Tunnelma on jotenkin aavemainen. Tiedän, että HS:n ja muun Sanomatalon todelliset tekijät huhkivat tuolla talon muissa kerroksissa huomisia lehtiä ja talon Mediatorilla on meneillään vaalivalvojaisia.
Olen täällä sivussa. Istun hiljaisessa toimituksessa ja kirjoitan tätä tekstiä. Tuolla toimituksen toisella puolella ahkeroi mainio graafikkomme Mirka Kolehmainen, mutta vaalit eivät Mirkaa kiinnostaa ainakaan niin paljoa, että hän hennoisi niiden takia keskeyttää suunnittelutyönsä.
Lopullinen tulos on juuri valmistunut: Halonen 46,3 %, Niinistö 24,1 %, Vanhanen 18,6 %, Hautala 3,5 %, Soini 3,4 %, Kallis 2,0%, Lax 1,6 % ja Lahti 0,4 %. Äänestysprosentti oli 73,9, ja ääniä annettiin yli kolme miljoonaa. ( Koko vaalitulos on osoitteessa www.vaalit.fi )
Viime tiistaina päättyneessä ennakkoäänestyksessä tulos oli aika paljon toisenlainen. Halonen sai lähes puolet äänistä eli 49,5 %, Niinistö 22,2 %, Vanhanen 19,5 %, Soini 2,6, Hautala 2,5 %, Kallis 1,8 %, Lax 1,4 % ja Lahti 0,8 %.
Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että vaaliviikolla tapahtui melkoinen mielenmuutos. Halosen kannatus oli vaalipäivänä 44 % ja Niinistöllä 25,3 ja Vanhasella 18 %. Myös Hautalalle ja Soinille tuli paljon lisäkannatusta vaalipäivänä. Soinin kannatus oli huomattavasti yli perussuomalaisten normaalikannatuksen, ja Hautalakin sai suunnilleen saman kannatusosuuden kuin kuusi vuotta presidentinvaaleissa.
Jokainen voi vertailla tulosta mielipidemittausten lukuihin, jotka olivat seuraavat:
( 1. HS-Gallup 2. Taloustutkimus/Yle 3. RI/MTV3)
Halonen 51 – 52 – 55
Niinistö 21- 20 – 19
Vanhanen 18 – 18 – 17
Hautala 3 – 4 – 3
Soini 3 – 4 – 3
Kallis 2 – 1- 1
Lax 1 – 1- 1
Lahti 0 – 1 – 0
HS-Gallup oli tehty viime viikolla 5-7. tammikuuta. Taloustutkimuksen mittaus vielä tuoreempi. Se on tehty tällä viikolla tiistaina ja keskiviikkona 10-11. tammikuuta. RI:n mittaus on hieman kauempaa. Taas kerran todistettiin se vanha tosiasia, että gallupit mittaavat kysymyspäiviensä mielipiteitä, mutta vaalipäivän ennusteina niitä ei pidä sellaisenaan käyttää.
Vertailusta voi tehdä samansuuntaisen johtopäätöksen kuin ennakkoäänestyspäivän ja vaalipäivän vertailusta. Halosen kannatus on tullut selvästi alaspäin viimeisen parin viikon aikana, ja Niinistön kannatus on noussut selvästi yli gallupnumeroiden. Halonen hävisi gallupeille ja Niinistö voitti ne.
Vanhasen vaalitulos on suunnilleen mittausten mukainen ja samoin muiden ehdokkaiden. Tämänkin muistaen muutos on tapahtunut nimenomaan Halosen ja Niinistön kannatussuhteissa.
Suhteessa vaalitavoitteisiin 1. kierroksella on kaksi häviäjää. Toinen häviäjä on Halosen takana ollut joukkue. Kun tavoitteeksi asetettiin 30. joulukuuta, että Halonen ajetaan läpi jo ensimmäisellä kierroksella, se ei onnistunut. Hyvä kysymys on, että tehtiinkö sittenkin virhe.
Virheet tekemiseen oli toki hyvä perusteensa. Halonen sai yli 50 prosentin kannatuksen kaikissa mielipidemittauksissa, jotka tehtiin viime vuoden aikana ja tämän vuoden alussa. Kyllä niillä luvuilla saattoi hyvinkin uskoa, että hän voisi saada sen myös vaaleissa.
En puutu tässä enempää tähän asiaan, sillä kirjoitin 1. kierroksen kulminaatiopisteestä tänään HS:n sunnuntaisivulla. Käsitykseni on, että Halosen joukkojen päätös aktivoi omia joukkoja, mutta innosti sittenkin vielä enemmän vastapuolta eli lähinnä Vanhasen ja varsinkin Niinistön joukkoja, jotka saivat hurjan vaalivaihteen viimeisille päiville päälle.
Toinen häviäjä on Vanhanen ja hänen joukkueensa. ”Ei tämä (vaalitulos) meidän tavoitetta vastaa millään. Siitä ei pääse yli eikä ympäri”, sanoi keskustan varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki äsken tv-haastattelussa.
Siitä huolimatta Vanhanen kävi hyvän kampanjan, mutta koko aikana hän ei päässyt myötäehdokkaan asemasta eroon. Kun tarjolla olivat istuva tasavallan presidentti ja pääministeri, jälkimmäisen mahdollisuus esiintyä haastajana ja vastaehdokkaana oli rajallinen. Vanhanen pääsi näissä vaaleissa täsmälleen samaan tulokseen kuin kokoomuksen Harri Holkeri 1988, jolloin Holkeri oli pääministerinä supersuosittua presidentti Mauno Koivistoa vastaan.
Kuka sitten voitti vaalit?
Totta kai suurin voittaja oli Tarja Halonen. Hän sai 46,3 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä. Se on fantastinen tulos ja osoitus presidentti nauttii laajaa kansansuosiota – tai ainakin laajempaa kansansuosiota kuin hänen takanaan olevilla puolueilla: Sdp:n ja vasemmistoliiton kannatus on siinä 33-35 prosentin paikkeilla. Viime presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Halonen sai 40 % prosenttia ensimmäisellä ja runsaat 51 prosenttia toisella kierroksella.
Näistä luvuista voisi päätellä, että Halosella hyvät mahdollisuudet voittaa toinen kierros. Halonen ja hänen kampanjaorganisaationsa saivat kuitenkin ensimmäisellä kierroksella kovan opetuksen: mikään läpihuutojuttu tämä vaali ei kuitenkaan ole.
Toinen voittaja on Sauli Niinistö. Hän pääsee toiselle kierrokselle ja voitti kaksinkamppailussa Matti Vanhasen, vaikka Niinistön lähtöasetelma vaaleihin oli huomattavasti huonompi kuin Vanhasen: keskusta on kokoomusta selvästi suurempi puolue ja Vanhanen istuva pääministeri eli asemassa, joka antoi mm. arvovaltaetua, asiantuntijaetua ( Suomen parhaiten informoitu mies!) ja huomattavasti suuremman palstatilan ja sekunttimäärän mediassa. Näin epäedulliseen lähtöasemaan verrattuna Niinistön suoritus on hyvä.
Pienten puolueiden ehdokkaista Soini ja Hautala voivat huokaista helpotuksesta. Soinin nokka nousi vedenpinnan yläpuolelle ja Hautalan pysyi siellä. Sitä vastoin Kallis ja Lax kärsivät selvät vaalitappiot. He epäonnistuivat, sillä heidän kannatuksensa jäi kauas takana olleiden puolueiden kannatuksesta.
Tappion kärsineisiin täytyy lisätä myös Suomen kansa. Äänestysprosentin putoaminen kolmella prosenttiyksiköllä on huono juttu. Mutta en pitäisi tätä tappiota kovin suurena, sillä vaaliasetelma ei ollut alun perin järin houkutteleva. Se muuttui houkuttelevaksi vasta viime viikkoina. Siihen suuntaan vaikutti ennen muuta presidenttiehdokkaiden ja heidän organisaatioidensa uurastus. Ja väittäisin, että esimerkiksi tämä blogi, varsinkin sen uskolliset keskustelijat ja lukijat, oli omalta osaltaan pitämässä vaalivalmiutta yllä. Tosin täytyy myöntää, että joskus lokakuussa hetken epäilin, että onko tässä mitään järkeä, kun kukaan ei tuntunut olevan vaaleista kiinnostunut. Marraskuun jälkeen kiinnostusta on riittänyt ja muutamat muutkin toimittajat ovat innostuneet avaamaan blogeja.
Tämä kirjoitettu on johdanto sunnuntain 15.1. ja maanantain 16.1. hyviin kysymyksiin: Miten tässä nyt näin kävi? Mikä oli Halosen ja Niinistön voiton salaisuus?
Ensi tiistaista alkaen siirrymme toiselle kierrokselle ja ryhdymme aktiivisesti seuraamaan toista kierrosta. Nimittäin kansa päätti, että tämä blogi jatkuu vielä kaksi viikkoa. Jos vaali olisi ratkennut ensimmäisellä kierroksella, blogi olisi sulkeutunut tiistaina.
JK. Hei, me voimme jatkaa. Maanantaina tutustun lähes kahteen sataan vaaliveikkauskuponkiin. Kiitos siitä, huima osanotto. Jos veikanneiden joukossa on kuitenkin joku, joka sai täysin oikean tuloksen, viitsitkö lähettää oitis viestin ja perustella, miten ihmeessä onnistuit! Muutama vaaliveikkaus tuli minulle suoraan sähköpostilla, sillä linjoissa oli eilen ylikuormitusta. Määräaikaan mennessä tulleet hyväksytään mukaan jaloon kilpaan.