Kello on pyörähtänyt yli puolen yön. On siis virallisesti vuoden 2009 viimeinen päivä.
Rakas ystäväni oli juuri kylässä ja laittoi herkullista keittoa. Siinä oli papuja ja porkkanaa, ei sen kummempaa, mutta kun on taito hyppysissä, niin tulos on suussa sulava.
Keittoa hotkiessamme puhuimme muodista ja muodin maailmasta, kun se on intohimomme. Summasimme vähän mennyttä vuotta.
Hänen lähdettyään jatkoin itsekseni. Jos jotain on kuluneista 12 kuukaudesta jäänyt mieleen, niin mallien laihuus, bloggaajat ja talouskriisi jäljet muodin maailmassa. Kaikissa kolmessa on menty aika pitkälle.
Muotitalojen käyttämät mallitytöt ovat – suunnittelijoiden pienennettyä mallikokoja entisestään – niin laihoja, ettei se enää ole tervettä. Kun mallimaailman huipulle tullaan hyvin nuorena, tytöllä saattaa vielä olla pienimpiinkin mallikokoihin sopiva vartalo. Mutta kun ikää tulee vähän lisää, alkaa tulla myös muotoja. Laihimmillekin.
Syksyllä Pariisiin muotiviikolla alkoivat näkyä tämän minikokoisen trendin tulokset. Jotkut huipputytöt olivat ylittäneet rajan. En tiedä, mitä lääkärit sanoisivat, mutta maallikon silmään he näyttivät sairailta. Eikä syy tosiaankaan ole mallien, jotka yrittävät vain toteuttaa muodinluojien vääristyneitä ihanteita.
Jos jotain saisi toivoa, näin vuoden vaihtuessa, niin suurempia kokoja näytösvaatteisiin eli edes vähän järkeä tähän järjettömään menoon.
Toinen vuoden ilmiö ovat olleet bloggaajat. Ensimmäistä kertaa muotitalojen pr-väki on istuttanut heidät näytöksissä tärkeimpien muotilehtien toimittajien viereen tai jopa paikoille. Bloggaajia ollaan valmiita mielistelemään ja hyysäämään, sillä muotitalot ovat huomanneet, että mitä ikinä bloggaajat kirjoittavat, se jää internettiin pysyvästi. Ikuisesti.
Ja mitä ilkeämmin he kirjoittavat, sitä varmemmin kommentit nousevat googlen hierarkiassa ylöspäin, ja sitä varmemmin moni ne lukee.
Jotkut näistä uusista mediatähdistä ovat vasta lapsia, yksi kuuluisimmista on 13 vuotta vanha. On tietysti hienoa, että muodin sisäpiiri laajenee ja tieto mallistoista leviää yhä nopeammin – kuvat näytöksistä jopa kesken näytösten. On hienoa, että jokainen voi blogien välityksellä lukea muodista, ja on hienoa, että kuka tahansa voi kirjoittaa muodista.
Mutta jos jotain saisi toivoa, niin sitä, että nämä nuoret bloggaajat saisivat kasvaa rauhassa aikuisiksi, opiskella vähän, ja päästä sitten istumaan sinne eturiviin. Pitäähän ihmiselle jäädä jotain tekemistä aikuisenakin.
Vai kuulostankohan minä nyt ihan vanhanaikaiselta? Se jos mikä on muodin maailmassa ehdottomasti out!
Vuoden suurin, vaikuttavin ja läpitunkevin ilmiö muodissakin on ollut talouskriisi ja lama. Melkein kaikki muotitalot ovat olleet vaikeuksissa, ja Christian Lacroix sekä Yohji Yamamoto menivät konkurssiin.
Kalliit muotikaupat olivat pari viikkoa sitten Pariisissa ja pari kuukautta sitten New Yorkissa käydessäni tyhjinä.
Toivoisinkin sellaista, että muotitalot ottaisivat opikseen. Uuden nousukauden alkaessa ne voisivat alentaa hintojaan vähän järkevämmälle tasolle ja parantaa tuotteidensa laatua. Kuka haluaa maksaa huippuhintaa vaatteesta, joka on tehty pennipalkalla Kiinassa?
Menipä vakavaksi, näin vuoden lopuksi. Siitä huolimatta oikein hyvää, hienoa, makoisaa ja valoisaa uutta vuotta!
Toteutukoon teidän toiveenne,
Sami
31. joulukuuta 2009 kello 2.49
Kiitos kirjotuksestasi Sami!
Olen kanssasi samaa mieltä. Kummallista tosiaan, että muodinluojat tahtovat esitellä sairaan laihoja ihmisiä, kun terveen painoiset mallit ovat usein paljon kauniimpia ja oikein huokuvat TERVETTÄ hyvää oloa. Olemushan on yksi tärkein kauneuteen vaikuttavista tekijöistä, ei paino ensisijaisesti.
Itsekin olen kiinnittänyt huomiota bloggaajien nousemiseen muodin maailman hierarkian tikapuilla. Lukioiden on varmaankin helpompi samaistua blogien kirjoittajiin, joiden tuntee ehkä olevan lähempänä tavallista tallaajaa ja jotka sanovat suoran mielipiteen esittelemistään tuotteista, toisin kuin periaatteessa kasvoton muotilehti, jonka kanssa ei voi vuorovaikuttaa.
Pystyn myös nyökkäilemään kommentillesi, jossa toivoisit muotitaloilta järkevämpiä hintoja ja myös jotain pohjaa niille. Itsekin toivoisin merkkituotetta ostaessani, että tekisin tällöin eettisen valinnan ja hankkisin aitoa italialaista, ranskalaista etc. käsityötä. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että pohjaton ahneus, josta talouskriisikin lienee syntynyt, näyttää vaivaavan myös arvon suunnittelijoita ja muotitalojen omistajia.
Hauskaa uutta vuotta kaikille!
31. joulukuuta 2009 kello 5.32
Hei ja terveisia New Yorkista!
Olen samaa mielta kanssasi siita, etta toki New Yorkin isot muotihuoneet ovat loistaneet tyhjyyttaan tana laman vuonna, mutta se ei silti ole vaikuttanut ihmisten muodikkuuteen. Mielestani ihmiset ovat kayttaneet entista enemman mielikuvitustaan ja luovuuttaan kehittaakseen oman tyylikkaan tyylinsa ainakin taalla Manhattanilla. Nakeehan sen myos NY Timesin ”katumuotikuvaaja Bill Cunninghamin viikottaisista kuvista”. Edella mainittuun muodikkuuteen paastaan myos siten, etta valittomasti kun liikkeisiin tulee alennusmyynti sinne hyokataan joukottain – mika nakyi mm. tanaan Columbus Circle’in J. Crew kaupassa ja ostetaan sita mika on seka kestavaa etta muodikasta etta persoonallista. Ja siten, etta kaydaan tarkkaan lapi ns. vintage kaupat eli thrift shopit, AKA vanhojen vaatteiden kaupat (esim. Housing Works tai Tokyo Joe), joissa myydaan myos erittain kuuluisien suunnittelijoiden vaatteita polkuhintaan. Itse asiassa katumuoti on talla hetkella mielenkiintoisempaa ja persoonallisempaa kuin koskaan ennen viime 20 vuoden aikana. Sanottakoon viela se, etta em. vanhojen vaatteiden kaupasta hankittuista vaatteista kerrotaan ylpeasti ystaville ja niiden yhdisteleminen seka uusien etta omatekemien huivien/hattujen kanssa ”is totally cool.”
31. joulukuuta 2009 kello 12.19
Ilahduttavan tervehenkinen kirjoitus!
1. tammikuuta 2010 kello 12.34
Hieno kirjoitus Sami! Upeaa uutta muotivuotta – Bonne Année 2010!
6. tammikuuta 2010 kello 5.09
Monesti muotiblogeja lukiessa unohtuu, että nämä blogit
tarjoavat juuri sitä mitä ihmiset kaipaavat piristykseksi arjen keskelle: glamouria ja pintaliitoa.Se että 13-vuotiaat, Tavi Gevinsonin tapaiset pirpanat istutetaan New Yorkin muotiviikkojen eturiviin kertoo nykymaailman viihteellistymisestä. Ennen 13-vuotiaiden katsottiin kuuluvan koulun penkille opiskelemaan algebraa tuulipuvut päällä sen sijaan, että he nilkuttaisivat kouluun Guccin korkokengissä päivittäien samalla blogiansa kännykällään. Jos 13-vuotiaat ovat jo tämän muotibloggaajan tapaisia pintäliitäjiä, tulee miettineeksi miten he näkevät maailman täysi-ikäistyttyään..
7. tammikuuta 2010 kello 20.44
mielestäni lehdet voisivat laittaa liian laihoista malleista otetut kuvat pannaan. lueskelinpa tuossa yhtä suomen kielistä läpyskää, ja siellä oli näytöskuvia joista tuli huono olo. ei ole tervettä, ei alkuunkaan
en tiedä kuka niitä haluaa nähdä. jos näkyvyys kärsisi, niin ehkä asenteet muuttuisivat.
blogeissa on paljon hyvää, mutta myös niin hrivittävän paljon kaikkia negatiivisia ilmiöitä.
vuosi vuodelta käy asiat monimutkaisemmiksi .\\\’D
9. tammikuuta 2010 kello 18.44
Mahtava muotivuoden kiteytys, Sami! Ihanien muotimaailman esittelybloggausten lisäksi tämä on juuri sitä mitä haluan sinun blogistasi lukea – analyysiä tämän hetken muotimenoista. Lama on todella tyhjentänyt liikkeet, ja laittanut muotitalot miettimään tekemisiään. Saman blogit ovat mielestäni tehneet muotilehdille – ne joutuvat nyt todella miettimään miten saisivat houkuteltua lukijat puoleensa. Olen huomannut monien maailman ja jopa kotimaisten muotilehtien petranneen. Mikä tahansa ei meille lukijoille enää kelpaa; lehtien on tarjottava meille jotain, jota emme style.comista ja blogeista löydä.
Lisää tätä ja ihanaa uutta vuotta!
11. tammikuuta 2010 kello 1.19
Luin uudistunutta Kuukausiliitettä ja kaipasin Sisäänkäyntejä-palstaa. Palstan lopettamispäätös tuntuu kuitenkin oikealta. Jutut olivat niin sinun näköisiäsi.
Kiitos, että jatkat tätä blogia. Odotan mielenkiinnolla ensimmäistä päätoimittamaasi Gloriaa.
5. helmikuuta 2010 kello 10.19
Nyt on helmikuu!
Kirjoita jo jotain uutta!
15. helmikuuta 2010 kello 20.55
Hei,
nyt on helmikuun 15pv, luulisi, että uudenvuoden toivotukset alkaa olemaan jo vanhahkoa tavaraa. Muodin maailmassakin on tapahtunut paljon tällä välillä.
Uusi työ vie varmasti mehut, mutta ei kai blogikirjoituksen tarvitse olla niin kunnianhimoinen, ettei se veisi kuin pari tuntia, jos sitäkään…
Eli uutta odotellessa…