Melkein melkein

| Julkaistu 9. 8. 2012 16:21

Olen viime kausien aikana seurannut HJK:n europelejä niin tarkasti kuin mahdollista, joten valtaosan otteluista olen nähnyt joko paikalta, nettistriimiltä tai telkusta. Mietin, mikä otsikko tiivistäisi viimeksikuluneiden kolmen kauden (tämän kauden urakka jatkuu vielä, mutta kuitenkin) kuusitoista euro-ottelua. Tai oikeastaan ne kymmenen ottelua, joissa Klubilla on ollut vastassa pelaajamateriaaliltaan ylivoimainen joukkue.

Klubi pääsi eilen tilanteeseen, jossa yksittäinen onnistuminen olisi mahdollistanut tilanteen, jossa myöhemmät onnistumiset olisivat tuoneet sen himoitun lohkovaihepaikan ainakin Euroopan liigassa. Eli melkein melkein ja jossittelua jossittelulla, joten perustellaan.

Eiliseen Celtic-matsiin HJK lähti verraten hyvistä asemista kiitos Skotlannissa taistellun 1-2 -tappion. Ottelu alkoi Klubin kannalta kaoottisesti, kun jostain syystä – kaiketi jännityksestä – olivat vireys ja liike unohtuneet koppiin. Syötökin menivät minne sattuu. Celtic kuitenkin kykeni luomaan vain yhden avopaikan ja yhden puolittaisen, niistä ei maalia tullut.

Ensimmäinen melkein -hetki tuli avausjakson loppupuolella, Demba Savage pääsi vetämään läheltä, muttei edes osunut palloon. Tilanne ei ollut helpoin mahdollinen, mutta paremmin olisi sentään pitänyt onnistua. Toisella jaksolla Sebastian Sorsalla loistopaikka, ei maalia. Ja sitten unohtui skottijoukkueille poikkeuksellisesti vastustajan iso mies kulmatilanteessa vapaaksi, Mathias Lindström puskikin oikeaoppisesti alaspäin, mutta pallo kimposi veskarista kulmaksi.

Sitten kävi kuten yleensä käy, ennakkosuosikki tekee maalin, Klubi olisi tarvinnut kaksi edes jatkoajalle päästäkseen, game over.

En usko, että Sorsan tekemättä jäänyt maali olisi riittänyt otteluparin voittoon, mutta se olisi tuonut Klubin vähintään melkein -asteelle.

Viime kaudella Klubi viimeisessä eurotaistossaan hävisi kivikovalle Schalkelle yhteismaalein 3-6. Siitä ei spekuloitavaa jäänyt, Schalke olisi tehnyt kotonaan kuuden maalin sijasta kahdeksan jos pakko olisi ollut. Mutta arpaonnesta voi jossitella. Klubilla oli jalkeilla absoluuttisesti arvioiden kaiketi paras joukkueensa koskaan ja suhteellisestikin  toiseksi paras (ykköseksi tässä tietysti luettaisiin vuoden 1998 Mestareiden liigan lohkovaiheessa ylväästi esiintynyt ryhmä). Ja arpa heitti vastaan ensin Dinamo Zagrebin ja sitten Schalken, kovimmat mahdolliset vastukset!

Voimme yrittää puhua voittamisen kulttuurista, taktiikoista, peli-ilmeistä, joukkueen rakentamisista ja sen sellaisista. Suuria ja tärkeitä asioita tietenkin kaikki, mutta ehkä se olennaisin asia on niin yksinkertainen, ettei sitä tule ajatelleeksi tai ainakaan ilmaisseeksi.

Palataan kuitenkin maalintekoon ja annetaan puheenvuoro Antti Muuriselle, lainaus on kahden vuoden takaa Belgradista, jossa häntä Partizanin ja HJK:n matsin jälkein haastattelin:

”Kolme paikkaa ja kolme maalia, kovalla prosentilla viimeistelivät.”

Siinäpä se. Bubi Wallenius sanoisi, että jalkapallossa voittaa se joukkue joka tekee enemmän maaleja, Juhani Tamminen tiivistäisi, että futis on maalintekopeli. Yhtäältä nuo ovat nollakommentteja, toisaalta niihin sisältyy koko laji.

Se, että HJK.n kovat eurovastustajat viimeistelevät Klubia kovemmalla prosentilla ei tietenkään ole tuuria. Kymmenillä miljoonilla euroilla koottu joukkue koostuu paremmista pelaajista kuin HJK, ja suorituksista ratkaisevimmassa eli pallon pistämisessä maaliin tuppaa ero alleviivautumaan.

Niinpä suomalaisjoukkueiden ja niiden kannattajien on tappion jälkeen turha selitellä, että olihan meilläkin niitä paikkoja. No niin oli, muttei taitoa tehdä paikoista maali. Ja ne miehet, joilla moista taitoa koviinkin peleihin voi löytyä ostetaan Suomesta pois hyvin nopeasti.

Vaikea yhtälö. Olisiko historiasta apua?

Kun HJK legendaarisesti selvisi kauden 1998-99 Mestareiden liigan lohkovaiheeseen pelasi se Metziä vastaan 172 minuuttia futista päästämättä maaliakaan. Tuossa vaiheessa eli toisen osaottelun loppuhetkillä olisi Metzin pitänyt tehdä vielä kaksi päästäkseen jatkoon. Edeltävällä kierroksella HJK oli kaatanut FC Jerevanin päästämättä maaliakaan. Lohkovaiheessa tuli viidestä pisteestä neljä otteluista, joissa omissa säilyi nolla.

Suomalaisjoukkueiden menestys eurokentillä edellyttää oman pään pysymistä puhtaana tai ainakin melkein. Maalintekokilpailussa emme ole koskaan pärjänneet emmekä pärjää.

HJK siis on tarkkailujaksollamme eli kaudesta 2010 alkaen pelannut yhteensä kymmenen ottelua viittä todella isoa seuraa (Partizan, Besiktas, Dinamo Zagreb, Schalke ja Celtic) vastaan päästäen yhteensä 24 maalia. Ville Wallenin takana on verkko heilunut jokikisessä ottelussa poislukien upea kotivoitto Schalkesta. Ne loput yhdeksän peliä HJK onkin hävinnyt.

Tänään on tulessa KuPS, joka Bursasporin pudottamalla jysäyttäisi yhden kaikkien aikojen suomalaisista eurofutispommeista. Olkoon nettistriimien jumalattaret suosiollisia, jotta ottelun voisi katsoa ilman suurempia pätkimisiä.

8 vastausta artikkeliin “Melkein melkein”

  1. Kristian kirjoittaa:

    Striimi on pelittänyt, mutta KuPS on ensimmäisen jakson jälkeen kolme maalia tappiolla. :(

  2. Marski kirjoittaa:

    Vaikka huomisten arvontojen valossa ei siltä näyttäisikään, niin Mursu voisi kerrankin sanoa naama peruslukemilla että eteenpäin on menty. Suomalaisjoukkueiden pelin ero ja rutiini kahden-kolmen vuoden takaiseen on huikea. Media ei ole seikkaa suuremmin noteerannut mutta isompien kiusaamisen ohella samankokoisten maiden seurat on pudotettu jatkosta hyvinkin kliinisesti.

  3. Isävalkku kirjoittaa:

    Olihan se HJK:n esitys vähän hämmentävä. Kotona vahvaksi profiloitunut ja hyökkäämään pyrkivä joukkue oli hämmennyksen tilassa ja identiteetti kadoksissa. Ollako vai eikö olla pelissä tuntui olevan kysymys, jota pelaajat pohtivat jopa kesken syötön.

    Kun joukkueelta katoaa identiteetti se putoaa pelistä. Vähän sama kuin jos näyttelijä joutuisi näyttämölle ilman roolia.Ohjaaja heittäisi: Improvisoikaa nyt siinä puolitoistatuntia!
    Vartin jälkeen näyttelijät olisivat tuskaisia ja puhki.

    Olisi mielenkintoista kuulla miten Klubi valmistautuu kauteen.
    Onko siellä kv-peleille mitään tavoitteita vai onko se ihan katsotaan nyt kuka sattuu vastaan tulemaan -tasolla?

    Entäpä ajan käyttö? Suomen erikoisuus on se, että kauden päättymisen ja uuden alkamisen välillä on melkein puoli vuotta. Ammattifutaajat ovat siis melkein puoli vuotta “pakkolomalla”. Tämä ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen.

    Jos jossain muussa “artistisessa” ammatissa sen huipulla olevat harjoittajat pakotettaisiin puoli vuotta harjoittelemaan ilman esiintymisiä, taitaisi päässä alkaa viirata ja harjoitusvälineet lennellä seinille. Vähänkään yleisöstä syttyvät
    pelaajat joko masentuvat, lähtevät maasta tai vaihtavat kiireesti lajia oltuaan muutaman kuukauden hallien hämärissä
    palloa pompottamassa.

    Leverkusenin verkkosivuilla joukkueen kapteeni Rolfes pitää 8 viikon valmistautumisaikaa ruhtinaallisena.Yleensä se siellä jää alle 6 viikon.Sitä edeltää kesälomat (siis oikeasti kesällä) ja mahdolliset arvokisat. Turhautuminen harjoitteluun ei siellä taida kuulua futiksen sanastoon.

    On siis tekemistä ennenkuin futis on Suomessa vetovoimainen ja täysipainoinen ympärivuotinen ammatti.

    Muuten kyllähän silloin 1998/99 maalejakin tehtiin, kundeja oli vastustajan maalillakin, eikä vastustajia pelätty:

    http://www.metacafe.com/watch/7064486/1998_99_champions_league_hjk_helsinki_goals/

  4. Miihkali kirjoittaa:

    A.C. Bilbao paukahti arvonnasta Klubille vastaan. Hikinen iltapuhde tulossa, joskaan ei pahin mahdollinen.

  5. juha kirjoittaa:

    On totta että Klubilla on pitkä rivi hienoja Kansainvälisiä otteluita
    pelattuna ja en ainakaan muista “murskatappiota” jonka se olisi
    niissä kärsinyt.
    Toinen Puoliaika Celticiä vastaan oli ajoin Klubin hallintaa.
    Punainenkortti jonka Celticin Pelaaja sai näytti kyllä Klubin pelaajan osalta “kesäteatterilta”.
    Se että Klubilla oli Pelaaja enemmän Kentällä ei juuri Ottelunkulussa näkynyt.
    Taitava Peluutus ,Vaihdot ja siirtyminen Vastahyökkäyspeliin olivat Celticin vahvuutena ja Klubin osalta Miesylivoima osoittautui päättyvän mahalaskuun omanmaalin edustalle.
    Niin se kävi.
    Kuitenkin Klubilla on Asenne ja Kokemus Eurooppaotteluihin,
    jollaista ei ole muualla Suomessa.

  6. Mikko kirjoittaa:

    Jos Athletic ei ole ihan pahin mahdollinen arvontakorissa ollut, niin ainakin toiseksi pahin. Hävisivät Eurooppa-liigan finaalin viime vuonna. Bielsan alaisuudessa pelaavat todella hienoa futista. Kärjessä heidän oma Kottilansa, Llorente. Iker Muniain, Javi Martinez, Ander Herrera…

    Baskeilta tulee kovaa kyytiä, valitettavasti.

  7. TOT kirjoittaa:

    Jos Athletic ei ole pahin vaihtoehto, niin mikä on? Hyvä huomio tuo päästettyjen maalien määrä Kristianilta. En ollut kiinnittänyt huomiota tähän, mutta kyllähän tuo luku on aivan liian suuri.

    HJK:n ongelma voi olla että se on kotisarjansa ylivoimaisesti suurin seura. Se on tottunut pelaamaan selvänä ennakkosuosikkina hyökkäävää futista. Se on tottunut olemaan se suurempi seura. Sen pitäisi osata vaihtaa vaihdetta europeleihin, missä se ihan oikeasti on altavastaaja ja paljon pienempi seura, vaikka pelin hallinta näyttäisi miltä. Sen pitäisi lähteä puolustamaan ja pelaamaan vastahyökkäyksiä, eikä päästää itseään kymmeniä kertoja suuremmalla budjetilla pelaavaa joukkuetta rokottamaan vastahyökkäyksistä (ainakin Schalke, Celtic ja Athletic, luultavasti myös Besiktas pelaa ainakin käytännössä vähintään 20-kertaisella budjetilla Klubiin nähden).

    Lisäksi näillä vastustajilla on paljon kokemusta kansainvälisistä peleistä, kun taas klubilaisista monet ovat untuvikkoja eurokentillä. Nyt arvokasta kokemusta saatiin taas vähän lisää, todella kovista peleistä. Riski on, että parhaat pelaajat menetetään ja joudutaan jälleen korvaamaan pelaajilla, joilla ei Veikkausliigan lisäksi ole kokemusta kuin joitain Moldovan ja Irlannin kolmosjengejä vastaan EL-karsintojen avauskierrokselta. Mutta jos ei menetetä, niin ensi vuonna Klubilla on paljon enemmän varmuutta, ja paremmalla arvontaonnella vastaan tulee joukkue, jolla on HJK:ta vähemmän europelikokemusta, tai joka käy parhaillaan läpi jotakin kriisiä ja on haavoittuvainen.

  8. Tom Finney kirjoittaa:

    “Suomalaisjoukkueiden menestys eurokentillä edellyttää oman pään pysymistä puhtaana tai ainakin melkein. Maalintekokilpailussa emme ole koskaan pärjänneet emmekä pärjää.”

    Sama pätee täydellisesti myös maajoukkueeseen. En jaksa uskoa että Suomi tulee koskaan pääsemään lopputurnaukseen maaleja latomalla. Lähimmäksi päästiin Hodgsonin aikana jolloin kaiken pohjana oli hyvin järjestäytynyt puolustus. Vähemmän seksikkyyttä enemmän tehokkuutta.

Kommentoi



HS in English