Olympiafutis kiehtoo kaikesta huolimatta

| Julkaistu 10. 7. 2012 19:57

Olen menossa katsomaan olympiakisojen jalkapallomatsia. Keskiviikkona 1. elokuuta Wembleyllä pelattavaan miesten otteluun Gabon – Etelä-Korea tipahti tänään postiluukusta lippu. 60 puntaa eli 76 euroa piletti kustansi, paikka on hyvä eli teatterikiikareita ei tällä kertaa Wembleyllä tarvita.

Niin, 76 euroa runkosarjaotteluun turnauksessa, jossa pelaavat joidenkin maiden osalta jopa vajaalukuiset nuorisomaajoukkueet kolmella (ei välttämättä pelkästään urheilullisin perustein valitulla) tähtipelaajalla vahvistettuna. Turnaukseen, jonka voittajaa keskimääräinen futiksenseuraaja ei ensi vuonna edes muista.

Suomen joukkue oli vuoden 1980 olympialaisten futiksessa yhdeksäs; Jukka Vakkilan Suomi jyräsi Costa Rican, pelasi tasan Irakin kanssa ja hävisi Jugoslavialle. Kuka sitäkään enää muistaa?

En pyri olemaan kyyninen saati negatiivinen. Odotan ottelua innolla, ja onhan olympialaisissa oma ikuinen taikansa. En ole koskaan kesäkisoissa ollut, ja pääsylipun olympiarenkaat kiusaavat kylmät väreet selkäruotoon. Taika ponnistaa lapsuuden tv-kisojen muistoista ja kantaa ylihinnoitellun tapahtuman läpi suorastaan heittämällä, jos ja kun pelaajat kentällä antavat kaikkensa.

Mutta juuri olympialaisissa käänteisesti näkyy jalkapalloilun mahti. Kuningaslaji kun pitää rahavirtansa itsellään sikäli, ettei se päästä kansainvälistä olympiakomiteaa rahastamaan supertähdillään joitain satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mikäli yhteistä tahtoa olisi, voisi futiksen EM-kisat siirtää käytäviksi parittomina vuosina – edelleen joka neljäs vuosi siis – ja pelata olympiajalkapallo parhailla joukkueilla. Mikä johtaisi muun muassa siihen, että supertähdet olisivat loman tarpeessa ja mahdollisesti loukkaantuneina, kun eurooppalaiset liigat käynnistyvät. Ja siihen, että yleisurheilu ei enää olisi olympialaisten keskiössä. Lopulta siihen, että olympialaiset olisivat futiksen osalta kuin toiset MM-kisat ja koko loppukisat vain sivunäytöstä.

Eli äärimmäisen huippujalkapalloilun pitäminen erillään olympialaisista lienee kaikkien osapuolten kannalta viisasta.

Jos on olympiajalkapalloilu sekasikiö, niin Britannian joukkue vasta kummallinen konsepti onkin. Olen vuosien mittaan kirjoittanut aiheesta esimerkiksi täällä (väärin meni yksi ennuste) ja täällä. Kisat käydään jalkapalloilun synnyinmaassa, mutta isäntäjoukkueella ei juuri kannattajia ole. Jos kysytte, mitä joukkueelle kuuluu, niin en osaa vastata. Team GB:stä kun on David Beckhamin valitsematta jäämistä lukuun ottamatta ollut hyvin vähän juttua isojen otsikoiden maailmassa, eikä aihe minuakaan juuri kiinnosta.

Blogimme EM-kisaveikkauksen protestiaika on nyt umpeutunut, ja ykkönen siis virallisesti, pysyvästi ja vastaansanomattomasti on nimimerkki Mikko. Kirjapalkinnot kaikille voittajille lähtevät postiin tällä viikolla.

16 vastausta artikkeliin “Olympiafutis kiehtoo kaikesta huolimatta”

  1. Juho Isoviita kirjoittaa:

    “äärimmäisen huippujalkapalloilun pitäminen erillään olympialaisista lienee kaikkien osapuolten kannalta viisasta.”

    Äärimmäisen viisasta olisi poistaa olympilaisista kaikki joukkuelajit.
    Joukkuelajien menestymistä olympialaisissa ei juurikaan noteerata näiden lajien omassakaan keskuudessa hitustakaan.
    Kuitenkin juuri joukkuelajit ovat paisuttaneet olympialaiset niin megalomaaniseksi tapahtumaksi, ettei kisoja voi järjestää kuin suuret valtiot.
    Pitäisi mennä siihen, että vain yksilölajit olisivat olympialaisten ohjelmassa. Tästä syntyisi valtavat säästöt ja lisäksi yksilölajeissa olympiamenestystä todella arvostetaan toisin kuin joukkuelajeissa.

  2. settled_dust kirjoittaa:

    No kyllä lentopallon ja jääkiekon olympiakulta ovat lajiensa sisällä erittäin arvostettuja, ehkä jopa eniten!

  3. Pele kirjoittaa:

    Minua kiinnostaa eniten Brasilian ja Uruguayn otteet noissa kisoissa, hyvä että Etelä-Amerikan kaksi parasta maata on edustettuna näissäkin kekkereissä :). Molemmilla myös suht hyvät joukkueet kasassa, mutta Espanja lähtee varmasti ennakkosuosikkina turnaukseen. Toivotaan myös Britannian joukkueelle onnea, luultavasti menevät lohkokakkosena jatkoon Uruguayn voittaessa lohkon. Britannialla on oivat mahdollisuudet päästä semifinaaleihin kun katsoo kaaviota, jos siis pääsevät alkulohkostaan jatkoon.

  4. Mischa kirjoittaa:

    settled-dust: tuo on totta, ja kyllä varsinkin talvikisoja paisuttavat monet muut lajit vielä enemmän. Kelkkailu nyt tulee ensimmäiseksi mieleen lajista, jolle oman suorituspaikan rakentaminen neljän vuoden välein on jokseenkin älytöntä. Halleille ja stadioneille kun voi edes teoriassa keksiä jotain järkevää jatkokäyttöä (tai sitten ei, kuten esim. MM-2010 osoitti). Englannissahan futisareenat ovat jo valmiina.

    Mutta itse olympiafutiksesta. Olen monesti miettinyt, että minkä takia afrikkalaiset joukkueet ovat pärjänneet niinkin hyvin näissä kisoissa (Kamerun, kultaa 2000; Nigeria, kultaa 1996 + pari himmeämpää mitalia), mutta MM-kisoissa tietääkseni parhaat sijoitukset ovat pari puolivälieräpaikkaa. Yleinen teoriahan olettaa afrikkalaisten pelaajien olevan joskus/usein virallista syntymätodistusta vanhempia, ja joukkueiden saavan tästä hyötyä. En jotenkin jaksa uskoa tähän oletettuun hyötyyn olympialaisten kohdalla, sillä ikäraja on kuitenkin 23. Jossain U17-kisoissa pari vuotta vanhemmista varmasti olisikin merkittävää hyötyä. Eikö nuorten pelaajien kohdalla ratkaisevin hyöty tule kuitenkin siitä, että nuoret pelaavat kovissa sarjoissa, suuressa roolissa – ovatpa sitten 21- tai vaikka 24-vuotiaita? (Ja ettei nyt tule kuittia, niin kyllä, Afrikan niputtaminen yhteen on toki ongelmallista. Mutta yhtä hyvin voisin pohtia tällaista vaikka Etelä-Amerikankin osalta, jos aihetta olisi) Vai onko Afrikan maiden heikko menestys MM-kisoissa vain tilasto-oikku, joka pian korjaantuu? Pelen kristallipallohan ei taannoin ollut tässä(kään) asiassa ihan luotettava :)

  5. Mischa kirjoittaa:

    Tässäpä hauska olympiafutisaiheinen kysymys: Kuka voitti ensimmäisen olympiajalkapallon mestaruuden vuoden 1900 Pariisin kisoissa? Vastaus: Upton Park F.C. :) Jalkapallo oli tuolloin tosin näytöslajina mukana eikä mitaleja jaettu. Mutta onhan tuo ihan hauska knoppi. Entä olympialaisten menestyneimmät jalkapallomaat miesten sarjassa? Iso-Britannia ja Unkari (molemmilla 3 kultaa).

  6. juk kirjoittaa:

    Juho Isoviita: “Joukkuelajien menestymistä olympialaisissa ei juurikaan noteerata”

    Aika moni saattaisi olla eri mieltä tästä esim. lätkän osalta.

  7. Kolmosvaihtoehto kirjoittaa:

    Itse muistelen, että Suomen valmentaja Moskovan olympiafutiksessa olisi ollut Esko Malm. Suomihan taisi päästä kisoihin sivuovesta länsimaiden boikotin seurauksena.

  8. Marski kirjoittaa:

    @Juho Isoviita

    Unohtamatta olympialentistä, kiekkoa, olympiakäsipalloa ja koripallon Dream Teamia, joka ei mm-kisoja (lukuun ottamatta 2006) kokoonnu.
    Sitä paitsi yksilölajit ovat tylsää puurtamista (jotain nyrkkeilyä ja palloiluja lukuun ottamatta), eikä kukaan sitä pidemmän päälle jaksa seurata – paitsi ne olympiakatsomon näkkileivällä ja vitamiineilla elävät vissymiehet, jotka futismatsissa pälpättävät 90 minuuttia hiihdosta, kuulantyönnöstä tai kestävyysjuoksusta.

  9. MK kirjoittaa:

    Nythän on muuten juhlavuosi: Vuoden 1912 kisoissa Suomi oli olympiafutiksessa neljäs voittamalla ekalla kierroksella Italian (3-2) ja toisella emomaa Venäjän (2-1). Semeissä tuli sitten 4-0 pataan turnauksen voittaneelle Isolle-Britannialle ja pronssiottelussa rapsakka 8-0 tappio Hollannille. Kuitenkin neljäs sija, johon ei ole koommin päästy edes lähelle.

  10. Leikkikalu kirjoittaa:

    No yksi turha ns. tuhra joukkuelaji kesäkisoista taidettiin jo poistaa, kun baseball tipahti ohjelmasta. Sama kävi naisten vastaavalle lajille softballille. Mitä jalkapalloon tulee, niin pitäisin tilan nykyisellään. Miehiä edustaa alle 23-vuotiaat ja naisissa parhaat (?) paikalla. Sen sijaan esimerkiksi keinotekoisessa koskessa suoritettavat lajit voisi suosiolla pudottaa pois olympiaohjelmasta.

    Olen kuitenkin yhdellä ehdolla valmis tiputtamaan miesten jalkapallon pois kisaohjelmasta. Vaihtokauppaa, jossa miesten jalitsu korvattaisiin uppopallolla, kannattaisin, mutta en itse ehdottaisi. Parhaat miehet ja naisetkin saataisiin varmasti paikalle :D

  11. Isävalkku kirjoittaa:

    Onhan nyt tasakymmenet eli 60v siitäkin, kun Suomessa on pelattu olympialaisten futista. Nykypäivän näkökulmasta tuntuu melkein käsittämättömältä, että Olympiastadionilla, Töölön Pallokentällä, Kupittaalla, Ratinassa, Lahden kisapuistossa ja Kotkan urheilukeskuksessa on pelattu maailmanluokan matseja kokonaisen turnauksen verran.

    Vaikka eihän futis ole pohjalla yksin. Onhan suuressa osassa kesäurheilulajeja Suomessa muutenkin menty takapakkia paitsi puitteiden myös valmennuksen ja tulosten suhteen. Tämä sitten peilaa harrastajiin ja katsojiin. Aika synkkiä kierteitä on saatu aikaan.

  12. Kuukuna kirjoittaa:

    No huhu mitä juttua, Fifaan töihinkö oot pyrkimässä vai onko tullut pallosta päähän liikaa viime aikoina? Ei muuten voi ymmärtää tätä futiksen aseman liiottelua, krikettiähän seurataan enemmän. Eiköhän suurin syy futiksen tilaan olympialaisissa ole historia. Kannattaa muistaa että olympialaiset oli pitkään “amatööri” tapahtuma ja on edelleen osassa lajeja. Lisäksi futishan on siitä erikoinen laji ettei maailman mestaria leivota joka vuosi vaan neljän vuoden välein, kyseessä on siis iso tapahtuma lajille.

  13. abdroop kirjoittaa:

    Kommentti täysin asian vierestä: Voi olla, että Kristian käyttää tässä yhteydessä sanaa jalkapalloilu ihan tarkoituksella sen sijaan, että kirjoittaisi jalkapallosta. Kun puhutaan “palloilusta”, ainakin minulle tulee mieleen toiminta tai liikkuminen ilman tarkkaa päämäärää.

    Joku paremmin suomen kieltä tunteva voisi ehkä valaista, ovatko jalkapallo ja jalkopalloilu molemmat oikeita termejä. Jos ovat, voisiko yhtälailla puhua “hiihtelyn MM-kisoista”?

  14. Kristian kirjoittaa:

    adroop:

    Tämä on tietynlainen ikuisuuskysymys. Polkupyöräilyssä on välineenä polkupyörä, mutta lajia ei kutsuta polkupyöräksi. “Palloilu” esiintyy esimerkiksi yläkäsitteessä “palloilulajit”, en ole koskaan kuullut puhuttavan pallolajeista.

    Kielihän ei ole mikään monoliitti. Lapsuudessani muistaakseni suvereenisti hallinnut jalkapalloilu on sittemmin antanut tilaa jalkapallolle, kun siis lajin nimeä tarkoitetaan. Ainakin omaan kielikorvaani passaavat molemmat, jonkinlaisena konservatiivina pidän tuosta pitemmästä muodosta.

  15. Marski kirjoittaa:

    “Ei muuten voi ymmärtää tätä futiksen aseman liiottelua, krikettiähän seurataan enemmän.”

    Tervetuloa ulkomaailmaan sieltä Goan kitararingeistä.

  16. vanhailves kirjoittaa:

    Kristian on oikeassa. Kieli kehittyy koko ajan ja yleensä suunta on lyhyempään ilmaisuun. Tämä käy selvästi ilmi, kun vertaa viroa ja suomea. Virossa sanat ovat lyhyempiä, sillä sanoista on virossa kadonnut tavuja ja äänteitä suomeen verrattuna. Esimerkkinä vaikkapa genetiivin n, joka esiintyy virossa enää vain yhdessä sanassa. Suomen kielestä on katoamassa possessiivisuffiksi, mikä kaltaiseni vanhemman henkilön mielestä kuulostaa kamalalta. Saksassa taas nielaistaan lauseiden lopussa olevasta verbistä loppuosa -en, mikä on ihan yhtä kamalaa. Kehitys kehittyy. :-)

Kommentoi