Yöllä on pakastanut. Vetinen lumi on kohmettunut ja rahisee suksien pohjissa. Kipuan Paloheinän ensimmäistä nousua latukoneen perässä. Voiko ihanammin aamun enää alkaa?
Lenkin jälkeen avaan kotona päätteen ja siirryn toisenlaiseksi Perässähiihtäjäksi. Yöllä on tullut muutamia teräviä kommentteja, jotka luen ja siirrän kommenttipalstalle. Miksi ihmiset kirjoittavat yöllä? Kommentoijissa on paljon ulkomailla joko pysyvästi tai tilapäisesti asuvia ihmisiä, jotka työskentelevät toisilla aikavyöhykkeillä. Heillä on vähän erilainen kirjoitusrytmi.
Puhelin soi, ja langan päässä vanha kaveri vuosien vuosien takaa. Hänellä on mielenkiintoinen ehdotus, joka pakottaa minut miettimään seuraavia kuukausia elämässäni. Mutta ei tästä vielä tämän enempää.
Aamun lehdestä huomaan, että iltapäivällä on taas esiinnyttävä. Entiset työtoverit ovat tehneet sellaisen jäynän, että nimeni on oikein uutisessa. Erikoinen huumorintaju. Kyllä vaalikampanjointi työstä käy, mutta vielä muutama päivä pitäisi jaksaa.
Tervetuloa Sanomatalon Mediatorille kello 14 ja sen jälkeen. Siellä HS:n vaalimarkkinoilla on paljon Helsingin ja Uudenmaan seudun ehdokkaita tavattavissa, kaikenlaista väittelyä ja kisailua. Kirjoitan sieltä suoraan torilta tähän blogiin. Järjestäjiä jännittää, mahtaako sinne tulla…
(Lopussa on muutamia iltapäivällä kirjoitettuja havaintoja Mediatorilla.)
Perjantain ja viikonvaihteen keskustelunaihe osui nappiin. Kansanedustajaehdokkaan ja kansanedustajan ominaisuuksia ruodittiin perusteellisesti, tosin tämän teeman alle kirjoitettiin paljon muustakin, mutta sekin on sallittua. Ja erityisen tyytyväinen olen siitä, että Suomen Tietotoimisto STT oli tehnyt samasta asiasta mittauksen, joka julkistettiin sunnuntaina.
STT:n mittauksesta tuli kyllä selväksi, että äänestäjien äänestyspäätökseen vaikuttaa puolueen lisäksi entistä enemmän myös ehdokas. Jopa hätkähdyttävän paljon. Joskus Suomessakin on keskusteltu ns. pitkistä listoista, joissa puolueet saisivat panna ehdokkaat haluamaansa järjestykseen ja äänestäjät äänestäisivät vain puoluetta. STT:n mittaus osoittaa, ettei se malli meille sopisi – ainakaan äänestäjien mielestä.
Aamun HS:ssa ja HBL:sta luin Jan-Erik Enestamin haastattelut. Niissä puhui elämäänsä tyytyväinen mies. 60 vuotta täyttävä Enestam päättää huomenna tiistaina 16 vuoden uransa eduskunnassa ja siirtyy pohjoismaisiin tehtäviin. Enestam on ansioitunut poliitikko ja myös hyvä hiihtäjä. Parlamenttien välisissä mittelöissä hän on voittanut monet pokaalit. Ja hiihto on jättänyt häneen jälkensä: kukapa uskoisi Enestamia 60 vuotiaaksi. Onnea!
Tosiaankin huomenna on juhlallinen hetki eduskunnassa. Vakiintuneen tavan mukaisesti kansanedustajat menevät ensin Tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen ja kokoontuvat sen jälkeen eduskunnan suureen saliin. Valtiopäivien päättäjäisissä puhuvat tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Jälkimmäinen puhuu viimeisen kerran eduskunnassa. Juhallisuuksien jälkeen kansanedustajat ja kutsuvieraat kokoontuvat eduskunnan valtiosaliin kahville – ja sitten se on ohi.
Huomenna työnsä päättävän eduskunnan poliittisesti kiihkein hetki sattui jo heti kauden alkuun. Pari päivää ennen juhannusta 2003 eduskunta pakotti pääministeri Anneli Jäätteenmäen ja hänen hallituksensa eroamaan. Se oli ainutlaatuinen tapahtumasarja suomalaisen parlamentarismin historiassa. En mene Irakgaten yksityiskohtiin sen enempää, mutta ounastelen, että tästä asiasta saadaan vielä uutta, historiallista tietoa, kunhan Jäätteenmäki itse ja jotkut muut poliittiset toimijat puhuvat ja kirjoittavat.
Dramaattisen alun jälkeen eduskunnassa onkin keskitytty arkiseen puurtamiseen. Matti Vanhasen punamultahallitus on ollut riittävän yhtenäinen ja vahva enemmistöhallitus, joten sen asema ei ole kertaakaan kunnolla järkkynyt.
On todennäköistä, että tämä eduskunta jää historiaan yhtenä onnellisimpien aikojen eduskuntana. Ihan totta. Suomen ulkoinen asema on ollut rauhallinen ja vakaa. Taloudellinen kasvu on ollut ennätyksellistä, eikä mitään vakavaa takaiskua ole tapahtunut. Voi olla, että seuraavakin eduskunta saa elellä vielä onnellisten tähtien alla.
Mieleeni on jäänyt Sdp:n Matti Ahteen arvio, jonka hän esitti tammikuun alussa Veronmaksajien paneelikeskustelussa. Ahde arveli, että ”onnen aikaa” jatkuisi vielä seuraava vaalikausi, siis vuoteen 2011. Sitä seuraavalla eduskunnalla olisi edessään ikäviä päätöksiä mm. väestön ikääntymisestä johtuen. Sosiaaliturva- ja terveydenhoitomenot ovat silloin voimakkaassa nousussa, eikä eduskunnalle jää paljon pelivaraa.
Tiedä sitten, osaako Matti Ahde ennustaa. Pahaa pelkään, että osaa.
Huomenna työnsä päättävän eduskunnan kunniaksi esitän päivän hyvän kysymyksen: mikä on nykyisen eduskunnan merkittävin päätös? Mistä se jää – jos ylipäänsä jää – poliittiseen historiaamme? Ja vielä kevennän ( anteeksi, taas) sen verran, että onko eduskunnassa ollut joku sellainen kansanedustaja, joka on saanut paljon aikaan, mutta jäänyt julkista tunnustusta paitsi?
Kuten lupasin. Jatkan kirjoittelua blogiini iltapäivällä – suoraan HS:n vaalimarkkinoilta.
Päivän blogisiteeraus.
Päivi Nerg on 48-vuotias Kuopion yliopiston hallintojohtaja ja kristillisdemokraattien ehdokkaana Pohjois-Savon vaalipiirissä.
Päivi Nerg käsittelee blogissaan aihetta, josta ehdokkaat harvoin rohkenevat puhua näin suorasukaisesti. Kirjoituksen otsikko on: Voiko hyvätuloista äänestää?
”Olen nykyisessä virassani ns. hyvätuloinen. Virkani on yliopiston korkein hallintovirka. En siis lähtenyt hakemaan rahaa enkä asemaa päättäessäni lähteä kansanedustajaehdokkaaksi. Pontimeni on halu kehittää Suomea tasapainoisemmaksi yhteiskunnaksi sekä henkisesti että alueellisesti. Sellaiseksi yhteiskunnaksi, joka huolehtii ja kantaa vastuun kansalaisistaan.
Tietääkö hyvätuloinen mitään elämän arjesta? 48 vuoden aikana saamistani elämänkokemuksista muutaman haluan jakaa kanssanne.
Olen kasvanut kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimpana. Ollessani 15-vuotias isäni
kuoli ja äitini jäi meidän neljän alaikäisen kanssa yksin. Äitini ei ollut koskaan ollut työelämässä, vaan hän oli tehnyt työnsä meitä kotona hoitaen. Taloudellinen tilanteemme oli tiukka, niinpä minun piti jo lukio-opintojani varten ottaa opintolainaa. Ilman sitä en olisi pystynyt kirjoja ostamaan. Kaikki opintoni olen rahoittanut opintolainalla.
Naimisiinmeno ja kolmen lapsen syntymä olivat seuraavat elämänvaiheeni. Perheemme kanssa olemme eläneet normaalin tiukkaa, kolmen lapsen menojen, asuntolainojen ja molempien opintolainojen maksamisen elämää.
Työelämässä menestymisen kautta on tulotasoni pikkuhiljaa noussut. Mutta sen myötä olen joutunut kantamaan päällikön vastuuta, mikä ei aina ole helppoa. Se on selvä palvelutehtävä, jossa työt eivät jää työpaikalle, kun kannat paineita organisaation ja sen ihmisten menestyksestä. Olet usein todella yksin. Joudut hoitamaan myös hyvin ikäviä asioita. Atria Oyj;ssä käydyt yt-neuvottelut olivat elämäni rankinta aikaa. Yrityksen menestyksen takaamiseksi piti lopettaa tuotantoyksiköitä, ja minun henkilöstöjohtajana piti antaa läheisille työtovereilleni ne irtisanomislaput.”
VAALIMARKKINOILTA havaittua:
Ensimmäinen haastatteluni on ohi. Vaalimarkkinoilla on paljon väkeä ja sähinää. Sdp:n Maria Guzenina ja kristillisdemokraattien Tarja Tallqvist ottivat yhteen vanhustenhuollosta. Sen jälkeen ohjelma alkoi mennä menojaan. Ohjelmasta tuli vain viitteellinen, mutta ei onneksi liian viihteellinen.
Yhtäkkiä vihreiden kansanedustaja Tuija Brax hypähti estradille kertomaan vaalirahoituksen kiemuroista. Brax muistutti, että vihreät olisivat halunneet tiukemman lain vaalirahoituksesta. Brax kehui, että vihreät julkistavat vaadittua tarkemmat tiedot vaalirahoituksestaan.
Brax heitti pallon myös journalisteille ja patisti meitä tutkimaan, miten paljon vaaleissa oikein käytetään rahaa.
Hauska tilanne syntyi siinä vaiheessa, kun runsaasta yleisöjoukosta yritettiin etsiä vastavoimaa Braxille. Mutta kukaan ehdokkaista ei halunnut nousta väittelemään Braxin kanssa. Kiusallista muille puolueille.
Iltapäivän tähän mennessä kiivain keskustelu käytiin teemasta Tassut irti Sipoosta. Rkp:n Christel Liljeström ja kokoomuksen Jan Vapaavuori ottivat mittaa toisistaan.
Oli ilo kuunnella peruseltuja ja iskevästi esitteyjä puheenvuoroja. Sipoolainen ei antanut periksi tippaakaan, vaikka helsinkiläinen painoi päälle. Veikkaan, että Helsingin ja Sipoon välinen rajakiista hoidellaan jollakin sopimuksella heti vaalien jälkeen, kun tunteet ovat jäähtyneet ja seuraaviin vaaleihin on vielä riittävästi aikaa.
Keskustelun lopuksi demarien nuori toivo, vantaalainen ehdokas Antti Lindtman kysyi Liljeströmiltä, aikoo Sipoo tehdä kasvun Suomen ennätyksen.
Sipoohan on vakuuttanut, että se pystyy vastaamaan ilman rajansiirtoa ja omin voimin pääkaupunkiseudun väen tarpeista.
Liljeström vakuutti, että Sipoo pystyy pitämään lupauksensa, jos etenee Espoon kasvun tahdissa.
Hyvä keskustelu, vartissa maaottelu Helsinki vastaan Sipoo. Tuskin mitään tärkeää jäi käsittelemättä.
Lavalla on käynyt monenlaisia väitelypareja. Äsken Sdp:n Tommy Taberman ja keskustan Markku Uusipaavalniemi pohtivat millä lihaksilla eduskuntaan. Sitä ennen kokoomuksen Eero Akaan-Penttilä ja Sdp:n Osku Pajamäki väittelivät eläkkeistä.
Tulossa on vielä kokoomuksen Sauli Niinistön ja Sdp:n Matti Viialainen
mittelö. Tässä on sähköä. Keskustelijat ovat tiukkoja toisiaan kohtaan. Sen havaitsen heti alussa, että Niinistö on kumman kuumana, ilmeisesti hän näkee Viialaisessa punaista.
Kiihkeästä väittelystä huolimatta Viialainen ilmoittautui keskustelun lopuksi sinipunan kannattajaksi tai ainakin ymmärtäjäksi. Siihen ei Niinistölläkään ollut vastaan sanomista. Niinistö veikkasi, että vaalitulos on sellainen, että hallitusneuvotteluista tulee aito tapahtuma.
Toisessa haastatelussani äsken pääsin kertomaan, että blogissa on julkaistu 1470 kommenttia. Se on muuten paljon.
Kirjoitan tätä Mediatorilla väen keskellä, ja äsken hihastani vedettiin ja kysyttiin, miksei ”kommarien” kirjoituksia ole julkaistu kommenttipalstalla.
Skp:n Tiedonantajaa jakavalle miehelle sanon, ettei yhtään ”kommarien” kirjoitusta ole sensuroitu, mutta niitä ei ole lähetetty julkaistavaksi. Kysyjä on epäileväisen näköinen. Totta se on.
Ihailen muuten vaalikeskustelun vetäjiä Jani Toivolaa ja Pasi Tuohimaata. Tunnista toiseen he jaksavat siirtyä aiheesta toiseen, vetää keskustelua ja tarvittaessa päättää sen. Tuohimaa arvelee, että iltapäivä kävi hyvästä harjoituksesta. Huomenna on Nelosen vaalitentti, joka lähetetään suorana lähetyksenä tiistaina kello 18-19.30 VR:n Pasilan konepajan tyhjästä hallista. Keskustelemassa ovat ketkäs muut kuin ne tutut : Heinäluoma, Katainen ja Vanhanen.
Vaalimarkkinoiden tilaisuus onnistui hyvin. Väkeä on varmasti on käynyt lähemmäs tuhat. On ollut paljon asiaa, paljon hulinaa ja juotu runsaasti kahvia. Ei vaalitilaisuudelta enempää voi odottaa. Suomalainen vaalitaistelu on nyt tällaista. Ei kovin dramaattista.
Minulle tilaisuudessa avautui hyvä mahdollisuus tavata monia blogin kommenttikirjoittajia. Se oli hauskaa, sillä monet tulleet näiden parin kuukauden aikana hyvinkin tutuiksi – nimeltä.
12. maaliskuuta 2007 kello 11.24
Voisiko joku isotuloinen ehdokas (tai äänestäjä) sanoa miksi yleensä pitäisi äänestää. Ei riitä pelkkä selitys että se on kansallis velvollisuus.
Olen päätellyt vuosien varella nääestämättäminen (mikä sana hirviö)
on ilo tehdä jäynää politikoille jotka ihmettelevät miksi ääni määrät vähenee vuuosien saatossa.
Kuitenkin nämä hyvä tuloiset äänestävät aina ne samat naamat samoille palleille jotka ovat siellä istuneet vuosi kymeniä.
Eli mitään muutosa ei ole näkyvissä nykyiseen menoon. Pitäisi yli puolet vaihtaa ehdokkaista ennen kuin jotain muutosta tapahtiusi tässä yhteiskunassa ps. johon en usko.
Eli köyhiltä lisää pois ja rikkaille lisää tasaveron muododssa se päivä vielä koittaa.
12. maaliskuuta 2007 kello 11.40
Kirjoitit blogissasi: ”STT:n mittauksesta tuli kyllä selväksi, että äänestäjien äänestyspäätökseen vaikuttaa puolueen lisäksi entistä enemmän myös ehdokas. Jopa hätkähdyttävän paljon. Joskus Suomessakin on keskusteltu ns. pitkistä listoista, joissa puolueet saisivat panna ehdokkaat haluamaansa järjestykseen ja äänestäjät äänestäisivät vain puoluetta. STT:n mittaus osoittaa, ettei se malli meille sopisi – ainakaan äänestäjien mielestä.”
Minua taas häiritsee vaalien henkilökeskeisyys. On toki tärkeää, että eduskuntaan valikoituu ahkeria ja päteviä ihmisiä, mutta silti näkisin poliittisen vallan mieluummin puolue- kuin mainostoimistoissa. Olemme liukumassa amerikkalaiseen vaalijärjestelmään, jossa vähävaraisen on täysin turha edes pyrkiä eduskuntaan. Uudellamaalla pidetään 50 000 euroa jo vakavan vaalikampanjan miniminä. Itse löydän valitsemani puolueen ehdokkaista helposti montakin sopivaa mutta tunnen vastenmielisyyttä asettua voimakkaasti jonkun tietyn ehdokkaan tueksi.
Vaalijärjestelmän muuttaminen on tunnetusti vaikeaa: eduskunnassa on täsmälleen 200 kansanedustajaa, jotka on valittu nykyisellä vaalijärjestelmällä. Keskustelu vaalijärjestelmästä on tavallisesti pelkistetty vastakkainasetteluun nykyisen ja pitkälistajärjestelmän välille, jolloin pitkälistajärjestelmän viaksi lasketaan se, että siinä puolue päättää listalla olevien ehdokkaiden järjestyksen. Vaihtoehtoja on kuitenkin useampia, pelkästään Euroopassa on lähes joka maassa erilainen tapa asettaa ehdokkaat ja laskea vaalien tulos.
Suomen mallin etuna on varmaankin sen yksinkertaisuus ja tajuttavuus. Pitkälistajärjestelmä on myös yksinkertainen ja sen etuna on se, että yksittäisten ehdokkaiden sijasta keskustellaan puolueiden linjoista ja eroista.
Minulla on ehdotus, jonka luulisi tyydyttävän kaikkia: annetaan äänestäjälle mahdollisuus äänestää joko nykyiseen malliin henkilöä puoluelistassa tai puolueen esittämää listaa kokonaisuudessaan. Valittavien edustajien määrä riippuisi äänestäjein valinnasta: jos esimerkiksi 80% äänestäisi nykyisen vaalitavan mukaisesti ja 20% pitkiä listoja, niin pitkiltä listoilta valittaisiin yhteensä 40 edustajaa ja nykyisen mallisilta henkilölistoilta 160. Toteutuksen yksityiskohdista voitaisiin keskustella jos tämä yksinkertainen ja äänestäjien vapautta kunnioittava periaate ensin hyväksytään.
12. maaliskuuta 2007 kello 11.47
Nostaisin hedelmöityshoitolain hyväksymisen korkealle merkittävien päätösten listassa sen symbolisen merkityksen vuoksi. Päätös oli selkeä voitto konservatiiveista, jotka halusivat kirjata syrjiviä käytäntöjä lakiin.
Toivottavasti seuraava eduskunta tekee päätöksen adoptio-oikeuden myöntämisestä samaa sukupuolta oleville pareille.
12. maaliskuuta 2007 kello 11.49
Pitkien listojen sijasta henkilökeskeisyyttä ja mainonnan kilpavarustelua voisi rajoittaa yksinkertaisesti asettamalla katon kampanjabudjeteille.
12. maaliskuuta 2007 kello 11.54
STT:n mittauksessa selviää mitä ihmiset vastasivat kysymykseen … ei heidän oikeaa käytöstään. Mitä vastaat jos sinulta kysytään vaikuttaako ehdokkaan ominaisuudet valintaan?
1. Juu ei, tota samaa puoluetta minä aina … ja tikkaa vaalimainoksella heittämällä oikea ehdokas siltä listalta.
2. Perehdyn tietenkin huolellisesti ehdokkaiden mielipiteisiin puoluerajojen yli ja valitsen siten mieleisen vaihtoehdon.
Totuus ja gallupivastaus ovat eri asioita.
Hyvä tuo Nerg:in blogilainaus. Hyvätuloiset ovat usein keskimääräistä pystyvämpiä, itsenäisesti ajattelia ihmisiä – kokeneita päättäjiä. Eikö näitä juuri eduskuntaan kaivata? Harva heistä on ”syntynyt kultalusikka suussaan”. Monen ehdokkaan tarkoitusperiä voi epäillä, mutta korkeatuloinen ei ainkaan leveämmän leivän toivossa ole eduskuntaan pyrkimässä.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.19
Seligsonin ehdotus on mielenkiintoinen. Omalla kokemustaustallani vastusta jyrkästi pitkiä listoja. Puoluetoimistojen laatima eduskunta eroasi varmasti merkittävästi kansan valitsemasta. Puoluetoimistoissa mielellään pohditaan, että täten voitaisiin saada nuorempia ehdokkaita eduskuntaan, kysymykseni kuuluukin millaista nuoruutta he edustaisivat?
Kaukosäädinvalintoihin viikonlopun oosalta: lauantainen Uutisvuodon lähetys keräsi poliitikkovieraineen 626 000 katsojaa ja sunnuntainen TV1:n ”Tanssii pääministerin kanssa” 456 000 katsojaa.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.22
Koska Perässähiihtäjän voi nähdä tänään livenä Sanomatalossa niin pitäähän tuota julkkista käydä katsomassa. Näyttää siltä, että hänen bloginsa myötä politiikan seuranta on saanut kasvot ja suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin nousemaan ihan uudelle tasolle.
Samaa ei voi sanoa arvostamastani Paavo Lipposesta mikäli pitää paikkansa mitä tämänpäivän Kauppalehden ”Sitaatit” -palstalla on hänen suuhunsa pantu (Turun Sanomat 9.3.): ”Keskusta petti myös presidentivaaleissa hylkäämällä Urho Kekkosen perinnön ja asettumalla tukemaan Naton jäsenyyttä haikailevaa Niinistöä.” Hyi hyi, Paavo, miksi otat tuollaisen kannan kun itsekin tiedät hyvin Naton jäsenyyden merkityksen Suomelle. Olethan kirjoittanut jäsenyydestä myös positiivisesti. Teit muuten saman lyönnin (ja minusta ihan vyön alle) kun menit presidentinvaaleissa moittimaan Niinistöä Nato-intoilusta. Eikös Suomessa saa enää edes keskustella ja tehdä ehdotuksia asiasta ilman lupaasi?? Kekkosen aika on kuitenkin onneksi takanamme ja ihmiset osaavat ja saavat keskustella vapaasti Suomessakin.
Unski kysyi nyt lopettavan eduskunnan ns. momentum -tapauksia. Sellainen oli mielestäni viime vuonna kun keskusteltiin Euroopan perustuslaista. Viitisenkymmentä kansanedustajaa taisi tehdä lakiehdotuksen kansanäänestyksen järjestämisestä siitä, tulisiko ko. perustuslakisopimus hyväksyä. Siis taas vaaleilla edusmiehiksimme (ja -naisiksemme) valitut henkilöt vetäytyisivät kansanäänestyksen sumuverhoon. Tähän verhoonhan mieluusti myös Nato-asiassa sukellettaisiin. Onneksi tuo lakialoite ei edennyt mihinkään mutta outo tunne jäi: minkähän takia me valitsemme 200 edustajaa kun heillä ei tunnu tulevan mandaattia kuitenkaan päätösten tekemiseksi.
Vaalien loppusuoralla haluaisin muistuttaa 12.5. tapahtuvista tärkeistä asioista. Ehei, en suinkaan tarkoita Euroviisuja joita koko Eurooppa ilmeisesti haluaa tuolloin seurata. Euroopan laitamilla Kaukasuksella, Armeniassa nimittäin, käydään tuona päivänä parlamenttivaalit joissa ratkaistaan demokratian juurruttaminen tuohon levottomaan maankolkkaan. Hömppäviihteen keskellä voidaan tätäkin aspektia muistaa…ehkäpä silloin kun Armeniakin esiintyy illan viisuissa!! Se taisi muuten viime vuonna saavuttaa peräti kahdeksannen sijan. Toivottavasti äänestysprosentti tulee olemaan siellä viisuista huolimatta korkea!!
12. maaliskuuta 2007 kello 12.24
Olen samaa mieltä Tapio Laakson kanssa kampanjabudjetin katosta. Kampanjoiden rahankäyttöä valvotaan jo nyt – tosin aika lepsusti – jälkeenpäin tehtävien selvitysten muodossa. Minun puolestani kampanjarahan käyttöä voisi rajoittaa sekä yksittäisten ehdokkaiden että puolueiden kohdalla. Molemmille voisi asettaa reippaasti nykyisiä keskiarvoja alemman katon. On suorastaan absurdia, että puolueet käyttävät jokainen satoja tuhansia ja ehdokkaatkin usein kymmeniä (joissain tapauksissa myös satoja) tuhansia euroja vaalikampanjoihinsa. Nämä rahat puolueen tapauksissa revitään yksityisiltä lahjoittajilta, jäsenmaksun maksajilta, suurimmaksi osaksi ilmeisesti kuitenkin puoluetuesta ja nykyään myös täysin perustelemattomasta eduskuntapuolueille valtion kassasta jaettavasta ylimääräisestä vaalirahasta. Ehdokkaat nyhtävät vaalirahansa avustuksista (aika usein nämä tulevat järjestöiltä jotka puolestaan saavat omansa valtionapuina) tai jotkut omasta kukkarosta (onpa jokunen ottanut aika paljon lainaakin rahoittaakseen kampanjaa).
Hulvattomaan rahankäyttöön liittyy myös se, että kaikenlaiset tahot katsovat neljän vuoden välein tilaisuutensa tulleen tienata vähän ylimääräistä. Ehdokkailta kerjätään rahaa joka ainoaan olemassaolevaan keräykseen, pyydetään ostamaan kaikenlaisia tuotteita jonkun kirjoittamasta kirjoista (eivät muuten menisi edes kaupaksi) personoituihin kuulakärkikyniin ja henkilökohtaiseen feng shui -vaaliavustajaan. Usein ehdokkaat kokevat olevansa pakotettuja syytämään rahaa näihin turhuuksiin. Osa vaalikoneista on jo nyt osittain maksullisia (esimerkiksi siten, että ehdokas saa vastata koneeseen ilmaiseksi, mutta vastauksien kommentointi on maksullista). Parhaassakin tapauksessa vain jonkinlaista osviittaa antavien vaalikoneiden avulla myös muuten rahastetaan ehdokkaita: ei riitä että vaalikonesivuille voi sikamaisella hinnalla ostaa mainoksia, niihin myös kehitellään maksullisia lisäpalveluja. Kaiken tämän päälle tietysti ehdokkaat kokevat tarpeelliseksi maksaa itsensä kipeäksi lehtimainoksista, tienvarsimainoksista ja joskus myös (pääosin erittäin huonosti tehdyistä) televisiomainoksista.
Mutta siitä en ole samaa mieltä Tapio Laakson kanssa, että kampanjarahan rajoittamisen tarvitsisi vähentää henkilökeskeisyyttä. Nythän suomalaisen vaalijärjestelmän ominaispiirteisiin kuuluu tasapainottelu henkilöiden ja puolueiden merkityksen välillä. Puolueohjelmilla on epäilemättä suurta merkitystä sinänsä, mutta valitut henkilöt ovat niitä jotka sitten tulkitsevat, muuttavat tai jättävät vain kokonaan huomiotta ne. Jos ihmiset kerran haluavat äänestää henkilöä, niin äänestäisivät sitten henkilöä eivätkä suurella rahalla ostettua mainostoimiston kasaan kyhäämää pahvi-imagoa. Jos imagoaan ei voisi ostaa, ehdokas joutuisi ehkä (hui kamala) tekemään varsinaisia töitäkin valintansa/uudelleenvalintansa eteen. Ehdokas joutuisi ehkä jopa puhumaan jotain asiaa ja olemaan oikeasti vakuuttava. Äänestäjänkin täytyisi ehkä (hui kamala) ottaa oikeasti selvää siitä mitä ehdokas tekee ja edustaa.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.26
Kattobudjetti voisi olla ihan kannatettava ajatus, mutta minua arveluttaa siinä se että se todennäköisesti vähentäisi vaalirahoituksen läpinäkyvyyttää entisestään. Eli pelkään sen johtavana siihen, että järjestöille kuten SAK tai EK olisi entistä suurempi rooli muka puolueettomien tilaisuuksien ja mainonnan rahoittajana. Miten tuo ylipäänsä käytännössä toimisi?
En osaa vastata päivän kysymykseen, joka sekin on kai jonkinlainen vastaus.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.30
Hannu Juntuselle kysymykseen miksi pitäisi äänestää.
Nuorena filosofiaa opiskelevana kotiäitinä olin aikoinani kaikkein lähimpänä liittyä äänestämättömien joukkoon. Enkä pitänyt itseäni nukkuvana vaan valveutuneena protestoijana.
Tuolloin ihmettelin, että jos jollakulla on varaa kampanjoida kalliisti vaaleissa, voiko sellainen tietää enää mitään tavallisten ihmisten arjesta. Miksi siis tukisin äänelläni arjesta vieraantuneita, ja tasoittaisin kenenkään jalat korkealla maasta harppovan tietä? Aloin aika lailla halveksia politiikkaa, myös koska tunnistin mielestäni liikaa ihmisten mielipiteitä myötäileviä mielistelijöitä.
Sitten havahduin, miten vaarallista on politiikan halveksiminen. Yhteisiä asioita täytyy jonkun hoitaa, ja jos tältä alueelta katoaa kunnioitus ja moraali, voi vain arvioida että asiat hoidetaan entistä huonommin. .
Eduskuntaan valitaan joka tapauksessa tietty määrä edustajia, äänestän tai en. Jättämällä ääneni käyttämättä annan joku toinen käyttää omaa ääntään vahvempana, ja miten voin olla varma että joku toinen käyttää ääneni viisaammin? Kriittisyyteni ei näin ollen auttaisi ketään.
Siksi olen sittenkin joka kerta käyttänyt ääntäni ja etsinyt ehdokkaan, jonka arvoihin koen voivani luottaa. Pitkään äänestin vapaasti loikkivana äänestäjänä – puolue ei ratkaissut vaan hyvä tyyppi
Arvostan demokratiaa järjestelmänä, koska jokaisen ääni on samanpainoinen. Politiikan laitostamat tyypit voi panna kierrätykseen ja antaa rotaation raikastaa järjestelmää.
Vaaleissa on silti piirteitä, joiden edessä on aihetta olla kriittinen. Mainoskulut tekevät tavalliselle ihmiselle melkein mahdottomaksi vaaleihin osallistumisen. Olisi syytä löytää jokin tapa, jolla kampanjakuluja voidaan rajoittaa – foorumini on nyt tietysti vähän huono tälle ehdotukselle, sillä lehdet ovat vain onnessaan ehdokkaiden kasvavasta kilpavarustelusta mainonnan suhteen.
Tässä on kuitenkin yksi seikka, jonka tähden puoluetukea voi kiittää. Jollei sitä olisi, ehdokkuus olisi lähes yksinomaan rikkaiden hupi. Myös netti tasa-arvoistaa tilannetta tuntuvasti.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.31
On tärkeää osata ajoittaa hiihtäminen Paloheinässä. Myös illalla lumi rahisee ja suksi luistaa, mutta latu-ura on hyvin kulunut satojen hiihtäjien jäjiltä. Erityisesti alamäet ovat pahimpia. Ja jos aamulla ennättää ladulle ennen latukonetta, on tilanne paha: tässä suosittelen perässähiihtoa.
Jo aikaisemmin kirjoitin ensikertalaisen ongelmista vaalityössä. Tässä loppua kohden edetessä on julkisuuteen pääseminen tuntunut vielä vaikeammalta. Omaa osaamistaan voi esitellä tiedotusvälineille vain maksullisten ilmoitusten välityksellä – jos niinkään. On jopa lehtiä, jotka eivät ilmoituksia halua julkaista.
Tietysti on ymmärrettävää, että tiedotusvälineet julkaisevat vaaliasioita puolueittain ja ”mahdollisimman tasapuolisesti”.
Onneksi on mahdollista jakaa esitteitä ja omaa sanomaansa kentällä. Kun valitsee hyvän paikan, saattaa pysähtyviä helsinkiläisiä olla jopa satoja. Ennätykseni on yli 1000 päivässä. Onhan se paljon, jos kiinnostuneita tavoittaa ko määrän. Ei lehti-ilmoituksella tavoita kuin murto-osan tästä. Mutta markkinavoimat ja mainostoimistot tässä kisassa ovat keulalla – monen kohdalla – mutta ei minun.
12. maaliskuuta 2007 kello 12.35
Kovasti on Muuta mediaa kiinnostanut tuo ministeri Leena Luhtasen (sdp)vaalikampanjan pimeänä maksamainen. Ja iltalehdellä on Luhtasen miehen lausuntokin todisteena.
Helsingin sanomat on vähemmän asiaan kiinnittänyt mitään huomiota , eikä unskin blogiinkaan ole tullut kommentteja julkaistuksi asian tiimoilta.
Iltalehden Loka Laitinen( entinen Hesarilainen ja Tamminiemen pesänjakaja) kirjoitti viikonlopun kolumnissaan, että 70-luvulla HS:n toimittajista oli valtaosa taistolaisia….
Mikähän on demaritoimittajien osuus nykyisin? -Monesti olen asiaa miettinyt. Aikaslailla demari ystävällisiä ovat jutut ja sordiinoa painetaan kun sdp:lle ikäviä asioita nousee kokkareina pinnalle.
Kummaa yhteensattumaa, että HS:n läskikapina jutun päätapahtuman juhla osui Mäntsälän Kokoomuksen vaalijuhlan kanssa päällekkäin! Nimittäin Mäntsälästä ääniä saanee erittäin todennäköisesti juuri Kokoomuksen ehdokas Jarmo Keskinen. Kunnassa luotiin vielä polemiikki Läskikapina haasteista, Ja ehdokas Keskinenjoutui rauhoittelemaan ja pahoittelemaan , jos joku luokkaantuí laihdutushaasteista.
On ne asiat monesti kummia sattumia!
12. maaliskuuta 2007 kello 12.54
Mitä noille telkkarin vaaliohjelmille pitäisi oikein tehdä? Ei ole asiaa mutta ei hääviä viihdettäkään. Vaan mitäpä jos seuraavissa vaaleissa annettaisiin jokaiselle puolueelle ihan ikioma, vaikkapa tunninmittainen ohjelma parhaaseen katseluaikaan. Saisivat käyttää ajan miten lystäävät. Useimmat varmaan silti ottaisivat mukaan imitaattoreita, jonglöörejä ja muuta viihdeväkeä, ja pari oopperalaulajaa piristämään kulttuurinnälkäisiä – kunnon panem et cirecenses -tyyliin. Kepu voisi näyttää livenä aidon reality-tupaillan tanhuineen ja runonlausuntoineen (ja mitä siellä sitten muuta puuhaillaankaan). Asiantynkää olisi muutaman propagandistisen iskulauseen verran. Katsojat voisivat lähettää puhelinääniä ja tekstiviestikommentteja. Kaikki puolueet olisivat samalla viivalla ja munata itsensä omaan piikkiinsä.
12. maaliskuuta 2007 kello 13.16
Eija-Riitta Korhola kirjoitti:
”Pitkään äänestin vapaasti loikkivana äänestäjänä – puolue ei ratkaissut vaan hyvä tyyppi.”
Tuosta saadaan aasinsilta äänestäjän kuluttajasuojaan ja loikkiviinn edustajiin. Äänestäjä äänestää vaaleissa tiettyä ehdokasta, joka edustaa tiettyä puoluetta. Missä on äänestäjän kuluttujansuoja, kun edustaja vaihtaa kesken vaalikauden puoluetta?
12. maaliskuuta 2007 kello 13.36
Ajattelin kysyä, että milloin HS:än puoluekannatusmittaus oikein ilmestyy? Onko Unskilla tästä tietoa?
Jan Rossi
12. maaliskuuta 2007 kello 14.04
Jaakko Palmgrenille
Tiedoksesi että Helsingin Sanomien HS.FI:n keskustelupalstalla on käyty viikonvaihteessa pitkä, varsin seikkaperäinen ja kiivaskin keskustelu oikeusministeri Leena Luhtasen vaalirahoituksesta. Ehkäpä se selittää sen, ettei tässä blogissa ole asiaan juuri puututtu.
Terveisin
Perässähiihtäjä
12. maaliskuuta 2007 kello 14.05
Vaalikauden ylivoimaisesti tärkein päätös oli EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioiminen.
Sitten vielä tuohon vaalirahakeskusteluun. Itse olin viime vaaleissa ehdolla Pirkanmaalla. Minulla oli kaikki muu mitä menestyvä ehdokas tarvitsee: Mielipiteet ja politiikan tuntemus sekä loistava kampanjapäällikkö ja iso aktiivinen tukiryhmä. Kolmas menestyvän kampanjan elementti puuttui. Rahaa minulla ei ollut, koska olin junan tuoma opiskelija ilman hyviä paikallisia kontakteja. Vaalibudjettini oli 3500, josta 3000 omaa rahaa ja 500 lahjoituksia. Siihen päälle erilaista rahassa mitattavaa apua parin tonnin verran. Uskon, että jos olisin saanut kokoomun sellaisen 25000 budetin, olisi ollut läpimenon mahdollisuudetkin. Kun ei ollut naama tarpeeksi lehdessä ja bussin kyljessä, niin kampanja ei näyttänyt tarpeeksi uskottavalta ja tosissaan tehdyltä. Rahalla on väliä, varsinkin jos sitä ei nuorena ehdokkaana ole.
Kampanjan kattobudjetti kuulostaa kauniilta, mutta saattaa ajaa järjestelmää vielä enemmän harmaalle alueelle. Eikö sitten vaikkapa joku yhdistys tai muu yksityinen taho saisi mainostaa jotakin ehdokasta omissa nimissään maksaen mainoksen? Lisäksi tällainen Luhtasen tapainen ”käteisellä verottomana maksaminen” saattaisi yleistyä. Luhtasen tapauksessa muuten itse tapausta suurempi ihmetys on noussut siitä, onko oikeusministeri todella niin tietämätön, että luulee työnanatajamaksujen maksamisen työntekijän vastuisiin kuuluvaksi asiaksi, kuten hän on väittänyt. Tai että ”käteisellä omista rahoista maksaminen” olisi jotenkin sallitumpaa tässä tapauksessa kuin vaikkapa pimeän lastenhoitajan tai remonttimiehen palkkaaminen samalla ”käteistyylillä”. Tuossa on kyllä viestinnän perussäännöt taas hukassa. Valehtelu tällaisen asian esille tultua vain kumuloi ongelmia.
Hiukan minäkin ihmettelen Helsingin Sanomien politiikan toimituksen linjaa tässä kysymyksessä. Paljon pienemmistä ja vaalien kannalta epäolennaisemmistakin uusista uutisista ja niiden poliittisista vaikutuksista on väännetty juttua viime aikoinakin monen toimittajan voimin. Tietääkö Unski miksi tästä Luhtasen tapauksesta on vaiettu lehdessänne?
12. maaliskuuta 2007 kello 14.10
Minä tulkitsen kyllä nukkuvien puolueen kasvua seurauksena puolueiden kyvyttymyydestä uskottavien ohjelmien esittelyyn sekä kaikkiin muihin asioihn kuin vakaviin asiakysymyksiin keskittyvää julkista liturgioiden toistelua.
Voisiko Kataisen toistelemassa ”Lupausten pitokilpailussa” olla itua ?
12. maaliskuuta 2007 kello 14.52
Lieneekö paikkansa kuulemani huhu: SDP:n ulkomainoskampanjassa on palattu mainossarjan muutamiin mainoksiin Minä / Me -mainos ja jätetty kaikkein raflaavimmat ulkomainokset (pyörätuoli, limousiini ja euronmerkki) ovat jääneet kampanjasta sivuun.
Jan Rossille esittäisin sivustyneen arvauksen: Nelosen vaalitentti on huomenissa ja sillä on ollut aiemmin tiettyä vaikutusta HS:n puoluekannatusmittauksen ilmestymiseen.
12. maaliskuuta 2007 kello 15.35
David Seligson piti listavaalia parempana kuin nykyistä henkilöpainotteista. Olen samaa mieltä. Vaalikampanjat olisivat jämäkämpiä, puolueiden linjat selkeämpiä.
Nythän vaaliliiton sisällä usein kamppailu on kiivaampaa kuin puolueiden kesken.
Eipä silti em vaalitavat voidaan myös yhdistää. Esimerkiksi Saksassa noin puolet edustajista valitaan henkilövaalilla ja toinen puoli puolueiden listoilta.
Esitin aikanaan Eu-parlamenttivaaleihin järjestelmää, jossa valitsijalla on kaksi ääntä. Toisen hän antaa ehdokkaalle ja toisen puoluelistalle.
Puolueiden vertausluvut saataisiin henkilöäänien ja listan yhteissummasta jakaen. Henkilöjärjestys taasen henkilöäänien ja listalta lasketun vertausluvun summasta. Valitsija voisi antaa äänensä eri puolueen listalle kuin henkilöäänensä.
Samaa tapaa voitaisiin käyttää eduskuntavaaleissakin. ”Kuluttajasuoja” edellyttää myös, etteivät puolueet voi solmia vaaliliittoja.
Perustuslaki edellyttää suhteellista vaalitapaa. Nyt suhteellisuus ei toteudu perustuslain hengen mukaisesti pienimmissä vaalipiireissämme.
Tein lakialoitteen (LA 47/1998), jolla otettaisiin käyttöön tasauspaikat suhteellisuuden takaamiseksi. 180 edustajaa valittaisiin nykytapaan vaalipiireistä. 20 tasauspaikkaa saisivat yli 3 % äänistä saaneet puolueet valtakunnallisten vertauslukujen osoittamalla tavalla.
Toinen tapa parantaa suhteellisuutta, on suurentaa vaalipiirejä. Siitä kuitenkin seuraisi vaalikamppailun kallistuminen. Yhä harvemmalla olisi siis mahdollisuus aitoon kisaan. Rahan merkitys kasvaisi vielä nykyisestäkin.
12. maaliskuuta 2007 kello 15.58
Eduskunta teki mielestäni yhden selvän virheen viime kaudella:
Se poisti omaisuusveron kun sen olisi sen sijaan pitänyt poistaa osittain perintö- ja lahjavero esim. niin, että alle 50.000 euron perinnöstä, joka tulee vanhemmille tai rintaperillisille, ei tarvitsisi maksaa perintöveroa.
Ben Zyskowicz on ehdottomasti ansainnut enemmän tunnustusta kuin on saanut. Eräiden kokoomuslaisten melkein ”kremliläiseen” tapaan suorittama syrjäytysyritys Zyskowiczin lomaillessa onneksi epäonnistui. Toivokaamme, että Benillekin suodaan hänen tekojaan vastaava tunnustus
12. maaliskuuta 2007 kello 16.42
Vai on Matti Ahteen mielestä onnen aikaa vielä vuoteen 2011, mikäli Perässähiihtäjän sitaattiin on uskomista, ja miksei olisi, kuten Peter Nyman kai sanoisi tässä kohtaa. Jos hänen arvionsa/”ennusteensa” pitää paikkansa, eikö siis pitäisi tehdä jotain JA HETI? Hankalat päätökset ovat aina seuraavan vaalikauden asioita. Tämä on juuri sitä uskomatonta ja vastuutonta ”jakovaralla” ja muilla mielikuvilla pelailua, jota prof. Matti Viren hyvin kuvailee Turun Sanomien aliokirjoituksessa tänään. Lukekaapa!
Kävin viikonvaihteessa Tampereella upeassa Sara Hildenin taidemuseossa. Tapani Raittilan näyttely on todella hieno, suosittelen. Muotokuvia, maisemia, piirroksia… Parhaiten mieleeni jäi – käyntini ajankohdasta varmasti johtuen – pätkä taiteilijan oheisvideolla esitetystä haastattelusta. Vapaasti muistaen: Mauno Koiviston muotokuvan maalaamisen yhteydessä Raittila kertoi lopullisesti ihastuneensa malliinsa, kun tämä oli hallitusohjelmaneuvotteluihin viitaten fundeerannut: ”Kunhan eivät vain tee sellaista ohjelmaa, että järkevien päätösten tekeminen käy mahdottomaksi.” Ehkäpä tätä ohjetta voisi soveltaa jo vaalien tässä vaiheessa, huutokaupan ollessa kiivaimmillaan?
12. maaliskuuta 2007 kello 16.43
Laaksolle vaalirahoitukselle asetettavasta katosta: sinänsä kannatan esitystä mutta siinä on (ainakin) kaksi ongelmaa:
1. Romakkaniemi jo toi esille vaikeuden erotella vaalirahoitus muusta toiminnasta. Lisäisin tähän vielä mahdollisuuden tekstimainontaan lehdissä, televisiossa tai netissä.
2. Kattokaan ei poista vaalien henkilökeskeisyyttä, mikä on se olennainen ongelma, sillä se vie huomion pois asiakysymyksistä.
Kutsunkin ammatikseen näitä asioita miettiviä eli politologikuntaamme osallistumaan keskusteluun vaalijärjestelmämme parantamisesta. Ehkä vaalien jälkeinen suvantovaihe olisi otollinen tällaiselle?
12. maaliskuuta 2007 kello 17.33
Kun olen jo äänestänyt niin primitiivinen minäni hokee, minuun ette
enää voi vaikuttaa. Pankissa pari aika tuttua ihmistä kuiskasi – alkaa
jo tympäistä samojen asioiden jatkuva hokeminen. Intessiiviset kamppanjat voivat syödä äänestysaktiivisuutta, en tiedä miten on.
Tavatessa kunnallispolitiikassa mukana olevia pitää olla tarkka ettei
loukkaa yhteistyökumppaneita, ei parane letkaista mitään toisten puolueiden ehdokkaista. Voi olla herkkä hetki kun ääni on annettu.
”Politiikan vihojen täytyy olla lyhytikäisiä”, taisi olla Kalevi Sorsa joka
näin sanoi. Liian syvälle menosta näkee myös esimerkkejä. Miehet
ovat tappaneet tosiaan poliittisten vihojen takia, ovatko naiset
tehneet niin – tarkoitan yksilötasolla ja vuoden 1945 jälkeen ?
12. maaliskuuta 2007 kello 17.34
Kiitän Jussi Lähdettä valaisevasta vihjeestä. Olisi itsekin pitänyt muistaa nelosen tentti, sen jälkeenhän gallup tulee, eli keskiviikkona. Mielenkiinnolla odotan sen tuloksia, varsinkin SDP:n osalta. SDP ei ole voinut saada kannatustaan nousemaan, varsinkaan kun oikeusministeri meni möhlimään asiansa. Vai valehteleeko Iltalehti? Kuka on oikeassa ja miksi Luhtanen ei ole tänään kommentoinut jutun uusinta käännettä? Mikä on totuus tässäkin asiassa?
12. maaliskuuta 2007 kello 18.44
En nyt tiedä, olenko epäjohdonmukainen, mutta mielestäni tämä palsta on pysynyt varsin hyvin erossa yksittäisten ehdokkaiden yksittäisten toimien käsittelystä. Kimmo Sasi on jätetty täysin rauhaan, Vanhasen moraalia joku on yrittänyt hiukan kyseenalaistaa. Joten eiköhän anneta iltapäivälehtien ja muiden keskustelupalstojen riehua Luhtasenkin ympärillä. SAK:n vaalimainos olikin sitten eri juttu, sillä se ei ollut yhden henkilön vahinko.
12. maaliskuuta 2007 kello 18.57
Kommenttipalstalla on tämän päivän aikana ja aikaisemminkin kyselty uuden mielipidemittauksen perään. Asiasta on tullut myös muita kyseleviä sähköposteja.
Kysymysten esittämiseen on hyvä syynsä. Edellinen mittaus julkaistiin tasan kymmenen päivää sitten, perjantainan 3.3. kello 17 Ylen radiouutisissa. Se oli tehnyt Taloustutkimus helmikuun lopulla ja aivan maaliskuun alussa.
En osaa sanoa, milloin esimerkiksi HS-Gallup ilmestyy. Se tieto pidetään lehdessä visusti muutaman toimittajan takana. Oletan, että ennen vaaleja ilmestyy vielä kolme mielipidemittausta – eri tutkimuslaitoksilta ja eri medioissa.
Eli ei pidä hermostua – kyllä niitä mittauksia tulee. Vaalien alla on tapana levittää sellaisia huhuja, että joku media olisi jättänyt jonkun mittauksen julkaisematta. Tulos ei muka olisi miellyttänyt.
En usko niihin huhuihin. Mielipidemittauksen teko on niin kallista puuhaa, ettei julkaisematta jättämisessä olisi mitään mitään mieltä.
Perässähiihtäjä
12. maaliskuuta 2007 kello 19.29
Täytyy sanoa, että oikeusministeri Leena Luhtanen on menossa vaalisotkuasiassaan kuutamolle kovaa vauhtia. Miksi Luhtanen ei osoita johtajuutta asiassaan vaan mielummin pyrkii pakoon koko sotkua? Ei näin vastuullisessa asemassa oleva valtioneuvoston jäsen voi toimia.
Tilanne on se, että oikeusministerin 2004 kampanjassa on mahdollisesti ollut epäselvyyksiä jotka pitää selvittää. Kyse on poliittisessa vaalitaistelussa tapahtuneista epäselvyyksistä, josta äänestäjille pitäisi osata antaa uskottava selitys. Onhan tämä käsittämätöntä, että oikeusministeri lähtee selittelyjen tielle, eikä ota vahvasti asiaa käsiinsä ja hoida ongelmaa pois käsistään vastuullisella tavalla.
Miten asia sitten pitäisi hoitaa? Asia olisi pitänyt hoitaa siten, että oikeusministeri olisi ottanut yhteyttä graafikkoon, olisi selvittänyt mistä kohussa on kyse ja kantanut selkeästi vastuun jos virheitä on tehty. Leena Luhtanen itse ei ole virhettä tehnyt, vaan mahdollisesti hänen miehensä, joten selittelemällä ja peittelemällä asiaa, Luhtanen sotkee mielestäni itsensä mukaan soppaan.
Joten, olisiko jo aika kantaa vastuuta asiasta ja lopettaa kuurupiilo asiassa ja kertoa kuinka asiat ovat menneet? Vai haluaako Luhtanen kietoa itsensä mukaan asiaan, josta saattaa paisua iso skandaali? Skandaaliksi asian saattaa tehdä Luhtasen suhtautuminen asiaan kuin itse tapahtunut asia.
12. maaliskuuta 2007 kello 19.55
Katsoin sunnuntaina 11.3. ohjelman Tanssii pääministerin kanssa, vaikka alkuun epäilinkin viihteeksi menevän. Onneksi katsoin, sillä ohjelma oli Jorma Ollilan vetämän vaaliohjelman ohella paras tähänastisista. Vaikka puolueiden ohjelmat alkavatkin olla tuttuja ja samoja asioita toistetaan ohjelmasta toiseen, niin on mukavaa katsoa ohjelmaa, jossa toimittajat hallitsevat tilanteen ja ehdokkaiden annetaan rauhassa sanoa sanottavansa. Pientä väittelynpoikastakin tarjottiin. Mutta sitten ohjelman otsikkoon. Ehdokkaat Vanhanen ja Katainen antoivat ”pakit” tanssiin pyytäneille naisille. Se oli todella epäkohteliasta. Onneksi Heinäluoma pelasti illan ja teki ainakin yhden tanssiin pyytäjän onnelliseksi. Hyvä Heinäluoma, pelastit myös meidän ohjelmaa katsovien naisten illan.
12. maaliskuuta 2007 kello 20.02
Eilinen Ylen vaalitentti taisi olla eka pitkään aikaan jossa ei mainittu Suurtaa Saatanaa eli SAK:ta tai sen mainoksia, tosin en katsonut kokonaan tenttiä, koska se oli booring.
Itse olen jo äänestänyt, joten enää ei ole jännitettävää ja sunnuntainakin on lähinnä se mielenkiinto kuka tulee toiseksi kepun jälkeen eli pääministerinä jatkaa Vanhanen.
12. maaliskuuta 2007 kello 20.24
On ollut vaikea löytää STT:n tiedustelua äänestämisen perusteista. Se liittyy siihen mistä juuri olemme keskustelleet. Tiedustelun mukaan mukaan siis vain viisi prosenttia äänestää sen perusteella mitä näkevät pääministeriehdokkaista Mediassa.
Mediassa dominoivat puolueiden asettamat pääministeriehdokkaat. Vaali tehdään aivan toisten ihmisten välillä. Jopa puoluekantakin jää sivuun, 27% katsoo sitä. Sellainen on Suomen nykyinen vaalijärjestelmä.
Verrataanpa presidentin vaaleihin, jossa TV antaa suoraan pohjan valinnalle. Minun johtopäätökseni on, että tarvitaan Internettiäänestys pääministeristä ja tavallinen äänestys vaalipiirien kansanedustajista.
Ruotsissa äänestäminen romahti ratkaisevasti. Vain vajaat 7000 henkeä äänesti, siis kuutisen prosenttia!! Onko tämä vain meidän vikamme? Blokinpoitäjä on huomannut, että monet meistä asuvat ulkomaalla. Miellä on kuitenkin oikeudet tallella ja seuraamme huolella Suomen tapahtumia. Tämä blogi on meidän demokraattinen mahdollisuutemme. Se voi hyvinkin vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen kun asioita käsitellään kiitettävän monipuoliset.
Suomessa on iloittu ennakkoäänien määrästä, mutta kuinkahan mahtaa käydä vaalipäivänä? Eikö ristiriita Median toiminnan ja äänestäjien arvostusten välillä jarruta äänestämistä?
12. maaliskuuta 2007 kello 20.49
Pohjanoteeraus
Kansanedustajaehdokas ja nykyinen – ei tuolloin – oikeusministeri on joutunut säälimättömän jahtauksen kohteeksi. Leena Luhtanen ja hänen miehensä ovat jättäneet 220 euroa arvonlisäveroa maksamatta! Tämä tapahtui ENNEN VIIME KUNNALLISVAALEJA.
Asian jauhaminen päivästä päivään on journalismin pohjanoteeraus. Eikö nyt ja jo ennen viimeistä vaalipäivää olisi hyvä selvittää, millä rahoilla esimerkiksi pienipalkkainen kokoomuspoliisi ja kaksi keskipalkkaista kansanedustajaa pystyvät täyttämään kaikki 800 mainospylväspaikkaa ja bussipysäkit retusoituine nelivärikuvineen.
Kokoomuksen piirin puheenjjohtaja Kai Hagelbergin numero on varmaankin puhelinluettelossa.
AIKAMOINEN ON MYÖS TUNNETUN LENTOEMÄNNÄN JA VIELÄ TUNNETUMMAN TAIDEMAALARIN VAALIRAHASTO NELJÄN SIVUN ILMOITUKSIN Helsingin Uutisissa,.
Kun omakin vaalikassani on ensimmäistä kertaa lähes viidesosa rahalla mainostavien budjetista, sekin vaatii selvityksen joko ennen vaaleja tai vaalien jälkeen.
12. maaliskuuta 2007 kello 21.38
kari rajala kirjoitti:
”Tuosta saadaan aasinsilta äänestäjän kuluttajasuojaan ja loikkiviinn edustajiin. Äänestäjä äänestää vaaleissa tiettyä ehdokasta, joka edustaa tiettyä puoluetta. Missä on äänestäjän kuluttujansuoja, kun edustaja vaihtaa kesken vaalikauden puoluetta?”
Aasinsilta johon viittasit, ei ehkä ollut järin tanakka – jos todella, niin kuin uskon, yhä useammat äänestäjätkin loikkivat ja äänestävät ensisijaisesti henkilöä, sitten puoluetta.
Joku lienee tästä tehnyt tutkimuksenkin, mikä on tällaisten äänestäjien osuus nykyään. Jos on, olisi kiva kuulla siitä tällä palstalla.
Omaa loikkaustani toivottavasti lievensi se, että a) olin ollut sitoutumaton ehdokas tultuani valituksi ja b) se tapahtui aivan kauden lopussa. Harmillista sellainen tietysti aina on ja pettymyksen tuottaminen toisille hyvin raskasta. Omalla kohdallani poislähtöön vaikutti ratkaisevasti se, että puolue itse asiassa petti äänestäjän kuluttajansuojaa sallimalla piilossa käytäntöjä, jotka se julkisuudessa vakuutti jättäneensä taakseen – ja minäkin onneton uskoin.
12. maaliskuuta 2007 kello 22.27
Hyvä Martti, että otit asian esille, olen itsekin ”naureskellut” tuolle uutisille. No jostain voi syyttää Luhtasia niin moraalisesta mokasta, mutta tosiaan, nuo rahat ovat peanuts niin kun jenkeissä tupataan sanoa.
Martti vanhana lehtimiehenä varmaan tiedät että Iltalehden jahdin jäljet johtava sylttytehtaalle jonka jokainen tajuaa, IL on aina tunnetusti ollut Kokoomusta lähellä.
Tuo puhelinansa minkä IL virtti Luhtaselle on kyllä journalismin pohjanoteeraus näissä vaaleissa. Se on sitä amerikkalaista likaista politiikkaa.
12. maaliskuuta 2007 kello 22.31
Nyt SDP:n puheenjohtaja yrittää pestä Leena Luhtasta puhtaaksi moittimalla Juhani Luhtasta blogissaan. Se, että tiesikö Luhtanen miehensä osuudesta palkkion maksuun jää pimentoon koska Luhtanen on päättänyt vaieta. Mielestäni tämä tapaus heittää tumman varjon oikeusministerin päälle, koska hän lähti selittelyjen tielle, eikä alusta lähtien pyrkinyt selvittämään mistä tapauksessa on kyse.
Ensi sunnuntaina kansalaisilla on mahdollisuus arvioida, että millainen kupru tapauksesta tulee SDP:lle ja Leena Luhtaselle. Pääasia kuitenkin, että jokainen äänestää ja suorittaa velvollisuutensa. Äänioikeus on upea asia, on kulunut sata vuotta 1907 vaaleista. Ensi sunnuntaina jokainen äänestäköön juhlamielellä upeassa kevätsäässä maalle uuden eduskunnan ja uuden pääministerin kokoomuksen Jyrki Kataisesta.
12. maaliskuuta 2007 kello 22.31
Vietin Sanoman vaalitorilla pitkän pätkän iltapäivää, mutta unohdin tulla tervehtimään bloginpitäjää.
Välillä väittelyijöiden puhetta oli vaikea kuulla, mutta Sipoo-keskustelussa ei luullakseni käsitelty lainkaan Sipoonkorven tilannetta. Luontoarvoiltaan merkittävä alue on turvattava riittävällä suojelulla niin, että sitä ei nakerreta pala palalta asuntorakentamiseen.
Iltapäivän väittelyistä vauhdikkain oli ehkä Paavo Arhinmäen ja Jan D. Oker-Blomin ”keskustelu” paikallisesta sopimisesta. Otsikoksi oli muotoiltu väite ”Paikallinen sopiminen lopettaa pätkätyökierteen” tms.
12. maaliskuuta 2007 kello 22.31
Jouni Pulli kirjoitti:
”Ben Zyskowicz on ehdottomasti ansainnut enemmän tunnustusta kuin on saanut.”
Vaikka Zyssen kanssa en välttämättä monestakaan asiasta ole samaa mieltä, niin yhdyn Pullin kommenttiin. Zyskowicz esittää kantansa selkeästi eikä kiemurtele. Lisäksi hän nuoremmille kollegoilleen julkisesti kannustava. Molemmat ominaisuuksia, joita soisi kaikissa puolueissa olevan enemmän.
12. maaliskuuta 2007 kello 23.03
Vaalipäivä lähenee ja puheet kuumenevat. Piti oikein kahdesti tarkistaa, oliko Martti Huhtamäen jutun alussa olevan pohjanoteeraus-sanan jälkeen kaksoispiste. Ei ollut. Minusta olisi voinut.
HS:n vaalimarkkinoista voisi tehdä suositun perinteen. Valitettavasti päiväsaikaan ei kerennyt paikalle, mutta jutuista päätellen hyödyllistä kanssakäymistä. Vähän kuin Kirjamessuilla.
12. maaliskuuta 2007 kello 23.14
”Listavaaleista” – missään läntisissä demokraattisissa maissa, joissa kyseinen systeemi on käytössä, mikään puoluetoimisto ei valitse yhtään ehdokasta. Ehdokkaat valitaan puolueiden sisäisissä jäsenäänestyksissä. Tämä tekee erilaisten puolueiden merkityksen, samoin parlamenttien, entistäkin tärkeämmäksi.(Eräässä tällaisessa maassa vaalit voitti hiljattain porvarillinen allianssi.)
Yksi blogin keskustelija väitti ylempänä muuta. Sen sijaan hänen arvionsa ”puoluetoimistojen” valitsemien ehdokkaiden aiheuttamista ilmiöistä sopivat osittain Suomeen.
13. maaliskuuta 2007 kello 0.12
Otto Itälälle
Pahoittelen epätarkkaa ilmaustani, kiitos korjauksesta.
Listavaalien listojen rakentumistapoja on useita, jäsenäänestysten lisäksi ja niiden ohella on valitettavasti nähty monensorttisia muitakin tapoja.
Oma lukunsa on joskus varsin voimakas puoluejohdon taustalla tapahtuvaa vaikuttaminen, junttaus tai taloudellinen tuki.
Tämä ei valitettavasti kaikilta osin ole vierasta myöskään nykykäytäntömme mukaisessa ehdokasasettelussa.
13. maaliskuuta 2007 kello 1.03
Hyvä Martti Huhtamäki,
Maksu tapahtui kunnallisvaalien jälkeen, ei ennen. Silloin graafikko oli aika heikossa neuvotteluasemassa. Tuskinpa oli tehty kirjallista sopimusta.
Luhtanen on painottanut, että kyse oli luonnollisten henkilöiden työsuhteesta. Silloin oikeusministerin valtiolta pimittämien työnantajamaksujen summa on kyllä n. 600 euroa. Jos se kuulostaa pieneltä, niin pienistä puroista ne verotulotkin kertyvät. Jos jokainen suomalainen pimittäisi saman summan valtiolta maksamalla pimeitä palkkioita, olisivat menetykset 3 MRD euroa vuodessa, eli paljon enemmän kuin SDP:n esittämät 2,4 MRD:n menolisäykset hyvinvointiin. Sillä saisi palkattua 75 000 uutta hoitoalan työntekijää terveyden- ja vanhustenhoitoon. Kuulostaako vielä pieneltä jutulta?
Tämä on siis se V-P Silvanin ”Peanuts”. Näinkö te demarit suhtaudutte verojen maksuun? Ja olipa asiaton ja perätön väite Kokoomusta kohtaan. No, kaipa Kokoomuksessa olisi teidän perusteettomaan mustamaalaukseenne jo näissä vaaleissa pitänyt tottua.
13. maaliskuuta 2007 kello 5.18
Kauaksi on menty nykyeduskuntavaaleissa taakse sadan vuoden takaisesta eduskuntauudistuksesta, jolloin työmiehet ja naisetkin saivat vetää ensimmäisen kerran punaisen viivansa isänmaan asioihin. Silloin varmaankin sosiaalisesta tilauksesta.
Herrainpäiville on taas palattu. Raha ratkaisee.
Kuka irtisanottu, pieneläkeläinen tai muu isänmaansa maahan murjoma viitsii enää lähteä uurnille?
Äänestämään jotakin puolueiden pestamaa mediapelleä?
Miksi?
Hyvä kysymys.
Toivottavasti meitä on monta.
Toivottavasti meilläkin äänestysprosentti alkaa taittua jenkkien ja itänaapurin lukemiin. Politiikka ei kuulu enää kaikille. Koko kansaa ei voi silloin syyttää valtaeliitin virhevalinnoista,
13. maaliskuuta 2007 kello 8.51
Ihmetyttää tämä OIKEUSMINISTERIN kyvyttömyys tehdä oikeita johtopäätöksiä asemastaan syntyneessä hässäkässä. Minusta hän säilyttäisi edes rippeet kunnioituksestaan eroamalla välittömästi ministerin tehtävistään. Suoraselkäisyys kuuluu oman kansanedustajakandidaattini perusominaisuuksiin.
13. maaliskuuta 2007 kello 9.30
Jussi Lähteelle
Ainakin niissä Pohjoismaissa, joissa listavaali on käytössä, ensimmäinen kannatuksen mittaus tapahtuu puolueiden sisällä jäsenten tai kannatuskortin täyttäneiden äänestäessä salaisessa (yhtä anonyymisti kuin eduskunta vaaleissakain) vaalissa. Puoluejohtohan valitaan näissäkin maissa tietysti puoluekokouksissa.(Vaikuttamista ja junttausta ei kai politiikasta voi poistaa millään systeemillä, ja jos poistetaan, niin samallahan katoaisi ihmisten aktiivisuus lopullisesti.)
Suomeen suhteutettuna tämä systeemi luultavasti merkitsisi puolueisiin liittymisen ja yleensä politiikkaan sitoutumisen yleistymistä ja arkistumista. Äänestysprosentti varmaankin nousisi.
Suomessa nykykäytännön mukaisessa ehdokasasettelussa määrittelemättömästä lähteestä valtansa saavat avainhenkilöt ovat kaikkein vaikutusvaltaisimpia.
13. maaliskuuta 2007 kello 9.52
Ilkka Malmbergin Tuntemattomien hahmoista oli viime pyhänä stm.
Viirilä, silloin Suomi tarvitsi kaikki puolustamaan vapauttaan. Hänen
kaltaisensa pudotetaan kyydistä nyt jo koulussa. Nostomies Korpela löydettiin kotoa, kuljetettiin rintamalle, kyseltiin nimeä, ja hevosensa
viereen jäi ihmislaarin pohjalta kaavittu. Nimi kotipitäjän kirkkomaalle..
Talvisota loppui 13.3.1940, joten tänään Moskovan rauhansopimuksen vuosipäivä. Tarpeen muistaa kun miettii äänestämään lähtöä.
Metsästä olemme lähtöisin, haluan ojentaa seuraavat säkeet kaikille
niille jotka ovat huolissaan luonnon tilasta. Niittymarit asuvat alueella
joka kiinnostaa Venäjän öljyteollisuutta. Kieli ja kulttuuri uhattuina.
Mitä metsä ajattelee,
mitä metsä ajattelee ?
Miten pysyä vihreänä,
oi, sitä vain metsä ajattelee.
Mitä tammi ajattelee,
mitä tamma ajattelee ?
Miten kasvattaa sata oksaa,
oi sitä vain tammi ajattelee.
Mitä kaisla ajattelee,
mitä kaisla ajattelee ?
Miten kasvaa kuusipolviseksi,
oi, sitä vain kaisla ajattelee.
Mitä me itse ajattelemme,
mitä me itse ajattelemme ?
Miten elää lyhyt elämämme,
oi, sitä vain me itse ajattelemme
Suom. Leena Laulajainen ja
Sonja Tsesnokova
13. maaliskuuta 2007 kello 9.53
Joskus on tullut pohdituksi, pitäisikö eduskunnan olla poikkileikkaus kansasta vai kahdensadan henkilön muodostama korkeasti koulutettu experttijoukko. Eino Poutiaisen tyyppistä kansanedustajaa ei helposti voisi kuvitella EU-Suomen eduskuntaan. Vai voisiko?
Kansainvälistyminen vaatii myös edustajilta yhä enemmän monimutkaisten syy- ja seuraussuhteiden hahmottamista ja kielitaitoa. Vaikka kansallisen päätöksentekomme rooli suhteessa EU-päätöksiin on kaventunut, niin silti esimerkiksi kansanedustajien avustajajoukko on kasvanut.
Mutta jos kansanedustajat ovat ns. eliittiä, niin millainen kosketuspinta heillä on esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyteen tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ongelmiin? Perussuomalaiset ovat kanavoineet tuon kansanosan näkemyksiä suhteellisen yksinkertaisella retoriikalla ja agendalla. Tony Halme oli tästä oiva esimerkki.
Aiheuttaisiko puhtaasti asiantuntijavetoinen eduskunta tilanteen, jossa terveen maalaisjärjen käyttö päätöksenteossa entisestään vähenisi? Ja löytyisikö siitä porukasta joku sanomaan, että keisarilla ei ole vaatteita?
13. maaliskuuta 2007 kello 10.36
David Seligssonin ajatus listavaalin ja henkilövaalin yhdistämisestä on mielenkiintoinen.
Itse pitäisin kuitenkin puhdasta listavaalia parhaana vaihtoehtona. Ai miksikö? Puhtaasti siksi, että eduskuntavaaleissa on mielestäni ennen kaikkea kysymys politiikan linjasta, ja se lienee puolue- eikä henkilölähtöinen kysymys.
Kun kukin puolue esittelee vaaliohjelmansa, äänestäjä tietää minkälaisia tavoitteita tukee puoluetta äänestäessään. Henkilöä äänestämällä tällaista ”takuuta” ei ole.
Moni ehdokas näyttää ainakin vaalikoneiden mukaan olevan hyvinkin merkittävissä asioissa eri mieltä puolueensa vaaliohjelman kanssa. Mikäli hänet äänestetään eduskuntaan näiden mielipiteiden ansiosta, hän ei kuitenkaan käytännössä pysty niiden mukaan eduskunnassa toimimaan – puoluekuri pitää siitä huolen.
Kunnallisvaalit ovat asia erikseen. Niissä henkilövaalille on enemmän perusteita vaikkapa varmistamassa oman kaupunginosan tai kylän edustus päättävissä elimissä.
13. maaliskuuta 2007 kello 11.10
Unto Hämäläinen kirjoitti:
”En osaa sanoa, milloin esimerkiksi HS-Gallup ilmestyy. Se tieto pidetään lehdessä visusti muutaman toimittajan takana. Oletan, että ennen vaaleja ilmestyy vielä kolme mielipidemittausta – eri tutkimuslaitoksilta ja eri medioissa.”
Muistan HS:n kirjoittaneen tämän vuoden alkupuolella jutun tästä aiheesta. Siinä ilmoitettiin, että kolme gallupia on tulossa ennen vaaleja ja lisäksi jutussa kerrottiin arvioidut ilmestymispäivät ko. gallupien tuloksille.
Miksi Unto ei tiedä näitä päivämääriä, vaikka ne on kirjoitettu julkisesti HS:ssa kaiken kansan nähtäväksi?
Tämän jutun ja ”paljastuksen” tarkoituksena oli nimenomaan viedä pohja siltä, että epämiellyttävän gallupin tuloksia ei uutisoitaisi ollenkaan.
13. maaliskuuta 2007 kello 11.14
Blogimaestro Perässähiihtäjä tuo esille Tuija Braxin näkemyksiä vaalirahoituksesta. Hyvä! Olen läpinäkyvyyden vankkumaton kannattaja. On erittäin harmillista, että kampanjoinnista on tullut taloudellinen kilpavarustelu. Sen osoituksena lienee se, että syvimmät keskustelut käydään markkinoinnista ja vaalirahoista. Toki keskustelu vaalirahoituksestakin kiinnostaa erityisesti pienempiä puolueita, samoin kuin esimerkiksi joidenkin vaalipiirien korkea äänikynnys.
Kannatan kaikkea avoimuutta vaalirahoituksessa. Sen sijaan rahoituskatto ei ole realistinen. Se haastaa aina joitakin yrittämään jotain uutta tapaa kiertää asiaa. Sen sijaan selkeä ”kirjanpito” kaikesta vaalirahasta antaa kaikkien kukkien kukkia, avoimesti.
Kuka ehdokkaista pystyisi siihen jo nyt? Minulla jokainen kuitti on tallessa ja todistaa, että kampanjointi on kallista!
Hyvää loppukiriä kaikille ehdokkaille!
13. maaliskuuta 2007 kello 11.14
Noin yleisellä tasolla yksittäistapauksiin viittaamatta, uskooko joku todella, että kaksoislaskutuksen ja veronkierron ehdottaminen pulpahtaa spontaanisti mieleen ensi kertaa jotain pikkusummaa käsiteltäessä. Eiköhän kyseessä ole pikemmin vuosikausina kypsynyt ”maan tapa”, joka näyttää historian valossa pesiytyneen yllättävän korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevienkin keskuuteen. Kyseessä on tämä ns harmaa talous/ raha, jonka perkaamista ei Ben Zyskowicz’in ja Markku Hirvosen lisäksi moni ole viime aikoina esiin tuonut. Siinä sitä kuitenkin riittäisi jakovaraa vaikkapa uskottavan maanpuolustuksen rahoittamiseen.
13. maaliskuuta 2007 kello 11.31
Mukavaa lukea, että (euromäärältä) suuri kampanja ei ole tärkeintä. Moni ehdokas katselee ihmeissään kymmeniä tuhansia euroja maksavi mainossarjoja, jokapäiväisiä lehti-ilmoituksiä ja muita bussimainoksia. Tärkeintä on kuitenkin tavata tavallisia ihmisiä, kuunnella ja keskustella. Sillä ei pääse eduskuntaan, mutta se antaa molemmille osapuolille paljon. Ei voi olla oikein että eduskuntapaikka on ostettavissa…
13. maaliskuuta 2007 kello 11.49
Jorma Elorannalle
Kirjoitit, että ”Muistan HS:n kirjoittaneen tämän vuoden alkupuolella jutun tästä aiheesta. Siinä ilmoitettiin, että kolme gallupia on tulossa ennen vaaleja ja lisäksi jutussa kerrottiin arvioidut ilmestymispäivät ko. gallupien tuloksille.
Miksi Unto ei tiedä näitä päivämääriä, vaikka ne on kirjoitettu julkisesti HS:ssa kaiken kansan nähtäväksi?
Tämän jutun ja “paljastuksen” tarkoituksena oli nimenomaan viedä pohja
siltä, että epämiellyttävän gallupin tuloksia ei uutisoitaisi ollenkaan. ”
Jorma Hyvä
Muistat sikäli oikein, että tällainen juttu on tosiaan ollut. Siinä kerrottiin, että Helsingin Sanomissa on päätetty jo hyvissä ajoin, milloin gallupit tehdään ja milloin ne julkistetaan.
Sitä vastoin siinä jutussa ei julkistettu niitä päivämääriä, jolloin mittauksia tehdään ja jolloin niiden tulokset julkistetaan. Näiden asioiden julkistaminen etukäteen ei ole tapana. Ja syynä on se, ettei esimerkiksi puolueille tulisi houkutusta yrittää vaikuttaa mittauksiin niiden tekoaikana tai yrittää ennakoida tuloksia.
Ymmärrän hyvin kiinnostuksen mittauksia kohtaan, ja senkin ymmärrän, että 11 päivän tauko mittausten julkistamisen välillä on pitkä aika odottaa, mutta maltetaan, maltetaan…
Perässähiihtäjä
13. maaliskuuta 2007 kello 11.59
Minusta on käsittämätöntä, että HS panttaa galluptuloksiaan johonkin tiettyyn ajankohtaan. Tarkoittaako tämä sitä, että HS haluaa ja yrittää vaikuttaa mielipiteisiin jossakin sille sopivassa ajankohdassa? Mitä tämä on? Mielestäni tilanteen pitäisi olla sellainen, että puolueeton media julkaisee heti käteensä saamansa galluptuloksen ilman, että sillä on tarkoitusperiä saavuttaa jotakin tuloksellaan. Jos HS:llä on jokin strategia tulostensa julkistamisensa suhteen, silloin sillä on myös oma käsitys vaalin lopputuloksesta. Näin asiat eivät voi olla.
13. maaliskuuta 2007 kello 12.06
Asia selvä. Niin se muisti pettää, sillä voisin vaikka vannoa nähneeni päivämääriä ko. jutussa.
Tänäänhän tulee Nelosen vaalitentti telkkarista, joten samaa konsernia olevan HS:n gallupit julkistettaneen kyseisen ohjelman yhteydessä… Puhdas arvaus.
13. maaliskuuta 2007 kello 12.10
Ihmetyttää tietynlainen välinpitämättömyys sekä istuvien kansanedustajien että uusien ehdokkain taholta, joka liittyy kansalaisten pieniin työeläkkeisiin. Toisaalta ihmeteltävän nöyrästi pienellä (työ)eläkkeellä olevat hyväksyvät nykyisen merkittävän epäoikeudenmukaisuuden tulonjaossa yhteiskunnassamme.
Ehkä kysymyksessä on lähinnä maan hiljaisten asia, jotka eivät saa omaa ääntään kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa. Äänestäminen ei ole tuottanut tulosta. Turhaudutaan ja väsytään. Hiljaisen suuren enemmistön tarpeet jäävät helposti huomaamatta ja hoitamatta.
Työeläkkeiden määrän lisäämisessä ei välttämättä ole kysymys eläkkeen suuruuden korottamisesta, vaan niiden saavutettujen etujen täysimääräisestä palauttamisesta, jotka heiltä yhdeksänkymmentä luvulla haluttiin ottaa pois.
Ihmetyttää myös, kuinka vanheneva väestö kykenee huolehtimaan pitkään itse itsestään, jos terveydenhoidosta ja ravinnon saannista vuosien varrella, on jouduttu tinkimään julkisten terveyspalvelujen heikon saatavuuden ja omien tulojen vähyyden seurauksena?
Jokainen meistä vanhenee ja kaukaa viisas äänestää viisaasti. Vihreät ovat osoittaneet vastuullista politiikkaa vähävaraisia kohtaan, mutta korjauksen työeläkkeisiin tulisi tapahtua jo ensi vaalikaudella.
Äänestämällä annamme samalla valtuutksen edustajaille tehdä myös ‘kipeitä’ päätöksiä. Siinä mielessä heidän korkeaa palkkatasoaan voi pitää ansaittua.
13. maaliskuuta 2007 kello 12.14
Vaalitori oli onnistunut tapahtuma. Minusta on olennaisen tärkeää, että kaupunkiympäristöjen julkiset paikat tarjoavat äänestäjille hallitun mahdollisuuden ehdokkaiden todelliseen kohtaamiseen. Helsingissä monet kauppakeskukset eli keskeisinä pidettävät julkiset tilat eivät osallistu demokratian mahdollistamiseen ollenkaan, miksi? Sunnuntaina Kannelmäen markkinoilla ”vaalialue” oli pieni rajattu läntti kulmassa, erotettuna muusta markkinasta. Tämä asetelma vain korosti halua politiikan marginalisointiin. Kauppakeskukset pystyvät myös poliittiseen vaikuttamiseen esimerkiksi lupien muodossa: vaikkapa varsinaista vaalipäivää edeltävän lauantain antaminen vain yhden puolueen käyttöön on tällaista vaikuttamista. Tutkiiko media mahdollista vallankäyttöä näiltä osin?
13. maaliskuuta 2007 kello 12.26
Maailman nopein kansa?
Suomen voitokas päivä 18.03 2007?
Aamulla Australiassa formulat starttaavat kisaan. Kannustetaan Kim ja Kovalainen voittoon, on hienoa nähdä kaksi suomalaista huipputalleissa yhtäaikaa. Mahdollisuuksia on todella hyvään menestykseen ja jännitystä riittää.
Formuloiden jälkeen on kiva lähteä reippailulle äänestyspaikkaa kohti ja käydä äänestämässä Suomi voittoon. Illalla seurataan vaalituloksia ja varmistetaan Suomen voitto. Kyllä, totisesti Suomen kansa on maailman nopein kansa. Mahdollisuus voittoon maapallon kummallakin puolella, samana päivänä.
Sano: KYLLÄ 29
Perussuomalaisten Uudenmaan vaalipiirin
Kansanedustajaehdokas
Jyrki Vaskela
http://personal.inet.fi/koti/vaskela
13. maaliskuuta 2007 kello 13.12
Minusta vaakikultturimme alkaa jo nyt muistuttaa aivan liiaksi sirkusta muutenkin. ”Panem et circenses” sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Tätä linjaa me sovellamme jo aivan orjallisesti.
Mielestäni erilaisten gallupien käyttö on toki sallittua, mutta ei välttämättä suotavaa laajassa mittakaavassa, kun kyseessä ovat merkittävät valtiomme kannalta suuret vaalitapahtumat.
Innkokas gallupointi ja erilaisten vaalikoneiden näpräily alentaa entisestään meidän äänestäjien halua ja viitseliäisyyttä käyttää omia aivojamme.
Riman uli mennään tunnetusti siitä, mistä rima on alimmillaan.
Minusta puolueet tekisivät huiman palveluksen itselleen ja äänestäjilleen, kun sopisivat keskenään ennen vaaleja, etteivät käytä laisinkaan mainos- ja/tai viestintätoimistoja ideoimaan ja laatimaan puolueittensa ”ohjelmia” vaaleihin.
Olisi virkistävää nähdä ja kuulla puolueitten ja kansanedustajaehdokkaitten toimivan, esiintyvän ja puhuvan aivan omana itsenään. Omista lähtökohdistaan, ilman muiden tarjoamia kainalosauvoja ja liturgioita.
Uskon, että silloin esim. eduskuntamme kansanedustajakuvagalleria olisi varsin eri näköinen. Jopa puoluekartassakin voisi huomata uusiutumista.
13. maaliskuuta 2007 kello 13.19
Minusta näyttää siltä, että Juhani Luhtanen menetteli tässä asiassa selkeästi väärin, jos hän maksoi ilman veroja laskun. Voi olla, että kyseessä oli vahinko. Ei graafikkokaan tainnut olla puhdas pulmunen, kun hän sattumoisin näin vaalien alla toi asian esille. Nythän koko kohu on lehdistössä ennakkoäänestyksen ja vaaliviikon ajan, mutta asia saadaan todennäköisesti selvitettyä vasta vaalien jälkeen.
Kohulla on siis ollut tarkoitus vahingoittaa Leena Luhtasta. Toivottavasti viimeistään vaalien jälkeen saadaan selvyys asiaan.