Hyvää huomenta
Tämä on järjestyksessä viideskymmenes (50!) merkintäni ja toiseksi viimeinen ennen vaaleja. Ensimmäisessä merkinnässäni lupasin, että kirjoitan näitä merkintöjä viisikymmentä, mutta muutama menee yli. Lahjotamaton laskuri näyttää, että tähän menneässä kommenttipalstalla on julkaistu näiden kymmenen viikon aikana 1681 kommenttia – tähän mennessä.
Se on hurja luku, tietysti Suomen ennätys ja paljon muutakin, mutta määrä ei kerro kaikkea. Kysymys on ennen kaikkea laadusta. Ne ovat nimellä kirjoitettuja, asiaa ja mielipiteitä sisältäviä kirjoituksia. Lämmin kiitos teille hyvät kommentaattorit. Ei heitetä vielä kesken. Vaaliviikonloppuna jatketaan keskustelua. Ja huomenaamuna tällä paikalla avataan VAALIVEIKKAUS, joka jatkuu sunnuntaihin kello 18 asti. Sen aika ei ole vielä.
Kiitän jo tässä vaiheessa myös lukijoita. Työtoverini Samuli Leivonniemi lähetti alkuviikosta viestin: Perässähiihtäjä käy kuumana. Se tarkoitti, että lukijaluvut ovat pongahtaneet poikkeuksellisen korkeiksi.
( Merkintä jatkuu. Lopussa on arvioitu Ylen Uutisten kello 17 julkistamaa uutta mielipidemittausta.)
Näistä tulee turhan pitkän jäähyväiset, joten en jatka hyvästelyjä tämän pitempään, vaan siirrytään vielä vaaliasiaan. Katsoin illalla kotisohvalta TV1:n suuren vaalikeskustelun. Ei käynyt kateeksi Johanna Saukkomaata ja Jan Anderssonia, jotka vielä yrittivät käydä läpi koko vaalitaistelun asialistan ja innostaa ulkopuolisten arvioijien, kuten Pirkko K. Koskisen ja Lauri Myllyvirran voimin puoluejohtajat keskustelemaan.
Välillä tuntui kuin Saukkomaalla ja Anderssonilla olisi ollut sormissaan loppuun puristetut sitruunat, joista piti yrittää tiristää se viimeinen tippa. Kuivaa oli – ei sieltä enää paljon irronnut.
Sanotaan, ettei ihmisen pitäisi koskaan nauraa, jos häntä ei oikeasti naurata. Kiinnitin huomiota siihen, että puoluejohtajat nauroivat toisilleen – tekonaurua. Se kuulosti vähän kornilta.
Kuka voitti ja kuka hävisi? Tukeudun itseäni parempiin asiantuntijoihin ja poimin tähän HS:n politiikan toimituksen viiden hengen raadin loppupisteet. Raatiin kuuluivat toimittajat Matti Mielonen, Piia Elonen, Hanna Kaarto, Minttu Mikkonen ja Pekka Vuoristo. ( HS sivu A5)
Olkoot raadin siis arvovaltaisen raadin arviot nyt keskustelun pohjana. Arvosanan arvosteluasteikko on 1-5.
1.Jyrki Katainen, 3,8
1. Timo Soini 3,8
3. Matti Vanhanen 3,6
4. Päivi Räsänen 3,4
5. Eero Heinäluoma 3,3
6. Tarja Cronberg 3,0
7. Martti Korhonen 2,6
8. Stefan Wallin 1,8
Näin puoluejohtajat pärjäsivät – raadin mielestä. En osaa väittää vastaan muiden kuin vasemmistoliiton Martti Korhosen kohdalla. Minusta hän oli eilenillalla hieman parempi kuin tuo arvosana näyttää ja on pärjännyt vaalikeskusteluissa selvästi paremmin kuin odotin etukäteen.
Suuren vaalikeskustelun aikana minua kiusasi koko ajan se sama asia, joka on piinannut koko vaalikampanjan ajan. Puhutaanko ylätasolla samoista asioista kuin vaalikentillä? Se oli viimeinen vaaleihin liittyvä ajatus, kun menin nukkumaan, ja oikein hätkähdin aamulla avatessani päätteen. Kommenttipalstalle oli yön aikana tullut historioitsija Jukka Relanderin, joka on vihreiden ehdokas, kommentti samasta asiasta.
Relander moittii pääministerikeskustelua ja kirjoittaa.
”Suuntaus vahvistui kiitos Paavo Lipposen taktisen vedon viime vaaleissa. Juuri Lipponen pelasi kokoomuksen ulos asettamalla kysymyksen: kumpi on pääministeri, hän vai Jäätteenmäki. Historian ironiaa lie siinä, että ei kumpikaan.
Tämä levy jäi näihin vaaleihin päälle. Tottakai vaalien tuloksena valikoituu myös pääministeri, mutta kansalaisille oman ehdokkaan löytäminen on usein tärkeämpää. Media seuraa pääministeriehdokkaita ja voivottelee että onpa tylsää, ihmiset taas tuntuvat ennennäkemättömän kiinnostuneilta itse politiikasta ja yksittäisten ehdokkaitten linjauksista. Tämä ei ole vain henkilökohtainen vaikutelmani, muilta kuulee samaa.
Pääministerin valinnan keskeisyys johtaa siihen, että kolmen suuren puheenjohtajat yrittävät esiintyä mahdollisimman pääministerimäisesti ja varovat rohkeita linjauksia. Välillä tuntuu siltä, että tuolla kolmen sepän patsaalla käydään ihan eri vaaleja kuin suurissa vaalikeskusteluissa. ”
Mielenkiintoista. Olettko samaa mieltä?
Suuret vaalikeskustelut ja muutkin suuret vaalitapahtumat ovat ohitse. Puoluejohtajat ja ehdokkaat keskittyvät kampanjoimaan kaduilla, toreilla ja ostoskeskuksissa.
Mielipidetutkimusrintamalla odotellaan rauhallisesti Yleisradion uutisten tutkimusta, jonka Taloustutkimus on tehnyt tai mahdollisesti se on työn alla. Se tulee ulos vielä ennen vaaleja. Uskokaa pois. Ja äsken kerrottiin, että se julkistetaan tänään kello 17 Ylen uutisissa radiossa ja televisisossa.
Ei ole vielä loppuyhteenvedon aika, mutta kerrataan nyt vielä vaalien pääkysymykset. Nehän ovat tietenkin: vanhusten huolto, valtiontalouden jakovara, palvelut vastaan verot, perintöveron uudistaminen, eläkeläisten verokohtelun parantaminen, ilmastonmuutos, bioenergian käytön laajentaminen, kunta- ja palvelurakenneuudistus, Nato-optio ja niin edelleen. Nämä ovat tärkeitä asioita, joista tuleva eduskunta päättää.
Mutta aivan vaalien kynnyksellä täytyy puhua myös siitä asiasta, josta vaaleissa on pohjimmaltaan kysymys eli VALLASTA. Perustuslain mukaan ylin valta Suomessa on kansalla, ja se valta annetaan vaaleissa eduskunnan käyttöön peräti neljäksi vuodeksi vuoteen 2011 asti.
Valta-mielessä vaalien pääkysymykset ovat seuraavat:
1. Säilyttääkö Sdp:n ja keskustan yhteinen punamultahallitus enemmistön eduskunnassa näin kahden suuren puolueen voimin? Niillä on vanhassa eduskunnassa 106 paikkaa. Jos säilyttää, sillä on mahdollisuus ja todennäköisesti halua jatkaa. Se tuli torstai-iltana taas todistetuksi: Heinäluoma ja Vanhanen pitivät henkisesti toisiaan kädestä vaalikeskustelussa.
2. Pystyykö kokoomus nostamaan kannatustaan ryskämällä nykyisestä 42 paikasta – kymmenen paikkaa ehkä? Silloin se pystyisi nousemaan jomman kumman punamultapuolueen ohi. Se olisi niin suuri muutos, ettei keskustalla ja Sdp:llä olisi yhdessä eduskuntaenemmistöä?
3. Mikä on suurin puolue? Sen puheenjohtaja pääsee avaamaan hallitusneuvottelut ja on niissä paalupaikalla.
4. Kumpi on neljänneksi suurin puolue, vasemmistoliitto vai vihreät? Viimeisissä mittauksissa niiden kannatusero oli vain yhden prosenttiyksikön luokkaa.
5. Pystyykö Rkp säilyttämään kannatuksensa sellaisena, että se pystyy uskottavasti tarjoutumaan hallituspuolueeksi, jota se on ollut 28 vuotta ilman sekunninkaan taukoa.
6. Miten käy kristillisdemokraattien? Nouseeko se ohi Rkp:n ?
7. Perussuomalaisten kannatus on todennäköisesti suurempaa kuin mittaukset näyttävät. Timo Soinin puolue on aina ollut gallup-tutkijoiden inhokki. Sen kannattajat eivät puhu äänestysaikeistaan. Helsinki on yksi avainpaikoista. Tony Halmeen äänet tuntuvat olevan edelleen jaossa. Nouseeko Helsingistä sittenkin myös kommunistinen protesti Steen1:n hahmossa?
8. Mikä on äänestysprosentti? Äänestävätkö suomalaiset ahkerammin kuin ensimmäisissä vaaleissa 1907, jolloin 70 prosenttia kävi uurnilla?
9. Kuka on vaalien ääniharava? ( Tämä oli vitsi – eihän se nyt ole pääkysymys, mutta kiinnostava.)
Ei näin aamusta tämän enempää. Jatkan ehkä tätä merkintää iltapäivällä tai illalla vähän riippuen siitä, tuleeko vielä yllätyksiä ja tuleeko Ylen uutisten mittaus tänään vai ei. Ja siis jatkan merkintää kello 17 jälkeen, kun luvut ovat käytettävissä.
Päivän hyvän kysymyksen pohjaksi suosittelen lukemista, jos aikaa on. HS:n sivulla A2 tutkija Riina Yrjölä arvioi vaalikampanjoita. Yrjölä katsoo niitä kauempaa, Lontoosta asti, ja vertailee niitä Tony Blairin uuden työväenpuolueen nousuun.
Päivän hyvä kysymys on. Mitä jäi näistä vaalikampanjoista käteen? Mikä oli hyvää, mikä huonoa? Jäikö joku asia tai ilmiö kokonaan käsittelemättä?
Perjantaina kello 17 jälkeen
Yleisradion uutistoimitus julkisti äsken Taloustutkimuksen tekemän mielipidemittukasen, joka on aivan painotuore, ensimmäiset kyselyt tehtiin tiistaina 13.3. ja viimeiset torstaina 15.3.
Tältä Ylen/Taloustutkimuksen luvut näyttävät:
Tämä on nyt kolmas peräkkäinen mittaus tällä viikolla ( RI/MTV3 tiistaina , HS-Gallup torstaina, Yle/Taloustutkimus perjantaina), joka näyttää, että keskusta on suurin puolue, jopa selvästi edellä sosiaalidemokraatteja.
Edellisessä Taloustutkimuksen mittauksessa keskusta sai 24,6 % ja nyt 24,7 prosenttia.
Keskusta on siis säilyttänyt kannatuksensa ja se on vahvasti paalupaikalla.
Sdp:n kannatus on edelleen ollut hienoisessa laskussa. Edellisessä TT:n mittauksessa se oli 22,3 ja nyt 21,3 prosenttia.
Kokoomuksen kannatus oli edellisessä 21,9 ja nyt 20,4 prosenttia.
Kamppailu neljännestä paikasta on tasaista. TT:n mittauksen mukaan vihreiden kannatus on niin kovassa nousussa, että se on ohittanut vasemmistoliiton, joka sekin on saanut suosionsa nousuun: vihreiden kannatus oli edellisellä kerralla 8,2 % ja nyt 9,7 %. Vasemmistoliiton kannatus oli edellisellä kerralla 8,9 ja nyt 9,3 %.
Pienten ryhmien kannatuksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia.
Mitä tästä voi sanoa?
Keskustalla on todella hyvä asema vaaleihin. Puolueen aktiiviväki saa lisäpotkua näistä lukemista. Suurimman puolueen asema on käden ulottuvilla, sillä tässä mittauksessa ero demareihin on kasvanut. Pahimmat kilpailijat ovat menettäneet, keskusta on pitänyt kannatuksensa.
Demareille tilanne on haasteellinen. Suurimman puolueen asema on mahdollinen, jos Sdp onnistuu löytämään yhteyden niihin epävarmoihin ja epäröiviin kannattajiinsa, joista HS-Gallup eilen kertoi. Mutta se edellyttäisi vaalikamppailun lopun onnistumista täysin nappiin.
Kokoomukselle Taloustutkimuksen numeroiden täytyy olla pienoinen shokki. Tätä kokoomuksessa ei osattu odottaa, sillä alkuviikon mittaukset näyttivät hyviä, nousevia lukuja. Nyt pitääkin lähteä huonoimmista lähtöasemista kuin luultiin – ja aikaa nokan nousuun kääntämiseen on kovin vähän. Toisaalta ero demareihin ei ole kuin vajaa prosenttiyksikkö. Se on vähän.
Suurin merkitys tällä mittauksella on vihreille. Paikallaan polkenut kannatus onkin lähtenyt nousuun – ainakin yhdessä mittauksessa. Olisiko neljänneksi suurimman puolueen asema sittenkin saatavissa? Sitä kannattaa ainakin tavoitella.
Summa summarum. Näistä tuli sittenkin mielenkiintoiset vaalit. Nyt voi vaikuttaa!
Tänä iltana täytyy laskea ja pohdiskella, sillä huomenaamuna tässä blogissa avataan vaaliveikkaus, johon kannattaa lähteä mukaan.
16. maaliskuuta 2007 kello 8.17
Hyvä Unski – Kysyit, että jäikö joku asia tai ilmiö kokonaan käsittelemättä näissä vaaleissa? No, vastaushan on helppo. Ei Suomen suhdetta Natoon selvitetty oikeastaan millään tavalla vaalikeskusteluissa, eikä muutenkaan kovin analyyttisesti pyritty hahmottamaan Suomen tulevaisuuden turvallisuuspoliittisia muutospaineita. Lisäksi ihmettelen suuresti, että miksi Venäjän ja Saksan väliseen kaasuputkihankkeeseen ei kiinnitetty enempää huomiota, sillä se tulee muuttamaan oleellisesti Itämeren strategista tasapainoa. Samalla ei pohdittu kuinka putki tulee vaikuttamaan Suomen ja Viron suhteisiin. Samalla etupiirijaon uudelleen herääminen jäi käsittelemättä. Nouseva Venäjä näyttää tulleen täytenä yllätyksenä Suomelle. Seuraavan neljän vuoden tulemme näkemään uhmakkaan Venäjän satojen miljardien dollarien keskellä. Näemme totalitarisimiin vajoavan Venäjän, joka vähät välittää demokratian kehittämisestä. Kremlille kaikki kaikessa on sen aseman säilyttäminen kansalaisoikeuksien kustannuksella. Tästä kehityksestä sitten pitää vaieta? Eilen Putin ilmoitti perustavansa uuden viraston hallitsemaan mediaa. Suomeksi sanottuna kyseessä on sensuurioperaatio ennen ensi vuoden ns. presidentinvaaleja.
16. maaliskuuta 2007 kello 8.45
YLE TV1:n suurta vaalitenttiä seurasi keskimäärin 534 000 katsojaa.
Lähetyksen ensimmäisellä tunnilla katsojamäärä oli arvioni (perustuu graafiseen esitykseen, jossa on aina hieman tulkinnanvaraa) reilut 600 000.
Kirjailija ja humoristi Mark Twain ilmaisi aikanaan mielipiteensä pitkäpiimäisistä kirkonmiehistä sanoen ”harva syntinen pelastuu saarnan toisella tunnilla”. Klo 22 alkaen katsojamäärä alkoi hiljalleen laskea, kunnes lähetyksen viimeisen vartin aikana katsojapako alkoi olla lukujen valossa varsin voimakasta.
Mainittakoon myös, että samanaikaisesti Sauli Niinistön vierailua MTV3:n Joonas -keskusteluohjelmassa seurasi keskimäärin 360 000 katsojaa.
16. maaliskuuta 2007 kello 8.50
Kiitos, Unski, hyvistä kysymyksistä. Mitä kampanjoista jäi käteen, sitä mietin itsekin myös tämän illan Pressiklubia (TV2 klo 20) varten, jossa pitäisi antaman tuomio: kuka voitti vaalit mediassa?
Jukka Relanderin havainto on terävä ja oikeaan osuva. Me mediassa selostamme vaaleja kuin urheilukilpailuja. Valta – tuleva hallituskoalitio -kiinnostaa. Kaksi tärkeää tasoa jää vähemmälle. Yhtäältä kansalaisten arki: mitä konkreettista apua lapsiperheet, pätkätyöläiset ja köyhät tarvitsevat. Toisaalta yhteiskunnan suuret linjat, millaista reformia sosiaaliturva tarvitsee ja millä mittavilla toimilla ilmastonmuutokseen vastataan.
Näihin kysymyksiin saisimme aloitteellisempia vastauksia kentällä uurastavilta ehdokkailta kuin varovaisilta puoluejohtajilta.
Samaan aikaan on niin, että kansa on tyytyväinen Suomen nykytilaan, kuten EVA:n asennetutkimuksesta ilmenee. Olemme jopa omahyväisiä. Ongelmat ovat ulkopuolella, joten pidetään ne siellä. Me konservatiiviset suomalaiset olemme siis saaneet konservatiivisen vaalikampanjan, koska olemme sellaisen ansainneet.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.12
Parasta antia
Torstainen vaaliväittely Rake-salissa oli koko pitkän keskustelusarjan parasta antia. Puheenjohtaja Unto Hämäläinen antoi tilaa sekä Matti Vanhaselle että Eero Heinäluomalle, mutta yhteenkään aihe-alueeseen ei takerrutta.. Poliittisia eroja tuli näin näkyviin, vaikka yhteisymmärryksen henki suurissa kysymyksissä leijailikin.
Ensimmäisen kerran huomasin, että kyllä Heinäluomastakin voisi tulla aivan kelpo pääministeri, jos sellaiseen asetelmaan vaalin tuloksena päädytään. Vanhasen suvereeni asema on murtumaton ja tietenkin toivon hänen jatkavan poikkeuksellisen komeaa uraansa.
Jyrki Kataisen, joka ei ollut tässä keskustelussa tivaamassa, kohdalla en ole tuollaista herätystä kokenut ja voi olla etten koskaan koekaan.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.26
Punamullan gallup-suosiosta huolimatta provosoin sen enempiä perustelematta. Dream Team seuraavaksi neljäksi vuodeksi: keskusta – kokoomus – vihreät. Vanhanen tukee henkisesti Heinäluomaa, koska ei halua turhaan polttaa siltoja. Samoin Heinäluoma tukee Vanhasta samasta syystä. Lipposen ja Jäätteenmäen suoritus viime vaalien alla on vielä tuoreessa muistissa varoittavana esimerkkinä.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.39
Maksuttoman koulutuksen säilyttäminen ei ole noussut vaaliteemaksi, vaikka lukukausimaksuja on ajoittain väläytelty tällä vaalikaudella hallituksen ministereitä myöten. Huomio on kiinnittynyt opiskelijoiden asemassa opintorahaan, jonka 15 % korottamisen pitäiti nyt olla jo varmaa, koska kaikki eduskuntapuolueet ovat onneksi vihdoin luvanneet sen.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY asetti viikko sitten vaaleihin oman ehdokkaansa nimeltä Maksuton Koulutus (ks. http://www.hyy.helsinki.fi/suomi/3/news/251). Peukut pystyyn, että ehdokas numero 0 menestyy ja uusi hallitus ei lähde ujuttamaan lukukausimaksuja suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään. Maksuton koulutus on paras koulutuksen tasa-arvon ja laadun tae.
Eilisen Ylen tv-keskustelun yleisössä istuneena: oli silmiinpistävää, että kolmen suuren puolueen edustajat ottivat ja saivat suhteettoman paljon puheaikaa. Tasapuolisuuteen puheenvuorojen määrässä olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. Nyt kohteliaimmat hävisivät puheenvuorojen määrässä, minkä huomaa HS:n raadin listastakin. Mielenkiintoista ja myönteistä oli, että toimittajat nostivat keskusteluun kaikki vihreiden pääteemat: lapsiperheiden köyhyyden poistamisen, työelämän muutoksen ja ilmastonmuutoksen.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.40
Olen Jan Rossin kanssa samoilla linjoilla. Äänestäessäni ennakkoon minulle oli ehdokkaan Natomyönteisyys tärkein pointti. Olen nähnyt sota-ajan ja sitä seuranneen vuosikymmenien ison Venäjän karhun halailuajan enkä missään nimessä halua niitä takaisin. Suomen ulkopolitiikasta päättävät nyt paljolti 1970-luvun radikaaliylioppilaat noustuaan kansakunnan johtoon eivätkä he varmasti muuta kantojaan edes asiantuntijoiden selvän vastauksen vuoksi. Toiseksi tärkein pointti ehdokkaan valinnassa oli paikallisuus. Aikaisemmin naapurikaupungin muuten erittäin pätevä ehdokas sai ääneni, mutta nyt oman kaupungin asiat perinpohjin tunteva kandidaatti oli nyt valintani. Vantaalaisia kansanedustajia kun viime eduskunnassa oli vain kolme kun Espoollakin heitä oli peräti kahdeksan. Television vaalikeskustelut ovat niin tylsää katsottavaa, että muilta kanavilta tai muuten varmasti löytyy kiinnostavampaa. Mitä järkeä on yhä uudelleen ja uudelleen odottaa samoilta sinänsä sympaattisilta johtajilta samoja vastauksia, jotka jo ennen keskusteluja olivat melko lailla selkeästi politiikasta vähänkään kiinnostuneiden tiedossa.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.40
Jos päivän kysymykseen olisi vastattava yhdellä sanalla, se olisi viihde. Näin on sanottava, jos ja kun vaaleja ajattelee hiukan etäisyyttä ottaen. Ryhtymättä dramatisoimaan monille itsestään selviä asioita tai yrittämättä heittäytyä filosofiksi kyllä politiikka nykymuodossaan tuntuu menettäneen lähes kaiken merkityksellisen sisältönsä. Vertaisin nykyistä valtakunnanpolitiikkaa opiskelijapolitiikkaan, jota olen seuraillut sivusta 80-luvulta alkaen. Siinä, siis opiskelijapolitiikassa, on aina ollut jotain lapsekasta: ollaan ottavinaan poliittisia kantoja, pyöritään kaikki kuitenkin samalla hiekkalaatikolla, ja viritellään pikkuromansseja (isoimmat pojat keräävät ympärilleen kivoimmat mimmit). Näitä pieniä ”poliittisia” kantoja otetaan senkin mukaan, ”kenellä on parhaat bileet”. Katsotaanpa sunnuntaina, niin tällainenkin kommentti kuullaan.
En olisi edes kovin optimistinen siinäkään asiassa, että monet yksittäiset ehdokkaat tuntuvat puhuvan enemmän asiaa kuin eturivi. Pelkään nimittäin, että heidänkin asiansa lopahtaa siinä vaiheessa, kun vastuu mahdollisesti kasvaa.
Joku minua viisaampi osaa ehkä kertoa, mistä tämä kaiken viihteellistyminen mahtaa johtua. Asiathan eivät oikeasti ole kuitenkaan mihinkään loppuneet. Maailmassa lienee esimerkiksi nälkää näkeviä enemmän kuin vaikkapa synkällä 70-luvulla.
16. maaliskuuta 2007 kello 9.52
Parasta näissä vaaleissa on ollut innostunut puoluejohtaja, eilinen Rake-salin väittely, ihmisten tapaaminen ja kannustavat kommentit! Demokratia on ihanaa!
16. maaliskuuta 2007 kello 9.53
Hassua, sama gallup, joka näytti kokoomuksen olevan suunnassa ohittaa punamultapuolueet, näytti, että vain 23% suomalaisista haluaa porvarihallituksen. 43% haluaa punamullan ja 16% sinipunan. Ehkä Suomessa on niin totuttu, että SDP on hallituksessa, ettei nähdä vaivaa äänestä ko. puoluetta?
Vaalitenteissä itse haluaisin kuunnella enemmän puoluejohtajien suusta sitä, mikä heidän puolueensa aate on ja miten ne eroavat muiden puolueiden aatteista. Nyt tenteissä on keskitytty nälvimään toisia, kaikki yrittävät luoda omasta puolueestaan hyviä mielikuvia ja taas lyttäämään toisten puolueiden yrityksiä parantaa omia mielikuviaan.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.01
Itselleni on jäänyt tässä vaalien aikaan tasan yksi kysymys epäselväksi. Millä perusteella tuleva pääministeri valitaan?
Reetta ehdotteli ystävällisesti toisessa blogissa EVG, mutten löytänyt vastausta. Osaisiko joku täällä kertoa valintaprosessista tarkemmin?
16. maaliskuuta 2007 kello 10.05
Keskisuomalaisen päätoimittaja, professori Erkki Laatikainen oli aamun radiolähetyksessä, joka toistaiseksi kuuluu Ruotsiin. Hän huomautti, että oikeusministeri Leena Luhtaseen on kohdistunut valtava ajojahti. Netistä seuraten Iltalehti on pyörittänyt tyhjää myllyä kai jo toista viikkoa.
YLE kysyi asiantuntijoilta ulkopolitiikasta. Tiedämme, mitä 60 prosenttia heistä vastasi, mutta emme tiedä, ketkä olivat asiantuntijoita, jotka vastasivat ja ketkä vaikenivat. Emme voi sijoittaa saatua tulosta mihinkään uskottavaan yhteyteen.
Uutista on kuitenkin siteerattu, tulkittu ja vaadittu keskustelua. Mistä? Vaikka Rossin ja Romakkaniemen useat kirjoitukset tuntuvat ideologisesti äärikonservatiivisilta kaltaiselleni radikaalille porvarille, on heidän kirjoittelunsa ollut pääosin hyvin analyyttistä ja perusteltua. Kiitos heille. Miksi media ei pysty samaan?
Helsingin Sanomien iltaisen puheenjohtajakeskustelun arvioissa välittyy lehden tendenssi: lukijan kannalta pettymys oli, että kokoomuksen ehdokas jäi alle viiden tähden ja vihreiden vain kolmeen. Puheita arvioineen papin pakkaslukemat sekä Wallinille, Soinille että vasemmiston ehdokkaille osoittavat samaa tietämättömyyttä yhteiskunnallisista kysymyksistä kuin vuoden takaisissa presidenttiehdokasarvioinneissa. Puhetta ei voine arvioida säärien perusteella asiat unohtaen. Tai oliko papilla tutkittua tietoa, kuinka nuoret tulkitsevat puheen asioita. Uskon, että ei ollut.
Perässähiihtäjän havainto vihreiden ja vasemmiston voimasuhteesta kaipaa myös korjaamista. Vuodessa vasemmistoliitto näyttää ottaneen vihreisiin nähden plus 3 prosenttiyksikköä etumatkaa. Vuosi sitten vihreät olivat edellä pari yksikköä ja eilisessä HS:ssä vihreät olivat 1,5 yksikköä takana. Luku on eri kuin yksi yksikkö. Vihreiden kannatuksesta laskettuna vasemmistoliittoa kannattaa nyt noin 20 prosenttia enemmän kuin vihreitä. Vaaleissa se merkinnee 40000-60000 ääntä.
Palaan eiliseen, koska päivän kysymys siihen liittyy. Suurin pettymys vaalitaistelussa on ollut tietämättömyys. Jukka Relander, joka on esiintynyt historioitsijana, kirjoitti eiliseen Perässähiihtäjän Blogiin. Tälläkin kerralla hänen tietämyksensä on vajavaista. Yksi korjaus sallittaneen tämänkertaiseen. Pääministerivaalit käytiin 1999. Aloite median. Aho ja Niinistö ehdolle Helsinkiin, missä Lipponen jo oli. Puolueet suostuivat pääministeripelleilyyn.
Seuraava farssi nähdään kun eduskunta valitsee Vanhasen puhemieheksi. Vanhanen alkaa johtaa hallitusneuvotteluja. Päätyy johonkin tulokseen ja menee ilmoittamaan presidentille, että Vanhasen johdolla saadaan aikaan hallitus. Vanhanen palaa eduskuntaan. Presidentti tulee perässä ja esittää eduskunnalle, että puhemies Vanhanen valitaan pääministeriksi. Vanhanen valitaan ja eduskunnalle valitaan uusi puhemies.
Uusi uljas perustuslaki!
YLEn tentti oli sitä tasoa, mihin on voitu tottua. Yksi karmeimmista toimittajahuuhdahduksista oli, että ”muuten istumme tässä koko illan”. Eikös tarkoitus ollutkin istua ja keskustella. Aina yhtä hurmaava Pirkko K. Koskinen puhui asiaa. Miksi hän ei voinut esiintyä jossain toisessa ohjelmassa tai toinen paikalle tuotettu? Mitä tekemistä heillä oli puoluejohtajien vaalikeskustelussa. Esimerkiksi Koskisella on sanottavaa, jota kuuntelisi vaalien välilläkin. Mutta silloinhan YLE ei voi lähettää asiaohjelmia, kun YLEN tilaaja on tilannut YLEN kanavalle Uutisvuotoa.
Jos äänestysaktiivisuus nousee yli 70 prosentin on kiittäminen kansaa. Medialle ei siitä kiitosta voi antaa. Perässähiihtäjä kirjoitti paperilehdessä vaalitaistelun aikana, että kansanedustajaehdokkaiden edessä tulee nostaa hattua. Ajatus on oikea. Parlamentaarisen demokratian arvostus sisältää hyvät käytöstavat ja siinä kaikki puheenjohtajat ovat vaalitaistelun aikana onnistuneet.
Nykyinen henkilövaalijärjestelmä on tiensä päässä. Odotan innolla median kykyä ynnätä vaalikustannuksia ja median antamaa palstatilaa. Toiveeni jäänee haaveeksi.
Kiitos Blogista.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.21
Perässähiihtäjä kysyy:
1.Säilyttääkö SDP ja keskusta yhteensä enemmistön eduskunnassa ja jatkaako punamulta. Vastaan että näillä puolueilla säilyy enemmistö. Mahdollisesti hallituspohja vielä laajenee vasemmistoliitolla ja vihreillä, jolloin voidaan puhua vahvistetusta punamullasta. Tämän hallituksen tehtäväksi annettanen parantaa vanhustenhoitoa, terveys- ja koulutuspalveluja sekä nostaa hoiva-alojen palkkatasoa. Lisäksi uusi hallitus tulee panostamaan erityisesti suomalaisten luovuuden edistämiseen, ”Innovaatio Suomen” synnyttämiseen. Suomi tarvitseen hallituksen, joka sisäisesti vahvana parantaa suomalaisten kilpailukykyä ihmisten ehdoilla. Kokoomus noudattaisi liikaa rahanvallan sanelupolitiikkaa ja antaisi kvartaalitalouden pudottaa investoinnit kotimaahan alas, joten se ei sovi tehtävään. Suomen etu on antaa punamullan jatkaa ohjelmansa eteenpäin viemistä. Nyt ohjelma on kesken ja sen keinot ovat näkyvissä. Äänestäjien selvä enemmistö kannattaa punamultaa, koska näkevät sen voiman ja edut.
2 Toinen kysymys on: ”Pystyykö kokoomus nostamaan nykyistä paikkalukuaan (42) kymmenellä”.
Kokoomuksella on oppositioasemasta ollut mahdollista syyttää hallitusta myös omista laiminlyönneistään aimmissa hallituksissa. Kansan muisti on lyhyt eikä muisteta kokoomuksen valtiovarainiministerien, liikenneministerien ja sosiaali- ja terveysministerien laiminlyöntejä vuosina 1995-2003. Siten kokoomus saa lisäpaikkoja ehkä 5-7.
3. Näyttää siltä, että suurin puolue tulee olemaan Suomen keskusta. Vielä on mahdollista, että SDP lopulta saa kannattajansa äänestämään, jolloin kaksi suurinta on tasoissa.
4. Äänestysprosentti on hieman suurempi kuin 2003 eli 69,5-70.5.
Vastaukset kysymyksiin 2,3,4 ja 8 ovat arvioita.
Vastaus 1 perustuu realiteettien tajuun ja Suomen etuun, joten tämä vastaus on arvausta vahvempi.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.23
Tietysti voi kysyä, käydäänkö median suuret vaalikeskustelut ”oikeista” asioista vai ovatko kansalaisten murheet muualla. – Olin aamulla Kampin metroasemalla jakamassa Uutispäivä Demaria ja muutama ohikulkija pysähtyi keskustelemaan – luulivat ehkä ehdokkaaksi.
Herrasmies kysyi, äänestimmekö sen puolesta, että Hietaniemenkadulle tulee päihdeongelmaisten tukipiste. Toinen, duunariasuinen kaveri kysyi, miksi osingoista on alettu periä veroa, koska se estää tavallisia suomalaisia sijoittamasta osakkeisiin ja tukemasta siten kotimaisia yrityksiä.
Ensimmäinen kysymys on puhdasta paikallispolitiikkaa, perinteinen not-in-my-backyard -asia, joita ei eduskunnassa ratkota.Toki on laajempi poliittinen kysymys, suunnataanko yhteiskunnan voimavaroja apua tarvitseville vai ei, mutta se ei tuntunut olevan kysyjän pointti.
Osinkojen verollepano ei liene tämän hallituksen syntejä, mutta arvelin, että pääomavirtoja liikuttelevat enemmän kansainväliset eläkerahastot ja muut suursijoittajat kuin tavallisten veronmaksajien hiljainen enemmistö. Viimeiset pari vuosikymmenta vapaina aaltoilevia pörssimarkkinoita ei niitäkään taideta ohjailla Suomen eduskunnasta.
Jos vaalikeskustelu on keskittynyt asioihin, joista tuleva eduskunta ja vaalien perusteella valittava hallitus todella voivat päättää – verotus, energiapolitiikka, vanhusten hoito – valitetaan, että tylsää. – Pitäisikö kaikkien vaalien alla järjestää tietoiskuja siitä, mihin asioihin niissä voidaan aikuisten oikeasti vaikuttaa? Vai tehdäänkö äänestyspäätökset lopulta silti ”vain” mielikuvien perusteella: tuohon ihmiseen minä luotan? Silloinhan vaalien alla voitaisiin keskustella kaikessa rauhassa vaikka säästä. Yhdet äänestäisivät edustavan näköistä meteorologia, toiset Römpän ukkoa.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.26
Jukka Relander onnistuu jotenkin nostamaan sekä poliittisen keskustelun tasoa että viihdearvoa yhtäaikaa. Veikkaan äänivyöryä toimittajilta.
Huonointa oli se vaikeiden asioiden välttely. Aikuiset, kokeneet ja koulutetut pääministeriehdokkaat rupesivat höpisemään jotain mihin he eivät (toivottavasti!) itsekään usko, kun puhuttiin vaikka eläkkeistä. Ylipäänsä henk. koht. hevonpaskamittarini heilahtaa rajusti kaakkoon siinä vaiheessa kun politiiikot rupeavat puhumaan rahasta ja moraalista samassa lauseessa. Eläkkeissä ei ole kysymys siitä ovatko eläkeiset ansainneet ne panoksellaan yhteiskuntaan, kyllä he ovat, vaan siitä miten ne saadaan rahoitettua ja kuinka paljon niitä on varaa maksaa.
Samaa tautia oli eilen perustulosta puhuttaessa. Puheenjohtajat paasaavat ensin vastikkeettoman rahan turmelevast vaikutuksesta, ja perään ehdottavat työttömyysturvan vastikkeellisuuden vähentämistä nostamalla ansaittavan tulon alarajaa. Kannustinloukkuja ylipäänsä voi purkaa vain joko pienentämällä tukia tai laskemalla todellista veroastetta, eli keventämällä verotusta ja/tai sallimalla työnteko tukien päälle. Tai sitten annetaan ongelman olla. Tämä on niitä vaikeita asioita joista kansanedustajia valitaan päättämään, ja toimittajat voisivat vaatia tähän selkeitä kantoja.
Parasta oli että ilmastonmuutoskeskustelussa päästin lopulta melkein asiaan, eli energiatehokkuuteen ja energian hintaan. Kiitos toimittajille siitä, että populismi malliin halpa energia ja vähenevät hiilidioksipäästöt samassa lauseessa ammuttiin alas.
Vaalituloksesta sen verran, että minusta kiinnostavin kysymys on se riittäkö minkään kahden puolueen kannatus ylipäänsä enemmistöön eduskunnassa? En olisi ollenkaan yllättynyt jos sekä SDP:n että Kokoomuksen paikkamäärä jäisi alle 50, ja tuskin Keskustakaan hirveästi paikkamääräänsä ainakaan nostaa.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.37
Tuo Nato-juttu pitäisi saada kansanäänestykseen ja pian, ei tota kitinää oikein jaksa, siinä punnittaisiin itsenäinen puolustus ja eräälainen sotahalukkuus Suomessa.
Sen verran uskallan väittää hallituspohjasta, että sinipuna on haudattu pitkäksi aikaa, syynä lienee Kokoomuksen jatkuva herkkähipiäisyys milloin mistäkin asiasta mm. viimeksi Niinistö veti herneet nenään jostain Vanhasen ja Heinäluoman vitsistä, ei noin herkällä hipiällä vaikeita asioita hoideta.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.38
Hämmästyttävintä minusta tässä vaalikamppailussa on ollut Eurooppa keskustelun täydellinen puuttuminen. Ihan kuin Euroopan Unionia ei olisi olemassakaan ! On kyllä vähän kiistelty ”ytimiin” kuulumisesta, mutta sehän on ihan sivuasia. Vanhasen kommentti ettei Unionissa enää ole ydintä vaan koalitioita on ihan totta, muttei se vastaa kysymykseen minkälaista politiikkaa Unionissa halutaan harjoittaa. Minkälaisiiin koalitioihin Suomen pitäisi liittyä ? Pitääkö integraatiota syventää ja jos kyllä niin millä osa-alueella erityisesti ? Pitäisikö integraation syventämistä hidastaa vai kiihdyttää jollain osa-alueella erityisesti ? Mikä on kanta Unionin eri elimien väliseen vallanjakoon ? Noista en itse tiedä kuin Perussuomalaisten kannan
Mikään noista kysymyksistä ei edes ole kovin abstrakti sillä integraation syventäminen vaikuttaa suoraan Suomen lainsäädäntöön ja sitä kautta jokapäiväiseen elämäämme.
Sen sijaan keskustelu siitä onko tullut kutsua jenkkeihin ja miksei ole on ollut täysin turhanpäiväistä. Onpahan nyt sitten tullut useampaan kertaan kuultua, että Heinäluoma on tavannut Bernanken ja mukavaa oli eikä voisi vähempää kiinnostaa.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.48
Haluaisin hieman tiedustella Perässähiihtäjältä ja muilta kommentoijilta sitä, että miten koitte eilisessa Ylen keskustelussa tämän ”opiskelijan” puheenvuoron? Itseäni järkytti, kun Yle antoi ikäänkuin ymmärtää että tällaisia ne nykyopiskelijat ovat. Siinä ei todellakaan puhuttu koko opiskelevan nuorison puolesta. Mantu ja Koskinen osasivat laajentaa puheenvuoronsa koko kansanryhmän kysymykseksi, mutta tämä prekariaatti ei. Miten paljon tuola politiikan kentillä edes opiskelijoista puhutaan?
Annan pienen esimerkin. Maija asui Sallassa lapsuutensa yksinhuoltajaäitinsä kanssa, joka Maijan lukioaikana joutui sairaseläkkeelle. Maija on erittäin lahjakas ja pääsi Sibelius-akatemiaan opiskelemaan yo-kirjoitusten jälkeen. Helsingissä asuminen on vain niin kallista, että nälässä pitää elää. Koulutöitäkin on niin paljon, että töissä ei ehdi käydä, koska valtiovalta vaatii että viidessa vuodessa pitää valmistua. Siitä 434 eurosta jonka Maija saa kuukausittain jää käteen vuokran ja kännykkälaskyn jälkeen 40€. Päivittäinen kouluruoka maksaa 2,35€. Lainaa hän ei suostu ottamaan koska mille muullekaan kansanryhmälle ei toimeentuloa pakoteta ottamaan lainaksi. Maijalle tulee eteen epäonnen kuukausi. Hänen kattolamppunsa menee rikki, joutuu hammasleikkaukseen ja hänen mumminsa kuolee. Siitä 40 eurosta on vaikea saada ruokaa, hammasleikkausrahoja ja kattolamppua. Varsinkin kun julkisilla meno-paluu Sallaan maksaa noin 100 euroa, jos haluaa käydä mummin hautajaisissa. Maija ei paljon biletä, vai mitä Vanhanen?
16. maaliskuuta 2007 kello 11.06
Parempi myöhään kun ei silloinkaan. YLE:n suuressa aukesi lopulta keskustelu Venäjästä. Sitä varten markkinoitiin Mediassa tutkimusta, jonka mukaan Suomen poliittikkojen pitäisi säikähtää Venjän sotilaallisia toimia, mutta vain Katainen nielaisi sen koukun. Häntä haasteltiinkin jo päivällä. Sensijaan Vihreiden ja Keskustan välille syntyi ihan väittely, siitä onko Venäjän asevoimat puolustusta varten vai onko niillä sama ajatus kuin USA:lla että tehdään ”Strateginen isku”.
Media vetämä Venäjällä pelottelu on hedelmätöntä. Siihen eivät poliitiset puolueet lähde kun ajatuksella ei ole kansan kannatusta.
Kuuntelin kokonaisen päivän kun Aleksanteri-insittuutti juhli ja kehui itseään. Suomessa on yhdessä laitoksessa 50 Venäjän tutkjaa. Toivottavasti hekin katselivat eilistä YLE-ohjelmaa. Ei Suomessa tarvitse olle äärimmäisen varovainen Venäjää tutkittaessa. Johan Bäckmanin linja on oikea. Meidän on arvosteltava Meidian tuottamaa Ryssän pelkoa.
Ulkopolitiikan kannalta tuntuu turvaliselta, ei kukaan vastuullinen politikko Suomessa aja Median propagoimaa linjaa Venäjästä
16. maaliskuuta 2007 kello 11.12
Keskustelu EU-asioista ja varsinkin EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä jäi muutaman kommentin ja lehtiartikkelin varaan. Tämä on eriskummalista huomioiden varsinkin sen, että olemme EU:n jäseniä ja globaalissa kilpailussa hyvinvointiimme vaikuttaa suuresti myös EU:n tuleva kehitys ja positiointimme siinä. Ehdokkaiden mieleipiteitä emme myöskään kuulleet mahdollisesti kehittyvän EU:n sotilasliiton tarpeellisuudesta muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä.
Kun Heinäluoma ja Katainen yhteisessä tilaisuudessaan vakuuttivat, että molemmat puolueet haluavat Suomen panostavan nykyistä enemmän EU:hun, oletin, että kokoomus ja demarit käyttäisivät tätä ehkä positiivisempaa asennettaan EU:n ytimiä kohtaan hyväksi vaalikeskusteluissa keskustaa hiillostaen, mutta jostain syystä näin ei käynyt. Toisin sanoen vaikka eroavaisuuksia on niitä ei haluttu tuoda ainakaan tässä asiassa esille. Emme ole enää EU:n puheenjohtajamaa, joten kritiikki ja väittely olisi ollut tervetullutta.
16. maaliskuuta 2007 kello 11.18
Etukäteen odotin, että puheenjohtaja Heinäluoma alkaa kiriä loppumetreillä Suuressa Vaalikeskustelussa. Mutta ei!
Siihen vaikutti ainakin minun mielessäni hänen kaksi kertaa toistama vastauksensa, ettei hän tunne prof Sirkka-Liisa Kivelän raporttia. Olipa rehellinen, mutta eriskummallinen vastaus politiikolta!
Kuitenkin Kivelä on ykkösasiantuntija Suomessa, mitä tulee vanhusten asioihin. Hän on ollut yhtä mittaa esillä, ja vieläpä tuo raportti on tarkoitettu päättäjille – ja ainakin valtiovarainministerille.
Vaikka Heinäluoma paransi loppua kohden, jäi tuo illan tärkein asia vaivaamaan minua.
Illan suurin ongelma olivat liian pitkät puheenvuorot, joita toimittajat eivät saaneet pysäytetyiksi. Etenkin pj Räsänen menetti pisteitä laajoilla esitelmillään. Yleisön muutamat kommentit olivat lyhyitä; minun ”eläkepommi” vs. suuri mahollisuus -kommenttini tuntui menevän yleisöön.
Myös turhat aplodit ensimmäisen tunnin aikana häiritsivät. Katainen ja Soini viihdyttivät eniten yleisöä. Mutta asiallisimpia olivat pj Korhonen ja pj Cronberg.
Eilisestä ei vielä vaaliennusteasetelmat muuttuneet ainakaan tämän vaalikeskustelun perusteella.
Perässähiihdon viime metrit ovat jäljellä. Kiitos tästä blogista! Se on ollut minulle – politiikan ensikertalaiselle hyvää oppia kaikki tyyni. Niinpä haluan kutsua kaikki perässähiihtäjät huomenna lauantaina PERÄSSÄKÄVELYYN Seurasaareen, jossa järjestän vaalikampanjani päätökseksi kevään ensimmäisen sauvakävelyn klo 15.00. Siitä lisää http://www.jantunen.fi
16. maaliskuuta 2007 kello 11.18
Minua huolestuttaa edelleen eilisessäkin vaalikeskustelussa näkynyt puoluejohtajien vieraantuminen tavallisen työntekijän arjesta. Vaikka periaatteessa jokainen myönsi, että on yhä enenevissä määrin silppu- ja pätkätyötä ja että jotain tarttis tehdä myös tutkijoiden ja taiteilijoiden elannon turvaamiseksi, niin ainakaan perustuloa ei voi edes harkita. On kuin itse asia olisi tuhoon tuomittu vain sen tähden, että aloite tuli väärältä puolueelta.
Tarvitaan konkreettisia esityksiä siitä, miten turvataan vanhusten hoito, lastenhoito ja vähennetään silppu- ja pätkätyötä (jotka ovat sitä paskaduunia sosiaaliturvan kannalta, ei siivuos, joka voi vakityönä olla jopa siistiä!!). Toivoisin niin sydämestäni, että vakityössä olevat ihmiset kuuntelisivat mitä silpputyöntekijät eli prekariaattiin kuuluvat koettavat kertoa.
Aika, jolloin lähes kaikilla oli pitkäaikainen työ ja varmuus palkasta on mennyttä elämää. Siksi sosiaaliturvankin tulee muuttua joustavammaksi ja samasta syystä päivähoidon tulee kyetä nopeisiinkin muutoksiin.
Eilistä keskustelua yleisöstä seuranneena lähin surullisena kotiin. Työ nähdään vain yhdenlaisena tasa-arvon lähteenä, vaikka jotkut eivät edes elä pelkän palkkansa turvin. Ehkä työn määritelmääkin pitäisi tarkistaa, sillä myös kotivanhemmalle perustulo toisi ansaittua tukea. Tutkimus, taiteet tai kotona tehty hoivatyö eivät ole patjalla makailua, vaan työtä, jolla pitäisi voida elää.
16. maaliskuuta 2007 kello 11.36
Täällä me keskustelemme tasokkaan vakavasti substansseista, joilla todella on merkitystä v:een 2011 ja kauemmaskin.
Mutta mitä toisaalla: pääministerin virka-asunto saamassa ehtoisan emännän, kertoo Ilta-Sanomat siteeraten suomalaisen suuren puolueen varapuheejohtajaa.
Se on siinä?
Kuka enää lähtee tosissaan leikkiin mukaan.
No, ainakin mie: lokakuussa 2008 kuntavaaleihin. Siellä sentään käydään taisto tosiasioiden ympärillä – ja ratkastaankin.
16. maaliskuuta 2007 kello 11.40
Näiden vaalien televisiotenteissä on puhuttu eläkeläisistä niin kuin he olisivat yhtenäinen ryhmä. Köyhyysrajalla kituva kansaneläkeläinen ja golfkentillä työeläkettään kuluttava entinen talousjohtaja elävät eri maailmoissa, mutta vain jälkimmäisen elämää haittaa taitettu indeksi. Sehän vaikuttaa eniten hyvätuloisiin eläkeläisiin.
Lapsiperheköyhyys sen sijaan on vaiettu, vaikka se kasvaa, syvenee ja periytyy. Monet vaalikentillä puhumaan tulleet eläkeläisetkin ovat enemmän huolestuneita lastensa ja lastenlastensa tulevaisuudesta kuin televisiotentteihin osallistujat.
16. maaliskuuta 2007 kello 11.49
Jukka Relander kirjoitti siitä että Kolmen Sepän patsaalla käydään ihan eri vaalikampanjaa kuin puoluejohtajien tv-väittelyissä.
Tämä on varmasti totta. Mutta kummassakaan noista paikoista ei käydä nämä vaalit ratkaisevaa taistoa. TV-väittelyitä taitavat seurata vain ne joita politiikka muutenkin kiinnostaa ja joilla on jo valmiiksi mielipide äänestämisestään.
Torien vaalikojuissa puolestaan kiertää pieni joukko aktiivisia eläkeläisiä jotka ahdistavat ehdokkaita itseään koskevilla kysymyksillä (olenkin aina ihmetellyt miksi ehdokkaat hukkaavat aikaansa heidän seurassaan – ehkä se on järkevämmän tekemisen puutetta).
Todelliset liikkuvat äänestäjät katsoivat eilen Idolsia ja saattoivat sitten hetkeksi piipahtaa ykkösen tv-väittelyn puolella. Loppuiltana tv oli joko suljettuna tai sitten seurattiin Joonas-showsta Niinistön haastattelua.
Liikkuvien äänestäjien mielipiteisiin vaikuttavat omat havainnot tiedotusvälineistä. Ja omaa arkea koskevat tärkeiksi koetut asiat.
16. maaliskuuta 2007 kello 11.56
Unton kysymyksiin siitä, mitä jäi mieleen:
Vaalikampanjoista jäi monta asiaa mieleen. Päällimmäisenä moneen kertaan luetellut asiakysymykset: vanhustenhoito, jakovara, verotus, palvelut, heikentyvä huoltosuhde, NATO-keskustelun vaimentaminen jne.
Kuten moneen kertaan tälläkin palstalla ollaan jo todettu, ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu tukahdutettiin vetoamalla argumenttiin: ”Venäjä varustautuu luonnollisesti sotilaallisesti kohti entistä asemaa talouskasvun myötä eikä siinä mitään.”
Turvallisuuspoliittinen ympäristö on kuitenkin laajempi ilmastonmuutoksineen sekä Itämeren alueen strategisen merkityksen kasvuineen. Ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun tukahduttaminen oli siis lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa. Tai sitten keskustelu halutaan tukahduttaa vain väliaikaisesti, kunnes vaalikaudella tehdään ratkaisevat päätökset ilman vaalien aikaista keskustelua.
Konkreettiset toimenpiteet pätkä-, silppu- ja epämääräisten työsuhteiden osittaiseksi (osa silpusta on myös tarpeellista) kitkemiseksi jäi myös puolitiehen. Esimerkiksi pääministeri Vanhasen eilinen kommentti vapaasti lainaten:”Koulutuksella työllistyy edelleen turvallisesti.”, ei pidä enää paikkansa esimerkiksi valtiotieteellisen ja humanistisen korkeakoulutuksen osalta yhtä suurissa määrin kuin aikaisemmin. Liian moni erityisesti korkeakoulutettu valtiotieteiden tai filosofian maisteri pyörii silpun keskellä hätäisenä. Varmasti kaikille tuttuja esimerkkejä, mutta korjausliike puuttuu edelleen.
Kampanjoista jäi mieleen myös ehdokas Relanderin kommentti siitä, kuinka turuilla ja toreilla ehdokkaiden argumentointi ja asioiden esilletuonti on usein luonnollisempaa, suorempaa sekä haasteellisempaa kuin suorissa ‘tanssii pääministerin kanssa’ -tyylisissä tv-ohjelmissa. Kuulemani mukaan esimerkiksi HS:n vaalitori-tapahtuman kaltaisia kaivataan tulevaisuudessakin kaikkien vaalien osalta. Siellä mielipide-eroja löytyi suorissa lähetyksissä muuten koodin mukaisesti ja varovaisesti käyttäytyvien kandidaattien väittelyistä.
Summa summarum, vaalikampanjoissa tuli esille paljon asiaa, mutta itse kampannoinnissa ja politiikan markkinointiviestinnässä ei. Politiikan viihteellistyminen, pinnallistuminen ja skandalisoituminen uhkaavat myös suomalaista poliittista järjestelmää, mikä liian suuren osan siitä napatessa ei ole kenellekään hyväksi, vähiten demokratialle.
Mielikuva ratkaisee aina, mutta asioita se ei saa ratkaista. Silloin demokratia vaarantuu.
Hyvää vaaliviikonloppua toivottaen,
Sakari Lauriala
16. maaliskuuta 2007 kello 12.14
Harri Smått kyseli aiemmin (klo 10.01) pääministerin valinnasta:
Perustuslaissa prosessi on määritelty:
”Eduskunta valitsee pääministerin, jonka tasavallan presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.
Ennen pääministerin valintaa eduskuntaryhmät neuvottelevat hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston kokoonpanosta. Näiden neuvottelujen tuloksen perusteella, kuultuaan eduskunnan puhemiestä presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Jos ehdokas ei saa vaadittavaa enemmistöä, asetetaan samassa järjestyksessä uusi pääministeriehdokas. Jollei uusikaan ehdokas saa yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan eduskunnassa avoimena äänestyksenä pääministerin vaali. Valituksi tulee tällöin eniten ääniä saanut henkilö.
Valtioneuvostoa nimitettäessä ja sen kokoonpanoa merkittävästi muutettaessa eduskunnan on oltava koolla.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
Eduskunta valinnee pääministeriksi suurimman puolueen puheenjohtajan. Eilen kyselin sitä, mitä tapahtuu, jos kahdella puolueella on yhtä paljon paikkoja. Tuleeko pääministeriksi hävinneen vai voittaneen puolueen pj. tai vähemmän hävinneen puolueen pj.
Siihen ei tullut eilen kommentteja.
16. maaliskuuta 2007 kello 12.27
Susanna Salokannel tuossa aiemmin tiivisti jo minunkin tuntoni. Työn määrittäminen ahtaasti palkkatyöksi mitätöi suuren määrän tuikitarpeellista työtä, jota ilman yhteiskunta ei pyörisi metriäkään.
Mitä pääministerivaaleihin tulee, nehän ovat puhtaasti median keksintö. Kolmen suuren puolueen puheenjohtajamiehet kaiken politiikan keulakuvana tosin varmistavat sen, että äänestysinto ei nouse liian suureksi. Lisäksi asetelma viihteellistää vaalit. Tärkein plussa median kannalta on kuitenkin, että se tekee vaalikamppailusta toimittajille mahdollisimman yksinkertaista raportoitavaksi.
Täällä kehä kolmosen ulkopuolella me emme sitä paitsi edes voisi äänestää Mattia, Jyrkiä tai Eeroa vaikka jostain kumman syystä tahtoisimme.
16. maaliskuuta 2007 kello 12.36
Kaikki odottavat varmasti innolla pian julkaistavia Ylen kannatuslukuja. Olennaisia kysymyksiä on kolme:
1) Onko keskustan pieni nousuvire jatkunut vai taittunut? Tämä trendi voi ratkaista lopputuloksen.
2) Jatkuuko SDP:n tässä tutkimuksessa kaksi kuukautta kestänyt kolmen prosentin alamäki edelleen?
3) Kokoomus sai viimeksi tässä tutkimuksessa tämän vaalikauden korkeimman mittaustuloksen. Voiko kasvu enää jatkua? Ja tuleeko uusi ennätys?
Ja koska olen tilastonikkarina täällä tullut tunnetuksi, niin lienee syytä jatkaa samaa linjaa:
Ylen Taloustutkimuksella tekemät tutkimukset ennen kaksia viime vaaleja sekä toteutuneet tulokset:
Kunnallivaalit 2004
YLE/TT kannatusmittaus
Kesk 24,1%
Sdp 25,1%
Kok 18,3%
Vaalitulos (sekä ero Ylen mittaukseen)
Kesk 22,8% (-1,3%)
Sdp 24,1% (-1,0%)
Kok 21,8% (+3,5%)
Presidentinvaalien 1. kierros 2006
YLE/TT kannatusmittaus
Sdp 52%
Kesk 18%
Kok 20%
Vaalitulos (sekä ero Ylen mittaukseen)
Sdp 46,3% (-5,7%)
Kesk 18,6% (+0,6%)
Kok 24,1% (+4,1%)
Jokainen tehkööt tulkinnat itse.
16. maaliskuuta 2007 kello 12.41
Miehen työkomennuksen vuoksi olen ensimmäistä kertaa seurannut suomalaista vaalikamppailua ainoastaan verkkomedioiden välityksellä – ja siis säästynyt kaikelta lehtikirjoittelulta ja televisiokeskusteluilta. Aina olen äänestänyt, niin myös tänä vuonna. ääni piti täällä Melbournessa kyllä käydä jättämässä jo viime lauantaina.
Se mikä tästä perspektiivistä ihmetyttää on se, miksi tästä todella on tullut pääministerivaali? Eduskunnassahan on kuitenkin 200 kansanedustajaa, joten tuntuu kohtuuttomalta, että kolmea pidetään parrasvaloissa. Miten suomalaisessa vaalijärjestelmässä ylipäänsä tehdään vallankumous, kun kolmen suurimman puolueen erot pitää mitata mikrometriruuvilla?
16. maaliskuuta 2007 kello 12.50
Pätkätöistä ja perustulosta.
Minua on hämmentänyt Vihreiden perustuloesityksessä se, että se ei sinänsä puutu työelämän ongelmakohtiin yhtään millään tavalla, vaan ainoastaan tarjoaa (yksinään elämiseen liian pienen) perustulon sen mahdollistamiseksi, että töitä voi jatkossakin tehdä pätkissä ja huonolla palkalla.
Pätkätöitä voisi aivan hyvin vähentää. Suurin perusteettomien pätkätöiden teettäjä on valtio. Asiaintila on minusta aivan nurinkurinen: ainoat asiat joilla valtio voi työnantajana kilpailla yksityisen sektorin kanssa ovat työsuhteiden varmuus ja joustavuus. Kun tätä varmuutta ei julkinen sektori takaa, voisi samantien mennä sinne yksityiselle rankuttamaan läpi ne kahdeksat yt-neuvottelut vuodessa kun palkka on kuitenkin noin kaksinkertainen. Ainakin yliopistot työantajina vaikuttaisivat tällä hetkellä olevan sellaisessa tuottavuus-innovaatio-tulosvastuu-sarasvuo-myllyssä että ei paljon rajoja, ja rohkenen epäillä että näin on asia muuallakin julkisella sektorilla. Kun omassakin perheessä töitä tehdään aivan yksiselitteisesti laittomalla virkamääräyksellä, niin jotenkin masentaa televisiosta katsella keskustelua joka vähän liippaa itse asiaa mutta ei pääse ikinä sinne asti. Lyhyesti, jos pitäisi valita että preferoiko neljänsadan euron perustuloa vai vakinaista työsuhdetta, niin valitsen jälkimmäisen.
16. maaliskuuta 2007 kello 12.52
Hyvä Solveig Granatehjelm
Kirjoitat: ”Romakkaniemen useat kirjoitukset tuntuvat ideologisesti äärikonservatiivisilta kaltaiselleni radikaalille porvarille”
Uuhh… On minua useasti sanottu vaikka miksi ja loukattu monella tavalla. Mutta tämä sattui ehkä eniten.
Minulla on täällä blogissa ollut useita kirjoituksia. Pyytäisin tuollaisen väitteen esitettyäsi käymään ne läpi ja etsimään edes yhden vaivaisen esimerkin, jossa esitän erityisen konservatiivisen mielipiteen, saati sitten ”äärikonservatiivisen”.
Voit aloittaa etsinnän vaikka siitä kirjoituksestani, jossa ylistän maltillisen liberalismin aatetta ja humaania ihmiskäsitystä. Samassa kirjoituksessa myös perustelen miksi en ymmärrä perinteisiä konservatiiveja ja perinteisiä vasmmistolaisia. Toiset haluavat rajoittaa rahojesi käyttöä, mutta haluavat olla rajoittamatta muita sosiaalisen elämäsi valintoja. Toiset taas päinvastoin. Minusta ihmisen ja yhteiskunnan välisen suhteen pitäisi olla molemmissa kysymyksissä sama, maltillisen vapaa.
Ehkäpä Sinulle on jäänyt sellainen mielikuva, että ihminen joka kannattaa kokoomusta on ”äärikonservatiivinen”. Se ikävä kyllä kertoo enemmän Sinusta kuin minusta. Olen toki huomannut ja ihmetellyt tällaista ajattelua monella muullakin, ihan fiksuillakin ihmisillä.
Vastaustasi toivoen.
16. maaliskuuta 2007 kello 12.59
Mielestäni Sakari Lauriala puhuu asiaa. Lauriala näyttää ottaneet erinomaisen lähestymistavan ulkopolitiikkaan ja huomannut asiat oikein. Puolueet lähtivät näihin vaaleihin sammutetuin lyhdyin ulkopolitiikassa ikäänkuin osoittaen alamaisuuttaan tasavallan presidentille. Onko siis niin, että nyt valittava eduskunta ei katso ulko- ja turvallisuuspolitiikan kuuluvan millään tavalla toimenkuvaansa? Eikö uudella hallituksella ole mitään sanottavaa turvallisuusympäristössä tapahtuviin muutoksiin? Tilanne on mielestäni se, että Venäjän kehitys on menossa huonoon suuntaan, maa varustautuu ja samalla lisää sotilaallista aktiivisuuttaan Suomenlahdella. Miten uusi hallitus aikoo strategioissaan ottaa huomioon Venäjän nousun ja mahdollisen sotilaallisen aktiviteetin kasvun lähialueillamme?
Samalla haluaisin muistuttaa, että uuden hallituksen yksi tärkein tehtävä pitäisi olla Suomen ja Yhdysvaltojen suhteiden nostaminen takaisin siihen asemaan, jossa ne oli 1990-luvulla. Suomen kaltaisen maan pitää pyrkiä luomaan erityissuhde USA:n kaltaisen supervallan kanssa. Vai pitääkö Suomen pyrkiä mahdollisimman kauaksi Yhdysvalloista? Jos tämä on politiikka, minne pitäisi paeta?
16. maaliskuuta 2007 kello 12.59
Riitta Santala-Köykälle korjauksena, että Kataista voi äänestää Pohjois-Savon vaalipiirissä (Siilinjärvi) ja Vanhasta Uudenmaanvaalipiirissä (Nurmijärvi). Molemmat siis Kehä III:n ulkopuolella. Tarkoitit kuitenkin ilmeisesti, että itse olet eri vaalipiirissä KIII:n ulkopuolella.
Nuorisovaalissa jäi tosin Katainen valitsematta eli ei ole pohjoissavolaisen nuorison suosikkeja. Heinäluoma jäi puolestaan Helsingissä valitsematta.
16. maaliskuuta 2007 kello 13.14
Nyt on vielä pakko kommentoida Juho Romakkaniemen jokainen-tulkitkoon-itse-viestiin. Kommenttini ei sinänsä puutu galluppien luotettavuuteen tai epäluotettavuuteen vaan siihen, että millään tavalla rinnastetaan presidentin-, kunnallis-, ja eduskuntavaalit. Tavallisella äänestäjällä on mielestäni näissä eri vaaleissa aivan eri agenda ja valitettavasti eduskuntavaalit taitavat jäädä äänestäjälle kaikkein etäisimmäksi.
Presidentinvaaleissa äänestetään selkeästi yhtä henkilöä, ja toisella kierroksella kahta henkilöä toisiaan vastaan. Tämä on riittävän selkeä asetelma äänestäjän kannalta. Kunnallisvaaleissa puolestaan äänestetään riittävän lähellä olevaa henkilöä. Kyseessä on henkilö, jolle äänestäjä antaa vallan päättää, miten kunnan alueen asioita seuraavien vuosien aikana hoidetaan.
Eduskuntavaalit, vaikka näin juristin näkökulmasta tärkeimmät, tuntuvat jäävän äänestäjälle ikävän epämääräisiksi. En ole tätä huomannut aiemmin, muuta nyt maapallon toiselta puolelta tarkasteltuna vaikuttaa tältä. Pitäisi pystyä hahmottamaan, mikä todella on eduskunnan mandaatti EU-Suomessa. Onko relevanttia, että ehdokkaalla pitää olla kanta eurooppalaistumiseen? Onko verotus sittenkin se kaikkein merkittävin parlamentaarikon vallankäytön paikka? Kuka loppujen lopuksi vastaa, jos rahat kunnassa eivät riitä vanhustenhuoltoon/sosiaalitoimeen/terveydenhuoltoon/opetukseen.
Ei siis ihme, että media pelkistää vaalit pääministerin valinnaksi. Tässä kohtaa voi jo miettiä perustuslain epäonnistumistakin – tarkoitushan ei kaiketi ollut, että yksi ihminen Suomen asioista päättää, vaan hieman suurempi joukko kuitenkin.
16. maaliskuuta 2007 kello 13.44
Luettuani Gustav Hägglundin puheen, jonka hän oli pitänyt torstaina Jyväskylässä tuli hiukan tänka påå fiilinki. Luulen, että allekirjoittanut ja Jan Rossi ovat tällä palstalla vahvimmin kirjoittaneet NATO-jäsenyyden puolesta. Pitäisiköhän minun hiukan revideerata ajatuksiani. Olen koko ajan lähtenyt siitä, että NATO-jäsenyys ei missään tapauksessa saisi merkitä omaehtoisen puolustuskyvyn heikentämistä, se on selvä asia. Mutta vaikka me suomalaiset oltaisiin kuinka hyviä tahansa, emme pärjää pelkästään omin voimin, Olen oppinut sen, että jos joku asia pitäsisi tehdä ja sen voi tehdä tänään niin älä lykkää sitä huomiseen. Totean vielä kerran, että puolustuspoliittisten ratkaisujen teko kuuluu maan johdolle eikä niitä pidä jättää kansanäänestysten varaan. En löydä konkreettisia syitä NATO-jäsenyystavoitteesta luopumiselle, ovathan melkein kaikki muut EU-maat NATOn jäseniä miksi emme myös me ?
16. maaliskuuta 2007 kello 13.45
Kari Rajala, kiitos tarkennuksesta. Muotoilen paremmin: useimmissa vaalipiireissä ei voi äänestää pääministeriä.
16. maaliskuuta 2007 kello 13.49
Kiinnitin huomiota samaan ilmiöön eilisessä vaalikeskustelussa kuin Elina Moisio. Oli tietysti hienoa, että Pirkko K. Koskinen antoi kasvot ikääntymiselle ja sen luomille erityistarpeille yhteiskunnan suunnalta. Mutta sen hiljaisen köyhän enemmistön edustajan ääni ja kasvot jäi edelleen tuomatta esiin.
Ihmisarvoiseen elämään kuuluu myös mahdollisuus huolehtia itse itsestään, mutta tämä oikeus ei toteudu edes välttävästi olemattomilla eläketuloilla elävälle köyhimmälle väestön osalle. Suuri osa pienillä eläketuloilla kituuttelevia eläkeläisistä on oman elämänsä perheensä hyvinvoinnin eteen uhranneita naisia.
Pienituloiset eläkeläiset odottavat, että heidänkin vuoronsa tulisi joskus. He haluavat tulla huomioiduksi yhteiskunnan taholta esimerkiksi joko eläkkeiden veron alennuksen tai indeksikorotusten muodossa.
Tätä nimenomaista halua saada oma siivu yhteisestä hyvästä kakusta ei voida pitää epäoikeutettuna. Vai voiko?
16. maaliskuuta 2007 kello 13.58
Laura Wallinille:
Totta kai vaaleissa äänestetään eri asioista. Mutta se ei ole tämän kannalta merkityksellistä. Gallupeissahan aineistolla ja korjauskertoimilla yritetään ”löytää” aineistosta ne tiettyä mieltä olevat. Presidentin vaaleissa Matti Vanhasta 1. kierroksella äänestäneistä 99% äänestää varmasti Keskustaa, Niinistöä äänestäneistä 90% äänestää varmasti Kokoomusta. Halosen rinnastus Sdp:n kanssa kyllä ontuu, mutta osoittaa ettei luotettavuus ole kovinkaan hyvä ja näyttää suuntaa. Valtaosa oli kuitenkin Sdp:n äänestäjiä.
Kunnallisvaaleissa suuria puolueita äänestäneet menevät myös n. 95% tarkkuudella samaan laariin näissä vaaleissa.
Eli vaalin luonne ei ole niin olennainen, kun tutkitaan miten tutkimusmenetelmä löytää tietyt äänestäjäryhmät ja onko siinä poikkeamaa.
Muuten, ennen kuin kukaan muistuttaa 2003 vaalien luvuista, niin TT muutti tutkimusmenetelmäänsä niiden vaalien jälkeen. Lisäksi niissä vaaleissa tapahtui suuria siirtymiä vielä tutkimuksen julkaisun jälkeen. Ne luvut eivät ole siis vertailukelpoisia.
Kauankohan Yle vielä aikoo pitää meitä jännityksessä?
16. maaliskuuta 2007 kello 14.01
Aluksi anteeksipyyntö Perässähiihtäjälle.
Väärän voitelun ja huonon suksiprofiilin johdosta olen mennyt vaalikeskustelun seurannassa hapoille ja vetoan vanhaan totuuteen: kun suksi ei luista, vika on johdossa. En jaksa asettaa bloggarin hyvin tiivistämää asialuetteloa ratkaisujärjestykseen, edes omista saati muutaman miljoonan äänestäjän puolesta. Sen verran kuitenkin saan huohotukseltani sanottua, että seurattuani vaaleja ja kansanäänestyksiä viiden vuosikymmenen ajan vajaassa kymmenessä maassa, olisin yllättynyt, jos kokoomuksen nousu pysähtyisi viimeiseen vaalikeskusteluun. Politiikan toimituksen pisteet vastaavat suurin piirtein kotikatsomomme mielipiteitä.
Sen sijaan, koska tästä blogista on tullut tavallaan vaalikeskustelun puolivirallinen ulkopoliittinen foorumi, puuttuisin vielä Jan Rossin villiin laukkaan. Ei keskustelu siitä parane, että jättää huomiotta oman vakaumuksensa (siitähän on kysymys) vastaiset näkemykset, ja kun omat argumentit eivät riitä Suomen toimintaympäristön edes pinnalliseen pohdintaan, hän laukkaa ympäri Eurooppaa napaten pointin sieltä ja toisen tuolta. Tiivistin edellisessä kommentissani Suomen, Viron ja Bushin kolmiodraaman siihen, että Suomi, mielestäni oikein ja perustellusti, ei vastannut Bushin (hänen, Rumsfeldin ja Cheyneyn henkilökohtaisesta ulkopolitiikasta tässä on kysymys) kutsuun aseisiin, mutta Viro vastasi. Olisiko Suomen pitänyt lähettää poikiaan Bushin sotaan vain sen vuoksi, että George W. Bush olisi palkinnut Suomen vierailemalla muutaman tunnin Helsingissä. Naurettava ajatus.
EU-jäsenyytemme on Neuvostoliiton katoamisen kanssa tärkein muutos ulkopoliittisessa toimintaympäristössämme. Ulkopolitiikan sisältö on taas muuttunut hitaasi koko viime vuosisadan lopun ja kuluvan vuosikymmenen aikana. Huudahdus ”kaikki on ulkopolitiikkaa” liioittelee hieman, mutta kuvaa muutoksen luonnetta ja nopeutta. Kannatan lämpimästi ajatusta, että kaikki käytettävissä olevat voimat, ei vain Ulkoministeriöstä, Ulkopoliittisesta Instituutista ja Aleksanteri-instituutista, kootaan kirjoittamaan Suomen kansainvälisten suhteiden Valkoista kirjaa. Kaiken muun lisäksi se pitää kirjoittaa niin selkokielellä, että Jan Rossikin sen ymmärtää.
16. maaliskuuta 2007 kello 14.04
Tuomo Jantunen kiinnitti aivan oikein huomiota eilisen YLE:n tentin oikeasti merkittävimpään uutiseen. IL:n Nurvalakin näkyi sen huomanneen. Ja toivottavasti myös mahdollisimman moni seniorikansalainen ja heidän omaisensa.
Mistä vaalitenteissä on huomannut Eero Heinäluoman epävarmuuden? No tietenkin siitä, että mahdollisen blackoutin uhkatessa hän on kiireesti luetellut jo kliseeksi muodostuneen SDP:n lupausryppään. Siis sen, joka alkaa vanhustenhoidolla ja yrittää olla unohtamatta yhtään merkittävää ihmisryhmää. Sinänsä taitavaa työtä SDP:n ideologeilta.
Mutta eilen kun olisi pitänyt siirtyä konkretiaan, rojahti Heinäluoman vanhustenhuoltopuheilta pohja. Paitsi että alan viimeaikaisimmista puheenvuoroista tärkein eli Kivelän raportti oli hänelle tuiki tuntematon, ei hän pystynyt luettelemaan yhtään konkreettista toimenpidettä siitä miten vanhustenhoitoa oikeasti pitäisi kehittää.
Ainakaan minua eivät jaksa tässä valossa vakuuttaa joka toisella bussipysäkillä olevat demarien mainokset, jossa luvataan laittaa vanhustenhuolto kuntoon. Olisihan siihen toki ollut SDP:lläkin viimeiset 12 vuotta aikaa. Vähän alkaa tulla sellainen tutina, että ”sinisessä maailmassa” ollaan sittenkin paremmin perillä siitä, mitä nyt pitäisi tehdä vanhusten ihmisarvoisemman kohtelun eteen.
Tunnustus Heinäluomalle pitää antaa tietämättömyytensä rehellisestä tunnustamisesta. Matti Vanhanen taas kiemurteli kysymyksestä eroon antamatta yhtään sen parempia vanhuspoliittisia teesejä.
16. maaliskuuta 2007 kello 14.11
Martti Järnefeltille toteaisin, että Gustav Hägglundin ajatukset ovat hänen omiaan, kuten minunkin ajatukset ovat omiani. Entisellä kenraalilla on täydet oikeudet omaansa, samoin muilla omaansa. Itse totean, että NATO vahvistaisi Suomen kansainvälistä asemaa, veisi Suomen mukaan kaikkiin niihin järjestöihin, jotka demokraattiset maat muodostavat. Itse en pyri katsomaan asiaa sotilaallisesta näkökulmasta vaan ihmisoikeudellisesta ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta.
Totesin Alex Stubbin blogissa 4.3.2007, että ihmisoikeudet ovat oman toimintani keskiössä. Lähdin politiikkaan nostaakseni keskustelua ihmisoikeuksien tilasta sekä paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Olen näistä asioista kirjoittanut useissa kolumneissani. Olen kokoomuksessa pyrkinyt nostamaan huomioita ihmisoikeuskysymyksiin. Kysyin jo 19.1.2005 kolumnissani Verkkouutisissa, että voitaisiinko nostaa ihmisoikeudet kokoomuksen ytimeen? Olen pohjilmaltani ihmisoikeusaktivisti, olen ollut sitä siitä saakka kun aloitin seuraamaan poliittisia asioita 1990-luvun alussa. Pyrin katsomaan asioita monesta kulmasta käsin ja yksi kulma ovat ihmisoikeudet.
Se, että olen voimakkaasti puhunut NATO:oon liittymisen puolesta, syy siihenkin on ollut ihmisoikeudellinen. NATO on globaalinen ihmisoikeusjärjestö, joka toteuttaa visiotaan YK:n peruskirjan ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kautta. NATO on ainut kansainvälistä lakia noudattava, demokraattisten maiden muodostama yhteenliitymä, jolla on keinot puuttua vakavia ihmisoikeusrikoksia tekevien maiden toimintaan. Afganistanin operaatio on yksi ihmisoikeudellinen operaatio, samoin oli Kosovon sota. Kosovon sodan jälkeen maakunnan asema on stabiloitunut, vaikka maakunnan asemasta ei ole päästy yksimielisyyteen. Olen paljon kirjoittanut myös Venäjän ihmisoikeusrikoksista, samoin USA:n. Totesin Verkkouutisissa 28.2.2006, että Guantánamon vankileiri on ihmisoikeussopimusten vastainen. Ihmisoikeudet ovat asioita, jotka ovat perustavaalaatua olevia oikeuksia ja tämän vuoksi niiden toteutumisen puolesta pitää toimia.
16. maaliskuuta 2007 kello 14.20
Hauskaa Romakkaniemen viimeisimmässä ”pseudoanalyysissä” on se, että molemmissa hänen vertailukohdikseen valitsemissaan vaaleissa SDP oli selvä ykkönen. Ei huono ennustus näitäkin vaaleja ajatellen Juho!
Vakavasti ottaen: tsemppiä teillekin! Sunnuntai kertoo sitten mitä mieltä ihmiset _ihan oikeasti_ ovat.
16. maaliskuuta 2007 kello 14.53
Kari Kallion villiksi päässeeseen juoksuun vastaisin näin, että mistä ihmeestä pitää sitten lähteä hakemaan vastauksia Suomen ulkopolitiikan tilaan jos ei Euroopasta? Venäjältäkö?
Mielestäni Eurooppa on Suomen lähin viitekehys, joten vastauksia täytyy lähteä hakemaan Euroopasta. Itse pyrin hahmottamaan turvallisuuspolitiikkaa Eurooppa-keskeisesti, koska Suomi on osa EU:ta. EU on siis Suomen viitekehys, joten on täysin perusteltavissa kysyä ja keskustella, että miksi Suomi toimii toisin turvallisuuspolitiikassaan kuin suurin osa muuta EU:ta. Suurin osa EU-maista kuuluu Natoon ja rakentavat turvallisuuspolitiikkansa Naton varaan, mutta ei Suomi. Suomi on osa EU:ta, mutta ei ole osa Natoa, mutta yrittää kuitenkin keittiön kautta kurkottaa joitakin Naton osia itselleen. Miksi Suomi toimii näin?
Miksi ihmeessä Suomi on näin läheisessä yhteistyössä Naton kanssa jos täysjäsenyys ei kelpaa? Miksi Suomi on mukana Nato-johtoisissa operaatioissa kun sillä kuitenkin on varaa paukauttaa ovet kiinni täysjäsenyyden suhteen? Ja mikä o NATO-optio? Onko olemassa sopimus NATO:n kanssa option lunastamisesta jos sellaiseen päädytään?
16. maaliskuuta 2007 kello 15.46
Mielestäni mielenkiintoista olisi kuulla, miten puolueiden verkkokampanjointi kehittyy näissä vaaleissa, ja mitä siitä voi päätellä tulevasta.
Monessa paikassa on kohkattu siitä, kuinka YouTuben kautta oma videomainonta on helpottunut. Jotenkin pidän todellista vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen melko olemattomana – YouTubea kun ei ole mikään pakko katsoa, eikä sitä tule edes vahingossa nähtyä ellei aktiivisesti yritä. Henkilökohtaisesti en kykene keksimään montaa vaalimainosten vapaaehtoista katselua tylsempää asiaa. En siis usko että videoformaatista yksinään on TV-näkyvyyden selättäjäksi.
Toinen asia ovat puolueiden omien sivustojen ympärille rakennetut keskustelufoorumit ja vastaavat. Näidenkin vaikutuksen kuvittelen varsin pieneksi ainakin puolueiden, ei siis puolueen sisäisten ehdokkaiden, valintaa mietittäessä, koska ko. sivuille tuskin kovin paljon eksyy ihmisiä jotka olisivat epävarmoja mielipiteistään.
Kolmantena ryhmänä tulevat ideologisesti sitoutumattomiksi miellettävät keskustelufoorumit, kuten Hesarin keskustelut ja muut yleisluontoiset kommentointipalstat. Mielestäni näistä mielenkiintoisin on IRC-Galleria, joka pyrkii omalla vaalikoneella ja varjovaaleillaan innostamaan suhteellisen nuorta käyttäjäkuntaansa. Vaikka huomattava osa sivuston käyttäjistä ei olekaan vielä äänioikeutettuja, voi pikaisella laskutoimituksella todeta, että noin neljä prosenttia täysi-ikäisistä käyttää sivustoa vähintään viikoittain. Tätä eivät puolueet ole jättäneet huomiotta, vaan sivustolla on voinut jututtaa monia ehdokkaita suoraan, tai ainakin jonain sovittuna ajankohtana. Esimerkkinä voinee mainita että Kataisen ja Niinistön kanssa voi keskustella tänään alkuillasta (näin mainoksista luin).
En väitä etteikö tällaisessakin olisi yhdellä tasolla kyse puhtaasta bisneksestä – mutta bisneksen, (tasapuolisesti näkyvän) politiikan ja nuorten aktivoinnin yhdistelmä on mielestäni mielenkiintoinen, ja jännityksellä odotan kuulevani vielä joskus, miten paljon tällainen yhdistelmä itseasiassa vaikuttaa kohderyhmäänsä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, millaisia ja miten suuria sukupolvieroja löytyy näissä vaaleissa verkon kautta tapahtuvassa vaikuttamisessa ja mielipiteiden muodostamisessa.
16. maaliskuuta 2007 kello 16.34
Gustav Hägglund visioi turvallisuuspolitiikkamme kehityssuuntia eilisessä puheessaan mm. seuraavasti: ”… ja edistää kykyjemme mukaan EU:n yhteisen puolustuksen rakentamista Naton toiseksi, Yhdysvaltain kanssa yhdenvertaiseksi pilariksi”. Hägglund viittaa tässä mielestäni siihen, että Suomenkin pitäisi pyrkiä osallistumaan EU:n yhteisen puolustuksen kehittämiseen ja että lopputuloksena on mahdollisesti EU-suurvalta. Ehkä meidän pitäisi siis Nato-option lisäksi alkaa puhua myös EU-optiosta. Mielestäni suoraselkäisempää olisi yksinkertaisesti puhua erilaisista varteenotettavista vaihtoehdoista koskien Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevia ratkaisuja. Jättäkäämme optiot talouselämän piiriin.
16. maaliskuuta 2007 kello 17.16
Moi Unski!
Voisitko hiukan selittää mittaustuloksia. Eilen Ylen vaalikeskustelussa oli yksi voitonvarma puheenjohtaja ja kaksi hermostunutta tyyppiä. Tutkimus-tuloksen julkistamista siirrettiin päivällä. Kuitenkin kyseiset puheenjohtajat jo eilen tiesivät mitä tuleman. Miten tilanne voikaan päivässä muuttua??. Tulee mieleen vuosi sitten tehty ”viimeinen” gallup tutkimus joka presidentin vaaleissa ennusti kaksi päivää ennen vaaleja tilanteeksi 44 – 56. Lopputuloshan kuitenkin oli yli 48 % – alle 52% .
Miksi tutkimuksen tuloksen julkistusta siirrettiin eiliseltä tähän päivään?
16. maaliskuuta 2007 kello 17.33
Ylen tulokset tulivat: Keskusta nousussa ja Sdp ja Kok. laskussa.
Tässä lyhyt yhtenveto:
”Taloustutkimuksen Yle Uutisille tällä viikolla tekemän puolueiden kannatusarvion mukaan keskustaa äänestäisi nyt 24,7 prosenttia. SDP:tä tukee 21,3 ja kokoomusta 20,4 prosenttia. Viimeiset haastattelut kannatusmittausta varten tehtiin torstaina.”
Joten ennusteeni siitä, että Keskusta murskaa näissä vaaleissa vastustajat toteunee. Ero on jopa n. 4 %, plus virhemarginaalit.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/id55833.html
http://www.yle.fi/tvuutiset/uutiset/upics/kannatus_suuret_iso.jpg
16. maaliskuuta 2007 kello 17.41
Yhteen Suomen kohtalonkysymykseen olisin suonut vaalitenteissäkin enemmän huomiota : Miten kaikki tärkeät asiat koulutuksesta vanhustenhuoltoon ja infrastruktuurin ylläpitoon hoidetaan sitten kun loputkin teollisuuden (= vientitulojen) työpaikat on ulkoistettu? Pelkästään palvelutuotantoon perustuva yhteiskunta on mahdoton. Selvästi elämme ruususenunta, emme halua ajatella – vaikka ehkä aavistammekin – ettei nykyinen meno voi mitenkään sukupolvea pitempään jatkua. Edessä on joka tapauksessa keskipitkällä aikavälillä huomattava elintason lasku nykyisillä mittareilla mitattuna. Kuvittelen, että kun pohja saavutetaan ehkä 15 – 20 vuoden kuluttua, uuden, toivottavasti terveemmälle pohjalle perustuva kasvun alku voi olla mahdollinen. Tietynlainen paluu omavaraistalouteen – ainakin perhekohtaiset viljelypalstat, kotiarvekalastus, osuuskunnat, polkupyörät ja tarve-esineiden itse tekeminen voisivat olla tämän uuden ajan ”trendejä”. Jotta edes jonkinlainen globaali elintason tasavertaisuus olisi mahdollista saavuttaa, meidän on pakko laskea omaamme. Toinen asia on sitten kokonaan se, haluammeko oikeasti sitä, että afganistanilaisilla menisi yhtä hyvin kuin meillä. Luultavasti useimmat ajattelelevat – minä itsekin, ainakin osittain – että kyse on tietynlaisesta kilpailusta, jossa meidän ensisijainen tehtävämme on puolustaa vain omia etujamme. Tässä katsannossa voisi NATOn roolia ajatella nimenomaan sellaisena aseellisena voimana, joka pyrkii pitämään voimassa nykyisen maailmanjärjestyksen. Hyvä vai Paha?
Ehkä eksyin, (ehkä en
) aika kauas Suomen eduskuntavaaleista. Olisi ollut kuitenkin mielenkiintoista kuulla puolueiden näkemyksiä vähän neljää vuotta pitemmällä sihdillä ja ja Suomea lääjemmasta näkökulmasta.
Televisiokanavien vaaliohjelmissa ehkä eniten ärsytti se, että aivan suhteettoman paljon keskityttiin ”Tupun”, ”Hupun” ja ”Lupun” väliseen pääministerikamppailuun vaikka kyseessä on eduskuntavaalit, joissa tarkoituksena on valita 200 kansanedustajaa. Kolmen suuren äänisaalis on kuitenkin vain noin 2/3 annettavista äänistä. Voi siis hyvästä syystä väittää, että kolmatta osaa äänestäjistä syrjittiin perusteetta.
16. maaliskuuta 2007 kello 17.43
YLEn gallupin mielenkiintoisin piirre on, kuten Unskikin totesi, Vihreiden tulos. Aina muistetaan, että Vihreiden todellinen kannatus ei ole samalla tasolla kuin gallup-kannatus mutta toinen asiaan liittyvä piirre on, että vihreiden gallup-luvut ovat perinteisesti alkaneet laskea, mitä lähemmäs vaaleja on menty. Nyt, kaksi päivää ennen vaaleja tullut näin myönteinen tulos kielii ehkä kuitenkin enemmän siitä, että vihreiden teemat ovat herättäneet kiinnostusta äänestäjissä.
No, tähän ja kaikkiin muihin kysymyksiin saamme vastaukset reilun 50 tunnin kuluttua. Sitä ennen tavalliset kansalaiset ”joutuvat” kohtaamaan ostosreissuillaan 2004 ääniä janoavaa ehdokasta.
16. maaliskuuta 2007 kello 17.46
Juhani Koivulalle
Minulla ei ole sellaista tietoa, että puoluejohtajilla olisi ollut eilen käytössään Taloustutkimuksen mittaustuloksia. Minulla ei liioin ole tietoa siitä, millä aikataululla Ylen uutiset aikoi julkistaa omat mittauksensa.
Näistä ei – kilpailusyistä – puhuta etukäteen julkisuuteen eikä toisille toimittajille.
Tällä viikolla on esitetty paljon valistuneita arvauksia mittausten julkistamisajankohdista. Osa on osunut kohdalleen, osa on mennyt harhaan.
Perässähiihtäjä
16. maaliskuuta 2007 kello 17.50
Ylen gallupin mukaan Keskusta voittaa siis selvästi. Kokoomus on tullut alas kuukauden takaisesta peräti 1,5%.
Gallupit ovat gallupeja, mutta takuulla Keskusta sai lisää virtaa loppukiriin. Keskustan kannalta näyttää todella hyvältä. Itse jopa hieman hämmästelin Hesarin tilaamaa gallupia, jossa Keskusta johti jopa siinä. Itselleni se oli paras mittari tulevasta.
Ei millään pahalla, mutta nyt onkin mielenkiintoista seurata miten kokoomuksen aktiiviset agitaattorit tulkitsevat tätä tulosta, kun edelliset kolmossijaa osoittaneet ( nousua kylläkin edellisistä) on tulkittu eri syistä tarkoittavan kokoomuksen vaalivoittoa;)
Itse olen erittäin tyytyväinen. Tämä ei passivoi vaan pikemminkin aktivoi. ps. Itse en kuulu mihinkään puolueeseen, olen pikemminkin aktiivinen asioiden seuraaja. Mutta toki myönnän äänestäväni Keskustaa eikä muuten hävetä tippaakaan sanoa sitä, päinvastoin.
Nuoret näyttivät mallia ( keskustalle selvä vaalivoitto), vanhemmat seuraavat perässä?
16. maaliskuuta 2007 kello 18.02
Unskille!
Eilisen Ylen vaalikeskustelun alussa toimittajat kuitenkin hehkuttivat että kenestä tahansa ”kolmen suuren edustajasta” voi tulla pääministeri. Tähän kysymykseen Matti Vanhanen spontaanin kärsimättömästi sanoi, että ”kertokaa nyt vaan ne tutkimuksen tulokset”. Olen edelleen sitä mieltä että asioista aina tiedetään etukäteen, vuodetaanhan tulokset etukäteen ilmi keskustelupalstoilla. Esimerkiksi Ylen Ainola vihjaili etukäteen viimeisimmän Maikkarin tutkimuksen tuloksia.
Mielipiteenäni siis on, että jo eilen ennen Ylen tenttiä puolueiden puheenjohtajat tiesivät etukäteen jo silloin julkistettavaksi tarkoitetun kyselyn tulokset. On hieman outoa, että YLE perinteistä poiketen julkaisee viimeisimmän tutkimustuloksen vasta perjantaina, vuorokausi alkuperäisestä aikataulusta myöhässä???
16. maaliskuuta 2007 kello 18.19
Vallasta ja gallupeista: Kun tarpeeksi spekuloidaan, aletaan todella irrota todellisuudesta. Niin myös äänestäjien pää, joka täyttyy galluppien numeroilla – ”ajatella, taitaa se kokoomus sittenkin hävitä, nololta tuntuu-no, äänestän jotain muuta”, – sensijaan, että äänestäjä muistaisi uurnan olevan tyhjä vielä huomennakin. Ja vaikuttaisi oikeasti, todellisuudessa, ei gallupissa, millaiset numerot uurnasta sunnuntai-iltana kaivetaan esiin. Hakija ja päätöksentekijä ovat kaksi eri asiaa työnhaussa, kuiskaaja kolmas, mutta kuiskaajalla (media, gallupit) ei ole äänioikeutta.
Köyhyydestä ei tiedetä rikkaassa yläpäässä mitään: että esim ilmaiselle poliklinikalle tulo on siitä kiinni onko bussirahaa tai jaksaako kävellä, ja hoito siitä, onko rahaa lääkkeisiin vai tinginkö leivästä. Vuodesta toiseen kalapuikkoja, maksalaatikkoa, viimeisen myyntipäivän eineksiä. Enkä puhu nyt niistä, jotka panivat vähät rahansa olueen ja tupakkaan. Kommenteissa on ollut muitakin esimerkkejä miten eri maailmoissa eletään, esim rikkaat ja köyhät eläkeläiset, lapsiperheiden kirjo. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, ei vain omien. Toivon että saamme eettisesti korkeatasoisen eduskunnan valtaansa käyttämään, mutta epäilen.
16. maaliskuuta 2007 kello 18.35
Juhani Koivulalle:
Puoluejohtajat eivät tienneet ennalta YLE Uutisten tilaaman puolueiden kannatustutkimuksen tuloksia. Asialla spekulointi on aiheetonta.
Tutkimuksen haastattelut tehtiin tämän viikon tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Aineiston perusteella Taloustutkimus laati puoluekannatusarvionsa perjantaina. Laitos toimitti arvion minulle tänään perjantaina kello 12:25.
Tulokset olivat suppean piirin tiedossa toimituksessa siihen saakka, kunnes aineiston perusteella laaditut uutisjutut julkistettiin yhtaikaa kaikille suomalaisille Ylen radiouutisissa, tv-uutissa sekä verkko- ja mobiiliuutisissa kello 17.
Olli Ainola
politiikan toimituksen päällikkö,
YLE Uutiset
16. maaliskuuta 2007 kello 18.46
Mielenkiintoinen galluptulos ja kun sen yhdistää Romakkaniemen aiempiin laskelmiin ( minusta kun ne eivät ole mitenkään mielivaltaisia, vaan hyvin perusteltuja), niin keskustan vaalivoitto silläkin kaavalla on hyvin lähellä.
Kakkossijasta tulee todella kova taisto, sillä sitä tuskin kukaan voi kiistää, etteikö YLEn käyttämä tutkimuslaitos saa kokoomukselle nykyisin vaaleista toiseen selkästi pienempää kannatusta kuin muut mielipidemittaukset – näin ollen kokoomus ja demarit lienevät tasoissa. Tämä kyllä varmaan keskustelussa nyt sitten kiistetään, mutta mielestäni tulkinnalle on vahva pohja. Ja samalla logiikalla ei keskustakaan ole kummastakaan kuin 1-2 % karussa nyt, koska se taas on YLEn tutkimuksien kestoylimenestyjä suhteessa vaalitulokseen.
Loppukampanja ja sunnuntain äänestyskäyttätyminen lienevät todella ratkaisevassa asemassa. En usko – etenkään ennakkoäänestysaktivisuuden ollessa tiedossa ja kun aktiivisuus on nimenomaan kaupunkiseudulla ollut suurta aiempaan nähden – keskustan murskavoittoon. Mutta sen myönnän, että paljon on tapahduttava, ettei keskusta olisi suurin puolue.
Mutta kun jossitelu on mukavaa, niin pienen riitasoinnun gallupeihin tuo tuon ennakkoäänestyksen annetut äänimäärät – voisihan sitä lukea niinkin, että kokoomuksen ja demarien kannattajat ovat keskustan johtoa hehkuttavien gallupien tähden aktivoituneet äänestämään ja jo ennakkoon. Se nimitttäin kuitenkin on faktaa, että ennakkoon äänestettiin aktiivisesti – aktiivisemmin kuin aikoihin – ja aktiviisuus oli edellisvaaleihin nähden kasvussa isoissa keskuksissa. PIenissä kunnissa kasvu oli pientä ja siellä vielä väestökato on syönyt äänestäjien määrää…
Ja jos nuoret aktivoistuisivat vaaöipäivänä, kun eivät ennakossa aktivoituneet, niin silloin keskusta, kokoomus ja vihreät niittävät sen satoa. Vihreiden tilanne on mielenkiintoinen ja varmasti loppukampanjaan tuli puhtia.
16. maaliskuuta 2007 kello 18.49
Jan Rossille totean, että olen täysin samaa mieltä NATO- jäsenyydestä. Yritän seuraavassa kiteyttää Suomen ulko-ja turvallisuusåpolitiikan tavoitteet: Meidän tulee olla ollennainen osa EU:n turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä. Tämä merkitsee, että me tunnustamme EU:n turvalölisuusapoliittiset tavoitteet ja oman historiallisen kokenuksaemme perustella me emme sinisilmäisesti usko Venäjän olevan muuta kuin laajentumishaluisen ja ainakin Euroopan laajuisen vaikutusvallan tavoittelija. Me Suomalaiset haluamme uskoa naapureistamme hyvää. Olisiko nyt oikea aika olla realisti ja vähemmän hyväuskoinen, kysyy vannoitunut NATO- jäsenyyden kannattaja, i vått och tortt, kuten ruotsalainen sanoisi !!!!
16. maaliskuuta 2007 kello 18.55
Mielestäni YLE:n kyselyt lupaavat kokoomukselle erinomaista tulosta. YLE:n kyselyt nimittäin ovat aina luvanneet kokoomukselle huonointa tulosta ja lopulta tulos on ollut aina parempi.
Käväisin tänään kiertämässä Helsingin keskustassa ja kokoomuksen teltoilla näytti mahtavalta. Meininki on katossa ja porukka oli liikkeellä. Mielipidetiedustelut lupaavat kokoomukselle sen historian suurinta voittoa, ja maan suuntaan muutosta. Jos kansalaiset haluavat nyt muutosta ja uutta vahvaa politiikkaa, siihen on mahdollisuus nyt vaikuttaa. Äänestämällä kokoomusta, äänestää muutosta. Kokoomus haluaa Suomen Eurooppaan ja haluaa nostaa maamme arvostuksen sille tasolle, jolle se kuuluu eurooppalaisena EU:n täysvaltaisena jäsenenä.
16. maaliskuuta 2007 kello 19.09
Eilinen Ylen suuri vaalikeskustelu jätti melko tyhjän olon. Itse paikan päällä olleena odotin merkittävämpiä kannaottoja yhteiskunnassa erityisen ongelmallisiin, vähintään n. kolmen ja puolen miljoonan suomalaisen arkielämää kuihduttaviin ongelmakohtiin, joihin niin esiintymään pyydetyt alustajat kuin toimittajat yrittivät epätoivoisesti saada selvyyttä. Oli lähes mahdotonta erottaa puolueiden puheenjohtajien ‘asiantuntijuus’ -lausunnoista, miten itse kukin tulevalla hallituskaudella parantaisi vaikeuksissa olevien kansalaisten elämänlaatua. Toisaalta asiantuntijat ovat näkevinään selkeää jakautumista oikeistolais-vasemisto -akselilla.
Vanhan ylioppilastalon jyhkeässä salissa puhujien äänet tahtoivat hukkua kaikukanaville, vaikka korvallisille asetetut mikrofonit saattelivatkin äänentoistoa. Parhaat pisteet selkeästä puheesta menevät Timo Soinille ja Stefan Wallinille. Äänenkäyttöä on mahdollista oppia, sillä se jos mikä tuo sanaan uskottavuutta.
Olen samaa mieltä Perässähiihtäjän kanssa siitä, että Martti Korhonen ansaitsee paremmat pisteet vastauksistaan, kuin toimittajien arviot. Hänellä oli rauhallinen, kohtalaisen selkeä ja paikoin jopa isällinen puheote. Vastaukset olivat hyvin punnittuja, vahvoja ja koherentteja. Eivät kai toimittajat noudata tässä samaa kategoriaa kuin media yleisestikin, kolmen suurimman suosimista. Vierustoverilleni salissa totesinkin, että Vanhanen ja Heinäluoma ovat kuin pikkupojat hiekkalaatikolla. Kataiselle taas on todennäköisesti opetettu, että totinen ei saa olla. Hän on nykyisin ottanut kasvoilleen aloitushymyn, josta on vaikea tulkita aitoutta.
Pirkko K. Koskinen ei jätä koskaan kylmäksi. Hänen painavia argumenttejaan puheenjohtajisto kuunteli hartaana ja ymmärtävin päännyökytyksin. Yksinhuoltajien edustaja toi huolensa lapsiperheiden kipupisteistä ja energiakysymyksiä nosti pintaan ilmastonmuutoksesta alustanut edustaja. Galuppien -kuninkaat, varmoina menestyksestään eivät jaksaneet paneutua vakaviin ongelmakenttiin riittävällä vakuuttavuudella. Valtakunta kulkee vanhalla moottorilla, uusiutuminen alkaa vanhoista halkopinoista.
Ulkopolitiikkamme nojaa edelleen hyvään paasikivi-kekkoslaiseen malliin. Sitä kiveä on on lähes mahdotonta kääntää, vaikka millä kangella yritettäisiin.
16. maaliskuuta 2007 kello 19.14
Kaksi miljöonaa ääntä vielä antamatta, siihen mahtuu erilaisia tilanteina,
joten jännitettävää riittää. Monella on taloudellisesti paljon pelissä, voi
menettää hyvän työpaikan, tosille taas tappio merkitseen velkaa ilman
uutta työpaikkaa. Kaikki äänestämään, tämä demokratiaa.
16. maaliskuuta 2007 kello 19.33
Toivotaan kovasti kokoomuksen voittoa, aina unohdetaan se että myös maksajia tarvitaan uusiin vaalilupauksiin hyvinvointivaltiosta ja sen kehittämisestä.
Nyt kun jo maamme verotus on kaikilla mittareilla Euroopan keskitason yläpuolella, niin mitä se olisi jos jakopuolueet saisivat jatkaa ja toteuttaa vaalilupauksiaan.
Sitäpaitsi luulisi jo näillä verokertymillä saatavan enemmän aikaan hyvinvointia, onnistuuhan se muissakin maissa.
16. maaliskuuta 2007 kello 19.39
Tuo Kokoomuksen fanien hehkutus kakkosijasta kertoo jo sen, että kädet on nostettu pystyyn mitä tulee vaalivoittoon.
Karu fakta on se, että jos Keskusta saa tuon oletetun murskavoiton, niin se yksi ja sama, kuka on kakkonen, koska tuolla tuloksella Keskusta saa omat teemansa läpi hallitusneuvotteluissa hyvin. Eli kakkonen on apupuolueen asemassa.
Kokoomuksessa on tosiaan levotonta, siitä kertoo Korholan yrtitys loata Vanhasta ja Niinistön kipuilu viikolla.
Huvittavaa oli katsoa Maikkarin uutisia missä Keskustan loistava etumatkauutinen oli lähes täysin nollattu. Saa nähdä nähdäänkö Maikkarin vaalistudiossa samanlaiset ilmeet kuin viime presidentinvaalien ratkettua, ei ollut itku lähellä kun Niinistö hävisi.
16. maaliskuuta 2007 kello 19.41
Mielenkiintoista tämä gallup-leikki. YLE:n mittauksissa näyttää olevan systemaattinen virhe suhteessa SDP-KOK. Olettaisi, että algoritmia muutettaisiin paremmin vaalitulosta kuvaavammaksi. Luulisi jo ammattiylpeydenkin vaativan kaavan muutosta. Väkisinkin tulee mieleen, että tarkoitus ei olekaan kuvata tulevaa vaan vaikuttaa siihen…
16. maaliskuuta 2007 kello 20.21
Kysymykseen mikä asia vaalikeskusteluissa jäi käsittelemättä, on olemassa yksinkertainen vastaus: Kansalaisten vapaus.
Vaalien tärkein kysymys ei ole hallituksen kokoonpano vaan se, kuinka paljon perusvapauksia kansanedustajat seuraavalla vaalikaudella ihmisiltä vievät. Kuinka monia uusia pakkoja ja kieltoja säädetään.
Kansanedustajien valta on todellisuudessa vallan jakamista. Kansanedustajat eivät käytä suoraa valtaa kansalaisia kohtaan, vaan he säätävät lakeja, joilla tavallisten kansalaisten vapauden ja poliisin vallan suhdetta säädellään. Tästä asiasta ei ole puhuttu vaalikeskustelussa lainkaan, vaikka asialla on suurempi merkitys ihmisten arkielämään kuin Nato-kysymyksellä tai puolueiden kannatusprosenteilla.
Vaalitulosta ei ratkaista vaalikoneissa eikä varjovaaleissa. Silti näidenkin tuloksia kannattaa seurata, koska ne kertovat siitä, mistä tavalliset kansalaiset ovat kiinnostuneita. Vaikka media yrittää tehdä vaaleista ”missikisat”, joissa ratkaistaan kuka on kaunein seuraavaksi pääministeriksi, kansalaiset eivät pidä pääministerin nimeä tärkeimpänä asiana. Todennäköisesti tyhjänpäiväisen shown tarkoituksena onkin pitää ihmisten huomio muualla kuin oikeasti tärkeissä asioissa.
Tällainen oli IRC-gallerian varjovaalin tulos perjantaina iltapäivällä. Kyseessä on tietenkin vain nuorten ihmisten ”leikkivaali”, jolla on vain viihteellinen merkitys. Ääniä on kuitenkin annettu tuhansia, joten kyllä tulos jonkinlaista mielipidekyselyä vastaa. Tulos osoittaa, että jos kaikilla puolueilla olisi samanlainen mahdollisuus tuoda esille näkökantojaan kuin television ja lehdistön kestotähdillä, vaalien lopputulos voisi olla erilainen.
IRC-gallerian varjovaaleissa on tunnettujen julkkisehdokkaiden edellä monia sellaisia nimiä, joita ei tiedotusvälineille ole edes olemassa muuten kuin korkeintaan pakollisena mainintana vaalikoneessa. Kaksi kolmasosaa äänestäjistä ei aio käyttää vaalikoneita, joten he näkevät tällaisen tuntemattoman ehdokkaan nimen ensimmäisen kerran vasta äänestyskopin seinällä olevassa listassa. Voidaanko siis puhua mistään todellisesta valintatilanteesta.
Vihreät 24 % (48)
Kokoomus 22 % (44)
Keskusta 13,5 % (27)
Perussuomalaiset 10,5 % (21)
Vasemmistoliitto 8,5 % (17)
SDP 7,5 % (15)
KD 3, 5 % (7)
SKP 3 % (6)
Lib 2,5 % (5)
KA 1,5 % (3)
iPu 1,5 % (3)
RKP 1 % (2)
SKS 0,5 % (1)
sit 0,5 % (1)
Ja näin monta prosenttia eri puolueiden ehdokkaista ”pääsisi” eduskuntaan:
KA 30 %
Vihreät 23,76 %
Kokoomus 19,55 %
Lib 13,15 %
Keskusta 12,10 %
Perussuomalaiset 12,5 %
Vasemmistoliitto 8,17 %
SDP 6,52 %
iPu 6, 38 %
sit 4,76 %
SKS 4,16 %
KD 3,72 %
SKP 3,50 %
RKP 2,66 %
16. maaliskuuta 2007 kello 20.30
Rajalalle pääministerivalinnasta tasatilanteessa:
muistelen, että viime vaalien jälkeen käytiin sanailu, jonka perusteella mahdollisessa tasatilanteessa se, joka on saanut enemmän ääniä koko maassa, tulkittaisiin isommaksi ja siten sen ehdokas ensimmäiseksi pääministerikandidaatiksi.
Mikkolalle perustulosta ja pätkätöistä:
Vihreiden vaaliohjelmista sekä valtakunnallisesti että maakunnallisesti löytyy omat esityksensä perustulosta ja työelämän pelisäännöistä. Viime viikkoina perustulo on saanut enemmän julkisuutta. Mutta toisena linjana kulkee myös töiden vakinaistaminen ja tasa-arvon lisääminen, esim. Pohjois-Karjalan vaaliohjelmassa:
”Työelämän pelisääntöjä kehitettävä:
* määräaikaisten työsuhteiden perusteettoman käytön vähentäminen – valtion ja kuntien näytettävä esimerkkiä
* vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasan kaikkien työnantajien kesken
* sukupuolten välisten palkkaerojen tasoittaminen”
Kumpikin tavoite on tärkeä: nykyisen sosiaaliturvan railoilevan tilkkutäkin korvaaminen perustulon ehjällä viltillä ja pätkätöiden korvaaminen pitkätöillä.
16. maaliskuuta 2007 kello 20.41
Olli Ainolalle ja Unskille
Käymämme debatti on edelleen jättänyt muutaman kysymyksen avoimeksi ainakin allekirjoittaneen suhteen. Toivoisin selkeitä vastauksia kysymyksiini:
1. Millä perusteilla Olli A. määrittelet, että Taloustutkimuksen puoluekyselyn vastaukset eivät olleet pienen piirin tiedossa (=julkisuudessa) ennen tulosten virallista julkistusta? Olethan kuitenkin referoinut Yle blogissasi silloin vielä julkistamattomia MTV 3 vaalitutkimustuloksia seuraavasti:
”Seremonioiden jälkeen pidetyssä kahvitilaisuudessa ei kuitenkaan puhuttu valtioelinten valtasuhteista. Kaikkein kiihkeimmin supistiin tänä iltana julkistettavasta uudesta puolueiden kannatusmittauksesta. Tieto levisi niin laajalle, että rohkenen välittää tämän kulkupuheen myös lukijoilleni. Korostan samalla, että tietoa ei ole kukaan vahvistanut eikä sen paikkansa pitävyydestä tietenkään voi antaa takeita. Seuraavat rivit pitää lukea tämä muistaen. Valtiosalissa suusta suuhun kulkeneen huhun mukaan Keskusta olisi uudenkin mittauksen kärkipaikalla hiukan yli 24 prosentin kannatuksella. Kannoillaan sillä olisi Sdp vajaan 23 prosentin kannatuksella ja kolmantena olisi Kokoomus runsaan 21 prosentin kannatuksella”….
Edellä mainittu on siis suora kopio kirjoittamaltasi Yle-blogisivuilta.
Millä asiaperusteilla sitten määrittelet Ylen tutkimusten paremman
tietosuojan verrattuna MTV 3 vastaaviin tutkimuksiin? Esimerkiksi kuukausi sitten julkistettu Ylen tutkimuksen tulostiedot olivat jo ennen virallista julkistusta ruodittavana keskustelu palstoilla!
2. Miksi tutkimuksen tulokset julkistettiin vasta perjantaina, vaikka niiden perään kyseltiin jo päivää aikaisemmin (Vanhanen). Myös Yleisradion perinteiseen toimintamalliin verrattuna nyt julkaistua mielipidekyselyä oli ”myöhäistetty” päivällä.
Kiitän etukäteen asiaa selventävistä vastauksista.
16. maaliskuuta 2007 kello 20.49
Näistä vaaleista tulee jännitysnäytelmä. Pääministeri Matti Vanhasen täysin turha elää voiton tunnelmissa sillä YLE on aina ennustanut kokoomukselle alhaisempaa kannatusta kuin itse todellinen kannatus on ollut. Puheenjohtaja Jyrki Katainenkin totesi asian tänään. Itse uskon kokoomuksen saavan yli 23 % äänistä ja voiton näissä vaaleissa. Puheenjohtaja Jyrki Katainen on tehnyt loistavan kampanjan ja puolueen sanoma on kirkastanut entisestään kampanjan aikana.
Vaikka kokoomus ei nousisikaan suurimmaksi puolueeksi, kokoomuslaisten ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon. Kokoomus on vahva, valovoimainen, eteenpäin menevä ja kasvava puolue. Kokoomus on menossa siihen suuntaan, johon sen pitääkin. Jos näissä vaaleissa kokoomus ei ole suurin, tulevaisuuden vaaleissa se tulee olemaan suurin. Mielestäni kaikkein hienointa on ollut se, että kokoomus on uskonut itseensä, on edennyt omaan visioonsa uskoen, eikä ole lähtenyt mukaan SDP:n ja keskustan katteettomien lupausten tielle. Kokoomus elää reaalismissa, toisin kuin SDP ja keskusta.
16. maaliskuuta 2007 kello 21.01
Mihinhän kokoomuksen fanien hehkutukseen kakkossijasta Veli-Pekka Silvan viittaa. Gallup-tuloksia lähinnä on analysoitu, mutta melkoisen moni kokoomuslainen tai heitä sympatiseeraava uskoo edelleen ykköstilan mahdollisuuteenkin – myöntää vain keskustan aika vahvan menon tällä hetkellä.
16. maaliskuuta 2007 kello 21.10
Viimeisin gallup tukee kuulumisia eri puolilta maata. Kokoomuksen kannatus on maksimissa, eikös heidän paras tulos eduskuntavaaleissa ole siinä 21 pinnassa. SDP:n kannatuksen laskua ei varmaan ihmetellä (SAK; Luhtanen, Heinäluoman imago-ongelma). Uusimmassa suomen kuvalehdessä kokoomuksen ongelmaa käsitellään hyvin – sen olisi pitänyt nostaa Niinistö pääministeriehdokkaaksi ja jättää Katainen kasvamaan korkoa. Nyt kokoomuslaisten meno Vanhasen taakse ja keskustaa kannattamaan kertoo siitä että halutaan varmistaa porvarillinen pääministeri eikä antaa pääministeriyttä vasemmistolaiselle Heinäluomalle. Näyttää myös siltä että hallitusvaihtoehdot ovat aidosti auki, sekä punamulta että porvarihallitus ja neuvotteluissa vasta ratkeaa hallituskumppani keskustalle.
16. maaliskuuta 2007 kello 21.12
Veli-Pekka Silvan: ”Huvittavaa oli katsoa Maikkarin uutisia missä Keskustan loistava etumatkauutinen oli lähes täysin nollattu.”
Keskusta on säilyttänyt ykkössijansa mielipidetiedusteluissa. Onko jokin erityinen syy riippumattoman tiedotusvälineen jotenkin repiä tästä riemua enempää kuin itse asian uutisarvo vaatii? Ehkä kyseessä on Silvanin ja muiden keskustalaisten mielestä loistava etumatkauutinen, jonka hehkuttamatta jättäminen on teidän arvoasteikollanne huvittuneisuutta aiheuttavaa ”nollaamista”. Ei-keskustalainen ei vastaavaa huvittuneisuutta kykene tuntemaan, koska ei-keskustalainen näkee maailman myös muunlaisten jaottelujen kautta kuin ”Keskustan etua palvelevat asiat” kontra ”Keskustan edun vastaiset asiat”.
Historialliset tosiseikat (mm. Romakkaniemen täälläkin moneen kertaan siteeraamat luvut) osoittavat, että Taloustutkimus antaa Kokoomukselle alakanttiin olevia lukemia. Vasta vaalipäivän iltana tiedetään tulos.
Loistava etumatkauutinen voi vaikuttaa useallakin eri tavalla. Tiedän, että kokoomuslaiset tekevät vaalityötä sunnuntai-iltaan saakka, ja viimeisin lukema antaa vapaaehtoisille hyvän ekstrapotkun. Itsekin olen menossa kohta kävelykadulle jakamaan grillimakkaraa. Toisaalta peruskeskustalaiset saattavat loistavien uutisten ansiosta tuudittautua ”etumatkansa” antamaan hyvän olon tunteeseen ja siihen harhaluuloon, että heillä on jo valmiina jonkinlainen ”johtoasema”. Ei sellaista ole ennen kuin äänet on annettu.
Mitä tulee Korholaan, hän mielestäni ihan turhaan pyysi anteeksi, niin hyväsydämiseksi ihmiseksi kuin hänet tiedänkin. Kannattaa lukea se koko päiväkirjamerkintä. Kirjoitus käsittelee saksalaisen Der Spiegel -lehden juttua Matti Vanhasen naissotkuista. Kenen vika se on, että sotkuja on ollut, ja että niistä kirjoitellaan ulkomaita myöten, ihmettelen. Lisäksi Korhola vielä päättää blogimerkinnän varsinaisen tekstin kehuihin Vanhasen jämäkälle linjalle yksityiselämänsä kommentoinnin suhteen. Kun tietää kirjoituksen sisällön, voi kysyä, oliko mahdollisesti jonkun erityisessä intressissä tehdä yhden kappaleen pienestä loppukaneetista skandaali. Luultavasti näin on laskettu olevan. Kirjoitus itsessään oli ilmiselvästi Vanhasta hyväntahtoisesti kehuva, joten joku tässä on oikeamminkin anteeksipyynnön velkaa Korholalle.
PS. Vaikkei Kokoomus ihan ykköseksi kiilaisikaan, se saavuttaa joka tapauksessa suurvoiton ja yhden historiansa parhaista vaalituloksista.
16. maaliskuuta 2007 kello 21.17
Hyvä Juhani Koivula,
1. MTV3:n kannatusmittauksen tulokset levisivät arvioni mukaan toimituksen ulkopuolisten tietoon siksi, että toimitus halusi Seitsemän uutisiin puoluejohtajien kommentit tuloksista. Koska tiedettiin, että Seitsemän uutisten aikaan oli meneillään Nelosen suora vaalikeskustelu (jossa puoluejohtajat olivat), kommentit oli päätetty pyytää hyvissä ajoin ennalta – tässä tapauksessa vaalikauden päättäjäistilaisuuden yhteydessä eduskunnassa.
Kun koolla on satamäärin poliittisesti huippuaktiivisia toimijoita, ei varmaankaan ole kummallista, että tieto MTV3:n mittauksen tuloksista levisi salamannopeasti päättäjäistilaisuudessa sen jälkeen, kun luvut oli kommenttien toivossa annettu puoluejohtajille. Tiedot tulivat hyvin nopeasti myös kilpailijoiden eli minun ja meidän toimituksemme tietoon.
Luulen, että MTV3:n uutistoimitus päätyi tähän, hieman riskialttiiseen ratkaisuun luonnollisista syistä. MTV3 ei halunnut jättää kommenttien pyytämistä kilpailijalleen Neloselle, joka ilman muuta olisi pyytänyt ne suorassa vaalilähetyksessään.
YLE Uutiset noudatti toisenlaista toimintamallia. Halusimme varjella tilaamaamme ja maksamaamme tutkimustietoa ja julkistaa sen huolellisesti valmisteltuna yhtaikaisesti kaikille suomalaisille. Puoluejohtajat eivätkä ketkään muutkaan toimituksen ulkopuoliset saaneet tietoa tuloksista etukäteen. Kommentitkin pyydettiin vasta sen jälkeen, kun tutkimustiedot oli julkistettu uutislähetyksissämme.
Väitteesi ei ole totta, että ”kuukausi sitten” julkistetun YLE Uutisten puoluekannatusmittauksen tulokset olisivat olleet etukäteen ruodittavina keskustelupalstoilla. Edellinen mittauksemme julkistettiin kaksi viikkoa sitten.
Ei ole mitään siihen viittaavaakaan tiedossamme, että teettämiemme kannatusmittauksien tulokset olisivat vuotaneet toimituksen ulkopuolisille. Muistikuvasi on väärä.
2. YLE Uutisilla ei ole olemassa mitään vakioitua saati perinteistä toimintamallia mielipidetiedustelujen julkistamisessa. Toimintamalli laaditaan joka kerta erikseen. Totuttuja toimintamalleja rikotaan, jotta säilyttäisimme yllätyksellisyyden ja tutkimusrauhan.
Olli Ainola
politiikan toimituksen päällikkö, YLE Uutiset
16. maaliskuuta 2007 kello 21.39
Väittäisin, että vaalikeskustelujen ”tärkeistä kysymyksistä” suuren osan suhteen on täysin yhdentekevää mitkä puolueet voittavat.
Kalle Isokallio tiivistää asian hyvin 11.3. kolumnissaan ”Neljän vuoden kestolotto” (löytyy Iltalehdestä tai lehden verkkosivuilta): ”Ei puolueilla ole kantaa mihinkään muuhunkaan asiaan. Vaalikoneissa vierailemalla löytää demareista perintöveron poistajia ja säilyttäjiä, kokoomuksesta tuloveron alentajia ja korottajia, kepulaisista subjektiivisen päivähoidon oikeuden säilyttäjiä ja poistajia ja muista puolueistakin keskenään täysin vastakkaisia asioita ajavia.”
Kansanvalta on suurelta osin illuusio, ainakin jos miettii kuinka valtavan määrän energiaa moni käyttää sen miettimiseen, minkä puolueen edustajalle neljäsmiljoonasosansa vallasta uskoo antavansa.
Suuri osa kansasta ei seuraa politiikkaa niin tarkasti, että pystyisi seuraamaan saati ennakoimaan puolueiden pitkän tähtäimen toimintaa. Puolet kansasta äänestää lapsineen ja isovanhempineen 50 vuotta samaa puoluetta tapahtui mitä tapahtui, ja jäljelle jääviin äänestäjiin mahtuu niitä, jotka äänestävät ”hyvää tyyppiä eivätkä puoluetta”, tarttuvat yksittäiseen täkyyn, tai hakevat mielenrauhaa kostamalla jonkin lööppeihin päätyneen vääryyden, huonon mainoksen tai liian jäyhän hymyn TV:n viihdeohjelmassa.
Kun puolueiden linjoista on vaikea saada selkoa, lopulta vaalien lopputulos on jonkinlainen summa siitä, miten itse kukin äänestämisen vaikutukset ymmärtää ja laskelmoi ja miten lööpit, mielikuvat, vaalilupaukset ja yksittäisten ehdokkaiden silmäterän asennot sattuvat satunnaisiin kansalaisiin vetoamaan. Kun paperilappusia laskemalla muodostettu muurahaiskeko sitten keskenään jonkin kaaosteorian mukaisesti järjestäytyy ”hallitukseksi” ja ”oppositioksi” sekä jakaa ”ministerinpaikat” ja ”valiokuntajäsenyydet”, voidaan taas neljä vuotta nauttia siitä ihanasta ajatuksesta, että ”jokainen sai taas vaikuttaa”.
Diktatuuriin verrattuna lopputulos tietysti varmistaa sen, että hallitseva joukkio ei voi hoitaa asioita ”erittäin huonosti”, ja ketkä tahansa ”hallitukseen” pääsevätkin, he koettavat miellyttää ”tärkeistä kysymyksistä” huolestuneita kansalaisia.
Toisaalta on myös todennäköistä, että kansa pettyy alkuvaiheessa uuteen hallitukseen, kun riittävän kaukana seuraavista vaaleista poliitikot yrittävät suljettujen ovien takana epätoivoisesti tehdä myös sellaisia pitkän tähtäimen suunnitelmia, joiden hyödyt eivät ole ilmiselviä.
16. maaliskuuta 2007 kello 21.51
Tein HS:n Suomen Gallupin ja YLE:n Taloustutkimuksen kannatusmittauksista taulukon kolmen suurimman puolueen osalta tammi-maaliskuulta. Jokainen tehkööt oman tulkintansa kuviosta. Taloustutkimuksella on mielestäni vielä erittäin paljon kehitettävää ns. äänestysvarmuusparametrin osalta.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/salonranta/puolueidenkannatus200703.gif
16. maaliskuuta 2007 kello 21.57
Teemu Pyyluoma kirjoitti: ”Vaalituloksesta sen verran, että minusta kiinnostavin kysymys on se riittäkö minkään kahden puolueen kannatus ylipäänsä enemmistöön eduskunnassa? En olisi ollenkaan yllättynyt jos sekä SDP:n että Kokoomuksen paikkamäärä jäisi alle 50, ja tuskin Keskustakaan hirveästi paikkamääräänsä ainakaan nostaa.”
Tämä onkin tärkeää. Kansan tahto aidosta sateenkaarihallituksesta toteutuu, jos äänestäjät äänestävät pienempiä puolueita. Tällöin kaksi – tai toivon mukaan ei edes kaksi + RKP (jonka toivoisin hetkeksi siirtyvän oppositioon) – eivät saisi enemmistöä aikaan. Tämä antaisi vauhtia hallitusneuvotteluihin, kun kaksi puoluetta eivät voisi ”sanella” hallitusohjelmaa.
Vihreillä on nyt näytön paikka, ja tätä gallup-tulosta osasinkin jo odottaa kentältä saatujen tietojen ja tunnelmien perusteella. Meillä on nyt mahtava draivi päällä. Neljänneksi suurimpana puolueena pääsisimme vaa’ankieliasemaan ja vaikuttamaan tärkeisiin päätöksiin etenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa. En nimittäin jaksa uskoa, että kolme suurinta päätyisivät yhteen hallitukseen. Äänestäjät ratkaisevat sunnuntaina.
PS. Vielä kiitokseni Unskille tästä blogista, presidentinvaalien aikaan tuli kommentoitua paljon enemmän, mutta nyt oma kampanjointi ja kentällä olo on vienyt sekä kaiken ajan että mehut. Kai meillä on täällä muuten vielä jonkinlaista jälkipeliä, sanoit tuossa että tämä olisi ollut jo toiseksi viimeinen kirjoituksesi??
16. maaliskuuta 2007 kello 22.14
Sami Suomalaiselle
Jälkipeliä pelataan pari päivää ensi viikon alussa, joten taatusti jokainen saa silloin vielä sanoa mielipiteensä vaalien tuloksesta.
Perässähiihtäjä
16. maaliskuuta 2007 kello 22.17
”Jäikö joku asia tai ilmiö kokonaan käsittelemättä?”, kysyi Unski aluksi.
Alkavalla kaudella on syytä nostaa eduskuntakäsittelyyn sellaisia teemoja, joiden voidaan nähdä kriisiytyvän ennen vuotta 2015 eli kahden seuraavan vaalikauden kuluessa. Ennakoiva reagointi estää ongelmien syntymisen. Politiikka ei saa jäädä syliin tippuvien ongelmien käytännön ratkomiseksi. Seuraavassa kuusi kriittistä yhteiskunnallista muutosvoimaa, joihin on reagoitava alkavalla istuntokaudella.
1. Työasenteen murros. Suomalaisten suhtautuminen työhön on muuttumassa siten, että jatkuvan, pitkäkestoisen työuran puitteissa pyritään hankkimaan kasvavasti erimuotoisia vapaajaksoja. Esimerkiksi ylemmistä toimihenkilöistä n. puolet on jo käyttänyt tai harkitsee sapattivapaata. Vapaa-ajan arvostuksen kasvun vuoksi olemme halukkaita säätämään kulutusresurssejamme myös pienemmäksi, kun aiemmin pyrittiin ainoastaan tasaiseen, nousujohteiseen kulutusresurssien elinikäiseen kasvattamiseen.
2. Kasvava kuluttajuus, oheneva kansalaisuus. Valinnanvapauden tuoma vaihtoehtojen määrä ja yleinen kiireen kokemuksen räjähdysmäinen kasvu on saattanut yhteisiä asioita ajavat yhteisöt vaikeuksiin. Kahdeksassa vuodessa suomalaisten halu antaa oma panos yhteiskunnan hyväksi on laskenut 20 prosenttiyksikköä. Jos perinteisiä yhteisörakenteita (partio, vapaaehtoinen maanpuolustus, seurakunnat, kehitysyhteistyöjärjestöt) ei vahvasti kehitetä, ne ajautuvat syvenevään jäsenkadon aiheuttamaan kriisiin. Tiivistäen, partio ei tule selviämään Playstation –kilpailusta. Yhteiskunta on kuitenkin tälläkin hetkellä riippuvainen kolmannen sektorin palvelutarjonnasta.
3. Suurten ikäluokkien voimavuodet. Terveyttä edistävien elämäntapa- ja harrastemuotojen valintaa on tuettava merkittävästi, jotta sekä työvoimaresurssi- että elämänlaatunäkökohdista katsoen suurten ikäluokkien tilannetta hoidetaan ajoissa. Suurten ikäluokkien syyllistäminen on lopetettava ja keskityttävä edesauttamaan elinvoimaisten vuosien lisäämiseen.
4. Hyvinvointipalvelujen kansalaisraportointi. Pohjoismaista hyvinvointimallia tulee palvelujen sähköistämisen yhteydessä kehittää siten, että kansalainen saa vuoden lopussa raportin käyttämistään yhteiskunnan hyvinvointipalveluista. Tällä estetään hyvinvointipalvelujen ”näkymättömyys ja huomaamattomuus” sekä vahvistetaan ymmärtämystä verotuksen mielekkyydestä ja vaikuttavuudesta.
5. Innovaatioiden hyödyntämisohjelma. Suomi on kasvavasti panostamassa innovaatiopolitiikkaan ja tuotekehitykseen. Samalla olisi kiireesti käynnistettävä innovaatioiden hyödyntämisohjelma, jotta innovaatioiden tuoma työ, osaaminen ja vauraus hyödyttävät suomalaista yhteiskuntaa. Nykytilanteessa innovaation synnyttänyt pienyritys todennäköisesti myy innovaationsa oikeudet ulkomaiselle suuryritykselle, sillä yrittäjän näkökulmasta innovaation nopea rahastaminen on perusteltua. Realisointi on pienyrittäjälle äärimmäisen kannattavaa, mutta kansantalouden näkökulmasta tilanne on päinvastainen.
6. Nuorten ennaltaehkäisevä päihdetyö. Valinnan vapaudelle ja kuluttajuudelle perustuvan yhteiskunnan on pidettävä parempaa huolta siitä, että erityisesti nuoret saavat valintojaan tukemaan riittävää informaatiota. Näin on erityisesti niillä elämänalueilla, joissa omien valintojen seurauksena voi olla syrjäytyminen, vakavat terveysongelmat tai pysyvä työkyvyttömyys. Valintojen edellyttäminen alaikäisiltä on kohtuutonta ilman riittävää tiedollista tukea. Peruskouluissa tehtävä ennaltaehkäisevä päihdetyö on erinomainen esimerkki nuoren päätöksenteon tukemisesta, jossa ei sorruta holhousmentaliteettiin.
16. maaliskuuta 2007 kello 22.50
Haluaisin suositella Perässähiihtäjä -blogin vallitsevalle isännälle Jan Rossille kuumia ja kylmiä kylpyjä, raitista ilmaa, rauhallista eeppistä kirjallisuutta sekä jäitä hattuun. Naton luonnehtiminen ”globaaliksi ihmisoikeusjärjestöksi” edustaa joko pöyristyttävää tyhmyyttä tai makaaberia huumorintajua. Muutoinkin Natosta vaahtoaminen edustaa kovin vanhakantaista ajattelua sikäli, että ko. järjestö on jokseenkin kelvoton työkalu keskeisimpien globaalien ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen torjumiseen.
16. maaliskuuta 2007 kello 22.53
Jakopuolen vaalit, talouskasvu ja tuottavuus unohtuivat
TV-ja lehtijuttujen perusteella nämä vaalit olivat ennätyssuurten vaalilupausten sävyttämät. Äänten ostossa pisimmälle menivät vihreät lupaamalla jokaiselle äänestysikäiselle 440 euroa kuukausirahaa. Monet vastuulliset kokoomuslaisetkin ( J. Häkämies, Akaan-Penttilä) lupailivat äänten toivossa puolestaan eläkeindeksien ”korjausta” tietäen hyvin kuinka kalliiksi se tulisi työssä käyville ja työnantajille korotettujen maksujen muodossa. Tilan säästämiseksi jätän katteettomien tai ylimitoitettujen menolisäysten lupaamisen enemmän listaamisen tähän.
Sen sijaan siitä ei juurikaan puhuttu mistä ja kuinka tienataan ne rahat, jolla kaikki olemassaoleva hyvä ja sen päälle luvatut lisäetuudet rahoitetaan. Sellaiset sanat kuin talouskasvun turvaaminen, investointien saaminen, infrastruktuurin kohentaminen tai tuottavuuden parantaminen myös julkisella sektorilla jäivät aika lailla kuulematta. Aidosta kuntareformista tai opetusjärjestelmän tuulettamisesta ei ehditty sanoa juuri mitään.
Ammattiosaajista eräillä aloilla jo alkanut työvoimapula jäi myös kovin vähälle huomiolle. Kukaan ei rohjennut puhua myöskään työurien pidentämisestä molemmista päistä, opiskeluaikojen tiivistämisestä jne. Eli ne oikeat ongelmat, jotka kuitenkin ovat edessä, sivuutettiin.
Vaalien eräs vastenmielisin piirre on miellyttämisen ja äänten kalastelun tarve. Liian monet poliitikot kuvittelevat, että mitä suuremmat lupaukset sitä enemmän sataa ääniä laariin.
Arvelen, että vahvasti jakopolitiikan sävyttämien vaalien jälkeen VM:n virkamiesten tehtäväksi jää hallitusneuvotteluissa realismin palauttaminen suomalaiseen politiikkaan. Raimo Sailaksella ja kumppaneilla on tässä suhteessa jonkin verran myös kertynyttä kokemusta ja ns. turnauskestävyyttä. Joten kyllä isänmaalle ihan hyvin käy, eikä mitään kovin holtitonta tulla tekemään.
Se kuitenkin jää vähän harmittamaan, että kakun leipomiseen uhrattiin niin vähän aikaa, kun kaikki kiirehtivät vain sitä jakamaan.
16. maaliskuuta 2007 kello 22.59
Jan Rossille tiedoksi:
Kokoomukselle muuten mitattiin 4 vuotta sitten selvästi varsinaista vaalitulosta parempi ylen galluptulos tähän aikaan ennen vaaleja joten se siitä.
16. maaliskuuta 2007 kello 23.40
Allianssin järjestämästä nuorten vaalista: toivoisin keskustelijoiden huomaavan, että esimerkiksi Helsingissä vaaliin osallistui vain 21 koulua 2000 oppilaan voimin. Monissa pienemmissä vaalipiireissä osallistujia oli suhteessa huomattavasti enemmän. En tiedä mitkä koulut ovat osallistuneet, mutta koska mukana oli lukioita, jotka ovat vahvasti jakautuneet ”parempiin” ja ”huonompiin” kouluihin, tulos voi olla hyvinkin vinoutunut etenkin Helsingissä.
17. maaliskuuta 2007 kello 0.09
Tässä kohden kun vaalitulos näyttäisi muodostuvan varsin tasapäiseksi demarien ja kokoomuksen välillä, haluaisin kysyä, mihin lakiin perustuu sellainen olettama, että suurin puolue voisi kaapata itselleen pääministeriyden. Ts. jospa vaikka vaalin lopputulos olisi Keskusta 24%, SDP 23% ja kokoomus 22.9%, mikä estäisi sen, että kokoomus ja SDP muodostaisivat esim. vihreiden kanssa hallituksen?
Sovinnaisuus voi olla hyve, mutta onko se aina maan ja kansalaisten etu?
17. maaliskuuta 2007 kello 0.34
Terveisiä vaalikentältä! Päivän gallupista ei näkynyt mitään todisteita. Päinvastoin! Tunnelma ja innostus ovat päivä päivältä – ja ilta illalta kasvaneet. Jalkatyössä on näkynyt ihmisten aito huoli ja hätä siitä, miten työllistämisen ja työllistymisen edellytykset oikeasti voidaan turvata.
Hyvinvoinnin avainhenkilöiden aktiivisuus on myös erottunut selvästi. Pienipalkkaiset hoitoalan ihmiset eivät ole pitäneet reiluna, ettei SDP ole hallitusaikanaan pystynyt vastaamaan naisvaltaisten matalapalkka-alojen ongelmiin ja pätkätöihin. Liekö SAK-laisten miesvaltaisten alojen asioita huomioitu paremmin?
Vaaliteltoilla puheenaiheet on käyty läpi laajalla skaalalla, mutta harmillisen paljon tärkeitä asioita on jäänyt sivuun mediakeskusteluissa. Esimerkiksi yhteiskunnan hallinto- ja palvelurakenteiden kehityksestä ja kuntasektorin uudistamisesta olisi ollut tarvetta keskustella vielä enemmän ja käytännönläheisemmällä tasolla mm. rajojen yli tapahtuvan asioinnin tai metropolialueen kehittymisen näkökulmista. Myös sitä olisi ollut tarpeen purkaa, miten hallituksen hävytön pakkolaina kunnilta on johtanut leikkauksiin ja höyläyksiin, joista lasten, vanhusten ja kuntatason aktiivisten palvelunkäyttäjien arki on kärsinyt.
17. maaliskuuta 2007 kello 2.38
Minulle nämä suuret vaalikeskustelut olivat turhia. Katsoin niitä muodon vuoksi, kun ajattelin että media-alan ihmisenä on nämä tunnettava.
Demareiden, keskustan ja kokoomuksen väliltä ei merkittäviä eroja keskusteluiden pohjalta saa. Ja koska joka tapauksessa puoluekantani on lähinnä kokoomusta, eivät vaalikeskustelut auttaneet sen tietyn ehdokkaan löytämisessä.
En ihmettele, ettei suurin osa suomalaisista ole jaksanut MTV3:n ja Ylen heikkolaatuisia ohjelmia katsoa. Toimittajat joko kälättivät päälle tai eivät osanneet haastaa osuvilla jatkokysymyksillä. Ei uskoisi, että näiden taustalla on politiikan toimitukset.
Vaalikeskusteluiden perusongelma oli se, ettei mihinkään voinut perehtyä, vaan jokaisessa lähetyksessä piti juosta 24 teeman maraton. Tämä johtuu siitä, että jokainen media toivoo saavansa omasta vaaliväittelystään uutispaljastuksen, ja siksi aiheita oli oltava paljon.
17. maaliskuuta 2007 kello 7.46
Ylen vaalikeskustelussa koetettiin nostaa esille vastakkainasettelua ikäihmiset vastaan nuoret. Se ei saanut tulta siipiensä alle, sillä me kaikki olemme joskus olleet nuoria ja kuljemme kohti vanhuutta. Etumme eivät ole siinä määrin vastakkaiset, että haluaisimme asettua voimakkaasti vastakkain. Ymmärrystä ja keskustelu kaivataan puolin ja toisin.
Kautta linjan olisin toivonut SAK:n ja EK:n ehdokkailta eritoten näkemystä siitä, kuinka tämän päivän nuori (alle 30v) kykenee toteuttamaan kaikkia niitä odotuksia, joita hänen päälleen asetetaan. Silpuista koostuvan pätkätyöllisyyden turvin pitäisi opiskella, perustaa perhe, maksaa asuntolainaa, opintolainaa ja eläkettä. Akaan-Penttilä ihmetteli Sanomatalolla, mikseivät nuoret hanki vapaaehtoista eläketurvaa. Minä jäin ihmettelemään, että millä rahalla he senkin tekevät.
Vakituisia töitä on tarjolla, mutta vähenevissä määrin. Sitä mukaan kun ikääntyvät eläköityvät, heidän työpaikkojaan ei juuri tule jakoon. Meitä ei niin nuoria, muttei vielä vanhojakaan on jonossa jokaiseen avautuvaan työpaikkaan kymmeniä.
Tilanne tuntuu karanneen perustulouudistusta vastustavien käsistä täysin. Te ette tiedä millainen todellisuus on!
Jos kysytään liikuntasalilliselta nuoria, kuinka moni tähtää työhön, moniko käsi jää alas? Kyllä työ ja siitä seuraava elintaso on jokaiselle ihmiselle tärkeä. Jos sitä ei löydy tai tarjolla on työtä, jota voi tehdä vain silloin tällöin, usko elämään rakoilee.
Maailma muuttuu Eskoseni. Tämän päivän haasteisiin vastataan uusilla keinoilla. Kun työelämä ja perusturva eivät kohtaa, toisen on muututtava. Kiitän Vihreitä erittäin hyvästä yrityksestä ratkaista olemassaoleva ongelma.
17. maaliskuuta 2007 kello 8.17
Mielestäni Unto Hämäläinen varsin osuvasti toteaa että pääministerivaali teemana on onnistunut peittämään alleen keskustelua monista tärkeistä linjakysymyksistä.
Itse olen ihmetellyt muun muassa sitä miten kritiikittä tuntuu menneen läpi ajatus siitä, että biopolttoaineet olisivat jotenkin ympäristöystävällisiä (ts. ”kasvaessaan kasvi sitoo hiilidioksidia”) vaikka eihän se kasvavien kasvien määrä sinänsä miksikään muutu vaikka viljapellot muutettaisiinkin biopolttoainepelloiksi. Sekin on mainittu vain hyvin lyhyesti että esimerkiksi USA:ssa biopolttoaine villityksen seurauksena peltomaan hinta on noussut 30% vuositahtia joka heijastuu jo ruoan hintaan.
Toisaalta ehdokkaana on itseäni hieman harmittanut se, että keskustelua ei ole juuri ollenkaan rajattu niihin kysymyksiin, joista tulevat edustajat ovat päättämässä. Tietyssä mielessä toki eduskunta voi epäsuorasti vaikuttaa moniin asioihin ja linjauksiin, mutta olen hieman kummastellut sitä, miten avokätisesti esimerkiksi sairaanhoitajille on luvattu lisää palkkaa joidenkin ehdokkaiden taholta vaikka eduskunta ei tästä asiasta ollenkaan päätä. Ehkä tämä heijastelee sitä, että vaalien alla olisi ollut tilausta senkin kertomiselle miten päätöksentekojärjestelmämme toimii ja mikä eduskunnan rooli siinä on?
Mutta on paljon erinomaistakin ollut, hyvänä esimerkkinä viime sunnuntain HS sunnuntaidebatti EU:n yhteisestä puolustuksesta, missä Nato, EU ja liittoutumattomuus aiheita käsiteltiin erittäin korkeatasoisesti mutta samalla viihdyttävällä ja kaikille lukijoille avautuvalla tavalla. Tällaista lisää jatkossa
17. maaliskuuta 2007 kello 8.27
Sami Hantulalle sanoisin näin, että kuka sitten olisi pelastanut Kosovon albaanit mahdolliselta lynkkaukselta 1998 jos ei NATO? Kuka parhaillaan on pelastamassa afgaaneja terroristien käsistä Afganistanista? Kenen toimesta afganistanilaiset ovat saaneet äänestää ensimmäistä kertaa demokraattisissa vaaleissa? Kenen toimesta ensimmäistä kertaa afganistanilainen nainen saa ihmisarvonsa takaisin ja saa opiskella, käydä töissä, elää normaalia elämää? Kenen toimesta afganistanilaiset tytöt saavat käydä koulua? Eikö tämä olekaan globaalia ihmisoikeuspolitiikkaa?
Mielestäni tämä on globaalia ihmisoikeuspolitiikkaa ja kaiken tämän on saanut aikaiseksi NATO ISAF-operaatiossa Afganistanissa, joka nojaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1386:een. Miten asiat ovat edenneet Kosovossa? Siellä kosovolaiset ovat saaneet pitää demokraattiset vaalit ja maakunnan asemasta käydään parhaillaan neuvotteluja YK:n johdolla. Kosovon tulevaisuus ratkaistaan YK:n turvallisuusneuvostossa. NATO siis vakautti Kosovon tilanteen sellaiseksi, että YK pääsi selvittämään kriisin lopullisesti. NATO siis nojaa YK:n toimintaan ja tämä todetaankin allianssin peruskirjassa.
17. maaliskuuta 2007 kello 8.36
Loistava kommentti Jouni Pullilta tuossa edellä:
Kaikki ”viisaat” pitävät nyt punamultaa ainoana mahdollisena ja luonnollisena hallituspohjana. MUTTA, mutta, mikä todellakin estää vaikkapa kokoomusta , SDP:tä ja vihreitä muodostamasta uutta hallitusta.
Tämä voisi olla terveellinen muutos joka osaltaan osoittaisi ja vahvistaisi demokratian syvyyttä ja aitoutta Suomessa.
17. maaliskuuta 2007 kello 9.35
Politiikka keski-ikäisen päässä: olen nähnyt monet vaalit ja muutoksen keskustelussa. Kuinka laajaa on muitten tympiintyminen siihen että ollaan siirrytty kyselypolitiikkaan, pelkkään persiitten pussaamiseen? Se että Katainen puhuu kuin sisällä ei olisi ihmistä ollenkaan on eri asia, mutta Heinäluoma on lukenut markkinatutkimuksensa niin tarkkaan että sipsuttelee suurimman aikansa vain niitten kivien päällä jotka tietää varmasti kantavan. Sitten ihmetellään miksi imago on huono.
Vanhanen on noussut suosioonsa Annelin jälkeen demariohjauksessa ja ratsastaa lähinnä yksityiselämänsä inhimillisillä osilla, vähän niinkuin Matti Nykänen, mutta vähemmän säälittävästi. Pienempien puolueitten johtajat ovat sektoripopulisteja, jokainen omaan tunneliinsa tuijottaen. Miten tästä valitsee hallituksen linjan jota kannattaa? Sen mukaan miten aikaisemmin on toimittu? Niin, mutta miksi kampanjan silloin pitäisi kiinnostaa, tällaisen loiskuohunnan?
Paikallistasolla ns. vakavat ehdokkaat sipsuttelevat arempina kuin vaalien välillä, hajaäänien kerääjät taas puhuvat mitä sattuu tajuamatta että he laittavat omia rahoja kampanjaan jonka ei ole tarkoituskaan onnistua. Koko maan tasolla kaikilta kielletty puheenaihe on Paras-hanke, aivan kuin politiikka olisi pelkkien kivojen asioitten käsittelyä. Tuppaa vain olemaan niin että juuri ilkeät asiat vaikuttavat yksilön elämään kaikken eniten.
Onko media hyväksymässä että keskustelusta puuttuu oikea sisältö, kansahan siihen ei voi itse vaikuttaa? Puhutaan mainoksista, yksityiselämästä, ja niistä läpinäkyvistä himmeleistä joita puoluetoimistot nostavat äänestäjien silmien eteen.
Se että paskakanavat eivät kiinnostu on normaalia, mutta eikö julkisen palvelun Yleisradion pitäisi hämmentää kasaa vähän voimakkaammin? Sen rahoitus ei ole edes valtion budjetissa, ainakaan vielä. Mahtaako se olla juuri syy? Mutta ei kai Hesarilla ole mitään pelättävää Paras-hankkeessa?
Jo viime vaaleissa pystyi puoluejohtajatentin sanomiset ennustamaan etukäteen, ja näissä sama jatkuu. Nyt median tehtäväksi on arvioida kuka voitti näppäryyskisan, eli antaa arvosana osallistujille. Eikö seuraavaksi voisi järjestää vaikka kauneuskilpailun, päästäisiin kaikki vähemmällä.
Onhan se selvä ettei demokratia ole täydellinen järjestelmä, mutta kansan päästäminen näin valtavan löperöksi tulee kostautumaan yleisenä tyhmenemisenä, irtautumisena todellisuudesta.
Onneksi tämä on kohta ohi. Luojan kiitos siitä että politiikka menee takaisin kabinetteihin joissa oikeat ihmiset sopivat oikeista asioista. Kansa saa taas nukkua rauhassa, kun arpajaiset on ohi.
21. maaliskuuta 2007 kello 14.01
Nato siis nojaa YK:n toimintaan, mutta voi kuitenkin kävellä sen yli niin halutessaan, kuten Kosovon tapauksessa? Harvat näkevät Afganistanin tilanteen yhtä ruusuisena kuin Jan Rossi. Naton humanitaarisen intervention keskeisimpiä saavutuksia lienee lähes kivikaudelle pommitettu, erinäisten riitelevien heimopäälliköiden vallassa oleva maa, jossa demokratian sijaan kukoistaa lähinnä unikon viljeleminen. Lehtitietojen mukaan vuoden 2002 jälkeen Afganistan onkin kohonnut maailman suurimmaksi oopiumin tuottajaksi.
En myöskään näe vastoin kansainvälistä oikeutta ja ilman YK:n hyväksyntää toteutettua Kosovon sotaoperaatiota ongelmattomana kaikkine likaisen sodan menetelmineen ja siviilikohteiden tuhoamisineen.
Jostain syystä Rossi unohti mainita tuoreimman asevoimin luodun demokratian, ihmisoikeuksien ja hyvinvoinnin mallimaan, Irakin. Sikäli kuin muistan, halukkaiden koalitio koostui lähinnä Nato-maista ja hyökkäystä perusteltiin nimenomaan ihmisoikeussyillä sen jälkeen kun väitettyjä joukkotuhoaseita ei löydetty.