielä onnellisten tähtien alla.

Mieleeni on jäänyt Sdp:n Matti Ahteen arvio, jonka hän esitti tammikuun alussa Veronmaksajien paneelikeskustelussa. Ahde arveli, että ”onnen aikaa” jatkuisi vielä seuraava vaalikausi, siis vuoteen 2011. Sitä seuraavalla eduskunnalla olisi edessään ikäviä päätöksiä mm. väestön ikääntymisestä johtuen. Sosiaaliturva- ja terveydenhoitomenot ovat silloin voimakkaassa nousussa, eikä eduskunnalle jää paljon pelivaraa.

Tiedä sitten, osaako Matti Ahde ennustaa. Pahaa pelkään, että osaa.

Huomenna työnsä päättävän eduskunnan kunniaksi esitän päivän hyvän kysymyksen: mikä on nykyisen eduskunnan merkittävin päätös? Mistä se jää – jos ylipäänsä jää – poliittiseen historiaamme? Ja vielä kevennän ( anteeksi, taas) sen verran, että onko eduskunnassa ollut joku sellainen kansanedustaja, joka on saanut paljon aikaan, mutta jäänyt julkista tunnustusta paitsi?

Kuten lupasin. Jatkan kirjoittelua blogiini iltapäivällä – suoraan HS:n vaalimarkkinoilta.

Päivän blogisiteeraus.

Päivi Nerg on 48-vuotias Kuopion yliopiston hallintojohtaja ja kristillisdemokraattien ehdokkaana Pohjois-Savon vaalipiirissä.

Päivi Nerg käsittelee blogissaan aihetta, josta ehdokkaat harvoin rohkenevat puhua näin suorasukaisesti. Kirjoituksen otsikko on: Voiko hyvätuloista äänestää?

”Olen nykyisessä virassani ns. hyvätuloinen. Virkani on yliopiston korkein hallintovirka. En siis lähtenyt hakemaan rahaa enkä asemaa päättäessäni lähteä kansanedustajaehdokkaaksi. Pontimeni on halu kehittää Suomea tasapainoisemmaksi yhteiskunnaksi sekä henkisesti että alueellisesti. Sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka huolehtii ja kantaa vastuun kansalaisistaan.

Tietääkö hyvätuloinen mitään elämän arjesta? 48 vuoden aikana saamistani elämänkokemuksista muutaman haluan jakaa kanssanne.

Olen kasvanut kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimpana. Ollessani 15-vuotias isäni
kuoli ja äitini jäi meidän neljän alaikäisen kanssa yksin. Äitini ei ollut koskaan ollut työelämässä, vaan hän oli tehnyt työnsä meitä kotona hoitaen. Taloudellinen tilanteemme oli tiukka, niinpä minun piti jo lukio-opintojani varten ottaa opintolainaa. Ilman sitä en olisi pystynyt kirjoja ostamaan. Kaikki opintoni olen rahoittanut opintolainalla.

Naimisiinmeno ja kolmen lapsen syntymä olivat seuraavat elämänvaiheeni. Perheemme kanssa olemme eläneet normaalin tiukkaa, kolmen lapsen menojen, asuntolainojen ja molempien opintolainojen maksamisen elämää.

Työelämässä menestymisen kautta on tulotasoni pikkuhiljaa noussut. Mutta sen myötä olen joutunut kantamaan päällikön vastuuta, mikä ei aina ole helppoa. Se on selvä palvelutehtävä, jossa työt eivät jää työpaikalle, kun kannat paineita organisaation ja sen ihmisten menestyksestä. Olet usein todella yksin. Joudut hoitamaan myös hyvin ikäviä asioita. Atria Oyj;ssä käydyt yt-neuvottelut olivat elämäni rankinta aikaa. Yrityksen menestyksen takaamiseksi piti lopettaa tuotantoyksiköitä, ja minun henkilöstöjohtajana piti antaa läheisille työtovereilleni ne irtisanomislaput.”

VAALIMARKKINOILTA havaittua:

Ensimmäinen haastatteluni on ohi. Vaalimarkkinoilla on paljon väkeä ja sähinää. Sdp:n Maria Guzenina ja kristillisdemokraattien Tarja Tallqvist ottivat yhteen vanhustenhuollosta. Sen jälkeen ohjelma alkoi mennä menojaan. Ohjelmasta tuli vain viitteellinen, mutta ei onneksi liian viihteellinen.

Yhtäkkiä vihreiden kansanedustaja Tuija Brax hypähti estradille kertomaan vaalirahoituksen kiemuroista. Brax muistutti, että vihreät olisivat halunneet tiukemman lain vaalirahoituksesta. Brax kehui, että vihreät julkistavat vaadittua tarkemmat tiedot vaalirahoituksestaan.

Brax heitti pallon myös journalisteille ja patisti meitä tutkimaan, miten paljon vaaleissa oikein käytetään rahaa.

Hauska tilanne syntyi siinä vaiheessa, kun runsaasta yleisöjoukosta yritettiin etsiä vastavoimaa Braxille. Mutta kukaan ehdokkaista ei halunnut nousta väittelemään Braxin kanssa. Kiusallista muille puolueille.

Iltapäivän tähän mennessä kiivain keskustelu käytiin teemasta Tassut irti Sipoosta. Rkp:n Christel Liljeström ja kokoomuksen Jan Vapaavuori ottivat mittaa toisistaan.

Oli ilo kuunnella peruseltuja ja iskevästi esitteyjä puheenvuoroja. Sipoolainen ei antanut periksi tippaakaan, vaikka helsinkiläinen painoi päälle. Veikkaan, että Helsingin ja Sipoon välinen rajakiista hoidellaan jollakin sopimuksella heti vaalien jälkeen, kun tunteet ovat jäähtyneet ja seuraaviin vaaleihin on vielä riittävästi aikaa.

Keskustelun lopuksi demarien nuori toivo, vantaalainen ehdokas Antti Lindtman kysyi Liljeströmiltä, aikoo Sipoo tehdä kasvun Suomen ennätyksen.
Sipoohan on vakuuttanut, että se pystyy vastaamaan ilman rajansiirtoa ja omin voimin pääkaupunkiseudun väen tarpeista.
Liljeström vakuutti, että Sipoo pystyy pitämään lupauksensa, jos etenee Espoon kasvun tahdissa.

Hyvä keskustelu, vartissa maaottelu Helsinki vastaan Sipoo. Tuskin mitään tärkeää jäi käsittelemättä.

Lavalla on käynyt monenlaisia väitelypareja. Äsken Sdp:n Tommy Taberman ja keskustan Markku Uusipaavalniemi pohtivat millä lihaksilla eduskuntaan. Sitä ennen kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä ja Sdp:n Osku Pajamäki väittelivät eläkkeistä.

Tulossa on vielä kokoomuksen Sauli Niinistön ja Sdp:n Matti Viialainen
mittelö. Tässä on sähköä. Keskustelijat ovat tiukkoja toisiaan kohtaan. Sen havaitsen heti alussa, että Niinistö on kumman kuumana, ilmeisesti hän näkee Viialaisessa punaista.

Kiihkeästä väittelystä huolimatta Viialainen ilmoittautui keskustelun lopuksi sinipunan kannattajaksi tai ainakin ymmärtäjäksi. Siihen ei Niinistölläkään ollut vastaan sanomista. Niinistö veikkasi, että vaalitulos on sellainen, että hallitusneuvotteluista tulee aito tapahtuma.

Toisessa haastatelussani äsken pääsin kertomaan, että blogissa on julkaistu 1470 kommenttia. Se on muuten paljon.

Kirjoitan tätä Mediatorilla väen keskellä, ja äsken hihastani vedettiin ja kysyttiin, miksei ”kommarien” kirjoituksia ole julkaistu kommenttipalstalla.

Skp:n Tiedonantajaa jakavalle miehelle sanon, ettei yhtään ”kommarien” kirjoitusta ole sensuroitu, mutta niitä ei ole lähetetty julkaistavaksi. Kysyjä on epäileväisen näköinen. Totta se on.

Ihailen muuten vaalikeskustelun vetäjiä Jani Toivolaa ja Pasi Tuohimaata. Tunnista toiseen he jaksavat siirtyä aiheesta toiseen, vetää keskustelua ja tarvittaessa päättää sen. Tuohimaa arvelee, että iltapäivä kävi hyvästä harjoituksesta. Huomenna on Nelosen vaalitentti, joka lähetetään suorana lähetyksenä tiistaina kello 18-19.30 VR:n Pasilan konepajan tyhjästä hallista. Keskustelemassa ovat ketkäs muut kuin ne tutut : Heinäluoma, Katainen ja Vanhanen.

Vaalimarkkinoiden tilaisuus onnistui hyvin. Väkeä on varmasti on käynyt lähemmäs tuhat. On ollut paljon asiaa, paljon hulinaa ja juotu runsaasti kahvia. Ei vaalitilaisuudelta enempää voi odottaa. Suomalainen vaalitaistelu on nyt tällaista. Ei kovin dramaattista.

Minulle tilaisuudessa avautui hyvä mahdollisuus tavata monia blogin kommenttikirjoittajia. Se oli hauskaa, sillä monet tulleet näiden parin kuukauden aikana hyvinkin tutuiksi – nimeltä.

Onneksi on ilonaiheitakin. Niistä päällimmäinen on blogin kommenttipalsta, jonne tasaisena virtana tulee kiinnostavia ja iskeviä kirjoituksia. Tälläkin viikolla on ruodittu niin vakavia ja vaativia aiheita, että kevennetään – vain hieman – aihekirjoa.

(Täydennys sunnuntaiaamuna 11.3. Suomen Tietotoimisto STT on teettänyt TNS-Gallupilla mielipidemittauksen täsmälleen samasta asiasta, joka on viikonvaihteen HYVÄNÄ KYSYMYKSENÄ blogissa.
Tutkimuksesta ilmenee, että ehdokkaan ominaisuuksilla on suuri merkitys äänestyspäätöstä tehtäessä.
STT:n uutiseen voi tutustua muun muassa osoitteessa www.hs.fi/kotimaa/

HS:n mielipidesivulla oli tänään pari ajattelemisen aihetta antavaa vaalikirjoitusta. Tutkija Hanna Wass pohti äänestäjien vaaliväsymystä ja äänestämättömyyden syitä, niitä samoja aiheita, joita me olemme joukolla ruotineet tällä viikolla.

Juhani Jokinen Tampereelta kirjoitti kansanedustajaehdokkaista näin:

”Kun on seurannut eduskuntavaaleihin liittyvää keskustelua ja etenkin ehdokasasettelua, ei kuitenkaan voi välttyä vaikutelmalta, että melkein kuka tahansa on pätevä kansanedustajan tehtävään ja omaa tehtävän menestykselliseen hoitamiseen tarvittavat perustiedot ja taidot kokemuksesta puhumattakaan.”

Jokinen on tähän tyytymätön ja vaatii:

”Kysymys on mielestäni erittäin vakavasti otettavasta ilmiöstä, joka ei ole eduksi poliittisille puolueille eikä eduskunnan arvovallalle maamme korkeimpana hallintoelimenä. Ei ole yhdentekevää, miten äänestämme.”

Näistä kirjoituksista ja torstain kommenttipalstalta sainkin aiheen päivän ja viikonlopun hyvään kysymykseen: Millainen on hyvä ehdokas ja edustaja? Millä perusteilla sellainen ehdokas/edustaja oikein löytyy? Kertokaa kokemuksianne, saa sanoa ehdokkaan nimenkin, saapi jättää sanomatta ja kuvailla vain ominaisuuksia.

Näissä vaaleissa 2004 ehdokasta, joiden kaikkien perustiedot löytyvät osoitteesta www.vaalit.fi
On vara valita.

Päivän blogisiteeraus.
Petri Viglione on 39-vuotias yrittäjä ja Rkp:n ehdokkaana Helsingissä. Näin hän vastaa sivullaan kysymykseen siitä, millaista on olla Rkp:n ehdokas, joka ei puhu ruotsia.

”Miten Rkp:n konservatiivisiipi on suhtautunut ehdokkuuteesi ja ajamiisi asioihin?
Rkp:ssa on on iso mullistus meneillään, sillä se on huomannaut, ettei pärjää pelkkänä kielipuolueena. Puolue on menossa liberaaliin suuntaan, ja EU-parlamentissa kuulumme jo liberaaliryhmään.

Helsinkiläisten suomenruotsalaisten kanssa pärjää kyllä, kunhan muistaa hihkaista ”jösses” tismalleen oikealla hetkellä, mutta Pohjanmaalla kaikki eivät ole pitäneet siitä, etten puhu ruotsia. Pitää ymmärtää, että perustuslaissa mainittu kaksikielisyys on rikkaus ja muidenkin puolueiden kuin Rkp:n asia. Pakkoruotsia en kuitenkaan kannata, sillä kaikki pakko on pahasta. ”

Toinen blogisiteeraus tai pikemminkin vinkki ajankohtaiseen keskusteluun Suomen puolustuksesta ja rypälepommeista.

Katsokaapa, mitä turkulainen EU-asiantuntija Esko Antola kirjoitti tiistaina 6. maaliskuuta blogissaan osoitteessa www.kannuvalimo.fi

Tuota blogia kannattaa muutenkin katsella. Siinä vuorottelevat kirjoittajina Antola, Tero-Pekka Henell ja Visa Nurmi. Kyllä Turussa on intellektuelleja, uskokaa pois.