Sain maanantaina kutsun, jonka alussa luki näin: ”Valtiotieteellinen yhdistys haluaisi kutsua Sinut 13.4. pidettävän vuosikokouksemme esitelmöitsijäksi. Esitelmiä on yleensä pyritty kuulemaan
ajankohtaisista aiheista, vuonna 2005 emeritusprofessori Jaakko Nousiainen
puhui otsikolla ”Viisi vuotta perustuslakiuudistuksesta” ja viime vuonna
Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen otsikolla ”Eduskuntatyön
uudistuminen”.
Kutsun oli allekirjoittanut yhdistyksen sihteeri Hanna Wass . Kiitin kutsusta ja vastasin siihen myöntävästi. Aion puhua tästä blogista.
Tänään tiistaina sanomalehdissä oli ilmoitus , että uudet kansanedustajat kutsutaan ensi maanantaina 26. maaliskuuta eduskuntaan. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka tarkistaa edustajien valtakirjat, jotka vaalipiirien lautakunnat antavat edustajille huomenna keskiviikkona 21. maaliskuuta. Silloin valmistuu myös virallinen ja lopullinen vaalitulos, jonka voi lukea sivulta www.vaalit.fi
On luonteva siis luonteva hetki sulkea tämä blogi. Kommenttipalsta on vielä auki keskiviikkoon 21. maaliskuuta kello 14 asti. Sen jälkeen blogi siirtyy HS:n nettisivun arkistoon, jossa sitä voivat kaikki lueskella.
Kuluneiden kymmenen viikon urakka on ohi. Olen kirjoittanut 53 merkintää. Kommenttipalstalla on julkaistu jo lähes 2100 kommenttia. Ne kaikki olen lukenut, tarkistanut ja siirtänyt kommenttipalstalla julkaistavaksi.
Kiitän kirjoittajia ja tämän blogin lukijoita. Oli huima kokemus olla mukana tekemässä tätä blogia, ja korostan, että tämä blogi muodostui kokonaisuudesta, jossa pääpaino oli kommenttipalstalla ja sen elävällä keskustelulla. Jään kaipaamaan sen kirjoittajia. Olen otettu niistä monista kiitoksista ja toivotuksista, joita on kommentteihin viime päivinä liitetty. Näistä tuli sittenkin pitkät jäähyväiset.
Erikseen kiitän Helsingin Sanomia ja sen johtoa suvaitsevaisesta asenteesta. Työtoverini HS:n Kuukausiliitteessä, lehden nettitoimituksessa ja politiikan toimituksessa ovat tukeneet monin tavoin. Olen saanut ylenmäärin kommentteja ja apua myös muista viestimistä. Muiden blogien kirjoittajat ovat olleet mainioita yhteistyökumppaneita. Perhe on ollut ymmärtäväinen, ja sukukin on ollut mm. kirjoittajina mukana.
Mahtavaa.
Kiitän myös vaaliveikkaukseen osallistuneita. Alustavassa tarkistuksessa näyttää siltä, että meillä on peräti viisi tasapisteisiin ( 10 virhepistettä) yltänyttä veikkaajaa: Pasi Pekkinen, Anssi Miettinen, Timo Koski, Juhani Penttinen ja Jaakko Nurmi. Pyytäisin teitä lähettämään sähköpostilla vielä yhteystietonsa minulle palkintojen lähettämistä varten.
Vaalisunnuntaina alkanut keskustelu on jatkunut vilkkaana tänne asti. Jälkipeliä on pelannut lähes sata kirjoittajaa. On vaikea keksiä mitään erityistä lisää sanottavaa vaalituloksesta ja hallitustilanteesta. Kommenttipalstalla on valotettu asioita monelta kantilta.
Tartun vain yhteen kirjoitukseen, vaikka monia muitakin tekisi mieli kommentoida. Alpo Räinä kirjoitti kommentissaan:
”Perässähiihtäjä Hämäläisen kunniaksi on sanottava, että hän tekee vielä teoreettisia laskelmia punamultahallituksesta. Olisiko tiedossa joku uusi ihmevoide?”
Tiedossani ei ole mitään ihmevoidetta. Olen vuodesta 1983 asti varsin läheltä seurannut hallitusten muodostamisia. Siinä ajassa olen oppinut sen, että täysin varma hallituksen muodostamisesta voi olla vasta siinä vaiheessa, kun uudet ministerit kävelevät ulos Presidentinlinnasta.
Viime vaalien jälkeen tosin opin vielä lisää. Kesäkuussa 2003 huomasin, että tuokaan varovaisuus ei riittänyt. Hallitus vaihtui muutamassa päivässä, ja uusi pääministeri Anneli Jäätteenmäki työnnettiin syrjään.
Olen myös oppinut sen, että poliittisten johtajien perustelut ovat tänään tätä ja huomenna tuota. Viime syksynä keskusteltiin kotvan siitä, voitaisiinko suurin puolue syrjäyttää hallitusta muodostettaessa. Silloin vielä näytti siltä, että Sdp nousisi suurimmaksi ja keskustassa ja kokoomuksessa oli haluja etukäteen varoitella demareita liiasta ylimielisyydestä kertomalla, että keskusta ja kokoomus voisivat toisen ja kolmannen puolueen paikalta sopia hallituksesta ilman demareitakin.
Muistan hyvin, kuinka (silloinkin) hymyilevä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmestyi ruutuun ja kertoi, että vaikka kokoomus tulevien vaalien jälkeen nousisi suurimmaksi puolueeksi, voisivat keskusta ja demarit sopia yhdessä hallituksen muodostamisesta. Katainen arveli, että olisi siitä vihainen ja surullinen, mutta ei mahtaisi sille mitään, koska perustuslain mukaan näin voi tehdä.
Nyt on toinen ääni kellossa. Katainen puhelee ”väkivallasta”, jos kokoomus syrjäytettäisiin toiseksi suurimpana puolueena hallituksesta. Jos hän muistaisi syksyiset puheensa, hän olisi varovaisempi lausunnoissaan.
Perustuslaki toteaa, että ”eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään”.
Ja vielä:
”Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.”
( Perustuslaki 62 pykälä)
Perustuslaissa eduskunnalla, eduskunnan enemmistöllä, on täysi valta valita pääministeri ja sopia hallituksen muodostamisesta.
Ydinkysymys on se, että suurin valta tulevan hallituksen pohjasta sovittaessa on keskustan puheenjohtajalla Matti Vanhasella. Hänellä on käytettävissään kaksi vaihtoehtoa, porvarillinen hallitus ja punamultahallitus, kokoomuksella ja demareilla on kummallakin vain yksi vaihtoehto, yhteistyö Vanhasen kanssa.
Keskustan päälehti Suomenmaa määritteli keskustan paikan hallitusneuvotteluissa kauniisti näin.
”Keskustan käteen ojennettiin kuitenkin päävoitto. Keskusta on suurin puolue, ja se pystyi puolustamaan ykköspaikkaansa menestyksekkäästi. Niinpä hallitusneuvottelut käynnistyvät keskustan johdolla.
Keskustan asema on nyt selvästi vahvempi kuin neljä vuotta sitten, vaikka keskusta oli silloinkin suurin. Nyt ei ole sellaista vaihtoehtoa, että keskusta ei olisi hallituksessa. Keskusta on varmasti uudenkin hallituksen pääministeripuolue.
Vaalitulos tarjoaa ensisijaiseksi hallitusrungoksi keskustan ja kokoomuksen varaan rakentuvaa yhteistyötä. Tämä voi kuitenkin toteutua vain sellaisen hallitusohjelman kautta, jonka keskusta tuntee omakseen.”
Suomenmaa sanoo asian aivan naulan kantaan. Kun Sdp ja kokoomus omin toimin pelasivat sinipunavaihtoehdon vaalikauden aikana pois käsistään, ne samalla antoivat keskustalle vahvan aseman, jonka vaalitulos sinetöi. Tästäkö pitäisi keskustaa syyttää?
Poliittinen valta-asetelma voi olla keskustajohtoinen ainakin seuraavat neljä vuotta. Jyrki Katainen ja Eero Heinäluoma huomaavat tämän, kun ensiksi mainittu on selvinnyt voitonhumalastaan ( hyvän olon aiheuttama) ja jälkimmäinen on tointunut tappiostaan. Jännä nähdä kumpi prosessi kestää kauemmin.
Mutta – mikään ei ole ikuista. Edellä hahmoteltu kuvio voi muuttua. Siitä meillä on tuoretta kokemusta.
Muistelleenpa vielä hetki millaista oli tammikuun alussa, kun tämä blogi avattiin.
Vaalitaistelun alkaessa tammikuussa näytti selvältä, että hallituspuolueet ovat vahvoilla. Ei milloinkaan hallitus ole lähtenyt niin suopeista asemista vaalityöhön kuin tämä Vanhasen punamultahallitus lähti viime tammikuun alussa. Lopputulos oli yhteensä kymmenen paikan tappio ja se, että pääpuolueet menettivät yhteensä 12 paikkaa ja sen seurauksena yhteisen eduskuntaenemmistön.
Ani harvoin pääoppositiopuolue lähtee niin huonoista asetelmista kuin kokoomus lähti tammikuussa. Sisäiset sotkut olivat piinanneet sitä koko syksyn, puolueen kärkihahmo oli hakusessa, mielipidemittaukset näyttivät huonoja lukemia, hallitukseen pääsy näytti olevan toivottaman kaukana ja puoluejohtaja oli suurten puolueiden johtajista kokemattomin, vastassaan huippusuosittu pääministeri ja taitava valtiovarainministeri.
Kahdessa kuukaudessa kuvio muuttui. Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö-yhdistelmä, jonka piti syöstä kokoomus suohon, toi kokoomukselle voiton vaaleissa.
( Tähän on vielä pakko lisätä, että keskusteluun mielipidemittauksista kannattaa ottaa rauhallinen näkökulma, jota edustaa toimittaja Pekka Vuoriston kirjoitus kokoomuksen noususta ja sen havaisemisesta mittauksissa. Se on julkaistu www.hs.fi ja huomenna sanomalehdessä. )
Näiden piti olla jatkuvuusvaalit, mutta tulikin muutosvaalit. Mutta uskomus siitä, että muutos vaan jatkuu luonnonlain mukaisesti tästä eteenpäin, voi osoittautua vääräksi.
Tänään selvältä näyttävä tulevaisuuskuva voi olla kuukauden päästä täysin epäselvä.
Porvareilla on nyt kultainen hetkensä, mutta he voivat hukata sen. Siitä löytyy Suomen poliittisesta historiasta yllin kyllin esimerkkejä.
Erikseen haluan vielä sanoa, että näiden vaalien alla tulin taas vakuuttuneeksi siitä, että Suomi tarvitsee myös pieniä puolueita. Ei näitä vaaleja jaksaisi, jos olisi vain kolme vaihtoehtoa. Suomessa on ollut sata vuotta melkoinen puoluekirjo. Vasemmistoliitto, vihreät, Rkp, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat arvokas osa meidän puoluejärjestelmäämme, joka ei ole mikään suljettu liiga. On pidettävä huoli siitä, että eduskuntaan voi nousta sen ulkopuoleltakin ryhmä tai puolue.
No tämä tästä.
Vielä eräs muistikuva. Eräs vanha kaverini lähetti sympaattisen sähköpostiviestin, jossa hän kertoi kuunnelleensa radiosta viime torstaina Vanhasen ja Heinäluoman vaalikeskustelua, jossa olin puheenjohtajana. Kaveri muisteli nähneensä Vanhasen, Heinäluoman ja minut yhdessä ensimmäisen kerran jossain Varusmiesliiton tilaisuudessa syksyllä 1979. En sitä enää muistanut, mutta voin hyvin uskoa, että kaveri muistaa oikein.
Viesti sai minut hetkeksi nostalgian valtaan, ja sen kunniaksi kaivoin HS:n Kuukausiliitteen arkistosta Vanhasesta syksyllä 2003 ja Heinäluomasta kesällä 2005 kirjoittamani henkilökuvat.
Vanhasen henkilökuva julkaistiin samana päivänä, jolloin hänet valittiin Suomen keskustan johtoon. Heinäluoman henkilökuva julkaistiin muutamaa päivää ennen kuin hänet valittiin Sdp:n puheenjohtajaksi.
Henkilökuvat löytyvät osoitteesta: www.hs.fi/kuukausiliite
Ja nyt - ei hyvästi vaan näkemiin!
20. maaliskuuta 2007 kello 17.54
Kiitoksia, Unski,
taas jälleen kerran, kun soit meille blogilaisille keskusteluforumin. Ja tietenkin kiitokset monista keskustelunavauksista, analyyseistä ja jälkikommenteista. Hyvää kevättä Unskille, keskustelijoille ja veikkauksen voittajille (omat virhepisteet vielä tarkistamatta…).
Jäämme odottamaan uutta hallitusta ja sen taivalta.
20. maaliskuuta 2007 kello 18.41
Kirjoitin tänään vielä pari kommenttia sunnuntain 52.merkinnän kohdalle. Kiitän mahdollisuudesta saada osallistua tähän blogiin kommenntien mnuodossa. Lopuksi totean, että olisi tosi mielenkiintoista jos bloginpitäjältä tulisi vielä eräänlainen jälkikirjoitus sitten kun hallitus on muodostettu!!
20. maaliskuuta 2007 kello 18.49
Kiitos Unto Hämäläinen,
Osallistuminen blogiisi on ollut vieläkin antoisampaa kuin presidentinvaalien yhteydessä, varsinkin kun kaikki kirjoittivat omalla nimellään. Toivon, että saamme taas ensi vaaleissa osallistua Perässähiihtäjän aivoitusten kommentointiin sekä kommenttien lisäkommentointiin. Toivotan sinulle onnea myös kirjallisuuspalkinnon suhteen! Kiitos myös muille kommentoijille!
Kylmät tuulet puhaltavat varoittaa Suomen Pankki. Työn tuottavuutta on entisestään lisättävä ja suuri joukko työntekijöitä eläköityy lähi vuosina. En halua olla mikään pahanilmanlintu, mutta arvioni on, että tuleva hallitus ei tule istumaan koko nelivuotiskautta.
Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa kannattaisi alkaa ”väsätä” heti ja siinä voisi avoimesti ottaa kantaa puolustusyhteistyön tiivistämiseen ainakin Ruotsin kanssa ja mieluiten myös EU:n kanssa.
20. maaliskuuta 2007 kello 19.11
Kiitoksia Untolle mielenkiintoisesta blogista.
Hallitusneuvotteluista on tulossa vähintään haastavat. Kun on vaalien jälkeen jo pari päivää kulunut ja vähän aikaa pohtia vaalitulosta, niin mikään ei olekkaan enää itsestään selvää.
Vaalien suurin voittaja lienee kiistatta Kokoomus. Vaalien häviäjiin kuuluvat ennen kaikkea Demarit, mutta myös Keskusta. Koska Keskustalla kuulostaa olevan häviöstään huolimatta suuret luulot tai ainakin toiveet, niin hallitusneuvotteluista tulee vaikeat. Mikäli Kokoomus ei anna periksi tavoitteessaan Keskustalle, niin Vanhanen tulee epäonnistumaan hallitusneuvottelijana ja tehtävä siirtyy Kataiselle, koska tuskin Demaritkaan tulevat vaalit hävinneenä sellaiseen hallitukseen apupuolueeksi, jossa vahvempi isäntä sanelee kaiken.
Tämän jälkeen ei olekkaan itsestään selvää valitseeko Kokoomus Keskustan vai Demarit mukaan hallitukseen. Joissakin suhteissa Kokoomuksen ja Demarien ohjelmat ovat lähempänä toisiaan kuin Kokoomuksen ja Keskustan. Myös sekin painaa vaakakupissa, että Kokoomus saattaa haluta hallitukseen Demarit mukaan takaamaan työrauha ammattiliittojen suuntaan.
Entäpäs sitten muut hallitukseen tulevat puolueet? Itsestä vaikuttaa, että Vihreillä kuulostaa olevan kovasti nostetta hallituksen suuntaan. Erityisesti Vihreät kuulostavat todennäköiseltä vaihtoehdolta jos Kokoomus ja Keskusta muodostavat porvarihallituksen rungon. Tämä siitä syystä, että todennäköisesti mukaan porvarihallitukseen halutaan joku pehmeämpien arvojen puolue. Käytännössä tämä vaihtoehto tarkoittaisi RKP:n siirtymistä oppositioon, mutta se olisi tervettä kehitystä suomalaisessa politiikassa.
20. maaliskuuta 2007 kello 19.26
Hei
Ihan kysymyksenä, opetan historiaa ja yhteiskuntaoppia ja kysyisin onko blogin pitäjän mielestä ok. jos käytän täällä tehtyjä kommentteja opetuksessa esimerkkeinä ?
20. maaliskuuta 2007 kello 19.30
Kiitoksia Unski palstasta, oli mielenkiintoista ja hyvät jatkot elämälles ja hyvät jatkot kaikille kirjoittajille ja palstan lukijoille.
Muistakaa, elämää on vaalien jälkeenkin
Hyvää kevättä ja kesää
Toivoo VP
20. maaliskuuta 2007 kello 19.55
Kiitos ja näkemiin! Olen kyllä hyvin hämmästynyt, jos Sdp päätyy kuitenkin hallitukseen, mutta kuten Unto Hämäläinen sanoo, kaikki on mahdollista. Vaalitulosta tulee ruotia, mutta Arja Alhoa en rekrytoisi mihinkään hommiin. Helpoin tapa saada julkisuutta on aina haukkua omia. Samaan ovat sortuneet muutkin katkeroituneet narsistit. Eipä keskustakaan vaihtanut puheenjohtajaa surkeasti menneiden presidentinvaalien jälkeen.
20. maaliskuuta 2007 kello 19.56
Antti Kainulaiselle
Kaikkea täällä kirjoitettua saa käyttää oppitunneilla ja vaikka oppikirjoissakin. Tämä on avointa keskustelua.
Perässähiihtäjä
20. maaliskuuta 2007 kello 20.11
Pian entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja yrittää alentaa kokoomuksen mahtavaa vaalivoittoa sivullaan sanomalla, että ”Kokoomus uhoaa nyt sellaisella voimalla, että voisi luulla Sauli Niinistön tulleen huutoäänestyksellä valituksi Suomen presidentiksi. Porvarihallitusta on vaikea välttää, vaikkei sen kannatus olisikaan paljoa laajempi kuin kokoomuksen saama 23 prosenttia. SDP:n ei nytkään pidä itse ilmoittautua oppositioon, mutta hallituspaikoista kynsin hampain kiinnipitäminen ei tule kysymykseenkään. Jos SDP:n vaaliohjelmien tavoitteet eivät potentiaalisille kumppaneille kelpaa niin muut saavat seuraavaksi kantaa hallitusvastuuta.”
Sanottakoon Tuomiojalle, että Suomen kansalaiset hylkäsivät punamultahallituksen ja SDP:n näissä vaaleissa. Tuomiojan tai muiden demarien täysin turha tulla kokoomusta haukkumaan surkeasta vaalituloksestaan. Tilanne mielestäni vaan oli sellainen, että SDP:llä ei kertakaikkiaan ollut muuta annettavaa suomalaisille kuin vastakkainasettelua ja vastustajien mustamaalausta. Suomalaiset eivät halua tälläistä vaan 2000-luvun kansalaiset haluavat vastakkainasettelun päättyvän. Kokoomus oli tälle vaihtoehto ja kansalaiset halusivat tukea tätä. Kokoomus edustaa uutta aikakautta Suomessa. Kokoomuksessa on nyt sellaista tekemisen meininkiä, iloisuutta ja mahtavaa eteenpäin menemisen henkeä, jonka uskon myös tarttuvan punamullan vankina olleeseen pääministeri Matti Vanhaseen. Seuraavien vuosien aikana tulemme näkemään energisen ja Suomea eteenpäin vievän pääministerin. Suomen tilanne on nyt hieno!
Jan Rossi
20. maaliskuuta 2007 kello 20.48
Yhdyn Martti Järnefeltin toiveeseen ns. JK:sta sitten kun hallitus on muodostettu.
Hyvä Jan Rossi, en halua pilata iloasi kokoomuksen voiton johdosta. Varsinkin viitauksesi punamullan vankina olleeseen Vanhaseen oli nerokas. Toivotaan, että Vanhanen on jo vapaa.
Haluan kuitenkin muistuttaa, ettei kokoomuksen piirissäkään ole tuntematon sanonta: ”Kepu pettää aina”. Toivottavasti se ei ainakaan nyt pidä paikkaansa enkä muutenkaan väitä, että se olisi koskaan pitänyt paikkansa, kunhan tuli mieleen.
Joka tapauksessa mielikuvani hallitusneuvotteluista ovat, että siellä korkiruuvimaisesti muotoilluin mielipitein edetään spiraaleissa ja ameebamaisesti eteenpäin välillä muotoa muuttaen ja lopulta yhtyen niin kuin vesi ja öljy.
20. maaliskuuta 2007 kello 20.54
Hallituspohjaksi toivon porvarihallitusta vihreille terästettynä, RKP sopii toki mukaan, jos ja vain jos hallitus lähtee tekemään kunnianhimoista ja uudistavaa ilmasto-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. Se että tuo ensimmäinen unohtui heti kun uurnat sulkeutui ei hyvää lupaa, mutta toivotaan parasta.
Kiitän isäntäämme vieraanvaraisuudesta, mukaansa tempaavasta kirjoittamisesta ja joviaalisuudesta. Kuin myös muita kirjoittajjia. Johannes Virolaisen sanoin, kansa on puhunnut, pulinat pois. Seuraaviin vaaleihin saakka.
20. maaliskuuta 2007 kello 20.55
Olen pitkälti samaa mieltä Unto Hämäläisen kanssa hallituksen rakentamisen periaatteista: Matti Vanhasella on ”paalupaikka”, niinkuin sanonta on kuulunut. Teoriassa kokoomuksella ja SDP:llä on muitakin vaihtoehtoja kuin yhteistyö keskustan kanssa.
Nehän voivat kumpikin kieltäytyä tuosta yhteistyöstä ja sopia halutessaan hallituksen muodostamisesta keskenään ja joidenkin keskisuurten puolueiden kanssa. Perustuslain ja parlamentarismin mukaan kaikki kahden suuren puolueen yhdistelmät ovat mahdollisia hallituksen runkoja, kunhan politiikasta sovitaan.
20. maaliskuuta 2007 kello 21.52
Vielä yksi kommentti, kun se on mahdollista (long goodbyes!):
Sen autuaan päivän, kun uurnat ovat auki, äänestäjä on arvossaan ja ehdokkaat nöyriä. Vaan kun uurna sulkeutuu ja liput on laskettu, alkaa poliitikkojen kesken kaunainen moite ja syyttely, ihan esim Tuomiojasta lähtien. Kokoomustako on syyttäminen, että kansa äänesti ”väärin”? Tai PerSuja, Vihreitä?
Heinäluoma sentään sanoi eilen tv:ssä, että tappiosta voi oppia enemmän kuin voitosta. HYvä; Lipposen jälkeen ei kenenkään ole helppo täyttää SDP:n pj:n paikkaa, eikä Lipposenkaan alkutaival aina ruusuinen ollut.
Edustajat ovat kansan palveluksessa, mutta ikkuna äänestäjien maailmaan on helppo sulkea nopeasti ja keskittyä keskinäiseen valtataisteluun. Mielenkiintoista seurattavaa löytyy vaalien välilläkin, kiitos blogin kiinnostus jatkuu!
20. maaliskuuta 2007 kello 21.54
Kiitokset Untolle blogi-isännyydestä ja neuvosta, jonka puheenjohtajat Vanhanen ja Katainen toivottavasti tallettavat sydämiinsä: älkää hukatko tilaisuuttanne.
20. maaliskuuta 2007 kello 22.40
Kun uurnat sulkeutuvat alkaa valmistautuminen seuraaviin vaaleihin. Kokoomus jäi 2 äänen päähän varmasta tulevaisuuden pelipaikasta, jolla voitetaan seuraavat vaalit. Presidentin vaaleista olemme oppineet, että ennakkosuosikin paikkaa on vaikea puolustaa. Kokoomus 4 vuotta sitten, nyt SDP kertoo karua kieltä mitkä ovat apupuolueen kyllä-linjan ongelmat. Onko varaa odottaa 4 vuotta vai ottaa riski ja mennä hallitukseen. Unto kuvasi hyvin eri hallitus vaihtoehdot. Olisi mielenkiintoista lukea Unton näkemys ja muiden mielipiteet ja pettymykset hallituksen syntymisestä. Sanoihan Vanhanen, että tavoittelee hallituksen taakse 120 kansanedustajaa.
20. maaliskuuta 2007 kello 22.43
Tärkeä huomio, että tilanne on täysin auki hallituskoalition osalta. Pelin maku vahvistui kun katsoin eilisen aamutv:n puoluesihteerihaastattelua, ennen kaikkea Korhosen elekieltä.
Naiset olivat viilipyttyjä, mutta Korhonen vilkuili koko ajan Feldt-Rantaan päin. Johtuiko tämä siitä, että hän a) yritti syrjäyttää Kokoomuksen Tujusen, b) että Kepulla on salainen sopimus SDP:n kanssa, tai siitä, että c) hän muuten vain ikäänkuin aneli hyväksyntää Feldt-Rannalta?
Elekieli viittaa siihen, ettei peli ole ollenkaan vielä pelattu Kokoomuksen hyväksi vaikka vaalit voittivatkin. Tässä vanha kettu Perässähiihtäjä on oikeassa.
20. maaliskuuta 2007 kello 22.48
Unto Hämäläiselle kiitokset hyvästä blogista. – Pitää oikein kysyä, missäs nyt poliittista keskustelua käydään vaalien välillä?
Kävin tänään eduskunnassa vihreiden uuden ja vanhan eduskuntaryhmän yhteistapaamisessa. Kaksi huomiota tuli vahtimestareilta, jotka – toimittaja Aarno Laitista lainaten – joskus käyvät talon parasta poliittista keskustelua: sisään tulee nyt huomattava joukko uusia kansanedustajia, eli vaihtuvuus näissä vaaleissa oli suuri. Toiseksi: eduskunnassa on suurempi joukko naiskansanedustajia kuin koskaan. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet politiikassa; taas kerran.
20. maaliskuuta 2007 kello 23.38
Pekka Haaviston kommenttia lukiessani tuli mieleen, että olenpas minä olen ollut ajattelematon. Olisi pitänyt muistaa onnitella. Blogin kommentaattoreista on noussut paljon kansanedustajia. Pekan lisäksi äkkiä muistui mieleen ainakin Paavo Arhinmäki, Sari Palm, Timo Kaunisto, Heikki A. Ollila ja Oras Tynkkynen, jotka ovat kirjoittaneet tänne. On heitä taatusti muitakin. Onnea!
Monet kommentaattorit olivat ehdokkaina, toiset pärjäsivät paremmin ja toiset vähän huonommin. He panivat itsensä likoon ja välittivät meille terveisiä suoraan vaalikentiltä. He ansaitsevat kaiken kunnioituksen ja arvostuksen sekä kiitoksen. Olette demokratian ritareita kaikki tyyni.
Tämän sanon vilpittömällä mielellä tietäen, ettei minusta ikiniä olisi niin kovaan testiin, jonka kansanedustajaehdokkuus vaatii. Tämä Bonnier-ehdokkuuskin käy voimille, vaikkei tarvitse edes käydä vaalikampanjaa.
Perässähiihtäjä
20. maaliskuuta 2007 kello 23.49
Muistan nähneeni mainitsemastasi tilanteesta valokuvan Suomenmaassa neljä vuotta sitten heti edellisten eduskuntaavaalien jälkeen. Vanhanen ja Heinäluoma ovat selvästi tunnistettavissa, kun varusmiesliiton delegaatio vierailee Tamminiemessä Urho Kekkosen pakeilla. Heinäluomalla jo tukka harvenemassa. Mutta että sinäkin Unski olit siinä mukana, se on kyllä uutinen. Teillä kolmella on siis tosiaan pitkästi yhteistä historiaa takananne. Kiitos blogeistasi! Näkemisiin…
21. maaliskuuta 2007 kello 3.39
Euroopasta puhaltaa takatalvi: Barclays tarjoaa 60 miljardia euroa ABN Amron ostamisesta. Uudella pankilla olisi yli 200.000 työntekijää ja sen arvo olis yli 100 miljardia euroa. Talouden kylmeneminen edellyttää siis vahvempia yksiköitä.
21. maaliskuuta 2007 kello 8.27
Hyvä on muistaa kolmen suuren puolueen äänimäärien pienet erot. Tänään maaseutukaupungeissa tulee kaduilla vastaan melkein yhtä
usein – toki eniten keskustan – kuin kokoomuksen, ja demareiden äänestäjiä. Helsingissä on harvinaisempaa nähdä kaduilla keskustaa äänestäneitä kuin kokoomuksen ja demareiden äänestäjiä. Uudellamaalla näkee koko ajan Niinistön äänestäjiä.
Nukkuvien puolueen väkeä on kaikkialla, joka suvussa, miniä tai uusi
vävykokelas voi olla nukkuvia. Kävin Hesassa, neljästä taksikuskista
oli kaksi sellaista jotka eivät vaalilippua täyttäneet. Toinen oli kerran
äänestänyt Veikko Vennamoa, kun oli saanut häneltä kyydin.
Toiveeni on: Kun tämä sivilisaatio on tuhoutunut niin uudenlaisen alun
olennot löytävät juuri Perässähiihtäjän blokin. Näin me jatkamme
matkaamme maailmankaikeuden historiassa.
Kanssavaeltajille:
”..Tähän olet päässyt, se ei ole vähän,
tuon saanut aikaan, se on kunniakasta.
Jotta voisit jalallasi astua,
sille askelmalle, sinulla täytyy olla
ideain kaupungin kansalaisoikeudet.
Ja on harvinaista ja vaikeata
kansalaistua siihen kaupunkiin”.
Konstantinos P. Kavafilis/Ttuomas Anhava
21. maaliskuuta 2007 kello 8.35
Kiitos Unto Hämäläinen, THE blogi-maestro, upeasta blogista. Olen nauttinut lukemalla enemmän kuin osallistumalla. Pienen puolueen pienellä organisaatiolla kampanjoiva ehdokas oli varsinainen pätkäbloggaaja, varsinkin kun oma kirjoittaminen vei vartin aamuista, joskus pikkuriikkisen enemmänkin.
Erityisen valaisevia ovat olleet myös erilaiset kommentaattorit. Tämä blogi on ollut koko talvisydännä käydyn kampanjoinnin helmiä. KIITOS, kun sain olla mukana.
Erittäin hyvää kevättä ja myös poliittisesti mielenkiintoista jatkoa kaikille!
Omalta osaltani voin todeta, että minulla riittää mielenkiintoista toimintaa seuraavan neljä vuotta. Olen uuden edessä,
Sari Palm
21. maaliskuuta 2007 kello 9.43
Jouni Pulli kirjoitti:
”Talouden kylmeneminen edellyttää siis vahvempia yksiköitä.”
Tarkoititko suuria ja jäykkiä, jotka kaatuvat komeasti vai pieniä tai kohtuullisen kokoisia ja vikkeliä, jotka pystyvät reagoimaan nopeasti muutoksiin? Suuruus ei voi olla pelkkä itseisarvo.
21. maaliskuuta 2007 kello 9.58
Kiitos Unto Hämäläinen!
Aika harvoin saa lukea niin neutraaleja, asiapitoisia arvioita kotimaan politiikasta kuin mitä blogissasi on ollut. Useimmiten poliittisten toimittajien kirjoituksista paistavat läpi kirjoittajan omat sympatiat tai antipatiat. Niitä en lukemani perusteella blogistasi ole juuri havainnut.
Äänestysaktiivisuus jäi matalaksi ja se auttoi Kokoomusta eteenpäin. Vauras Etelä-Suomi oli selvästi aktiivisempaa, kuin Itä- ja Pohjois-Suomi. Sauli Niinistön vaikutus Kokoomuksen menestykseen oli ratkaiseva. Osa äänestäjistä kävi ilmeisesti presidentinvaalien kolmatta kierrosta. Varsinkin espoolaisäänestäjät olivat Niinistön takana. Hänen ympärilleen kehitetty henkilökultti kyllä oudoksuttaa, koska mitään poikkeuksellisia ansioita hänellä ei mielestäni poliitikkona tähän mennessä ole. Jos Kokoomuksen menestys oli protesti punamullan politiikalle, niin se oli kyllä hyväosaisten kapinaa.
Mahtaisiko seuraavissa vaaleissa saada äänestysaktiivisuutta nostettua, jos vaalipiireittäin järjestettäsiin vuosittain 1-2 tilaisuutta, joissa kansanedustajat joutuisivat päivittämään kansalaisille vaalilupausten toteutumista? Puolueet ja kansalaisjärjestöt voisivat yhdessä organisoida kyseisentyyppisiä tilaisuuksia. Tekeehän tasavallan presidenttikin maakuntamatkoja.
21. maaliskuuta 2007 kello 10.09
Suomalaisen järjestelmän äänestäjän kannalta ikävä piirre on se, että hallitukset ovat usein hyvin laajoja. Vaalien jälkeisessäkin hallituksessa on aina vähintään yksi edellisen hallituksen pääpuolueista, ja usein hallituksessa on edustettuina sekä vasemmisto että oikeisto. Muutosta haluavan äänestäjän vaikutusmahdollisuudet ovat tämän vuoksi melko huonot.
Nyt tilanne muuttuu ainakin sikäli paremmaksi, että hallituksesta tulee todennäköisesti selkeästi oikeistolainen. Mielipiteet tulevan hallituksen politiikasta tulevat varmaan olemaan vaihtelevia, mutta neljän vuoden jälkeen on ainakin tarjolla selkeä toinen vaihtoehto, ellei ”porvarillinen meiniki” miellytä. Ja toivottavasti tämä toinen vaihtoehto tulee olemaan yhtä selkeästi vasemmistolainen, ei siis esimerkiksi Sdp:n ja Keskustan yhteistyö.
Epäilen, että yksi syy Sdp:n huonoon vaalimenestykseen oli se, että sen politiikkaa ei ole pidetty vasemmistolaisena. Valtiontalous on jo pitkään ollut niin hyvässä kunnossa, että se olisi mahdollistanut lisäsatsauksia esimerkiksi hyvinvointipalveluihin. Kun makrotalouden hyvät luvut eivät näy mikrotaloudessa, ei vasta vaalien alla alkanut kiinnostus hyvinvointipalveluihin ole ehkä näyttänyt uskottavalta äänestäjien silmissä. Sdp:n äänestäjien kannalta on syytä toivoa, että puolueella on neljän vuoden kuluttua rohkeutta koota aidosti samanmielinen koalito (siis ilman Keskustaa ja Kokoomusta) ja tulla vaaleihin ihan oikealla sosialidemokraattisella ohjelmalla. Helppoa se ei varmasti tule olemaan jo yksin sen vuoksi, että laman jälkeisessä Suomessa on onnistuttu asettamaan yhteläisyysmerkit valtion menojen kasvattamisen (= hyvinvointipalvelujen parantaminen) ja vastuuttuman politiikan välille.
Ulkopolitiikkaa ajatellen on Kokoomuksen tulo hallitukseen tervetullutta. Monet Suomessa haikailevat Paavo Lipposen pääministeriaikoja, jolloin Suomi oli EU:n ytimessä ja omasi ”kokoaan suuremman vaikutusvallan”, kuten usein toistettu sanonta kuuluu. Samoin suhteet Yhdysvaltoihin olivat silloin monen mielestä paremmassa kunnossa kuin nyt.
Jos Sauli Niinistöstä nyt tulisi ulkoministeri, olisi varmasti suuri syy olettaa, että em. asioihin saataisiin muutos. Suomen vaikutusvalta kasvaisi jälleen kokoaan suuremmaksi ja välit Yhdysvaltoihin paranisivat. Samalla ehkä saataisiin myös vastaus siihen, mitä ”kokoaan suurempi vaikutusvalta” konkreettisesti merkitsee (ja on merkinnyt) ja mitä vahinkoa nyt huonoiksi väitetyistä Yhdysvaltain-suhteista on Suomelle koitunut. Ainakin minulle nämä seikat ovat jääneet hieman epäselviksi.
21. maaliskuuta 2007 kello 10.12
Pekka Haavisto esitti hyvin aiheellisen kysymyksen:
-” Pitää oikein kysyä, missäs nyt poliittista keskustelua käydään vaalien välillä?”
Yksi äänestysprosentin alenemiseen vaikuttava syy on juuri pohtivan poliittisen keskustelun puute työpaikoilla, perheissä, harrastuspiireissä jne. Politiikasta – yhteiskunnallisesta keskustelusta on tehty ei-toivottu aihe. Puoluejärjestöt eivät myöskään ole enää tosiasiassa em keskustelupiirejä.
Mediakin on kiinnostunut lähinnä vain politiikan pintailmiöistä.
”Vastakkainasettelun aika on ohi” oli oivallinen iskulause. Mutta sellaista yhteiskuntaa ei ole eikä tule, jossa ei olisi yhteiskunnallisia ristiriitoja, vastakkainasetteluja. Siksi tuntuu kummalliselta, että jotkut keskustelijat näyttävät uskovan, että Suomi on kaikki ongelmat ratkaissut auvola.
Kiitos keskustelupalstasta niin Unto Hämäläiselle kuin sadoille muillekin kirjoittajille. Keskustelu oli varsin tasokasta.
Onnittelut kaikille ehdokkaille. Te olitte demokratian etulinjassa. Harvat valitut hoitakoot pestinsä kunnialla.
21. maaliskuuta 2007 kello 10.20
Arvoisat Perässähiihtäjän seuraajat
Minulla on ilo ja kunnia kertoa Unto Hämäläisen suostuneen esiintymään myös toisella politiikan areenalla – ensi perjantaina MTV3-kanavalla klo 19.30 esitettävässä Donna Paukku -ohjelmassa.
Muina vieraina ohjelmassa nähdään Sirkka-Liisa Anttila ja Iiro Viinanen.
Olen häveliäisyyssyistä – yhtenä sarjan taustavoimista – jättänyt Donna Paukun pois tähän blogiin toimittamistani televisio-ohjelmien katsojaluvuista.
Sarjan jaksot ovat keränneet parhaimmillaan 600 000 katsojaa ja vasta viimeisillä viikoilla ennen vaaleja vaalikeskustelujen katsojaluvut ylittivät Donnan katselun. Yksittäisten puheenjohtajien tentit eivät missään vaiheessa keränneet Donnan kaltaisia katsojalukuja.
Parhaat luvut keräsi muuten lähetys, jonka vieraana oli perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Olisiko tässä ollut kaukosäädinanalyysin paikka vaalimenestystä ennustettaessa?
Kiitän kaikkia blogiin kirjoittaneita ja Unskia erityisesti. Kansanvalta hakee uusia uomia, luulenpa että Perässähiihtäjä tullaan noteeraamaan poliittisen viestinnän tutkimuksessa yhtenä muutoksen airuena vielä vuosikymmenten kuluttua.
21. maaliskuuta 2007 kello 10.25
Kiitokset taalta Euroopan toiselta laidalta. Blogiasi on ollut erinomaisen mielenkiintoista seurata ja samalla saada sisapiiritietoa.
Ehdotan Britanniassakin yleisesti kaytossaolevaa punaista korttia (!) YLE:lle ja Taloustutkimukselle seka yhden pelin (seuraavat vaalit) pelikieltoa. YLE saisi kunnollisen miettimisajan ja Taloustutkimus aikaa parantaa menetelmiaan.
Britanniassa kaannekohta mielipidemittausten suhteen tapahtui 1992 . parlamenttivaaleissa. Kaikki vanhat mittauslaitokset nayttivat vaalien alla voittoa labourille. Konservatiivien John Major voitti vaalit yli 7 % erolla ja kaikkien aikojen suurimmalla aanisaaliilla, johon Blairkaan ei ole missaan vaalissa yltanyt. Uusi yrittaja YouGov tuli 21. vuosisadan menetelmin ja paremmin tuloksin. Osa vanhoista kaatui ja muiden oli rukattava tutkimusmenetelmiaan.
Mielenkiintoisia hallituskuvioita.
21. maaliskuuta 2007 kello 10.32
Vielä ehdin kiittää Unto Hämäläistä tästä blogista, joka ilman hänen kommenttejaan ei olisi ollut niin erinomainen ja suosittu.
Kiitän myös muita keskustelijoita, jotka ovat omalla nimellään paljastaneet poliittiset arvonsa, tunteensa, toiveensa ja jotkut myös tavoitteensa. Nimeltä kiitän Jan Rossia avoimuudestaan, jolla hän esittää kokoomuslaista uhoa väittäessään kokoomuksen voittaneen vaalit. Voittaja oli Suomen Keskusta, jota ennustin jo ennen viimeisiä galluppeja. Kokoomus tosin paransi eniten tulosta mistä onnittelut.
Rossin ja kaikkien kokoomuslaisten olisi hyödyllistä lukea Iltalehden tiistain 20.3. numerosta Jyrki Lehtolan kolumni ”Kokoomus – vaalien häviäjä”. Muista hyvä Jan Rossi tätä kolumnia aina kun väität kokoomuksen voittaneen vaalit.
Perässähiihtäjä on rautaisella ammattitaidollaan viitannut aikaisempien hallitusneuvottelujen yllätyksiin ja perustuslain §62. Tämän pykälän mukaan myös punamultahallitus on mahdollinen ja laillinen. Poliittisesti se on nyt epätodennäköinen.
Punamulta voli olla tuloksena mikäli Matti Vanhanen siihen päätyy ja eduskunnan enemmistö niin päättää. Vanhanen voi ajatella Suomen parasta, kakun kasvattamista hyvinvointivaltiota kehittämällä sekä Suomen kilpailukyvyn säilyttämistä ja globalisaation etujen hyödyntämistä ja uhkien minimointia.
Kokoomuksen kanssa hallituksessa vie Suomen talouden ja yhteiskunnan vaikeuksiin seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä. Saattaa olla että Suomen Keskusta joutuu tuolloin maksajan rooliin ja kokoomus kasvaa sitä selvästi suuremmaksi puolueeksi. Uskon, että Matti Vanhanen miettii minkä riskin hän ottaa
21. maaliskuuta 2007 kello 10.53
Blogi on täyttänyt tehtävänsä yhdistämällä Median ja Vapaan Sanan. Raamit siis ovat ja ohjaksia pitelee Unto Hämäläinen aivan oikein. Sisältö ei vielä tuo vielä mitään uutta vaalitilanteeseen. Yksi harha on prosenttikilpa, jos ei oteta lainkaan huomioon monellako viidestä voittajasta Kokoomus on Demarien edellä. Minusta vain se, joka ennusti oikein tässä kohdassa voi voittaa. Prosenttitarkkuus on toissijainen.
Päätös lopettaa tämä blogi nyt kun vaalien tulosta aletaan purkaa on samanlainen virhe – ei nähdä metsää puilta. Äänestäjät ovat sanoneet, että heitä vaalit kiinnostavat entistä vähemmän ja tukeneet Kokoomusta. Tästä lähdetään kahteen suuntaa. Hallitusohjelmaa muokkaamaan ja keskusteluun siitä kuinka vaalijärjestelmää pitää muuttaa. Blogin pitäsi jatkaa kunnes hallitus on kasassa – silloin nämä vaalit päättyvät.
Turun Yliopiston professorin Matti Wiberg’in kannanoton.
”Sähköisten viestinten vaalikuulustelut eivät juuri auttaneet äänestäjiä äänestyspäätöksissään – inkvisitatorinen tyyli lienee karkottanut katsojia televisiokanavilta sekä äänestäjiä uurnilta. Televisiotentit olivat kehnoa ohjelmareiän täyttämistä, eivät laadukasta tiedonvälitystä.”
Media on se mikä se on, mutta vaalijärjestelmää voidaan muuttaa niin, että se paremmin sopeutuu nykyaikaan, Internetti äänestykseen ja kaikkien äänestäjien ulottuvilla olevaan pääministerin valintaan.
21. maaliskuuta 2007 kello 11.12
Kiitos Unto Hämäläinen ja blogia kommentoineet kirjoittajat mielenkiintoisista vaalinalusviikoista. Itse olen osallistunut kommentilla vain pari kertaa ja tehnyt melko epäonnistuneen (-20 pist) vaaliennusteen, mutta keskustelun seuraaminen on ollut antoisaa.
Nyt on vaarassa tulla vieroitusoireita ja seuraaviin vaaleihin on aikaa.
Minusta eräiden kirjoittajien purkaukset Helsingin Sanomia vastaan olivat asiattomia. HeSa on toki laatulehti ja ”Perässähiihtäjä” on ollut laatublogi. Keskustelu siinä on ollut jopa monipuolisempaa kuin TV:n vaaliväittelyt. On käsitelty myös sellaisia aiheita, joita poliitikot pyrkivät kaikin tavoin välttämään. Tällaiselle forumille on aina tilaa.
21. maaliskuuta 2007 kello 11.28
Kiitokset Unskille ja muille aivojaan vaivaaville, jotka osoittivat, että poliittinen asiakeskustelu on mahdollista. Vaikka en tällä kertaa tullut valituksi, keskustelu rohkaisi. Kampanjan aikana tutustuin moneen aktiiviseen ja asiantuntevaan ihmiseen, jotka pakottivat kehittämään myös omaa ajattelua.Tukiryhmäni ja keskustelupiirini laajenivat tuntuvasti.
Yhteydenpito ei pääty tähän, vaan nythän vasta päästään asioista päättämisen kimppuun. Omassa blogissani käydään jo täyttä päätä keskustelua tulevan hallituksen pohjasta ja sen ohjelman sisällöstä.
Pidetään yhteyttä vaalien välilläkin. Puhutaan työstä, taloudesta, tasa-arvosta, Helsingistä, Suomesta ja maailmasta.
Kiitokset kaikille ja jatketaan työtä!
21. maaliskuuta 2007 kello 11.30
Eilisen Hesarin mielipidesivulla oli mielenkiintoinen kirjoitus. Tiedotusopin professori Pertti Suhonen pohdiskeli, edellyttääkö puolueen kannatuksen lisäys automaattisesti pääsyä hallitukseen. Jyrki Katainen ja Sauli Niinistöhän ovat puheissaan kokoomuksen osalta moista vaatineet ja puhuneet ”kansan tahdosta”.
Se kansa, jonka tahto vaalien tuloksen mukaan edellyttää kokoomusta hallitukseen, muodostuu kokoomusta äänestäneistä 22,3 prosentista. Jos kokoomuksen kannatus olisi säilynyt entisellään 18,6 prosentissa, Katainen olisi tuskin vedonnut kansaan ja sen muutoshalukkuuteen. Kansa ja sen tahto näyttää näin ollen pelkistyvän noin sataantuhanteen lisä-äänestäjään. Komea joukko, mutta kuitenkin vain 3,7 prosenttia äänioikeuttaan käyttäneistä.
Kirjoituksessaan Suhonen huomauttaa, että täkäläisessä demokratiassa jokainen ääni on periaatteessa yhdenvertainen ja edustaa kansan tahtoa samalla painolla. Kannatustaan lisänneen puolueen äänet eivät ole sen arvokkaampia kuin kannatustaan menettäneiden puolueiden äänet.
Niinpä hallituksen muodostaminen edellyttää ainoastaan, että vähintään kaksi suurta puoluetta pääsee yhteisymmärrykseen ohjelmasta ja löytää sopivan tukipuolueen. Kun kansan tahdon mittana toimii hallituspuolueiden saama osuus vaalien äänistä, ovat useammat kombinaatiot täysin mahdollisia.
Suhonen muistuttaa myös HS:n kaksi päivää ennen vaaleja julkaisemasta gallupista, jonka mukaan 43 prosenttia äänioikeutetuista piti punamultahallitusta parhaana vaihtoehtona. Porvarihallitusta kannatti 24 prosenttia. Tässä yhteydessä mieleen muistuvat kevään 1999 eduskuntavaalit, joissa tilanne oli samankaltainen kuin nyt. Keskusta oli kannatuksen lisääntymisen valossa vaalien suurin voittaja, mutta suurimman puolueen aseman säilyttänyt sdp veti hallitusneuvottelut läpi enemmän tai vähemmän muodollisuutena ja sinipunahallitus jatkoi Lipposen johdolla.
21. maaliskuuta 2007 kello 11.43
Minäkin haluan kiittää Unskia ja kaikkia osallistujia tästä blogista! En osallistunut itse, mutta blogin aktiivinen seuraaminen oli syynä siihen, että ylipäätään äänestin!
21. maaliskuuta 2007 kello 11.50
Jarkko Rahkonen hyvä: Mielenkiinnolla luin kommnttejanne tulevista vaikeuksista uuden hallituksen tiellä alkavan vaalikauden aikana.
Minulle jäi mielikuvaa, että muistelette kenties 1990-luvun alun pahaa lamakautta, jolloin maahamme muodostettiin porvarillinen Ahon hallitus.
Tämän hallituksen niskaan on monilla palstoilla, tantereilla, toreila ja tupailloissa kaadettu lokaa sankokaupalla.
Kannattaisi kuitenkin muistaa, missä taloudellisessa tilassa maamme oli, miten ulkomainen vientituotteittemme kysyntä laski kiihtyvää vauhtia ja miten jäykät rakenteet estivät pehmeämpien kulujen leikkaustoimien käytön. Suomi oli menettänyt omilla toimillaan myös ulkomaisten rahoittajien luottamuksen.
Ahon hallitus kuitenkin teki tasavallan presidentin tukemana tarvittavat vaikeat ja ikävät päätökset ja toteutti politiikkaa, joka tänään on pohjana maamme erinomaiselle hyvinvoinnille.
Tämän päivän hyvinvointi ei juurikaan ole tulosta tänään tehdyistä päätöksistä, vaan ne päätökset tehtii eilen.
Mahdollinen uusi porvarihallitus koetaan ja halutaan monissa piireissä nähdä kauhuskenaariona ja uuden ”tuomiopäivän” airuena.
Tilanne maassamme ja tällä kertaa myös kaikilla keskisillä vientimarkkinoillamme on erinomainen. Siten voimme odottaa taloutemme kukoistavan vielä 2-3 vuotta nykytasollaan.
Maallamme ja meillä sen kansalaisina, on kuitenkin myös kohdattava suuria uhkaavia asioita, kuten väestömme rakenteen voimakas heikkeneminen, työikäisen väestön pieneneminen, uudelleenkoulutuksen hitauden pulmat ja jollakin aikajänteellä samanaikaisesti tapahtuva vientimarkkinoiden vedon hiipuminen.
Jotta voisimme näitä hankalia ja kansantalouden mittapuun mukaan mega-asioita hoitaa kunnialla ja pienin mahdollisin vaurioin, tarvitsemme vahvan, päättäväisen ja eri suuntiin yhteistyökyisen hallituksen.
Itse antaisin nyt lähiviikot hallitusneuvottelijoille, puolueesta riippumatta, työrauhan analysoida erilaisia uhkakuvia ja mahdollisuuksia niin kotimaassa kuin globaalissa maailamssamme, ja yhdessä neuvotella ”Suomen linjasta” ei vain alkavan vaalikauden ohjelmaksi vaan samalla ohjauksesta myös parin seuraavankin vaalikauden päälinjoiksi.
Tässä prosessissa valikoituvat ne puolueet hallitukseen, joilla on visio paremmasta Suomesta elää ja vaikuttaa. Puolueet, joilla on rakentava tahtotila yhteisvoimin väistää tulevaisuudessamme häämöttävät isot karikot ja edelleen nostaa hyvinvointiamme, huolehtia maamme turvallisuudesta kaikissa oloissa, huolehtia ilmastonmuutos- ja energiahuoltomme tulevaisuudesta, ja ennenkaikkea, huolehtia myös maamme vähemmän hyvin menestyvistä yksilöistä sekä kasvavasta eläkeläisjoukostamme.
Mikä hallituskoalitio on siihen kykenevä ja valmis ?
21. maaliskuuta 2007 kello 12.01
Samoin kiitän Unskia näiden vaalien parhaimmasta blogista. Kuten Kai Laurén, minäkin kuulin tämän blogin vaikuttaneen suoraan äänestysintoon. Lähipiiristäni kuulin myös toistuvasti kommentteja, joissa todettiin tällaisen blogikeskustelun olevan kansanvallan kannalta olennaista. TV-tenteissä ja paneeleissa varotaan virheitä ja jyrkkiä kantoja, täällä kantoja esitettiin rohkeammin. Taustoja voi siten ymmärtää kokematonkin kansalainen.
Vaalituloksesta vielä, näissä vaaleissa on yksi voittaja, Suomen Keskusta. Suhteellisesti kovin parantaja oli Kokoomus, joka ylsi hienosti kakkossijalle. Tulosparannukset ja voittaminen ovat eri asioita, vaikka innostus olisi miten kovaa tahansa.
21. maaliskuuta 2007 kello 12.14
Vaalien jälkeen on Taloustutkimusta ja YLE:ä hutkittu niin kokoomuksen kuin tämänkin palstan kirjoittajien taholta. Niinistö moitti heti vaalitulosiltana ammattitaidottomuudesta. Keskustan slogania muunnellen: ”Kuin itseäsi haukkuisit”.
Kokoomuksen kehitellessä salaliittoteorioita, on tietysti hyvä muistaa, että kokoomuksen uusi kansanedustaja ja Uudeltamaalta viimeisenä eduskuntaan mennyt Eero Lehti on Taloustutkimus Oy:n perustaja ja omistaja. http://www.uranus.fi/hyotya_ja_huvia/uratarinat/open.php?id=24507
Aika vaikea uskoa, että Taloustutkimus tahallaan tehnyt kokoomukseen nähden epäedullisen gallupin tai sen tulkinnan.
Tämä omistajayhteys muistaen, onkin ehkä soveliasta, että Taloustutkimus pidättyy itsekin kannatusgallupeista niin kauan, kun Eero Lehti on kansanedustaja tai omistaa Taloustutkimuksen.
21. maaliskuuta 2007 kello 12.39
Hei vielä kerran Perässähiihtäjä!
Vaali-illan kommentin piti olla viimeinen, mutta punamulta-ihmevoide kuitenkin mietityttää. Hallituspohjana porvarillinen sinivihreä on toki todennäköinen, mutta todennäköisyydet eivät aina politiikassa toteudu. Tätä taitaa tällä erää ahkerasti miettiä eräs tutkimuslaitos nimeltään Taloustutkimus Oy.
Merkittävin osa-aine ihmevoiteessa on mielestäni parivaljakko Vanhanen-Heinäluoma. Miksi toimitusjohtaja Vanhanen vaihtaisi varatoimitusjohtajan kahteen toimialajohtajaan, mikä olisi tilanne, jos sekä Katainen että Niinistö tulevat hallitukseen. Taisipa Matti Vanhanen maanantaina jossain haastattelussa todeta, että hallituskumppanilta pitää löytyä selkeästi neuvottelija, jolla on valtuudet toimia.
Toinen ainesosa on varsin näkymätön, mutta joskus se pieni osa voi olla se ratkaiseva onnistumisen kannalta. Mitä mahtaa presidentti miettiä ajatuksesta ulkoministeri Niinistö.
Ihmevoide voi syntyä ja itse pidän sitä paljon todennäköisempänä kuin tällä hetkellä yleisesti uskotaan.
Kiitoksia on jo annettu, mutta vielä kerran: Kiitos Unski! Voit laskea tulevaisuuden voitoksi, että ainakin yksi nuori ihminen on blogisi kannustamana kiinnostunut lisää tästä ihmeellisestä politiikan pelistä.
21. maaliskuuta 2007 kello 12.47
Kiitokset Unto Hämäläiselle asiantuntavasta ja rauhallisesta esiintymisestä TV1:n suuten pajan vaali-iltana. Myöskin blogi on varsin kiintoisaa luettavaa.
Odotan vaalivoittaja Kokoomuksen muistavan hallitusneuvtteluissa lupauksensa äänestäjille. Periaatteita ei saa myydä ohjelmaneuvotteluissa vaikka ”ministerikaipuu” olisi kuinka suurta tahansa; muuten seuraavat vaalit palauttavat maan pinnalle. Odotan mielenkiinnolla Paavo Väyrysen esiintuloa. Ei käy kateeksi Matti Vanhasta.
21. maaliskuuta 2007 kello 12.59
Kiitoksia Perässähiihtäjälle mielenkiintoisesta blogista, jonka valitettavasti löysin kovin myöhään.
Varmaankin toistan aika monen kommentteja kun esitän toiveen, että Helsingin Sanomien tapainen media tarjoaisi vaalien välilläkin jonkinlaisen mahdollisuuden tasokkaaseen, omalla nimellä käytyyn rauhalliseen mutta väittelevään keskusteluun politiikasta.
Hyvää kevättä kaikille.
21. maaliskuuta 2007 kello 13.00
Kiitos kaunis Unskille upeasta blogista.
Näkemiin ja tapaamisiin seuraavassa uudessa blogissasi !
21. maaliskuuta 2007 kello 13.04
Kiitos Unto Hämäläiselle myös meidän ei-valittujen muistamisesta! Jalo kilpa oli näin ehdokkaan näkökulmasta vaivan väärtti, vaikka voittopokaalia ei henkilökohtaisesti tullutkaan.
Pentti Kangasluomalle kiitos hienosta runosta.
Viimeisenä toiveena ja kannanottona: Vihreät mukaan hallitukseen vaikuttamaan ja kantamaan vastuuta. Sillä on varmasti hintansa siinä, että vasemmalta tulee satikutia. Hallitusvastuun moraalisuus mitataan kuitenkin hyvällä yrityksellä ja tuloksilla, ei vain sillä, ketkä ovat hallituskumppaneita.
21. maaliskuuta 2007 kello 13.20
Hyvä Kari Rajala, Tarkoitin viittauksella talouden vahvempiin yksiköihin sitä, että globaalitalouden epävarmoina aikoina rahoituslaitosten suuruudesta ja siitä, että niillä on toimistot ympäri maailmaa, on etua esim:
a. vahingonsietokyvyssä;
b. riskinottokyvyssä;
c. eri markkinoiden tulevaisuuden arvioinneissa.
On kuitenkin totta, että jos suuruus tuo liikaa turvallisuudentunnetta ja jäykistäää organisaation omahyväiseen innovaatioiden hyödyntämistä syrjivään tilaan, voi suurikin yritys luhistua nopeasti.
Pieniä ja vikkeliä innovaatioiden kehittäjiä sekä niiden hyödyntäjiä tarvitsemme paljon nykyistä enemmän myös Suomessa, mutta nekin tarvitsevat ”suurten” taloudellista sekä bisnesosaamistukea mm. tuotteiden ja palveluiden kehitystyössä ja markkinoille viemisessä.
Kari Rajala, kiitos hyvästä kysymyksestä.
21. maaliskuuta 2007 kello 13.26
Kaikkiin esitettyihin kiitoksiin yhtyen.
Blogissa jaettua tietoa olen käyttänyt harkitusti omaa nukkuvien herätystyötä tehdessäni. Kaksi sain uurnalle ja parin muun kohdalla kiinostuksen herättäminen onnistui melkein uurnille asti. Ensi kerralla alan työni jo aiemmin.
Tämä väline on tosi mainio. Ylen vaaliprognooseista ei koskaan ole tarvinnut olla tuiki huolestunut. Nehän ovat heitelleet laidasta laitaan milloin minkin puolueen kohdalla. Muistettakoon vaan Eino Poutiasen lausumaa sosiaalidemokraatien vehkeistä, silloin kun vennamolaiset saivat suuren äänivyöryn ja kommentaattoriväki oli täysin ulalla vaali-iltana.
Historiasta tähän päivään. Voitto on voitto ja se on siksi tunnustettava. Keskusta säilytti suurimman puolueen paikan, siis voitto . Kokoomus sai rajun äänivyöryn, siis voitto. Voittajia oli muitakin. Demareille kuuluu tosiasioiden hyväksymisen läksyn opettelu.
21. maaliskuuta 2007 kello 13.31
Hyvät kanssakommentoijat, unohdin viimeisimmästä viestistäni seuraavan muistutuksen:
Katsokaa tänään MTV3:n ohjelmaa alkaen klo 20, Bonnierin Suuri journalistipalkinto.
Nyt Viiskulma vaikenee.
21. maaliskuuta 2007 kello 14.01
Terveiset viimeisiltä lumilta.
Palaan vielä tyylilajeihin ja rekistereihin, ja muistin lyhyyteen.
Vuosien päästä tullaan huomaamaan, että näiden vaalien suurin vaikutus oli poliittisen keskustelun vapautuminen.
Tutkijat määrittävät missä vaiheessa 1960- tai 1970-lukua kielenkäyttömme politiikasta puhuttaessa muuttui kummallisen toispuoleiseksi.
Voi olla, että oikaisen nyt hieman ladulla, mutta tässä oma arvioni:sen jälkeen kun Neuvostoliiton ja itäblokin maiden arvostelu julistettiin sopimattomaksi, myös Suomen poliittisen vasemmiston, ay-liikkeen ja niihin liittyvän toiminnan arvostelusta oli vaiettava. Tilanteessa oli luontevaa, että monet vasemmistovaikuttajat omaksuivat uhmakkaan tyylin ja sanavaraston.
Liudentuneena se on jatkunut näihin päiviin saakka. Kun katsomme esimerkiksi Jukka Gustafssonin, Paavo Lipposen, Jaakko Laakson tai Metalliliiton sana- ja tyylivalintoja, löydämme voimakasta, karkeaa, välinpitämätöntä kieltä. Mutta siitä ei ole sopinut huomauttaa kuiden kuin Mauri Pekkarisen. Tulkitsenkin, jos hiihtovertaus sallitaan, että vasemmiston vahva vaikutusvalta todelliseen kannatukseen verrattuna on kielidopingilla hankittu.
Vuonna 2007 SAK:n tv-mainos, sen kieli ja syvärakenteet kaiuttivat tätä historiaa kuin pintaan kohoava uppotukki, synkkänä ja raskaana, uhkaavana (ymmärrät vertauksen jos olet nähnyt uppotukin virrassa ja miten se käyttäytyy) ja täysin väärässä kontekstissa.
Pyydän lukijaa tarkkaavaisuuteen, puhun koko ajan vain kielestä.
Miksi se oli sitten ristiriidassa nykykielen kanssa? Se soti suomalaista kilpailukoodia vastaan. Esimerkiksi suomalaiset yritykset eivät koskaan halvenna kilpailijoitaan julkisesti. Tai jos niin tekevät, on siihen erittäin voimakas syy. Suomalainen käsitys sopivasta kilpailusta on oman tuotteen kehittäminen haluttavaksi.
Pieni kommentti medioiden arvostelusta, jota joku on toppuutellut: Se on heidän työtään, joten he varmasti sen kestävät itsekin. Suomalainen lehdistö on tasokasta kansainvälisessä vertailussa, mutta mikään ei kehity ilman kirittäjiä. Siksi pieni hiostus.
Esimerkiksi lyhyestä muistista. Unto Hämäläinen kolumnoi helmikuussa (17.2.), että punamultaa rustataan jo, ja antoi ymmärtää ettei Jyrki Kataisen kannattaisi vaivautua.Nyt kun vaalitulos kuitenkin pysäytti veret Hakaniemessä, oletko edelleen sitä mieltä, että punamultasuunnitelma on voimissaan, riittääkö salainen voidepakki vai tarvitaanko jo poliittista Hemohesiä? Sakkokierrosblogi todella tarvitaan hallituksen muodostamisen jälkeen.
Nyt loppuvat kelit, siirrytään golfin pariin. Se on yhtä hankalaa kuin vesikelin voitelu.
21. maaliskuuta 2007 kello 14.03
Nyt alkaa suomalaiselle vaalijärjestelmälle tyypillinen venkoiluvaihe tulevan hallitukseen ”pääsevistä” puolueista, kysymys, johon äänestäjät eivät päässeet vaikuttamaan. Vaikka kokoomus voitti selkeästi vaalit, eivät kokoomuksen äänestäjät voi olla mitenkään varmoja siitä, pääseekö kokoomus hallitukseen! Suurimmalla puolueella eli keskustalla ja sen puheenjohtajalla näyttää olevan tässä kysymyksessä yksinomainen päätösvalta, vaikka keskusta kuului itse asiassa vaalien selkeisiin häviäjiin ainakin mitä mitä paikkalukuun ja ääniosuuteen tulee: Ei kai neljän paikan menetys ja reilun puolentoista prosenttiyksikön lasku äänimäärässä voi olla mitään muuta kuin tappio olkoonkin, että keskusta säilytti vaaleissa suurimman puolueen asemansa? Miten näin niukka ”voitto” eli oikeastaan selvä tappio voi oikeuttaa keskustan sanelemaan, keitä hallituksen otetaan ja millä ehdoilla?
Matti Vanhanen näyttää tuntevan Sdp:n rökäletappiosta ja kokoomuksen murskavoitosta huolimatta edelleen selkeää kaipuuta punamultaan. Punamullan mahdolisuutta väläytti myös Perässähiihtäjä U. Hämäläinen, mutta nythän paljastuikin, että hän tuntee sekä Vanhasen että Eero Heinäluoman jo Varusmiesliiton merkeissä jo 1970-luvulta lähtien.
Mieleen tuleekin Johannes Virolaisen 1970-luvulla eräiden kokoomuksen voittamien (ja kepun häviämien) vaalien jälkeen esittämä kyynisen ivallinen kysymys kokoomuksen Juha Rihtniemelle: ”No, mitä työ sit´ oikein aiotte täll´ vaalivoitollanne tehä”? Virolainen näet tiesi, että vaikka kokoomus voitti vaalit, Urho Kekkonen ei kelpuuttaisi kokomusta hallitukseen ns. ”yleisten syiden” takia. Kekkonen ja kepu näet väittivät, että kokoomus on Kremlin silmissä ulkopoliittisesti epäluotettava eikä kelpaa siksi hallitukseen.
Tällä kertaa kokoomus ei tarvitse enää Kremlin tai tasavallan presidentin lupaa hallitukseen pääsyyn, mutta nähtäväksi jää, tyssääkö kokoomuksen hallituksen pääsy nyt SAK:n kielteiseen asenteeseen, jota Matti Vanhanen ilmeisesti pelkää. Jyrki Katainen näyttikin jo eilen ryhtyneen varmuuden vuoksi vakuuttelemaan, että kokoomus kannattaa kolmikantaa ja antaa tukensa työmarkkinajärjestöille, siis selvä kumarrus SAK:n suuntaan!
Hallitusneuvoteluista näyttää tulevan tai Matti Vanhanen ja keskusta haluavat tedä niistä pitkät ja vaikeat, sillä ne pääsevät Vanhasen mukaan alkamaankin vasta Pääsiäisen jälkeen! Vanhasen ja keskustan tarkoituksena on tietenkin testata kokoomuksen hallituskuntoisuutta ja lypsää siltä tiettyjä ehtoja, jotta keskusta voisi ”ottaa” kokoomuksen hallitukseen. Ehkäpä Vanhanen odottaa, että kokoomus kompastuisi juuri esimerkkki huonoihin suhteisiinsa SAK:n kanssa, jolloin keskustalle tulisi hyvä syy jättää kokoomus hallituksen ulkopuolelle. Vanhanen oli aivan toista mieltä ennen vaaleja, jolloin hän julisti, että hallitusohjelma voi olla tällä kertaa hyvin lyhyt eikä mitään pitkiä ohjelmaneuvotteluja tarvita. Mutta silloin Vanhanen tietenkin oletti, että keskusta ja Sdp jatkavat halituksessa.
21. maaliskuuta 2007 kello 14.11
Alpo Räinälle
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Vielä kerran kertauksena: minusta punamulta on mahdollinen vaihtoehto uudeksi hallituspohjaksi. Sitä todennäköisempänä pidän kuitenkin keskustan ja kokoomuksen sekä Rkp:n rakentuvaa hallitusvaihtoehtoa, mutta sen onnistuminen riippuu ennen muita Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen yhteistyökyvystä ja keskinäisestä luottamuksesta.
Sitä löytyi presidentinvaalien toisella kierroksella, mutta edessä oleva urakka on vielä huomattavasti vaativampi.
On totta, että arvioin helmikuussa punamultaa rustattavan, mutta Jyrki Kataiselle en sanonut, ettei kannata vaivautua. Muistaakseni arvioin, että hallitukseen päästäkseen hänen pitäisi saada ”veret seisauttava vaalivoitto”.
Kuukauden päästä tiedämme, auttoiko sekään voitto Kataisen hallitukseen.
Kiitos kaikille! Tällä palstalla julkaistiin kymmenen viikon aikana yhteensä 2120 kommenttia. Nyt se on ohi.
Perässähiihtäjä