( Tunnelmia sunnuntai-illalta, sunnuntain ja maanantain väliseltä yöltä ja maanantaipäivältä.)
Mahtavaa!
Taas yksi vaaliyllätys. Sääennusteista jäi mieleen epäilys, että tänään olisi kurja sää, tuulessa ja tuiskuissa joutuisi menemään äänestyspaikalle. Päivä olikin mitä parhain: Helsingissä oli aurinkoa ja kevättä illansuuhun asti, kunnes sääennuste toteutui ja alkoi koiranilma.
Paloheinän ladut olivat aikaisin aamulla vielä hiihdettävässä kunnossa. Sattumalta samalle ladulle lähtivät työtoverini Ilkka Malmberg ja hänen poikansa Henri Malmberg ja Lauri Malmberg.
Ei ollut yllätys, että Ilkka on hirmuhiihtäjä mutta että pojatkin menevät noin lujaa. Jäin suosiolla rooliini perässähiihtäjäksi.
Iltapäivällä poikkesimme äänestämässä Kannelmäen koululla. En enää muistanutkaan, että kuinka juhlallinen tapahtuma äänestys oikealla oikealla äänestyspaikalla on. Onneksi oli tuttu vaalivirkailija, ja hänen avullaan selvisin äänestystoimituksesta. Juhlan tuntua lisäsi vielä se, että Kannelmäen koululaiset olivat rakentaneet hienon kahvipöydän. Kiitos! Kyllä kannatti lykätä äänestyspäätös viime hetkeen ja käydä oikeasti äänestämässä. Tiedä vaikka seuraavissa eduskuntavaaleissa se ei olisi mahdollista, jos äänestys siirtyy nettiin.
Nyt on vielä pari tuntia aikaa nauttia tästä elämyksestä. Kannattaa käydä.
( Tämä merkintä jatkuu vaaliyönä ja maanantaina.)
Juuri nyt sidon toisella kädellä kravattiin solmua ja valmistaudun lähtemään Pasilan Yleisradion vaalistudiolle seuraamaan hermokeskuksessa vaalien huipentumaa: tuloslaskentaa ja ensimmäisiä kommentteja tuloksista. Jos seuraatte Ylen vaali-iltaa, on teoriassa mahdollista, että kuulette jonkin kommenttini sieltä kautta.
Tulosta odotellessa voi hauskuttaa itseään katsomalla oheista ehdokasvideota osoitteessa
www.mtv3.fi/uutiset/45min/jaksot.shtml?511221
Vaaliveikkaus on nyt suljettu. Veikkauksia ja kommentteja tuli paljon: yli 180. Suurkiitos!!
Katsotaan tulos huomenna tai viimeistään tiistaina. Jos havaitsette tehneenne oikein huippusuorituksen ( nolla tai muutama virhepiste) lähettäkää sähköpostia: unto.hamalainen@sanoma.fi Ja hyvästä suorituksesta saa samalla tavalla käräyttää kaverinkin.
Vaalisunnuntain ja maanantain yhteinen hyvä kysymys on: Miten tässä näin kävi?
Siihen saa lähettää kommentteja jo illalla. Yöllä Pasilasta palattuani siirrän ne kommenttipalstalle ja jatkan tätä merkintää. Jälkipeli saa jatkua tässä kohdassa tauotta tiistaiaamuun asti. Nyt ei nukuta.
Hyvää vaali-iltaa!
Hyvää iltaa! Tässä ensimmäiset yön kommentit vaalituloksesta!
( Perusteellisen tuloksen voi lukea osoitteessa www.hs.fi
Sanon rehellisesti ja suoraan, että vaalitulos oli minulle yllätys. En missään vaiheessa uskonut siihen, että kokoomus voisi ”vallitsevissa olosuhteissa ( suosittu ja vahva hallitus, supersuosittu pääministeri, hyvät taloudelliset ajat) voittaa kymmentä paikkaa vaaleissa. Mielessäni ajattelin, että sen optimitulos olisi 46-47 paikkaa, joka ei riittäisi murtamaan keskustan ja sosiaalidemokraattien yhteistä sadan paikan enemmistöä.
Toinen lähes yhtä suuri yllätys oli Sdp:n näin suuri tappio, kahdeksan paikkaa on paljon, ja Sdp:n kannatus on alempana kuin yli neljäänkymmeneen vuoteen. Pitää mennä Sdp:n historiassa puoluehajaannuksen päiviin asti, jolloin paikkamäärä on näin pieni. Eero Heinäluoma koki sellaisen tappion, että hänen pakko etsiä uusi alku puheenjohtajan työlleen. Mutta Heinäluoma on kokenut poliitikko. Kyllä hän sen voi löytää. Tappion hetkellä kannatta kuitenkin panna merkille, että Heinäluoma sai 10 000 ääntä Helsingissä ja raivasi itselleen elintilan tässä hankalassa vaalipiirissä. Erkki Tuomiojan äänipotti ei kasvanut ollenkaan niin suureksi kuin luultiin. Tämä oli tärkeää, sillä Tuomiojaa on pidetty Heinäluoman todennäköisenä haastajana seuraavassa puoluekokouksessa kesällä 2008.
Tappio mikä tappio. Ja kuitenkin Sdp:n lähtöasetelma oli hyvä: mielipidemittauksissa Sdp oli selvästi suurin puolue tämän vuoden tammikuulle asti, eikä ero keskustaan ollut vielä viime viikollakaan niin suuri, etteikö sitä olisi voitu kuroa kiinni. Oma arvioini Sdp:n tappiosta oli kolme neljä paikkaa.
Kokoomuksen suuri voitto ja Sdp:n raskas tappio juontaa mielestäni syynsä samasta asiasta. Sdp:n aktivistit valittivat koko alkuvuoden, ettei ”väki liiku”. Sitä puhuttiin helmikuun pidetyssä puoluevaltuuston kokouksessa ja monessa muussakin yhteydessä. Aktivistit liikkuivat, mutta puolueen jokseenkin uskolliset kannattajat eivät liikkuneet. Tämä ilmiö haistettiin erittäin hyvin torstaina julkistetussa HS-Gallupissa.
Kokoomuksessa saatiin – presidentinvaalien tapaan – vauhti päälle aivan viime viikkoina. Kaksi käännekohtaa on noteerattava: Sauli Niinistön tulo helmikuun alussa vaalikentille ja SAK:n hyllytetyn vaalimainoksen aiheuttama pahan mielen purkaus. Niinistön merkitystä ei sovi vähätellä: hän sai 10 prosenttia kokoomuksen äänistä ja hänen äänimääränsä oli 2/3 kokoomuksen saamasta ääntenlisäyksestä. En muista – jos Veikko Vennamo lasketaan pois – kenenkään yksittäisen poliitikon keränneen omassa puolueessaan vastaavaa pottia ainakaan suurissa puolueissa.
Jyrki Kataisen haparointi alussa tuntui lähinnä kiusalliselta, mutta loppua kohti hän pystyi parantamaan vauhtiaan ja erilaisissa arvioissa hänet noteerattiin viimeisten vaalikeskustelujen voittajaksi.
Katainen osoitti olevansa lujaa tekoa poliitikkona, sillä Vanhasen ja Heinäluoman kaltaisia tekijöitä vastaan ei ollut helppo kamppailla. Myös hänen henkilökohtainen äänimääränsä 10 000 ääntä Pohjois-Savossa oli merkittävä suoritus.
Kokoomuksen voittoa auttoi myös sen ehdokkaiden ankara kampanjointi. Se oli jo monen kohdalla siinä rajalla, meneekö se jo yli kaiken kohtuuden. Äänestäjien mielestä ei mennyt.
Kaikkein odotetuin keskustan tulos. On hyvä muistaa, että vuonna 2003 keskusta sai 55 paikkaa ja sillä meni kaikki aivan nappiin. Sen saavutuksen ylittäminen olisi ollut jo pienoinen ihme, mutta 51 paikkaa oli loistotulos ja pääministeri Matti Vanhaselle myös henkilökohtainen voitto. Vanhaseen kohdistui vuosi sitten pieleen menneiden presidentinvaalien jälkeen kova paine. Hän kesti sen ja pystyi viemään puolueensa ”torjuntavoittoon”, joka Sdp:n tappion jälkeen osoittautui oikeaksi voitoksi. Vanhasen henkilökohtainen äänimäärä oli reippaasti yli 20 000, kun se neljä vuotta sitten oli vain kolmannes siitä. Silloin keskustan listan kärjessä oli Tanja Karpela ( nykyinen Saarela). Nyt hän sai vain kolmanneksen silloisessta äänimäärästään.
Pienten puolueiden voimasuhteissa mielipidemittaukset osuivat kohdalleen. Vihreät menivät eteenpäin, mutta suuri tavoite eli nousta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi jäi saavuttamatta. Tarja Cronberg onnistui lähes kaikessa muussa paitsi oman edustajapaikan pitämisessä. Vasemmistoliitto sai ”torjuntavoiton” ainakin, jos muistaa miten huonoista asemista se lähti liikkeelle viime syksynä. Puheenjohtaja Martti Korhonen voi laskea tämän myös henkilökohtaiseksi voitokseen.
Luulen, että Sdp teki pahimman arviointivirheen juuri vasemmistoliiton kohdalla. Vasemmistoliitosta näytti lohkeavan osa Sdp:lle, ja demarit halusivat varmistaan potin tulon lähestysmällä kampanjassan vasemmistoliiton väkeä. Olihan Sdp:n kampanjassa paljon samoja piirteitä, joilla vasemmistoliitto oli kampanjoinut Suvi-Anne Siimeksen aikana. Tämä taktiikka ei onnistunut.
Sdp:n ja vasemmistoliiton yhteinen paikkamäärä on 62. Se on alhaisempi kuin koskaan itsenäisyyden aikana, alle kolmanneksen. Totta kai tämä antaa ajattelemisen aihetta vasemmistolle, ja asiaa joudutaan pohtimaan myös SAK:ssa, joka tunnetulla vaalimainoksellaan yritti herättää omat jäsenensä äänestämään. Siinä varmaan onnistuttiin, mutta samalla herätettiin myös porvarit. Toistui sama kuin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Horroksessa olleet keskustalaiset ja varsinkin kokoomuslaiset päättivät sittenkin toimia.
Rkp ja kristillisdemokraatit saivat omansa liikkeelle ja näissä vaaleissa se riitti kunnialliseen tulokseen. Stefan Wallin ja Päivi Räsänen voivat huokaista helpotuksesta. Rkp:n asema hallituksessa pysyy, ja kristillisdemokraatit saavat jatkaa entisen kokoisena.
Perussuomalaisten menestys on pitkälle tai lähes kokonaan Timo Soinin ansiota. Ilman Soinin presidentinvaalimenestystä perussuomalaiset olisivat pyyhkiytyneet pois eduskunnasta. Perussuomalaiset on yhden miehen puolue – kuten oli sen edeltäjäkin Smp. Soinin 19 000 ääntä on käsittämätön suoritus. Viime eduskuntavaaleissa hän sai 4000 ääntä ja pääsi läpi pääasiassa kristillisdemokraattien äänillä.
Masentavinta vaaleissa oli äänestysprosentin lasku. Se on nyt alle 69 prosenttia – ja prosentin piti juhlavuoden kunniaksi nousta. Viime eduskuntavaalien pienen hypähdyksen jälkeen palattiin taas lasku-uralle. Suomi jää enemmän ja enemmän jälkeen muista Pohjoismaista, joissa äänestysprosentit ovat kymmenisen prosenttiyksikköä suurempia kuin meillä. Se on kansallinen häpeä.
Vaikka olenkin aika vanha mies, ei minua ilahduttanut eduskunnan keski-iän nousu. Kaksi alle 30 vuotiasta on liian vähän. Ja – äänestäjien tavoin – lähes puolet uudesta eduskunnasta on 50 vuotta tai yli.
Myönteistä on naisten osuuden nousu. 84 naista on enemmän kuin koskaan eduskunnan sadan vuoden historiassa.
Seuraavat viikot täyttyvät hallituspelistä. Tulevan hallituspohjan ratkaisee käytännössä yksi mies, keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen. Jos Vanhanen haluaa muodostaa porvarillisen hallituksen keskustan, kokoomuksen ja Rkp:n voimin, mahdollisesti vielä täydennettynä yhdellä muulla puolueella (kristillisdemokratit tai vihreät), hänellä on siihen täydet mahdollisuudet. Kaikki kolme porvarillista puoluetta pärjäsivät samoissa vaaleissa hyvin. Se on hyvin poikkeuksellista. Edellisen kerran niin kävi kaksikymmentä vuotta sitten 1987. Ja mikä tärkeintä keskustalla ja kokoomuksella on yhdessä eduskuntaenemmistö, mitä taas keskustalla ja Sdp:llä ei ole.
Mutta Vanhasella on toinen vaihtoehto. Hän voi koota hallituksen entiselle punamultapohjalle: keskusta, Sdp ja Rkp, ehkä täydennettynä vihreillä. Entisellä punamullalla on enemmistö eduskunnassa, ja eduskunta valitsee pääministerin. Se näyttäisi aika kovalta ratkaisulta, mutta neljä vuotta on pitkä aika. Silloin Vanhaselle avautuisi mahdollisuus auttaa myös demareita ja varsinkin Eero Heinäluomaa jaloilleen vaalitappion jälkeen.
En nimittäin usko, että Sdp noin vain lähtee vapaaehtoisesti oppositioon.
Pidän porvarihallitusta todennäköisempänä kuin punamultahallituksen jatkoa, mutta mitenkään varmaa ei kokoomuksen nousu hallitukseen ole. Totta kai on punamullalle tappio se, ettei keskustalla ja Sdp:llä ole yhdessä enemmistöä uudessa eduskunnassa, mutta uskon Rkp:n joustavan ja auttavan – tietysti sopivasta hinnasta – entiset hallituskumppanit jatkoon, jos ne yhdessä sitä Rkp:lta pyytävät. Stefan Wallin on pelimies.
Mutta ei mennä spekuloinnissa tämän pidemmälle. Kuten tuolla edellä kirjoitin: jatketaan vaalien jälkipeliä vielä maanantaina tällä vaalisunnuntain kommenttipalstalla. Tiistaina yritän vetää yhteen käytyä keskustelua ja arvioida vähän vaalitilannetta ja mahdollisesti hallitustilannettakin. Toivon komentteja myös yksittäisistä valituista kansanedustajista ja myös pudonnoisesta. Vaihtuvuus oli melkoinen, ja eduskuntaan tuli monenmoista hiihtäjää – ja tämä ei ole ollenkaan negatiivinen ilmaus Perässähiihtäjältä.
Tiistaina ja keskiviikkona hyvästelemme toisemme tässä blogissa. Kymmenen viikon kirjoitusurakka on meiltä kaikilta nyt aivan loppuvaiheissa, joten rohkenen pyytää vielä kommentteja ja arvioita. Sen jälkeen ajan blogin alas, se jää HS:n verkkosivuille sellaisenaan kaikkien luettavaksi ja ihmeteltäväksi.
Tämä on ollut huikea kokemus, joka huipentui vaali-iltaan Yleisradion tulosstudiolla. Viime presidentinvaalien alla olin samoissa kommentaattoritehtävissä MTV3:ssa. Nämä molemmat ovat kirjoittavalle toimittajalle aivan ainutlaatuisia kokemuksia. Kumpaankaan en olisi ilman tätä blogia saanut kutsua. Ja blogi ei ikinä olisi voinut onnistua näin hyvin, jos blogissa ei olisi ollut näin hyviä kommenttien kirjoittajia. Mutta kuten sanoin jo ensimmäisissä merkinnöissäni tammikuun alussa. Tämä loppuu vaalien jälkeen. Mutta ei aivan vielä: maanantaina ja tiistaina kirjoitellaan ja sitten se on ohi.
Hyvää aamupäivää maanantaina, Hyvää tasa-arvon päivää, Hyvää Minna Canthin päivää!
Vaaliveikkauksen tarkistaminen on täydessä vauhdissa. Pasi Pekkinen ja Anssi Miettinen sekä Timo Koski ja Juhani Penttinen ovat tähän mennessä pienimmät virhepisteet keränneet ( 10 virhepistettä). Jos löydätte pienempiä tai samansuuruisia virhepistelukuja, ilmoittakaa.
( Pasi Pekkinen on muuten kirjoittanut maanantaina 19.3. kello 17.50 julkaistun kommentin, jossa hän arvioi vaaleja – ja ehkä huomaamattaan selvittelee, miksi hän veikkasi niin hyvin kuin veikkasi. Kannattaa lukea.)
Tänään kello 13.15. Matti Vanhanen pitää infon, jatkan merkintää Vanhasen infon jälkeen iltapäivällä. Mutta kommentit ovat tervetulleita.
Vanhanen tosiaankin piti infoon ennen kuin hän aloitti kakkukahvien juomisen. Infossa oli hyvin vähän sisältöä, mutta vähiä sanoja ja eleitä toki voi tulkita. Keskusta ja Vanhanen ovat vuorenvarmoja pääministerin paikastaan. Vanhanen vakuutti, että hän kyllä löytää ”kavereita” hallitukseen. Siltä se tosiaan näyttää.
Vanhasen mielestä hallituksen takana pitäisi olla suunnilleen 120 kansanedustajaa, jotta se voi olla turvallisin mielin eduskunnassa, eli hallituksella on enemmistö kaikissa tilanteissa. EU-aikana ministerikansanedustajat matkustavat niin paljon, että heidän poissaolonsa varalta pitää olla marginaalia. Tällainen hallitus voisi olla sinivihreä ( kesk, kok, rkp, vihr/ 126 edustajaa) tai punamulta vihreillä terästettynä (kesk,sd,rkp,vihr/121 edustajaa).
Vanhanen poisti hallitusvaihtoehtojen listalta kolmen suuren puolueen hallituksen. Nyt eletään normaaleja aikoja, jolloin ei tarvita näin laajapohjaista hallitusta. Sen enempää hallitusvaihtoehdoista Vanhanen ei suostunut sanomaan.
Keskusta aikoo ottaa itselleen eduskunnan puhemiehen paikan eduskuntakauden aluksi. Uuden hallituksen muodostamisen jälkeen paikka luovutetaan toiseksi suurimmalle hallituspuolueelle. Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallia povataan puhemieheksi, joka siirtyisi varapuhemiehen paikalle uuden hallituksen aloittaessa.
Infossa oli hauska tavata myös puoluesihteeri Jarmo Korhonen, josta tein viime marraskuun Kuukausiliitteeseen laajan haastattelun. Korhonen asettui tasan vuosi sitten ehdolle puoluesihteeriksi ja ilmoitti silloin tavoittelevansa keskustalle suurimman puolueen paikkaa ja Vanhaselle pääministerin paikkaa. Tosin Vanhanen vastusteli Korhosen valintaa puoluesihteeriksi, mutta puoluekokous valitsi Korhosen, joka oli onnistunut piirijärjestön toiminnanjohtajana Etelä-Pohjanmaalla.
Tehdessäni Kuukausiliitteen juttua havaitsin, että hänessä on kyllä ainesta. Nyt Korhonen vaikutti tyytyväiseltä. ”Helpotti neljäksi vuodeksi”, hän hekotteli.
Kokoomus pitää paraikaa omaa tiedotustilaisuuttaan, enkä tiedä mitä siellä tapahtuu. Olettaisin, että kokoomus tänään tai myöhemmin viikolla tarjoaa Vanhaselle pääministerin paikkaa. Sdp:n kanta on jo ennen vaaleja ollut selvä: suurinman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri, joten Vanhanen on jo valmiiksi Sdp:n pääministeriehdokas. Vai mitä?
Mutta seurataan tilannetta.
Maanantai-iltana hyvin myöhään
Viime päivät ovat olleet niin kiireisiä, etten ole muistanut vilkaista blogin kommenttilaskuria. Äsken katsoin: yli 2000 kommenttia on jo julkaistu…
18. maaliskuuta 2007 kello 18.46
Joo, oli oikeasti kiva käydä äänestämässä kotikylän äänestyspaikalla. Minustakin äänestäminen on paljon juhlallisempaa ja ”virallisempaa” oikeana äänestyspäivänä. Käytiin myös miehen kanssa vaalikahvilla, ja myös meidän kylällä koululaiset olivat tehneet hienon kahvibuffetin sinne tarjoiluineen. Meni kahvituotto kuulemma koululaisten leirikoulun hyväksi. Siitäkin tuli hyvä mieli.
Kohta alkaa jännitys, kuinka käy? Kiitoksia vielä kerran Unskille tästä mahtavasta blogista, kommentoidaan vielä tuloksia ja toivotaan, että vielä seuraavissakin vaaleissa saamme nauttia tällaisesta blogista.
18. maaliskuuta 2007 kello 21.28
Iltaa, näin jälkikäteen tiedustelisin tuosta pääministerin valinnasta edelleen seuraavaa. Minulle vastattiin lakia lainaten, että pääministerin valitsee eduskunta? Lieneekö tällä äänestyksellä siis varsinaisesti lainkaan merkitystä tulevan pääministerin osalta?
18. maaliskuuta 2007 kello 23.49
Syy on se että Suomessa on oikeistopuhuri ja kansaa ei tunnu nuo palvelut sittenkään kiinnostavan.
Odotan kovia aikoja palkansaajille ja tulonsiirroilla eläville.
Suurin yllätys oli kepun häviö, sitä en odottanut, nyt täytyy toivoa että Vanhanen jatkaa pääministerinä, hänessä on sentään jokin verran humanismia jäljellä.
18. maaliskuuta 2007 kello 23.49
Hei Perässähiihtäjä!
Kuuntelen juuri, kun 4 paikkaa hävinnyt keskusta puheenjohtajansa suulla julistaa voittaneensa kuitenkin vaalit. Hetkeä aiemmin Sinä ennustit porvarihallitusta: keskusta + kokoomus + rkp, mikä on varsin todennäköinen vaihtoehto. Äänissä keskusta voittaa kokoomuksen, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Jyrki Kataisen omassa vaalipiirissä Pohjois-Savossa kokoomuksen äänisaalis olisi riittänyt yksinkin kahteen paikkaa. Nyt vaaliliitto perussuomalaisten kanssa vei toisen paikan heille ja kokoomus häviää keskustalle paikoissa juuri tuon yhden paikan verran.
Vaaliyönä katsellaan varmasti ensisijaisesti tulevaa hallitusratkaisua, mutta itse pohdiskelen enemmän puheenjohtajien tulevaisuutta. Taisikin käydä niin, että välivaalien sijasta sdp:lle Eero Heinäluoma on välipuheenjohtaja. Ongelma sdp:lle on, ettei Heinäluoman varjossa ole selkeää vaihtoehtoa. Vaikka Matti Vanhanen säilytti keskustan suurimpana puolueena, niskaan hengittää pohjoisen vahvoilta kannatusalueilta varapuheenjohtaja Paula Lehtomäki, joka äänisaaliistaan sai varmasti lisää intoa pyrkiä puolueen johtoon, Suurista puolueista ainostaan kokoomuksella puheenjohtajatilanne on vakaa, kun Jyrki Katainen on johtanut puolueensa vaalivoittoihin, joissa toki Sauli Niinistö persoonallaan on kahdella viimeisellä kerralla: presidentti- ja eduskuntavaalit, ollut erittäin suuressa roolissa.
Kaiken kaikkiaan nämä olivat Vaalit kuten vuosi sitten presidentin vaalit. Iso kirjain ei siis ole kirjoitusvirhe, vaan ilo siitä, että vaaleilla on merkitystä tänäkin päivänä. Toki iloa varjostaa isosti tosiasia, että äänestysinto juuri ja juuri ylitti 2/3 äänioikeutetuista, mikä on nykyisille ja tuleville puheenjohtajille se ylivoimaisesti suurin haaste. Ovatko vaalit siirtymässä samaan sarjaan kuin muutkin kulutusasiat: käytetään nopeasti ja seuraavaksi mielenkiinto siirtyy aivan muualle.
Ja sitten seuraavaksi jännitetäänkin ke-iltana klo 20.00 alkaen …
Joka tapauksessa kiitos Sinulle Perässähiihtäjä, että jaksoit urakoida tämän pitkän lenkin.
Petri Karttunen
19. maaliskuuta 2007 kello 0.05
Minulle kokoomuksen menestyminen oli mieluisa yllätys, mutta toisaalta kaduttaa, etten äänestänyt sitä.
Olin niin varma, että keskusta ja SDP ovat jo sopineet hallituksesta, etten edes nähnyt kokoomuksen tukemisessa pointtia. Sen sijaan äänestin yksilöä, jonka halusin eduskuntaan.
Tunnen aika monia, jotka eivät luottaneet kokoomuksen mahdollisuuksiin ja jättivät siksi äänestämättä. Kokoomus olisi voinut nousta suurimmaksi, jos kaikki kannattajat olisivat uskoneet siihen.
Nyt on kiinnostava tietysti nähdä hallitusneuvotteluiden rakentuminen. Pelkkä porvarihallitus olisi liian jyrkkä muutos luullakseni, mutta kenties keskusta, kokoomus ja vihreät voisivat muodostaa hyvän kokoonpanon?
19. maaliskuuta 2007 kello 0.48
Onnittelut äänestäjille ja vaalien voitajille!
Kansa on sanansa sanonut; pulina jatkuu sanoman ympäriltä. Iloinen olen siitä, että vaaleissa voi aidosti vaikuttaa eikä tulos ole selvä ennen kuin lähes viimeisetkin äänet on laskettu. Tulos oli näiden vaalien suuri yllätys, ja äkkiä katsoen ei tulosta moni osannut veikata. Iloinen olen myös siitä, että tuttavapiiriin täysi-ikäinen nuoriso on ilman muuta äänestänyt, ja lähipiirissä on käyty politiikasta vilkasta keskustelua eri sukupolvien kesken Kolmas ilonaihe on naisten ennätyksellinen paikkaluku uudessa eduskunnassa.
Surullista oli äänestysprosentin pienuus, onneksi Helsingissä sentään ylittyi edes 70%. Odotan entista suuremmalla mielenkiinnolla seuraavia eduskuntavaaleja ja muutoksen piirteitä silloin; joku vanhojen asetelmien murros on meneillään?
19. maaliskuuta 2007 kello 0.53
Perässähiihtäjä kysyy: kuinka tässä nyt näin kävi? Yllätys tuli kun katseltiin prosenttilukuja, joilla ei ollut yhteyttä äänestystilanteeseen. Usein toistettiin kysely siitä kuka olisi oikea pääministeri ja sitten vielä kyseltiin äänestäjiltä suosituinta hallituspohjaa. Tässä sekamelskassa hukkui ennustusten teon pääasia, porvarihallitus vai punamulta.
Ennusteeni porvarihallituksesta oli oikea, mihin minä sen perustin? Prosentit olisivat voineet olla erilaisetkin ja kuitenkin olisi syntynyt porvarihallitus. Siksi ennustaminen oli helppoa.
Helppoa oli ennustaminen myös sen vuoksi, että puolueiden vaalilupaukset eivät vaikuttaneet tulokseen. TV:ssä dominoi esiintyjän henkilö, ei hänen poliittinen sanomansa. Vaalin tulokset lähtevät henkilövaalista. Niinistön ahkera työ Uudellamaalla antoi paljon enemmän ääniä kuin puheenjohtajien jatkuva näyttäminen TV:ssä
Niinistö 60 500, Vanhanen 24 000, Katainen 10 800, Heinäluoma 10 800
Timo Soini, 20.000 ääntä, käytti hyödykseen saamansa vähäisen TV-ajan puhumalla politiikkaa ja kiersi ahkerasti vaalipiirissään, siis Katainen ja Niinistö samassa persoonassa. Olisi kuitenkin väärin väittää, että Soini tuli politiikallaan eduskuntaan, tässäkin ratkaisi persoona
SDP:n virhe tehtiin jo puoluekokouksessa kun Heinäluoma NIMITETTIIN pääministeriehdokkaaksi. Hän olisi hyvinkin voinut olla SDP:n ehdokas, mutta muitakin kasvoja olisi tarvittu. SDP muistutti Ruotsin puoluetovereitaan, joita ei vaalityö kiinnostanut. Tuomioja totesi, että kaikkia voimavaroja ei käytetty, nimenomaan hänen suosiotaan, joka oli todella korkealla kun vaalityö alkoi. Pienillä teknisillä korjauksilla SDP olisi pysynyt hallituksessa. Nyt on edessä raskas udistus kuten Ruotsissakin.
19. maaliskuuta 2007 kello 1.04
Mitenkö tässä näin pääsi käymään?
Minut yllätti perussuomalaisten menestyksen lisäksi, joka jälkeen päin ajatellen oli nähtävissä, alhainen äänestysprosentti. Näiden kahden yhdistelmä on hyvin hämmentävä. Joka tapauksessa, ennakkoäänestyksen perusteella odotin seiskalla alkavaa äänestysaktiivisuutta.
Sinänsä peruskuvio oli odotetu: SDP häviää rajusti, keskusta vähän, kokoomus voittaa, vasemmistoliitto jatkaa alamäkeään, vihreät kasvaa edelleen. Alhainen äänestysinto kuitenkin kasvatti demarien tappiota, söi vihreiltä enemmät lisäpaikat, ja kasvatti kepun tappiota, mutta se että vasemmistoliitto ei hävinnyt tuon enempää siitä huolimatta on merkille pantavaa. Ilmeisesti vasemmistodemarit vaihtoivat puoluetta.
Se mihin olen pettynyt on se että melkein mistä tahansa puolueesta rannalle jäi vielä normaalia enemmän paljon valittuja pätevämpiä ehdokkaita, varsinkin nuoria sellaisia. Geritokratian alkusoittoa?
Hallitusneuvotteluista tulee kiinnostavat. Keskustalla ja kokoomuksella on sen verran suuria linjaeroja, ettei tästä selvitä pelkällä puhelinsoitolla RKP:lle. Demareille on joka tapauksesa itsetutkiskelun paikka, ei tässä ole pelkistä mainoksista kysymys, vaan kyvyttömyydestä vastata nyky-yhteiskunnan ongelmiin.
19. maaliskuuta 2007 kello 1.33
Nyt on katsottu vaalitulos ja sen tuloksena ainakin totean jo aiemmin vahvasti näkemäni manipulaation, jonka seurauksena mittani on täysi. Lopetan Hesarin tilauksen tähän ja nyt. Perustelen: pienenä mutta oireellisena esimerkkinä vain katsotaanpa tämän sunnuntain otsikointia: ” Räntä latisti vaalItunnelman Itäkeskuksessä” – niinkö!! Olin paikalla – ei latistanut, tunnelma oli loistava! ”Rännästä huolimatta tunnelma oli katossa luistelukisassa Tähtitorninmäellä” . Saman päivän lehdessä kääntämällä sivua urheilu kantaa, mutta politiikka on out. Mihin tällaisella pyritään? Siihen, että äänestysaktiivisuus laskee ja vasemmisto ei äänestä. Onneksi olkoon, onnistuitte. Tätä propagandaa olette jatkaneet määrätietoisesti jo useamman vuoden ajan ja erityisesti voimistuneella vaihteella presidentinvaalien jälkeen, joiden tulos oli teille järkytys – olittehan jo nuolaisemassa porvaripresidentin voitolle. Siitä lähtien olette vyöryttäneet tätä nusu-EU-propagandaanne mennen tullen, tietenkin hyvällä menestyksellä, koska voimakkaita journalistisia vastavoimia ei juuri ole. Rahahan puhuu suullanne! Lehtenne linja on todella muuttunut: olen yli neljä vuosikymmentä jatkuneen tilaajakauteni aikana kokenut yhtä ja toista myös lehdessänne loka-Laitisesta ja Erkosta lähtien, mutta näin vaihtoehdotonta ja yksisilmäistä journalistiikkaa kuin nyt – en koskaan kuin näiden vaalien alla: kepu ja kok olivat ne ainoat oikeat, joiden puolesta töitä Sanoma Oyssä määrätietoisesti tehtiin. Olen sen jo toki jo useamman vuoden aikana pannut merkille, mutta toivonut muutosta tai heräämistä: esim. ay-liikkeen tekemiset on nollattu ja kuoliaaksi vaiettu, samoin kaikki mikä suinkin vasemmistolaiseksi koetaan esimerkkinä vain, että Ruotsin porvarihallituksen tuen totaalinen hupeneminen on vaiettu kuoliaaksi ja sitä edeltäneet satojen tuhansien mielenosoitukset suomalaisilta salattu – ja te muka kerrotte objektiivisesti mitä maailmalla tapahtuu! Nyt mittani on totaalisen täysi. Vedän rahani tiedotusmonopoliltanne pois. Lopetan tilaukseni tähän päivään. Emme ole nykyinen emmekä menneiden aikojen neuvostoliitto, jossa yksi ainoa eli pääomanomistajain totuus puhuu, joten minulla on vapaus valita: EN TUE SANOMA OY:N EK-JOHTOISTA LINJAA. Tulen aktiiivisesti vaikuttamaan siihen, että muutkin suomalaiset valitsevat itsenäisesti totuutensa todellisuuden eivätkä nato-ym. kytkentöjen rasittaman median tukemisen. Luetaan muuta ja lopetetaan automaattinen Hesarin tilaaminen. Minun osaltani se loppui tähän ja nyt.
19. maaliskuuta 2007 kello 2.34
Tero Lehdolle: Mitä ihmettä? Tuollainen taktikointi ja vielä erityisesti se, että jättäisi kokonaan äänestämättä on älytöntä toimintaa. Voittajan kelkkaanko nyt pyrit?
Teemu Pyyluomalle: Geriatrialkaalin alkusoittoa, sanoisin. Alhainen, jos kohta pohjoismaalaisittain ihan ookoo äänestysprosentti. Täällä Briteissä asiat ovat toisin.
Sille, joka Timo Soinin blogia on seurannut ei vaali’voittonsa’ tullut yllärinä. Itse en niin heistä perusta, mutta jotain voimaa heillä on – kautta maan, kuten Soini itse sanoisi.
19. maaliskuuta 2007 kello 2.53
Hyvä Petra,
Rauhoitu, kuoma. Lue ulkomaalaisia lehtiä. Suosittelen sinulle hetimiten Guardianin tiettyjä kolumnisteja, kuten Polly Toynbee’tä; hänestä löydät sielunkumppanin.
Muutenkin suomalaisten medioiden seuraaminen on kuin eläisi paperipussi päässä. Olit mitä mieltä tahansa jostain Hesarista, älä vaan oleta, että me äänestäjät luemme vain sitä.
19. maaliskuuta 2007 kello 3.01
Niin, ”pilkka osui omaan nilkkaan” (tarkoittaen vaalimainontaa, erityisesti SAK:n) lienee sopiva ilmaus SDP:n ihan käsittämättömän suuren ja Perässähiihtäjän mainitsemalla tavalla historiallisen rökäletappion taustalla.
Luulen, että demarit eivät tajua, ettei tuollainen vanhakantainen ”punainen” retoriikka toimi alkuunkaan edes demarien omiin nuorempiin äänestäjiin. Omat koirat purivat.
Kuten sekä Unto H. että Ylen Olli Ainola Ylen vaalilähetyksen loppuhetkillä totesivat, ehkä demarit sortuivat paitsi vetämään liian vasemmistohenkistä kampanjaa, myös kuvittelemaan, että Vasemmistoliitosta lohkeaisi nyt helposti paikkoja. Eipä lohjennut, vaan Vasemmistoliitto säilytti sentään kasvonsa ja torjuntavoitosta voidaan puhua.
Itseäni ilahdutti helsinkiläisen Paavo Arhinmäen nousu eduskuntaan varsin muhkealla äänimäärällä.
Vihreiden osalta puolue tuntuisi olevan hajoamassa suvaitsevan ajattelun vuoksi niin, että uusien ”bubling under” -nuorten ja mm. maahanmuuttajien (todella sääli Zahra Abdullahin puolesta, hieno äänisaalis, mutta no go) on sittenkin vaikea päästä läpi, kun omat ”vanhat” edustajat ovat ikään kuin tien tukkeena. Cronberg mennee vaihtoon, sekin sääli, koska hänhän on älykkö ja on ollut puheenjohtajana loistava argumentoija myös.
Perussuomalaisista on sanottava, että kuulin monien helsinkiläisten, varsinkin miesten, valittelevan sitä, ettei espoolaista Soinia voi äänestää, stadilaisena. Selvä voitto puolueelle ja hienoa, että viiden joukkoon tulee myös yksi nainen. Soini on ilmeisen älykäs ja laskemoivakin poliitikko, jota olisi joskus hauska seurata ministerin tehtäviä hoitamassa. Se, että hän lähetti suorassa lähetyksessä respectit Tony Halmeelle, osoittaa myös sitä jotain tiettyä sydäntä, jota jo SMP:ssä lienee ollut ja jota PS nyt eduskunnassa jatkaa. En pitäisi heitä minään pellepuolueena.
RKP:n uudistajaa toivon (itsekin suomenruotsalaisena) nuoresta, nokkelaälyisestä ja varsin ”filmaattisesta” Stefan Wallinista. Puolue on syyttä suotta ollut jotenkin tapetissa ja mielestäni kaipaisi reilua tuuletusta, jotta puolueen kannattajien ja äänestäjien todellinen ääni ja luonne näkyisi. Aiempi touhu on ollut ehkä juuri siitä kuuluisasta joustavuudesta ja hallitusvastuun kantamisesta johtuen jäyhää jökötystä. Nuoremmat voimat kehiin ja muutosta aikaan.
Kristillisdemokraateista en osaa sanoa muuta kuin sen, että takakireä puheenjohtaja Päivi Räsänen on johtajana tyyppiä ”säilyttäjä”, eikä missään nimessä uudistaja, joka näkyy myös vaalituloksessa. Se, että yksi heidän parhaista edustajistaan, Sari Essayah, putosi, lienee merkittävä puute edk-ryhmässä jatkossa.
Kokoomuksen vaalivoitto sen sijaan vähän hirvittää paristakin syystä. Ensiksikin uudessa eduskunnassa Kokoomuksen ryhmä on jotenkin konkarit – noviisit -jakautunut. Mukaan pelmahtaa joukko täysin vihreitä (vaikkakaan ei arvoiltaan) uusia kasvoja, hirveässä hypessä ja innossa tietenkin, valmiina säätämään hyvinvointiyhteiskuntaa porvallisempaan suuntaan.
Toisaalta heillä on siellä oikeastaan vain yksi kuningas, joka hänkin on ollut kuitenkin jo pidempään poissa itse eduskuntatyöstä ja jolle tulisi löytää arvoisensa paikka – valtiovarainministeriksi Niinistöhän siis on saatava vähintäänkin, jos Vanhasesta tulee PM.
Tulee olemaan ikävää katsottavaa, kun Kokoomuksen työttömistä ja vähäosaisista välittämisen vaalikampanja ja hyväosaisten kapinaa edustavien äänestäjien toiveet kumoavat toisensa.
Matti Vanhasella on nyt niin paljon valtaa ja vastuuta, ettei edes presidentilläkään ole. Luultavasti hän onkin ainoa ihminen tällä hetkellä, joka sen pystyy myös kantamaan.
Mielenkiintoista on nähdä, miten hallitusneuvottelut alkavat ja mihin päädytään. Itse toivon, että tietty maltillinen linja jatkuisi, jotta yhteiskuntarauha olisi taattu. Tämän säilyminen tarkoittaa tietenkin sitä, ettei nykyistä hyvinvointimallia romuteta, eli ”rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät” -linjalle ei mentäisi, vaikka esim. veronkevennyksiä toteutettaisiinkin.
Täytyy sanoa, että todella yllätykselliset vaalit. Ehkäpä demareille tekee hyvääkin olla välillä oppositiossa ja Kokoomukselle vastuussa. Keskustalla on nyt se yhteiskuntarauhan vaalijan osa.
Naisten menestyksestä on syytä olla naisena tyytyväinen (tosin suurin osa uusista naisista taisi tulla Kokoomukseen parveilemaan ja opettelemaan poliittista päätöksentekoa), mutta sen sijaan siitä, että uudessa eduskunnassa on vain kaksi alle 25-vuotiasta edustajaa, eikä yhtään maahanmuuttajien edustajaa, pitäisi olla jo huolissaan.
Kansa on puhunut, pulinat jatkuvat. Kiitos Unto Hämäläiselle tästä valtakunnan blogista ja kaikesta vaalityöstä, kuin myös kirjoittajille. Itse olen lukenut blogia koko ajan, kommentoinut vain harvoin ja nytkin liian pitkästi.
Tälläisesta säkenöivästä voimasta, älyn ja viisauden kipinöinnistä, olen kuitenkin nauttinut vaalien alla, vaaleissa ja niiden jälkeenkin.
19. maaliskuuta 2007 kello 3.35
Timo Soini sai lopulta lähes 20 000 ääntä. Vaikkei Soini olisi ollut edes ehdolla, PS olisi silti saanut kolme kansanedustajaa kolmesta eri vaalipiiristä, joten ei se mikään yhdenmiehenpuolue todellakaan ole.
19. maaliskuuta 2007 kello 3.45
Sen verran on adrealiinia vielä suonissa toimittajanhommista SDP:n valvojaisista että muutama kommentti: Heinäluoman kiitospuhe hieman viestitti kyllä oppositioaikaa – kun taas Tuomioja hasstattelussani aikaisemmin illalla, jolloin trendi oli jo selvä, muttei näin selvä, totesi että punamulta varmaan jatkaa. Perusteluja en pystynyt kysymään kun aika loppui.
Heinäluomalla oli puheessaan mielestäni huomattavan paljon enemmän karismaa ja voitontahtoa (voitamme Kunnallisvaalit!) kuin tämän kampanjan aikana. Mikä sitten olisi Heinäluomalle parempi? Unto kirjoitti että hän voi uudistua – mutta olisiko parempi uudistua hallituksen sisällä vai sen ulkopuolella? Sen verran paha demarien tappio oli, että fiksu johtaja kyllä vetäisi aika selvät johtopäätökset.
Sitten onkin jännä kysymys miten käy Natokeskustelun jos maassa on porvarihallitus ja ulkoministerinä esim.Niinistö….
Ja muuten, jos Niinistö olisi ollut kokoomuksen pääministeriehdokas, niin kokoomuksesta olisi tullut ylivoimaisesti maan suurin puolue.
Nämä jutut näin keskellä yötä, olenpahan saanut sitten minäkin olla mukana tässä blogissa.
PS Oittaallakin ovat vielä ladut kunnossa, varsinkin tämän vaali-illan lumi/räntäsateen jälkeen, joka muuten osaltaan lisäsi demarien tappiota.
Goodnight.
19. maaliskuuta 2007 kello 3.47
Lisäisin vielä äskeiseen, että Vasemmistoliiton vaalimenestyksen osaltahan on todettavissa myös se, ettei ”ovet paukkuen” puolueen jättänyt Suvi-Anne Siimes onnistunut saamaan aikaan ilmeisesti toivomansa tasoista vahinkoa puolueessa.
Vasemmistoliittohan ei ”vuotanut” demareihin uskotulla tavalla. Maria Guzenina-Richardson tosin selvästikin näyttäisi hyötyneen suhteesta Siimekseen.
Siimeksen vihaama Jaakko Laakso, 58, kuitenkin meni läpi.
Vasemmistoliitossa on mielestäni niin ikään tuuletuksen aika ja paikka. Edustajat ovat sangen iäkkäitä ja keski-ikä ryhmässä on 57 vuotta.
Toivottavasti uudet edustajat, kuten monien taiteilijoiden, humanistien, urbaanien kaupunkilaisten ja duunareiden äänestämä Paavo Arhinmäki, 30, ja Oulun vaalipiiristä merkittävällä äänimäärällä eduskuntaan yltänyt bioanalyytikko Merja Kyllönen, 30, uudistavat myös puolueen ideologiaa punavihreään suuntaan fiksusti vaaliväittelyissä esiintyneen puheenjohtaja Martti Korhosen, 54, ja eduskuntaan palaavan viisaan ja karismaattisen Claes Anderssonin, 69, myötävaikutuksella.
19. maaliskuuta 2007 kello 4.32
Mirjami Niinivaaran kommenttiin Tero Lehdolle: ”Mitä ihmettä? Tuollainen taktikointi ja vielä erityisesti se, että jättäisi kokonaan äänestämättä on älytöntä toimintaa. Voittajan kelkkaanko nyt pyrit?”
Ei asia ole lainkaan noin yksinkertainen. Kysyisin mieluummin miksi vaalitapamme yhä vaatii äänestysvalinnan tiivistämistä yhteen asiaan – es. oikeisto tai vasemmisto? Maailma on nykyisin paljon moninapaisempi ja -tahoisempi.
HS:n vaalikoneessa ollut laajennus, joka sijoitti ehdokkaat pelkästään kahdella poliittisella akselilla (vasemmisto-oikeisto ja arvoliberaali-konservatiivi) visualisoi karusti sitä miten ‘omalle ehdokkaalle’ annettu ääni saattaa mennä kovin kovin erilaisen puolueen hyväksi. Esimerkiksi SDP:n ehdokkaiden sijoittuminen ko. kartalle Uudenmaan vaalipiirissä näyttää, että demareille (Uudellamaalla annettu ääni saattoi mennä vasemmisto-oikeistoakselilla kokoomuslaisten oikeaan laitaan [Kuisma] – tai sitten tukevasti vasemmalle [Rahkonen]). Tämä huomioiden olisi merkittävästi asiallisempaa antaa äänestäjälle oikeus itse määrätä keiden hyväksi hänen äänensä saa missään olosuhteissa mennä.
Tämän sallii muun muassa STV.
19. maaliskuuta 2007 kello 4.57
Alhainen äänestysprosentti, se selittää paljon. Absoluuttiset äänet
eivät ero kovin paljoneroa kolmella suurimmalla puolueella. Pikku julkkikset eivät päässeet. Sauli Niinistön omintakainen taktiikka – tullaan jos oikein pyydetään – kantoi nytkin hedelmää.
Tämä on presidentinvaalien jälkijäristys, Tarja Halosen toinen valinta
jätti paljon tyytymättömyyttä oikealla, joka purkautui tällä tavalla. On
mielenkiintoista seurata kuinka Nato-keskustelu käynnistyy.
Täytyy tässä sulatella – tämä on demokratiaa – ja arvoilla oli merkitystä.
19. maaliskuuta 2007 kello 5.21
Takatalvi iski eilen luontoon – ja suomalaiseen politiikkaan. Kylmät oikeistopuhurit alkoivat puhaltaa, niin että luita hyytää.
Olin kuulevinani vaalistudiossa kommentoitavan SDP:n tappiota vaalistrategian väärinarvioinnilla: olisi kuulemma pitänyt huomata virran vievän oikealle ja valita suunta sen mukaan. Ihmettelenpä, missä muodossa SDP:n hallituspolitiikassa on vasemmistolaisia viritteitä löytynyt. Minä en ole sellaista havainnut kovallakaan hakemisella.
Jos taas ”vasemmistolaiseksi politiikaksi” halutaan kutsua SAK.n masinoimaa mautonta ja järjetöntä vaalimainontaa, ihmettelen, kuka ja millä perusteilla moista ”vasemmistolaisena” pitää. Ja hairahtuminen tähän on puoluejohdon vastuulla.
Mielestäni demarien politiikka koko hallituskauden ajan, ja retoriikka nyt vaalitaistelun ajan on ollut epämääräistä, varovaista, mihinkään suuntautumatonta. Selkeän linjan puuttuminen on sekin puoluejohdon vastuulla.
SDP ei ole enää vuosikausiin ole ollut vasemmistolainen puolue millään kriteereillä. Kuitenkin se nojaa kannatuksensa kuin vanhalta muistilta silti ay-liikkeeseen, sen matalapalkkaisiin ja keskituloisiin palkansaajiin. Politiikka kuitenkaan ei selkeästi vastaa näiden piirien tavoitteita.
Epäämättä tuntuu myös siltä, että politiikka on irrottautunut tyystin tavallisten ihmisten elämästä. Vaalikeskusteluissa puhutaan omaa arkadialaista liturgiaa; se ei puhuttele kansalaista, joka toisella korvalla kuuntelee puoluejohtajien pulinaa samalla kun laskee asuntolainojen ja muiden laskujen jälkeen elämiseen jääviä euroja. Ihmisten elämästä puhuttiin niin kovin vähän.
Kokoomuksen kannattajille tämä ehkä riitti.
Ja sitten tuollainen joulupukki nimeltä Niinistö, joka jollain omituisella charmillaan (?) kulki valloittamassa kansaa kautta maan.
60000 äänisaalis Uudellamaalla ei ole mahdollinen ilman, että äänensä Niinistölle on antanut hyvin runsaasti myös sellaisia pienipalkkaisia, jopa palkattomia ihmisiä, joita on puhutellut teesi ”vastakkainasettelun
aika on ohitse”.
Pelkäänpä, ettei kulu kauaakaan kun näemme, mitä tuokin teesi todellisuudessa tarkoittaa.
Sen valkeaminen taitaa tietää pitkää kylmää kevättä ja kesää…
19. maaliskuuta 2007 kello 6.40
Tervehdys!
Oli vakuuttavan rehellistä ja tärkeää saada tietää TV ssä käyttämäsi puheenvuorossasi vaalien seuraamus : porvarihallitus
19. maaliskuuta 2007 kello 7.57
Mirjami Niinivaaralle vastaus:
En pyrkinyt ”voittajan kelkkaan”, vaan minulla oli toiveena, että Jyrki Kasvi (vihr.) pääsee eduskuntaan. Kuka tahansa teknologian ja lainsäädännön kehitystä tunteva tietää Kasvin ansiot.
En kannata vihreitä siis, mutta Kasvi on yksilönä ansainnut paikan eduskunnassa.
Ja kun en uskonut kokoomuksen mahdollisuuksiin nousta hallitukseen, ajattelin sentään tukea Kasvia. Minulla ei ole kiinteää puoluekantaa, koska yksikään puolue ei Suomessa ole sekä arvo- että talousliberaali, joka taas on minun arvomaailmani. Siksi olen ns. liikkuva äänestäjä.
19. maaliskuuta 2007 kello 8.15
Vaalitulos on saatu ja sen mukaan eletään. Maahan syntyy sinivihreä hallitus, jonka pääministerinä jatkaa Matti Vanhanen. Kokoomuksen osalta tulos oli mahtava ja se siivittää puolueen hallitukseen. Kuten puheenjohtaja Katainen totesi, vaatii väkivaltaisia tekoja, jotta kokoomus syrjäytettäisiin hallituksesta.
Mielestäni SDP saa mennä itseensä ja sen olisi aika alkaa todella miettimään, että miksi kansalaiset eivät tukeneet sitä. SDP:n on nyt aika miettiä asioita oppositiossa.
19. maaliskuuta 2007 kello 8.19
Tästä tulee varmasti hauskin blogipäivä: jälkiviisauden ja koottujen selitysten päivä.
Onneksi vaaleja EI RATKAISTA GALLUPEILLA – ja nyt äänestyskopeissa muhi se MOJOVA YLLÄTYS. En osallistunut vaaliveikkaukseen, vaikka näin jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi pitänyt, perussuomalaisilla olisi saanut pointseja. Politiikantutkimuksen ammattilaiset varmasti selvittävät syyt, mutta omasta puolestani toivon kiinnitettävän huomiota Kiina-ilmiön ja globalisaation vaikutuksiin vanhoilla teollisuuspaikkakunnilla, demarien ydinalueilla.
Kokoomuksen ”veret seisauttava” vaalivoitto oli uskomaton suoritus. Saa nähdä, miten hallitusneuvottelut tällaisen jälkeen edistyvät. Itselle tuli paikkatilanteen kehitystä seuratessa jopa tunne, että helpompaa tulisi olemaan, jos kokoomus olisi vienyt koko potin, siis noussut suurimmaksi puolueeksi. Kyllä kieltämättä jännittää, millaista ”leipää” seuraavat neljä vuotta Suomessa syödään. Kovia rakenteellisia uudistuspaineita kokoomuslaisessa hengessä (tehokkuus, taloudellisuus, ulkoistaminen, yksityistäminen yrittäjyyden nimissä ) tuotiin julki ennen vaaleja. Markkinoiden merkitys päättämiskriteerinä voimistuu.
Oma ehdokkaani, joka muuten kirjoitteli tälle blogillekin, kuului pienryhmien ehdokkaisiin ja pääsi eduskuntaan. (Säilytän vaalisalaisuuden, enkä paljasta ehdokkaani nimeä.) Uskon, että hän arvomaailmansa mukaan toimien vaikuttaa niin, että myös inhimillisyyden näkökulma säilyy päätöksenteossa.
Unto Hämäläiselle kiitos erinomaisesta keskusteluareenasta.
19. maaliskuuta 2007 kello 8.52
Vaalilähetykset kiinnostivat suomalaisia
Eri televisiokanavien vaalilähetykset keräsivät Finnpanel Oy:n katsojalukumittauksen mukaan katsojia seuraavasti:
YLE TV1
19.30 – 20.30 katsojia 1.045.000
20.30 uutiset katsojia 1.393.000
20.45 -23.00 katsojia 1.280.000
23.00 uutiset katsojia 829.000
23.08 – 00.15 katsojia 591.000
TV2:lla esitetty FST:n vaalitulosseuranta 68.000 katsojaa
MTV3:n tuloslähetys 19.30 – 22.00 katsijia 517.000
Tällaisten kansallisten suurtapahtumien kyseessä ollessa katsojalukumittaus antaa väistämättä tulokset alakanttiin, seuraintaloilla, työväentaloilla, ravintoloissa ja yksityisissä vaalivalvojaisissa on niin paljon väkeä vastaanotinten äärellä, että varsinkin YLE TV1:n lukuihin uskaltaisin lisätä useammankin kymmenen prosenttia.
Vaalilähetyksistä tehdään jälleen analyysiä. Toivoisin kaikilta Teiltä, joille on syntynyt näkemyksiä siitä miten vaalilähetyksiä voisi tehdä toisin kirjaamaan ajatuksenne ja lähettämään ne osoitteeseeni
jussi.lahde@nordiskfilm.com
Tämä siitä syystä, että kaikkia kanavia palvelevana TV-tuotantoyhtiönä tulemme aikanaan lähestymään televisiokanavia vaalilähetysten ja erilaisten vaaliohjelmasarjojen tuotekehityksen ja toteutuksen osalta.
Omalta ja varmasti meidän muidenkin osalta kiitän Unto Hämäläistä nopeasta ja ytimiin pureutuvasta analyysistä eilisen vaali-illan osalta YLE:n TV-studiolla. Tehtävä on haastava, lähetysvirrasta on studiossa vaikea pysyä jatkuvasti selvillä, mitä on jo sanottu, mitä katsojat pitävät mielenkiintoisena ja mitä tietoa he janoavat voidakseen ottaa uutta vastaan.
Jätän nyt muiden vaalikommentaattoreiden, haastattelijoiden ja selostajien ruotimisen myöhemmälle. Sanonpahan vain, että eilisessä vaali-illassa suomalainen TV kommentointi sai yhden uuden kiintotähden. Tähteys on raskasta Unski, ei aikaakaan kun naiset pyytävät nimikirjoituksia käsivarsiin. Sittenhän tiedät, millaista on olla kymmeniä tuhansia ääniä keräävän tai äänilevyjä myyvän levylaulajan asemassa.
19. maaliskuuta 2007 kello 9.05
Jotain mitä en voi ymmärtää, on osassa näistäkin kommenteista heijastuva asenne, jonka mukaan päätöstenteko ilman vasemmiston erillistä mandaattia vie Suomen ja suomalaiset kurjuuteen ja turmioon. Kuten moni on aiemminkin todennut, Suomi on kuitenkin peruspohjaltaan porvarillinen maa (enkä tässä laske SDP+SAK-kaveerausta kovinkaan porvarilliseksi), ja näin on ollut aina. Toki täällä pyritään usein myös konsensusratkaisuihin, mutta toimivassa demokratiassa normaalien päätösten pitäisi sujua pelkän enemmistön voimalla. Valitettavasti epäilen, ettei SDP juuri kaihda demokratian ulkopuolisia vaikutustapoja jos se hakeutuu tai ajautuu oppositioon. Saattaa siis olla odotettavissa lakkosumia joista on haittaa kaikille paitsi Puolueelle – mutta seuraavissa vaaleissa voi sitten osoittaa sormella kuinka oikeisto ajaa maan sekasortoon.
19. maaliskuuta 2007 kello 9.10
Kyllä tällä tuloksella tulee porvarihallitus. Kokoomuksen voitto oli odotettu, mutta yllättävän suuri. Ylen uutisissa oli aamulla, että lupauksilla oli äänestyspäätöksessä saavutuksia suurempi merkitys. Lupauksia kokoomuksella riitti.
Poliittinen muisti on usein lyhyt ja erityisesti valikoiva. Kokoomus sai vuonna 1987 suurimman paikkamääränsä (53) ja hävisi seuraavissa vaaleissa 13 paikkaa eli tippui 40 paikkaan, mutta jatkoi ilman väkivaltaa porvarihallitukseen. Sen ”saavutukset” ovatkin sitten sellaista historiaa, jonka ei toivoisi toteutuvan.
19. maaliskuuta 2007 kello 9.12
Gallupeissa sitten HS veti taas pisimmän korren. Mutta SDPn romahdusta sekään ei pystynyt ennustamaan. YLE sai demarit kohdalleen mutta keskusta ja kokoomus menivät pahasti pieleen. Ja MTV3:lla kaikki meni pieleen. No, ei minun matematiikkanikaan kovin hyvin onnistunut. Eli se gallupeista ja muustakin numeroiden pyörittämisestä. Mitäpä iloa vaaleista olisikaan, jos kaikki olisi gallupien myötä valmista.
Tutkimuslaitokset nyt varmaan miettivät, menikö joku asia kertakaikkiaan pieleen vai oliko liian paljon muutoksia, joiden mallintaminen vaati enemmän tuuria kuin tietoa. Neljän vuoden kuluttua pitäisi taas pystyä tekemään tutkimuksia eikä varmaan ole hauskaa olla tutkija, jonka tuloksia epäillään jo etukäteen.
Vaaleissa demareilla meni tosiaan kaikki pieleen. Ja alhainen äänestysprosentti ja SAK:n mainos ovat nyt varmaan hyviä selityksiä. Heinäluoma henkilönä pääsee kolmanneksi syntipukiksi mutta mielestäni SDP kaivoi Lipposen johdolla vuosikausia omaa hautaansa, johon Heinäluoma nyt sitten putosi. Ylivoimainen, pitkäaikainen puheenjohtaja ei ole hyväksi puolueelle
Kokoomuksella taas osuivat askelmerkit kohdalleen. Ihmettelin sitä, että kokoomusta hiillostettiin kahden kärjen taktiikasta. Minusta se oli nerokas ja olin jopa valmis uskomaan, että Niinistöllä ei ole mitään haluja haastaa Kataista pääministeriehdokkaana. Joskus täytyy miehen (ja naisen) sanaan luottaa, piste. Mutta yli 60000 ääntä saattaa muodostuakin painolastiksi puolueelle.
Keskusta selvisi taistelusta torjuntavoitolla tai siedettävin tappioin, miten sen nyt haluaa sanoa. Meillä on siis monia voittajia. Urheilussa voittaja on yksikäsitteisesti se joka tekee parhaan tuloksen, ei se joka parantaa eniten. Hyvästä tulosparannuksesta voidaan jakaa taistelijan malja. Valitettavasti keskustan torjuntavoitossakin on osa Vanhas-ilmiötä. Toisaalta voiton saavuttaminen on helpompaa kuin sen puolustaminen, joten tulos lienee ok.
Sitten itse itseäni lainaten:
”Vasemmistoliittio ja Vihreät ovat olleet monessa asiassa paljon virikkeellisempiä, joten toivoisi jomman kumman pääsevän seuraavaan hallitukseen. Ja sellaisella hallituspaikkojen määrällä, jolla kerrotaan, että ne on otettu mukaan esittämiensä asioiden takia eikä vain joukon jatkeeksi takaamaan enemmistö eduskunnassa.”
Pätee edelleen. Vihreille esimerkiksi noin 5 salkkua. Joukosta löytyy monta hyvää ministeriehdokasta, Pekka Haavisto etunenässä.
”Punamullan gallup-suosiosta huolimatta provosoin sen enempiä perustelematta. Dream Team seuraavaksi neljäksi vuodeksi: keskusta – kokoomus – vihreät. Vanhanen tukee henkisesti Heinäluomaa, koska ei halua turhaan polttaa siltoja. Samoin Heinäluoma tukee Vanhasta samasta syystä. Lipposen ja Jäätteenmäen suoritus viime vaalien alla on vielä tuoreessa muistissa varoittavana esimerkkinä.”
Pätee edelleen. Vanhasen ja Heinäluoman vaaliesiintyminen oli ehkä äänisaalista ajatellen heikkoa taktiikkaa mutta tulevia neljää vuotta ajatellen kansakunnan edun mukaista. Vaikka demarit nyt jäisivätkin oppositioon, ei heitä kuitenkaan raadeltu verille vaalitaistelussa.
”Oletan, että keskusta voittaa vaalit. Se oli se helppo osa. Hyvän hallituksen muodostaminen tässä tilanteessa vaatii paljon nöyryyttä mutta myös itseluottamusta. Edessä on neljä vaikeaa vuotta, joille pitäisi löytää oikea suunta.”
Meni sitten hiukan tiukemmalle kuin oletin. Mutta johtopäätös pätee edelleen. Nöyryyttä ja itseluottamusta tarvitaan nyt sekä Matti Vanhaselta että Jyrki Kataiselta. Pitää miettiä, mitä tuli sanotuksi ja luvatuksi, mistä pitää kuitenkin tinkiä ja mistä arvoista ei voi tinkiä. Ja se kolmas hiukan isompi puolue on otettava mukaan tasaveroisena kumppanina. Sillä saadaan koko kansaa ajatellen hiukan tasapainoisempi kokonaisuus ja myös tuoreita, uusia ajatuksia.
Ugh, olen puhunut.
19. maaliskuuta 2007 kello 9.20
Vielä yhden vaalilähetyksen luvut:
Nelosen vaalilähetystä 19.50 – 21.00 seurasi keskimäärin 61.000 katsojaa.
19. maaliskuuta 2007 kello 9.54
Kokoomuksen kahden kärjen taktiikka puri. Kampanjan perusteella puoluella on avokätinen Katainen ja niukkaslinjan Niinistö. Nähtäväksi jää, kumman linjan mukaisesti puolue hallitusneuvotteluihin lähtee. Arvioini on, että Kataisen esittämien vaalilupausten päälle joudutaan pääosin vetämään henkselit taloudellisten realiteettien takia.
Niinistön korkeassa kannatuksessa heijastuvat epäilemättä viime vuoden presidentinvaalit. Lisäksi hän ei ole viime vuosina joutunut painiskelemaan kotimaan arkisten ongelmien kanssa työskennellssään Euroopan investointipankissa. Hänen kannattajiensa keskuudessa lienee syntynyt mielikuva, että ritari Sauli rullaluistelee paikalle ja pelastaa Suomen perikadolta. Sellaista hurmosta on ollut havaittavissa.
Nukkuvien puolueen ollessa suurin myös Kokoomus yleensä menestyy. Vauras kansanosa on myös poliittisesti aktiivista, koska se kokee, että heidän asioitaan ajetaan eduskunnassa. Tämä asetelma suosii Kokoomusta.
Keskusta selvisi kohtuullisesti ja säilytti hallitusvastuustaan huolimatta suurimman puolueen aseman. Vaikka Vanhasen yksityiselämään kohdistuva uutisointi ja spekulointi sai aivan järjettömät mittasuhteet, se ei ilmeisesti vaikuttanut paljoakaan vaalitulokseen. Vanhanen ja Keskusta ovat siis paalupaikalla hallitusneuvotteluissa, joiden todennäköinen tulos on kolmen puolueen porvari hallitus eli Kepu, KaKo ja RKP.
19. maaliskuuta 2007 kello 10.04
Aika huvittavaa, että vanhoja juoksuhautoja pidetään edelleen auki ja muistellaan 20 vuoden takaisia vaaleja. Ikään kuin Holkeri ja Katainen olisivat sama mies ja eläisimme samanlaista aikaa kuin 1987.
Minua kiinnostaa erityisesti se, millaisella pätevyydellä yhteiskunnan kurssia aletaan nyt reivata uuteen suuntaan kuin se, kuka vaaleissa voitti ja kuka hävisi ja oliko säällä osuutta asiaan.
Miten Vanhanen käyttää valtakirjaansa, jossa on tahroja? Kenen asioita Katainen todella lähtee ajamaan? Miten rankkoja kapuloita demarit heittävät yhteiskunnan rattaisiin osoittaakseen olevansa oikeassa?
Suomalaiset ovat ilmaisseet kantanaan, että linjan pitää puuttuu. Ankea henkinen ilmasto kaipaa tuuletusta ja olen iloinen jokaisesta pätevästä päättäjästä, uudesta ja vanhasta. Saa siellä eduskunta muutama pelle olla joukossa, mutta eivät he koskaan pääse asioihin vaikuttamaan. Tärkeintä on, että maata johdetaan nyt jämäkästi ottaen huomioon, että kyse ei ole vaaleissa voittamisesta vaan siitä, millaisessa maassa me saamme tai joudumme asumaan. Vaalit ovat aina enemmän tai vähemmän arvontaa ja peliä, mutta arki on todellisuutta ja siihen politiikalla vaikutetaan tai sitten ei.
Vaalin voittaja tiedetään vasta sitten kun tämä vaalitulos on realisoitunut päätöksinä. Toivo on herännyt, mutta tekoja odotellaan.
19. maaliskuuta 2007 kello 10.19
Jotkut näyttävät kutsuneen käytyjä vaaleja presidentinvaalien 3.kierrokseksi. Ehkä SDP tekikin virheen jo presidentivaaleissa. Jos Tarja Halonen olisi hävinnyt, niin eipä nyt tärkeämmissä Eduskuntavaaleissa olisi ollut Sauli Niinistöä kiusankappaleena. Presidentillähän ei paljoa enää valtaa ole, joten siitä instituutiosta kynsin hampain kiinni pitäminen ei ole niin kovin tärkeää.
Hallituskuvioista voisi vain todeta: jos ei nyt tehdä porvarihallitusta Suomeen, niin koska sitten?
Eikä alhaisesta äänestysprosentista kannata olla huolissaan muiden kuin ehkä SDPn. Jos jonkun puolueen kannattajat eivät pidä puolueestaan edes sen vertaa, että viitsivät ”raahautua” äänestyspaikalle vaalipäivänä ääntään antamaan, niin ei tällainen puolue ole ansainnutkaan paikkaa Suomen hallituksessa. Levätköön rauhassa oppositiossa!
19. maaliskuuta 2007 kello 10.20
Sekä Perässähiihtäjän että tohtori Isotalon argumentointi tuntuu uskottavalta. Oma ehdokkaani menestyi, ja SFP/RKP:kin sai lisäpaikan.
Äänestysprosentti oli jälleen häpeällisen alhainen. Valitettavasti SAK:n ei annettu vedä kampanjaansa loppuun. Petra Hyvärisen toteamus median käyttäytymisestä on mielenkiintoinen. Kun jossain vaiheessa 60- ja 70-lukua koettiin Yleisradion rooli kielipoliittisestikin tasapainottavana ja tasoa nostavanakin, niin enää se ei sitä ole. Myös toimittajien asennevamma on häkellyttävä: partasuinen miestoimittaja sanoi, että on ollut jo yhdeksänminuuttia lomalla, mutta oli edelleen vastentahtoisesti työssä.
Onneksi Perässähiihtäjän asenne on ollut toiselainen, lukijoita palveleva.
Tietysti toivoisin punamultaa. Toisaalta itsekkäästi ajatellen hoitoalalla työskentelevä lapsenlapseni ottaa varmasti mielellään vastaan kokoomuksen lupaaman tasa-arvotupon sekä 25 prosentin kuoppakorotuksen. Itselleni Suomesta tuleva eläkkeen osa kasvaa, kun verotus pienenee.
Ekonomistina pelkään kutenkin pahinta, jos ja kun porvarihallitukseen, johon en toivo oman puolueeni menevän, alkaa toteuttaa muhkeiden työmarkkinaratkaisujen ohella verohelpotuksia sekä vihreiden 440 euron perusturvamallia. Valtion kassa siinä pelissä tyhjenee.
Eduskuntaan kansa valitsi myös henkilöitä, joiden kohtalo on juristien käsissä. Ei lupaa hyvää. Ehkä he eivät yllä hallituksen kuten Ruotsissa viime syksynä.
Minua surettaa mm. hyvää työtä teheen Maija Perho-Santalan putoaminen. Miksi muuten HS kertoi aamulla Sauli Niinistön iäksi 58, jota hän kesään asti onkin, mutta kirjailija Tabermannin iäksi 60, jota hän on vasta joulukuussa?
Martin Saarikankaan ja Kari Uotilan putoaminen vähentävät entisestään teollisuutta tuntevien osuutta kansanedustajien keskuudessa. Myös maanviljelijöitä on vähemmän. Muutokset kertovat sekä yhteiskuntarakenteen muutoksesta että alhaisen ääänetysprosentin vaikutuksesta.
Suosittelen entistä ponnekkaammin pitkiä listoja.
Entä sosialistien tappio? Puolustivatko he sittenkin sellaista yhteiskuntaa, jota ei enää ole eli hyvinvointivaltiota. Ikääntyvien eläkkeelle siirtämisen tietoinen vaikeuttaminen huolimatta fyysisestä tai psyykkisestä kunnosta, työttömyysturvaan lisätyt sadistiset piirteet tai terveydenhuollon hyväosaisia, kuten itseäni, suosiva suunta tuskin ovat äänestysintoa lisääviä tai puolustettavia seikkoja. Puhumattakaan television pakkodigitalisoinnista.
19. maaliskuuta 2007 kello 10.24
Kommentoin blogia vain RKP:tä koskeneen spekuloinnin osalta.
Minusta olisi jo aika jättää RKP hallituksen ulkopuolelle. Kaksikielinen Vaasanseutu kärsii siitä kun RKP vahtii etujaan juuri meidän alueellamme. Olisi kohtuullista saada joku isokin puolue kiinnostumaan alueestamme. Se ei ole mahdollista niin kauan kun RKP on hallituksessa koska etupiirijaoissa se läänittää aina seutumme.
19. maaliskuuta 2007 kello 10.29
Ehdotan Sauli Niinistölle haasteellisinta ministerin postia: Sauli työministeriksi. Siinä voisi kokoomus lunastaa vaalilupauksensa ja näyttää taitonsa. Valtiovarainministerin salkku on liian helppo, siinä roolissa ei luovuutta tarvita. Sitä paitsi VM:ssähän on jo Sailas vetämässä tiukkaa linjaa.
19. maaliskuuta 2007 kello 10.54
Olen samaa mieltä Petra Hyvärisen kanssa siitä, että media on selkeesti oikeistolaista, varsinkin näissä vaaleissa kaivettiin kaikki tunkiot mm. Luhtanen, ímagot, SAK jne esille.
HS on myös oikeastaan nykyisin äärioikeistolainen, ajaa mm. Nato-jäsenyyttä ja Suomen osallistumista sotiin.
Mutta, nyt on Suomessa väkevä oikeistobuumi ja sen mukaista tulee olemaan hallituksen toiminta. Keskustan rooli onkin hallituksessa jarruttaa pahimipia Kokoomuksen ylilyöntejä, olen aivan varma, että esim. vaalien alla pimennossa pidetty Ben Z . aloittaa tutut hyökkäyksenä sosiaaliutukien varassa elävien kimppuun ja varmaan taas vaaditaan työntekijöiden aseman heikentämistä, läpi meni mm. Eero Lehti ja Sauli Niinistö joiden mielihankeita nämä ovat.
Mutta kansa saa sitä mitä se tilaa, ja on sitten turha mutista kun ”tilaus” tulee perille.
Keskusta on siis paljon vartija, inhimmillisyyden vartija hallituksessa.
Ulkopolitiikassa tulee kova taistelu NATO-postitiivisten (sotahullut) ja kansallisen edun valvojien välillä.
BTW Lopetin HS:n tilauksen jokin aikaa sitten, sattuneesta syystä;) ja tiedän monen muunkin tehneen saman.
19. maaliskuuta 2007 kello 11.09
On aika mielenkiintoista, kuinka pienet marginaalit loppujen lopuksi saattavat ratkaista esimerkiksi ”suurimman puolueen” aseman, kun pääpuolueiden tilanne on kaiken kaikkiaan tasaväkinen. Poimin tähän Ylen teksti-tv:n verkkosivuilla olevien tulosten perusteella pari mielenkiintoista havaintoa:
- Jos Keski-Suomessa kokoomus (21007 ääntä) olisi saanut 66 ääntä lisää tai vasemmistoliitto 33 vähemmän, kokoomus olisi tasoissa suurimpana puolueena 51 paikalla ja keskusta ei olisikaan itseoikeutettu hallitustunnustelun aloittaja.
- Jos Vaasassa vasemmistolliitto (11318) olisi saanut 50 ääntä lisää, kokoomus olisi menettänyt 1 paikan ja samalla kepu+kokoomus olisivat menettäneet 101 paikan enemmistönsä.
Ei liene ole edes täysin mahdotonta sekään, että tarkistuslaskennassa tulee muutoksia näihin, vaikka varsin epätodennäköistä se kai on.
19. maaliskuuta 2007 kello 11.42
Itsekin ihmettelen sitä, että RKP on aina ensimmäisenä ”lisäpuolueena” hallituksessa. Nyt ottaisin sinne Vihreät ja vaikka kristtilisetkin ennemmin. Tämä hallituspaikka puhaltaa turhaa ilmaa tähän RKP:n vuosi vuodelta tyhjään ilmapalloon, jossa ei ole mitään sisältöä. Jees-miehiä ja -naisia, että kunhan hallitukseen päästään. Ja vielä hallitusneuvotteluista. Jos niistä nyt on muka tulossa vaikeat, niin se kertoo enemmän siitä, että keskusta ei uskalla luoda muutosta Suomeen, vaikka kansa sitä haluaakin. Tämä äänestystulos kertoo, että edelliseen hallituspolitiikkaan halutaan muutosta. Keskusta ei voi sitä sivuuttaa.
19. maaliskuuta 2007 kello 12.17
Tuntuu siltä, että demareiden vaalitappion ratkaisi heidän tavoitteisiinsa ja tehtyyn politiikkaan sopimaton vaalimainonta ja ennen kaikkea kyky uudistua.
Mihin sössittiin tammikuun suurimman puolueen kannatus ? ja kansan tuki punamultahallitukselle ja demareiden tavoitteille.
Ampumalla omaan jalkaan niin SAK:n kuin omissakin mainoksissa. Tämän tapainen mainonta lienee aiheuttanut vastavaikutuksen juuri niissä liikkuvissa äänestäjissä, jotka ratkaisevat vaalit. Näin olen aistinut keskusteluissa. Sinänsä ihme, että ei opittu presidentin vaaleista, joissa tehtiin samat virheet. Silloin vielä saatiin peloteltua SAK:n jäseniä riittävästi äänestämään ja vaalit voitettiin (kaikki kunnia ammattiyhdistyksille). Nämä vaalit olivat presidentinvaalien jatkumo. Suomalainen ei alistu pelotteluun ja uhkailuun, ei ainakaan se osa joka vaalit ratkaisee. Tälläista sokeutta ei synny kuin ylimielisyydestä.
Suurin ongelma kumpuaa kuitenkin kauempaa. Vaaleissa taisi pudota kaksi demariryhmän nuorinta mieskansanedustajaa lähes viiisikymppiset: Backman ja Bryggare. Tilalle nousi vähän nuorempia: Marko Asell ja joku muu? Tässä voidaan nähdä pitkäaikaisen kehityksen tulos. Miksi näin on päässyt käymään? Parhaat analyysit demarit saisivat virheisiinsä vastustajilta.
Niinistön jo presidentin vaalien aikainen sanoma yrittäjille ” Arvostakaa työntekijöiden osaamista ja antakaa heidän vaikuttaa omaan työhönsä” on erinomaisen ajankohtainen ja hyvä lähtökohta työelämän kehittämisessä.
19. maaliskuuta 2007 kello 13.10
Toivoisin, ettei täällä hyvän blogin kommenteissa sorruttaisi ylilyönteihin koskien mahdollista porvarihallitusta.
Ei syytettäisi edellistä porvarihallitusta lamasta. Voi olla vaikea ymmärtää, että silloinen hallitus teki urotyön ja pelasti Suomen pahemmalta lamalta. Jos talouden lainalaisuudet eivät kuulu aivojen käsittelemiin perusasioihin, niin sitä on vaikea ymmärtää.
Eli annetaan menneiden olla menneitä eikä jatketa (SDP:n aloittamaa) kauhukuvien maalailua porvarihallituksesta.
Haluaisin myös kuulla selvityksiä tännekin kommentoineilta ehdokkailta, jotka eivät päässeet eduskuntaan. Oliko tekstinne valheellista ”hurmoshengestä” ja ”kentältä tulleen fiiliksen mukaan”, koska äänestyskäyttäytyminen ei näitä tukenut?
Myös se tosiasia, että Gallupit epäonnistuivat täysin, on rohkaisevaa. Vaalit on eri asia kuin gallupit, toivottavasti toimittajatkin ottavat tästä oppia! Mielestäni tämä SDP:n lasku ja Kokoomuksen nousu oli aistittavissa ”joka paikassa”, vaikka gallupit sitkeästi ”väittivät” muuta.
19. maaliskuuta 2007 kello 13.12
Kiitos Unskille jo toistamiseen hienosta vaaliblogista!
Minun ei tarvitse selitellä tai analysoida tätä tulosta, tein sen jo viimeisten kolmen viikon aikana tässä blogissa. Vaaliveikkaukseni osui myös oikeaan: aika moni joutuu syömään hattunsa! ;-D
Kiitos myös upeille ja analyyttisille keskustelijoille!
19. maaliskuuta 2007 kello 13.17
Merja Ukkolan kommenttia kompaten:
Työttömyys on ollut jo vuosia Suomen suurin taloudellinen ja sosiaalinen ongelma ja on sitä yhä. Sauli Niinistö taas on eilisen perusteella Suomen kovin tyyppi, pelastajamme. Miksi ei Saulista työministeriä?
Hallitukseen Keskusta, Kokoomus, Vihreät ja PS.
19. maaliskuuta 2007 kello 13.18
Tottahan se on, mitä sanotte vaalijärjestelmästä. Ääniä menee hukkaan. Täälläkin taannoin linkitettynä oli pamfletti ‘Äänestäjän käsikirja’, jossa se sydäntäkylmäävästi todistettiin.
Vaalihuumassa yömyöhään vain vähän ärsytti lukea harmittelua, että ‘olisinpa äänestänyt sitä enkä tätä’.
19. maaliskuuta 2007 kello 13.34
Vaalien voittajista ei ole epäilystä ne ovat keskusta ja Vanhanen sekä kokoomuksen Niinistö. Vanhanen ja keskusta säilyttävät asemansa hallituksen pääpuolueena ja kakkospaikka vaihtunee demareilta kokoomukselle. SDP:n surkean tuloksen takia on vaikea kuvitella, että sinipunahallitus voisi nyt toteutua, vaikka kokoomuksen ja keskustan neuvotteluista tulevat varmaan tuskaiset.
Ilman Niinistön valtaisaa lähes 10 %:n osuutta kokoomuksen äänistä, kokoomus olisi edelleen huonostikin menestynyttä SDP:tä pienempi. Kataisen tilannetta voisi ehkä parhaiten kuvata englanninkielisellä sanalla ”bittersweet”. Makeaahan se on päästä hallitusneuvotteluihin, mutta se, että ent. puheenjohtaja saa lähes 6 kertaa enemmän ääniä voi, antaa puolueen voitolle hieman kitkerän jälkimaun. Jos kokoomusjohto vähimmässäkään määrin kunnioitaa äänestäjien tahtoa, on Niinistöä vaikea ohittaa kun valitaan hallituksen merkittävimpien ministeripaikkojen haltijoita.
Eduskuntapaikkansa lähes tuplannut perussuomalaiset voivat myös onnitella Soinin kansanomaista ja varmaa esiintymistä TV-tenteissä. Puolueen tulevan suunnan kannalta on olennaista menestys seuraavissa kunnallisvaaleissa. Kun nyt koko vasemmisto tulee todennäköisesti olemaan oppositiossa, politiikka kovenee oikeiston ja vasemmiston välillä. Saa nähdä, miten Soini ja muut perussuomalaiset sellaisessa selvästi nykyistä kärjistyneemmässä poliittisessa ilmapiirissä pärjäävät.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.13
Olen tällä palstalla kritisoinut henkilövaalijärjestelmäämme, joka johtaa täyteen rahan valtaan sekä ”mössöyttää” politiikan linjat.
Muutosta henkilöpainotteisuuteen tarvitaan. Muutoin äänestäjien turhautuminen jatkuu ja politiikka katoaa vaaleista entisestään.
Solveig Granatehjelm on ilmaissut olevansa listavaalin kannalla. Pitäisin sitä nykyistä selvästi parempana, poliittisempana. Mutta sen toteuttaminen lienee vaikeaa. Mahdollista sen sijaan on luoda jonkinlainen sekajärjestelmä. (Olen sitä aiemmin jo selostanut.)
Granatehjelmin kirjoitukset ovat muutenkin olleet hyvin mielenkiintoisia.
Toinen ongelma on suhteellisuuden näivettyminen.
Olen esittänyt suhteellisuutta parantavaa tasauspaikkajärjestelmää. Laskin, mikä olisi ollut paikkajako, jos 180 paikka olisi jaettu vaalipireittään nykytavalla ja 20 käytetty tasauksiin. Lähtökohtana se, että puolueet, jotka valtakunnallisesti ovat saaneet yli 3 % annetuista äänistä voisivat saada tasauspaikkoja. Puolueiden keskeiset vaaliliitot eivät olisi sallittuja.
Laskin em mallin mukaan paikat puolueiden valtakunnallisista äänistä, jolloin jako olisi ollut kesk 47, kok 46, sdp 44, vas 18, vihr 17, kd 10, ruots. 9 + 1, ps 8.
Vaaliliitot rapauttavat äänestäjän ”kuluttajasuojaa”.
Nyt oli muutamia vaaliliittoja, jotka muuttivat paikkajakoa. Esim Etelä-Savossa vihreät onnistuivat keskittämisessä ja kaappasivat demareilta paikan. Pohjois-Savossa perussuomalaiset tekivät sman tempun kokoomukselle.
Olen erittäin pettynyt, jos tuleva hallitus ei ehdota uudistuksia vaalitapaamme. Jos uudistuksia ei tehdä demokratiamme rämettyy.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.29
Jorma Elorannalle kommenttina, että itse kommentoin lähinnä tuota Kataisen hokemaa väkivallan tarvitsemista kokoomuksen syrjäyttämisessä. Vaalin tulos ennakoi selkeästi porvarihallitusta, mutta historiallinen tosiasia ei siis ole suurenkaan häviäjän tulo hallitukseen ja siitä kokoomuskin on ollut esimerkkinä tuolloin 1991.
http://www.eduskunta.fi/historia/fin/VaaliIndex.htm
En syyttänytkään edellistä porvarihallitusta lamasta. Siinä oli mukana isommat asiat, mm. Neuvostoliiton romahdus. Ei voi mitään, jos ei luetun ymmärtäminen kuulu aivojen käsittelemiin perusasioihin. Se, miten silloinen hallitus lamasta selvisi, onkin eri juttu. Kunniaksi sille voi ainakin antaa EU-jäsenyyden läpiajon. Mennyttä turha murehtia. Nyt on aivan erilainen taloudellinen tilanne ja eri tekijät ruorissa.
Nyt pitäisi uuden hallituksen puolueiden muistaa vaaliohjelmessaan myös vaalilupauksensa.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.36
Petra Hyvärinen ja Veli-Pekka Silvan olivat vaalien sijasta järkyttyneet HS:n linjasta.
Lehden toimituksellinen johto voi onnitella itseään anglosaksisen lehdistön parhaiden perinteiden vaalimisesta: uutislähtöinen ote maailmankuvan välittämiseen tuottaa syytöksiä jokaisesta ilmansuunnasta.
Perinteisestihän, ja ihan viime hetkiin asti, HSia on syytelty pääasiassa salasosialidemokratiasta, toisinaan ihan avoimesta työkalujen jytkeestä. Kun lehti nyt yllämainittujen suulla leimataan oikeiston suurimmaksi äänitorveksi, lienee vaakakuppi aika lailla vaaterissa.
SAK saa kyllä kantaa vastuun hyvän maun rajat ylittäneestä ylensyöntimainoksestaan ihan itse, samoin verolakeihin kompastunut rouva Luhtanen, tuleva entinen oikeusministeri.
Kun Hyvärisen ja Silvanin tapaan peruuttaa päivälehtitilauksensa, varmuuden vuoksi asentaa asiaohjelmalukon televiisiovastaanottimeen, ja yhä muodikkaammin keskittyy seuraamaan 7päivää-tyyppistä tiedonvälitystä välttyy monelta muultakin ikävältä uutiselta. Elämästä tulee yhtä tanssia vaan.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.37
Ensinnäkin kiitos Unskille hyvästä keskustelupalstasta. Tätä on ollut kiva seurata vaalien aikana ja osallistua itsekin, jos jotain sanottavaa on ollut.
Oma vaaliveikkaukseni taisi tuottaa 11 virhepistettä, joten sillä ei ihan kärkikolmikkoon varmaan pääse, mutta onneksi toimittajat varmasti tulokset tarkistavat. Kokoomuksen osalta sentään veikkasin oikein, vaikka moni ei 50 paikkaan uskonut.
Jos tällä tuloksella ei tule porvarihallitusta niin millä sitten. Kyllä tämä aika selvältä näyttää. SDP ja vasemmistoliitto menettivät yhteensä 10 paikkaa ja Kokoomus voitti 10 paikkaa. Perussuomalaisten 5 paikkaan ei tainnut oikein kukaan uskoa, se oli ehkä suurin yllätys.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.40
Kiitos blogista. On ollut mielenkiintoista seurata erilaisia selittelyjä ja vastauksia perässähiihtäjän näkemyksiin. Jotkut vastaukset vaan tuppasivat venymään liikaa. Gallup-sanan käyttö vähän häiritsee, sillä en mielelläni antaisi sitä kunniaa Taloustutkimukselle, joka kuuluu muuten uuden kansanedustajan Eero Lehden konserniin. Onnea Eerolle. Kuten Niinistö illalla useampaan kertaan sanoi Taloustutkimuksen tuloksia on ennenkin esitetty ja aina ne on menneet pieleen.
19. maaliskuuta 2007 kello 14.58
Kiitos kansalle ja Unskille! Blogi on ollut todellista poliittista asiaviihdettä.Vaalien jälkeen alkavat kuulemma vaikeat hallitusneuvottelut, ei pitäisi. Kalle Isokallio raapaisi parissa tunnissa hallitusohjelman, jonka alle tarvitaan vain kepun, kokoomuksen, vihreitten ja rkpeen leimat. Lyökää ne, totetuttakaa ohjelma ja ottakaa neljän vuoden kuluttua uusi rökälevoitto!
19. maaliskuuta 2007 kello 15.07
Hesarista samaa mieltää kuin Pekka Reinikainen. Se on hyvän lehden merkki kun kaikki haukkuu. Ylipäänsä, Hesarin ongelma on suuri koko. Mikä tahansa kannanotoksi tulkittava saa jostain vastalauseryöpyn. ”Ei ole niin pientä vasaraa millä nakuttaa,” niin kuin presidentti Koivisto tuumi vastaavassa tilanteessa.
Listavaaleista, ei kiitos. Syy tulee lainauksena Susanna Rahkosen blogista, muutenkin hyvää pohdintaa: ”SDP joutuu toden teolla miettimään kannatuspohjaansa ja myös puolueen sisäistä tilaa. Jäsentemme keski-ikä on 60 vuotta. Aktivoimme hyvin eläkeläiset, mutta ikäisteni ja nuorempien laita oli vähän niin ja näin. Mitä me heille tarjosimme? Entä olemmeko ylipäänsä tehneet oikeita asioita? Olimmeko uskottavia viestissämme?”
Eli siis jos listan valitsee puolueen jäsenistö, niin puolueissa pitäisi olla paremmin eri kansanryhmät edustettuna. Ylipäänsä enemmän jäseniä.
Toisaalta jossain nettivaaleissa voitaisiin ajatella järjestelmää jossa äänestetään ensin puoluetta, ja sitten halutessaan laitetaan ehdokkaat muuhun kuin puolueen ehdottamaan järjestykseen. Äänipisteitä saisi sitten sijoituksen mukaan listoilla.
En edelläänkään pidä nettivaaleja hyvänä ideana, mutta niihin liittyvät ongelmat ja riskit voisi hyväksyä, jos tekniikka käytettäisiin vaalitavan parantamiseen. Joka on laajempi keskustelu, eli mitä tavoitellaan?
19. maaliskuuta 2007 kello 15.15
Kiitokset blogin pitäjälle. Hienoa työtä.
Sohaistaanpa vähän lisää tätä muurahaispesää. Pelkään nimittäin tosissani tulevaa tupo-kierrosta. Jos porvarihallitus tulee ja demarit jäävät soittelemaan toista viulua oppositioon, niin vanha kaunapolitiikka nostanee päätään. Demareiden vaalikampanja aloitti jo tämän ”lahtariporvarin pelko on viisauden alku”-politiikan ja SAK auttanee politiikan osastoaan massiivisella lakkovyyhdillä.
Demareiden ja SAK:n johtohenkilöiden taustat ja toimintatavat tuntien vasemmistoakseli kostaa koko maalle ay-politiikan kautta. Seurauksista voidaan sitten syyttää hallitusta neljän vuoden päästä…
19. maaliskuuta 2007 kello 15.16
Omalta osaltani haluan kiittää Unskia blogista. Unski teki hienon urakan jälleen kerran. Jälleen ovat myös yhdet vaalit ohitse ja kansalaiset ovat äänestäneet haluamansa eduskunnan. Edessä on uuden hallituksen muodostaminen pääministeri Vanhasen johdolla, johon ainakin kokoomus osallistuu. Edessä on mielenkiintoinen nelivuotiskausi uusine haasteineen. Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta jatkunee muualla kun Unski päättää urakkansa blogin pitäjänä. Samalla kiitän kaikkia blogiin keskusteluihin osallistuneita, etenkin Jouni Pullia, Martti Järnefeltia ja Christian van Niftrikia, jotka ovat kanssani jaksaneet käsitellä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.
Jan Rossi
19. maaliskuuta 2007 kello 16.19
Mielenkiintoista nähdä, millainen blogi tai mikä siitä sitten kehittykään, on neljän vuoden kulutta käytössä. Tässä on mielipiteiden vaihdon intensiteetti aivan eri luokkaan kuin lehden perinteisissä mielipidekirjoituksissa. Kyllä noissa vaalitenteissä kuuli, että puheenjohtajat tai ainakin heidän avustajansa olivat käyneet blogia lukemassa.
Seuraava jännistysmomentti on keskiviikon 19.3. klo 20 Bonnierin suuren journalistipalkinnon jakotilaisuus MTV3:lla. Onnea Perässähiihtäjälle siihen kisaan! Toivotaan siinä keulapaikkaa! Kiitos tästä blogista!
19. maaliskuuta 2007 kello 16.37
Hesaria pitää kehua, eikä peruutella tilauksia. Unskissa on tyyliä, hän
on luotettava, silti ei ole sanaton.Mitä sitten tehdään kun ole blogia ?
Virossakin rustataan hallitusta, pieniin eläkkeisiin tulee iso korotus.
Tulevan halituksen toimenpiteen vaikuttavat kuntiin, ja jo ensi vuonna
on kunnallisvaalit. Siellä voi iskeä takaisin pettyneet äänestäjät. Ei
ay-liike mitään kostotoimia pysty järjestämään mutta ei sen kanssa
kannata riitaa haastaa.
Vaaleja tulee ja menee, mutta suomalainen demokratia kehittyy.
Kiitos, että sain olla mukana !
19. maaliskuuta 2007 kello 17.11
Unski, hieno suoritus. Mutta miksi Antti Liikanen lässähti?
19. maaliskuuta 2007 kello 17.29
Eilinen tulos iski kokoomuksen kohdalta yllättäen kuin kymmenen tuhatta volttia. Ja ne pakolliset kiitokset mukavasta luettavasta täältä satunnaiselta kommentoijalta, mutta aktiiviselta lukijalta.
19. maaliskuuta 2007 kello 17.40
Lukiessani Perässähiihtäjän tämän iltapäivän ajatuksia tuli näiden vaalien äänestysprosentin alhaisuudesta jostain syystä mieleeni valtiopäivävaalit Ruotsissa 1970-luvun alussa. Hyvinvointivaltio Ruotsin vaalit kiinnostivat kansainvälistä pressiä aivan eri tavalla kuin muiden pohjoismaiden vaalit. Olihan Ruotsi myrdalilaisen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen hyvinvoinnin mallimaa. Italialaisen Corriere della Seran poliittinen toimittaja oli saanut aamupäivällä komennuksen Tukholmaan. Illalla hänen piti kirjoittaa italialaisille lukijoilleen ennakkojuttu seuraavan päivän vaaleista. Onneton kollega soitti hädissään ja pyysi apua: sano minulle yksikin asia, josta tässä maassa ollaan eri mieltä? Mistä näissä vaaleissa on kysymys? Vaikka olinkin seurannut Ruotsin politiikkaa jo pari vuotta, oli minullakin vaikeuksia selittää pikavieraalle ymmärrettäväsi ruotsalaisen konsensuspolitiikan hienouksia. Jo ymmärrettävien sanojen löytäminen oli vaikeaa. Lopulta käännyimme äskettäisin kuolleen toimittajalegenda Lars Oropin puoleen.
Olisiko niin, että muutama vuosikymmen myöhemmin suomalaisesta konsensuksesta ei tahdo löytyä riittävästi särmää? Erilaisia mielipiteitä ja visioita, jotka herättäisivät muidenkin kuin perinteisestä velvollisuudesta ja oikeudesta äänestävien uteliaisuuden ja mielenkiinnon politiikkaan ja saisivat heidät äänestämään. Media oli ehtinyt rummuttaa jo viikkoja värittömistä vaaleista, joiden pääkysymys oli: paistaako pääministeri pihvinsä medium vai medium rare. Tämä on minun selitykseni alhaiselle äänestysprosentille ja kokoomuksen (odottamalleni) menestykselle. Siis kokoomus tarjosi muutosta. Mitä Italiaan tulee, taisivat hallitukset vaihtua tuolloin kerran pari vuodessa, eivätkä ne Suomessakaan olleet vielä sodasta toipuvan demokratian horjahdellessa kovin pitkäikäisiä. Mutta värikästä oli!
19. maaliskuuta 2007 kello 17.50
Lyhyt analyysini ”to whom it may concern”:
KESKUSTA:
- Keskustan 4:n vuoden takainen vaalivoitto perustui osittain ”lainaääniin”, niillä on taipumus palata aiempiin koteihin
- Keskustalle luvattiin gallupeilla suurimman puolueen paikkaa, joten Vanhanen pelasi väittelyissä varman päälle. Aloitteellisuus puuttui lähes kokonaan, jollei sellaiseksi lasketa ajatusta puusta Helsingin energialähteeksi (mikä tuskin paransi vaalimenestystä).
- mm. kahdesta edellisestä syystä (ja toisaalta muiden puolueiden toiminnasta) johtuen olisi vaatinut melkoisen ihmeen, että Keskusta olisi voittanut lisä-ääniä
SDP
- sitten keskustan ”silakka-vaalikampanjan”, Demarit – yhdessä SAK:n kanssa – ovat omineet likaisimman ja negaatioihin perustuvan vaalikampanjoinnin
- Edelliseen yhdistettynä se, että SDP:n kampanja perustui valheeelle (siis että SAK ei muka liputtaisi nimenomaan SDP:n puolesta), on jo omienkin kannattajien älyn rankkaa aliarviointia
- Heinäluoman henkilökohtainen imago (”Don”) on ollut koko ajan heikko, eikä hän onnistunut irtaantumaan siitä vaaliväittelyissä
- mm. edellä kuvatun SDP:n oman (ja muiden puolueiden) toiminnan seurauksena vaalitappio oli selvästi jo galluppienkin perusteella tulossa, mutta sen suuruus varmaan yllätti kaikki (toki osin johtuu vaalimatematiikasta)
KOKOOMUS
- Katainen paitsi paransi esiintymistään koko ajan, mutta mikä erittäin tärkeää, myös jaksoi sen loppuun asti positiivisena
- Positiivisen ja aktiivisen esiitymisen lisäksi, myös asiaosaaminen tuli koko ajan esiin, ja – toisin kuin Heinäluoma – Katainen ”selätti” häneen liimatun ”kokemattoman nuorukaisen” imagon
- Kokoomus on ollut noususuhdanteessa jo kaksissa viime vaaleissa (kunnallis- ja presidenttivaaleissa) ja suhdanne jatkui edelleen
- vaikka media ilmeisen tarkoitushakuisesti pyrki Niinistön kansansuosiolla lyömään kiilaa Kokoomuksen sisälle ja murentamaan sen uskottavuutta, Kokoomus päinvastoin onnistui täydellisesti monikärkitaktiikalla (kahden kärjen taktiikka ei tekisi oikeutta myös muille!)
- mm. edellä kuvatun takia mielestäni Kokoomuksen voitto oli selvästi ennakoitavissa.
MUUT
- RKP:llä uskolliset tukijat ja Sipoo-keissi auttoi edelleen
- Vasemmistoliitto on pysyvästi hitaassa laskusuhdanteessa, Vihreät hitaassa nousussa
- Kristillisdemokraateilla on omat äänestäjänsä – äärimmäisen vaikea laajentaa kannattajakuntaa
- Perussuomalaiset yllätti ainakin minut täydellisesti. Soinin etukäteen harjoitellut sloganit toki (hieman oireellisesti) piristävät vaaliohjelmia, mutta silti niinkin pienen puolueen voimakasta kannatuksennousua en ainakaan minä osannut ennakoida. Populismi ilman sisältöä toimi ainakin näissä vaaleissa protestikanavana.
19. maaliskuuta 2007 kello 18.20
Juha Mieto sai yli 13700 ääntä mutta ei vetänyt muita mukanaan,
keskusta menetti yhden paikan. Aulis Ranta-Muotio, Jukka Vihriälä
ja Lasse Hautala, istuvat kansanedustajat putosivat. Seinäjoella
näyttelijänä toimiva Pekka Räty sai reilusti alle 1000 ääntä. Juuri
Etelä-Pohjanmaalla, yrittäjämaakunnassa demarit menettivät ääniä.
SAK:n mainos ”puri”. .
19. maaliskuuta 2007 kello 18.28
Mitä väliä sillä on kuinka suuri osa Kokoomuksen vaalivoitosta on tullut Niinistön äänistä? Eikös jokaisen Niinistöä äänestäneen ääni ole samanarvoinen ja yhtä merkityksellinen kuin muidenkin? Kaikilla puolueilla on ääniharavansa.
On myös turhaa pelkoa, että puolueen puheenjohtaja joutuisi kyseenalaiseen asemaan, jos joku toinen on saanut enemmän ääniä. Ensinnäkin Katainen ja Niinistö olivat eri vaalipiireissä, joissa annettujen äänien määrässäkin on hiukan eroa. Samaa on ollut myös muissa puolueissa. Tuomioja ja Guzenina-Richardsonkin taisivat saada enemmän ääniä kuin Heinäluoma. Samoin Heidi Hautala oli vihreiden äänikuningatar. Mutta mitä väliä näillä on, kannatus ja kansanedustajien lukumäärä ratkaisevat. Kaikki muu on spekulaatiota – tai tappion selittelyä.
19. maaliskuuta 2007 kello 19.13
Joitain mietteitä:
1) Demareilla on väkisin edessä uusiutumisen paikka. Ensimmäiset selitys on luonnollisestikin tuo ”viesti ei mennyt perille”, mutta kunhan toipuvat siitä pahimmasta pettymyksestään niin varmaan hoksaavat missä tosiasiassa mentiin vikaan. Viesti kyllä meni perille – siitä ei vain pidetty. Ei saa ampua viestinviejää, vaikka se olisikin joku sikarikas copywriter.
SDP:n kampanjassa oli korostetun konservatiivinen (= säilyttävä) leima, ja ainakin minulle jäi lähinnä kuva puolueesta joka ei edes yrittänyt tarjota mitään uutta; säikytteli pelkästään sillä, että vaikkei meillä nyt mitään omaa ole niin ilman meitäkään ette kyllä pärjää. Silkkaa omahyväistä itselegitimointia, muttei juuri muuta. Varsin tyypillistä johtajille, jotka ovat olleet liian pitkään vallassa.
Sellainen taktiikka voi toimia siellä, missä kaikki on kunnossa, mutta ei ehkä maassa jossa mm. on kahden kerroksen työmarkkinat ja vauraiden maiden epätasa-arvoisin terveydenhuolto. (Mitä ihmettä niille OECD:n raporteille muuten tapahtuu, kun ne päätyvät suomalaisiin käsiin? Viedäänkö ne eduskuntaan vessapaperiksi?)
Ei liene sattumaa, että Säilyttävä Voima ei täysin miellyttänyt nuorison varjovaaleissa äänestäneitä.
2) Kenen tai keiden tehtävä on tuoda ajatuksia yhteiskunnalliseen keskusteluun? Vaalit olivat suoraan sanottuna impivaaralaiset; niiden aikana kansa puhui blogeista, YouTube-klipeistä ja Matti Vanhasen naisista, mutta ei juuri Suomen paikasta muuttuvassa maailmassa. Ei puhunut kun kukaan ei puhututtanut.
Jos miettii viime vuosien keskustelunavauksia, niin ne ovat poikkeuksetta tulleet virkamiehiltä: Jukka Pekkarinen kertoi kylmiä faktoja siitä mihin on varaa ja Kari Raivio sen että maassa on kehnot yliopistot, heitä ennnen uusia ideoita ovat esittäneet viimeksi kai Anne Brunila ja Raimo Sailas.
Eikö olisi enemmän poliitikkojen tehtävä perustella kansalle, miksi jatkossa on tehtävä niin kuin todennäköisesti tullaan tekemään?
3) Edellisestä päästään kätevästi perussuomalaisiin. Kun kukaan (ja kaikkein vähiten kepulainen pääministeri) ei suostu selvästi kertomaan, mitä hyötyä Suomelle on ollut EU:sta ja globalisaatiosta, niin sen tyhjiön täyttää sitten joku joka kertoo mielellään, mitä haittaa niistä ainakin on ollut.
Keskustalaista Olli Rehniä siteerataan viikosta toiseen The Economistissa, Paula Lehtomäki kertoo maailmalla miksi se on vapaakauppa joka kannattaa ja herra pääministeri tykkää esittäytyä Brysselissä ”EU-pragmaatikoksi”. Miska ja Rontti vain taitavat viedä kielen viimeistään Helsinki-Vantaan baggage claimissa.
Neljän vuoden päästä Suomi on aivan erilainen paikka – joko tulevan porvarihallituksen takia tai siitä riippumatta.
19. maaliskuuta 2007 kello 19.36
Tuntuu siltä kuin Katainen ja minä olisimme vieläkin ainoat jotka todella näkevät Kokoomuksen hallituspuolueena. Minuun vaikuttavat Ruotsin vaalit. Oikeisto voitti kun se omaksui vasemmiston iskulauseet. Oikeiston politiikassa tapahtui sama, jonka Tony Blair teki Englannissa, mutta päinvastaiseen suuntaan – Englannin demareista tuli porvaripuolue. Ruotsin porvarillinen pääministeri ei mitenkään ujostele tätä esikuvaansa.
Suomessa Katainen puolestaan korostaa, että esimerkkinä on Ruotsin oikeisto. Veronalennukset eivät ole päällimmäisenä vaan sairaanhoitajien palkkojen ja eläkkeiden korotus. Tällä tavalla ei vain voitettu vaalit vaan tultiin suunnilleen Keskustan linjalle – kahden keskustaan hakeutuneen puolueen on helppo sopia.
Hallitusta muodostettaessa lähdetään siitä mistä Ruotsin porvarit aloittivat kaksi vuotta ennen vaaleja. Heille yhteisestä ohjelmasta sopiminen oli vaikeaa kun sitouduttiin yhteiseen ohjelmaan jo vaalityössä. Oikeisto sai vaalivoiton, mutta muutkin porvaripuolueet pääsivät hallitukseen.
Suomessa ovat ministerien paikat jaossa. Se auttaa kovasti yhteisymmärryksen löytämisessä. Demarit ja Keskusta eivät voi jatkaa yhdessä, niiden neuvotteluasemat ovat täysin erilaiset. Keskusta on temppelin harjalla ja demarit laakson pohjassa, toivottavasti ”Itse valtiaat” tekee parodian tästä neuvottelusta.
Ruotsin esimerkki osoittaa kuinka syvästi ideologiasta vapautunutta vasemmistopuoluetta järkyttää vallasta luopuminen. Vallan kahva on ollut se pelastusrengas, jonka varassa puoluejohto on pitänyt joukot kurissa. Ruotsissa vaihdettiin heti puheenjohtajaa. Arvioin, että hän etsii vallankahvaa siitä mistä Suomen demarit saivat sen kaksikymmentä vuotta sitten – yhteistyöstä vastustajan kanssa.
19. maaliskuuta 2007 kello 19.43
Kiitoksia Unskille blogista. Hienoa ja analyyttista keskustelua on tällä palstalla nähty ja ehdottomasti tulos on ollut Suomen parasta.
Mutta itse asiaan – miten tässä näin kävi?
Muutaman muun kanssa olemme yrittäneet täällä tuoda esiin sitä, että ei kysymys ole mistään yllätyksestä. Jyrki Kataisen johdolla kokoomus on määrätietoisesti rakentanut tulevaisuusohjelmaa, jolla Suomi selviää seuraavista vuosikymmenistä. Kysymys on juuri siitä erosta. SDP on lähtökohtaisesti puhunut maksimissaan seuraavasta vaalikaudesta ja mieluumin jopa viimeisistä 12 vuodesta. Keskustalla, varsinkin 30+ nuorisoporukalta on esiin nostettu hieman tulevaisuushenkisempiä ajatuksia, mutta sekään ei ole ollut useiden vuosikymmenten päähän katsovaa. Tämän suomalaiset huomasivat presidentinvaaleissa ja nyt.
Paljon on ollut puhetta Sauli Niinistön panoksesta kokoomuksen vaalivoittoon. On täysin totta, että Niinistön paluu oli merkittävä. Henkilökohtainen äänimäärä on aivan käsittämätön. Mutta, mutta… Niinistön rooli oli huomattavasti toisenlainen kuin mitä ainakin mediassa ajateltiin. Suoraan sanoen Niinistö oli apurin asemassa Kataiselle. Tämä ei sinänsä ollut ihme, sillä Seinäjoen puoluekokouksen pj-vaalin alla Niinistö lähti tukemaan Kataista ohi Kanervan, Sasin, Matikaisen ja Saarikankaan. Niinistö ei kuitenkaan halunnut ottaa valtaa käsiinsä, vaan olla ensi sijaisesti Kataisen tukija kohti niitä yhteisiä tavoitteita mitä molemmilla ja puolueella oli/on.
Vuosien saatossa suhteesta on selvästi muodostunut dynaaminen yhteistyökuvio. Niinpä oli hieman surkuhupaisaa kuunnella keskustelua valtataistelusta. Kokoomuksessa perinteisesti on toki käyty valtataistelua eri ryhmien välillä pääosin ideologista, mutta myös muista syistä. Tämä johtuu neljän eri ideologian kokoontumisesta samaan kokoomukseen. Kahden kärjen taktiikka oli aivan loistava tapa tuoda esiin puolueen monia kasvoja. Muistan monesti kokoomusnuorten aateseminaareissa keskustellun siitä, että kokoomuksessa on yhtä monta pikkupuoluetta kuin siinä on jäseniä. Tämä on juuri se ero, mikä kokoomuksen erottaa SDP:stä ja hieman keskustastakin. Nykypäivän individualismia korostavassa yhteiskunnassa yksilokeskeinen vapaaehtoiseen yhteisöllisyyteen perustuva ideologia näyttää saavan kansan tuen huomattavasti pakkokollektivismia paremmin.
Niinistön arvo ei toki täysin tyhjene tähän. Uudellamaalla ymmärrettiin se, mikä lopulta koitui vaalivoiton kauneusvirheeksi Pohjois-Savossa. Kuulemani perusteella Niinistön tulo aiheutti sen, että muut ehdokkaat ymmärsivät heillä olevan mahdollisuuden päästä pienilläkin äänimäärillä läpi Uudellamaalla. Keskinäinen kilpailu toi siis mukanaan innostuksen. Tässä yhteydessä on huomattava myös se, että vaikka tuolla ylempänä puhutaan siitä, että ilman Niinistön ääniä kokoomus rypisi edelleen, niin eihän Niinistön äänet tyhjästä tulleet. Suuri osa niistä olisi jakautunut muille kokoomuslaisille. Nyt ne keskittyivät yhdelle.
Vaalitulos oli myös tunnustus juuri sille toiveelle vastakkainasettelun lopettamisesta. SDP/SAK:n harjoittama pelottelu ei tätä maata rakenna eteenpäin. Näin pieni maa ei voi selvitä jos olemme sisäisesti riitaisia. Tämä ymmärrettiin kokoomuksessa Kataisen valinnan yhteydessä. Yhdessä on parempi toimia hyvässä hengessä kuin sotajalalla. Nyt ihmiset halusivat tämän ideologian myös maan johtamiseen. Matti Vanhasen sovitteleva tyyli sopii tähän ideologiaan hyvin.
Tärkeintä on nyt muistaa se, että missään nimessä ei porvarihallituksen hirviökuvia saa toteuttaa, vaan jokaisesta on pidettävä huolta. Aivan kuten kokoomuksen ohjelmissa puhutaan. Kokoomuksen ja keskustan hallitusyhteistyö ei saa olla vain joidenkin eturyhmien etujen ajamista, vaan kokonaisvaltaista yhteiskunnan hyväksi toimimista. Etuja ajavat etujärjestöt.
Toivon myös, että SDP/SAK eivät aloita katkeraa kostamista. Porvarihallitus ei varmasti aio tehdä pahaa yhteiskunnalle. Jos työmarkkinajärjestöt haluavat Suomessa olevan yhä enemmän työpaikkoja on syytä yhdistää voimat isänmaan hyväksi. Yhdessä tekeminen on aina parempi kuin riitely.
Tulevasta paikkajaosta sen verran, että Niinistöllä on oiva paikka lähteä puhemieheksi herättämään keskustelua. Terveessä demokratiassa puhemies protokollan kakkosena ja presidentti ykkösenä voisivat käydä avointa keskustelua yhteiskunnan kehittämisestä. Tämä dialogi voisi olla vapaata pohdintaa, josta hallitus voisi ammentaa parhaita ideoita käyttöön. Molemmilla on nyt kansan vahva tuki tähän keskusteluun, miksi siis sitä ei käytäisi?
Hallituksen osalta tilanne on mielenkiintoinen. Kun ero on näin pieni on sen syytä näkyä paikkajaossa. Luonnollista on se, että molemmilla pääpuolueilla on yhtäpaljon ministereitä, todennäköisesti kahdeksan molemmilla. Mitä nämä sitten ovat? Tästä on syytä käydä avoin keskustelu. Ainakin elinkeinoministeriön soisi perustuvan. Siellä voisi olla useita ministeritä molemmista puolueista. Yhtä luonnollista on se, että vastineeksi pääministerin salkusta kokoomus saa pari seuraavaksi tärkeintä eli käytännössä valtiovarainministerin ja ulkoministerin. Työministerin soisin myös olevan kokoomuksen hallussa jopa siinä määrin, että ei täysin poissuljettua olisi sekään, että jopa puolueen puheenjohtaja ottaisi kyseisen salkun itselleen. Toki tiedostan vm:n tärkeyden, mutta työministerillä on tämän maan tulevaisuuden kannalta todella suuri merkitys.
Ketä sitten uuden hallituksen ministereiksi? Vanhanen ja Katainen ovat itseoikeutetusti hallituksessa. Varmaankin keskustalla myös Kiviniemi, Lehtomäki ja Saarela ovat edelleen vahvoilla. Väyrynen mennee varapuhemieheksi. Kokoomuksen puolella varapuheenjohtajat Risikko ja Koskinen sekä puoluevaltuuston pj Sarkomaa ovat vahvoilla. Sen lisäksi varmaankin Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla on haluja saada oma kokoomusministeri – Marja Tiuran äänimäärä tätä indikoisi. Itse mielelläni soisin myös oman piirini eduskuntaan palanneen Pekka Ravin nousevan hallitukseen. Vahvana alue- ja kuntapolitiikan asiantuntijana Ravi toisi huomattavasti lisäarvoa PARAS-hankkeen toteuttamiseen.
Apupuolueina voisivat toimia SFP ja Vihreät yhdellä salkulla. Ruotsalaisten osalta Wallin olisi varmaankin itsestään selvä ministerivalinta. Vihreiden osalta Cronbergin tippuminen hankaloittaa tilannetta ja varmasti esim. Anni Sinnemäki saanee eduskuntaryhmässä kannatusta.
Pahoittelen pitkää viestiä, mutta asiaa tuntui riittävän…
19. maaliskuuta 2007 kello 19.43
Tervehdys Unski!
Muutamaan kommenttiisi kaipaisin pikkaisen lisää taustaa ja faktoja taakse:
”Erkki Tuomiojan äänipotti ei kasvanut ollenkaan niin suureksi kuin luultiin. Tämä oli tärkeää, sillä Tuomiojaa on pidetty Heinäluoman todennäköisenä haastajana seuraavassa puoluekokouksessa kesällä 2008.” –> lähinnä mietin että kenen kannalta oli tärkeää ettei Tuomiojan äänisaalis kasvanut suuremmaksi? Olisiko SDP:n kannalta huono, että Heinäluomalle nousisi haastaja? Heinäluomaahan voidaan pitää selkeästi yhtenä syynä heikkoon vaalimenestykseen perustuen heikkoon ulosantiin (myös vaalipaneeleissa) sekä liiallisen SAK painotuksen/taustan vuoksi.
”Kokoomuksen voittoa auttoi myös sen ehdokkaiden ankara kampanjointi. Se oli jo monen kohdalla siinä rajalla, meneekö se jo yli kaiken kohtuuden. Äänestäjien mielestä ei mennyt.” –> mihin tämä tieto/arvio perustuu? En ole ainakaan mistään suunnasta vaalikentiltä tai lehdistöstä tällaista väitettä kuullut, että kampanjointi olisi ollut muihin puolueisiin verrattuna kohtuuttomaan ankaraa. Eikö varsinaisen vaalipäivänkin kampanjointi jäänyt melko vaisuksi kaikkien puolueiden osalta?
19. maaliskuuta 2007 kello 19.59
Täytyi vielä palata blogiin, kun katselin MTV3:n Seitsemän uutisia. Siinä puhuttiin Tarja Cronbergin vertausluvusta ja valitsematta jäämisestä.
Vaalikynnys ja alimmat vertausluvut vaalipiireittäin näissä vaaleissa (suluissa vaalit 2003) kokonaisluvuiksi pyöristettynä.
12,8 % Etelä-Savo 10 550 (11 402)
11,9 % Pohjois-Karjala 10 138 (9 698)
11,5 % Lappi 11 173 (11 543)
8,2 % Satakunta 10 130 (10 831)
8,1 % Pohjois-Savo 10 308 (10 583)
7,4 % Keski-Suomi 10 535 (10 950)
6,6 % Kymi 11 009 (11 637)
6,1 % Häme 11 592 (11 416)
4,8 % Pirkanmaa 12 022 (11 289)
4,7 % Varsinais-Suomi 11 432 (12 403)
4,7 % Vaasa 11 368 (11 675)
4,7 % Oulu 10 651 (11 868)
3,8 % Helsinki 11 860 (13 003)
2,6 % Uusimaa 12 130 (11 758)
Lähde: http://192.49.229.35/E2007/s/tulos/lasktila.html
Vihreiden pj. Tarja Cronberg sai siis Pohjois-Karjalassa vertausluvukseen 9 954 ja oli ensimmäinen putoaja. Edellisissä eduskuntavaaleissa vertausluku olisi riittänyt läpimenoon.
Alimmat vertausluvut vaalipiirien välillä lähenivät toisiaan jonkin verran näissä vaaleissa, mutta prosenteissa erot ovat todella suuret. Kyllä jotain täytyisi tehdä eli yhdistellä pienimpiä vaalipiirijä. Se tosin rokottaisi ehkä lähinnä kolmea suurinta, joten asia ei ilmeisesti etene alkaneellakaan vaalikaudella.
19. maaliskuuta 2007 kello 20.25
Kirjoitin Alex Stubbin blogissa uuden hallituksen ulkopolitiikan linjasta. Mielestäni tulevan hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pohjan täytyy muodostua Suomen kansallisten etujen puolustamisesta muiden EU-maiden mallin mukaisesti.
Kansallisten etujen puolustamisen ydin koostuu terveestä kansallisesta edusta, muun muassa turvallisuuspolitiikassa. Suomen on palattava vahvasti mukaan kansainväliseen yhteistyöhön ja Suomen on toimittava 1990-luvun mallin mukaisesti kansainvälisessä politiikassa niin, että Martti Ahtisaari ei olisi ainoa suomalainen kansainvälisen politiikan ytimessä. Suomi voisi olla jälleen suunnannäyttäjänä vaikkapa Afganistanin tai Kosovon kaltaisten kriisien selvittelyssä. Mielestäni Suomella olisi nyt uuden hallituksen kautta mahdollisuus palata monenkeskiseen yhteistyöhön.
Tilanne tällä hetkellä Suomen osalta kansainvälisessä politiikassa on se, että lähes ainut suomalainen, joka tekee tärkeätä välitystyötä kriisien selvittelyssä on joutumassa Venäjän ankaran arvostelun kohteeksi. Venäjä on päättänyt yrittää Martti Ahtisaaren vaihtamista pois Kosovon pääneuvottelijan paikalta siksi, että Ahtisaari ajaisi Kosovon itsenäistymistä, vaikka asian todellisuudessa ratkaisee YK:n turvallisuusneuvosto. Venäjällä on veto-oikeus neuvostossa, joten Ahtisaareen kohdistunutta ajojahtia ei voi käsittää. Mielestäni uuden hallituksen tulisi antaa presidentti Ahtisaarelle kaikki tuki. Ihmettelen suuresti kuinka Suomen nykyinen johto on jättänyt Ahtisaaren yksin. Miksi Tarja Halonen on ollut hiljaa koko asiasta?
Jan Rossi
19. maaliskuuta 2007 kello 20.29
Kiitos Unskille ja kaikille keskustelijoille hienosta blogista! Olen ollut tähän asti pelkkä aktiivinen lukija. Tämä on ensimmäinen viestini. Ajattelin jo selviäväni vain seuraamisella, mutta keskustelu Hesarista ja sen ”sosiologiasta” on sen verran mielenkiintoista, etten voi vastustaa kiusausta. Kait se on blogin korkean laadun merkki, että vielä lopussakin nousee uusia hyviä aiheita esiin!
Mielestäni Petra Hyvärinen osuu kyllä naulan kantaan arvostellessaan Hesarin otsikointia. ”Räntä latisti vaalitunnelman Itäkeskuksessa” on kyllä inhorealismin huippuklassikko ja sopisi jäämään sellaisena suomalaisen journalismin historiaan. (Jos lainaus on siis oikea. Itse en ole juuri tätä lehteä nähnyt, joten myönnän olevani tässä suhteessa Hyvärisen tietojen varassa.) Mitä tällaisella otsikoinnilla tavoitellaan? Uskon, että se on heijastus suomalaisen sosiaalipsykologisen perusluonteen mollivoittoisuudesta paremminkin kuin poliittinen manööveri. Tässä mielessä olen siis täysin eri mieltä kuin Hyvärinen tai Veli-Pekka Silvan. Kokoomuslaiset ovat aina syyttäneet Hesaria demareiden kätyriksi, ja nyt sitten käyvät syytökset toiseen suuntaan. Hesaria haukutaan joka suunnalta poliittista kartaa, ja se on sille kunniaksi!
Sen sijaan tällainen perusteeton, latistava, ja vaalipäivän juhlavuutta pilaava otsikointi ei ole Hesarille ollenkaan kunniaksi. Kyllä Suomen suurimman päivälehden sopisi olla ”uplifting” varsinkin silloin kun on demokratian herkimmästä asiasta – siis äänestämisestä – kysymys.
Äänestäminen on iloinen asia joka säässä! Ja lopputuoloksesta riippumatta!
19. maaliskuuta 2007 kello 20.50
Hei!
Oli tosiaan mukaansatempaava vaali-ilta, jossa jännitys säilyi viime hetkiin asti. Muutoksia tuli ja hyvä niin, se antaa ajattelemisen aihetta sekä voittajille, vastuun muodossa että häviäjille, syiden selvittämisen myötä.
Pari asiaa ärsytti eilisissä vaalitilaisuuksissa. Ensinnäkin Sauli Niinistön käytös. Hän tuli omiensa juhliin taktisesti viimeisenä ja huudatti kannattajiaan. Toki aihetta oli, kunnioitettava äänimäärä ei tupsahda kenelle tahansa. Odotin kuitenkin, että hän olisi edes parilla sanalla kehunut nuorta puheenjohtajaa, joka oli saanut aikaan aikamoisen voiton puolueelleen.
Toiseksi mieltäni kuohahdutti Päivi Lipposen komentit vaalityönsä vaiheista. Hän ihasteli, kuinka hän oli tavannut sairaanhoitajia, opettajia, lääkäreitä jopa taiteilijoita , onneksi hän mainitsi myös oppilaansa, mutta tavallisista duunareista tai työttömistä ei puhuttu mitään.
Täällä Etelä-Savossa tehtiin historiaa, kun saatiin vihreitten Heli Järvinen läpi. Muutenkin edustajien kokoonpano uusiutui ja naisistui.
Mielenkiinnolla katsotaan, kuinka monta naista saadaan sitten hallitukseen.
Irja Liikanen
19. maaliskuuta 2007 kello 20.50
Ihmetellä täytyy, ettei Jan Rossin kaltainen ylivertainen osaaja ole eduskunnassa tai peräti korkeammallakin yhteiskunnassamme ihan henkilökohtaisesti päättämässä asioista, joiden ratkaisut hän tuntuu parhaiten tietävän.
Minusta hän kuitenkin puhuu toisinaan ihan pashaa.
Tuollainen tosikkomainen tyyli jos olisi ollut vallitsevana Kokoomuksen vaalikampanjassa, se olisi hävitty mennen tullen ja palatessa.
Kuinkahan paljon puolueilla yleensä muuten on näitä kiihkouskovaisia kannattajia, kiusankappaleita, joille ei oikein kehdata sanoa, että rauhoittuisitko vähän, mutta jotka toisaalta liiaksi vauhtiin päästyään voivat tehdä paljonkin tuhoa?
Nythän asia ei ole enää sillä tavoin relevantti, mutta minusta Jan Rossin mielipiteet ja palstaan käytetty aika viittaavat siihen, että hänellä on varmaankin hyvin vähän muuta tekemistä.
19. maaliskuuta 2007 kello 20.59
Hyvä Jan Rossi, Kiitos kiitoksista ja kiitos itsellesi niin kuin muillekin niille, jotka yrittivät nostaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa niille kuuluvaan arvoon.
Niitä, jotka ovat kiinnostuneet enemmän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista blogikommenteista, kehotan lukemaan esim. tämän blogin 4. merkinnän ja sen kommentteja sekä Olli Ainolan blogia ja Alexander Stubbin blogia.
19. maaliskuuta 2007 kello 21.14
Mielestäni SDP:n tappio oli osittain seurausta puolueen valitsemasta liian negatiivisesta otteesta kampanjassaan. Sen sijaan, että olisi kehunut omia hallituspoliittisia saavutuksiaan, SDP esittikin suoraan ilmasta tempaisemiaan uhkakuvia siitä, mitä tapahtuisi, jos porvarit eli lähinnä Kokoomus pääsisivät oikein kunnolla vallankahvaan kiinni. SAK:n mainos pisti sitten vielä pykälän verran överimmäksi. Tämä heikensi uskottavuutta.
SDP:n hallituspoliittinen linja ei ole vastannut puolueen peruskannattajien odotuksia. Punamultahallitus oli alentanut rutkasti tuloveroa, alentanut pääomaveroa (vielä vuoden 1999 vaalien jälkeen SDP:lle oli kynnyskysymys nostaa pääomaveroa) ja poistanut varallisuusveron. Missä on ollut työväenhenkinen politiikka ja missä köyhien asia ? Osa punamultapuolueiden peruskannattajia protestoi jäämällä kotiin tai äänestämällä Perussuomalaisia.
SDP:n järjestökoneisto on rapautunut tuntuvasti ajan myötä ja on nyt melkoisesti Kokoomuksen organisaatiota heikompi. SAK:n soppatykit tietenkin jonkin verran auttoivat tilannetta SDP:n kannalta.
Taloustutkimuksen viime hetken gallup näytti Kokoomukselle selkeää kannatuksen laskua, mikä saattoi helpottaa punamultapuolueiden potentiaalisten kannattajien äänestämättä jättämistä, koska Kokoomuksen taholta tulevaa uhkaa ei enää pidetty järin suurena.
Keskustan kampanja ei ampunut samalla tavalla omaan jalkaan kuin SDP:n, mutta Keskustan vaalimainoksissa ei oikein ollut sisältöä. Vaaliohjelmasta puuttui konkretiaa ja koko kampanja oli valjastettu liian suuressa määrin Matti Vanhasen hypoteettisen suosion varaan, mikä ei sitten vaaleisssa realisoitunutkaan kuin melko pienessä määrin. Uudellamaallakin Keskusta menetti paikan maakunnan kummassakin vaalipiirissä, vaikka Vanhasen henkilökohtainen äänimäärä liki nelinkertaistui viime vaaleihin nähden. Keskustan järjestökoneisto on edelleen vahva ja se jauhoi Keskustalle selkeän torjuntavoiton, vaikka puolueen EU-vastaisimman osan kannatus valui Perussuomalaisille.
Kokoomuksen jäsenmaksunsa maksavien jäsenten määrä oli noussut 30% kuluneen vaalikauden aikana. Vaalikahviloista oli presidentinvaalien yhteydesä saatu positiivisia kokemuksia ja niinpä niitä perustettiinkin nyt 64 kappaletta. Tämä kahvilaketju antoi ryhtiä kampanjaan. Niinistön panos näkyi Uudenmaan ja osittain Helsinginkin tuloksessa, Kokoomus sai näissä kahdessa vaalipiirissä peräti viisi paikkaa lisää kun taas SDP menetti neljä paikkaa. Jyrki Katainen kantoi kampanjassa päävastuun ja kaikki TV-keskustelut nähneenä voin kyllä sanoa, että hän selviytyi haasteesta liehuvin lipuin. Hän kunnostautui etenkin Ylen tentissä Maija Pehon kanssa ja MTV:n soolohaastattelussa, mutta myös kahdessa viimeisessä yhteistentissä häne positiivinen ja itsensä täydellisesti likoonpaneva tyylinsä todennäköisesti vaikutti melkoisesti epävarmoihin äänestäjiin. Ainakin se voidaan sanoa, etä Kokoomus sai varsinaisena vaalipäivänä suuremman kannatuksen kuin Keskusta, SDP:stä nyt puhumattakaan.
Asiaan saattoi vaikuttaa Kokoomuksen järjestöväen loppuun saakka jatkunut rutistus, koska kukaan ei halunnut Kokoomuksen homehtuvan oppositiossa vuosikymmeniä, kuten vuosina 1966-1987 tapahtui.
Vaikka en pitänyt Kokoomuksen 10 paikan voittoa mitenkään yllätyksellisenä, olinhan itsekin ennustanut meidän juuri tuonkokoisen voiton saavuttavan, niin muistettava on vuoden 1983 vaalit. Silloin Kokoomus sai 22.1% äänistä eli lähes täsmälleen nyt käytyjen vaalien tuloksen (22.3%) verran. Mutta vuonna 1983 Kokoomus jäi 44:ään paikkaan, kun taas nyt päästiin 50:een paikkaan. Vaalimatematiikka oli tälä kertaa meidän puolellamme.
Hallitusneuvotteluista voi tulla vaikeat, koska punamultapuolueiden todennäköisesti liki valmis hallitusohjelman pohjapaperi menee uusiksi. Kyllä näiden vaalien tuloksena syntyy varmaan porvarihallitus, vaikka etenkin Keskustassa on todenäköisesti haikailua muunlaiseenkin hallituskoalitioon. Mutta vaalien tulos on kyllä aika lailla yksiselitteinen.
19. maaliskuuta 2007 kello 21.34
Esitän toimittaja Unto Hämäläiselle parhaat kiitokseni mainiosta vaaliblogista. Se menee historiaan tämän vuosikymmenen vaalikeskustelufoorumina, jota Sinä ”Unski” pettämättömällä tyylilläsi jaksoit paimentaa tyylikkäästi alusta loppuun. Kiitos.
Seuraavaksi jännitämmekin, miten sitä, miten Sinä menestyt journalistipalkintokisassa. Toivotamme onnea !
Haluan omasta puolestani kiittää myös kaikkia täällä erinomaisia kommentteja ja/tai analyysejä esittäneitä kirjoittajia. Erityismaininnan haluan antaa Jouni Pullille ja Jan Rossille, joiden kanssa keskustelu erityisesti juuri ulko- ja turvallisuuspolitiikan juonteista ja EU:n yhä kasvavasta roolista olivat äärimmäisen stimuloivia ja haasteellisia, mutta samalla myös hauskoja.
19. maaliskuuta 2007 kello 21.54
Itse en usko tuohon vedätykseen nimeltä ”ihmiskasvoinen markkinatalous”, no moni meni halpaan.
Sami Borg oli asian ytimessä, kun päätteli, että nyt voitti lähinnä ne jotka lupasivat verotukseen isoja kevennyksiä ja hävisivät ne jotka olisivat kehittäneet palveluja.
Joku jo totesi, että kylmä oikeistotuuli tulee puhaltelemaan. Ja jälki on sen mukaista.Henki tulee olemaan ”köyhät kyykkyyn”.
Toivon hartaasti, että Keskusta tosiaan jarruttelee Kokoomuslaisia, ettei pahimmat vaatimukset mene läpi. Se on kansallinen etu, ja myös Keskustan etu pitkässä juoksussa.
No katotaan ajan kanssa kuka ne jäljet TAAS joutuu korjaamaan.
Vasemmistolle taitaa koittaa pitkä korpivaellus. Saattaa olla että oikeistojunttaa joudutaan sietämään pitkäänkin.
Itse toivon, että vasemmisto radikalisoituisi ja menisi enemmän vasemmalle ja puolustaisi pohjoismaisia arvoja ja humanismia. Nyt pitää olla hereillä, jos koskaan.
Yksi asia on varmaa, NATO-hörhöt saavat nyt puhtia ja aloittavat pro-NATO vinkumisensa.
19. maaliskuuta 2007 kello 22.24
Demokratia on markkinavoima. Vastuullinen markkinatalous on tämän markkinavoiman rakentavaa käyttöä. Minulle tämä asia on näin yksinkertainen. Jos jähmettyy katsomaan taaksepäin ja ihmettelemään onko naapuri mun puolella vai mua vastaan, ei kansakunta menesty.
Palveluita voidaan kehittää parhaiten säätämällä verotusta selkeäksi ja kansantuotetta kerryttäväksi – esimerkki:
0,3 miljardia verotuksen selkeyttämiseen ja työn verotuksen keventämiseen –> 1,4 miljardia lisää verotuloja + 1 miljardi jakovaraa = 2,4 miljardia palveluihin, tasa-arvotupoon, palvelujen kehittämiseen, opiskelu- ja perhetukiin.
Palveluiden kehittäminen yksityisten yritysten kautta paikallisesti puolestaan piristää kuntien taloutta – aikaa riittää valvoa palvelutuotannon laatua ja verotulot sekä taloudellinen toimeliaisuus kunnassa lisääntyvät…
Kalle Isokallion hallitusohjelma oli hauskasti minullekin varsin kelpaava. Ylimääräistä hukkakulutusta on verotettava lujasti ja tuotantoon sijoitetuista voitoista vähennystä yritysverotukseen – vastaavasti ulostilitetyistä pääomatuloista progressiivinen vero – HYVÄ!
Kiitos Untolle bolgista!
19. maaliskuuta 2007 kello 23.14
Oma vaaliveikkaukseni tässä blogissa tuotti 20 miinuspistettä. Osuin kohdalleen vain Vasemmistoliiton ja RKP:n osalta.
Vihreät voittivat hienosti kolmessa vaalipiirissä uuden paikan, mutta harmilliset tappiot Pirkanmaalla ja niukasti Pohjois-Karjalassa pienensivät voittoprosenttia. On kuitenkin muistettava, että Pohjois-Karjalan äänivyöry vihreille on suuri tapaus ja antaa uskoa vihreisiin valtakunnallisena puolueena.
Kiitos blogista! Olen seurannut sitä mielenkiinnolla ja osallistunut sen mukaan, mitä vaalikampanjoinnin lomassa on ehtinyt.
Perässähiihtäjä-blogin outous ja heikkouskin ainakin näissä vaaleissa oli se, että blogin kommentaattoreista vain murto-osa oli naisia. Se asettaa osittain kyseenalaiseksi sen erinomaisuuden, josta moni kommentaattori blogikeskustelua kehuu. Taannoin herättelin täällä keskustelua siitä, mistä sukupuolijakauma johtuu, mutta vain muutama lukija kiinnostui kommentoimaan asiaa. Ihmettelen edelleen, missä pihvi piilee. Sattumaan en usko, kun ilmiö on niin silmiinpistävä.
Tuli sellainenkin mieleen, että kun naiset ”harrastavat” 9 tuntia enemmän kotitöitä viikossa (erään viimeaikaisen tutkimuksen mukaan) kuin miehet, niin ehkä heillä on vähemmän aikaa roikkua netissä kommentoimassa blogeja? Niinpä blogeja kommentoivat naiset ovat sellaisia harvinaisia tapauksia kuin minä, jotka jättävät kotityöt enimmäkseen pois päiväjärjestyksestä.
Saa provosoitua.
19. maaliskuuta 2007 kello 23.17
Vielä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Itse uskon, että raha toisi paremmin turvaa kuin rauta. Tällä tarkoitan sitä, että mielestäni olisi tärkeää saada kaikki EU-maat mukaan EMU:un ja näin koko EU:n käyttämään yhteistä valuuttaa. Näin häiriö tai kriisi jossain Eu-maassa aiheuttaisi taloudellisen häiriön koko EU:ssa, jolloin muilla EU-mailla olisi motiivi ongelman ratkaisemiseen.
Siinähän se EU:n alkuperäinen ideakin on ollut: sitoa Saksa ja Ranska taloudellisesti toisiinsa hiili- ja teräsyhteisön kautta, jotta ne eivät sotisi. Vuosina 1870-1945 ne kävivät kolme sotaa. Vuoden 1945 jälkeen ne eivät ole sotineet.
Kaikki EU-maat eivät ole eurokunnossa. Siinä sitä onkin tavoitetta. Elintasoerojen tasaaminen turvaa parhaiten Euroopan sisäisen vakauden ja tekee siitä ulkoisestikin vahvemman ja riippumattomamman. Energian suhteen emme valitettavasti ole riippumattomia.
Sääli, että EU:n nykyisyys ja tulevaisuus jäi näissä vaaleissa täysin sivuun. Sehän ei enää edes ole ulkopolitiikkaa, vaan sisäpolitiikkaa.
19. maaliskuuta 2007 kello 23.24
Jan Rossi,
ei tarvitse Suomen hallituksen antaa tukeaan Martti Ahtisaarelle, koska
1. Ahtisaari ei ole Suomen hallituksen nimittämä vaan tekee töitä YK:lle ja
2. Yhdysvallat on jo ilmoittanut, ettei Ahtisaarta tarvitse vaihtaa, koska hän on tehnyt hyvää työtä vaikeissa olosuhteissa.
Ja tämä ilman Suomen presidentin vierailua Valkoisessa Talossa!
20. maaliskuuta 2007 kello 0.46
Paljon on tässä blogissa hyviä kommentteja vaalituloksen syistä.
Itse menisin kuitenkin hiukan syvemmälle. Ihmiset ovat viimeisten vuosien ja kuukausien aikana saaneet havaita, miten Suomi on joutunut todelliseen globaalin talouden kilpailuun mukaan. Mielestäni kansalaiset ovat heränneet ymmärtämään sen, että ammattiyhdistyksen ja vasemmiston keinoin ei tässä maassa ole jatkossa kansainvälisen kilpailun edellytyksiä. Kokoomus kampanjallaan – Suomen toivo – osui juuri asian ytimeen. Nyt kamppanja loi kansalaisille ajatuksen, että pitää hakea keinot ja positiivinen tahto säilyttää kansakunnan kilpailukyky ja sitä kautta taata hyvinvointiyhteiskunnan olemassa olon edellytykset tässä maassa.
Ilmeisesti kansan keskuudessa on kovien uutisten myötä ymmärretty, että noudattamalla globaalin talouden pelisääntöjä ja toimimalla talouden hoidon mallioppilaan, voidaan kansakunnan tulevaisuuden mahdollisuudet turvata. Tämä oli syy, miksi myös Niinistö henkilönä puhuttelee ihmisiä ja aikaansaa mahtavan äänivyöryn.
Demareita on pidetty toimintalähtökohdaltaan yhteisöllisenä, mutta nyt he vaikuttavatkin yksittäisten eturyhmien edustajilta. Niinistö ja Kokoomus taas rakensivat superyhteisöllisyyden – käsittäen koko kansakunta Suomen. Aikaansaamalla ajatuksen ja ymmärryksen, kuinka meidän kaikkien tulee toimia yhdessä isänmaallisesti turvataksemme yhteisten toiveidemme ja tarpeidemme toteutumisen. Tämä tunne ja mielikuva kasvatti meilestäni sen virran, joka kasvoi äänivyöryksi.
20. maaliskuuta 2007 kello 1.29
Suhteuttaen vaalituloksen eurooppalaiseen viitekehykseen Suomen poliittisessa ilmastossa on ollut jo pitkään haistettavissa entistä legitiimimpää talousliberalismia ja oikeistopopulismia. Arvokonservatiiviset talousliberalistit sekä muutospelkoiset nationalistit ovat vahvistaneet asemiaan viime vaaleissa niin meillä kuin Ruotsissakin. Toinen kenties miellyttävämpi ideologinen murros on ollut arvoliberalismin vahvistuminen, joka näissäkin vaaleissä näkyi 84 naisen ja 2 avoimesti homoseksuaalisen miehen valintana eduskuntaan, sekä varsinkin nuorten äänestäjien tuki rakentavalle poliittiselle retoriikalle ja sisällölle, kuten vihreiden vakaa kasvukäyrä jaksaa kertoa. Minna Canthin varjosta on tultu pitkälle, mutta Ruotsin iltapäivälehdistön sanoin äänestäjien intohimoja herättävästä ideologisesta diskurssista on karattu jo hieman liian kauas.
20. maaliskuuta 2007 kello 1.51
Jos Suomeen ollaan porvarihallitusta tekemässä, miksi Vihreä liitto olisi siinä mukana? Luulisi, että ideologialtaan Kristillisdemokraatit paremminkin sopisivat tuohon tukirooliin, joten tuleva hallituspohja lienee Keskusta + Kokoomus + Ruotsalainen kansanpuolue + Kristillisdemokraatit.
20. maaliskuuta 2007 kello 1.58
Ehdin jo turhautua blogin vihamielisiin kommentteihin. Tuntuu kuin joidenkin mielestä äänestäjät olisivat äänestäneet väärin. Ikäänkuin äänestyslipun numeroita olisi tulkittu väärin. Jollei muuta, niin sitten Hesarin otsikointi vei vaalivoiton vasemmistolta! Niin varmaan! Entäs jos äänestäjät oikeasti haluaisivat puhaltaa yhteen hiileen kampittamisen sijaan?
Onnekseni Matti Muukkonen kiteytti ajatukseni, ja lähipiirissäni useammankin ajatukset. Lainaan Mattia hieman:
”Vaalitulos oli myös tunnustus juuri sille toiveelle vastakkainasettelun lopettamisesta. SDP/SAK:n harjoittama pelottelu ei tätä maata rakenna eteenpäin. Näin pieni maa ei voi selvitä jos olemme sisäisesti riitaisia. Tämä ymmärrettiin kokoomuksessa Kataisen valinnan yhteydessä. Yhdessä on parempi toimia hyvässä hengessä kuin sotajalalla. Nyt ihmiset halusivat tämän ideologian myös maan johtamiseen. Matti Vanhasen sovitteleva tyyli sopii tähän ideologiaan hyvin.
Tärkeintä on nyt muistaa se, että missään nimessä ei porvarihallituksen hirviökuvia saa toteuttaa, vaan jokaisesta on pidettävä huolta. Aivan kuten kokoomuksen ohjelmissa puhutaan. Kokoomuksen ja keskustan hallitusyhteistyö ei saa olla vain joidenkin eturyhmien etujen ajamista, vaan kokonaisvaltaista yhteiskunnan hyväksi toimimista. Etuja ajavat etujärjestöt.
Toivon myös, että SDP/SAK eivät aloita katkeraa kostamista. Porvarihallitus ei varmasti aio tehdä pahaa yhteiskunnalle. Jos työmarkkinajärjestöt haluavat Suomessa olevan yhä enemmän työpaikkoja on syytä yhdistää voimat isänmaan hyväksi. Yhdessä tekeminen on aina parempi kuin riitely”
Voiko sen paremmin sanoa? Tuskin.
20. maaliskuuta 2007 kello 6.31
Veli-Pekka Silvanille sanoisin, että Kokoomuksen voiton ja SDP:n tappion takana ei välttämättä ole lainkaan se, että ihmiset pitäisivät verotuksen kevennyksiä tärkeämpinä kuin palvelujen kehittämistä. Vuoden 2003 vaalien alla Keskusta ja SDP satsasivat vaalimainonnassaan voimakkaasti palvelujen kehittämiseen ja torjuivat Kokoomuksen esittämät tuloveronkevennykset. Mutta voitettuaan vaalit ja muodostettuaan punamultahallituksen nämä puolueet kuitenkin hyväksyivät Kokoomuksen verolinjaukset jokseenkin sellaisinaan. Nyt taas vaalien alla SDP rupesi irtautumaan itse harjoittamastaan veronkevennyspolitiikasta, ja tällä kertaa tuo irtautuminen ei ollut järin uskottavaa. Voit pettää kaikkia jonkin aikaa, ja joitakin kaiken aikaa, mutta et voi pettää kaikkia kaiken aikaa. On myös otettava huomioon, että SDP oli ollut hallituksessa yhtä mittaa kolme kautta, ja siksi ihmiset olivat hieman väsyneitä SDP:n jatkuvaan vallankäyttöön. Demokratiassa vallan vaihtuminen on luonnollinen ja tervetullut ilmiö.
Kokoomuksella ei ole mitään aikomusta huononta pienituloisten asemaa. Miksi me sen tekisimme ? Jos SDP vetää tulevassa politiikassaan vasemmalle, me hyödymme siitä. Kovin kaukaa vasemmalta ei tätä maata hallita, ei ainakaan pitkää aikaa.
Talouden kansainvälinen nousukausi on pikku hiljaa hiipumassa, ja sen myötä Suomenkin talous kääntynee laskuun hyvissä ajoin ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Niihin vaaleihin oppositiosta lähtevä SDP tuskin voi välttyä äänivyöryltä ja suurimman puolueen paikalta.
Sauli Niinistö voi hyvinkin ottaa ulkoministerin tai eduskunan puhemiehen paikan ja tältä paikalta pohjustaa Suomen liittymistä NATO:on, mutta varsinaista jäsenyyshakemusta Suomi ei vielä tulevalla vaalikaudella jätä.
20. maaliskuuta 2007 kello 7.55
Tiistaiaamu ei asetelmia muuta, porvarihallitus, rkp ja vihreät. Oma
mielenkiintonsa on siinä etteivät kristillisdemokraatit ole kovin tyrkyllä.
Keskusta ja kokoomus tietenkin muistavat sen , että aikoinaan sekä
KD ja vihreät lähtivät hallituksesta kynnyskysymyksen takia.
Surullista on äänestysprosentin lasku. Nämä olivat erikoiset vaalit.
Kaksikielisillä alueilla Tarja Halosen kamppanja sujui hyvin, mutta
nyt kaikkosivat demariöäänestäjät esim. Vaasassa.
20. maaliskuuta 2007 kello 8.20
Mielikuvia ja ajatuksia kampanjoiden ja vaalitulosten ympäriltä:
Demarit ovat hukanneet ydinsanomansa, eikä ”vastustajan” mollaaminen, pelottelu ja uhkailu toimi, varsinkaan hyvinä aikoina. Pitää olla ikiomaa annettavaa ja luottamusta siihen. Suomessa on useita esimerkkejä miten mennään häviäjän, uhrin puolelle.
Rivitalot ja muut omistusasunnot pullistelevat hyvinvoivia työläis-demareita, samoin akateemisia pienipalkkaisia kokoomuslaisia, ja puolueet ovat hyvin lähellä toisiaan, kuten moneen kertaan on todettu. Susanna Rahkonen totesi eilen jossain, että SDP on auringonlaskun puolue jos ei löydetä uutta. Sitä paitsi luutunut juuttuminen työmarkkinapoteroihin on sekin vanhanaikaista populismia, vailla evästä siihen miten oikeasti luodaan työpaikkoja, kun ylikansalliset tehtaat muuttavat muualle. Lipposen kauden jälkeen Heinäluoma ja SDP hakevat vielä, mutta nyt on neljä vuotta aikaa katsoa peiliin, kuoria kuluneet kerrokset pois ja rakentaa aidosti uutta. Kyllä demareita tarvitaan!
-Vihreät edustavat muutosta ja laajempaa huolta maapallon tilasta, mikä koskee Suomeakin -voitto tuli.
- RKPn voitoon saattaa vaikuttaa se, että kaksikielisissä perheissä onkin suomenkielinen äänestäjä ”loikannut” ruåtsalaisten leiriin.
-Kokoomuksen mainos oli sekava, mutta toivo oli hyvä veto. Ihmiseltä viedään kaikki, kun viedään toivo, niin se on vaikean sairaudenkin hoidossa. Miten toivo ja muutos konkretisoituu, jää nähtäväksi.
-Persut köyhien asialla suomea puhuen, tulivat varmasti ymmärretyiksi.
Äänestysaktiivisuus koulutettujen hyväosaisten joukossa on korkea: kun voit vaikuttaa omaan elämääsi, uskot vaikuttavasi muuhunkin. Miten saada ihminen osalliseksi ja vastuulliseksi elämäänsä on kysymys niin pitkäaikaisessa psykiatrisessa kuntouksessa kuin äänestysaktiivisuudessa.
Keskustelijoille ja Perässähiihtäjälle kiitos innoituksesta ja mahdollisuudesta olla mukana. Onnea Untolle uusiin koitoksiin ja huomiseen 21.3. kisaan, uskon että voitto tulee!
20. maaliskuuta 2007 kello 8.37
Kuten hyviin tapoihin kuuluu, voittajia on syytä onnitella lähestulkoon vilpittömästi. Kansa on saanut sellaisen eduskunnan kuin se on halunnut. Jokunen vaaleihin liittyvä huomio on kuitenkin paikallaan, ihan Unskin toiveen mukaisesti: Mitä yhteistä on Kokoomuksella ja Pohjois-Korealla? No kummassakin on henkilöön menevä palvonta ylittää normaalin käsityskyvyn rajat. Vai mitäpä pitäisi tuumia Niinistön saamasta lähes kim-il-sungmaisesta äänivyörystä ? Onko todella niin, että Niinistö on parempi edustaja yksinään kuin muut samasta vaalipiiristä valitut 10 kokoomuslaista? Äänimäärien tutkistelu ainakin tukee tällaista olettamusta. Missä on moniarvoisuus, jota puolue pitää tunnusmerkkinään? Syy ei tietenkään ole Niinistön, hänenhän on helppo nyt olla ”vaatimaton” ja ”hämmästynyt” menestyksestään. Kuka siis on syyllinen? Mediako, joka on onnistunut luomaan Supersankarin tuiki tavallisen kamreerin oloisesta poliitikosta ? Vai lammasmaisesti käyttytyvät äänestäjät, jotka haluavat osoittaa alamaisuuttaan ”sydänten puheenjohtajalle”? Kysymys kuuluu kuitenkin: Voiko Niinistö sanella nyt, mitä hän haluaa, ja kaikki halut toteutetaan? Uskaltaako kukaan puolueen sisällä asettaa Saulin sanomisia ja haluja kyseenalaisiksi?
No, ilmiö sinäällään ei ole mitenkään uusi politiikassa, esimerkkejä löytyy vaikka kuinka. Näissäkin vaaleissa myös esimerkiksi Timo Soinin osuus puolueensa äänistä Uudellamaalla ylitti kaikki kohtuuden rajat
.
Demareille tappio oli arvatenkin karvas. Heinäluoman valtaistuin ainakin horjuu, ellei sitä suorastaan kaadeta. Uskoisin, että demarien puole-eliitin sisällä on sellaisiakin, jotka katuvat sitä, että presidentinvaaleja ei pelattu niin, että Halonen olisi ne hävinnyt. Niinistö presidenttinä ei olisi pystynyt tällaiseen hiekkalinnojen sotkemiseen kuin mitä nyt eduskuntavaaleissa tapahtui. Ehkä tällaisia ajatuksia on muidenkin puolueiden sisällä, jopa Kokoomuksessa.
Uusi hallitus tulee ja vanha menee, politiikka pysyy kuitenkin jokseenkin samanlaisena. Hyvää kevättä kaikille mukana ollelleille!
20. maaliskuuta 2007 kello 9.22
Olen aiemminkin täällä esittänyt ajatusta, että mielikuvamainonnasta luovuttaisiin vaalien alla. Gallupeja sovittaisiin tehtäväksi vain esim kaksi jne.
Politiikan uskottavuuden kannalta on nyt hartiavoimin perattava turha hössötys ja mainostempuilla (vaalimainokset ovat etupäässä mainostoimistojen keskinäisen kilpailun ilmenemiä, ei puolueitten politiikan) pelleileminen pois.
Vasta tämän jälkeen päsevät asiakysymykset aidosti pintaan ja kansalaisten fokukseen.
Kun tuohon kehitykseen vielä lisätään katteetomilla lupauksilla tapahtuva äänestäjien aliarvioinnista luopuminen, niin alamme päästä normaalin parlamentarismin arvomaailmaan.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.03
Paljastuksia lumen alta
Hiihdot on tältä talvelta hiihdetty, joten nyt kannattaa seurata sekä poliitikkojen että perässähiihtäjien toimintaa.
Ensin perässähiihtäjistä ja voitelijoista: mediassa Kokoomuksen, RKP:n ja Keskustankin vaalitulokset aavistettiin kaksi viikkoa ennen vaaleja. Se näkyi kommentoinnin sävyn muutoksessa. Esimerkiksi demareita perinteisesti myötäillyt Helsingin Sanomat otti ryhdikkäästi kantaa SAK:n vaalimainonnan kyseenalaisiin arvoihin. Päätös mielipiteen voimakkuudesta ei varmasti ollut yksinkertainen, mutta perustui käsitykseen lukijoiden suhtautumisesta asiaan.
Samalla väliaika-asemalla Eero Heinäluomaa ja SAK:ta pitkään ja aika suorasukaisesti tukenut Suomen Kuvalehden Pekka Ervasti hylkäsi Eeron ja nimitti häntä ”synkäksi toteemiksi”. Vielä tammikuussa Eero oli samalla palstalla ”uljas torni”.
Hiihdon ystävät kaivavatkin nyt esille parin vuoden takainen SK:n, jossa Ervasti ja Heinäluoma tekivät keväisen hiihtoretken Kuusamoon. Laajassa artikkelissa kirjoittaja ennusti uudelle puoluejohtajalle suurta tulevaisuutta. Silloin keväthangilla kaikki näytti selvältä, mutta nyt kun latu umpeutui, loppui uskokin.
Perässähiihtäjä Hämäläisen kunniaksi on sanottava, että hän tekee vielä teoreettisia laskelmia punamultahallituksesta. Olisiko tiedossa joku uusi ihmevoide?
Sitten hiihtäjistä itsestään. Viime viikot ovat osoittaneet, että poliittisessa retoriikassa on vihdoin alettu seurata kielen rekistereiden käyttöä. Eli MITEN asioita sanotaan.
Pitkän aikaa on toisille poliittisille suuntauksille ollut sallittua voimakas, uhkaava, aggressiivinenkin sanavarasto – esimerkiksi ”nahkurin orsille” ja ”satraapeille” on naureskeltu, vaikka tyylilaji on ollut mauton ja edustanut huonoa käytöstä. Oudointahan on se, että tätä tyyliä ovat viljelleet työväenliikkeen johtohahmot. Ja tämä oli se kivi, johon SAK ja SDP mainonnassaan ja esiintymisissään kompastuivat näissä vaaleissa.
On kuitenkin väärin väittää, että tappio olisi syntynyt yksin nyt. Ylimielinen sävy on ollut nähtävissä jo 1990-luvun alusta saakka. Vaikutelma on kasaantunut vaalien, tupo-neuvotteluiden ja lakkotilanteiden kautta. Se on hiipinyt puheisiin ja tekoihin ja muuttunut tavaksi.
Tullaan johtopäätökseen: 2000-luvun arvomaailmassa modernit suomalaiset, kapungeissa ja maaseudulla, eivät halua itselleen edustajia, jotka elävät 1970-luvun arvomaailmassa. Vasemmistopuolueiden kohtaloksi on muodostunut yli viisikymppisten järjestömiesten valta, jossa uusi sukupolvi ei ole mahtunut kasvamaan.
Äänestäjät ovat tulkinneet, että mikä joskus oli älykköjen liike on jähmettynyt itsekeskeisten, omaa valtaansa vahtivien umpimielten liikkeeksi. Siksi äänet siirtyivät porvarillisille puolueille ja vihreille.
Katsokaa eri puolueiden nyt valittujen kansanedustajien kasvoja ja ikää – missä näkyy tulevaisuus, missä näkyy politiikan ulkopuolelta hankittu työkokemus? Missä näkyy ymmärrys siitä, mikä on tulevaisuuden Suomelle parhaaksi? Sitä äänestäjät hakevat.
Äänestysaktiivisuuskampanjat ovat silloin sukupolven verran myöhässä.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.30
Näiden vaalien mielenkiintoisin piirre oli puolueiden valitsemat mainos-strategiat. Ulkopuolisena ihailin Kokoomuksen Korva- ja Toivo-kampanjoita. Ne olivat rohkeita, sillä niin monet naureskelivat niille ja pitivät niitä huonoina. Ne eivät kuitenkaan loukanneet ketään, kuten SAK:n mainos, jota pidin ”sissimarkkinointi” ilmentymänä. Mainos, jota ei kertaakaan esitetty ja 62% oli nähnyt sen. Toinen negatiivinen mainos oli SDP:n kolme kolmekymmentäluvun retromainosta. Pääministeriehdokkaista on pakko nostaa hattua Kataisen kasvamiselle kampanjan aikana. Ensimmäisellä kerralla yli maskeerattu ja vähän epävarma esiintyminen muuttui hyökkäävämmäksi. Huippuja oli Jäätteenmäen mallin mukainen ”minulla on paperi taskussa” väittely Heinäluoman kanssa. Sekä TV4 että MTV3 onnistuivat pilaamaan Kataisen synnytämän väittelyn mainostauolla. Kataisessa pitää olla johtajuutta, jota emme vielä täysin ymmärrä. Unskille vielä kerran kiitos mielenkiintoisesta vaaliraportoinnista.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.34
Kuukausi sitten oltiin vahvasti sitä mieltä, että Jyrki Katainen on liian nuori johtamaan puoluetta vaalitaistelussa. Katsottiin, että hänen uskottavuutensa ei riitä.
Nyt nähtiin, miten 35-vuotias Katainen johti Kokoomuksen murskavoittoon ja näytti epäilijöilleen. Mielenkiintoista seurata, mitkä ovat näytöt viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.39
Alpo Räihä: Paras tapa ymmärtää toista on asettua tämän asemaan.
Olen kasvannut mökin poikana maanvijelijöiden ympäröimänä, opin
ymmärtämään heidän huoliaan kun maataloustuesta neuvoteltiin.
Myöhempi työkokemus opetti ymmärtämään yrittäjiä, ja heidän hyvin
tärkeää rooliaan koko kansataloudessa. On hyödyllistä vaihtaa aina
välillä näkökulmia. Ehkä olette vielä nuori henkilö.
On hydytöntä etsiä ”pahaa sielua” Heinäluomasta, etsiä salaliittoja
yksittäisistä toimittajien jutuista. HS palvelee erilaisia lukijoita, lukijat
ovat asiakkaita. Katsokaan äänimääriä, kokoomus sain runsaat
20 000 ääntä enemmän kuin SDP. Keskusta ei ole kaukana kok.
Täytyy suvaita ja sietää – se on hyvä maailmankatsomus.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.47
Kokoomus sai 10 paikan voiton ja SDP menetti 8 paikkaa. Äänierot olivat pienemmät. Tämä johtaa ilmeisesti porvarihallitukseen, todennäköisesti keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja KD:n liittoon. Minusta tämä on ihan sopiva ratkaisu, sillä tällä tavalla muodostuu jotenkin hahmotettava hallitus-oppositioasetelma. Luulen, että vihreät halutaan hallitukseen, mutta heidän piirissään on varmasti kahta ilmaa.
-Demareiden vaalitappion syyt ovat nyt minusta seuraavat:
–alhainen äänestysaktiivisuus ja juuri demareiden alueilla (68 %)
-SDP ei saanut potentiaalisia äänestäjiään liikkeelle,
-Perussuomalaiset veivät myös SDP:n huono-osaisia ja vähän koulutettuja äänestäjiä ja todennäköisesti kokoomus ainakin jonkin verran toisesta laidasta.
-Puolueen puheenjohtaja Heinäluoma ei vakuuttanut omiakaan joukkoja. Hän oli jonkinlainen automaatti, joka luetteli SDP:n vaalitavoitteita liukuhihnalta ilman persoonallista läheisyyttä kuulijoihin ja katsojiin.
-SAK:n täysin epäonnistunut mainos äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi. Mainos vedettiin pois, mutta sen vastustus ehti aktivoida porvarillisia äänestäjiä.
-SDP:n vaalimainokset teemalla Me-minä sisälsi väärinkäsityksen mahdollisuuden. Moni ajatteli varmasti, että Me tarkoittaa SDP:n jäseniä.
-Kun hallituksen politiikka ja hyvät suhdanteet olivat monista hyvä tausta, demareiden perusteltu irtiotto ei tuntunut uskottavalta, vaikkakin veronalennusten jarruttaminen saattoi miellyttää suurta osaa.
-Kokoomuksen menestys johtui hyvin suurelta osalta Sauli Niinistön ”Koivisto-ilmiöstä”.
Nyt sosialidemokraateilla ja koko vasemmistolla on hyvä mahdollisuus ryhtyä tavoitteiden ja kuvan selkeyttämiseen. Vasemmisto on vähän jämähtänyt ja väsähtänyt ja nyt tarvitaan uusia ajatuksia, jotka vetoavat myös ajattelevaan nuoreen väkeen.
Toisaalta näiden puolueiden on samaan aikaan osattava puhua huonompiosaisten kieltä ja tehdä heille politiikkaan osallistuminen mielekkääksi. Maailma näyttäytyy aika käsittämättömänä tälle väestöryhmälle.
20. maaliskuuta 2007 kello 11.59
SDP:n puoluejohto on nyt arvioinut, että äänestysaktiivisuuden lasku SDP:n vahvoilla kannatusalueilla selittäisi puolueen huonoa tulosta.
Olisi ehkä kannattanut mennä arvioinnissa hieman pidemmälle, eli vastata kysymykseen MIKSI äänestysaktiivisuus laski SDP:n vahvoilla kannatusalueilla. Vastaus voi kuitenkin olla SDP:lle, ainakin julkisesti, liian epämiellyttävä myöntää, sillä se löytyisi peiliin katsomalla.
Viimeisenä yleiskommenttinani näistä vaaleista tässä yhteydessä toteaisin, että KAIKKI muut puolueet kuin SDP, saivat näissä vaaleissa – realistisiin odotusarvoihin verrattuna – itseasiassa hyvän, jos ei loistavan tuloksen. Ja tästä osakiitos menee nimenomaan demareille.
20. maaliskuuta 2007 kello 12.44
Christian van Niftrik kirjoittaa: ”Politiikan uskottavuuden kannalta on nyt hartiavoimin perattava turha hössötys ja mainostempuilla (vaalimainokset ovat etupäässä mainostoimistojen keskinäisen kilpailun ilmenemiä, ei puolueitten politiikan) pelleileminen pois.” Olen samaa mieltä Christian van Niftrikin kanssa. Asia on tärkeä, sillä äänestysprosentti laski entisestään. Nuoria politiikka tuntuu kiinnostavan entistä vähemmän. Kommentointi koskien galluppeja, mainoksia ja erinäisiä mokia vei mielestäni aivan liian suurelta osin fokuksen pois asiakysymyksistä.
Miksi siis lähteä äänestämään, kun keskustelu käydään mainosten onnistumisesta tai epäsoveliaisuudesta tai galluppien osuvuudesta ja virhemarginaalien paikkansapitävyydestä? Arvokeskustelua kyllä käytiin, mutta se keskittyi manoksiin sen sijaan, että sen olisi pitänyt tuoda esille puolueiden perimmäiset arvot.
Peräänkuulutan ensi kerran varalta enemmän puolueiden arvojen esilletuontia ja keskustelua siitä, miten kunkin puolueen vaaliohjelma sopii yhteen sen arvojen kanssa.
Toivokaamme, ettei mielikuvapiilomainonta leviä ensi vaaleissa vaaliblogeihin!
20. maaliskuuta 2007 kello 12.59
Päälimmäisenä jäi mieleen pari asiaa: nukkuvat ”oikeinäänestäjät” ja viimetipan ”ohjaavat” gallupit.
Onko se nyt varma, että kansa äänesti väärin, kun äänestysprosentti jäi vähän alhaiseksi? Eikö tämä Pisa-tutkimuksenkin mukaan lukutaitoinen kansa ymmärtänyt sittenkään, vaikka mainoksessa rautalangasta väännettiin, että paperikoneen käyttäjät pitävät sairaanhoitajaa tikkatauluna? Antavat sitten ressukat verbaalisen höpinän 15 %:n tasa-arvotuposta harhauttaa äänestämään väärää puoluetta? Onko siitä haittaa, että äänioikeutta käyttävät ne, jotka ovat oikeasti politiikasta kiinnostuneita?
Entäpä nämä äänestyspäivän aattona julkaistut tarkoitushakuiset gallupit? Voisiko osa äänestäjistä pitää SAK:n agressiiviseen jyräämiseen kyllästyneinä poliittisia linjanvetoja akselilla vasemmisto- eivasemmisto henkilökysymyksiäkin tärkeämpinä? Vihjaamalla kokoomuksen kannatuksen laskemiseen saadaan osa liikkuvista äänestäjistä viime tipassa vaihtamaan kokoomuksesta keskustaan, jos sillä uskotaan paremmin estettävän SDP:n pääministeripuolueeksi meno. Jo runsas 10 000 äänestäjän siirtyminen riitti johtoaseman vaihtumiseen! Onko tämä vaaliin asti jatkuva gallupointi tapana muissakin länsimaisissa demokratioissa? Edellinen hallitus ja presidentti ovat siirtäneet vastuun Suomen turvallisuuspolitiikasta Suomen Gallupille. Samaan syssyynhän voitaisiin kaikki vaalitkin hoitaa samalla tavalla, jolloin säästyisi pitkä penni eikä kukaan ”nukkuisi” onnensa ohi.
20. maaliskuuta 2007 kello 13.57
Pieneläkeläiset, sekä osa maatalousyrittäjistä ja lapsiperheistä ovat tänä päivänä niin tiukoilla, että he tarttuvat, kuten ainakin hukkuvat, pienimpäänkin oljen korteen.
Tässä tilanteessa osa ei äänestänyt ollenkaan, kun taas osa protestoi äänestämällä kokoomusta. Jotkut taas hakivat turvaa populistisilta pienpuolueilta.
Meillä Keski-Suomessakin osaan tehosi perussuomalaisten ja kristillisten lupaukset paremmasta huomisesta. Varsinkin Toimi Kankaanniemi ( kd. ) kunnostautui pitkäjänteisellä hallituksen eläkepolitiikan arvostelulla.
Olisikohan keskustankin kannattanut hieman populisoida sanomaansa?
Demarit näyttävät vaalimainonnastaan päätellen elävän kaukana menneisyydessä.
20. maaliskuuta 2007 kello 14.03
Harvoinpa on ollut näin masentunut olo vaalien jälkeen. Pari mielestäni mielenkiintoista asiaa SDP:n vaalitappiosta. Aikaisempien selvitysten valossa on ainakin uskottu että äänestäjien liikkuvuus on suurta SDP:n ja Vasemmistoliiton välillä. Jostain syystä vihreät sekoitetaan tähän kuvioon usein, vaikka liikkuvuutta sinne suuntaan tai sieltä ei itse asiassa juuri ole. Näistä vaaleista uutisoitiin kuitenkin että alueita tarkasteltaessa Vasemmistoliiton äänet livahtivat Perussuomalaisille. Näin ollen SDP olisi hävinnyt suoraan Kokoomukselle kohtuullisen hyvin toimeentulevissa liikkuvissa äänestäjissä. Demarien tulisi nyt löytää uusi linja – enkä olisi niin varma että vastaus on asettua suoraan sinne politiiseen keskustaan kahden muun suuren seuraksi. Demarit tarvitsevat uuden puheenjohtajan (olkoon Heinäluoma vaikka kuinka kokenut, vanha ja kulahtanut sekä kohtuullisen persoonaton hän on) ja demarit tarvitsevat uusia asioita, reippaita aloitteita ja selkeän ohjelman siitä mitä tehdään, varsinkin sellaisille ongelmille joihin Kokoomus ei tarjoa vaihtoehtoja. Demarit olisivat fiksuja jos seuraavassa puoluekokouksessa valitsisivat puolueen johtoon vaikka nuorehkon naisen.
Perussuomalaiset on jännä puolue. Luulen, että Timo Soini ei ole niin tyhmä että kovin suuresti edes yrittäisi olla tyrkyllä hallitukseen, hallitusvastuu jos mikä kaataisi koko puolueen. Tällä haavaa ääniä näyttäisi tulevan räksyttämällä varsin kovaäänisesti oppositiosta pakottaen hallituspuolueet käyttämään omaa retoriikkaansa. On itse asiassa sangen jännittävää seurata sitä kuinka pitkään Soinin jatkaa linjaansa syyttää sukkien väärästä väristäkin Suomen EU-jäsenyyttä kun yhtään kukaan toisista puolueista ei näytä uskaltavan käydä keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Luulen että tämä EU-vastaisuus on aika pitkälti yksi sellainen tekijä millä Perussuomalaiset imevät ääniä Vasemmistoliitosta ja Keskustasta, joissa molemmissa olemassaoleva sangen vahva EU-kriittinen oppositio on pidetty pois puolueen virallisesta linjasta. Tässä mielessä oli vain ajan kysymys ennen kuin Perussuomalaisten kaltainen puolue ilmestyy – EU-kansanäänestyksen jälkeen EU-vastaisuudesta jotenkin ikään kuin vaiettiin jokaisessa puolueessa joka halusi hallitukseen. Eivät nämä EU-kriitikot ja suorat vastustajat tietenkään vain maagisesti vaikenemalla mihinkään kadonneet. Eivät viime vappuna mieltään osoittaneet nuoret tai Smash Asemissa hälyä aiheuttaneet parikymmentä anarkistia minusta vielä lyöneet laudalta EU-kansanäänestyksen alla traktoreilla lantakasoja Helsingin keskustaan kuskanneista ja EU:n lippuja polttaneista maanviljelijöistä.
20. maaliskuuta 2007 kello 14.05
Demareiden ja Tarja Halosen voitto presidentinvaaleissa alkaa vaikuttaa Pyrrhoksen voitolta. Kuvitelkaapa jos Niinistö olisi näiden vaalien aikana istunut Mäntyniemessä! Kymmeniä tuhansia ääniä olisi hakenut paikkaansa, kuten uuni Kalle Päätalon kirjoissa. Nyt ne kotiutuvat Kokoomukselle taaten vaalivoiton.
Muutenkin silmäni aukenivat huomaamaan näissä vaaleissa, että SDP taitaa olla auringonlaskun puolue. Epäilyni nousee siitä tosiasiasta, että SDP:n kannattajakunta on näyttää olevan etupäässä eläköitynyttä väkeä. Voimakas nuorisoliike puuttuu toisin kuin Keskustalta ja Kokoomukselta. Mielenkiintoista nähdä, olivatko nämä vaalit taitekohta Suomen oikeistolaistumisessa, kuten Esko Aho vaali-iltana ounasteli.
20. maaliskuuta 2007 kello 14.06
Enisinnäkin Sauli Niinistön toi kokoomuksen lisäpaikoista suoraan vain pari, sillä Uudellamaalla kokoomus olisi kasvanut muutoinkin ja valtaosa lisäpaikoista tuli muualta kuin Uudeltamaalta. Toki Niinistö oli oiva toinen veturi kokoomuksen kampanjalle ja hän tuki puolueen vaalityötä suuresti.
Mutta liian helppoa on selittää Kokoomuksen menestystä vain Saulilla, mihin moni puolueen ulkopuolinen näyttää helposti sortuvan. Totta kai Niinistö vaikutti, mutta kyllä kokoomuslaiset blogiin kommentoivat ovat oikeassa siinä, että puheenjohtaja Katainen voitti jälleen kerran vaalikeskusteluissa ja muissa esiintymisissä luontevuudellaan, rauhallisuudellaan ja sosiaalisilla taidoillaan muiden isojen puolueiden johtajat.
Muistakaa vain mikä tietoylivoima pääministerillä ja valtiovarainministerillä on oppositiojohtajaan, joka ei edes ole ollut hallituksessa. Ja mistä sitä eroa oikeastaan viimeisissä tenteissä huomasi? LIsäksi Katainen malttaa kuunnella ja odottta että tulisi myös kuulluksi.
Itse asiassa Kepun mainos ”vähän kuin itseäisi äänestäisit” sopikin kuvaamaan paremmin luontevaa Kataista kuin itsevarmaa pääministeriroolin taakse kätkeytynyttä Vanhasta. Olikin mielenkiintoinen kontrasti, että kun Kepu ajoi ehdokkaansa tekemään eri puolilla Suomen kaikkien aikojen kalliimpia kampanjoita ja mainosti itseään pääministerin valintamahdollisuudella – niin samalla se sloganissa yritti kuitenkin rinnastaa ehokaat Matti Meikäläisiin… yli 50 000 euron kampanjoita tekeviä ehdokkaita ajatellessaan on vaikea mieltää, että itseänihän minä tässä äänestän.
Kataiselle ja Kokoomuksen kampanjalle erityinen tunnustus on annettava siitä, että puolue uskoi loppuun asti valittuun linjaan, piti siitä kiinni ja oli uskottava sisäisesti ja ulkoisesti. Kun aiemmin olen ollut tekemässä vaalikampanjaa eri puolueen jäsenenä, niin nyt kun pääsin sivusta seuraamaan kokoomuksen tapaa kampanjoida ja johdon tukea kentälle päin – niin täytyy sanoa, että kokoomus vähintään ansaitsi voittonsa.
Taktiikka saattoi olla kahden kärjen taktiikka, mutta Katainen hommaa päämäärätietoisesti johti ja johtajuutensa kyvyt samalla osoitti
20. maaliskuuta 2007 kello 15.34
Teija Tiilikainen kirjoittaa maikkarin Nettivieras-kolumnissa mm.:”Suomalaiset kuuluvat EU:n kriittisimpiin kansakuntiin ja alaspäin on tultu monta piirua niistä jäsenyyden alkuajoista, kun unionin asioista vielä mittelöitiin vilkkaasti sekä puolesta että vastaan. Puolueilla ei olisi varaa vaieta EU:sta. Vaikenemisen hinta voi käydä kalliiksi.”
Tiilikainen käsittelee artikkelissaan muitakin asioita, joista vaaleissa ei paljoakaan puhuttu. Seuraavaa vaalikeskustelua ajatellen kannataisi ehkä meidän blogikommentoijienkin lukea Tiilikaisen artikkeli ”Vaietut vaaliteemat” http://www.mtv3.fi/uutiset/nettivieras.shtml
20. maaliskuuta 2007 kello 15.59
Minun on ollut hyvin vaikea tajuta kansalaisten äänestyskäyttäytymistä – en löydä minkäänlaista logiikkaa sille, että nykyinen hallituskoalitio äänestettiin pellolle.
Toinen kummallinen seikka mietityttää myös – miksi Keskustan vaalitappiosta ei liioin suuresti olla huolissaan?
Keskustan vaalikampanja oli valjastettu varman päälle ennustettavuuden, vakauden ja rehellisyyden nimiin vannovan Matti Vanhasen imagoon. ”Saat kaupan päälle pääministerin erikoistarjouksena äänestäessäsi Keskustaa” – oli aika mainio tarjous äänestäjälle. Se ei tainnut kuitenkaan naurattaa keskustalaisia ja mielestäni syytkin olivat selvät: keskusta ei tuonut esiin omaa keskustalaista linjaansa riittävän selkeästi ja keskusta unohti jopa suuren, perinteisen äänestäjäkuntansa eli maaseudun väen ja viljelijät. Tämä sitten näkyi tuloksissa esimerkiksi Mietaan Jussin suurena äänimääränä, joka muistaakseni ei ole tehnyt päivääkään edes kunnallispolitiikkaa. Ja tämä tapahtui Keskustan ydinalueella Pohjanmaalla.
Ylipäätään hallituskoalition tappio vaaleissa oli hämmästyttävä, sillä olihan hallitus onnistunut paremmin kuin miesmuistiin hallitukset ja keskivertosuomalaiset poimivat hedelmät viime vuonna sellaisen hämmästyttävän runsaan 6 prosentin talouskasvun ansiosta, jollainen luku on nykyisin tyypillinen nk siirtymätalouksille kuten Venäjä, Balttian maat jne. Kuka tämän vielä pistää paremmaksi ? Mielestäni vaalitulosta ei voi selittää huonolla taloudenpidolla tai väärien päätösten sarjana.
Toki demareitten pitkä vallassaolo on vaikuttanut heidän käytökseensä ja uutta ruutia tarvittaisiin puolueen piippuun. Don Heinäluoma on vanhahtava, takavuosien ay-pamppua muistuttava hymyilevä lohikäärme, jonka oma persoonasta ei välittynyt muita sävyjä äänestäjille kuin jonkinlainen itsevarmuus ja toisaalla epävarmuus, joka ilmeni pienenä ylemmyydentunteena ja alentuvana käytöksenä. Tässä käytöshabituksessa erot ovat hiuksenhienoja, mutta ne näkee se sokea Reetakin. Lipposen jälkeen, jota jo kerittiin pitämään merkittävänä valtiomiehenä, ei ole helppo tarttua ruoriin ja nyt sitten ajettiin karille. Olen sitä mieltä, että demareista löytyy kyllä puhtia korjata mokia, mutta myös suuria henkilövaihdoksia tarvitaan ja liputtaisin jo demarina naisjohtajan suuntaan: Päivi Lipponen jo kerkisi avaamaan suunsa vaali-iltana ja aloitti kriittisen keskustelun.
Me saamme sen porvarihallituksen, mutta mitä me sillä teemme? Miten Kokoomus pystyy hyödyntämään Saulin menestyksen vai kykeneekö mitenkään? Tuleva hallitus tulee työskentelemään selvästi heikommassa taloussuhdanteessa ja myötätuulta maailmantaloudesta en usko tulevan enää entiseen malliin. Globalisaatioon ei voida tarttua miekan kanssa, vaan sen vierellä eletään ja siihen on jo sopeuduttu. Nyt odotetaan niitä määräaikaisten työsuhteiden loppumista, hoiva-alan palkkojen korottamista, akateemisten alojen naistutkijoiden palkannostoja, panoksia vanhusten huoltoon ja koulutukseen.
Ennen kaikkea hallitukselta odotetaan visiointikykyä ja nähdä asiat pidemmälle kuin neljän vuoden perään. Hallituksen pitäisi vetää koulutuslinjaukset siten, että ne tulevaisuudessa vastaavat talouselämän tarpeita ja turvaavat työvoiman kysynnän laadun ja määrän. Hallituksen pitäisi myös ymmärtää paremmin panostaa viennin kehittämiseen sekä kaupallis-taloudellisten suhteiden tiivistämiseen itäisen naapurin kanssa ja saada aikaan jatkuva, tuottava ja luonteva keskustelu Venäjän kanssa niin ulkopoliittisella kuin kaupallisellakin tasolla. Suomen ja Venäjän talouksien likeisempi integraatio on asia, jota Suomen ei oman hyvinvointinsa kannalta pitäisi unohtaa.
Mitä tulee vielä Salen suureen messiasmaiseen menestykseen, niin sen osalta olen skeptinen ja aivan yhtä hämmästynyt kuin vaalituloksesta yleensä. Mielestäni tässä jouduttaneen siihen Keisarin uudet vaatteet-näytelmään. Mikä posti on riittävän kiva Saulille, miten häntä maanitella ja palkita? Voisiko häntä kiinnostaa eduskunnan puhemiehen tehtävät, joista on muotoutunut norsujen hautausmaan-tyyppinen ilmiö: puheenmiehen pöntöstä lähdetään yleensä eläkkeelle muistelmia kirjoittamaan, eikä takaisin politiikan terävään kärkeen. Voisiko tällainen eläköitymisvalmennus kiinnostaa Salea ?
Antoisat vaalit nämä ovat olleet. Timo Soinin puolesta iloinen – selkokielistä ja suorasukaista tekstiä on ilo kuunnella ja kun sillä saa lisäpaikkoja tässä värittömässä ja hajuttomassa politiikan kentässä niin ihan rentouttavaa katsella sivusta.
Hyvää kevättä kaikille ja odotamme ministerilistoja.
20. maaliskuuta 2007 kello 15.59
Juha Koivunevalle:
SDP:n ehdokkaista 33 % oli alle 40 vuotiaita, kokoomuksen ehdokkaista 28 %. Tämä ei tue teoriaa ”auringonlaskun puolueesta”. Ei myöskään eläkeläisväen tuki SDP:lle, sillä se väestönosahan on kasvamassa, huom.
SDP:llä on kyllä haaste, ja se on kohtuullisen hyvin toimeentulevan keskiluokan puhuttelu asiateemoilla. Tämä äänestämässä aina käyvä koulutettu keskiluokka saattaa kyllä kannattaa myös SDP:tä, sikäli kun asia heihin puree. Kun koulutustaso nousee, SDP ei voi tavoitella enää vain duunareiden ääniä, eikä tehdä sitä vanhentunein keinoin.
Yleisesti vaaleista on todettava (kaikki merkittävä on varmaankin jo sanottu tosin), että ainakaan se, että vaaleissa ei näytä olevan asiaa, mihin ottaa kantaa, ei suosi vasemmistoa. Viihde vie oikealle, koska viihdyttävimmän markkinan saa aikaan rahalla. Tällä en tarkoita sitä, että oikeistolla ei voisi olla asiallista sanottavaa. Kataisessa ja Niinistössä lienee myös molemmissa porvarillista hillittyä charmia, jolle voi nostaa hattua kuka tahansa.
20. maaliskuuta 2007 kello 16.05
Pieniä puolueita, jotka kuitenkin koostuu ihmisistä ei pitäisi loukata,(edes vallanhalussa)nimittelemällä apupuolueiksi. Sekin aika on mennyt jo vuosikymmeniä sitten. Uskottavaan politiikkaan (yhteisten asioiden hoitaminen läpinäkyvästi ja rehellisesti), ja siihen palaaminen, vaatii kansan tahdon huomioimista sekä yhteistyökykyä, joka ilmenee meille lopulta hallitusohjelman muodossa. Vain Kansan tahdon kuuleminen ja kunnioittaminen johtaa poliittisen järjestelmän ja päättäjien uskottavuuden sekä äänestysaktiivisuuden kasvuun myös maaseudulla. -Muita lääkkeitä ei ole.
20. maaliskuuta 2007 kello 16.06
On totta, että ulkopoliittinen sekä EU-keskustelu oli vaaleissa vähäistä. Mutta kyllä sitäkin oli. Eipä se näyttänyt ns mediaakaan valtavasti kiinnostavan. Oli paljon helpompi seurata erinäisten ehdokkaitten keskinäistä kisaa.
Palaan taas mieliaiheeseeni – vaalijärjestelmään. Nykyinen vahva henkilövaalisysteemi rajoittaa keskustelupiiriä. Ei uskalleta puuttua riskialttiisiin aiheisiin. Puolueiden linjaukset muotoillaan ”kaikille sopiviksi”. Ja vaikka puolueella olisi joihinkin asioihin selkeä linjakin, ehdokkaat voivat markkinoida vallan vastakkaista näkemystä.
Siinäpä valitsijaparka on ihmeissään.
Ihmettelen, että palstalla on niin vähän pohdittu rahan suurta roolia ehdokkaitten kamppailussa. Keskustelijat ovat ilmeisesti tyytyväisiä tähän tilanteeseen.
20. maaliskuuta 2007 kello 16.18
Naisilta toivoisin tosiaan minäkin rohkeutta ottaa kantaa Unskin blogissa. Meitä erilaisia ihmisiä mahtuu tännekin ja oma näkökulmamme ehkä auttaa toisia näkemään politiikan erilaiset säikeet.
Vaalitulos on tosiaan hämmentävä, mutta kertoo minusta lähinnä ”helppojen” ratkaisujen toiveesta. Esim. perussuomalaisten keinot parantaa tätä yhteiskuntaa jäävät aika heppoisiksi, mutta kyseessä ei taida olla niinkään parantamispyrkimys kuin ongelmien osoittelu. Parantaako Oopperan tuen lopettaminen todellakin suomalaisten arkea?
Muutos oli tulossa, sillä demarien punaisuus näkyy enää ”bemarin kyljessä ja tiilitalon seinässä”, kuten Oikoradan avajaisissa Mäntsälässä humoristisesti leiskautettiin.
Vihreiden menestys jäi alhaisemmaksi kuin itse kuvittelin, mutta omalla paikkakunnallani saimme toki edellisvaaleihin nähden vähän alle 5 % lisäkannatuksen. Se lupaa toivottavasti hyvää seuraavia vaaleja ajatellen.
20. maaliskuuta 2007 kello 16.32
Vaaleista ja rahasta sen verran, että en minä ainakaan ole tyytyväinen nykytilanteeseen. Niin kuin Esko Helle sen ilmaisi, nykyinen järjestelmä suosii itse äänestämisessä sitä että yksittäisiä henkilöitä ja heidän monesti yksittäisiä tavoitteitaan tuodaan suurella rahalla esille. Tämä on vähän nurinkurista, koska siellä eduskuntaryhmässä päätöksiä tehtäessä ymmärtääkseni se puolueen päätetty linja on kuitenkin ensisijainen.
Ymmärtääkseni Ruotsissa ei ole käytössä aivan puhdasta listavaalia, mutta tietysti huomattavasti vähemmän henkilöihin keskittyvä järjestelmä kuin Suomessa. Pitäisin itse siirtymää vähän sellaisen suuntaan hyvänä asiana Suomessa, mutta en usko sellaisen esityksen saavan mitään suurta suosiota. Puolueiden ohjelmien merkityksellisyyttä pitäisi kuitenkin mielestäni paljon enemmän korostaa.
Joku tälläkin palstalla ehdotteli STV-systeemiä joka on toki omiaan tyydyttämään niiden tarpeet jotka haluavat äänestää yksittäisiä henkilöitä yli puoluerajojen. En ole kauhean ihastunut ajatukseen ja erityisesti siihen miten luulisin sen vaikuttavan kampanjointiin, rahan käyttöön ja demokratiaan kokonaisuudessaan. Tällä hetkelläkään äänestäjät eivät pääosin jaksa tutustua edes 8 eduskuntapuolueen vaaliohjelmiin ja -tavoitteisiin. STV-järjestelmässä heidän olisi noin periaatteessa vaalipiiristä riippuen tutustuttava satojen yksittäisten ehdokkaiden yksittäisiin vaaliohjelmiin löytääkseen ehdokkaansa ja noin teoriassa toteuttaakseen demokratiaa. Tämä nyt melko selkeästi johtaisi siihen, että läpi mennään kun on heittää sata tonnia tai yli siihen että naama on joka paikassa esillä.
Odotan mielenkiinnolla tietoa siitä millaisilla budjeteilla näissä vaaleissa mentiin ensimmäistä kertaa läpi. Muutamia poikkeuksia sääntöön toki on, kun ääniharavat vetävät matalamman profiilin ehdokkaita perässään, mutta veikkaisin että se keskimääräinen summa on iso, eikä sellaiseen ole matti meikäläisellä varaa. Olisi hauska saada selvitykset siitä että kuka pääosin rahoittaa uudet kansanedustajat. Tämä ei toki varmaan käy niistä selvityksistä ilmi, koska eivät ne kovin tarkkoja ole eikä niitä kukaan kai mitenkään erityisemmin syynää. En muista mikä media sen uutisoi vaalien jälkeen, mutta ilmeisesti valittavien kansanedustajien ja äänestäjien väliset tuloerot ovat kasvaneet huimasti – siis kun katsotaan mikä on läpi päässeiden ehdokkaiden ansiotaso keskimäärin. Sääntönä näyttäisikin olevan se, että mitä henkilökeskeisempään mennään, sitä enemmän palaa rahaa ja sitä enemmän normaalit ihmiset syrjäytyvät poliittisesta prosessista.
20. maaliskuuta 2007 kello 16.50
Vaalivoittoja, torjuntavoittoja ja rökäletappioita arvioidessa on syytä muistaa nämäkin kauan ennen vaaleja tapahtuneet:
- Keskustasta loikkasi yksi kokoomukseen
- Kristillisdemokraateista loikkasi yksi kokoomukseen
Kokoomus voitti siis kahdeksan paikkaa. Kristillisdemokraatit eivät ”säilyttäneet kannatustaan” vaan nostivat sitä yhdellä. Ja keskusta hävisi kolme paikkaa.
20. maaliskuuta 2007 kello 17.03
Vaalien lopputulosta kommentoineet ovat analysoineet laajasti erityisesti sosiaalidemokraattien tappiota. Uskon, että sosdem.puolueen johdon ylimielisyys on ollut suurempi tekijä kuin mitä julkisuudessa on todettu aiemmin. Erityisesti asenne ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun on ollut tyyliä ”ei teidän kanssa kannata keskustella, ette kuitenkaan ymmärrä mitään”. Onneksi ei tarvitse enää pelätä, että Tuomioja jatkaisi ulkoministerinä. Toivon, että uusi asetelma antaa mahdollisuuksia uusille ennakkoluulottomille ajatuksille kuten esim. ”Suomen ja Ruotsin merivoimat voisi yhdistää”. Kiehtova ajatus merivoimissa asepalveluksen suorittaneelle ja ikänsä saaristossa ja merellä liikkuneelle. Vaikka hallitusneuvotteluista tulisikin vaikeat antaa uusi asetelma toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Toivottavasti hallitusvastuuseen nousevat puolueet eivät sorru lyhytnäköiseen politikointiin vaan katsovat horisontiin, joka on paljon kauempana kuin 4 vuoden päässä. Haasteet ovat kovat, keskustan ja kokoomuksen tulee kyetä rohkeisiin ja uusiin ratkaisuihin niin sisäpolitiikassa kuin myös ulko-ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka äänestysaktiivisuus jäi surullisen alas osoitti vaalin lopputulos kuitenkin, että äänestäjät ovat seuranneet ympäristössä tapahtunutta kehitystä ja valmiita antamaan uusien tuulien puhaltaa.
20. maaliskuuta 2007 kello 17.12
Hallitusspekulaatiot jatkuivat tänään ja KD, sekä vihreät ilmottautuivat mukaan hallitukseen. Mielestäni vihreät olisivat erinomainen vaihtoehto hallitukseen täydentämään keskustan, kokoomuksen ja RKP:n muodostamaa runkoa. Puheenjohtaja Tarja Cronberg ei ilmaissut mitään varsinaista kynnyskysymystä hallitusneuvotteluihin ja ilmoitti, että yhteistyölle on edellytykset. Vihreät ovat muuten aikaisemmin jo ilmoittaneet, että edes ydinvoima ei ole heille kynnyskysymys hallitukseen osallistumiselle, joten vihreiden mukana olo vahvistaisi uuden hallituksen runkoa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Olisiko KD:sta hallitukseen? Mielestäni KD:n politiikka on ollut viimeiset vuodet ontuvalla pohjalla. Haluaisin kysyä, että haluaako seuraava hallitus profiloitua abortinvastaisessa taistelussa? Puheenjohtaja Päivi Räsänen oli allekirjoittamassa 07.12.2006 aloitetta, jossa ehdotettiin aborttilakiin muutoksia. Räsänen vaati tuolloin, että aborttilakiin vuonna 1985 lisätty eugeeninen pykälä kumottaisiin. Haluaisin nyt kysyä, että tähänkö uuden hallituksen pitäisi lähteä mukaan?
Jan Rossi
20. maaliskuuta 2007 kello 17.51
Edellinen kommenttini jäi hiukan kesken. Kokoomuksen vaalivoitto on loistava asia ja samalla kokoomukselle erityisen suuri haaste. Mitä kokoomukselta vaaditaan seuraavan vaalikauden aikana. Moniakin asioita, mielestäni ennen muuta rohkeutta. Uskoa siihen, että tämä ei jää tähän jos vain rohkeutta riittää ajaa yhteiskuntamme kokonaisedun kannalta olennaisia asioita ja niihin kuuluu ulko-ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaiset kysymykset: Miten puolustusvoimia pitää kehittää, mihin taloudelliset rahkeet riittää, eikö paikallaan junnaavan NATO-asian sijasta voitaisi aktiivisesti ajaa pohjoismaiden puolustusyhteistyötä. Ruotsalaisen politiikon ehdotuksessa merivoimien yhdistämisestä on todella paljon järkeä, hän esitti joitakin hyviä perusteluja ja niitä löytyy paljon lisää. Suomen roolin EU:n puitteissa pitäisi aktivoitua, tämänkin osalta on täysin uusia mahdollisuuksia. Sauli Niinistö jossei pääministeriksi niin ainakin ulkoministeriksi, jolloin meillä on kielitaitoinen, edustava ja eurooppalaisilla foorumeilla jo valmiiksi tunnettu edustaja, tällaista mahdollisuutta ei saa jättää käyttämättä !!
20. maaliskuuta 2007 kello 23.13
Sauli Niinistökö eurooppalaisilla foorumeilla tunnettu? Toivottavasti jatkossa edes kotimaassa tarpeeksi tunnettu.
Presidentinvaalien toisen kierroksen alla erään etelä-suomalaisen opiston aikuisopiskelijat olivat lähdössä Lapin perukoille opintomatkalle. Kyseessä oli fiksuja oman alansa taitajia. Rehtori ja mukaan lähtevä opettaja alkoivat selvittää, miten äänestäminen onnistuisi reitin varreella. Siinä tilanteessa ilmeni, että yli kymmenen hengen ryhmässä oli monta, jotka eivät tienneet, kuka on Sauli Niinistö. Halosesta sentään kaikki olivat kuulleet aiemminkin.
Jo peruskoulu opetukseen pitäisi ilmeisesti lisätä yhteiskuntaoppia niin, että jokainen äänestäjä tajuaisi äänestämisen merkityksen. Liian paljon oli tällä kerralla tyhjiä lappuja.
21. maaliskuuta 2007 kello 11.07
Unto Hämäläinen
blogisi kommentoijat ovat oikeassa. Laadukas poliittinen keskustelu on Suomessa mahdollista. Harmi, että ehdokastenteissä ei ihan samalle tasolle päästy, mutta lohdutukseksi sanottakoon, että suora lähetys on eri asia kuin blogikeskustelu.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pienet puolueet tuovat väriä vaaleihin. Monipuoluejärjestelemän huono puoli on se, ettei kenenkään tarvitse pitää lupauksiaan. Jos hallitukseen tulee 3-4 puoluetta, voi aina vedota siihen, että jouduimme tekemään kompromisseja – saimme tämän ja tämän läpi, mutta ne muut…Vihreät ovat tämän hoksanneet jo etukäteen: ei ehdoton ei ydinvoimalle. Kaksipuoluejärjestelmä on rankempi eli no excuse. Suomen tilannetta ei voi verrata Ruotsiin, jossa oli etukäteen tiedossa vaihtoehdot. Meillä asiat sovitaan vaalien jälkeen. Olo on kuin EU:n huippukokousten jälkeen eli kaikki palaavat voittajina kotiin, mutta todellsiet saavutukset ovat hämärän intohimon kohde.