Hyvää puoltayötä
MTV3:n Jälkipelin, vai oliko ohjelma sittenkin nimeltään Jälkilöylyt, vereen syöttämä adrenaliini estää nukkumisen ja sen vuoksi menin vilkaisemaan HS:n nettisivuja. Ja siellä oli täysi yllätys: uusi HS-Gallup on julkaistu.
Uskaltaako lukuja enää tähän aikaan yöstä katsoakaan. Tutkimus on hyvin tuore: tehty viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa, viimeiset vastaukset on saatu vain pari päivää sitten, tiistaina 13.3.
( Loppupuolella on havaintoja mm. torstai-iltaisesta Heinäluoman ja Vanhasen kohtaamisesta…)
Helsingin Sanomien nettisivulle osoitteeseen www.hs.fi on juuri äsken pistetty uuden HS-Gallupin tulokset. Niitä kannattaa käydä katsomassa, mutta tässä ovat tärkeimmät havainnot.
1. Keskusta on suurin (23,3 %), se on pikkuhiljaa ottanut Sdp:lta suurimman puolueen aseman, jota Sdp piti itsellään kunnallisvaaleista 2004 viime vuoden loppupuolelle asti.
2. Sdp on kakkospuolue (22,6%), mutta ero keskustaan ei ole niin suuri, etteikö sitä pystyisi vielä viimeisten päivien aikana tavoittamaan. Toisaalta ero kokoomukseen ei ole enää niin suuri, että Sdp voisi olla täysin varma toisesta paikastaan. Viimeisten viikkojen aikana aistittavissa oleva epävarmuus demarikentässä heijastuu myös tässä gallupissa.
Kuten toimittaja Pekka Vuoristo jutussaan kirjoittaa.
”Suomen Gallup huomauttaa raportissaan yhdestä epävarmuustekijästä, joka kannattaa ottaa huomioon, jos yrittää ennustella vaalien tulosta.
Kävi ilmi, että vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Sdp:tä äänestäneiden joukossa oli nyt poikkeuksellisen paljon sellaisia, jotka eivät osaa sanoa, mitä puoluetta äänestäisivät. Heidän ratkaisunsa voivat vaikuttaa suurten puolueiden eroihin vaikeasti ennakoitavalla tavalla.”
Äänestämisen varmuus Sdp:n joukoissa on selvästi vähäisempää kuin vasemmistoliitolla ja kokoomuksella, jopa vihreät vaikuttavat varmemmilta äänestäjiltä kuin Sdp:n kannattajat.
3. Kokoomus (22,1 %) on saanut kannatuksensa nousuun. Se hengittää jo demarien perässä. Siinä puhutaan merkittävästä mielipidemuutoksesta, sillä nykyisessä eduskunnassa Sdp:llä on 52 kansanedustajaa ja kokoomuksella kymmenen vähemmän. Viime vaaleissa ero oli vieläkin suurempi, sillä kokoomus sai vain 40 paikkaa. Kaksi lisäpaikkaa on tullut vaalikauden aikana loikkauksilla.
Ja edelleen siteeraan Vuoristoa, HS:n uutisen kirjoittajaa.
”HS-Gallupin tulokset näyttävät kuvastavan samaa ilmiötä, jonka kaksi muutakin tutkimuslaitosta on todennut. Taloustutkimuksen Ylelle tekemissä mittauksissa keskusta ohitti Sdp:n tammikuussa. Taloustutkimuksen tuoreimpia lukuja odotetaan julki tänä iltana. Research Internationalin MTV3:lle tekemässä, viime tiistaina julkaistussa mittauksessa näkyi myös selvä ero keskustan hyväksi.”
”Keskisuurten ja pienten puolueiden kannatuksessa ei kuukaudessa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Viime eduskuntavaaleihin verrattuna perussuomalaisten kannatus on selvästi koholla ja kristillisdemokraattien hieman alamaissa. Kristillisdemokraatit ovat kuitenkin tänä vuonna hieman parantaneet asemiaan, kun taas vihreän liiton kannatus on viime kuukausina näyttänyt heikkenevää suuntaa. ”
Jatkan torstaina tätä merkintää. Mutta olkoon tämä HS-Gallup nyt päivän hyvä kysymys. Uskotteko gallupeihin? Kertovatko ne kansalaisten mielialat oikein vai onko siellä muhimassa jotain sellaista, jota mittaukset eivät kerro? Mistä mahtaa johtua Sdp:n kannattajien epäröinti?
Hyvää huomenta torstaina
Hyvin nukutun yön jälkeen siirsin kommenttipalstalle tänä aamuna tulleet kommentit. Niistä haluan mainostaa Juho Romakkaniemen runsasta numeraalista tuotantoa ja Jarkko Rahkosen pohdiskelua. Kun huolellisesti lukee näiden kirjoittajien tekstit, saa paljon paitsi informaatiota myös ajattelemisen aihetta – kahdesta eri näkökulmasta. Näkökulmien vaihtelu on tämän blogin idea. Täällä ei ole yhtään ylipappia vaan paljon erilaisia pappeja.
Yön aikana minulle on kiteytynyt yksi havainto. Tulevien eduskuntavaalien kulminaatiopiste, siis ratkaisu, tapahtuu tämän vuorokauden aikana. T’ämä 15.3. on näiden vaalien SUPERTORSTAI, joka tosin alkoi jo keskiviikkoiltana.
1. vaihe oli MTV3:n eilisiltainen Pääministeritaistelu.
2. vaihe oli aamuinen HS-Gallup.
3. vaihe on Eero Heinäluoman ja Matti Vanhasen ainoa kahdenkeskinen vaalikeskustelu tänään kello 16-17.15.
4. vaihe on Yle TV1:n suuri vaalikeskustelu, jossa kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat paikalla. Keskustelu alkaa TV1:ssä kello 21.10 ja jatkuu parisen tuntia. Keskustelupaikka on maineikas Vanha Ylioppilastalo.
Sen keskustelun jälkeen SUPERTORSTAI on päätöksessään, äänestäjät menevät nukkumaan ja aamulla meillä on selvä vaalikanta. Sanon meillä, sillä tavoistani poiketen en rohjennut mennä ennakkoäänestykseen, vaan päätin nautiskella vaalitaistoista loppuun asti ja äänestää vasta sunnuntaina vanhalla äänestysalueellani Kannelmäen koulussa.
Tästä tulee kiireinen päivä. Lisää kiirettä tekee kello 16 alkava Heinäluoman ja Vanhasen väittely täällä Helsingissä Rake-salissa, jonne katsojapaikat valitettavasti on jo varattu loppuun. Toivottavasti aina valpas media hoksaa tulla paikalle, ja niin muutkin saisivat nähdä, kuulla ja lukea tästä tilaisuudesta.
Olen puheenjohtajana tuossa keskustelussa. Kun tiedän, ettei tieto tästä blogista mene keskustelijoiden korviin, voin paljastaa oman taktiikkani. Sen olen lainannut Esko Aholta . Ihan totta. Ahohan toivoi, että poliitikot saisivat keskustella suoraan ilman että toimittajat ovat välissä hänksläämässä. Iltapäivän keskustelussa toimittajilla – ei minullakaan – ei ole mitään muuta kuin tarkkailijan rooli. Minä tarkkailen kelloa ja jaan puheenvuorot. Heinäluoma ja Vanhanen saavat valmiit keskusteluteemat ja kerrankin kaiken ajan käyttöönsä. Ja sitten vaan toistensa kimppuun. Tilaisuus on ainutlaatuinen. Hykertelen jo etukäteen.
Hyvää iltapäivää
Hikinen urakka on takana. Heinäluoma ja Vanhanen keskustelivat tunnin ja vartin, ja todellakin täytyy antaa tunnustusta: Esko Ahon kehittelemä toimittajaton keskustelumalli toimi hyvin, kun keskistelijoita oli vain kaksi ja heidän peräänsä vähän katsottiin.
Keskustelussa käytiin kuusi asiaryhmää 1. talous, työllisyys ja verotus 2. kolmikanta ja työelämän laatu 3. hyvinvointipalvelut ja sosiaaliturva 4. ympäristön tila, energia ja ilmastonmuutos 5. kunnat ja aluepolitiikka sekä 6. EU ja ulkopolitiikka. Kullekin teemalle oli varattu runsaat kymmenen minuuttia aikaa, ja homma toimi.
Kun oli keskusteltu kolme varttia, huomasin, että miehet alkovat väsyä ja puheet pidetä, joten tiukensin kontrollia ja selvisimme kunnialla loppuun asti. Totta kai se oli toimittajalle raskasta seisoa vieressä puhumattomana, kun mielessä pyöri koko ajan lisäkysymyksiä, mutta keskustelun kannalta oli parempi toimia näin.
Tämä oli ainut Heinäluoman ja Vanhasen näin pitkä ja perusteellinen keskustelu. Selväksi tuli, että heidän välillään on eroja, ei tosin ylittämättömiä eroja. Heinäluoma oli kutsun esittänyt, ja hän oli valmistautunut keskusteluun tekemällä konkreettisia aloitteita, kuten lapsivähennys verotuksessa ja valtion työntekijälle annettava työsuhdematkalippu. Vanhasella oli oma ehdotuksensa Pirkanmaan maakuntamallin käyttöönotosta koko maassa.
Heinäluoma oli Vanhasta aloitteellisempi, mutta Vanhanen osasi paremmin käyttää visuaalisia tehokeinoja: hän kaivoi ruokakaupan laskun lompakostaan puhuessaan ruuan arvonlisäveron vähentämisestä ja oli ottanut mukaan kaavion nykyisen sosiaaliturvan rakenteesta. Kaavio oli kyllä hirveän mutkikkaan näköinen, ja sen esittelyllä Vanhanen yritti vakuuttaa sosiaaliturvan suurremontin tarpeesta.
Oli mielenkiintoista seurata sitä taitoa, jolla puheenjohtajat johdattelivat toisiaan nurkkaan – ja luikertelivat sieltä ulos.
Sisällistöstä en oikeastaan pysty sanomaan tämän enempää. Ei ollut mahdollisuus tehdä muistiinpanoja ja oli pakko keskittyä johdattelemaan keskustelua.
Mutta – ilokseni alati valpas media oli tullut paikalle, joten uskon sen välittävän tietoa ruudussa, eetterissa ja palstoilla.
No, TÄMÄ SUPERTORSTAI huipentuu Ylen TV1:n keskusteluun, jossa kaikki kahdeksan puheenjohtajaa ovat paikalla. On mahdollista, että siellä julkaistaan vielä bonuksena viimeinen mielipidemittaus, Ylen Taloustutkimukselta tilaama. Ei enempää voi yhdeltä vuorokaudelta toivoa.
Päivän blogisiteeraus.
Anna Kontula on tamperelainen vuonna 1977 syntynyt tutkija ja vasemmistoliiton ehdokas Pirkanmaalla.
Kontula antaa blogissaan vaalilupauksia, vaikka sanookin vierastavansa niiden antamista.
”Silti, vuosien varrella ja erityisesti nyt vaalityön tiimellyksessä on jokunen eksakti lupauskin tullut annettua. Kokoan ne tähän, niin eivät pääse unohtumaan. Olen siis ehtinyt luvata, että kun minusta tulee kansanedustaja,
1. ehdotan ensimmäisessä lakialoitteessani lapsilisien muuttamista etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukiasiakkaille. Perustelut löytyvät aloitteestani.
2. äänestän sen puolesta, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan prosenttiin bkt:sta (vaikka pysyvä muutos edellyttää puuttumista maailmankauppajärjestelmän epäoikeudenmukaisuuteen).
3. äänestän Suomen NATO-jäsenyyttä vastaan.
4. tuen ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suosimista hallitusohjelmassa.
5. tarjoan tamperelaisille historian opiskelijoille mahdollisuuden majoittua työkämpässäni arkistomatkoillaan. (Entisenä historian lukijana tiedän, kuinka liian moni lupaava tutkielma on tyssännyt siihen, että keskeiset arkistot ovat Hesassa eikä köyhillä opiskelijoilla ole varaa hotellimajoitukseen.) ”
15. maaliskuuta 2007 kello 2.32
Mikä tahansa kolmesta suurimmasta saattaa olla suurin sunnuntaina. Epäilen vahvasti, että kokoomus voitaa vaalit tai saa ainakin hopeaa.
15. maaliskuuta 2007 kello 4.23
Siteeratakseni itseäni toissapäivältä:
”ENNUSTE TÄMÄN VIIKON HS GALLUPISTA (Keskihajonta):
Kesk 23,95 SDP 23,15 Kok 22,70
Eli kaikki kolme olisivat 1,25% sisällä.
ENNUSTE VAALIN TULOKSESTA (”keskihajonta”/HS viime vaaleista)
Kesk 23,95% Kok 23,70% SDP 22,15%
Voitte seurata ennusteeni toteutumista reaaliajassa kannatusmittauksista. ”
HS Gallupin tulokset olivat siis:
Kesk 23,3 Sdp 22,6 Kok 22,1
Kaikille noin 0,6% pienemmät luvut kuin ennustin, mutta erot ennustukseni mukaiset. Kaikki kolme ovat siis 1,2% sisällä, kun jokaisen virhemarginaali on n. 2% suuntaansa.
Mekaaninen HS gallupin historiaan perustuva ennusteeni vaalituloksesta (Kok +1, Sdp -1) antaisi tulokseksi:
Kesk 23,3 Kok 23,1 Sdp 22,6
Tilastollisesti merkittävät alueelliset muutokset ennakkoäänestyksessä kuitenkin muuttavat tilannetta. Kun valtakunnallinen ennakkoäänten kasvu viime vaaleista oli 14%, niin useissa Kokoomukselle ja Sdp:lle vahvoissa väkirikkaissa vaalipiireissä, kuten Uusimaa ja Varsinais-Suomi, se nousi jopa yli 20%. Kuitenkin siten, että Kokoomuksen vahvimmissa kunnissa enemmän kuin Sdp:n. Keskustan väkirikkaissa vahvoissa vaalipiireissä, kuten Vaasa ja Oulu, se jäi kutenkin selvästi keskitason alle 7-9%:iin. HS gallup tehtiin vanhojen alueellisten painotuskertoimien mukaisesti ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä.
Ennustan siten, että Kokoomus sai eniten ennakkoäänistä ja on ykkösenä kun ne tulevat sunnuntaina klo 20 tauluun.
Jos oletetaan äänestysprosentin nousevan 70% tienoille, niin jo yli 41% kaikista äänistä on jo annettu. En siis usko, että näin merkittäviä tilastollisia muutoksia eri vaalipiirien äänestysprosenteissa voi saada ratkaisevasti taittumaan, joskin alueelliset erot varmasti vähän tasoittuvat. Erilaisia äänestystottumuksia (ennakkoäänestys/vaalipäivä) vaaleista toiseen ei voi käyttää perusteena, koska noissa muutoksissa on siis verrattu vaalipiiriä itseensä edellisellä kerralla. Ennakkoäänestyspaikkojen kasvulla etelän taajamissa on pientä merkitystä tähän epäsuhtaan.
Alueellisten äänestyvilkkauden erojen perusteella – laskemillani maltilillisilla äänestysvilkkauden painotuskertoimilla – ennustan aiemmasta tarkennetuksi eduskuntavaalien lopputulokseksi:
Kannatusosuudet:
Kok 23,6% Kesk 23,1% Sdp 22,8%
Paikat:
Kok 54 Kesk 51 Sdp 49
Haluaako joku lyödä vetoa?
15. maaliskuuta 2007 kello 4.48
Ja vielä: esittämäni lopputulosennusteen lisäksi tarkennettu ennuste tänään torstaina julkistettavasta Ylen Taloustutkimuksella tehtävästä gallupista:
Kesk 24,3 SDP 22,2 Kok 22,1
Eli jos tämän suuntaiset mittausluvut tulevat Yleltä, niin tuo ennusteeni vaalin tuloksesta muuttuu entistä vahvemmaksi. Jos Ylen luvut poikkeavat näistä suuresti, niin voit korjata ylläolevaa ennustettani siihen suuntaan.
Muistakaa, että nämä gallupluvut eivät siis kerro suoraan lopputuloksesta, vaa mittaavat trendejä suhteessa aikaisempaan laskentatulokseen. Lopputuloksen arvioinnissa täytyy käyttää gallupluvuissa näkymättömiä mittauksen keskipoikkeamaa, yleistä äänestysaktiivisuutta ja aiemmista vaaleista poikkeavia alueellisia eroja äänestysaktiivisuudessa.
Kaikkein suurin vaikuttava tekijä on tietenkin loppusuoran kampanjointi ja eri puolueiden onnistumiset. Tulossa on siis ennätyksellisen jännittävä sunnuntai.
15. maaliskuuta 2007 kello 6.11
Perässähiihtäjä yllättää taas komentoimalla uusinta vaaligalluppia jo yöllä.
Hän kysyy uskotko galluppeihin. Tietyissä rajoissa uskon. Tärkein raja on nytkin virhemarginaali, joka on runsas 2 prosenttiyksikköä suurimpien puolueiden kohdalla. Siis kaikki kolme ovat tasoissa tai äärimmillään 25,3 keskusta ja 20,1 kokoomus.
Vuoden 2003 vaalien edellä vaaliviikolla julkaistut MTV:n galupluvut SDP ylitti muutaman päivän päästä vaaleissa kahdella prosenttiyksiköllä. Vain osa tästä johtui SDP:n onnistuneesta loppukiristä.
Siis hyvät gallupin kommnentoijat ottakaa virhemarginaali tosissaan, se on gallupin tekijän tuloksiin vaikuttava fakta.
Toinen kysymys oli kertovatko gallupit mielipiteen oikein. Oikeellisuuden arviointiin vaikuttaa miten otos on tehty, eli miten on valittu haastateltavat ja millaisia kertoimia käytetään kun haastattelutulos ”lavennetaan” koskemaan koko väestöä. Lisäksi kysymyksen asettelu voi vaikuttaa ratkaisevasti harhaisesti. Oikeellisuuden arviointia helpottaa HS-gallupin osalta, kun voi tarkistaa sen tulokset vuosikausia taaksepäin vaalituloksilla. Kokemukseni puitteissa Hs-gallup on ollut luotettava (eikä toteutunut virhemarginaali ole ollut edes +-2%)
Kolmanneksi Perässähiihtäjä kysy mistä syystä SDP:n kannattajat epäröivät. Tämän on moniselitteinen ja vaikea kysymys, johon vastaaminen ei ole mahdollista julkaistun gallupsarjan pohjalta.
Yritän vastata.
Ensinnäkin vaalipäivänä on runsaasti viimehetken päättäjiä, joita ei voi lukea minkään puolueen kannattajaksi ennen äänestystä ja äänestyksenkin jälkeen vain osan. Vaalien jälkeen aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan näistä SDP on saanut vaihtelevan osuuden eri vaaleissa.
Toiseksi SDP:n kannattajissa on mielestäni liian paljon oloihinsa tyytyväisiä sekä liian vähän SDP:n oppositioroolia pelkäämättömiä, jotka eivät vaivaudu äänestämään. Kysyelyn mukaan näitä saattaa olla aiempaa enemmän.
Kolmanneksi SDP ei ole saanut uskottavasti perille linjan muutostaan. ”Palvelut veroalennusten edelle”. Valitettavasti SDP:n puoluesihteeri on epäonnistunut SDP:n uuden linjan läpiajamisessa koko vaalikoneistoon. Vaalikoneidenkin mukaan SDP:n ehdokkaat ovat kuin varpusparvi muiden puolueiden ehdokkaiden joukossa, kokoomuksen äärilaidalta vasemmistoliiton toiselle puolelle. Katsokaa HS:n vaalikoneen erinomaista karttaa.
Lopuksi, puheenjohtaja Eero Heinäluoma on onnistunut erinomaisesti, mutta ilman puoluesihteerin aktiivista työtä vaalikoneisto ei toimi täydellä teholla. Tulee tässä mieleen miten Lipposta media arvosteli vuosikausia ja nyt ylistää. Kysyn Perässähiihtäjältä Onko SDP:n johtajan aina aluksi kuljettava median kapeaa kivistä tietä?
JK Lukekaa Yhteiskuntapolitiikka lehden viimeisen numerosta Matti Virtasen kirjoitus. Siinä hän kertoo mm. miten Sdp:n puoluehaalituksen jäsen Susanna Rahkonen on kirjassaan Valta Istuu Sohvalla perustellut SDP:n uuden vaaliohjelman palvelujen kehittämiseksi ja naisvaltaisten hoiva-alojen työllisyyden lisäämiseksi ja palkkatason nostamiseksi. Lukekaa tuore blogi http://www.susanna.rahkonen.net
15. maaliskuuta 2007 kello 6.32
Mitä tämä tulos sitten tarkoittaisi?
Eduskuntapuolueista Timo Soini on johtanut joukkonsa useimpiin vaaleihin. Kataiselle ja Vanhaselle nämä ovat toiseksi kokeneimpana neljännet. Nämä olisivat Kataiselle myös neljännet voitokkaat vaalit, Vanhaselle neljännet putkeen hävityt.
Eurovaaleissa Kokoomus oli suurin puolue, heti Itälän kauden ja matalan kannatuksen ajan jälkeen. Kunnallisvaaleissa Katainen otti ennakko-odotuksista huolimatta ison voiton (21,8%), joka oli puolueen historian paras tulos lukuun ottamatta Ilkka Suomisen ajalla 80-luvulla.
Presidentinvaalien lähestyessä kokoomuksella sanottiin olevan ehdokasongelma. Kataisen taivuteltua Niinistön ehdokkaaksi puolue kävi nerokkaan ja menestyksekkään kampanjan. Ennakko-odotuksista huolimatta vaalista tuli tiukka, vaikka suuresta kansansuosiosta nauttivan Halosen kerrottiin voittavan vaalit jo ensimmäisellä kierroksella. Tulos oli puolueen ennätys.
Sama kuvio on toistunut ennen kaikkia vaaleja. Aina valveutuneet poliittiset kommentaattorit ovat kertoneet tulevien vaalien olevan ”Kataisen ensimmäinen todellinen tulikoe”. Montakohan kertaa tuo ensimmäinen tulikoe vielä täytyy käydä? Kataisen on myös ollut kommentaattorien mielestä kokematon. Katainen on siis Soinin jälkeen johtanut useimmiten puolueensa vaaleihin, ollut kansanedustajana 8 vuotta, kunnanvaltuutettuna 15 vuotta ja ollut parikymmentä vuotta mukana politiikassa. Mitä lie puutetta? Ei ainakaan poliittista.
Ihan vain vertailun vuoksi: Heinäluomalle nämä ovat toiset vaalit puheenjohtajana, 4 vuotta kansanedustajana eikä kokemusta kunnallispolitiikasta. Silti Heinäluoman poliitiinen kokemus on ohittanut kommentaattoreiden arvioissa Kataisen.
Laskemani tulos tarkoittaisi, että Sdp:lle tulisi tappiota kolmisen prosenttia ja puolue olisi ensimmäistä kertaa pitkässä historiassaan sekä Kokoomuksen että Keskustan takana. Miten lie kenttä tuohon suhtautuisi? Saa nähdä.
Vanhaselle tappio olisi siis neljäs, mutta ei niin suuri kuin parilla viime kerralla. Viimeksihän keskustan tulos oli 24,7 %. Hallituksessa jatkaminen riittäisi varmasti kentälle.
Tosissaan pääministerin paikasta nyt taistelevalle Kataiselle nämä olisivat siis neljännet voitokkaat vaalit putkeen. Katainen laittoi rohkeasti tavoitteekseen ylittää puolueen historian ennätyskannatus (Suominen 23,1 % 1987) ja ottaa yli 50 paikkaa. Uskaltanee ennustaa, että vaalivoitto tulee (viime vaaleissa 18,6 %). Miten suuri sen on, sen näemme sunnuntaina.
Ihan vaan vielä vertailuksi ajattelin laittaa tähän teille ihmeteltäväksi viime kunnallisvaalien ja presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen Kokoomuksen vaaliviikon HS gallupin ja Ylen gallupin tulokset ja lopullisen vaalituloksen:
Kunnallisvaalit 2004: HS gallup 19,9% Ylen gallup 18,3% vaalitulos 21,8%
Presidentinvaalit 2006: HS gallup 21% Ylen gallup 20% vaalitulos 24,1%
Eduskuntavaalit 2007 HS gallup 22,1% Ylen gallup ???% vaalitulos ???%
Täytä itse kysymysmerkkien paikat.
Molemmilla aiemmilla kerroilla Kokoomus on ottanut loppukirin kannatusmittauksissa viimeisillä viikoilla ja trendi on ollut nouseva. Aina valveutuneet poliittiset kommentaattorit ovat kirjoittaneet joka ikinen kerta arvionsa tulkiten gallupien antamia lukuja suoraan kuin lopullista tulosta. Voitte nytkin seurata millaisia ovat heidän tulkintansa näistäkin galluptuloksista. Noh, eihän sitä vaikkapa parinkymmenen vuoden kokemuksella aina ihan kaikkia asioita voi huomata.
15. maaliskuuta 2007 kello 7.13
SAULI ILMIÖ TOISTUU
Gallupit näyttävät suuntaa ja myös ohjaavat äänestäjien käyttäytymistä. Kokoomuksella näyttää olevan myötätuulta takanaan. On hyvin mahdollista, että nämä vaalit tullaan muistamaan Sauli Niinistön ennätyksellisetä äänipotista. Kokoomusta tukee myös se, että Jyrki Katainen on pärjännyt vaalikeskusteluissa kerta kerralta paremmin.
Yllätys voi olla myös perussuomalaisten menestys. Vaikka kaikki puolueet ovat populistisia vaalien alla niin Soinin joukkoja ei voita tässä lajissa mikään.
Sosialidemokraatit ovat itse olleet tekemässä kaikkia niitä leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet heidän äänestäjäkuntaansa. Puolueen nokkamiehet ovat maan poliittista eliittiä ja myös näyttävät sen ulospäin. Monelle palkansaajalle SDP:n johto on Niitä ei meitä..
15. maaliskuuta 2007 kello 7.26
Mittaukset eivät kerro kaikkea, mutta mistä ne kertovat vaikea tietää.
Uskon monen SDP:n kannattajan ”vyöttävän kupeensa” ja lähtevän
äänestämään. Heinäluoman uskottavuus on noussut tentti tentiltä.
Galluppeja julkaistaan pitkin vaalikautta, ainoat niiden testi ovat vaalit,
joten puutteet eivät tule esiin. VIrhemarginaalit huomioonottaen pidän
niitä kohtuullisen luotettavina. Viron juuri kydyissä vaaleissa gallupit
osoittivat suunnan, mutta eivät onnistuneet kovin hyvin prosenteissa
15. maaliskuuta 2007 kello 7.38
Todella jännittävät vaalit tulossa. Mutta mikä todella muuttuu, jos gallupit pitävät paikkansa?
Isot puolueet ovat vuorotellen olleet vallassa ja osoittaneet, miten kaukana lupaukset ja teot ovat toisistaan. Uudella hallituksella on edessään monta isoa ongelmaa, johon yksikään iso puolue ei ole esittänyt mitään ratkaisua. Mikä todella muuttuu terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa, koulutuksessa, työelämässä, turvallisuudessa, ympäristöasioissa tai kuntien kurjistumisessa?
Pienpuolueiden kannatus on 32 prosenttia, mutta mitä valtaa niillä on tai vielä pahempi, mitä sellaista ne todella ajavat, joka muuttaisi politiikan sisältöä?
Olemme tilanteessa, jossa vaalit muistuttavat pelottavasti Idols-äänestystä. Joku valitaan, koska hän miellyttää monia.
Suurten puolueiden synti on, että ne arvostavat enemmän sopivuutta kuin pätevyyttä. Kaikissa puolueissa on työmyyriä, jotka tuntevat asiat ja ajavat niitä kulisseissa, poissa parrasvaloista. Kaikissa puolueissa on myös politiikan julkkiksia, jotka keskittyvät näyttäytymään hyviltä ja esiintymään sopivissa yhteyksissä, esittämään osaavan osaansa. Aina tämä ei onnistu.
Ehdokkaan imago ratkaisee, kenelle ääni annetaan, koska emme tiedä hänen pätevyydestään tai innostaan tehdä edustajan työtä, perehtyä asioihin ja niiden taustoihin.
Minua kiinnostaa valtavasti, millaisella pätevyydellä verorahojeni käytöstä päätetään ja ikävä tuntumani on, että valta annetaan edelleenkin poliittisesti sopiville eikä päteville.
Päättäjiltä puuttuu asiantuntemusta, näkemystä ja kokonaisymmärrys siitä koneistosta, jonka osa he ovat. Tämä ei ole ihme, sillä koneisto on todella monimutkainen. Päättäjiltä puuttuu myös rohkeutta ajaa asioita, jolla ei saa suosioääniä.
Maanantaina tiedämme, millaisen joukon olemme päättäneet kansakuntaa johtamaan. Puolueiden tulkinta vaalituloksesta on, että kansa on antanut valtakirjan jatkaa samaa menoa, mutta tulkinta on väärä. Vaaleista puuttuu todellinen vaihtoehto, protestin mahdollisuus.
Yhä useampi uskoo, että puolueissa ei ole todellista tahtoa antaa päätösvaltaa päteville. Tulevan hallituksen ministerilistasta voi nopeasti tehdä johtopäätökset, millaisin meriitein valta on ansaittu.
15. maaliskuuta 2007 kello 8.06
Näihin gallupeihin kun tosíaan vielä lisätään se tilanne, joista jo etenkin Iltasanómien blogissa on keskusteltu, että pienillä maalaispaikkakunnilla ennakkoäänestyksen aktiivisuuden kasvu on ollut pienempää kuin kaupungeissa pääsääntöisesti, niin tilanne on todella mielenkiintoinen.
Tavallaanhan se voisi tarkoittaa vasemmiston menestystä, mutta nyt mielipidemittaukset osoittavat sen pikemmin tarkoittavan kokoomuksen nousua ennakkoäänestyksen kärkeen?
Varsinainen äänestyspäivä ja siten kampanjan loppusuora ratkaisevat hyvin paljon. SDP:lle tämä torstai on erittäin tärkeä päivä, kun vaalityö kentillä on ollut laiskaa. Tänään olisi Heinäluoman saatava jotain erityistä esiin itsestään tai puolueestaan – tai ainahan aseena voi olla hyökkäys kilpailijaa kohtaan, mutta nyt se on hankalaa, kun niitä on kaksi ja kumpaankin vastaan hyökkääminen on aika mahdotonta tehdä riittävän tyylikkäästi.
Keskustalle tilanne on tavallaan myös hankala, sillä puolueella on vain tavallaan menetettävää, mutta etumatka ennakoidussa kannatuksessa ei ole hirmuisen suuri, joten ihan varman päällekään ei voisi pelata. Viime vaalien viime hetken kannatuksen nousu toi myös paljon ns. yllätyspaikkoja, jotka voivat helposti karista pois, jos liian varman päälle pelaa.
Kokoomuksen kohdalla tilanne on selkeämpi. Katainen voi haastaa hallituspuolueita ja saa tänään siihen tukea muilta puoluejohtajilta. Ainoa mielenkiintoinen tilanne on kokoomuksen kannalta Vanhasen ja Heinäluoman väittely ja sen toivominen, ettei siellä tapahdu mitään erikoista.
15. maaliskuuta 2007 kello 8.27
Keskiviikon vaalikeskustelussa toistettiin taas kerran samat kysymykset, Studiossa olivat taas samat henkilöt, joiden vastaukset olivat tiedossa jo etukäteen.
Vaalijärjestelmän kannalta mahdoton pääministeriehdokkaiden esillä pito on pilannut TV:n vaalit. Viime vaalien ärhäkkä asettelu, jossa pääministeriehdokkaat olivat asissa eri mieltä, antoi pohjan äänestämiseen. Presidentin vaaleissa väiteltiin ideologiasta. Nyt poljetaan vettä.
Eikä asia yhtään parantunut kun neljä muuta henkilöä puhui samoista asioista, ilman että mitään poliittsita kysymystä nostettiin keskustelun kohteeksi.
Jotenkin siis sokkona mennään äänestämään, TV:n vaalikampanja ei anna yhtään mitään. En ymmärrä mitä Perässähiihtäjä odottaa tämän päivän vaalitapahtumilta. Mennen kuuntelemaan Aleksanteri-insituutin tietoja Venäjän kehityksestä
15. maaliskuuta 2007 kello 8.47
Tilanne on jännittävä. Tulos voi kääntyä mihin suuntaan tahansa. Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä vaalitenttien kehittymisestä mediassa tylsyyden huipuiksi. Keinotekoisesti luotu pääministeriväittelyjen jatkuva toistaminen kanavalta toiselle syö mielenkiintoa. Televisiossa pitäisi olla ehdottomasti esillä muitakin ehdokkaita kuin vain nämä kolme miestä aamusta iltaan ja viikosta toiseen. Jos kansalainen ei ole poliittisesti valveutunut, ei tästä saa mitään irti. Katsotaan nyt sitten, tuleeko jostakin näistä kolmesta herrasta pääministeri. Viime vaalien käänteethän muistetaan. Nyt kyllä ei ole mitään yllätyskorttia ollut, kaiken kaikkiaan koko keskustelu on ollut äärimmäisen yllätyksetöntä ja puuduttavaa (siis televisiossa).
Mielenkiintoisia raportteja taas tullut; viimeisin aamu-uutisissa ulko-ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoilta Venäjän asemasta ja sen mahdollisesta uhasta. Mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkahan on lähes täysin sivuutettu näissä ”keskusteluissa”.
No, odotellaan vaaleja kuitenkin mielenkiinnolla. Onko Unskin vaaliveikkaus tulossa?
15. maaliskuuta 2007 kello 8.48
Uskoako galluppiin? Onko se nyt uskon asia? Tietyltä joukolta on kysytty mielipide ja virhemarginaali on x. Varmasti se kertoo heidän mielipiteensä, ja epäilemättä se antaa osviittaa vaalituloksesta jos ei mikään radikaalisti muutu. Paljon jännittävämpäähän toki olisi vaikka se, että äänestysaikaa olisi pari viikkoa, tilannetta seurattaisiin reaaliajassa ja ääntään saisi vaihtaa vielä vaalipäivään mennessä. Tulisi aivan uusi merkitys kampanjoinnillekin, eikä tarvittaisi mitään galluppeja.
Supertorstai? Ai, luulin että superpäivä on lauantai. Liikumme varmaan eri piireissä. Vaalitentit ovat toki silloin tällöin mielenkiintoisia, mutta eivätkö niitä katso vain vanhukset ja keski-ikäiset?
Olen tullut siihen tulokseen, että jos haluaa mitään muutosta, ei kannata äänestä kolmea suurinta puoluetta. Näin ainakin uskon kuuluessani sellaiseen kansanosaan, jolle ei näissä vaaleissa ole uhrattu aikaa edes sen verran, että olisi luvattu jotain. Muutospainetta saa luotua ainoastaan sillä, että pienempi puolue ottaa vaalivoiton ja herättää näin kolme suurta siihen asiaan millä se on otettu. Heinäluoman, Kataisen ja Vanhasen kannat eivät minulle ainakaan eroa toisistaan niin paljoa että odotettavissa olisi minkään uudistuminen; kyllä ne demaritkin veronalennuksiin taipuvat tarvittaessa. Joskus sitä toivoisi että kaikki puolueet ottaisivat edes vähän oppia Perussuomalaisten (sinänsä sisällöltään minulle vieraannuttavasta) populismista, ja puhuisivat hiukan selkeämmin ja yksinkertaisemmin.
Kun nyt täällä näemmä saa aika suoraan jaaritella oman puolueensa puolesta, niin haluaisin kannustaa kaikkia äänestämään jotain uutta puoluetta, toista kuin mitä on perinteisesti äänestänyt, ja mielellään jotain muuta kuin kolmea suurinta. Kokemushan voisi olla suorastaan piristävä! Harmi ettei ole tositv-ohjelmaa jossa äänestäjät saisivat suorassa lähetyksessä purkaa tuntojaan vaalien tuloksista.
15. maaliskuuta 2007 kello 8.57
Kovin vähän visioita
Katsoin eilen MTV3 ns. pääministerihaastattelun. Itselleni jäi päällimmäiseksi kolme asiaa: yksi positiivinen ja kaksi miinusmerkkistä. Tiivistetän asian hampurilaiseksi, se positiivinen asia väliin.
Ensimmäinen miinus oli perusasetelma, jossa haastateltavina olivat vain kolmen suuren puolueen edustajat. He ovat tilanteessa, jossa he joutuvat kosiskelemaan niin suurta äänestäjäjoukkoa, että pitää yrittää olla kaikille kaikkea. Suomalaisesta mielipide ja ideologiakentästä ei tullut esiin kokonaiskuva. Tämä ei ainakaan aktivoi äänestäjiä. Soini, Räsänen ja muutama muu olisvat tuoneet hilloa puuroon.
Plussaa on selvästi se, että puheenjohtajat ovat asiantuntijoita. Kotiläksyt on tehty ja he pystyivät keskustelemaan asioista ja niiden suuruusluokista aidosti.
Suurin huoleni tuli räikeänä esiin. Kukaan ehdokkaista ei osoittanut selvää suuntaa tai strategiaa, jonka avulla Suomea pitäisi viedä eteenpäin. Nykyinen taloudellinen hyvä aika ei jatku loputtomiin. Jos suurin keskustelunaihe on se, kuinka jaetaan enintään parin miljardin ”jakovara” seuraavan neljä vuoden aikana, ovat visiot kovin vähissä. Tulemme kaipamaan johtajuutta.
15. maaliskuuta 2007 kello 8.57
Tervehdys hyvä perässähiihtäjä Unto ja muut
Supertorstain jälkeen kisat vasta alkavat. Ratkaisevat päivät,juuri noiden epävarmojen äänestäjien osalta ovat tulevat viimeiset perjantai ja lauantai.Puolueiden ja ehdokkaiden tulee varmistaa omalla aktiivisuudellaan (ts. läsnäolollaan siellä missä ihmiset liikkuvat)
ja positiivisella toiminnallaan viimeisetkin epävarmat. Mallia esim. Ruotsista etc.Gallupit näyttävät hyvää suuntaa, jokaisen ehdokkaan ja tukiryhmän täytyy jaksaa rutistaa loppuun saakka. Tulos tulee vasta
sunnuntai-iltana
15. maaliskuuta 2007 kello 9.00
Pirkko Luhtasen kysymykseen vaaliveikkauksesta.
Vaaliveikkaus avataan vasta lauantaina 17.3. aamulla merkinnässäni. Se jatkuu sunnuntaihin 18.3. kello 18 asti, jolloin joudun pitämään muutaman tunnin tauon blogin pitämisessä, mutta olen kyllä muulla tavalla kaikista tärkeimmän kohderyhmäni, blogin arvoisien lukijoiden, käytössä.
Vaaliveikkauksessa veikataan tulevan eduskunnan paikkajakoa. Kun on todennäköistä, että blogin asiantuntevasta väestä moni pystyy veikkaamaan sen täysin oikein, pitää vielä keksiä joku niin hankala veikkauskohde, että se erottaa paikkajaon veikanneet toisistaan.
Mutta ei kiirehditä tapahtumien edelle – vasta lauantaina ja sunnuntaina veikataan. Siihen asti keskustellaan muuten vaaleista.
Perässähiihtäjä
15. maaliskuuta 2007 kello 9.10
Onnittelut kaima! Osuit kolmen kärkipuolueen keskinäisissä eroissa aika lähelle. Edelleen sanoisin kuitenkin, että tilastollisesti tuloksista voidaan päätellä seuraavat asiat:
1. Keskusta on suurella todennäköisyydellä tällä hetkellä kannatetuin puolue
2. Sdp:n kannatus on suurella todennäköisyydellä laskenut alkuvuonna
3. Kokoomuksen kannatus on suurella todennäköisyydellä noussut kahden viime kuukauden aikana
Viimeisimmän HS:n tuloksen tultua voidaan sanoa myös, että MTV3:n kysely suurella todennäköisyydellä antaa kokoomukselle liian pieniä kannatuslukuja. Miksi? Ja kenelle (tai keille) se antaa liian suuria lukuja, koska jaettavana on aina täsmälleen 100%?
HS:lle kiitos myös siitä, että he kertoivat myös kysymykset, mitkä on esitetty. Tuo tutkimuslaitosten välinen erohan olisi helposti ratkaistavissa. Kaikki luovuttavat otantamateriaalinsa toisten käyttöön ja sitten kukin tekee kyseisestä materiaalista laskennan. Tietenkin, jos se toinen kysymys on muotoiltu kullakin hiukan eri tavalla, materiaalin yhteismitallistaminen vaatii ehkä hieman mielikuvitusta.
15. maaliskuuta 2007 kello 9.22
Anna Mikkolalle voisin puolileikilläni kuitata, että kyllähän jo presidentinvaaleissa luultavasti sadattuhannet suomalaiset äänestivät Kokoomuksen ehdokasta ensimmäistä kertaa elämässään. Tämän on täytynyt olla järisyttävä kokemus. Kokoomuslaisena tietysti toivon, että mahdollisimman monelle tästä tuli myönteinen tapa.
Liikkuvien ja epävarmojen äänestäjien osuuden kasvu on vain osa kehitystä, joka on muuttanut vielä sotien jälkeisen ajan joukkopuolueisiin perustuneen järjestelmän yhä enemmän valitsijakeskeiseksi vaalipuoluejärjestelmäksi. Vanhanaikainen luokkajaottelu ei enää ole todellisuutta ihmisten elämässä. Jotkut saattavat kokea jopa loukkaavana sen, että vasemmisto edelleen koettaa retorisesti omia palkansaajien asiat omaksi mandaatikseen. Vaikuttaakin siltä, että puolueet eivät ihan vielä ole täysin heränneet ajattelutapojen muutokseen.
Luokkayhteiskunta on murtunut, ja äänestyskäyttäytyminen on tämän kehityksen myötä tullut toisaalta päiväkohtaisemmaksi ja toisaalta myös laajemmin arvolähtöiseksi vanhanaikaisen intressiryhmälähtöisyyden sijaan. Väitän tässä olevan kysymys ennen kaikkea maatalousväestön osuuden pienenemisestä, mikä on pakottanut Keskustan yrittämään kaupunkeihin (vaihtelevalla menestyksellä), mutta toisaalta myös muutamien näkyvien ja keskeisten teollisuusalojen palkkakehityksestä. Jos sallitaan vielä palaaminen SAK:n ylensyöjämainontaan, internetin irvileuathan olivat keksineet Lohtanderin hahmon muistuttavan jossain määrin paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahosta. SAK:laisten liittojen ”työläiseliitti” ei ole vuosiin (ehkä vuosikymmeniin) voinut uskottavasti laulaa nälän olevan meillä aina vieraanamme. Ainakin pienipalkkaisten akateemisten alojen väen korvaan moinen on voinut kuulostaa suorastaan ilkkumiselta.
Kokoomus ei ole lannistunut, vaikka erityisesti SDP onkin koettanut jatkuvalla arvostelulla murentaa pohjaa teesiltä ”vastakkainasetteluiden aika on ohi”. Toista vuotta sitten Niinistön presidentinvaalikampanjan yhteydessä lanseeratusta lausumasta on nähtävästi riittänyt ajattelemisen aihetta. Näiden hajanaisten taustahöpinöitten ja Romakkaniemen pätevän tuntuisten analyysien pohjalta uskallan odottaa Kokoomukselle varsin muikeaa tulosta.
15. maaliskuuta 2007 kello 9.25
Asenteellista uutisointia, jälleen.
Pekka Vuoristo kirjoitti hs.fi:ssä:
”Juttuun on tehtävä otsikko siitä riippumatta, onko tuloksissa tieteellisesti ottaen merkittäviä muutoksia. Otsikko ”Puolueiden kannatus ennallaan” voidaan lukea myös: ”Ei mitään uutista tässä”. Sellaistakin otsikkoa uutistoimitus joskus käyttää, mutta hyvin pitkin hampain.”
Mikä oli jutun otsikko? ”Keskusta lähtee paalupaikalta sunnuntain vaaleihin.” Eli valittiin ”Ei mitään uutista tässä”-otsikko, vaikka oikea uutinen oli Kokoomuksen kannatuksen nousu ja SDP:n kannatuksen lasku. HS:n paperipainoksessa asiaan liittyvän artikkelin alaotsikoksi on laitettu ”Sdp:n kannattajat haluavat muutosta” vaikka tutkimustulos ja looginen ajattelu väittäisi aivan muuta. SDP: kannattajat ovat epävarmoja äänestäjiä (itse asiassa suurin ”En varmasti äänestä”-ryhmä) ja ylipäätään vasemman laidan äänestäjät (SDP/vihreät/vasemmistoliitto) eivät äänestä jonkun asian puolesta vaan jotain vastaan. Toisaalta, Kokoomuksen äänestäjät on lukiteltu ”puolueen, asioiden ja tavoitteiden tukeminen”-kategorian alle, ikään kuin tämä ei vallitsevissa oloissa tarkoittaisi ”haluan muutosta.” Artikkeleissa olisi voinut ihmetellä, kuinka SDP:n muka-”haluan muutosta”-äänestäjät syyllistyvät itsepetokseen antaessaan tukensa punamullan eli status quo:n jatkumiselle.
Mutta näinhän ei Äiti Aurinkoisen Suomessa saa ajatella, eikä etenkään valtakunnan päälehdessä kirjoittaa.
Niin, ja miksiköhän HS valitsi Vanhasen ja Heinäluoman väittelemään kahden kesken eikä esim. Heinäluomaa ja Kataista? Etenkin SDP:n kampanjoinnin valossa olisi luullut, että SDP/Kokoomus-akselilta löytyisi jopa jotain mielenkiintoista vastakkainasettelua, mutta tämähän taas saattaisi johtaa HS:lle epämiellyttävään ”Kokoomuksella on asiaa”-uutisointiin vallitsevan hallituspohjan myötäilyn sijaan.
15. maaliskuuta 2007 kello 10.04
Roknoosi Lappiin
Tulen lupauksestani huolimatta vielä kerran Erkon reviirille, koska Lappi on ollut näemmä varassani (ehdokkaana).
Ensiksikin vaalisää tulee olemaan huononlainen: vettä, räntää, nollakeli. Se ei ehkä haittaa, koska Lapissa enemmän kuin muualla äänestettiin ennakkoon. Miksi?
Lapissa on ollut hurja taisto keskustan paikoista, yhtä hurja demarien paikasta ja helppoa ei kokoomus-vihreät vaaliliitossakaan tule olemaan Vilénin perintöä jaettaessa. Vasemmistoliiton E-J Tennilän veturiin pyrkii myös ”se toinen”, kun ”on aiemminkin ollut tapana astinlautana eteläänmuuttoon” (Apukka Kelaan ja seuraajansa SAK:oon).
Taisto on poikinut mm erittäin vahvan taustahälyn vaalirahoituksesta. Siinä on lyöty puoluetoveria kuin vierasta porsasta eivätkä astalot ole olleet pienet (Luhtasen jutut ovat peanuts), mutta asiaa ei media-julkisuus ole pohtinut vaan erilaisen tupa- ja kalja-illat, huhut!
Takkulan perintöä (yli 10 000 ääntä) on jaettu sekä keskustan sisällä että kokoomus-vihreät-vaaliliiton haaveissa. Väyrysen takaisintulo on – mies kamppailee ilman keskustan logoa!! – aiheuttanut harmaita hiuksia monelle vaalipäällikölle (erityisesti varsinais-suomalainen Rundgren ja kuntaministeri Manninen ovat huolissaan). Hedelmöityslaki on kompastuskivenä maan laestadiolaisimmalla alueella yhdelle, Heidi Hautalan metsäpolitiikka toiselle kandidaatille.
Kaikkein tietorikkaimmat ehdokkaat ovat löytyneet toisaalta muutamista kommunisteista, toisaalta eräistä vasemmistoliittolaisista. He ovat tietenkin niitä, jotka tietävät, mutta eivät pääse.
Varma tieto läpimenemättömyydestä on aiheuttanut tiedonjakamisen ohella aika lailla ärhentelyä, asiatontakin, paneeleissa. Itsekin olen siitä osani saanut ja lääkärin pintanahan herkkyyttä on tosissaan mitattu. Kun pitäisi näet vaalien jälkeenkin luottamuksella ammattiaan harjoittaa.
Oma veikkaukseni Lapista on, että Väyryselle tulee vaikea valinnan paikka: hän on ilmoittanut jatkavansa EU-parlamentissa, mikäli keskusta jää oppositioon (ei vaikuta kovin todennäköiseltä) tai mikäli hänelle ei osoiteta merkittävää luottamus-asemaa (sekään ei vaikuta todennäköiseltä, onhan mies jo puolueen kunniapuheejohtaja ja muotokuvakin on puoluetoimiston seinällä – eikö Paavolle mikään riitä?). Jos mies Bryssänkoneessa kanssani lentelee, avautuu ylimääräinen paikka keskustan vara-valitulle.
Riemukkain vaaliväittely oli rovaniemeläisessä Pub Ylityössä (nimi muutettu), kun Väyrynen ja Tennilä avasivat poliittiset uksensa levälleen. Erittäin asiattomista yleisökysymyksistä huolimatta vanhat herrat loistivat tavalla, joka nostaa heidän asemaansa menneiden maailmojen kokoelmassa, josta toivottavasti joku muistaa käydä välillä pölyt huiskimassa: kaksi uutta Nätti-Jussia maakunnan galleriaan.
7 kansanedustajaa Suomen tärkeimmältä ulko- ja turvallisuuspoliittiselta alueelta (1/3 pinta-alasta, mutta NATO- ja Venäjä-rajaa vaikka muille jakaa, samoin ydinkatastrofi- ja energiatuotanto-potenttiaalia) on kovin vähän. Sitäkin tärkeämpää on, että nämä seitsemän sisarusta osaisivat hoitaa vaietun ulko- ja turvallisuuspoliittisen pestin kunnolla. Se on, vuotosteluista huolimatta, liki kohtalonkysymys.
Lapin omaleimaisuutta ei hankikannon ja ruskan aikaan täällä poikkeva ymmärrä. Sen ymmärtämiseen tarvitaan kaikkien 8 vuodenajan (kts http://www.anttiliikkanen.net, the people of eight seasons) läpielämistä vähintään parin sukupolven (á 25v) ajan. Minulla se alkaa olla plakkarissa (35 v on jo koossa), joten ei viisasteluni ihan tyhjästä ole siinnyt.
Tulkaa käymään Lapissa, valistuneimmille toivon oikein pysyvämpääkin jäämistä. Kyllä täällä politiikkaa passaa tehdä ja erityisesti siitä keskustella. Ihan Perässähiihtäjä-palstoja myöten.
Ja käykää, ne vielä käymättömät vajaa 3 miljoonaa, äänestämässä!
Kiitos vielä kerran seurasta ja erityisesti menestystä Unskille!
15. maaliskuuta 2007 kello 10.14
Nyt on kaikki mahdollista, koska kaikki kolme näyttävät olevan virhemarginaalin sisällä. Nyt on kaikki kiinni siitä, miten kukin saa omat joukkonsa liikkeelle. Sinänsä tyypillistä suomalaisille vaaleille, että näin se näyttää olevan vaaleista toiseen.
Vilkas ennakkoäänestys saattaa kuvata joko äänestysaktiivisuuden nousua tai äänestäjien aiempaa aikaisemmin tehtyjä valintoja. Kummasta mahtaa olla kysymys? Vilkas äänestys on perinteisesti satanut SDP:n laariin. Siten tuo signaali olisi lievästi ristiriidassa tutkimusten kanssa.
Mielipidetiedusteluihin tai puoluejohtajien imagoihin ei kannata kuitenkaan liikaa tuijotella, koska vaalikopissa äänestetään oman vaalipiirin ehdokasta. Sen valinnassa saattavat vaikuttaa aivan muut seikat kuin valtakunnan julkisuudessa.
Lopuksi vantaalaisena toivon, että vantaalaiset äänestäisivät myös oman kaupungin ehdokkaita. Eri puolueiden ehdokasasettelusta ja kampanjoinnista päätellen saattaa olla uhka, että maamme neljänneksi suurin kunta jää joko kokonaan ilman tai saa aivan liian pienen määrän kansanedustajia. Eivät nämä Espoon tai Helsingin julkut meidän puolta kuitenkaan pidä, kun tosipaikka tulee, sanokaa minun sanoneen…
15. maaliskuuta 2007 kello 10.18
Itse en oikein usko Rommakkaniemen ennustukseen että Kokoomus menisi Keskustan ohitse. Perustelut: Kepulandiassa on vallalla vanhat arvot eli äänestetään kirkonmenojen jälkeen, toinen seikka on se, että kepulla on se mahtava koneistonsa josta on aina puhuttu, eli siellä tullaan hakemaan kotoa äänestämään, on vaalibussia ja muita kuljetuksia. Kolmas on se että kepulla on hyvät ehdokkaat jotka näkyvät (julkkikset).
Itse uskon että gallupit ohjaavat heikoimpia äänestäjiä siten, että ne menevät ”voittajan” puolelle.
Kysymys miksi demarit eivät vetoa nyt, syy on selvä, ihmiset eivät loppupeleissä halua palvelujen paratamista, vaan veronalennuksia. Toinen syy on yhteiskunnan jakautuminen moniin ryhmiin, esim. köyhiin, pätkätyöläisiin jne jotka kokevat, että kukaan ei aja heidän etuaan. Sitä paitsi elämme itsekästä aikaa. Ja nyt on oikeistohegemonian aika, jossa solidaarisuudella ei ole sijaa.
15. maaliskuuta 2007 kello 10.47
Puolueellisesta uutisoinnista ja gallupeista.
Jokaisella puoluetoimistolla on varmat tiedot siitä mitkä lehdet ovat ”meitä vastaan” ja mitkä gallupfirmat tuottavat puolueellisia tuloksia. Nämä ovat samoja tietysti, mutta puolueellisuus riippuu tarkistelijasta. Minusta on hauskaa, että se sekä kokoomuslaiset että vasemmistoliittolaiset vannovat että maikkarin gallupin kannatus on heidän osaltaan prosenttiyksikön-kaksi alakanttiin (tahallaan). Samalla tavalla Hesari on ”porvarimedia” tai ”demarien äänitorvi” aivan riippuen siitä että mistä asiaa katsellaan ja millä tavalla uutisointi halutaan mitatöidä. Minusta tämä touhu on sen verran lapsellista, että eiköhän sen voisi jättää vaalipaneeleissa äänestäjille toisteltavaksi mantraksi siitä kuinka me olemme oikeassa ja kaikki muut väärässä.
Antti Liikkaselle:
Kenen veikkaat saavan Takkulan äänet? Olen kuullut juttua että Rundgrenillä ei ehkä mene niin lujaa kuin pitäisi. Noin muutoin voisi toivoa että keskustan läpimenijät oisivat vähän freesimpää sakkia kuin Väyrynen. Maakunnan kehittäminen vaatisi vähän muutakin kuin 70-lukulaista keputerroria.
En ole enää hetkiseen ollut Lapin vaalipiirissä äänestäjänä, mutta seurailen silti mitä siellä tapahtuu. Näissä vaaleissa olen ihastunut täysin Jan-Mikael Hakomäkeen (http://www.miku.tk/, jos sen saa julkaista tässä), joka on vasemmistoliiton ehdokas, mutta jonka asenne on aivan ihailtavan konstailematon ja piristävällä tavalla anarkistinen. Olisi pitänyt tajuta siirtää väliaikaisesti kirjat lappiin niin olisi päässyt äänestämään, täällä etelämmässä minua ensisijaisesti häiritsee se, että kaikki ovat niin virallisia ja luullaan että ilman kravattia ei saa ääniä. Minä etsin radikaalimpaa analyysiä yhteiskunnasta, se on joskus tosi hyvin piilotettu.
15. maaliskuuta 2007 kello 10.48
Johan Strandenille
Tämän päivän tilaisuus, jossa ovat keskustelijoina ovat Eero Heinäluoma ja Matti Vanhanen, on jatkoa sille Helsingin työväentalolla järjestetylle tilaisuudelle, jossa keskustelijoina olivat Eero Heinäluoma ja Jyrki Katainen.
Siis – Helsingin Sanomilla ei ole tilaisuuden järjestämisen kanssa mitään tekemistä. HS:n politiikan uutisoi tai on uutisoimatta aivan oman arvionsa mukaan tilaisuuden.
Tilaisuuden järjestäjät kutsuivat minut puheenjohtajaksi – kuten monet muutkin tahot – ovat kutsuneet omiin ohjelmiinsa ja tilaisuuksiinsa. Kun perustin tämän blogin tammikuussa, päätin, että tähän bloginpitäjän rooliin kuuluu esiintyä ja olla mukana kaikenlaisessa – jos kutsutaan. Ensi viikolla tämän sitten loppuu, joten ei kannata olla huolissaan. Kestetään vielä vähän.
Parhain terveisin
Perässähiihtäjä
15. maaliskuuta 2007 kello 10.53
Olen käynyt läpi tilannetta vaalipiiri vaalipiiriltä ja katsonut kuinka monta ääntä eri puolueilla on varaa menettää kokonaispotistaan, ettei paikka tipu tai kuinka monta uutta ääntä tarvitaan lisäpaikkaan. Lisäksi olen aistinut piirien vaalitunnelmaa. Missään vaalipiirissä Keskustalla ei ole paniikki päällä, vaan loistava tunnelma ja tahto voittaa vaalit. Erityisesti Keskustan naisehdokkaat tekevät näyttävää ja uskottavaa työtä eri puolilla Suomea. Joten en allekirjoita Romakkaniemen arvioita.
Valitustunut mututuntumani on (suluissa viime vaalien tulos):
Keskusta 57 (55)
SDP 51 (53)
Kokoomus 46 (40)
Vasemmistoliitto 17 (19)
Vihreät 13 (14)
RKP 8 (8)
KD 6 (6)
PS 2 (3)
15. maaliskuuta 2007 kello 10.59
Junaan, ja illalla Viron suurlähetystön vastaanotto, kaksi presidenttiä.
Joten ei vaalikeskustelua, mutta Taloustutkimuksen gallup kiinnostaa.
Tuloksesta riippumatta ei pankkilainat pelota kuten monia ehdokkaita.
Aamulla oli valoa runsaasti, ja postin voi hakea liukastumatta.
15. maaliskuuta 2007 kello 11.03
Veli-Pekka Silvan:
En tietenkään voi puhua ‘ihmisten’ puolesta, mutten olisi yllättynyt vaikka moni kaipaisi lupauksien vastapainoksi myös ehdotuksia miten ne toteutetaan. Tietty realismi lienee ihan tervetullutta, onhan äänestämällä mahdollisuus vaikuttaa, vaikka ihmeen moni ei siihen uskokaan.
Saattaahan joku tuumia asioita myös eteenpäin, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Ehkä hallitusohjelma sanellaan oman puolueen voimalla, ehkä siitä neuvotellaan useamman puolueen kesken.
Näiden mielipidekyselyjen perusteella en itse osaa kuin ihmetellä missä niitä tylsiksi moitittuja vaaleja käydään?
15. maaliskuuta 2007 kello 11.05
MTV3:n eilinen pääministeritentti keräsi keskimäärin 516 000 katsojaa, joskin lähetyksen alkua seurasi arvioni mukaan reilut 800 000 katsojaa. Tämä siksi, että edeltävä ohjelma Salatut elämät, jätti kanavalle perinnöksi noin 900 000 katsojaa.
Noin kolmannes katselun aloittaneista oli poistunut kanavalta ensimmäisen tunnin jälkeen, loput osoittivatkin sitten sitkoa, sitkoa ja sitkoa ja katsoivat rytmiltään miellyttävän rauhallisen ja sisällöltään asiallisen lähetyksen loppuun.
MTV:n uutistoimituksen Kymmenen uutisiin nostamat puheenjohtajien lausumat saivat komean yleisön 698 000 katsojaa ja jälkianalyysi keräsi katseluaikaan nähden huikeat 396 000 katsojaa.
Vaalilähetysten analysoinnissa asiantuntijoilla on tapana kiinnittää huomiota ohjelman ensimmäiseen ja viimeiseen viiteen minuuttiin. Tämä siksi, että alussa luodaan asetelmia taisteluun ja lopussa jätetään mielikuva, jolla katsojat saatetaan omiin pohdintoihinsa ja keskusteluihinsa.
Tässä asiassa suomalaisten poliitikot ovat vieläkin varsin harjaantumattomia, kun heitä vertaa eurooppalaisiin kollegoihinsa. Varsin usein käyty vertailu amerikkalaisten poliitikkojen kanssa on mielestäni suurten mediakulttuurierojen takia turhaa.
Minulla on työni kautta miellyttävä mahdollisuus seurata useimpien Euroopan maiden vaalilähetyksiä. Erot ovat itseasiassa varsin suuria, selittäviä tekijöitä on kansallisten televisiokulttuurien, kaupallisten ja yleisradiokanavien kilpailutilanteen sekä politiikan toimittajien tähtikulttuurin myötä rakentunut paljonkin.
Yhden syyn MTV3:n lähetyksen miellyttävään rauhallisuuteen tiedän. Kanavan uutistoimitus on ymmärtänyt jo aikaa sitten, ettei kaikki osaaminen ole Ilmalassa itsessään. Uutistoimitus on tehnyt pitkään menestyksekästä yhteistyötä dramaturgi Eija Tolpon kanssa lähetysten suunnittelussa.
15. maaliskuuta 2007 kello 11.05
Uskon gallupeihin ns. kolmantena pyöränä äänestäjän ja ehdokkaan välisessä suhteessa.
1. Gallup antaa tietoa tai mielikuvaa (kumpaa enemmän?) ”miten asiat nyt ovat”, ja vertailupohjaa, ”mihin minä sijoitun”. Epävarmakaan äänestäjä ei voi välttyä ottamasta kantaa jos ei gallupeihin, niin ainakin omaan suhteeseensa gallupeihin eli ”panenko painoa vai en”, ja lopulta itse äänestykseen.
2. Narsismin kannalta katsottuna gallupeilla on merkitystä s.e. niin kiva kuin on kuulua voittajiin yhtä ikävää on kuuluä häviäjiin. Aatteellisesti epävarma äänestäjä voi nuuskia tuulia ja muuttaa suuntaa keveinkin perustein, esim ns voittajan perään. Presidentinvaalissa Niinistö sai varmaan myös ilmiöön ihastuneiden ääniä, kun nostetta alkoi tulla ja gallupit siitä kertoivat.
Tässä blogissa kuulun karvahattu-tason kommentoijiin, mutta kuten blogin pitäjä sanoi, kaikille papeille sijansa; kiitän Romakkaniemen ja muiden antoisaa tarkkuutta ja asiantuntemusta! Tuskinpa koskaan olen näin tarkkaan omaa ääntäni miettinyt kuin näissä vaaleissa, eikä puhettakaan että olisin äänestänyt ennakkoon!
15. maaliskuuta 2007 kello 11.13
Muistetaanpa nyt oma historiamme. Tekee muuten oikeasti hyvää käydä katselemassa kotimaata ulkopuolisen silmin. Huomatkaa varsinkin lainauksen viimeinen lause.
”The parliament has, since equal and common suffrage was introduced in 1906, been dominated by secular Conservatives, the Centre Party (former Agrarian Union), and Social Democrats, which have approximately equal support, and represent 65–80% of voters. After 1944 Communists were a factor to consider for a few decades.
The relative strengths of the parties vary only slightly in the elections due to the proportional election from multi-member districts but there are some visible long-term trends.
Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/Finland
Olen ollut tämän ihan hillittömän hauskan ja tasokkaankin blogin lukija ja kiitänkin Perässähiihtäjää tästä ehkä parhaasta vaaliohjelmasta.
Mutta oikeasti, muuttuuko mikään, vaalien jälkeenkään?
15. maaliskuuta 2007 kello 11.22
Ensinnä Juho Romakkaniemelle ennakkoäänistä. Millään en jaksa uskoa, että Keskustaa syrjäytettäisiin ennakkoäänien kärkipaikalta. Maaseutupitäjissä kepun asema on niin vahva ja äänestäjät niin varmoja, että ykköspaikka ennkkoäänissä on selvä.
Gallupit tuntuvat olevan nykyään melkoisen hyviä trendin mittaajia. Prosentinosat tietysti menevät väärin, mutta SDP:n lasku ja Kokoomuksen nousu lienevät 99-prosenttisen varmoja trendejä ennakkoäänestyksessä.
Eilisessä pääministeritentissä minun huomioni kiinnittyi perusasetelmaan Vanhanen/Heinäluoma vs. Katainen. Kyseessä oli kaksi keski-ikäistä fyysisesti isoa vähäeleistä miestä vastaan pienikokoinen nuori hyvin tunteikkaasti kantojaan puolustava mies. Kamerakulmakin oli usein niin, että tuntui kuin kaksi tykinpiippua olisi käännetty Kataista vastaan. Aika perinteinen underdog asetelma siis. Täytyy muistaa, että itse asioista jää katselijoille aika vähän mieleen. Dataa tulee paljon ja hyvin detaljitasolla. Ei ne jää mieleen vaan tunnelataus itse tilaisuudesta. Huomasin Jälkipelistä, että myös Perässähiihtäjän sympatiapisteet Katainen oli kerännyt tässä asetelmassa.
15. maaliskuuta 2007 kello 11.29
Juho Rommakkaniemelle tiedoksi, että keskusta voitti Vanhasen johdolla viimeksi käydyt Euroopan parlamentin vaalit. Sitkeässä näyttää olevan toimittajienkin viljelemä virheellinen väite Vanhasen kolmen vaalin häviöputkesta. Perässähiihtäjäkin siitä jäi kiinni jo tammikuusssa.
15. maaliskuuta 2007 kello 11.46
Päivän turvallisuuspoliittinen anti tulee YLE:stä ja sen tutkimuksesta, jonka mukaan Suomen pitäisi arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa uudelleen Venäjän suurvaltapoliittisten pyrkimysten takia. Tilanne on se, että 60 prosenttia Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan huippuammattilaisista haluaa muutosta. Pidän tutkimusta juuri sellaisena, josta olen itsekin jaksanut kirjoittaa. Tosin en ole pitänyt Venäjää uhkana, mutta sotilaallisen potentiaalin noustessa Venäjä saattaa ajautua tilanteeseen, jolloin siitä saattaa muodostua naapureilleen uhka. Venäjän kehitys on arvaamaton. Meneekö maa totalitarismiin vai ottaako maa suunnaksi eurooppalaisen demokraattisen maan suunnan? Toistaiseksi en usko tähän, sillä Venäjä on oman näkemykseni mukaan menossa ohjailtuun demokratiaan, ts. oman tyyliseen diktatuuriin, jossa vallitsee yksi totuus.
Mielestäni Suomen olisi liitytyttävä Natoon, ei sen takia, että Venäjä olisi uhka vaan sen vuoksi, koska muutkin demokraattiset maat ovat liittyneet Natoon. NATO on demokraattisten maiden muodostama allianssi. Päivän kysymys siis on, että miksi Suomie ei tässä mukana, mutta yrittää kuitenkin keittiön kautta olla mukana?
Eilen tentissä käsiteltiin myös Suomen suhteita USA:han. Olli Ainola ottaa kantaa asiaan uusimmassa blogiavauksessaan. Ainolan avaus antaa jälleen uusia vastauksia Suomen ja USA:n välisiin suhteisiin. Ensimmäisen kerran huomaan jostakin arviosta, että Suomi on menettänyt sen erityisaseman, joka sillä vielä oli USA:ssa 1990-luvulla. Kenen syy on erityissuhteen menettäminen? Syyn saa ottaa niskoilleen mielestäni presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja. Syy ei voi olla suurlähettiläs Pekka Linnun.
Ainola ilmoittaa, että tänäkin vuonna Suomi yrittää saada vierailua Haloselle tai nyt valittavalle uudelle pääministerille. Onnistuuko se? En usko siihen, sillä erityssuhde on kadonnut. Miksi USA kiinnostuisi Suomesta, jos se ei ole ollut yli 7 vuoteen kiinnostunut Suomesta. Haluaisin muistuttaa, että edellinen korkea amerikkalaisministerin vierailusta Suomeen on pian 8 vuotta. Ulkoministeri Madeleine Albright vieraili Suomessa 1999.
Mielestäni Pekka Lintu toteaa oikein, että USA on Suomelle merkittävä turvallisuuden tuoja. Tämän vuoksi onkin käsittämätöntä kuinka nykyinen tasavallan presidentti ja ulkoministeri ovat hylänneet tämän turvallisuuden tuottajan. Tilanne nimittäin on mielestäni niin, että uuden erityissuhteen luominen on erittäin vaikeaa. Se on vuosien prosessi. Suomen pääseminen takaisin suhteiden ytimeen 1990-luvun malliin vie vuosia. Suomi on pudonnut USA:n silmistä pois. Pidän uskomattomana, että Beninillä, Liberialla tai Kongon kaltaisilla mailla on läheisemmät suhteet Valkoiseen taloon kuin Suomella. Haluaisin edelleen muistuttaa, että Liberian presidentti on käynyt jo kahdesti vuoden aikana USA:ssa. Liittokansleri Angela Merkel jo kolmesti kautensa aikana.
15. maaliskuuta 2007 kello 11.49
Keskiviikon hyvään kysymykseen erilaisista vaalitempauksista: Keski-Suomen vaalipiirissä ehdolla olevan Antti Suomalan vaalitilaisuus järjestettiin keskiviikkoiltana Laukaan Tupaswillassa. Paikalle tulleet saivat saunoa ehdokkaan kanssa kerralla 100 henkeä vetävässä mahtisavusaunassa. Teeman mukaisesti tilaisuudessa ei ollut pitkiä puheita, eikä paneeleita – paitsi pesuhuonen katossa. Ihmeen hyvin ehdokkaan kunto kesti kolmetuntisen lähes yhtämittaisen saunomisen. Paikalla oli makkaroiden menekistä päätellen lähes kolmesataa henkilöä.
15. maaliskuuta 2007 kello 12.16
Kiitos Perässähiihtäjälle korjauksesta Vanhanen/Heinäluoma-tilaisuuden luonteesta ja että se itse asiassa on jatkumo Heinäluoma/Katainen-tilaisuudelle.
Amerikka-kortista: Yhdysvalloille on aivan yhtä sama, mitä Suomessa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien ajan tai mitä seuraavien vuosikymmenien aikana tulee tapahtumaan. Kaikki liirumlaarumit ja jorinat jostain ”erityisasemasta” on tehty puhtaasti kotimaiseen käyttöön, mutta luulo siitä, että Suomella olisi Yhdysvaltain suhteen jokin valttikortti esim. Belgiaan tai Portugaliin verrattuna on silkkaa sinisilmäisyyttä. ”Hei, mitähä ne meistä miettivät?”
Jos Suomella todella olisi ”erityisasema” USA-suhteissa, eikö Yhdysvallat olisi silloin nimennyt suurlähettilääksi Suomeen jonkun muun, kuin G. W. Bushin kampanjaoperaattorin ja -varainkerääjän (ts. lahjavakanssi)?
Atlantin toiselta puolelta katsottuna Suomen suhde Yhdysvaltoihin on yhtä kuin Suomen suhde NATO:on. Vallitsevassa ilmastossa ei tästäkään voi poliittisessa liturgiassa kommentoida, vaikka 99% todennäköisyydellä Suomi liittyy NATO:on seuraavan kymmenen vuoden aikana.
Ovatko ulkopolitiikka, NATO ja EU:n rooli tulevaisuudessa muka niin etäisiä asioita, ettei niistä kannata nyt vaalien yhteydessä keskustella? Huolimatta siitä, että kaikilla edellä mainituilla asioilla on tod. näk. huomattava vaikutus Suomen tulevaisuudelle?
15. maaliskuuta 2007 kello 12.19
Anna Mikkolalle:
Minä en ainakaan ole sitä mieltä, että gallupit olisivat ”puolueellisia”. Olen vain tuonut esiin, että ne mittaavat enemmän kannatuksen kehitysuraa kuin itse luvullaan kertoo tarkasti paljonko jouku puolue saisi. Jos niistä haluaa päätellä paljonko gallupin antama luku olisi käytännössä, pitää verrata viimeisimpiä gallupeja ja toteutuneita tuloksia sellaisissa vaaleissa, joissa ei ole syytä epäillä viimeisen tutkimusajankohdan jälkeen tapahtuneen suuria muutoksia. Jos löytyy jokin säännönmukainen poikkeama, niin silloin gallupeja on katsottava sen mukaisesti. Jos siis haluaa tietää mitä se tarkoittaa oikeasti.
Mari Kokolle ja Marko Backströmille:
Tämä olkoon viimeinen kerta kun vastaan ”uskomisiin” ja ”aistimisiin”.
Ei kai keskustaa ”syrjäytetä” mistään kärkipaikalta. Se uurna on tyhjä ja kaikilla nolla ääntä ennen kuin sinne aletaan laittamaan niitä lappuja. Argumenttini oli, että faktojen mukaan siellä mainostamissasi maaseutupitäjissä on äänestetty huomaamattavasti harvaksemmaltaan. Etelän suurissa kaupungeissa on oltu huomattavasti aktiivisempia. Ja siellä on myös enemmän väkeä.
Taitaisivat ne Mari sinua Apollonkadulla vähän pitkään katsella, jos ”allekirjoittaisit arvioni”.
”Mutu-tuntumalla” vetämäsi paikkamäärälista on ”ihan kiva”.
Tapio Pajunpäälle: Totta, olen pahoillani. Matti Vanhanen on hävinnyt vain kahdet vaalit putkeen.
Annan nyt tässä lopuksi sen kaikkein virallisimman vaaliennusteeni.
Se kuuluu näin:
”Sunnuntaina aika moni joutuu syömään hattunsa!” ;-D
15. maaliskuuta 2007 kello 12.32
Anna Mikkolalle
EU-vaaleissa Takkulaa avusti kaksi nyt ehdolla olevista tukiryhmineen, jos sillä sitten on merkitystä (Lapissa saattaa olla):
Ari Ruotsalainen (kesk) ja Timo Törmänen (vihr).
Viimemainitulla on vaaliliitto-kokoomuksen tiukasti ensisijasta taistelevien osallisten äänet pohjanaan (Karvo, Autto, Harju-Autti & Kittilän ruma vallesmanni).
Näin siis molemmat saattavat istua tulevilla valtiopäivillä, Takkulan (kd-kesk) myhäillessä taustalla.
15. maaliskuuta 2007 kello 13.04
Kirjoitus Jan Rossin avaukseen NATO-jäsenyydestä.
Asuin vastikään kolme vuotta sotaa käyvässä NATO:n jäsenmaassa. Olipa turvallinen olo! Erityissuhde Yhdysvaltoihin oli myös toimiva! Toki metrossa räjähti jotain pommeja ja äärioikeisto nousi samalla kun asenteet vähemmistöjä kohtaan kiristyivät, ja koko ajan joukkoja kuoli tasaiseen tahtiin jossain aavikolla. Tietysti, eihän niihin NATO:n operaatioihin ole ihan pakko osallistua. Mutta jos on Yhdysvaltoihin erityissuhde ja kaikkea, kyllähän kaveria on autettava. Niissäkin tapauksissa kun kaikki maat eivät joukkoja lähetä, NATO onneksi yleensä pyytää kuitenkin kaikilta lisämassia sitä sotaa, anteeksi, terrorismin vastaisen liittouman jättämän sotkun siivousoperaatiota varten. Lisäksi NATO:ssa on kaikkia demokraattisia maita, kuten Turkki, jotka joskus käyvät sotaa toista NATO:n jäsenmaata, kuten Kreikkaa, vastaan. Mutta sentään NATO toisi ne turvatakuut! Siinä pykälässä tosin vain varsinaisesti lukee, että jäsenmaat voivat sitten kriisin sattuessa avustaa haluamallaan tavalla, joka tietysti voi olla sotilaallinenkin, tai sitten ei. Jos ei vaikka hotsita. Tai sataa.
Minä en ymmärrä NATO-vouhkausta. Sen lisäksi että sotilaallinen liittoutuminen olisi todella massiivinen ulkopolitiikan linjan muutos (jota en itse ainakaan kannata), on se minusta myös varsin suuri periaatekysymys. Käytännön hyödyistä ja haitoista voidaan puhua vasta sitten kun on ensin selkeästi käyty arvokeskustelu siitä, mikä on sotilasliitto, mitä se tekee, ja pitäisikö sellaiseen ylipäänsä mistään syystä ikinä liittyä.
Sinällään on hyvä että kolmen koplan puheenjohtajia ei ole pistetty puhumaan NATO:sta liiaksi. Voin esittää arvauksen siitä mitä he sanoisivat.
Heinäluoma kovistelisi Kataista myönteisen kannan ottamisesta, mutta välttäisi sen selvittämistä mitä mieltä demarit lopulta ovat, kun toisaalta sekä Erkki Tuomiojalla että Liisa Jaakonsaarella on äänestäjiä. Todellisuudessa demarit ovat ihan valmiita keskustelemaan tästä, mutta koska lopullisen kannan määrittelisi puoluekokous on oletettavaa että demarien kenttää oikeistolaisempi johto puhuu välillä omiaan.
Vanhanen puolestaan ei suostuisi ottamaan mitään kantaa, vaan lähtisi vain toteamaan että nyt ei ole oikea aika, tällä hetkellä ei ole tarvetta, katsotaan tätä sitten kun se-ja-se selonteko käsitellään, mitään ei kannata sulkea pois. Ainoa tapa saada tähän mieheen väriä on vaihtaa sen silmälasit ja luoda siitä täysin absurdi imago naistenmiehenä.
Katainen kertoisi että kokoomus kannattaa NATO-jäsenyyttä, mutta muistaisi korostaa että se edellyttää kuitenkin laajaa yhteisymmärrystä, koska muuten äänestäjät saattaisivat säikähtää. Huomattavaa on että kokoomuksen aikaisemmat puheet kansanäänestyksestä ovat hiljalleen vaihtuneet tähän ”laajaan yhteisymmärrykseen”. Tästä voisi päätellä että kokoomuksen NATO-optio noin ajallisesti tarkoittaa käytännössä Tarja Halosen toisen kauden loppumista. Keskustan optio on ajallisesti hämärämpi. Nähdäkseni NATO-optiosta puhuttaessa on kuitenkin ajateltava seuraavan 10 vuoden aikana käytävien vaalien ajankohtia, jos nyt jotenkin haluaa hahmottaa mitä se optio voisi tarkoittaa.
Kuvaavaa on että jossain (jo jonkun aikaa sitten tosin) lukemassani tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka yli puolet suomalaisista vastustaa NATO-jäsenyyttä, yli puolet uskoo silti että se tulee toteutumaan heidän mielipiteestään huolimatta.
15. maaliskuuta 2007 kello 13.24
Vähän sivuun aiheesta….
On valettu kannuja siitä, että nyt äänestysprosentti olisi jopa 70%, itse en tuohon usko. Uskon että aika moni jo varma äänestäjä on äänestänyt ennakkoon. Itse veikkaan, että yhteiskunnan ”heikoimmat” jättävät äänestämättä runsain joukoin, onkin mielenkiintoista nähdä mm. Itä-Helsingin, Joensuun, Kymenlaakson ja muiden kovia kokeneiden alueiden äänestyspronsentit, ei taida kovin korkealle nousta.
Mikään yllätys ei olisi jos ennakkoäänet menisivät Kokoomukselle.
Veikkaus: Pääministerinä jatkaa Matti Vanhanen.
15. maaliskuuta 2007 kello 13.26
Jan Rossin yllä viittaamassa YLE:n Suomen turvallisuuspolitiikkaa käsittelemässä uutisessa kyselyyn osallistuneet asiantuntijat olivat eniten yksimielisiä siitä, että EU:n turvallisuuspoliittisesta kehityksestä pitäisi keskustella enemmän. Lisää keskustelua vielä ennen vaaleja EU:n turvallisuuspolitiikasta halusi peräti 99% vastanneista asiantuntijoista.
Perustietoa EU:n turvallisuuspoliittista visioista saa lukemalla esim. European Defence Agencyn (EDA) raportin pitkän ajan visiosta (Long-Term Vision, LTV), tarkemmalta nimeltään Initial Long-Term Vision Report for European Defence Capability and Capacity Needs. http://www.eda.europa.eu/ltv/ltv.htm.
Taitaapa jäädä kansanedustajaehdokkaiden kommentit tässä asiassa vähille, joten pää pensaassa jouduttaneen äänestämään koskien kansanedustajaehdokkaiden käsityksiä EU:n turvallisuuspoliittisesta kehityksestä ja Suomen osallistumisesta EU:n turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön.
15. maaliskuuta 2007 kello 13.36
Kyllä gallupit ovat viime vuosien vaaleissa pitäneet kutinsa hyvin, mutta täytyy ottaa tietysti huomioon viive, joka niissä on julkaisupäivään ja etenkin varsinaiseen vaalipäivään.
Vaaleista tulee jännittävä. Keskusta pitää suurimman puolueen paikan ja SDP ja kokoomus kisaavat kakkospaikasta. Kokoomuksen tulos neljä vuotta sitten oli huono. Olisihan se puheenjohtajalle täysi katastrofi, jos puolue ei lihoisi oppositiossa surkean tuloksen jälkeen! Kokoomuksella ei ole kuin yksi tie edellisistä vaaleista. Mihin se riittää, sen näyttää sunnuntai.
Eilinen pj-tentti oli yllättävän hyvä. Ei siinä yksittäistä voittajaa ollut. Jokainen oli hyvä jossain. Katainen haki vastakkainasettua ja pyrki reippaasti haastamaan Heinäluomaa ja Vanhasta. Hän pyrki pitämään keskustelua yllä. Vanhanen jäi (jättäytyi?) ehkä taka-alalle. Näin jälkikäteen 1970- ja 1980-lukujen nöyristelelylle itään irvaillaan. Nyt tuo Kataisen USA-intoilu alkaa saada jo koomisia piirteitä ja varmaan osaltaan leikkaa kokoomuksen vaalivoittoa.
Heinäluoma ja Vanhanen laittoivat Kataiselle 6-0 sairaanhoitajien palkkauksessa. Katainen väisti kysymyksen TEHY:n kokoomuslaisen pj:n epäonnistumisesta kokoomuslaisten kuntatyönantajien edustajien kanssa palkkaneuvottelussa. Hän veti esiin SDP:n vaalilupaukset koulutukseen, ja kyseli sen hinnan perään. Omasta ”Hullunkuriset perheet” -vaaliohjelmasta hän oli unohtanut kokoomuksen oman tavoitteen opetusryhmien pienentämisestä ja sen kustannusvaikutuksesta. Samalla logiikallahan koulujen rahoitustarpeen kasvu hoituu kuin sairaanhoitomenojen: valtionosuuksia korottamalla. Korvamerkittyä raha ei ole, kuten eilisessä kommentissa totesin. Tosin koulupuolella ikäluokat pienenevät ja kouluja lakkautetaan ja yhdistellään. Sairaanhoitoon tulee lisää asiakkaita.
Jälkipelissä oli eilen jollain hyvä kommentti siitä, että EU-asioista ei ole puhuttu mitään. Mikä on puheenjohtajien kanta esim. EU-perustuslakiin ja EU:n laajenemiseen? EU-asiathan ovat nykyään sisäpolitiikkaa. Hallitus johtaa sitä ja silloin erityisesti pääministerillä on EU:hun liittyen erittäin paljon työtä. Toivottavasti tänään vaalikeskustelussa otetaan kantaa tähän.
Kun vaalit ovat ohi, puolueet katsastavat tuloksen, heittävät vaaliohjelmat sivuun ja ryhtyvät miettimään hallitusohjelmaa.
Mitä, jos tuleekin kaksi yhtä suurta puoluetta paikkamäärän mukaan? Kummasta pj:stä tulee pääministeri? Siitäkö, jonka puolue on voittanut tai saanut suuremman voiton?
Tämä uusi roskapostivarmenneasia on mielenkiintoinen. Minulle tuli aivan oudon ihmisen nimi ja s-postiosoite ruudulle.
15. maaliskuuta 2007 kello 14.11
Gallupit evät äänestä, toikaisi aikoinaan Vennamon aisankannattaja Urpo Leppänen. Yli 40 vuotta vaaleja seuranneena veikkaan, että tällä kertaa gallupit näyttää aika hyvin suunnan; Kepu saa 23,6 % ja 55 paikkaa, demarit 23 % ja 52 paikkaa, kokoomus 22,8 % ja 49 paikkaa. Vaalilillitot hiukan vaikeuttavat viimeisten paikkojen jakautumisen arvioita.
Mutta toisesta asiasta: näissä vaaleissa kokoomus on tehnyt Suomen ennätyksen (SE) katteettomissa vaalilupauksissa. Pelkästään kokoomuksen eläkeläisille lupaama 20 €/kk (= 240 €/vuosi/hlö = 2,4 Mrd€/vuosi valtion menoihin, oletuksella, että eläkkeensaajia on miljoona). Tasa-arvotupo hoito- ja hoiva-aloille ja kouluihin olisi n. 600 M€/vuosi, kun vielä luvataan yhteensä tuhansia uusia työpaikkoja ko aloille. Korotukset lapsilisiin, opiskelulisiin ym. menojenlisäyslupaukset ovat nekin yhteensä helposti sata miljoonaa vuositasolla.
No, osa valtion menoistahan palautuu lisääntyvinä verotuloina ja lisääntyvänä kysyntänä talouteen, mutta bruttomenoina valtiolle nuo ovat jo kolminkertaiset kokoomuksen (1 mrd euroa) koko vaalikauden lupauksiin.
Lisäksi kokoomus on luvannut tuloverovähennyksiä, ja verohelpotuksia eläkeläisille, opiskelijoille, yksinhuoltajille ym. Yhteensä valtion tulot vähenevät helposti miljardin vuodessa.
Katainen on luvannut nostaa myös mm. kehitysavun 0,7 %:iin bruttokansantuotteesta (+ 600 M€/vuosi), lisää rahaa mm. uusituvien energiamuotojen tutkimukseen ja tuotantoon, armeijalle, tiestön rakentamiseen ja kunnossapitoon, ja moneen moneen muuhun sinänsä hyvään kohteeseen.
Vaikutukset valtiontalouteen kokoomuksen lupaamista menojen lisäyksistä ja tulojen vähennyksistä ovat yhteensä (nettona) ainakin 7-8 Mrd€ vaalikaudella. Kepu ja demarit ovat puhuneet 4-5 Mrd euron ”jakovarasta”, jossa siinäkin on jo vaalilisää, ja edellyttää, ettei talouteen tulee taantumaa.
Kaikkea hyvää vaan ei voi toteuttaa, tai maan talous on taas perikadossa. Jospa joku vielä vaalien alla ennättäisi julkisuudessa hiukan oikoa noita lupauksia, ja todella räikeää ääntenkalastelua.
15. maaliskuuta 2007 kello 14.23
Nähtäväksi jää, toteutuuko hyväosaisten kapina eli Kokoomuksen nousu mahdollisesti suurimmaksi puolueeksi. Itse en sitä vielä usko. Kokoomuksen oppositiopolitiikka on ollut hampaatonta ja se on esimerkiksi verolinjauksissaan aika lähellä Punamullan menneellä vaalikaudella toteuttamaa. Mitään merkittävää vaihtoehtoa Kokoomus tuskin siis tarjoaa muuten, kuin ehkä turvallisuuspoliittisten linjausten suhteen jos siitä pääministeripuolue tulee. Suomen NATO-jäsenyys saatettaisiin hyvinkin nostaa pöydälle.
Kokoomuksen mukaan vastakkainasettelun aika on ohi pelkällä julistuksella. Epäilemättä vakituisessa työssä käyvän vauraimman ja ehkäpä suuren keskiluokan osalta se pitkälle pitääkin paikkansa. Mutta yhteiskunnan marginaaleissa oleviin nähden vastakkainasettelu on syventynyt. En usko, että tuon vastakkainasettelun tasoittaminen ei ole Kokoomuksen agendalla ihan kärkisijoilla.
Kokoomuksen kannatuksessa näkyy selvästi Sauli Niinistön tuoma noste. Väkirikkaalla Uudellamaalla ehdolla oleva Niinistö saa epäilemättä ison henkilökohtaisen äänipotin, jonka avulla puolueen paikkaluku noussee muutamalla. En kuitenkaan usko, että Niinistön ehdokkuus kovin paljon vaikuttaa muualla maassa Kokoomuksen kannatukseen.
Poliittinen paradoksi on siinä, että aktiivisimpia äänestäjiä ovat työssä käyvät ja suhteellisen hyvin toimeentulevat henkilöt. Heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset ovat passiivisempia äänestämään, vaikka heillä luulisi olevan eniten motivaatiota. Ehkäpä lamasta lähtien toteutettu tiukka menokuri valtion menojen suhteen on turhauttanut monia tulonsiirtojen varassa eläviä. Tuo ryhmä ei ole poliittiselta painoarvoltaan niin suuri, että suurten puolueiden kannattaa niihin hirveästi panostaa.
15. maaliskuuta 2007 kello 14.49
Hyvä Jan Rossi, it takes two to tango. Syytät Suomen erityisaseman (USA:n suhteen) menettämisestä Tarja Halosta ja Erkki Tuomiojaa. Mielestäni asiaa voisi tarkastella siltäkin kantilta, että ehkä vika onkin Bushin hallinnon virhearvioinneissa. Kansalaisheikkoutemme tuntuu olevan, että etsimme aina vikaa itsestämme ja olemme aina kovin huolissamme siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Tässä kohdin kannattaisi ottaa hieman enemmän mallia vaikkapa ruotsalaisista.
Paremmalla itsetunnolla voisimme ehkä tunnustaa, että Suomi ei ole kovin merkityksellinen maa Washington DC:n perspektiivistä katsottuna eikä siellä ole panostettu paljoakaan suomalaisen politiikan ymmärtämiseen.
15. maaliskuuta 2007 kello 14.54
Anna Mikkolalle toteaisin näin, että Britannia joutui terrorismin kouriin yksinomaan sen vuoksi, että se osallistuu Irakin sotaan. NATO:lla ei ollut mitään tekemistä Britanniaan kohdistettuihin iskuihin. Haluaisin jälleen kerran muistuttaa, että NATO ei ole Irakissa, eikä se käy YK:n tahdon vastaista sotaa missään. NATO ei ole hyökkäysjärjestö, vaan se on allianssi, joka perustaa toimintansa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin. NATO on Afganistanissa YK:n päätöslauselmien pohjalta eli YK on valtuuttanut NATO:n Afganistaniin. Onko Anna Mikkola tästä erimieltä? NATO on siis suorittamassa kriisinhallintaoperaatiota Afganistanissa ja valitettavasti se joutuu sotimaan maassa, koska siellä on ääri-islaminen järjestö nimelta Taleban, joka vihaa järjestystä ja demokraattista hallintoa. Se haluaa terrorisoida koko Afganistania, viedä maan kivikauteen ja tuhota naisten ihmisyyden maasta. Onko Anna Mikkola sitä mieltä, että Afganistan pitäisi päästää näiden ääri-islamistien käsiin ja samalla sallia aikamme pahin ihmisoikeusrikos maassa?
Mitä Anna Mikkola olisi tehnyt Kosovossa? Olisiko serbien tekemä etninen puhdistus pitänyt sallia ja Euroopan olisi pitänyt vierestä katsoa uuden Bosnian sodan syntymistä keskelle Eurooppaa? Kosovo oli luisumassa täyteen anarkiaan 1998, kunnes NATO teki lopun Milosevicin hulluudesta maakunnassa. NATO on siis alueellinen vakauttaja, rauhantekijä ja samalla globaalinen ihmisoikeusjärjestö, joka nojaa demokratiaan ja kansainväliseen lakiin. Vai onko joku erimieltä asiasta?
15. maaliskuuta 2007 kello 14.54
Markku Vaniala syyttää Kokoomusta katteettomista lupauksista. Hän laskeskelee, että 20 euron kuukausikorotus eläkkeisiin tarkoittaa vuodessa 240 euron korotusta / eläkkeensaaja. Jos eläkeläisiä on miljoona, tästä tulee Vanialan laskujen mukaan 2,4 miljardia euroa vuodessa.
Oikaistaan nyt kuitenkin pilkkuvirhe. Summaksi ei tule 2,4 miljardia, vaan 0,24 miljardia.
15. maaliskuuta 2007 kello 14.58
Juho Romakkaniemelle
Korjaan teoriasi tuottaman ilmeisimmän virheen. Olet laskelmissasi korjannut kannatuslukuja ennakoidun äänestysaktiivisuuden perusteella kaksinkertaisesti. Esimerkiksi Keskustan kannattajat osallistuivat kuntavaaliin, mutta varsinkin presidentinvaaleihin laimeasti. Tämä on heijastunut voimakkaasti galluplukujen sisäisiin korjauskertoimiin. Yle gallup on perinteisesti ollut, kuka tykkää kenestäkin gallup, kun taas HS korjaa saamiaan tuloksiaan voimakkaammin pyrkien siten lähestymään lopullista vaalitulosta.
Laskelmasi mukaan Kokoomus johtaa ennakkoäänissä. Huima väite. Jos Keskustan kokonaistulos on noin 24%, sen osuus nyt annetuista ennakkoäänistä on noin 26,7%. Jos Kokoomus lyö tämän, heidän vaalituloksensa nousee yli 30%:n. Siihen en henkilökohtaisesti usko.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.01
Hyvä Jouni Pulli – Mitä tulee erityisasemaan, mielestäni Suomella oli sellainen presidentti Martti Ahtisaaren aikana. Suomen erityisasema alkoi korostumaan 1988 kun presidentti Ronald Reagan vieraili Suomessa ja tunnusti Suomen puolueettomuuden. Tämä avasi Suomelle tien arvostukseen 1990-luvulla. Vuonna 1990 presidentti George Bush ja pääsihteeri Mihail Gorbashov tapasivat Helsingissa, samoin Boris Jeltsin ja Bill Clinton 1997. Arvostus oli tuolloin huipussaan. Nyt Suomen erityisasema on historiaa ja erityisasemaan näyttääkin nousseen Viro, jonka ääni kuuluu Washingtonissa. Miten näin on päässyt käymään? Yhdysvallat huomioi Baltian maita, tapaa heidän johtajiaan ja vierailevat Baltiassa. Suomi on siirtynyt periferiaan. Mielestäni Suomen olisi palattava takaisin siihen keskiöön, jossa Suomi oli 1990-luvulla.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.12
Anna Mikkola tiivisti seuraavasti tässä ketjussa NATO:n turvatakuut:
”Mutta sentään NATO toisi ne turvatakuut! Siinä pykälässä tosin vain varsinaisesti lukee, että jäsenmaat voivat sitten kriisin sattuessa avustaa haluamallaan tavalla, joka tietysti voi olla sotilaallinenkin, tai sitten ei. Jos ei vaikka hotsita. Tai sataa.”
Näinhän se taitaisi olla. Minua kiinnostaa se, millä perusteella NATO tulisi Suomen avuksi kriisitilanteessa? Mitä puolustettavaa NATO:n näkökulmasta meillä on?
Lähtisikö Espanjan armeijan eteläamerikkalaistaustainen sotilas tänne kylmään pohjolaan? Maistuisiko ranskalaiselle sotilaalle suomalainen kenttäkeittiön ruisleipä? Eipä kiinnostanut Ranskaa lähteä Afganistaniin tai Irakiin.
Meillä ei ole öljyä. Kännyköitä ja paperia osataan tehdä muuallakin. Norjalle ja Ruotsille olisimme tietysti puskuri.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.13
Isot luvut sokeuttavat vaikka niitä onkin mukava heitellä. 240 euroa vuodessa miljoonalle eläkeläiselle tekee yhteensä 240 miljoonaa ei sentään miljardeja.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.16
Veli Pekka Silvan kirjoitti jo kymmenen maissa, siitä että kepukunnissa äänestettäisiin kirkonmenojen jälkeen, anteeksi kun kommentoin sitä vasta nyt.
Otan esimerkiksi Keski-Suomen, jossa kepulla on 4 paikkaa kymmenestä ja viideskin haaveissa. Täällä viime vaaleissa noin puolessa 30 kunnasta annettiin jo ennakkoon yli puolet noiden kuntien äänistä (lähde tilastokeskus) ja kaikki nuo kunnat olivat keskustapuolueen vahvimpia kuntia alueella ja kunnista pienimpiä valtaosin.
Vastaavasti Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskunnassa annettiin tuolloin ennakkoon alle 35 % ja Laukaassa ja Muuramessa alle 40 % vaaleissa lopulta näistä kunnista annetuista äänistä.
Eli kirkonmenojen jälkeen äänestetäänkin nykyään muualla kuin maalla, mikä johtunee siitä, että kirkossa ei enää niin hirmuisesti käydä ja juuri maalla, jossa etäisyydet on pidempiä, äänestäminen ajoitetaan enevästi muun asioinnin yhteyteen. Ja kun maalla useissa kunnissa jo pitkään on voinut äänestää kirjastoissa ja täällä kirjastoja käytetäänkin paljon, niin varmasti sekin vaikuttaa.
Ja sitten vielä vaaliasetelmasta. Kun nyt sitten nimenomaan Keski-Suomen isoissa kunnissa ennakkoäänestys oli aiempaa vilkkaampaa, niin jos meno jatkuu varsinaisena päivänä, on tulos varmasti mielenkiintoinen. Ja kun muistetaan nyt tämän vaalikauden ennätysmäinen muuttoliike, niin itseasiassa absoluuttisissa äänissä tällä hetkellä maaseudulle liikutaan hyvin lähellä viime kertaisia lukemia ja muuttovoitokunnissa prosenttikin on ollut nousussa.
Eli yksi vaalien mielenkiintoinen kysymys onkin, muuttaako puoluekanta muuttajien mukana, vai häilyykö muuton myötä?
15. maaliskuuta 2007 kello 15.21
Minua hämmentää se että toisaalta vaali-innostus noin yleensä on laimeaa, toisaalta taas sekä ennakköäänestysaktiivisuus että HS:n kysely ennustaa korkeaa äänestysprosenttia. Kun ei tiedä syitä, niin aina voi arvata:
- Suurten erimielisyyksien puutteessa, ihmiset äänestävät sitä puoluetta minkä noin yleisesti ottaen tuntevat omakseen. Ja siksi valinta ei ole vaikea, joten äänestetään jo ennakkoon. Tältä pohjalta veikkaisin vaalitulokseksi suurinpiirtein sitä mitä gallupit näyttää, eli puolueen luontaista kannatusta.
- Elämme nettivaalien alkuaikaa, laskisin viime vaalit ensimmäiseksi, koska edustaja Kasvi valittiin käytännössä netistä. Television suhteellinen merkitys on vähentynyt joka näkyy myös katsojaluvuissa. Äänestäjät käyvät suoraa dialogia ehdokkaiden kanssa yhä enemmän, kun siihen on katujen ja torien lisäksi tarjolla verkkomahdollisuus. Ylipäänsä vaalipuhe pirstaloituu, suurten televisioon sopivien teemojen ja tunteiden sijaan korostuu pienemmät, kyseistä äänestäjää kiinnostavat asiat ja ehdokas henkilönä. Tämä kuitenkin vaikuttanee enemmän yksittäisten ehdokkaiden kuin puolueiden saamaan äänimäärään, veikkaan tältä pohjalta että läpimenijöissä on paljonkin yllätyksiä.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.24
Kari Rajalalle sanoisin näin, että mitä puolustettavaa NATO:n näkökulmasta sitten Bulgarialla, Romanialla, Puolalla, Tshekillä, Turkilla, Kreikalla, Portugalilla, Hollannilla, Luxemburgilla, Tanskalla tai Slovenialla on? Miksi NATO näitä puolustaisi, jos heittäisi pyyhkeen kehään Suomen osalta? Miksi juuri Suomen osalta pyyhe lentäisi kehään? Miksei vaikka Viron tai Slovakian osalta? Kari Rajala voisi esittää samat kysymyksensä slovakeille, puolalaisille, tanskalaisille tai sloveeneille. Miksi ne ovat NATO:ssa, jos NATO ei puolustaisi niitä kriisin keskellä? Onko NATO jokin lumejärjestö, joka on sokaistanut jäsenensä olemattomilla turvatakuilla?
15. maaliskuuta 2007 kello 15.26
Olen yllättynyt, mutta samalla hyvilläni perässähiihtäjän innostuksesta edessä olevista jännitysvaaleista. Toivottavasti niin käy ja jännitys vai huipentua vain, jos kokoomus voittaa. Muunlainen tulos olisi lässähdys. Puuttuisin kuitenkin television ns. vaalintentteihin, joista muutkin ovat jo ehtineet ärähtää. En jaksanut seurata MTV3:n lähetystä kuin todetakseni, että ei se tästä parane. Samat pukumiehet ja samat hieman eri järjestyksessä esitetyt kysymykset. Lähdin harrastamaan hyötyliikuntaa. Kierrokselta palatessani yhytin naapurin entisen kansanedustajan. Hän oli myös kyllästynyt samoihin naamoihin ja mitään sanomattomaan kamerojen pyöritykseen. Hän oli menossa työpaikalleen viimeistelemään seuraavan päivän kokousasiakirjoja. Hetken ärtymystä purettuamme pohdimme mitä pitäisi tehdä, koska vaikka kuinka Pasilan studioissa väitetään, puolue ei ole vain puheenjohtaja.
Totesimme, että tuottajilta ja tenttaajilta puuttuu draaman taju, paitsi ehkä ohjelman mainoksissa. Miksei kampanjoita aloiteta puolueiden kolmos- ja kakkosketjuilla ja rakenneta mediahuipentumaa viimeisen illan puheenjohtajatenttiin. Puolueiden kuva äänestäjien keskuudessa monipuolistuisi ja syventyisi. Lehtiotsikoiden nimet saisivat uusia ulottuvuuksia. Tähtiä syttyisi ja sammuisi. Ensimmäisten kierrosten tilaisuudet pidettäisiin tiukasti rajatuissa teemoissa ja äänestäjiksi aikovia lämmiteltäisiin loppuhuipennusta varten. Onhan maailman huippubändeilläkin omat lämmitettelybändinsä. Rivien välistä oli Jälkilöylyissä tulkittavissa samanlaisia viritteitä, kun pohdittiin, voisiko joku pj. vielä kaapata keskustelun itselleen. Kunpa voisikin, eikä sen tarvitsisi olla pj vaan esimerkiksi joku naisvarapuheenjohtajien keskuudesta. Taitaa kuitenkin olla turha toivo.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.29
Ilmastonmuutos estää kampanjoinnin!
Ehdokastoverini Teemu Tahvanainen viritti vaaliverkot eli aloitti julkisen talvikalastuksen. Muutaman sunnuntain näitä verkonnostotilaisuuksia Pyhäselän jäällä ehti olla. Normaalitalvena jäät kantavat tuonne huhtikuun puoleenväliin asti. Vaan mitä tänään? Lehdessä Teemun ilmoitus: ”Varokaa heikkoja jäitä! Ilmastonmuutoksen johdosta sunnuntain vaaliverkot … vaalivalvojaisissa Joensuun Teatteriravintolassa.” Että silleen niistä vaalitempauksista.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.29
Jan Rossi esitti muutamia kysymyksiä. Vastaan ohessa niistä siihen järkevään. (Huomautan, että en ole väittänyt NATO:n hyökänneen Irakiin, kuten Rossi taisi tulkita.) Kysymys oli:
”NATO on siis alueellinen vakauttaja, rauhantekijä ja samalla globaalinen ihmisoikeusjärjestö, joka nojaa demokratiaan ja kansainväliseen lakiin. Vai onko joku erimieltä asiasta?”
No, ainakin omasta puolestani luulin jo aika selkeästi ilmaisseeni että olen tämän väitteen kanssa eri mieltä. Ei NATO määrittele edes itseään miksikään tällaiseksi hyväntekeväisyysjärjestöksi. Kyseessä on sotilasliitto, ja se puolustaa jäsenmaidensa intressejä. Se on sotilasliittojen lajityypillinen ominaisuus. Onkin aiheellista siis pystyä erittelemään kenen etuja, mitä ne edut ovat, ja kenen etuja ne eivät ole. NATO oikeuttaa valikoidun toimintansa toki demokratialla ja kv-lailla (eikö tämä ole melkoinen itsestäänselvyys, ei kai se voisi toimia muuten), mutta mikään yleinen maailmanpoliisi se ei ole. Jos nyt puhuttaisiin asioista kuitenkin niiden oikeilla nimillä.
Mitä tulee esimerkiksi Kosovoon, niin Jan Rossikin tietänee että NATO ei varsinaisesti vakauttanut tilannetta, vaan korjasi yhden ongelman luomalla toisen. Mitä tulee kriisien hoitamiseen ja ihmisoikeuksiin ylipäänsä, niihin puuttuminen vaatii vain ja ainoastaan poliittista tahtoa (ei siis NATO:n olemassaoloa tai sen jäseneksi liittymistä). Kun mitään omaa etua ei ole löydettävissä, operaatioita ei suoriteta, kuten vaikkapa voimme huomata Ruandan tapauksesta. Resurssit ovat olemassa, tarvitaan vain päätöksiä. Ei ole loogista sysätä rauhantekijän ja kv-lain puitteissa toimivan vakauttajan roolia sotilasliitolle, jonka toiminnan lähtökohta ei ole ihmisoikeudet tai kv-laki, vaan ainoastaan jäsenmaidensa etu.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.30
Itse uskon, että vaalien tulokseen vaikuttaa ennen kaikkea se, miten demarikannattajat lähtevät liikkeelle. Välillä tenttejä katsoessa tulee mieleen, että onko puolueilla kauheasti eroja. SDP yrittää tuoda esille, että eroja vaaliohjelmissa on, kun taas porvaripuolella yritetään luoda vaikutelmaa, että SDP ei oikeasti tavoittele sitä, mitä vaaliohjelmassaan lupaa – eli vähätellä puolueiden välisiä eroja.
Kaikkein suurin äänestäjäpotentiaali nukkuvissa on SDP:llä. Jos nämä SDP:n kannattajat jäävät kotiin, koska ”puolueilla ei ole eroja”, korjaa erityisesti Kokoomus potin.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.30
Vaniala esittää kaunaisen vuodatuksensa pääosin ilman konkretiaa ja väittää sitten hatusta vedetyn summan mitä kaikki maksaa. Kolme lukua hän esittää ja ne kaikki ovat vääriä. Kuten Markus Torkki fiksusti osoittaa, yhdessä summassa on jo pilkkuvirhe, joka tekee sen kymmenkertaiseksi. Tasa-arvo-tupon hintaa ei voi tietää etukäteen. Tiedämme kyllä mitä se maksaa / korotusprosentti yleiskorotuksien päälle. En voi ottaa kantaa tuohon 600 miljoonaan, koska en epämääräisistä syytöksistäsi tiedä millä palkankorotusprosenteilla tuollaista väität. Kerron kuitenkin, että tuo on ainakin tuplat verrattuna todennäköisiin nettovaikutuksiin. Myös tuossa kehy-rahassa on tuplat ensi vaalikauden vaikutuksiin, jos tavoite on asetettu vuoteen 2015. Joten kaikki esittämäsi luvut on sinulla väärin. En yhtään ihmettele jos saat jotakin poskettomia summia, kun yksikään summista ei ole sinne päinkään. Ei siinä tarvitse olla kuin toinen pilkkuvirhe jossakin.
Toisaalta Sinulla oli myös arvioimissasi kannatusprosenteissa, jotka olit vetänyt hatusta, ja niistä seuraavissa paikkamäärissä loogisia virheitä. Kokoomukselle ei ole käytännössä mahdollista saada noin korkeata kannatusta ja noin vähän paikkoja.
Sovittaisiinko, että olisi hyvän tavan mukaista käydä täällä perusteltua argumentointia. Jos esitätään hintoja, niin perustellaan ne. Muuten menee vain perusteettomien syytösten tielle.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.39
Jan Rossilta kysyisin, että miksi tosiaan noita maita puolustettaisiin? En vaan viitsinyt pidentää viestiä kirjoittamalla noita maita, kun kyse on nyt lähinnä Suomesta. Hollanti ja Luxemburg ovat keskellä Eurooppaa, ja NATO-jäsenyys on yhdentekevää heille. En usko, että Ranska, Belgia tai Saksa olisi niille uhka.
Jan Rossi vielä kysyy lopussa:
”Onko NATO jokin lumejärjestö, joka on sokaistanut jäsenensä olemattomilla turvatakuilla?”
Onko? Mitkä ovat ne turvatakuut tositilanteessa, jos joudutaan priorisoimaan? Laajassa kriisissä NATO:nkaan rahkeet eivät riitä joka paikkaan. Norjassa on varastossa aseita, mutta jos kriisi on myös Aasiassa samaan aikaa, kukaan ei ehkä tule avaamaan niitä varaston ovia. Jos on kyse siitä, että autetaanko Norjaa vai Suomea, niin vastaus on öljy (=Norja).
Rauhan aikana on helppo luvata, kriisissä vaikeampi täyttää lupausta.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.44
Juha Rommakkaniemi agitoi voimakkaasti kokoomksen vaalivoiton puolesta. En ole täysin samaa mieltä, vaikka monessa asiassa Rommakkaniemi on oikeilla jäljillä.
Rommakkaniemi kuitenkin unohtaa että:
a) Kokoomus menetti eurovaaleissa osuuttaan edellisiin nähden selvästi, vaikka niukka vaalivoitto tulikin. Yksi syy: äänestysprosentin nousu hyödytti Keskustaa ja SDP:tä. Nimen omaan kyseiset puolueet olivat vaalivoittajia niissä vaaleissa.
b) Kokoomus oli kunnallisvaaleissa vasta kolmanneksi suurin puolue. Keskusta menetti osuuttaan, mutta silti tulos oli Keskustallekin historian toiseksi paras. ( ihmettelen siis, miksi kunnallisvaaleja 2004 pidetään keskustalle jopa ”rökäletappiona”.Sitä se ei suinkaan ollut.
c) Kokoomus ei ole aina menestynyt todellisuudessa gallupeja paremmin. 4 vuotta sitten kokoomukselle ennustettiin vielä 1-2 viikkoa aikaisemmin paljon parempaa tulosta kuin lopulta kävikään.
d) Ääänestysprosentin nousu ei hyödytä lähtökohtaisesti Kokoomusta. Kokoomuslaiset äänestävät ( hieman liioitellen) joka tapauksessa. Eurovaalit ovat erittäin hyvä esimerkki tästä.
e) Entäpä jos virhemarginaali onkin kokoomuksen suuntaan toisinpäin?
Summa summarum: agitaatio omasta näkökulmasta on aina hivenen yksisilmäistä vaikka osatotuus niissäkin piilee.
Veikkaan vaalivoittajaksi Suomen Keskustaa. SDP ja Kokoomus taistelevat tiukasti kakkostilasta, mutta tilanne kääntynee niukasti SDP:lle. Tämä on siis puhdas veikkaus, ei mikään väite enkä pelottele ketään hattujen syömisellä.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.57
Olen samaa mieltä Sami Vuorisen kanssa siitä että kokoomuksen ykkössija ennakkoäänistä on hyvin epätodennäköinen.
Vuoden 2003 vaaleissa keskusta sai 300.000, SDP 259.000 ja kokoomus 185.000 ennakkoääntä. Vuoden 1999 vaaleissa (joiden kannatusluvut näyttävät olevan hyvin lähellä näiden vaalien oletettavaa tulosta) keskusta sai 274.000, SDP 250.000 ja kokoomus 227.000 ennakkoääntä.
Vaikka ennakkoääniä on annettu nyt erityisen paljon vaalituloksen ennakoinnin kannalta arvaamattomalla Uudellamaalla niin olisi varsinainen jymy-yllätys jos tuo ennakkoäänten määrän vakiintunut määrä muuttuisi.
15. maaliskuuta 2007 kello 15.58
Anna Mikkolalle pisteet!
Olen samaa mieltä kanssasi: ihmisten kannattaisi äänestää pieniä puolueita – muistutukseksi siitä, ettei kansa sentään ihan mitä tahansa niele. Se tosiaan loisi muutospainetta.
Vaalikeskusteluun olisin toivonut enemmän naisnäkökulmaa! Muistakaa toki, että suomalaisita 51% on naisia ja he ovat myös aktiivisenpia äänestäjiä! Hyviä naisia löytyy listoilta, heidän esiin kaivamisensa vaan vaatii hieman vaivannäköä. Toivon hartaasti, että naiset äänestäisivät naisia! Siellä se povaamanne yllätys muhii!
15. maaliskuuta 2007 kello 16.05
Demarien kannattajien epäröintiin on varmasti monta syytä, mutta yksi saattaa hyvinkin olla perustulon houkuttelevuus taloudellisesti epävarmassa elämässä. Näistä ihmisistä tuskin monikaan on aiemmin äänestänyt Vihreitä ja siksi tilanteessa ollaan hieman hämillään ja hämmentyneitä. Varsinkin kun demarit ovat lytänneet perustuloa oikein kunnolla. Mutta sunnuntai näyttää senkin, onko tässä arvelussa perää.
15. maaliskuuta 2007 kello 16.31
Veli-Pekka Silvanille pisteet raadollisesta mutta todesta demaritilanteen ja ajan hengen arviosta. Itse lisäisin sinne vielä ne entiset demarit, jotka ovat Kiina-ilmiön / globalisaation uhreja. Niissä joukoissa tuntuu olevan viehtymystä perussuomalaisiin.
Jan Rossi on järkyttynyt USA:n ja Suomen suhteiden ”yöpakkasista”, kun USA:n suhteet Beniniin,
Liberiaan ja Kongoon(?) ovat läheisemmät kuin Suomeen. Maapallomme luonnonvarakartat kertovat syyn: kyseisissä maissa ja ko. alueella yleensä on ÖLJYÄ ja muita USA:n taloudelle tärkeitä raaka-aineita. Joten se motiivista. USA:n / Bushin jälki-imperialistinen mahtipolitiikka, joka on kätketty terrorismin vastaisen taistelun ja demokratian levittämisen kaapuun ja jonka välineeksi kylmän sodan jälkeinen Natokin näkyy muuttuvan, on onneksi saanut Suomen vastuullisen ulkopoliittisen johdon (Halonen ja Tuomioja) kriittisen varovaiseksi, niin kuin pitääkin. Muuten, Suomen ja USA:n loitontuminen, jos sitä nyt sitten on tapahtunut, taisikin alkaa vähän sen jälkeen kun Bush oli toivottanut Suomen tervetulleeksi ”koalitioon” ja kiitellyt Lipposta ”ymmärryksestä”.
Mitä Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun tulee, järkevämpää – ja moraaliltaan kestävämpää – olisi tarttua Tapani Vaahtorannan viime sunnuntain Hesarissa (11.3.) esittämiin ajatuksiin ja lopettaa jankutus Natosta tai edes Nato-optiosta.
On hienoa, että vaalit ratkaistaan äänestyskopeissa eikä gallupeilla. Gallupit antavat virikkeitä sosiaaliselle kanssakäymiselle ja matemaatikoille, äänestyskopeissa voi muhia yllätys.
15. maaliskuuta 2007 kello 17.04
Jan Rosille,
Neuvostoliittoa ei enää ole, eikä Suomen erityisasemaa hyvien majoituspalvelusten tuottajana. Suomen ja Viron ero on se, että Suomi ei vastannut Bushin kutsuun lähettää joukkoja, niinpä Bush ei vastaa Suomen kutsuun.
15. maaliskuuta 2007 kello 17.17
Vihdoinkin ulko-ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on lähtenyt käyntiin. Seuraan innolla tämän illan suurta vaalikeskustelua, jospa sen aikana syntyisi sellaisia kommentteja, joilla varmistettaisiin keskustelun jatkuvan vaalien jälkeen. Lienee itsestään selvää, että olipa vaalin tulos ja tulevan hallituksen kokoonpano mikä tahansa, on puolustus- ja ulkopolitiikan tulevista haasteista todella vakavasti keskusteltava maan poliittisen johdon piirissä.
15. maaliskuuta 2007 kello 17.18
Haluaisin lisätä galluptuloksiin vielä yhden selityksen, jonka vuoksi en itse ole ollut yllättynyt muutoksista. Se on meritokraattisen yhteiskunnan hidas mutta varma syntyminen koulutustason nousun myötä (eli määrän muuttuminen laaduksi, niin kuin Parta-Kalle olisi sanonut). Viime eduskuntavaaleissa Vaalit ja demokratia -kirjan mukaan korkeakoulutukinnon suorittaneista äänesti 84 prosenttia. Ammattikoulutetuista äänesti 65 prosenttia, kuitenkin niin että vanhemmista äänesti lähes 80 prosenttia ja nuoremmista ammattikoulun käyneistä enää 40 prosenttia. Vielä heikoimmin koulutetuista suuri osa jo jo siirtynyt edustuksellisen demokratian rajojen ulkopuolelle. Vaikka kaikki puolueet käyvät kisaa koulutetuista, näyttää kokoomuksella ja ehkä osin keskustalla ja vihreilläkin olevan siinä jokin etumatka. Lisäksi näyttää siltä, että politiikanvastainen ilmapiiri vaikuttaa eniten niihin, jotka ovat muutenkin heikoimmalla. Jos kokoomus tekee vaaleissa ison yllätyksen, tässä on yksi syy. Itse en siihen ehkä vielä usko, mutta suunta on selvä.
15. maaliskuuta 2007 kello 17.22
Jan Rossi, haluat Suomen palaavan siihen keskiöön, jossa se oli 1990-luvulla. Yhdysvaltain huomio kohdistuu sinne, missä tapahtuu heidän kannaltaan merkittäviä asioita. Mitä Neuvostoliiton hajoamisen tai Jugoslavian sotien tasoisia tapahtumia toivot Eurooppaan?
15. maaliskuuta 2007 kello 17.58
Lars-Erik Wilskman lienee oikeassa, että ”Sauli ilmiö toistuu”. Luvassa on siis jälleen musertava tappio.
Gallupeista: ilman matemaattisia tai tutkimuksellisia hienouksia 2000 otoksella 20 on prosentti. Prosenttiyksikön muutos 25 % kannatuksella on viisi mielipidettä plussaa tai miinusta. Sitten kun päädytään luottamusväliin 2-3 %-yksikköä suuntaansa, niin liikutaan jo marginaaleissa. Gallupit ovat viihdettä ja hyödyllisiä työkaluja markkinoinnissa. Mutta tuleeko politiikan olla markkinointia.
Olen seurannut käytännössä kaikki tämänkertaiset suomen- ja ruotsinkieliset TV-keskustelut. Olen aika pitkälle samaa mieltä kuin mm. Tukhoman Isotalo siitä, että vaalikeskusteluissa kaivattaisiin aatteellisia eroja. Lähde (presidentin avustaja?) huomautti oikeutetusti, että toimittajat haluavat esiintyä tähtinä. Pelkään pahaa tämäniltaisesta Yleisradion keskustelusta. Edellinen ei ollut mieltä ylentävä.
Viron presidentti oli oikein sympaattinen vieras, kun pyysi anteeksi sitä, että Neuvostoliiton koneet saattoivat käyttää Viron lentokenttiä. Jos hän olisi pyytänyt anteeksi virolaisten ja natsien yhteistyötä, niin hän olisi loukannut isäntiään.
Perässähiihtäjän Blogin alussa yritin nostaa keskusteluun aikamme paradoksina sen, että Baltian maiden liittyminen Natoon ja raskaan aseistuksen lisääntyminen Suomen eteläpuolella poisti harmaan vyöhykkeen ja lisäsi turvallisuutta. Nyt kun Venäjä uusii ja tuo omia aseitaan niin sen sijaan, että harmaa vyöhyke olisi entistä turvallisempi, joka on loogiinen jatko aseistuksen lisääntymisen tuomasta turvallisuudesta, joku keksiikin, että kylmä sota on tullut takaisin!
Valitettavasti Kremlissä osataan lukea suomea ja ruotsia. Onneksi Suomea johtavat Halonen, Vanhanen. Tuomioja, Heinäluoma ja vakaana peräsimenä SFP/RKP.
15. maaliskuuta 2007 kello 17.59
Hyvä Jan Rossi,
ihmettelit Viron asemaa. Viro itsenäistyi Venäjästä vuonna 1991 ja juoksi suoraan NATO:n helmoihin. Luullakseni se riittää hyvin selitykseksi hyviin suhteisiin. Suomi alkoi olla hieman liian varakas ja itsenään pärjäävä ollakseen sopiva Venäjän vallalta suojaamisen kohde.
Jos halutaan parantaa Suomen ja USA:n suhteita, ehdottaisin näin torstain piristykseksi, että annetaan Venäjän miehittää Suomi hetkeksi. Bonuksena ei tarvitsisi näitä vaalejakaan käydä. Eiköhän USA taas innostuisi meistä, kun kamppailisimme itsenäisyytemme takaisin.
15. maaliskuuta 2007 kello 18.01
Jotenkin innostuu tästä vedonlyönnistä, vaikka – kuten aikaisemmin kirjoitin – olen tavallisesti lyönyt vetoa vain hiihtotuloksista Jaakko Pn kanssa. Mutta nyt Juho R innostaa asiaan. Ja panoksena olkoon kahvit Suomen parhaimmassa hiihtopaikassa Kiilopäällä.
Kuten tavallista Keskustalla on usein tuuria, vaikka Vanhasella onkin hävittyjä vaaleja. Siis Keskusta 54. Seuraavana SDP 53. Ja voittajana KOK, mutta paikkoja 52. Veikkaan, että loppukirissä Kokoomus joutuu maitohapoille ja demarit tekevät kaikkensa maalivaatteelle saakka , ja Heinäluoma jo tämän illan vaalikeskustelussa kampittaa Vanhasta.
Myös kisa Vasemmiston ja Vihreiden välillä käy kiivaana. Veikkaus: tasapeli 15 -15.
Tasaiset asetelmat saavat väkeä liikkeelle. http://www.jantunen.fi
15. maaliskuuta 2007 kello 18.24
Voisiko joku selvittää, mitä eversti Nordberg tarkoitti kun lausui, että valtion virkamiehet ovat masokisteja, mutta valtiovarainministeriön virkamiehet ovat sadisteja.
15. maaliskuuta 2007 kello 18.26
Gallupeissa on virhemarginaali mikä olisi hyvä pitää mielessä. suomalainen vaalitapa olisi hyvä pitää mielessä, eli kannatus saa nousta/laskea eikä se välttämättä näy paikoissa. Tärkeämpää olisi siis tarkastella vaalipiireittäin (ja katsoa vaikka niitä alueellisesti tehtyjä tutkimuksia!) ja niistä kyllä selviää se, että
- keskusta on nousussa, lisäpaikkoja tulee 1-2 ja entiset pidetään eli mennään 56-57
- sdp on laskussa, eikä pelkästään yhdessä tai kahdessa vaalipiirissä, paikkoja tod. näk 50-51.
- kokoomus saa lisäpaikkoja, jo pelkästään siksi, että viime vaalien tulos oli ennätyshuono, ja siitä ei voi mennä kuin ylöspäin. lisäpaikkoja tulee silloiseen tulokseen 40 n. 5-6.
Kyllä ihmiset varmaan pohtii tarkkaan viimeisinä päivinä haluavatko he paitsi kenet eduskuntaan myös kenet johtamaan maata.
15. maaliskuuta 2007 kello 18.32
Voisiko Anna Mikkola täsmentää, että mitä hän tarkoittaa tällä, että NATO ei varsinaisesti vakauttanut tilannetta Kosovossa? Haluaisin nyt muistuttaa Mikkolaa siitä, että NATO nimenomaan vakautti Kosovon tilanteen ja antoi alueen myöhemmin YK:n hallintaan. NATO siis toimi täysin periaatteidensa mukaisesti, eikä jäänyt itse hallinnoimaan Kosovoa vaan antoi alueen tulevaisuuden aivan oikein YK:n hallintoon. YK:n käsissä nyt on presidentti Ahtisaaren arvioiden pohjalta ratkaista Kosovon tulevaisuus. Mitä tulee Ruandan tapaukseen 1994, NATO ei voinut puuttua siihen kun YK:kaan ei siihen puuttunut. Ruanda onkin kansainvälisen yhteisön suurin epäonnistuminen ja katastrofi. Ruandan tilanteeseen eivät puuttuneet sen enempää YK, EU, NATO kuin mikään muukaan järjestö tai maa. YK:n pääsihteeri Kofi Annan myönsikin, että Ruanda oli hänen uransa pahin epäonnistuminen YK:n pääsihteerinä.
Ajattelin tässä kertoa myös, että NATO ilmoitti tänään sanoutuvansa irti USA:n ohjuspuolustusjärjestelmästä. Asian vahvisti NATO:n päätiedottaja James Appathurai. Mielestäni nyt viimeistään JOKAISEN SUOMALAISEN TULISI KÄSITTÄÄ, että USA ei hallitse NATO:ssa, eikä USA voi ohjata NATO:n toimintaa. USA on vain yksi NATO:n 27 jäsenmaasta. Jos NATO olisi täysin USA:n talutusnuorassa, olisi ollut selvää, että USA olisi ajanut ohjuspuolustushankkeensa NATO:n kautta. Nyt näin ei käy, koska NATO puolustaa kansainvälista oikeutta ja rauhaa. NATO sanoi tänään, että Yhdysvallat saa neuvotella ohjuksista kahden kesken Puolan ja Tshekin kanssa.
Heikki Leinoselle vastaisin näin, että löytyykö Virosta öljyä tai muuta luonnonrikkautta USA:lle? Eipä vaan löydy, mutta silti USA on kiinnostunut virolaisista. Presidentti Bush on vieraillut Tallinnassa, ja Viron johtajat USA:ssa. Viron ja USA:n väliset suhteet ovat erinomaiset. Mielestäni asia vaan on niin, että Suomellakin pitäisi olla luottamukselliset suhteet Yhdysvaltoihin. TIlanteen ei pitäisi olla tälläinen, että Suomen suurlähettiläs joutuisi toteamaan asemapaikallaan, että ”Suomella ei ole erityissuhdetta, joka helpottaisi pääsyä päättäjien puheille”. Suurlähettiläs Pekka Lintu joutuu nimittäin toteamaan näin USA:ssa.
15. maaliskuuta 2007 kello 19.12
Meri Rawstorne toi esiin sen hämmentävän tilaston, että naisia on äänioikeutetuista suurempi osa ja äänestäjistä vielä suurempi osa, mutta silti eduskunta on täynnä keski-ikäisiä miehiä.
Itse (näissäkin vaaleissa) naista äänestäneenä en täysin hahmota, mikä patriarkaalisuutta pitää yllä, kun vaaleissa siitä ei minusta voi kauheasti meitä miehiä syyttää. En tosin suuresti kaipaa sitäkään ilmiötä, että miehelle on miinusta olla miesehdokas. Tällaistakin palautetta miesehdokkaat joskus saavat.
Mutta oleellista on, että kansa äänestää, etenkin näin tuplajuhlavuonna: 100 vuotta äänioikeutta ja 90 vuotta itsenäisyyttä.
15. maaliskuuta 2007 kello 20.00
Jan Rossille vielä kerran vastaus. En aio alkaa jankkaamaan, tai osallistumaan mihinkään ikäväsävyiseen inttämiseen. Tämä blogi on nähdäkseni rauhallista keskustelua ja mielipiteenvaihtoa varten.
Kosovosta sen verran, että minun on vaikea kuvitella ettei kukaan asiaa seurannut olisi pannut merkille NATO:n operaation aiheuttamia ongelmia, sekä siinä mielessä että se herätti laajaa vastusta ja sen laillisuus oli verrattain kiistanalainen, että siinä mielessä että Kosovon tapauksessa yhteen kansanmurhaan puuttuminen oli lähinnä jonkinlaisen laastarin asettelemista katkenneen valtimon kohdalle. Kosovon ainoa ongelma ei todella missään vaiheessa ollut/ole vain serbien harjoittama väkivalta. Kosovon tilanne on lisäksi edelleen aika herkkä, eikä täysin toimivaa ratkaisua näy ihan lähitulevaisuudessa. Jos siis nämä asiat eivät ole tuttuja, niin suosittelen kaivamaan vaikka ensi alkuun tätä sotaa ja sen jälkiselvittelyjä koskevat artikkelit wikipediasta.
(Tarkoituksenani ei siis ole alkaa väittelemään siitä oliko hyökkäys oikeutettu tai laillinen, sillä mitä mieltä minä tai Jan Rossi on asiasta on sinänsä merkityksetöntä – oleellista on huomata että laillisuus asetettiin laajasti kiistanalaiseksi, myös johtavien NATO:n jäsenmaiden poliitikkojen toimesta. Tämä jo itsessään tarkoittaa sitä, ettei NATO:lle voi tuosta vain yksinkertaisesti läntätä ihmisoikeuksia puolustavan rauhanjärjestön leimaa.)
Mitä tulee Ruandaan, voin toistaa aikaisemmin sanomani, kyse on poliittisesta tahdosta puuttua yksittäisiin kriiseihin eikä siitä moneenko suuntaan on liittouduttu.
Mitä tulee aiheeseen muutoin, lienee aivan selvää että minulla ja Jan Rossilla on aivan erilaiset näkemykset siitä pitääkö sotilasliittoon ylipäänsä liittyä. Oletettavasti arvomaailmamme ovat tyystin erilaiset. Sanon tämän nyt lähinnä siksi, että jos tätä keskustelua haluaa mielekkäästi jatkaa, tuo asia olisi hyvä hyväksyä.
Mutta nyt ajattelin alkaa valmistautua YLE:n vaalitentin katsomiseen lähinnä ruoanlaitolla. Vaalitentti antanee sitten taas uusia aiheita keskusteluun.
15. maaliskuuta 2007 kello 20.16
Tämän päivän kommenteissa on puhuttu paljon NATOSTA. Jan Rossi mm. toeaa, että Suomen olisi liittyttävä NATOon, ei sen vuoksi, että Venäjä olisi uhka vaan koska muutkin demokraattiset maat ovat liittyneet. Miksi Suomi ei ole mukana ? Todella hyvä kysymys ja perusteltua vastausta on vaikea löytää. Meidän poliittista johtoamme vaivaa edelleen suomettuneisuus, eli emme uskalla tehdä mitään sellaista josta luulemme, että Venäjä ei tykkää. Eikö viime päivien maamme ulko-ja turvallisuuspoliitiikka koskeneet kommentit ole selvä merkki siitä, että meidän poliittisen johdon olisi korkea aika lopettaa kyyristely Venäjän suuntaan ja toimittava siten, että huomioon otetaan vain meidän oma etumme, joka vaatii ehdottomasti liittymään NATOon, jos nyt meidät sinne enää huolitaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme kohdistettu arvostelu ja ihmettely siitä, että mikä oikein on Suomen linja ja kenen joukoissa Suomi seisoo, ovat mitä suuremmassa määrin perusteltuja. Vaalien perusteella ratkaistaan monta asiaa, tärkein on se kuka on kansakunnan johtaja. Vaikka hän samalla onkin pääministeri tulisi hänen nousta kaiken yksisilmäisen etu-ja puoluepolitikoinnin yläpuolelle ja kyetä ajamaan maamme kokonaisetua ja osoittamaan viimme vuosina puuttunutta johtajuutta .
15. maaliskuuta 2007 kello 20.24
Television tämän illan suuressa vaalikeskustelussa ovat mukana vain nykyiset eduskuntapuolueet, jotka ovat kaikki ilmoittaneet olevansa valmiita hallitukseen ja periaatteessa missä tahansa koalitiossa. Puuttuu todellinen oppositio ja vaihtoehto. Kaikki on kaupan, vain pelin politiikkaa.
Yleisradion yli 150 vaaliohjelmasta eduskunnan ulkopuoliset puolueet päästettiin Ylen hallintoneuvoston – eli nykyisten eduskuntapuolueiden – vahvistamalla päätöksellä vain yhteen tv-keskusteluun ja siihenkin vain keskenään, ilman valtapuolueita. Sama kuvio toistui radion puolella.
Sama linja on ollut vallalla myös muissa valtamedioissa. Helsingin Sanomat on julkaissut yhden ainoan esittelyn eduskunnan ulkopuolisten puolueiden tavoitteista ja kampanjoista. Valtapuolueiden vaalitavoitteista on tehty lukemattomia juttuja jo syksystä alkaen. MTV3 ei ole ottanut yhteenkään vaalikeskusteluun muiden kuin valtapuolueiden edustajia.
Mitään journalistisia perusteita tällaiselle linjalle ei mielestäni ole. Oppositio ja selkeät vaihtoehdot tulevat nyt lähinnä eduskunnan ulkopuolelta. Myös protestin mahdollisuus liittyy näissä vaaleissa lähinnä eduskunnan ulkopuolisiin puolueisiin, joista SKP:llä on ylivoimaisesti laajin ehdokaslista, kampanja ja vaihtoehtoja tarjoava aineisto.
Miksi keskeiset mediat sivuuttavat systemaattisesti eduskunnan ulkopuolelta tulevat vaihtoehdot? Ovatko niiden johtavat toimittajat liian kaukana katujen, lähiöiden ja tavallisten ihmisten todellisuudesta? Vai ovatko he niin lähellä valtaa, että eivät haluakaan tyytymättömyydelle löytyvän uusia vaikuttamisen väyliä?
15. maaliskuuta 2007 kello 20.25
Menipä äskeinen roskapostisuodatin väärälle sivulle ja teksti hävisi mutta yritetään uudelleen. Tuota suodatinta ei muuten ollut alkuaikoina-onko palstalle tullut asiattomuuksia?
Perässähiihtäjän mainitsema supertorstai on kääntymässä kohti kliimaksia ja kaikki perässähiihtäjät ehtivät vielä valaistuilta laduilta tv-vastaanottimien ääreen hiljentymään YLE:n Suuren Vaalikeskustelun ääreen. Tuossa esi-kekkoslaisessa ohjelmassa on jotain samaa kuin lauantain Toivotuissa Levyissä. Ilman tuota vaaliohjelmaa ei KERTA KAIKKIAAN voi tehdä äänestyspäätöstä.
Suomalainen vaalikeskustelu on ollut pahimmillaan juuri sellaista kuin englantilainen Wikipedia sitä kuvaa: kaikki puolueet tärkeiden asioiden puolesta. Eläkeläiset, lapsiperheet, terveydenhuolto, työllisyys, ympäristökysymykset…kaikkia hyviä asioita pitää kannattaa. Yksi teema on kuitenkin jäänyt vähälle. Ulkopoliittinen asemamme on ollut jotenkin itsestäänselvyys. Tämänpäivän laajassa blogikirjoitusten määrässä olen kuitenkin havainnut joidenkin muidenkin kiinnittäneen asiaan huomiota.
Helsinkiläinen ei ole voinut viime päivinä kulkea Kolmen Sepän patsaan ohi saamatta vaalimateriaalia tai jouduttua keskustelemaan ehdokkaiden kanssa. Minäkin kysyin tänään aukiolla päivystäneeltä Pekka Haavistolta (aktiivinen blogikirjoittaja, muuten)hänen mielipidettään tästä asiasta. Hän sanoi, että äänestäjät eivät ole kiinnostuneita kansainvälisistä asioita ja niinpä hänkin on pitänyt varsin matalaa profiilia omasta, epäilemättä varsin vahvasta ulkopoliittisesta osaamisestaan. Minusta se on sääli, sillä Haaviston kaltainen kokenut ja kielitaitoinen poliitikko olisi Suomelle tarpeen vaikka ulkoministerinä. Totesimme kumpikin, että esim. Tuomioja on saavuttanut äänestäjien luottamuksen myös kotimaisen politiikan osaamisellaan ja hänen ulkopoliittiset kykynsä ovat tietysti kaikkien tuntemat. Samaan harvinaiseen poliitikkokategoriaan kuuluisivat ehkä Sauli Niinistö ja Pertti Salolainen. Matti Vanhasta ei nyt hyvällä tahdollakaan voi edes laskea samaan sarjaan.
Tämän blogin sulkeutuessa muutaman päivän kuluttua esitän jo nyt kiitokset Perässähiihtäjälle ja kaikille kirjoittajille mielenkiintoisista ja viihdyttävistä hetkistä blogin parissa. Uskon, että ensi sunnuntai-iltana olemme kuitenkin kaikki voittajia (kuten ainakin puoluejohtajat toteavat!)
15. maaliskuuta 2007 kello 20.44
Anna Mikkolalle vastaus, en täällä mistään olla inttämässä vaan olen aidosti hämmästynyt siitä kuinka täällä esitetään mielipiteitä, jotka lisäävät entisestään hämmästystä. Siis oletko sitä mieltä, että Naton ei olisi pitänyt mennä väliin Kosovossa? Oletko siis sitä mieltä, että Kosovossa ei ollut tapahtumassa etnistä puhdistusta ja yhden kansanosan lynkkausta? Jos mielestäsi tälläinen oli menossa, miten asia olisi sitten pitänyt hoitaa? Kerron tässä, että YK:ssa yritettiin pitkään saada päätöslauselmaa kriisin ratkaisemiseksi, mutta sitä ei saatu koska Venäjä ja Kiina estivät päätöslauselman saamisen. Nato aloitti yksipuolisen operaation Kosovossa pakon edessä. 800 000 albaania oli jo paennut maakunnasta, joten ilman puuttumista asiaan, Balkanilla olisi tapahtunut ennennäkemättömän suuri tragedia. Tämäkö olisi pitänyt sallia?
Mitä tulee mielipiteisiin, tottakai jokaisella ihmisellä saa ja pitää ollakin omat mielipiteet eri asioista. Mielestäni asian kuitenkin tulee olla sellainen, että jos esittää joitakin mielipiteitä, olisi toivottavaa, että myös osaa selvittää mielipiteitään, jos kerran osallistuu tälläisessä blogissa keskusteluun.
Mitä tulee Martti Järnefeltin mielipiteeseen, ei siihen voi muuta kuin yhtyä. Keskustelua on ollut liian vähän. Haluaisin tässä muistuttaa, että parhaillaan Vladimir Putin perustaa Venäjälle uutta hallintakeskusta ottamaan Venäjän Internetin ja siellä olevat lehdet haltuunsa. Eli toteamani hallittu diktatuuriin siirtyminen sai tänään jälleen yhden askeleen lisää Venäjällä. Putin ei halua vaarantaa ensi vuoden presidentinvaalin tulosta. Kreml voittaa vaalit ja Venäjä jatkaa nykyisellä totalitarismiin vievällä linjallaan.
15. maaliskuuta 2007 kello 20.57
Hei perässähiihtäjä!
Aikaisemmassa tämänpäiväisessä kirjoitusversiossasi mainostit tänään julkistettavaa Ylen Taloustutkimuksen suorittamaa tutkimusta puolueiden kannatuslukemista. Nyt olet muuttanut kirjoitustasi sen verran, että kyseinen tutkimustulos mahdollisesti julkaistaan illan vaalikeskustelun yhteydessä. Spekulointi ja ”tietovuodot” ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että keskustelu roihuaa vilkkaana koskien tietoja erään johtavan puolueen kannatuksen romahtamisesta viimeisen viikon aikana. Miksi tehty kannatustutkimuksen julkistus on siis siirretty / päätetty jättää julkaisematta?
15. maaliskuuta 2007 kello 21.05
Kävin lueskelemassa SKP:n Yrjö Hakasen sivuja ja siellä Hakanen toteaa viime presidentinvaalien aikana, että ”Vaalikeskustelujen myötä on käynyt entistä selvemmäksi, että oikeiston päätavoitteena presidentinvaalissa on tien avaaminen Suomen viemiselle USA:n johtamaan sotilasliitto Natoon.” Ihmettelen suuresti, että miten kummassa kommunistit ja muut vasemmistolaiset osaavatkin yhdistää toisiinsa USA:n ja NATO:n. Mistä syntyy tämä virheellinen käsitys, että USA johtaisi NATO:a tai ohjailisi sen toimintaa? Sanottakoon nyt uudelleen, että tämän päiväiset uutiset kertovat kyllin selvästi, että USA ei johda NATO:a, sillä NATO otti kielteisen kannan USA:n ohjuspuolustushankkeeseen Puolassa ja Tshekissä tänään ja totesi, että se ei halua olla asian kanssa missään tekemisissä. Jos siis Hakasen väitteiden pohjalta USA johtaisi NATO:a, miksi ihmeessä USA ei ajanut ohjuspuolustushankettaan NATO:n kautta Puolaan ja Tshekkiin?
Tilanne on mielestäni siis se, että USA on yksi jäsen NATO:ssa, tosin tärkeä jäsen, mutta se ei yksin voi päättää mitä NATO tekee tai miten se toimii.
15. maaliskuuta 2007 kello 21.26
Juhani Koivulalle
Kiitos kysymyksestä, mutta muistat väärin. Merkintäni alussa siteerasin HS:n aamuista uutista, jossa toimittaja Pekka Vuoristo kirjoittaa:
”Taloustutkimuksen tuoreimpia lukuja odotetaan julki tänä iltana.”
En tietenkään ole muuttanut Vuoriston kirjoitusta päivän aikana. Se nyt vasta hölmöä olisi, kun teksti on myös lehdessä.
Merkinnän lopussa, jonka kirjoitin illalla, totesin, että illan keskustelussa voi tulla bonuksena vielä tuore mielipidemittaus. Ei tullut.
Maltetaan odottaa nyt rauhassa. Taloustutkimus on luotettava ja arvostettu mielipidetutkimuslaitos, joka tekee työnsä huolellisesti ja objektiivisesti. Yleisradion uutistoimitus on ammattitaitoinen ja asiantunteva tiedonvälittäjä, joten ei ole aihetta huoleen. Kyllä he osaavat hommansa. Mittaus tulee vielä ennen vaaleja.
Perässähiihtäjä
15. maaliskuuta 2007 kello 22.53
Kerropa, Unto, miksi näiden vaalien vaalikeskustelut ovat olleet niin pirun tylsiä. Niiden ääreen nukahtaisi, jos kärsisi katsoa tv-tenttejä riittävän kauan.
15. maaliskuuta 2007 kello 22.59
Voihan rähmä. Minäkin oikein odotin vaalien grande finalea, mutta Ylen tentti olikin sitten aivan jotain muuta.
Tentin alun kysymykset karkottivat varmasti kaikki vähätkin katsojat, kun toimittajat eivät saaneet keskustelua pysymään lainkaan kasassa. Pitkät puheenvuorot, jotka muistuttivat ylioppilasjuhlan rehtorin puhetta toinen toisensa perään latistivat supertorstain.
Selväksi kävi, että Maikkari oli vaalitenttien voittaja.
15. maaliskuuta 2007 kello 23.00
Koska tuntuu, että keskustelu täällä on varsin polveilevaa aiheesta toiseen niin uskallan minäkin pastettaa linkin muutamiin vertailuihin tämänhetkisten kansanedustajien äänestyskäyttäytymisen ja irc-gallerian vaalikonevastauksien välille.
- http://paw.nu/sanat_ja_teot_lexkarpela.html
# toinen yritys, tällä kertaa omalla nimellä varustettuna
15. maaliskuuta 2007 kello 23.23
Uskotaan sitten, että Yle julkaisee gallupinsa ennen vaaleja, mutta mielestäni olisi kohtuullista että vaalipäivänä ei enää julkaistaisi gallupeja – joku vaalirauha pitäisi olla. Lauantaikin alkaa olla jo siinä ja siinä onko enää eettistä julkaista selvästi kuitenkin äänestyskäyttäytymistä ohjaavia tutkimuksia.
15. maaliskuuta 2007 kello 23.29
Taas yksi nukkumaanmenokommentti: kyllä oli pakko vaihtaa kanava Idols-puolelle, kun vaalikeskustelut junnaavat paikallaan illasta toiseen samoilla teemoilla. Toivon hartaasti, että seuraavissa vaaleissa keksitään jotain muuta kuin näitä puuduttavia samojen aiheiden toistamiskeskusteluja. Ihan oikeesti tullut ikävä viime vaalien Jäättenmäen ja Lipposen kunnon väittelyjä! Tottakai konsensus on hyvä, mutta ei ole hyvä äänestäjien kannalta, että vaaliohjelmiin ei ole saatu sähäkkyyttä. Onko nyt kysymys siitä, että meillä todellakin on tylsät puheenjohtajat, jotka eivät uskalla nostaa ”uskaliaita” aiheita pöydälle? Vai onko hallitushinku kaikilla niin suuri, että kukaan ei uskalla ottaa mitään riskejä? Itse veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
15. maaliskuuta 2007 kello 23.40
Tämän päivän palstalta olen löytänyt yhden uuden ja yhden tutun suosikin. Kari Kalliio puki sanoiksi sen, mitä olen itsekin etsinyt mielessäni mutta en ole hoksannut. Puuduttavinta on tosiaan ollut, että pääministerivaalin nimikkeen takia suuret puolueet ovat jatkuvasti esiintyneet puheenjohtajansa suulla.
Olisipa ollut herkullista, jos keskusta esimerkiksi olisi laittanut Paula Lehtomäen isojen poikien kanssa kehään ja antanut Vanhasen käydä välissä harjoitusleirillä. Tarja Cronberg on pärjännyt ihan hyvin mukana. Kolmas nainen olisi varmaan tuonut vielä lisää jännitettä ja erilaista dynamiikkaa kehään. Tosin muilta olisi varmaan tullut sitten syytös alentuvasta suhtautumisesta vastustajiin ja äänestäjiin. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.
Muutenkin Kallio ja Anna Mikkola ovat pistäneet ansiokkaasti kampoihin Jan Rossille, joka on taas päässyt NATO-vauhtiin. Erityisesti nautin kohdasta ‘Neuvostoliittoa ei enää ole, eikä Suomen erityisasemaa hyvien majoituspalvelusten tuottajana’. Ymmärrän, että se ottaa pahasti nuppiin, kun kansa ei ymmärrä parastaan ja tunnusta, että kaikki turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat oikeassa ja NATOon täytyy liittyä mieluummin eilen. Mutta tässä maassa asuu uppiniskainen ja kiittämätön kansa, joka ei suostu uskomaan, että jos emme nyt suostu pyytämään jäsenyyttä, niin siitä seuraa ikuinen kirous eikä meitä enää kelpuuteta mukaan. Tosin sekin mahdollisuus on olemassa. NATOhan saattaa hajota ennen kuin ehdimme sinne mukaan. Joku voisi harjoitustehtävänä tutkia, onko NATO jo iältään vanhin sotilasliitto.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kutsun saamatta jääminen George W. Bush nuoremman hallitsemaan Valkoiseen taloon ei ole mikään suuri vahinko. Katsotaan tilanne sitten, kun jenkeissä isäntä vaihtuu. Luojan kiitos NATO ei ole suoraan USAn määräiltävissä. Mutta USA kyllä toimii ympäri maailman kuten itse tahtoo. Kuten Irakissakin, jonne muodostettiin ‘Coalition of the Willing’, kun ei saatu YK:n valtuutusta eikä NATOkaan suostunut matkaan yhtenä miehenä. Onneksi Bush ei saanut Lipposta vedätetyksi samalla tavalla kuin Berlusconi elintarvikeviraston osalta.
Tuomo Jantunen, en usko, että menee ihan noin tasaiseksi. Erittäin suurella todennäköisyydellä keskusta vie potin. Heinäluoma on kuitenkin parantanut loppua kohden kuin sika juoksuaan. Mutta vihreiden kannatuksen jääminen jatkuvasti alle 9% on minulle pettymys. Olisin odottanut, että vihreät nousevat ohi vasemmistoliiton. Toisaalta vasemmistoliitto on tehnyt näiden vaalien tyylikkäimmän kampanjan. Siinä ei ole hyökätty ketään vastaan vaan omien näkemysten puolesta.
On ikävää, että puolueiden (varsinkin kolmen suurimman) tavoitteet ovat menneet tavallaan taisteluksi markkinaosuuksista. Suurimman puolueen asema ja sen tuoma oikeus pääministeriin ohittaa rohkean ajattelun. Samoin kolmossija tuntuu varmalta oppositiopaikalta ja se pelko näkyy ja kuuluu varsinkin kokoomuken kannattajissa. Vasemmistoliittio ja Vihreät ovat olleet monessa asiassa paljon virikkeellisempiä, joten toivoisi jomman kumman pääsevän seuraavaan hallitukseen. Ja sellaisella hallituspaikkojen määrällä, jolla kerrotaan, että ne on otettu mukaan esittämiensä asioiden takia eikä vain joukon jatkeeksi takaamaan enemmistö eduskunnassa.
16. maaliskuuta 2007 kello 0.35
Juho Joensuu osuu kommentissaan asian ytimeen, Eduskuntavaalien kääntäminen pääministerivaaliksi on toki seurausta siitä, ettei presidentti enää nimitä hallituksen muodostajaa, mutta suuntaus vahvistui kiitos Paavo Lipposen taktisen vedon viime vaaleissa. Juuri Lipponen pelasi kokoomuksen ulos asettamalla kysymyksen: kumpi on pääministeri, hän vai Jäätteenmäki. Historian ironiaa lie siinä, että ei kumpikaan.
Tämä levy jäi näihin vaaleihin päälle. Tottakai vaalien tuloksena valikoituu myös pääministeri, mutta kansalaisille oman ehdokkaan löytäminen on usein tärkeämpää. Media seuraa pääministeriehdokkaita ja voivottelee että onpa tylsää, ihmiset taas tuntuvat ennennäkemättömän kiinnostuneilta itse politiikasta ja yksittäisten ehdokkaitten linjauksista. Tämä ei ole vain henkilökohtainen vaikutelmani, muilta kuulee samaa.
Pääministerin valinnan keskeisyys johtaa siihen, että kolmen suuren puheenjohtajat yrittävät esiintyä mahdollisimman pääministerimäisesti ja varovat rohkeita linjauksia. Välillä tuntuu siltä, että tuolla kolmen sepän patsaalla käydään ihan eri vaaleja kuin suurissa vaalikeskusteluissa.
16. maaliskuuta 2007 kello 0.38
Hyvä Jan Rossi, se, että Naton pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer tai Naton James Appathurai kertovat, että Nato ei halua puuttua USA:n ja Puolan/Tsekin välisiin suunitelmiin ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittaimisesta EU:n alueelle Puolaan ja Tsekkiin, ei tarkoita sitä, etteikö asiaa haluttaisi ottaa esille Natossa, juuri siihenhän Saksan kansleri Angela Merkel pyrkii. De Hoop Schefferin ja Appathurain kommentit asiassa kuvaavat hyvin, miten suuri valta USA:lla on Natossa, varsinkin kun huomioi Merkelin pyrkimyksen viedä asia Naton asialistalle, ja miten eripurainen Nato on.
USA on turhautunut Naton hitaaseen ja tehottomaan päätösprosessiin ja pyrkii suorilla kahdenvälisillä sopimuksilla ”väkisinsyöttämään” ohjuspuolustuksen Nato-maille. Nato on siis tässäkin kohdin varsin lamautunut USA:n yksipuolisten toimien edessä. Ts. jos USA:n tahti ei kelpaa, niin siinä tapauksessa USA ohittaa Naton, niin kuin kävi Irakin sodassa. EU tarvitsee oman yhteisen puolustuksen, sillä Nato tulee jatkossakin kehittymään ja toimimaan vain, jos USA niin haluaa.
Seuraavassa pari tähän asiaan liittyvää lähdettä: http://www.nato.int/docu/speech/2007/s070307a.html
http://www2.hq.nato.int/multi/audio/2007/a070314a.mp3 (tämä äänitiedosto on suuri yli 20 megabittiä)
http://www.iht.com/articles/2007/03/13/news/germany.php
16. maaliskuuta 2007 kello 9.04
Jouni Pulli hyvä. Oivallista analyysiä Teiltä, kuten tavallista.
USA on USA ja maan politiikkaa mitä on. Mutta muistutan vastapainoksi myös, että Venäjä on Venäjä, ja sen politiikka on mitä on.
Hyvänä esimerkkinä käyköön Presidentti Putinin juuri aloittamat energiayhteistyöneuvottelut EU-maa Kreikan kanssa. Näin vaikka EU juuri koettaa rakentaa yhtenäistä energiapolitiikkaa ja yhteisesiintymistä Venäjän suuntaan. Venäjä taas tekee parhaansa viipaloidakseen EU:n.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.03
Oleellista ei ole äänestäjien kannalta ollenkaa se mitkä kaksi noista kolmesta puolueesta muodostavat hallituksen. Säännöllisesti unohdetaan, että punamulta eikä sinipuna ei ole mahdollsita ilman kolmatta puoluetta.
Siitä kolmannesta puolueesta ei keskustella missään. Ei vaalikeskusteluissa, ei blogeissa eikä gallupeissa, vaikka se on ratkaiseva puolue saadaanko enemmistöhallitus.
Punamulta- ja sinipunahallitukset ovat olleet äärimmäisen harvinaisia. Syystäkin koska 2 puoluetta ei pysty muodostamaan enemmistöhallitusta. Olen turhaan katsonut vaalikeskusteluja vaalikeskustelun jälkeen nähdäkseni jossain pohdintaa tuosta seikasta, mutta siitä vaietaan.
Miksi? Onko niin, että kaikki mikä liippaa liian läheltä sitä puoluetta, joka on aina hallituksessa vaalien lopputuloksesta riippumatta on iso NO-NO suomalaisessa vaalikeskustelussa.
Maikkarin aamu-tv:ssä 16.3.07 Risto Uimonen selitti, että kaikki tärkeät teemat on käsitelty vaalikeskusteluissa. Ei sinne päinkään. Nuorisoa kiinnostavat teemat on sivuttu lukuunottamatta opintotukiasiat.
Esim. miksi suomalaisesta yliopistosta ei voi saada tutkintoa ilman valtion virkaan vaadittavaa virkamiestutkintoa. (Viite: ”Yliopistoista pitäisi valmistua enemmän yrittäjiä” a la puoluejohtajat).
Tai aluepolitiikka: Miksi Ahvenanmaan saa eniten per capita tulonsiirtoja valtiolta vaikka se on rikkain alue pääkaupunkiseudun ohella.
Kainuukin häviää Ahvenanmaalle kirkkaasti. (Viite: ”Aluepolitiikka” ja tulonsiirrot valtiolta)
Toimittajat ovat aivan liian kohteliaita puoluejohtajille ja antavat heidän puhua puoluejohtajille itselleen mieluisimmista aiheista.
16. maaliskuuta 2007 kello 10.27
Tarkoitin ”valtion virkaan vaadittavaa virkamiesruotsin tutkintoa”
16. maaliskuuta 2007 kello 10.51
tuolla aiemmin on kovasti varoiteltu virhemarginaalista. Mutta muistakaapa mitä se virhemarginaali on: 95% (vai oliko 90%) todennäköisyydellä kannatus on gallupin mukainen. Marginaalissa on aika tiukka varovaisuus, tilastotieteilijät ovat ”varovaisia tutkijoita”. Mutta näin vähän rennommin jos otetaan vain 50% todennäköisyys niin virhemarginaali kutistuu jos yhteen prosenttiyksikköön. Eli tulos on ”todennäköisesti” vain yhden prosentin pielessä. Eli siten kyllä gallupien tuijottelussa on enempi mieltä kuin varovaiset tutkijat varoittelee. [laskin numerot binomijakaumalla, otosmäärä 2000, 25% todennäköisyys]