Seisomme vain aina rinnakkain

| Julkaistu 18. 8. 2012 11:04

Tämä aamu on ollut miljoonille englantilaisille kuin joulupäivän sarastus. Lahjoja eli sen oman rakastetun seuran sarja-avausta tosin joutuu odottamaan iltapäivään, mutta sehän vain lisää jännitystä. Minulla ei omaa seuraa näillä saarilla ole, mutta heräsin silti kuudelta.

Keittelin teet, mietin, mistähän sitä blogiimme kirjoittaisi. Aiheista kun olisi lievästi sanoen runsaudenpulaa. Päätin vaikkapa Robin van Persien – jonka siirrosta minulla tuskin on mitään sellaista sanottavaa, jota ei ole jo sanottu – sijaan tarttua asiaan, joka voi kuulostaa pieneltä, mutta on faneille ja koko jalkapallokulttuurille yllättävän tärkeä.

Englannin jalkapallokannattajien liiton kauden avauksen kunniaksi julkistaman tutkimuksen mukaan yli puolet katsojista viettäisi ottelut mieluiten seisomakatsomossa, jos tällainen mahdollisuus olisi tarjolla. BBC:n uutinen ei kerro tutkimuksen tieteellisyyden tasosta, mutta en ole lukemasta ollenkaan yllättynyt. Seisomakatsomot ovat yhä osa englantilaisten ja muidenkin brittien kollektiivista jalkapallosielua.

Kuten tunnettua ne joutuivat Margaret Thatcherin aikoinaan liikkeelle pistämän jalkapalloilun suursiivouksen uhriksi. Jalkapalloilun markkinavoimat samalla tekivät välttämättömyydestä hyveen, ja otteluista ryhdyttiin kehittämään perhetapahtumia, joissa jokaisella on oma turvallinen istuimensa.

Nykyään seisomakatsomoita eli terraceja löytyy enää kolmannelta ja sitä alemmilta sarjatasoilta, kuten Wimbledonin Kingsmeadow’lta, jolla tänään vierailemme. Tosin monissa ylempienkin tasojen seurojen matseissa on tietyissä katsomonosissa tapana seisoa, vaikka FA:n säännöt sen kieltävätkin. Seisominen istumakatsomossa ei kuitenkaan ole sama asia kuin perinteinen terrace, jossa fanit ovat yhtä massaa.

Mikä siinä seisomisessa sitten niin viehättää?

Mainitun kollektiivisuuden tunteen lisäksi voi syitä etsiä biologiasta. Jos haluat huutaa mahdollisimman lujaa, teetkö sen mieluummin istualtasi kuin seisaaltaan? Jos haluat elää jossain oikein jännittävässä tilanteessa täysillä mukana, niin istutko rauhassa paikallasi? Terracella voi elää ottelussa mukana koko kehollaan ja sielullaan.

Niinpä suuret seisomakatsomot (joita siis enää ei ole) saattoivat joskus olla vaarallisia. Mikäli niille joko anheuksissaan tai järjestelyjen pettämisen vuoksi päästettiin liikaa katsojia syntyi vaarallista painetta, josta traagisimpana esimerkkinä oli Hillsborough’n katastrofi.

Lisäksi valtavista seisomakatsomoista alkoi ajan mittaan tulla tietynlainen imagohaitta koko brittifutikselle. Esimerkiksi Anfield Roadin legendaarisella The Kopilla (jonka virallinen kapasiteetti oli suurimmillaan 28 000) oli aikalaiskertomusten mukaan usein täysin mahdotonta päästä ihmismassojen ohi vessaan tai ylipäätään minnekään. Niinpä ennen ottelua mahansa täyteen olutta tukkineet miehet virtsasivat paikoiltaan, ja vuolaat virtsavanat valuivat katsomoa alaspäin.

Eivätkö tuollaiset kuitenkin ole järjestelykysymyksiä? Eikö aika olisi jo valmis seisomakatsomoiden paluulle? Homma toimii Saksassa, jossa seurat ovat yksimielisesti kieltäytyneet seisomakatsomoista luopumisesta.

Hillsborough’n jälkeen jalkapalloilu otettiin Englannissa voimakkaan poliittisen ohjauksen piiriin, joten terracien palauttaminen vaatisi hallituksen päätöksen eli tässä tapauksessa konservatiivien ja liberaalidemokraattien yhteisen tahtotilan. Moisen päätöksen siunaava pääministeri joutuisi loppuelämänsä pelkäämään, että jotain pahaa jälleen tapahtuisi ja pääministeriä syytettäisiin kuolonuhreista.

Niinpä uskallan sanoa, että Britannia liittyy ennemmin euroon tai Schengen-sopimukseen kuin palauttaa suuret terracet. Eli ei koskaan.

Valioliiga-avauksesta ja Wimbledon – Chesterfield -matsin tunnelmista huomenissa. Nyt suihkuun, junalle, Lontooseen, sieltä paikkarilla stadionin tietämille, liput stadionilta, pubiin tai Wimbledonin klubibaariin.

Ja sitten se alkaa, pyhällä kellonlyömällä 3 pm. Brittifutiskausi 2012 – 2013.

8 vastausta artikkeliin “Seisomme vain aina rinnakkain”

  1. philo kirjoittaa:

    Saksalaisethan totta tosiaan taitavat tämän “safe standingin” jo. Miksei tällaiset ratkaisut voisi kelvata Valjullekin?:

    http://www.safestandingroadshow.co.uk/

    Ymmärtääkseni tämänlaiset “rail seatit” ovat europelikelpoisiakin. Ilmeisesti SPL:ssä näille on näytetty vihreätä valoa, miksei siis myös etelämpänä?

    http://www.bbc.co.uk/sport/0/football/16248937

  2. MK kirjoittaa:

    Jos hirveän tiukssa tappituntumassa seisokelu ei ole oleellinen osa terrace-kokemusta, niin voisihan sen toteuttaa soveltaen: jokaisella oli oma paikka kuten istumakatsomossa, mutta se olisi seisomapaikka. Rivien välissä olisi pieni kaide estämässä massan vellomista miten sattuu. Varattu paikka voisi olla sen verran nafti, että siellä seisottaisi kykki kyljessä maha edessä seisovan selkää hieroen. Stadionin omistajakin tykkäisi, kun saisi sullottua enemmän väkeä paikalle.

  3. somebody think of the children! kirjoittaa:

    Huonojalkaiselle, jollanen en itse onneksi ole, seisomakatsomo olisi painajainen. Ymmärrän kuitenkin pointin tunnelmasta.

    Aiheeseen. WOW Swans! Ja voi Liverpoolia. Eipä ala kausi aurinkoisissa merkeissä. Mitähän tästä pitäis ajatella? Rodgers out?

  4. Ready kirjoittaa:

    Ja vastustajan erottaa tummemmista housuista…

    Killinä 70-luvulla lauantaisaunan punaamilla poskilla lattialla television edessä kello 17:00 suomen aikaa.

  5. juha kirjoittaa:

    Ja Jääkiekkoon kanssa sama asia .
    Uusi Halli täsä lähellä jäi reiluun kolmeen tuhanteen istumapaikkaan ja SM-Liigan Säännöt Liigakelpoisuuteen edellyttävät väh. 5000 paikkaa.
    Joten kun Urheilulliset kriteerit täyttyvät niin seisomapaikkoja
    vaan Hallille.
    Seisomakatsomossa voi myös saada kaljaa suoraan kauluksesta pusakan sisään tai aromasätkän kekäleen…
    Hi hi !

  6. vanhailves kirjoittaa:

    Eivät Saksan seisomakatsomot mikään luonnonlaki ole mikä pysyisi muuttumattomana maailman tappiin. Talvella tuli Saksan tv:sta ohjelma, jossa valotettiin fanikatsomoiden ongelmia. (Itsekin kirjoitin siitä tänne. Pane Kristian linkki siihen, jos löydät sen helposti. Muussa tapauksessa poista tämä sulkeissa oleva kohta). Ohjelmassa haastateltiin monipuolisesti kaikkia mahdollisia osapuolia. Parhaiten jäi mieleen n. viisikymppinen akka, joka oli selvästi häiriintynyt. Hän oli sitä mieltä, että faneilla on oikeus tehdä mitä tahansa, sillä ottelut kuuluvat heille. He harjoittelevat erilaisia koreografioita ja heidän ansiostaan ottelut elävät. Esim. ilotulitteiden heittelyn vaarallisuus ei auennut hänelle lainkaan.

    Muutama päivä sitten tuli telkusta uusi ohjelma juuri sopivasti ennen kauden alkua. Siinä näytettiin, kuinka fanilakanoiden suojassa sytytettiin ilotulitteet ja sen jälkeen niillä hosuttiin aikansa ja sitten ne heitettiin kentälle. Heittäjä siirtyi sivulle seuraavan lakanan suojiin ja vaihtoi vaatteita, jotta välttyisi tunnistamiselta ja kiinniotolta. Tämä on sitten johtanut poliisien ja kameroiden määrän valtavaan lisääntymiseen. Ääriesimerkkinä Kölnin ja Leverkusenin välisen ottelun 500:n leverkusenilaisen katsojan kaitsemiseen tarvittiin 700 poliisia. Nyt poliisi on ilmoittanut, että valvontakulut tullaan perimään täysimääräisesti otteluiden järjestäjiltä. Se taas tietää fanikatsomoiden loppua, sillä 11 euron pääsymaksu ei riitä kattamaan kuluja. Seurat ovat luonnollisesti pahoillaan tästä kehityksestä.

    Ohjelman mukaan tällaisia “ultria” olisi Saksassa muutama kymmenen tuhatta. Jalkapallohuliganismia harrastavat sekä äärioikeistolaiset että äärivasemmistolaiset ryhmät. Jalkapallo ei heitä juurikaan kiinnosta, tappelu poliisin kanssa tai toisen joukueen kannattajia vastaan on pääasia.

  7. emit kirjoittaa:

    Ohessa (lisä)tarinaa Saksan tilanteesta (mikäli linkit sallitaan): http://www.sueddeutsche.de/sport/sicherheit-in-bundesliga-stadien-warum-die-saison-mit-bauchschmerzen-beginnt-1.1448771

  8. Kristian kirjoittaa:

    Linkkien lisääminen kommentteihin on kyllä OK, kunhan sisältö on (kuten tässä tapauksessa ehdottomasti on) perusteltu!

Kommentoi



HS in English