Sunnuntaina näin kaksi hyvin erilaista näytöstä. Ensimmäinen oli Gloria-lehden muotinäytös.
Täyttä oli. Neidit ja rouvat ja ne pari miestäkin olivat saapuneet hyvissä ajoin ja istuivat paikoillaan imien kuohuviiniä pillillä pullosta. Lipun hintaa kuului pikkolopullo.
Näytös näytti ammattimaiselta. Oli nousevat katsomot molemmin puolin catwalkia ja videoscreenit ja hyvät valot, sekä onnistuneet meikit ja hiukset.
Glorian päätoimittaja Riitta Lindegren esiintyi näytöksen alussa valtava kukkapanta päässään ja toivotti katsojat tervetulleeksi muotimatkalle. Hän huomautti, että vaikka talousmaailmassa korot ovat alhaalla, Glorian näytöksessä ne ovat korkealla. Takarivistä ei tosin nähnyt, kuinka korkeat olivat päätoimittajan omat korot.
Yleisö näytti viihtyvän.
Illalla menin kavereiden kanssa toisenlaiseen show’hun. Mikael Agricolan kirkossa oli Tuomasmessu. Muotinäytöksissä olen käynyt paljon, mutta tämä oli ensimmäinen Tuomasmessuni. Sielläkin oli täyttä ja yleisö näytti viihtyvän.
Luulin meneväni konserttiin, mutta tämä oli jotakin ihan muuta. Kyllä laulu soi ja soitto raikasi, mutta tilaisuus olikin uudenlainen jumalanpalvelus.
Ilta oli täynnä ohjelmaa. Vähän väliä jollakin oli asiaa alttarille. Esimerkiksi yksi mies kävi tunnustamassa, että ei ole tehnyt kotitöitä, ja yksi rouva, että on ollut huono äiti.
Sitten luettiin rukouksia, joita paikalla olleet kävivät kirkon takaosassa kirjoittamassa paperille (paperiin sai erikseen merkitä, jos ei halunnut, että se luetaan ääneen).
Suurta suosiota näytti saavuttavan myös rukoilu esirukoilijoiden kanssa. Kansaa virtasi kirkon etuosaan, ja moni lähti kirkon vapaaehtoisten avustamasta rukoiluhetkestä kyyneleet silmissä.
Tyyli oli tietysti erilainen kuin Glorian näytöksessä. Täällä esiinnyttiin toppakengissä, liukuesteissä, kantositeissä. Meikkiä oli toki kirkkokansallakin, ja yhdellä rouvalla valtava tekotukasta koottu poninhäntä.
Mukana oli myös monta uutuutta, kuten alkoholitonta viiniä ja gluteiinittomia öylättejä ehtoollisella.
Kun pastori julisti messun päättyneeksi, vieressä ollut nuori pariskunta vaihtoi pari sanaa ja nauroi vähän. Se ei miellyttänyt edessä istunutta rouvaa - sitä samaa joka oli käynyt alussa hurskaasti tunnustamassa syntinsä äitinä. Hän sihahti jotakin hampaidensa välistä ja loi pariskuntaan murhaavan katseen.
Kirkko näköjään voi muuttua, ihminen ei.
