Huomasitte varmasti viime viikolla uutisen, että suomalaisten valokuvataiteilijoiden töitä oli myyty Lontossa kovilla hinnoilla. Hienoa!
Taannoisella New Yorkin matkalla menin Sotheby´sin huutokaupan näyttöön. Kun siellä myydään modernia taidetta, esillä on hienompia teoksia kuin monissa hyvissä museoissa. Eikä taiteen katselu maksa mitään, sillä näytöt ovat ilmaisia.
Sotheby´s New Yorkissa myi Candida Höferin valokuvan 47500 dollarilla.
Sotheby´sillä on lisäksi muutakin ihasteltavaa: näytöissä käyvät ihmiset ovat suunnaton ilo silmille. Kun maailman rikkaat (yleensä näissä tilaisuuksissa hieman vanhemmat ihmiset) kokoontuvat ostamaan taidetta, heidän yllään näkee tyyliä, rohkeaa ja radikaaliakin, joka on ostettu maailman johtavista muotihuoneista. Sothebysillä pääsee näkemään läheltä paitsi maailman parasta taidetta, myös maailman parasta tyyliä.
Taideteosten keskellä ihminen, valokuvataiteen ystäväkin, miettii silti joskus, minkä arvoinen on valokuva. Siitä saatetaan ottaa useita kopioita, joten mihin muuhun taideteokseen kuvaa voisi verrata?
Otin näytössä kuvan yhdestä kaupan olleesta valokuvasta. Se on Candida Höferin teos, eli kuva Garnierin palatsista Pariisissa. Valokuvasta on kuuden kappaleen sarja. Yksi vedoksista myytiin 47500 dollarilla. Osaako joku selittää miksi?
Entä miksi ihmeessä läpinäkyvään muovipussiin laitetut perunat ovat taideteos, josta kannattaa maksaa 31250 dollaria? Siihen hintaan muovipussi meni kaupaksi Sotheby´sillä. Toivottavasti muoviväskyn edes myi taiteilija itse, eikä joku taiteella rahaa tekevä spekulantti.
25. marraskuuta 2008 kello 12.35
Tuohan on hyvä ajatus, tuo perunat ja muovipussi. Minulla kun on taipumus joskus kaupasta tullessa väsymyksen vuoksi unohtaa laittaa kaikki juurekset jääkaappiin, tästä uutisesta voi vielä tulla pelastukseni. Enää ei tarvitse kantaa edes sinne avokeittiön perälle, vaan voin jättää ostokset olohuoneen matalalle kahvipöydälle, joka on lähempänä ovea ja joka pintansa ja yleisen tyylinsäkin perusteella on hyvä alusta modernille taiteelle. Vaimolla ei voi olla nokan kopauttamista. Sami, laitatko sen linkin siitä toteutuneesta kaupasta ja taideteoksesta, jotta voin varmistua tyylin yhtäläisyydestä!
25. marraskuuta 2008 kello 14.39
Taideteoksen perunat ovat sentään PRONSSIA – sehän muuttaakin jo paljon. Tähän kaipaisi kyllä taidekriitikkoa avaamaan teoksen viestiä. Anyone? Ymmärrän tätä itsenäisellä ajattelulla ainoastaan, jos tämä perunapussi ja se että joku on ostanut sen yli 30 000 dollarilla muodostavat kokonaisuuden. Ehkä tässä on kyse jonkinlaisesta performanssista. Kenties tässä haetaan yhteiskunnallisen keskustelun avausta tyyliin keisarin uudet vaatteet…?
Ikävä kyllä taitelija Subodh Gupta ei kerro tätä enempää motiiveistaan, syvälliseltä ajattelijalta kaveri kuitenkin vaikuttaa:
What is an artist’s job? My job is to think about art. And I do that all the time, thinking. Even while sleeping, I’m thinking about my artwork.
25. marraskuuta 2008 kello 17.09
En huomannutkaan linkkiä aikaisemmin. Bugger, ihan pronssia… nythän vaimo voi sittenkin saada asiantynkää aiheesta. Ehkäpä voisin harkita parsakaalin paloja viherkvartsista. Mutta sitten ollaankin jo suunnitelmallisessa toiminnassa – pelkkä kauppakassin unohtaminen ei riitäkään.
Muuten Guptan tarinointi ja ajattelu on sen tasoista, että tarkkanäköisenä Virpi (http://blogit.hs.fi/julkkikset/) varmasti ottaisi miehen hampaisiinsa kirjallisesti (ei kirjaimellisesti kai sentään), mikäli hän olisi suomalainen.
25. marraskuuta 2008 kello 17.40
Sami kulta, ”pariisilainen Garnierin palatsi” eli Palais Garnier on varmaan tutumpi yksinkertaisesti Pariisin oopperatalona, jonka suunnitteli Charles Garnier.
25. marraskuuta 2008 kello 20.53
Kauneus on katsojan silmässä.
28. marraskuuta 2008 kello 15.30
Voi olla, että kauneus on katsojan silmissä, mutta ei kukaan maksa puolta miljoonaa valokuvasta sen takia, että se on niin kaunis. Siitä kannattaa maksaa koska Sotheby’ltä ostettu taide voi toimia elvistelyvälineenä. Eli siinä on statusta. Toinen syy on tietenkin se, että taideteoksen arvon odotetaan nousevan. Pitää vaan tietää mitä ostaa.