Archive for the ‘Kaupat’ Category

Muotiviikko Manhattanilla

Maanantai, Syyskuu 14th, 2009

Terveiset New Yorkista! Olen täällä lomalla, mutta koska kaupunki kuhisee ja vilisee nyt muotiviikon takia muotia ja muoti-ihmisiä ja muoti-ilmiöitä, on pakko laittaa pari sanaa.

Ensinnäkin viime torstaina oli Anna Wintourin ja Voguen ideoima muoti-ilta. Vaikutti siltä, että koko Manhattan oli saatu mukaan tempaukseen. Ympäri kaupunkia muotiliikkeet pitivät ovensa auki myöhään, niissä oli kaikenlaista ohjelmaa, ja niissä tarjoiltiin viiniä ja juustoa. Joko laman tai muoti-ihmisten linjojen takia tarjoilukoko juustotarjottimilla näytti olevan muru. Söin siis pari juustonmurua. Lisäksi nautin pari pitsapalaa. Ne olivat postimerkin kokoisia. Kirjaimellisesti.

Olin ajatellut piipahtaa ensin alkuillasta Madison Avenuella Barneys-tavaratalossa − tuttu korusuunnittelija esitteli siellä tuotteitaan − ja jatkaa sitten muualle. Jossain päin Manhattania liikkeissä pyörivät nimittäin Rihannat, Justin Timberlaket, Sienna Millerit, Charlize Theronit ja muut.

Lacosten kevät 2010
Lacosten ensi vuoden kevätmallistoa. Kuvat Eric Thayer / Reuters ja Frazer Harrison / Lehtikuva.

Barneysin seitsemännessä kerroksessa oli yllättäen verrattoman hauska ohjelmanumero. Kolme huippumallia (muiden muassa suosikkini Hanne Gaby Odiele) käveli vaaterekkien väliin improvisoidulla catwalkilla, ja mallit nappasivat myös katsojia mukaansa lavalle.
Monen nuoren tytön (ja parin pojan) unelma täyttyi ja posket punoittivat, kun he pääsivät, vaikka ihan omissa vaatteissaankin, huippumallien kanssa samalle catwalkille.

Kun kaverin korut ja huippumallien tavisnäytös oli katsottu ja olin jo matkalla ulos, minua alkoi väsyttää. Kohdalle sattui naisten kenkäosasto ja pehmeä sohva. Istuin siihen. Jäin siihen.
Miten olisin voinut mennä mihinkään, kun en saanut silmiäni irti ohi virtaavasta muoti-ihmisten massasta. Mikä tyylien kirjo! Miten paljon yritystä! Miten paljon huteja ja osumia. Tyylikkäitä ja tyylittömiä ihmisiä, joista jokaista katseli ilokseen. Mikään muotinäytös maailmassa ei voi olla samalla tavalla kiinnostavaa katsottavaa. Eri tavalla tietysti voi.

Sitten paikalle tuli Iman, entinen huippumalli ja David Bowien vaimo. Hän oli pukeutunut varman päälle: musta jakku, musta toppi, mustat trikoot ja mustat stilettokorkosaappaat.
Iman on yhä yli 50-vuotiaana niin kaunis, että siinä on jotakin epätodellista. Mutta ei hän oikein osannut kävellä saappaillaan. Tai ainakin kävely näytti vähän vaikealta.
Muuten en olisi ehkä edes huomannut Imanin konkottelua, mutta kun satuin olemaan juuri kenkäosastolla.

Eilen aamulla oli Lacosten näytös. Ehkä vaatteissa ei ollut mitään erityisen ihmeellistä, mutta leveät housut, vanhanaikaiset naiselliset uimapuvut ja terveysjalkineita muistuttaneet kengät olivat hienoja. Ja US Openin takia show tuntui tietenkin ajankohtaiselta.
Näytöksen loppu oli piristävä kuin lasillinen kylmää lemonadea. Kaikki mallit kävelivät lavalle keltaisissa vaatteissa. Vaikea tietysti sanoa, mutta ehkä juuri he toivat mukanaan auringon, sillä sateisen viikon jälkeen täällä paistoi eilen kirkkaalta taivaalta.

David Beckham paljastaa taas

Perjantai, Kesäkuu 12th, 2009

Eilen Lontoossa oli kuvista päätellen oikea kansanjuhla, metrolakosta huolimatta, kun jalkapallotähti/multimiljonääri/seksisymboli/Giorgio Armanin ystävä/kultamuna David Beckhamin uudet alushousukuvat paljastettiin. Paikkana oli kuulu Selfridgen tavaratalo Oxford Streetillä Lontoossa, ja Beckham alushousuineen esiintyi tavaratalon fasadiin ripustetussa parinkymmenen metrin korkuisessa kuvassa.

Tähti oli itse paikalla jakamassa nimikirjoituksia 300 etukäteen valikoidulle fanille, tosin täysissä vaatteissa. Jalkapalloilijan laivastonsininen puvukin oli toki Armanin mallistosta.

beckham-ea.jpg
David Beckham paljastaa jälleen parhaat puolensa. Kuvat Armani.

Armanin muotitalo on jo toistamiseen palkannut Beckhamin mallikseen, eikä se ole mikään ihme. Kuka muu pystyy tuottamaan pikkuhousuille samanlaisen mediahuomion.

Tällä kertaa Beckham on kuvissa kietoutunut alushousujen lisäksi myös köyteen. Mitä pidätte tuloksesta? Ovatko ne vuoden urheilukuvat?

Tuoretta tavaraa Stockmannilla

Torstai, Toukokuu 28th, 2009

Tänä aamuna lehdessä oli ilmoitus, että Stockmannilla on jälleen avautunut vuosittainen nuorten suunnittelijoiden ja pienten merkkien myyntinäyttely. Mukana on 35 mallistoa: vaatteita, koruja ja tällä kertaa myös muotoilua. Tapahtuman nimi on Sprouts, ja sen suunnittelussa ovat olleet mukana Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat.

Menin heti aamusta katsastamaan tarjonnan. Niinhän keittiömestaritkin tunnetusti tekevät: torille tai tukkuun on mentävä aikaisin, että saa tuoreimman ja parhaimman tavaran.

antti_asplund_kirsi_nisonen.jpg
Antti Asplundin raitoja ja Kirsi Nisosen paljetteja myydään nyt Stockmannilla.

Tällä kertaa esillepano ei ole yhtä näyttävä kuin viime vuonna. Silloin koko tapahtuma oli sijoitettu korkealle lavalle. Nyt ollaan lattiatasolla, ja kaikki näyttää vähän arkisemmalta. Taideteollisen korkeakoulun uniikkikappaleet ovat kuitenkin esillä hauskassa levypömpelissä.

Tarjonta ja valikoima on sen sijaan vielä parempi kuin viime vuonna. Kiinnostavia ovat esimerkiksi Coston hatut, Dustyn miesten trikoovaatteet, I know why no:n suikalemekot, Maria Matintytär Maattolan Suomen muotoiset kaulakorut, Kirsi Nisosen paljettipäähineet, Antti Asplundin raidalliset mekot ja hameet, Zagros Hatamin neppisautojen malliset keraamisen korut, sekä Elina Aallon rullakaihtimet, joiden avulla ikkunalleen pystyy luomaan näkymän kuin olisi Tukholmassa, Tokiossa tai Pariisissa.

Oli myös hauska huomata, että moni nuori suunnittelija pyrkii eteenpäin ihan tosissaan. Käyntikortit oli teetetty ja erinomaiset nettisivut ovat valmiina.

Mukana oli yllättävän monta merkkiä, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Samaan aikaan paikalla pyöri myös vanha tuttuni, joka aikoinaan veti Muoto-lehteä. Hänkin sanoi, ettei suoralta kädeltä tunnista kaikkia mallistoja. Minusta Stockamannilla on onnistuttu, kun muotia ja muotoilua työkseen seuraavillakin on tapahtumassa löytämisen iloa.

Aamulla rekkien välissä pyöri myös monta mummoa, jotka innoissaan tutkailivat nuorten suunnittelijoiden luomuksia. Siinä taisi olla sitä samaa löytämisen iloa.

Teetä tyylillä

Maanantai, Huhtikuu 27th, 2009

Lauantaina oli hieno kevätpäivä, myös siinä mielessä, että löytyi uusi teemyymälä.

Fredrikinkadulla numerossa 55 on avattu teekauppa. Se on pieni harvinaisuus Suomessa: läpikotaisen tyylikäs, mutta myös tunnelmallinen. Ja siellä on herkullinen teen tuoksu.

Koko teenostokokemus on elämys. Asiantunteva myyjä haistattaa teelaadut ja luettelee, mitä kaikkea teessä on. Lopuksi hän kirjoittaa teepussiin mustekynällä, mitä teetä pussissa on.

(lisää…)

Kenzon venäläinen veto

Perjantai, Maaliskuu 13th, 2009

Tätä Pariisin muotiviikolla ei vielä ollut nähtykään. Nimittäin Venäjää. Kenzon näytös oli suoraan sieltä kutsukorttia (puhallettava maatuskanukke), musiikkia (koosteesta puuttui vain Alla Pugathsovan Miljoona ruusua) ja vaatteita myöten. Ja tästä kaikesta muodostui aivan erinomainen – ja erilainen -paketti.

kenzo1.jpg
Upea kukkavillatakki oli Kenzon shown helmiä. Ylipäätään näytöksessä oli rohkeita värejä ja kiinnostavia kuvioita. Kaikki kuvat Leena Aro.

Kenzo on ollut viime vuodet alamaissa. Mallistoista ei ole jäänyt oikein mitään mieleen.
En ole aiemmin nähnyt Kenzon näytöksiä paikan päällä Pariisissa, mutta koska merkillä on nyt liike Helsingissä, ajattelin pistäytyä. Olipa onni, että tulin. Suunnittelija Antonio Marras oli tehnyt hyvän malliston.
Hetkittäin jopa huippuhyvän. Ikään kuin Kenzo olisi herännyt eloon.

Venäläistä teemaa oli mallistossa käytetty hauskasti ja värikkäästi. Silkkeihin oli painettu fragmentteja venäläisten rakastamista kukkahuiveista ja venäläissotilaiden mantteleihin oli yhdistetty tsaarin armeijan univormujen hakasia.
Turkista oli käytetty paljon: hihansuissa, helmoissa, hatuissa.
Saappaat ovat varmasti venäläisten itsensäkin mieleen. Ne ovat valtavan korkeita, mutta saavat jalan näyttämään pieneltä. Yläreunassa on turkissomiste.

kenzo2.jpg
Kauden kiinnostavin toppatakki ja venäläistä sotilashenkeä.

Näytöksessä oli pitkä kukkavillatakki, jonka näkeminen riitti syyksi tulla näytökseen. Se yksin oli pieni muodin ilotulitus.
Marras oli myös suunnitellut 1920-luvun avantgardismin henkisiä kuoseja. Niissä oli vaikuttavat värit. Yksi mekko oli koristeltu paljetein, mutta vain takaa ja vain alahelmasta. Chic!
Toppatakkia ei ole helppoa saada näyttämään upealta, mutta Kenzo esitteli topan, joka oli tämän muotiviikon hienoin. Siinä oli ruutua ja raitaa, ja korkea kaulus ja pallomainen alaosa. Se oli 2000-luvun maatuskatyyliä.

Yksi vaatteista olisi kuitenkin kannattanut jättää takahuoneeseen. Lavalle ilmestyi näytöksen puolivälissä valkoinen villamekko, jonka somisteeksi oli kudottu pihlajanmarjoja. Tähän kokoelmaan se ei sopinut, mutta kuten vieressäni istunut kollega huomautti: Suuren käsityölehden päätoimittajalle on saatava siitä tieto ensi tilassa. Sillä vanha sanonta kuuluu: kaikelle on paikkansa.

Otetaan lähituntumaa

Torstai, Maaliskuu 12th, 2009

Chanelin näytöksen jälkeen lähdin kaupungille. Halusin nähdä, kun siihen on Pariisissa oiva mahdollisuus, miten muotitalojen vaatteet on tehty ja miltä ne näyttävät ihan läheltä. Että ovatko näytöksessä ohi kiitävät luomukset yhtä hienoja myös mikroskooppisesti tarkasteltuna.

Oli ja ei. Esimerkiksi yksi tämän kevään Chanelin takeista oli tyylikäs lavalla ja kaupassakin mallinuken yllä, mutta kun sitä katsoi tarkasti, eihän siinä ollut edes vuorta. Hinta oli silti hunajainen: 3500 euroa.
Sen sijaan kevätmallistoon kuulunut yläosa, jossa oli suuret romattiset espanjalaistyyppiset pitsihihat, oli vaikuttava läheltäkin. Pitsit olivat hurjan hienoa työtä.

Sain tutkimusmatkalle seuraksi suomalaisen rouvasihmisen, joka oli tullut kaupunkiin pikapyrähdykselle. Hän oli jo löytänyt aamun aluksi Issey Miyaken uudesta liikkeestä rue Royalilta huivin ja jakun, ja pyytänyt ja saanut niistä alennusta. Minulle eikä ehkä myyjällekään ihan selvinnyt mistä syystä, mutta aina näköjään kannattaa tinkiä.

Painelimme Pariisin tunnetuimmalle ostoskadulle rue Saint-Honorélle. Siellä ovat tärkeimpien muotimerkkien myymälät. Kävimme alkulämmittelynä Paul Smithillä ja Sergio Rossilla, mutta vasta Lanvinilla pääsimme asiaan.
Kokeilin miesten kaupassa paria pukua. Niissä oli mahtava malli ja originelleja rypytyksiä, housuissa vähän liikaakin. Materiaali oli niin pehmeää villaa, että se päällä olisi voinut mennä nukkumaan. Olisin ilman muuta halunnut toisen puvuista, mutta hinta oli yli 2000 euroa.
Puvusta oli niin vaikea erota, että rouva lupasi mennä kanssani kahvilaan korvaukseksi.

Seuraavaksi menimme kadun yli naisten Lanvinille. Rouvalle löytyi heti kolme asua. Kaksi pikkumustaa sekä jumalainen petrolin värinen toppi.
Lanvinilla näki, miltä huippumuoti saa naisen näyttämään. Naiselta, jollainen jokainen nainen haluaa näyttää.
Rouva totesi, että Lanvinin vaatteiden paksut silkkikankaat ovat armollisia: ne hoikentavat ja korostavat naisen parhaita puolia. Eikä hän tarkoittanut luonnetta.

Toinen pikkumustista oli sellainen veistos, että ystäväni oli todella vaikea erota siitä. Kangaskin oli jotakin huippumodernia puuvillaa yhdistettynä paksuun silkkiin. Mutta hinta: 2000 euroa.
Lupasin lähteä ystävän kanssa kahvilaan lohdutukseksi.

Päädyimme mutkan kautta hotelli de Crilloniin. Oi niitä peilisaleja ja upottavia samettituoleja.
Tarjoilija toi eteemme leivoskärryn, jonka veroista en ole nähnyt kuin Pietarin Astoria-hotellissa (siellä se oli vielä parempi, koska alatasolla oli myös hedelmäsalaattia ja jäätelöä!).
Rouva otti kakkua. Se selvästi lohdutti. Minä otin appelsiinilla maustettua kaakaota. Se oli juuri niin hyvää kuin tarjoilija oli mainostanut, eli kaupungin parasta.

Korkeassa peilisalissa sitten mietimme sitä, pitäisikö rouvan myydä asunto ja ostaa sittenkin se mekko.

Kotikäynti

Sunnuntai, Maaliskuu 8th, 2009

Lauantaina Pariisissa oli monen kiinnostavan muotitalon näytökset, mutta silti juoksimme yhdessä välissä suomalaisporukassa suomalaiskohteeseen. Helsingissä ja Pariisissa putiikkiaan pitävä tekstiilisuunnittelija Johanna Gullichsen oli keksinyt oivan idean. Hän oli avannut uuden kotinsa ovet, ja siellä oli esillä Johannan ja vaatesuunnittelija Anna Ruohosen yhteistyönä syntyneitä vaatteita, sekä Ruohosen vaatemallistot.

Gullichsenin koti oli näkemisen arvoinen. Se sijaitsee Pariisissa 13. kaupunginosassa 70-luvun talon ylimmässä kerroksessa. Asunnossa on suuret terassit kahdessa tasossa, ja ylimmälle Gullichsen on hankkinut soutulaitteen. Kyllä kelpaa kuntoilla, kun voi samalla katsella Eiffel-tornia.
(lisää…)

Yhteentörmäys Pariisissa

Torstai, Maaliskuu 5th, 2009

Lensin Pariisiin sunnuntaina, mutta hyppäsin saman tien luotijunaan ja reilut puolitoista tuntia myöhemmin astuin junasta Brysselissä. Tosin eri asemalla kuin oli tarkoitus. Brysselissä tuntuu riittävän asemia. Oli noustava toiseen junaan. Tekevälle sattuu.

tiiavanhatapio_1.jpg
Tiia Vanhatapion mallistoa syksylle 2009.

Ilma oli lämmin, ruoho jo aivan vihreää ja seura hyvää. Brysselissä asuva suomalainen ystäväni esitteli pikakelauksella belgilaista elämänmenoa. Kuten sen, että tarhassa, jota kutsutaan kouluksi, on suuremmat lapsiryhmät kuin Suomessa, tai ainakin vähemmän opettajia. Mutta ruokaa pienille tarjoillaan aina kolme ruokalajia. Usein nelivuotiaatkin päättävät aterian juustoihin.
(lisää…)

Tutise Ikea, H&M alkaa sisustaa

Maanantai, Helmikuu 23rd, 2009

Viime viikon lopussa sisustusmyymälät saivat kovan kilpailijan. H&M avasi nettikaupan, jossa vaatejätti kauppaa sisustustavaraa.

Jo pitkään on puhuttu, että muoti ja sisustus lähenevät toisiaan, siis sisustus muotia. Armani myy sisustusta, Zara myy sisustusta. Nyt H&M:n myötä tilanne alkaa ilmeisesti olla se, että muoti ja sisustus ovat yhtä. Koskahan Ikea alkaa myydä muotia?

hm_tuoli_ja_sanky.jpg
H&M tuli ulos vaatekaapista ja valtaa nyt myös kodin sisustuksen. Kuvat Pia Ulin / H&M.

H&M:n verkkopuodissa kaupataan tyynyjä, pyyhkeitä, lakanoita, liinoja. Eikä näytä yhtään hullummalta. Katsokaa itse.

Marimekon uusimmat kuviot

Tiistai, Tammikuu 6th, 2009

Rakastan Marimekkoa. Muotitalo ei koskaan petä. Jos muotirintamalla on muuten hiljaista, Marimekosta tulee varmasti uutisia. Tällä kertaa ne ovat älyttömämpiä kuin koskaan. Ilmiriidassa ovat entinen pääomistaja Kirsti Paakkanen ja uusi pääomistaja Mika Ihamuotila. 

Ihamuotila lupasi ostaa Paakkasen loput Marimekko-osakkeet, mutta ilmoittikin viime viikolla, ettei osta.

ihamuotila-paakkanen.jpg
Mika Ihamuotila ja Kirsti Paakkanen, Marimekon menneisyys ja tulevaisuus, tai toisinpäin. Kuva Sami Kero / HS.

Kuultuaan asiasta Paakkanen alkoi antaa raivokkaita lausuntoja Nizzasta. ”Jos Ihamuotila ei tilanteesta selviä, olen valmis toimitusjohtajaksi.”
Ihamuotila ”on pankkiiri, joka ei tunne vaatetusalaa eikä vähittäiskauppaa”. Paakkanen hämmästeli lehdissä myös sitä, miksi Ihamuotila on palkannut niin monta pomoa.

(lisää…)