Näin vasta nyt Kansallisteatterin huikean Tuntemattoman sotilaan. Kristian Smeds on ohjannut esityksen, joka kaikkien muiden ansioidensa lisäksi on estettinen taideteos. Parhaat palat:
- Näyttämö on karu kuin suomalaisen sotamiehen mieli. Näyttämön sivujen tiiliseinät näkyvät, näyttämömiehet näkyvät. Lavastuksessa ei ole mitään teennäistä, ei pahvista.
Tuntemattomassa sotilaassa on hienoja näyttämökuvia.
Kuva Antti Ahonen / Kansallisteatteri.
- Esityksessä on hetki, jolloin Suomen sotilaat astuvat Neuvostoliiton rajan yli. Takaseinä räjähtää punaiseksi ja Neuvostoliiton kansallislaulu alkaa soida. Visuaalisesti ja rytmisesti hienoimpia kohtauksia teatterissa pitkään aikaan.
- Näytelmän ainoan naisen, näyttelijä Minttu Mustakallion, lauluääni on melkein yhtä kaunis kuin Minttu Mustakallio.
- Kun sotilaat rämpivät vesikaukalossa, ja spotit kiertävät myös katsomossa, on kuin koko teatteri olisi sotatilassa.
- Ohjelmalehtisen taitto ja kuvat ovat räjähtävän hienot.
- Toisen näytöksen alku. Valonheittimet on laskettu alas, suuri näyttämö on intiimi kuin pieni kapakka. Näyttelijät, jotka osaavat myös laulaa ja soittaa, esittävät Sibeliuksen kauniin Sydämeni laulun – suoraan sydämeen.
- Loppu. Suomalaiset ikonit on ammuttu, koivut kaatuneet, ja kaikki lavasteet heitetty kekoon. Jäljellä on näyttämökuva, jossa lavastekasan päällä on risti, vinossa, ja suomenlippu. Siniristilippu, niin kuin Suomikin sodan jälkeen, on runneltu, verinen ja ammuttu täyteen reikiä.
Unohtumattomia kuvia suomalaisesta teatterista ja sodasta. Kuvia, joita ei saa unohtaa.
23. toukokuuta 2008 kello 13.47
Aika mielenkiintoinen tulkinta uudesta Tuntemattomasta ja sen visuaalisuudesta. Onkohan mistään muusta romaanista tehty yhtä puhuttelevaa ja visuaalisesti rikasta näytelmää/elokuvaa kuin tästä Väinö Linnnan klassikosta?
Tuntematon on suomalaisen teatterin parhain teos aikoihin. Onneksi olkoon Kansallisteatteri.
23. toukokuuta 2008 kello 14.43
Näin tämän esityksen Suomessa käydessä, ja olinpa iloinen, että tuli varattua lippu. Näytelmä oli sekä Linnan teokselle uskollinen (etukäteiskritiikeistä sai sen kuva, ettei siinä muka olisi Linnaa juuri lainkaan), mutta myös mielenkiintoisen erilainen, ja ne nykypäivään vedot (dj@front) hienoja. Roolitus myös upea. Rokka ja Suentassu….
Visuaalisesti ja äänimaailmalta myös melkoinen kokemus. Kyllä tämä oli hienoimpia näkemiäni teatteriesityksiä, yhtä paljon on jysäyttänyt vuosia sitten Kaupunginteatterin M. Butterfly…