Turhuutta, turhuutta kaikki

| Julkaistu 5. 3. 2013 19:47

Valioliigafutaajien tolkuttomia palkkoja kadehditaan, mutta kuka toisaalta haluaisi 30-40-vuotiaana olla muiden vietävissä oleva vastuuton lapsi? Tutkismustietojen mukaan kun yli puolet pelaajista päätyy henkilökohtaiseen konkurssiin viiden vuoden sisällä uran päättymisestä. Miljoonat eivät kauaa taskuissa pysy.

On myös tutkittu, että kolmannes pelaajista ottaa tai luultavasti pikemminkin joutuu ottamaan vastaan avioeropäätöksen vuoden sisään siitä, kun nappulat ripustettiin naulaan. Siinähän menee heti aluksi puolet omaisuudesta, jos avioehtoa ei ole.

Sitten vähän kasinoa, oman saaren vuokraaminen Bahamalta huippuluokan ”palvelijattarien”, kera, saarelle vesitasollaan singahtava ”sijoitusneuvoja”, ehkä vähän kokaiinia. Sinne läks’ omaisuus, jolla olisi brittiläisestä työläiskaupungista ostanut monta korttelia.

Monta Hollywood-leffan tarinaa näistä saisi. Brad Friedel yhä jatkuvalla peliurallaan addiktoitui uhkapelaamiseen, sinne meni kaikki riippumatta siitä, kuinka monta nollaa palkkashekin summassa oli. Gazzasta ja muista lasisten laulukirjojen veisaajista sitten puhumattakaan. Huippufutaaja tienaa urallaan niin paljon, että sitä ei uran jälkeenkään ehdi ryypätä, mutta kännäys houkuttaa kylkeen iilimatoja, jotka pyrkivät hyötymään rikkaan miehen heikkouden tilasta.

Pelaajien kritisoiminen tällaisesta olisi arveluttavaa. Jos nouset tähdeksi maailman suosituimman urheilulajin seuratummassa liigassa, niin kuka tietää, miten pääsi käyttäytyy, kun tuo humu on ohi? Ja kun seura ei enää hoidakaan asioitasi, tee jokseenkin kaikkea kengännauhojen sitomista lukuun ottamatta.

Olet omillasi ilman kykyjä toimia aikuisten maailmassa, ja sinulla on ehkä kymmenen miljoonaa puntaa rahaa. Saalis. Ja maailmassa riittää saalistajia, jotka haistavat sen kymmenen miljoonaa. Usein heidän tittelinsä on financial advisor.

Finansseista tosiaan on kyse ja neuvoja tulee, mutta rahaliikenne suuntautuu neuvottavalta neuvojalle.

Mitä tekee ex-miljonääri, tähti, jolta on omaisuus kusetettu? Ehkä istahtaa pubinpöytään, ja miettii, että sinne meni. Oh well. Tilaa sitä halvinta bitteriä eli John Smithiä.

Ehkä joskus näin, mutta kolminumeroisen määrän valioliigamatseja pelannut rivimieskin kykenee elättämään itsensä promokeikoilla, illallispuhujana, mainoksissa. Ei hänen tarvitse koskaan sossunjonoon mennä, ei häntä tarvitse sääliä.

Oman pohdintansa aihe sitten on, miksi taiteellisimmat pelaajat uransa lopetettuaan niin usein päätyvät itsetuhoiselle tielle. Kun taiteelle ei enää ole ilmaisukanavaa, niin luovuus kääntyy luojaansa vastaan? Gazza jo mainittiin, toisena – vaikka hyvin erilaisena – esimerkkinä voisin nostaa Socrateen. Näiden välimuotona George Bestin.

Gazzaa, Socrateeta ja Bestiä luullakseni yhdisti ainakin se, että heitä ei omaisuuden menettäminen tai säilyttäminen tai säilyttäminen suuremmin huolettanut. Socrates, joka oli ammatiltaan yleislääkäri, otti selvinä kausina vastaan potilaita ilmaiseksi, kunhan potilas oli vähävarainen.

Jim Morrisonin hauta kuulemma on kaikkien aikojen vierailluin rock-muusikon leposija. Morrison ei omien sanojensa mukaan koskaan omistanut lompakkoa.

7 vastausta artikkeliin “Turhuutta, turhuutta kaikki”

  1. jopi kirjoittaa:

    No itse vastustan sitä, että veronmaksajat joutuvat rahoittamaan stadioneita, joilla pelataan. Miksi veronmaksaja joutuu rahoittamaan huippu-urheilijan palkkaa?

    Ja nyt ohi aiheen tuosta avioerosta. On aika outoa, että avierolla tienatusta omaisuudesta ei makseta veroa, mutta esimerkiksi kirvesmiehen poika joutuu maksamaan perintöveron perimästään omaisuudesta.

  2. steve kirjoittaa:

    Asiallinen nosto, aiheena. Kelpo juomaa tosin se John Smith’s!

  3. simo saarikoski kirjoittaa:

    Kateellisen puhetta tai, ehkäpä pienemmät palkkiot ajaisivat pelaajia käyttäytymään vastuullisemmin ja säästeliäämmin. Yli puolien päätyminen konkurssiin kuulostaa kyllä käsittämättömältä. Ei uskoisi, että ammattiurheilijoiden elämänhallinta voi lähteä käsistä noin radikaalisti, huipulla maksetut summat kun ovat todella korkeita.

  4. Hönä kirjoittaa:

    Pyytäisin toimittajalta hieman lähdekritiikkiä näihin “tutkimuksiin”.

    Siteeraamasi uutinen perustuu yksittäisen englantilaisen tilitoimiston (RSM Tenon) julkaisemattomaan selvitykseen asiakkaidensa maksukyvystä. Vedät melkoisesti mutkia suoriksi jos väität, että tuo on jotenkin edustava otos edes valioliigapelaajista, saati sitten huippupelaajista globaalisti.

  5. Keppu kirjoittaa:

    No noillahan tuo elämänhallinta on sitten ihan hyvällä kantilla verrattuna NBA- tai NFL-pelaajiin. Sports Illustrated’in mukaan 78% NFL pelaajista on konkurssissa tai tal. ahdingossa 2 vuotta uran päätymisen jälkeen, ja 60% koripalloilijoista viiden vuoden sisällä.

    Alla olevan linkin takaa BI:n artikkeli, ja asiaa valaiseva kaavio:

    http://www.businessinsider.com/professional-athletes-going-bankrupt-2013-2

    Mikäköhän tilanne on NHL-miehillä?

  6. Keppu kirjoittaa:

    Ah, en huomannutkaan että tuossa Independentin jutussa oli ao. luvut jo mainittukin.

    Kukakohan lienee ennätystuhlaaja? Allen Iverson on ainakin haaskannut n. 150 miljoonaa palkkoina + sponssit päälle.

  7. Ruel Fox kirjoittaa:

    Kyllä, mutta perusteet mielestäni hiukan ontuivat. Jos on taipuvainen kadehtimaan jotain, tässä tapauksessa valioliigapelaajien palkkoja, niin miksi kateuden määrää vähentäisi se tai miksi palkkoja ei kannattaisi kadehtia siksi, että joku ihminen ei osaa tai halua hoitaa raha-asioitaan? Ainakin pystyin nuorena vuokraamaan sen saaren Bahamalta – good memories, eh?, saattaisi joku ex-pelaaja ajatella.

Kommentoi



HS in English