Hyvästi!

| Julkaistu 10. 3. 2010 2:34

Aloitin tämän blogin tasan kaksi vuotta sitten Pariisin muotiviikolta. Nyt lopetan sen, ainakin väliaikaisesti, Pariisin muotiviikolle.

Tällä kertaa täällä on kylmä! Hrrrr. Aurinko on kyllä paistanut kirkkaalta taivaalta, mutta silti Pariisi on ollut kuin jääkaappi. Tai oikeastaan pakastin. Läheisellä bulevardilla lätäkötkin ovat umpijäässä.

Muotiväki on tietysti ollut täysin pulassa. Stiletoissa on tavallistakin vaikeampi kävellä, kun nyt ei auta pelkkä normaali tasapainoilu, vaan on myös pysyttävä pystyssä jatkuvasta  jäätymisen aiheuttamasta tärinästä huolimatta. Ja miten näytöksiin voi muka saapua tyylikkäänä, kun päässä pitää olla pipo ja kaulalla suuri hursti. Kampaukset ovat olleet koko viikon piloilla ja tyyli tiessään. Turkikset on kaivettu kaapeista ja turkiskauluksia on ollut erityisen paljon miehillä.

Parasta olisi tietysti tulla näytöksiin makuupussiin kääriytyneenä, mutta olisiko se nyt sitten tyylikästä?

Vähän riippuu. Viime vuonnahan A.F. Vandevorst esitteli Pariisin näytöksessään takkeja, jotka näyttivät makuupusseilta.

Muotimaailmassa ei toki olla täysin kädettömiä, mitä tulee pukeutumiseen. Tavallaanhan pukeutuminen on jopa muoti-ihmisten leipälaji. Alan ammattilehti olikin käynyt kysymässä muotiviikon näytösvierailta, kuinka he tarkenevat nyt Pariisissa.

Catherine Deneuve paljasti kiertohaastattelussa käyttävänsä japanilaisen Uniqlon alusvaatteita. Arvatenkin pitkälahkeisia. YSL:n entinen muusa Loulou de la Falaise taas sanoi suoraan, että pitää lämpökerrastoa. Kylie Minogue sen sijaan ei ollut tajunnut laittaa alle mitään lämmintä. Sen toki ymmärtää, kun hyvin lyhyet, suorastaan olemattomat lahkeet ovat hänen tavaramerkkinsä.

givenchy_rykiel_syksy2010
Vasemmalla poiminta Givenchyn, oikealla Sonia Rykielin näytöksestä. Kuvat: Pierre Verdy / AFP ja Rindoff-Borde / Lehtikuva.

Olen nauttinut suunnattomasti tästä näytösviikosta. Sonia Rykielin näytös oli iloinen ja energinen. Ihania neuleita ja naisellisia mekkoja! Kenzossa lavan ylle oli rakennettu korsista irokeesimainen katos. Se oli hieno, mallisto ei niinkään. Givenchy taas oli aivan upea, samoin Chanel, suorastaan satumainen, mutta niistä ja niissä paljastuneista yllätyksistä kerron lisää toukokuun Gloriassa.

YSL on ollut yksi suosikeistani, mutta näytöskuvien perusteella mallisto oli tällä kertaa kummallista nunnamuotia. Ei Kate Mossiakaan enää varmaan harmita, ettei hän nähnyt näytöstä. Mossin piti kuulemma tulla katsomaan YSL, mutta hän ei ilmestynyt paikalle. Huhujen mukaan Moss myöhästyi junasta.

Huomenna yritän itse ehtiä Jasmin Santasen näytökseen, ja näytösviikko päättyy iltapäivällä Louis Vuittoniin. Sinne pitää taas muistaa mennä poikkeuksellisen ajoissa, sillä Louis Vuitton on Pariisin ainoa näytös, joka alkaa minuutilleen ilmoitettuna ajankohtana.

Kun aloitin syksyllä Glorian päätoimittajana, lupasin, että jatkan tätä blogia. Niin jatkoinkin − pari viikkoa. Sitten söin sanani, sillä kävi niin, että uusi työ vei mennessään eikä aika riittänyt enää blogille. Nyt ajattelen, että on parempi panna tämä homma hyllylle, ja hoitaa se toinen kunnialla. Sitten jonakin kauniina päivänä palaan blogistiksi. Sillä niin hauskaa ja palkitsevaa tämä on ollut.

Arvaatteko miksi? No teidän takianne. Blogin kirjoittaminen on ollut toimittajalle poikkeuksellisen suora ja välitön yhteys teihin lukijoihin.

Haluan kiittää teitä siitä, että olette kiittäneet, haukkuneet, kannustaneet, oikoneet, vaatineet ja antaneet. Tämä on ollut melkein kuin ihmissuhde, ja nyt minulle taitaa tulla sitä ikävä.

Kiitos teille jokaiselle, koko tästä sydämestä.

Hyvästi, vaan ei jäähyvästi!

Pari ajatusta vuoden lopuksi

| Julkaistu 31. 12. 2009 1:36

Kello on pyörähtänyt yli puolen yön. On siis virallisesti vuoden 2009 viimeinen päivä.
Rakas ystäväni oli juuri kylässä ja laittoi herkullista keittoa. Siinä oli papuja ja porkkanaa, ei sen kummempaa, mutta kun on taito hyppysissä, niin tulos on suussa sulava.

Keittoa hotkiessamme puhuimme muodista ja muodin maailmasta, kun se on intohimomme. Summasimme vähän mennyttä vuotta.
Hänen lähdettyään jatkoin itsekseni. Jos jotain on kuluneista 12 kuukaudesta jäänyt mieleen, niin mallien laihuus, bloggaajat ja talouskriisi jäljet muodin maailmassa. Kaikissa kolmessa on menty aika pitkälle.

Muotitalojen käyttämät mallitytöt ovat – suunnittelijoiden pienennettyä mallikokoja entisestään – niin laihoja, ettei se enää ole tervettä. Kun mallimaailman huipulle tullaan hyvin nuorena, tytöllä saattaa vielä olla pienimpiinkin mallikokoihin sopiva vartalo. Mutta kun ikää tulee vähän lisää, alkaa tulla myös muotoja. Laihimmillekin.
Syksyllä Pariisiin muotiviikolla alkoivat näkyä tämän minikokoisen trendin tulokset. Jotkut huipputytöt olivat ylittäneet rajan. En tiedä, mitä lääkärit sanoisivat, mutta maallikon silmään he näyttivät sairailta. Eikä syy tosiaankaan ole mallien, jotka yrittävät vain toteuttaa muodinluojien vääristyneitä ihanteita.
Jos jotain saisi toivoa, näin vuoden vaihtuessa, niin suurempia kokoja näytösvaatteisiin eli edes vähän järkeä tähän järjettömään menoon.

Toinen vuoden ilmiö ovat olleet bloggaajat. Ensimmäistä kertaa muotitalojen pr-väki on istuttanut heidät näytöksissä tärkeimpien muotilehtien toimittajien viereen tai jopa paikoille. Bloggaajia ollaan valmiita mielistelemään ja hyysäämään, sillä muotitalot ovat huomanneet, että mitä ikinä bloggaajat kirjoittavat, se jää internettiin pysyvästi. Ikuisesti.
Ja mitä ilkeämmin he kirjoittavat, sitä varmemmin kommentit nousevat googlen hierarkiassa ylöspäin, ja sitä varmemmin moni ne lukee.

Jotkut näistä uusista mediatähdistä ovat vasta lapsia, yksi kuuluisimmista on 13 vuotta vanha. On tietysti hienoa, että muodin sisäpiiri laajenee ja tieto mallistoista leviää yhä nopeammin – kuvat näytöksistä jopa kesken näytösten. On hienoa, että jokainen voi blogien välityksellä lukea muodista, ja on hienoa, että kuka tahansa voi kirjoittaa muodista.
Mutta jos jotain saisi toivoa, niin sitä, että nämä nuoret bloggaajat saisivat kasvaa rauhassa aikuisiksi, opiskella vähän, ja päästä sitten istumaan sinne eturiviin. Pitäähän ihmiselle jäädä jotain tekemistä aikuisenakin.
Vai kuulostankohan minä nyt ihan vanhanaikaiselta? Se jos mikä on muodin maailmassa ehdottomasti out!

Vuoden suurin, vaikuttavin ja läpitunkevin ilmiö muodissakin on ollut talouskriisi ja lama. Melkein kaikki muotitalot ovat olleet vaikeuksissa, ja Christian Lacroix sekä Yohji Yamamoto menivät konkurssiin.
Kalliit muotikaupat olivat pari viikkoa sitten Pariisissa ja pari kuukautta sitten New Yorkissa käydessäni tyhjinä.
Toivoisinkin sellaista, että muotitalot ottaisivat opikseen. Uuden nousukauden alkaessa ne voisivat alentaa hintojaan vähän järkevämmälle tasolle ja parantaa tuotteidensa laatua. Kuka haluaa maksaa huippuhintaa vaatteesta, joka on tehty pennipalkalla Kiinassa?

Menipä vakavaksi, näin vuoden lopuksi. Siitä huolimatta oikein hyvää, hienoa, makoisaa ja valoisaa uutta vuotta!
Toteutukoon teidän toiveenne,
Sami

Kiva Kate Moss -uutinen

| Julkaistu 30. 12. 2009 13:22

Tämä talouskriisivuosi on mukava päättää positiivisella talousuutisella: Kate Moss ei olekaan tuhlannut rahojaan asuntokaupoissa.

Brittilehdet väittivät aiemmin, että Moss on aikeissa ostaa uuden kodin, eikä Englannista vaan Ranskasta! Pariisista! Ja kämpän hinnaksikin tiedettiin yli 20 miljoonaa euroa.

Lontoossa oltiin hetki huolissaan, että meinaako neiti Moss nyt pakata meikkilaukkunsa ja kenkäkaappinsa ja muuttaa kokonaan vieraille maille. Ja juuri, kun hänet oli valittu jossain äänestyksessä Lontoon parhaaksi luovaksi lähettilääksi.

Onneksi uutinen nyt kuitenkin kumottiin eikä Moss muuta mihinkään. Eikä tuhlaa rahojaan.

Ottakaamme oppia eli olkaamme uskollisia kotimaalle, tällä lumiselle Suomelle.

Hyvää ja hiukan loistavaakin loppuvuotta teille kaikille!

Suomalaiskauneutta Nina Riccillä

| Julkaistu 2. 12. 2009 14:41

Suomen kaunein malli Mia Frilander esiintyy Nina Riccin uusissa mainoskuvissa – ja edukseen.
Frilander tunnetusti opiskelee ja käy mieluummin töissä muumikaupassa kuin tekee mallinuraa Pariisissa. Hänelle kun tulee siellä oman kertomansa mukaan koti-ikävä. Viime kerralla hän ei edes vaivautunut Pariisin muotiviikolle.
Siitä huolimatta Frilander on palkattu Riccin kuviin. Ei kauden tärkeimpään Riccin kamppanjaanm mutta kuitenkin.
Mia Frilander
Kuvat Nina Ricci.
Niistä mainoskuvista näkee taas kerran, mihin Frilanderilla on mallimaailmassa mahdollisuuksia. Mihin tahansa. Hän on yksi Suomen parhaista malleista kautta aikojen, ja nyt hänet vain pitäisi saada maailmalle takomaan rautaa, joka on vielä kuuma. Mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Kerätä adressi?

Ritva Falla jätti Marimekon

| Julkaistu 1. 12. 2009 10:35

Olin väärässä, kun kirjoitin jokin aika sitten alussa, ettei Marimekko tarvitse enää yhtään uutta suunnittelijaa. Kyllä tarvitsee, sillä jälleen yksi entisen Marimekon avainhenkilöistä on jättänyt yrityksen.
Kirsti Paakkasen ajan tukipilareihin kuulunut muotisuunnittelija Ritva Falla kertoi, ettei enää jatkossa suunnittele Marimekolle. Hänen viimeiset Marimekolle suunnittelemansa vaatteet tulevat kauppoihin keväällä. Jatkossa Falla suunnittelee ainakin omaa mallistoaan.

Suomalaiset pukeutuvat mustiin säkkeihin

| Julkaistu 23. 11. 2009 12:04

Hyvät blogin lukijat. Viime viikolla STT kysyi minulta, miten suomalaiset pukeutuvat. Tässä videolla vastaukseni. Nyt haluasin kysyä teiltä, mitä mieltä te olette: millaisia talvipukeutujia suomalaiset ovat ja mitä asialle voisi tehdä? 

Marimekko palasi menneeseen

| Julkaistu 16. 11. 2009 20:47

Marimekko esitteli viime viikolla ensi kevään mallistonsa. Herttoniemeen Marimekon tehtaalle oli kutsuttu toimittajia ja muotimaailman vaikuttajia.
Täyttä oli, eikä ihme.
Marimekko on viime vuosina järjestänyt Suomen kiinnostavimmat muotinäytökset ja onhan yritys koko ajan uutisissakin. Johtajia on lähtenyt ja ihmisiä pistetään pellolle. Samaan aikaan toimitusjohtaja Mika Ihamuotila on vedonnut julkisuudessa siihen, että väkeä pitää irtisanoa, jotta tuotantoa voidaan pitää Suomessa.
Vaatteita täällä ei ilmeisesti kuitenkaan enää juuri tehdä. Jos käy Marimekossa ja katsoo muiden kuin tasaraita- ja pallopaitojen tuotelappuja, vaatteet on tehty lahden toisella puolella Virossa ja Liettuassa, tai Kiinassa.

Sitten ensi kevään näytökseen. Tehtaalle kangaspainon puolelle oli rakennettu näytöslava. Se oli pystytetty painokoneiden päälle. Hauska idea.
Sisustuspuolen uutuudetkin olivat kuulemma esillä − jossain.

Marimekon näytös 2
Marimekon ensi kevään helmiä. Kuvat Leena Aro.

Ihamuotila kertoi aluksi, että ensi kevään mallisto on paluu juurille. Näytöksen jälkeen oli helppo olla samaa mieltä. Oli menty taaksepäin.
Näytös ei ollut samaa tasoa kuin silloin, kun Samu-Jussi Koski veti vaatepuolta. Hänen kaudellaan näytöksissä oli kunnon stailaus ja kansainvälinen meininki. Nyt ei ollut.

Entä itse vaatteet?
Malliston punainen lanka tuntui olevan unikkokuosi, josta oli tehty mekkoja ja yläosia. On aiheellista kysyä miksi. Onko unikko Marimekon suunnittelijoiden pakkopulla vai sittenkin kovin mahdollinen haaste? Haluaako jokainen Marimekon suunnittelija vuorollaan tarttua unikkoon ja tehdä siitä omat versionsa?
Näytöksen unikkovaatteet olivat kauniita ja väritykset onnistuneita, mutta olisiko niiden aika ollut vasta esimerkiksi viiden vuoden päästä? Vastahan unikosta päästiin.

Marimekon näytös 3
Kauniita värityksiä raitavaatteissa.

Muuten mallisto oli yhdistelmä vähän kaikkea. Siitä ei puuttunut kuin suunta.
Joukkoon mahtui tasaraitamekkoa ja jopa samaa mustavalkoista kuosia, jota käytettiin H&M:n Marimekko-halpamallistossa pari vuotta sitten. Toisaalta siinä oli monta mukavan rentoa vaatetta, ja esimerkiksi kiinnostavia mustavalkoraidallisia laskostettuja mekkoja sekä raitavaatteita, joissa oli kauniit harmaat ja toisissa kelta-vaaleanpunaiset väritykset.

Marimekko lanseeraa keväällä myös kenkämalliston. Sen on suunnitellut Julia Lundsten, Finsk-kenkämerkin perustaja. Lundsten on taitava suunnittelija ja voin olla väärässä, mutta minusta Marimekon vaatteita ja kenkiä ja kaikkia muitakin tuotteita pitäisi yhdistää tietty mutkattomuus, ei muodikkuus. Nyt kengät näyttivät siltä, että niitä voitaisiin myydä esimerkiksi Englannissa Office- tai Shellys-kenkäketjujen liikkeissä. Nämä ketjut kauppaavat nimenomaan viimeisintä kenkämuotia.

Marimekon näytös 1
Ensi kevääksi Marimekko lanseeraa myös kenkämalliston.

Näytöksessä kuulin, että Marimekolle on tulossa uusia suunnittelijoita ulkomailta.
En tiedä, tarvitseeko yritys enää yhtään uutta suunnittelijaa. Sen sijaan se tarvitsee vaatepuolelleen suunnan, linjan ja taiteellisen johtajan, joka tietää mitä tekee ja minne vaatepuolta vie.

Hyviä ja huonoja uutisia

| Julkaistu 6. 11. 2009 11:30

Näin viikonlopun aluksi sopii varmasti kertoa kaksi uutista muodin maailmasta.

Ensimmäinen on se, että Crocs-muovisämpylät eivät ole sittenkään menossa konkurssiin. Jossain vaiheessa oli jo toivoa, kun muovisämpyläyrityksen talous oli kuralla, mutta nyt yritys on taas kertonut, että sillä menee hyvin. Kolmannen vuosineljänneksen myynti oli kasvanut vuoden takaiseen kaksi prosenttiyksikköä.

Voi ei.

Crocsit
Lamankestävät jalkineet.

Toinenkin uutinen liittyy talouteen. Talouslamasta huolimatta Hermes on kasvattanut myyntiään − kolmannella vuosineljänneksellä yli kymmenen prosenttia.

Siitä voi vetää kevyellä kädellä johtopäätöksen, että huonoinakin aikoina ihmiset haluavat hankkia huippulaatua, mutta myös maailman rumimmat jalkineet.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Artek tuoksuu hyvältä

| Julkaistu 5. 11. 2009 10:30

Viime keväänä kuulin, että Tiia Vanhatapion vaatteet tulevat myyntiin Stockmannille. Se oli iloinen uutinen. Ajattelin, että hienoa jos pieniä suomalaisia merkkejä otetaan myyntiin Stockmannille muutenkin kuin kerran vuodessa nuorten suunnittelijoiden tapahtuman yhteydessä. Ajattelin myös, että Vanhatapion rantautuminen Stockmannille tekee hyvää paitsi tavaratalon valikoimille myös suomalaiselle vaatesuunnittelulle.

Nyt kävin Stockmannilla. Tulin huonolle tuulelle. Syy: Vanhatapion vaatteet on tyrkätty yhteen rekkiin. Eikä hyvältä näytä. Näyttää halpahallilta.
Se ei johdu vaatteista vaan esillepanosta. Missään ei näy Vanhatapion hienoja mainoskuvia, eikä vaatteita ole viitsitty pukea mallinukkien päälle.
Turha valittaa sesongin päätyttyä, jos vaatteet eivät myy.

Mutta Suomen design-maailmassa on tapahtunut myönteinenkin asia.
Posti toi pahvisen paketin, jossa luki Standard. Sen sisällä oli Artekin ja Comme des Garçonsin uusi tuoksu.
Mikä yllätys!

Artekin ja Comme des Garconsin uusi tuoksu
Artekin hajuvesi tuoksuu mystiseltä. Kuva Juha Nenonen.

Ensinnäkin Artekin parfyymipullo on mudan värinen ja mattapintainen laatikko. Kuulostaa ehkä ankealta, mutta pullo on niin yksinkertainen ja tyylikäs kuin olla voi. Ei kimallusta, ei krumeluuria, ei mielistelyä mihinkään suuntaan. Juuri Artekin näköinen.
Tuoksu on aika voimakas, mutta kiinnostava ja vähän mystinen: kuin muisto ortodoksiluostareista tai -kirkoista. Mikä ihme siinä tuoksuukaan?
Artekin viime aikojen tuoteuutuudet ovat saattaneet herättää enemmän ihmetystä kuin ihastusta, mutta nyt on onnistuttu. Kuka olisi uskonut, että Artek voi olla myös vakavasti otettava tuoksutalo?

Karu joutsenten lampi

| Julkaistu 28. 10. 2009 13:51

Syksyn suuri balettiensi-ilta on nyt nähty. Suomen Kansallisbaletin uusi johtaja Kenneth Greve esitteli viime perjantaina oman versionsa Joutsenlammesta. Kollegani Mika Saarelainen kirjoitti teoksesta hyvin ansiokkaan arvostelun eiliseen lehteen. Hän kehui Greveä siitä, että tämä oli tarttunut klassikkoon ja tehnyt siitä uuden version.

Joutsenlampi
Salla Eerola hurmaa Odettena. Kuva Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva.

Olen Saarelaisen kanssa täsmälleen samaa mieltä: klassikkoja pitää välillä pölyttää. Klassisessa baletissa sitä ei usein näe, mutta onneksi sentään täällä Helsingissä. Tosin Greve oli pätkinyt ja järjestellyt juonta uudelleen niin, että välillä oli vaikea pysyä perässä. Ja tosin hän oli tehnyt miehille niin vaikeita koreografioita, etteivät kaikki huipputanssijatkaan meinanneet pysyä koreografian tahdissa. Hyppysarjat muistuttivat välillä enemmän urheilusuorituksia kuin taidetta. Ponnistus, pyörähdys ilmassa, alastulo, ponnistus, pyörähdys ilmassa, alastulo, ponnistus…
Hiki lensi ja herrat huojuivat.

Eikä lavastus ollut juuri mistään kotoisin. Suuri osa ensimmäisestä puoliajasta tanssittiin kuin harjoitussalissa. Oli vain tummat seinät ja takanäyttämöllä vähän savua.
En tarkoita, että lavalle pitäisi tuoda entisten Joutsenlammen versioiden satumetsiä. Näin moderniin tulkintaan vain olisi sopinut paljon modernimpikin lavastus.

Yhtä kaikki, käykää katsomassa Joutsenlampi. Jos ette muuten, niin ihanien joutsenten ja Salla Eerolan tähden. Eerola on hurmaava Odette. Vielä vähän enemmän herkkyyttä ja haavoittuvuutta tulkintaan, niin ballerina koskettaa koko katsomoa. Ei vain meitä valmiiksi faneja.