Maailmanmies

| Julkaistu 7. 8. 2012 19:52

Vajaat kahdeksan vuotta on kulunut siitä, kun pelaajasopimuksen allekirjoitimme. Onko se pitkä vai lyhyt aika? Jonas Portinille maailma on avautunut sitten lokakuun 21. päivän vuonna 2004, enkä itsekään voi juuri muuta sanoa.

Aloitetaan tuosta sateen piiskaamasta, synkästä ja tuulisesta eli Pietarsaaren kaltaiselle rannikkokaupungille tyypillisestä syysillasta. Kello on varttia vaille seitsemän illalla, minulla on ohimoissa migreenilääkkeen tuoma humina ja otsassa jomottaa kipu. Seuran sisäinen riitely ja ainainen paskanpuhuminen pännivät nekin.

Tapaamme Jaron bunkkerimaisella toimistolla, päävalmentaja Hannu Touru ja seuran toimitusjohtaja eli minä. Menneiden aikojen toimistotekniikka hurisee ympärillä. Hirviömäinen 1990-luvun taitteen kopiokone on sponsorilta lahjoituksena saatu, kärräsivät sen toimistollemme sen sijaan, että olisivat heittäneet pois.

Istumme kierrätyskeskuksesta hankituilla tuoleilla, juomme Saludoa pahvikupeista. Pienen liigaseuran arkea.

Raskas ulko-ovi käy, tulevatko pojat porukassa? Kyllä, ryhmässä kaiketi jännittää vähemmän. Jaron junioreita saapuu allekirjoittamaan nuorisosopimusta edustusjoukkueeseen, heistä siis tulee seudun mahtiseuran edustusjoukkueen sopimuspelaajia. Jaron tuolloisten verkkosivujen uutinen kuvineen löytyi kuin löytyikin verkon syövereistä.

Kolmivuotiset sopimukset tarkoittavat, että he ovat Jaroon sidottuja tuon ajan. Rahallista korvausta ei ole tarjolla, ellei peliaikaa edustusjoukkueessa tule. Tuolloinkin olisi palkka melkeinpä nimellinen.

Pojista vanhin on nimeltään Jonas Portin, hän on juuri täyttänyt kahdeksantoista. Jonas – toisin kuin muut pojat – ei ole enää vähään aikaan ollut mukana listoilla, joille tämän ikäluokan potentiaalisia kykyjä on Pietarsaaressa kirjattu. Jonas ei vuoden 2004 kesänä mahtunut edes Jaron farmijoukkueen, kakkosdivarissa pelanneen JBK:n vaihtopenkille. Niinpä hän pelasi kolmosdivisioonaa Jaro II:ssa, pari kertaa viikossa harjoitelleessa harrastejoukkueessa.

Heinäkuussa Jaron valmentajaksi saapunut Touru oli työnarkomaani, joka kävi katsomassa pelejä nelosdivaria myöten. Kolmosesta siis tarttui mukaan pitkänkolho, ujo ja nuorisofinninen Portin.

Kun tapasin “Porren” vuoden 2010 syyskuussa Rotterdamissa (jossa hän oli osa Hollannin EM-karsinnoissa kohdannutta A-maajoukkuetta, vaikkei varsinaiseen kokoonpanoon lopulta mahtunutkaan) istui vastapäätäni jo toinen mies.

Italian kakkostasolla pelaava rento ammattilainen, joka oli kotiutunut uuteen kotimaahansa mainiosti. Italian kielikin kulki sujuvasti, etelän aurinko oli paahtanut ihon ruskeaksi. Pitkä sopimus Ascolin kanssa toi taloudellisen turvan jos ei loppuelämäksi, niin ainakin sinne päin. Ilmaisdiili Jaroon oli lopulta poikinut satojentuhansien eurojen vuosipalkan. Siirrosta Italian mahtiseuroihinkin jo huhuttiin.

Viime viikolla sitten uutisoitiin, että Jonas joutuu lopettamaan uransa synnynnäisten terveysongelmien vuoksi. Toistuvat loukkaantumiset olivat sabotoineet hänen uraansa, mutta tämä oli jotain muuta. Uutinen on hyvin surullinen, mutta mustalla pilvellä on hopeareunuksensa.

Koska Jonas aikanaan uskalsi tarttua mahdollisuuteensa Jarossa, tuli hänestä vakavarainen mies, joka puhuu neljää kieltä. Mies, jolle takuulla löytyy töitä jalkapallomaailmasta. Mies, joka toteutti lukemattomien pikkupoikien unelman ihan oikeasta ammattilaisfutaajan elämästä.

Maailmanmies maailman suurimmassa urheilulajissa.

8 vastausta artikkeliin “Maailmanmies”

  1. AM kirjoittaa:

    Mielenkiintoinen tarina, kiitos.

  2. AK kirjoittaa:

    Sympaattinen pelaaja, ikavaa jos/kun ura nyt paattyy ennen aikojaan. Tsemppia Jonakselle jatkoon!

  3. Jukkis kirjoittaa:

    Taas näitä vanhoja Jaro-juttuja – tylsä elämä sulla ?

  4. Ville kirjoittaa:

    Jalkapallo <3
    Ihana tarina.

  5. Hooki kirjoittaa:

    @Jukkis: Aika paskiainen on kyllä Sundqvist, kun pakottaa lukemaan tylsiä juttujaan. Lopettaisi nyt jo tällaiset otsikoita syvemmälle menevät kirjoittelunsa sekä ennen kaikkea keskustelunavauksensa, jotka eivät varmasti ole syitä, joiden takia tähän blogiin samat lukijat palaavat. Kertoisi ennemmin vaikka keillä WAGeilla on uudet tissit hankittu kesän aikana.

  6. sevillano kirjoittaa:

    No ei. Pitänee panna pari myönteistä sanaa yo. kärkkäitten arvostelujen vastapainoksi varsinkin, kun blokinpitäjä ei – luonnollisestikaan – voi itse itseään puolustaa. Mielestäni on vain hyvä etsiä enempi syvyyttä futispakinointiin monin eri tavoin. Sehän on kuin Espanjan EM-jengin menestyksen erään kulmakiven hyväksikäyttöä. Enemmän syvyyttä peliin, niin omakin tila laajenee ja vastustajan tiukka asetelma saadaan kenties hiukan hajoitettua.

    Oli mukavaa lukea muutakin kuin “sitä iänikuista”. Lisää vain kysymyksiä eri sidosporukoista ja liitännäisistä varsinkin sellaiselle, joka ei ole puulaakijengiä enempää itse osallistunut. Onhan noita; on taktiikkaa, tuomaria, kenttäongelmaa, sääntöpykälää, katsojakulttuuria, stadikan ruokatarjontaa, pukukoppikulttuuria, historiaa jne. Oli kanssa mukava kuulla H. Tourusta, joka tuli aikoinaan Raumalla jokaiselle Pallon vakikatsojalle hyvinkin tutuksi.

    Meillähän Espanjassa kyllä on jumalattomasti futiskolumni-kirjoittelua. On kolme suurta, miljoonamyynnin päivittäistä (!) urheilulehteä Marca, AS ja ED (ja paikalliset päälle), joita nykyään myydään liitännäisenä päivälehteen, ihmisten rahat kun ovat vähissä eikä menekkiä kai ole. Itse “joudun” ostamaan AS-lehden, joka tänään oli 40 -sivuinen, josta n. 30 sivua futista. Kolumneja oli useampi. Ja sitä samaa kaavaa: pienempi liuta seurojen nimiä, pidempi liuta pelaajien nimiä, jotka sitten on yhdistetty eri futisfraasein eri päivinä. Esim. viinasta ei niin känniin vissiin tulekaan, etteikö rutinoitunut toimittaja vetäisisi sellaista vaikka pöhnäpäissään vasemmalla kädellä alta vartin!
    Mitä se sellainen on? Kai sitä “Kauniit ja rohkeat”-mössöä, jonka ainainen märehtiminen vissiin antaa sitä kaivattua turvallisuudentunnetta. Maailmassa on kaikki kuten ennenkin!

  7. Ilkka kirjoittaa:

    @Jukkis: Kiinnosti kuitenkin sen verran, että luit jutun ? Tällaiset on juuri parasta antia tässä blogissa.

  8. Terno kirjoittaa:

    Kiitos. Taas tarina Jarosta ja Jeppiksestä lämmitti mieltä. Tosin se, että hienon pelaajan ura päättyi liin lyhyeen on surullista.

Kommentoi

You must be logged in to post a comment.