Edustaako Espanja masturbaatiofutista?

| Julkaistu 30. 6. 2012 1:48

Pohdin kysymyksen esittämistä hetken jos toisenkin. Koska näiden kisojen suureksi urheilulliseksi puheenaiheeksi joka tapauksessa näyttää nousevan Espanjan pelityyli, niin avattakoon aiheelle oma keskustelunsa.

Kuten tavallista – ja tällaiselle blogille kai luontevaa – on, niin aloitan omilla pohdinnoillani. Nimenomaan pohdinnoilla, mitään kiveenhakattua mielipidettä aiheeseen en ole onnistunut muodostamaan.

Masturbaatiofutis on oiva määritelmä siinä mielessä, että Espanjan (ja Barcelonan) on usein hehkutettu pyörittävän palloa kuin harjoituskentällä ilman kilpakumppania ikään. Mutta kuinka moni fani jaksaa käydä katsomassa harjoituksia ainakaan viikosta toiseen?

Itsetyydytyksessä ei ole mitään pahaa, eikä tarkoitukseni ole alentaa blogiamme johonkin hih-hih -tason runkkaushuumoriin. Mutta seksiin ja erotiikkaan tehdyt vertaukset puolustanevat joskus paikkansa, onhan futis parhaimmillaan mitä aistillisinta toimintaa.

Ajatelkaa vaikka hiljattain edesmennyttä Socratesta, josta minulla oli kunnia laatia muistokirjoitus painettuun lehteen. Socrates kertoi puhuneensa kansalle pelillään, mutta yhtä hyvin hänen voi sanoa rakastelleen palloa ja koko peliä ja sitä kautta katsojiaan. Niinpä hänen muistonsa elää ikuisesti, ja Socrateehen henkilöityy 1980-luvun rakastetuin ja muistelluin maajoukkue. Joukkue, joka ei MM-kisoissa koskaan selvinnyt edes semifinaaleihin saakka.

Mitä 2010-luvun alun Espanjasta muistetaan kolmenkymmenen vuoden päästä? Vallankumouksellinen 4-6-0 (tai 2-8-0) -peliryhmitys, syöttömäärät, pallonhallintaprosentit? Luultavasti.

Valtaisat vyörytykset vastustajien maalille, orgastinen viimeistely? Tuskin.

Espanja on tehnyt viidessä kisamatsissaan kahdeksan maalia. Ei huonosti, mutta neljä niistä syntyi kisojen huonointa joukkuetta (Irlanti) vastaan, joka pelasi ottelussa raskaasti alle oman tasonsa. Muissa matseissa on maalikeskiarvo ollut neljän varsinaisen peliajan ja yhden jatkoajan aikana tasan yksi, eikä pääsääntöisesti ilman hyökkääjää pelannut Espanja olisi luomillaan maalipaikoilla enempää ansainnutkaan.

Ei, tämä Espanja ei edusta sexy footballia, ei luovuutta, ei tanssia. Vicente del Bosquen miehistö pelaa omanlaisella tavallaan brutaalia tulosfutista. Ja kun henkilökohtaisesti olen ammatillisella urallanikin pistänyt itseni peliin tarkoitus ennen tyyliä -jalkapallon puolesta, niin en voi enkä edes halua kritisoida Espanjaa. En edes rivien välissä. Heillä on kaikki oikeus menestyä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Voittaja on Voittaja ja paras, eikä kilpaurheilumielessä pelattavassa futiksessa voi olla muuta tarkoitusta kuin voittaa.

Sen sijaan edelleen ennustan, ettei tämä Espanja pelaajiensa osalta kirjoita jalkapalloilun kollektiiviseen kaanoniin niin isoa lukua, kuin sen menestys edellyttäisi. Historiaan jää taktiikka, eivät yksilöt. Miksei tällä tyylillä muuten vielä ole nimeä? Catenaccion tuntevat kaikki lajin historiasta tietävät, mutta millä nimellä tämä aikakausi jatkossa muistetaan?

Miten voin ihailla sekä Socrates-vainaata että kyynistä tulosjalkapalloa? Socrateen ajan Brasilia ja Espanjan harjoittama teollinen jauhaminen kun ovat kuin tuli ja vesi.

Socrates loihi pelaamisestaan taidetta, koska oli sielultaan taiteilija eikä insinööri. Samalla Socrates saattoi olla joukkueensa peliä pahiten hidastanut urho, osasyy sille, miksei maailman taitavin joukkue ollut lähelläkään voittaa mestaruuksista suurinta.

Taiteilijoiden aika ei ole ohi. Andrea Pirlon chippi ja Mario Balotellin ikoninen tuuletus – jolla hän miltei muttei ihan haastaa maanmiehensä Marco Tardellin vuoden 1982 kiiman – jäävät historiaan.

Niinpä suurin osa neutraaleista katsojista toivonee huomenna Italian voittoa. Ei siksi, että Italia olisi sympaattisempi, vaan siksi, että se on jalkapalloilullisesti seksikkäämpi. Ja naiskatsojien (sekä muun muassa homo- ja bi-katsojien, olemme moderni  ja heteronormatiivisuudesta visusti irtisanoutuva blogi!) silmissä ehkä muutenkin, aika moni toivoo Balotellin jälleen pussittavan ja riisuvan paitansa.

Termin masturbaatiofutis poimin Eurosportin futisblogista. Siinä termiä lähestetyään pelkästään kaksimielisen hassuttelun kautta, mutta ajattelin sanassa olevan ainesta syvällisempäänkin pohdintaan.

40 vastausta artikkeliin “Edustaako Espanja masturbaatiofutista?”

  1. VMV kirjoittaa:

    Muuten asiaa, mutta Balotelli ei haastanut Tardellin tuuletusta (jota en ollut ennen nähnytkään) vaan Kaikkein Ikonisimman Tuuletuksen Ikinä, eli Cantonan eeppisen kukkoilun.
    http://www.youtube.com/watch?v=LjQwIqkYDeo

    Mitä kiimatuuletuksiin tulee niin en ole nänhyt Sunnuntain voittanutta
    http://www.youtube.com/watch?v=YtTnQ6ZgAdc

    No joka sukupolvella on klassikkotuuletuksensa. Tosin itse en ole kuin pari hassua vuotta Kristiania nuorempi.

  2. Homer kirjoittaa:

    Juuri näin. Kristian vei sanat suustani. Kirjoitin taannoin FutisForumilla, että Espanjan peliä voisi verrata v. 2004 Kreikan peliin. Kyse on inhorealistisesta puolustustaktiikasta.

    Kun joukkueessa ei ole juuri kärkimiehiä, vaan keskikentän pyörittelijöitä, niin on selvä, että pallo on Espanjalla ja vastustajan maalintekotilanteet vähissä. Bosque on nero ja on luonut joukkueeseen hengen, jossa jokainen auttaa toista. Väitän, että Espanjan joukkue on yhtenäisempi kuin Barca. Tähdet pelaavat yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

  3. Liiton kätyri kirjoittaa:

    tätä olen itsekin miettinyt espanjan pelejä katsoessani. pahimmillaan (parhaimmillaan?) peli on kuin kreikalla 2004, mutta ne 8 pelaajaa seisovatkin tällä kertaa vastustajan kuudentoista rajalla. mitä muuta ratkaisutapaa ei tunnu olevan kuin kuljettaa pallo maaliin.

  4. Isävalkku kirjoittaa:

    Uskon kyllä, että tiqui-taca (tai tiki-taka) tulee jäämään historiankirjoihin omana tyylinään Espanjan futikseen liittyen. Miten se sitten maajoukkueeseen liittyy onkin jo toinen asia. Espanjalaiset näkevät asiat ehkä toisin, mutta suurelle osalle futiksen ystäviä esimerkiksi Messi on olennainen osa tätä kokonaisuutta vaikkei varsinaisesti espanjalainen olekaan.
    Samanlaillahan catenaccio yhdistyy Italian futikseen erottelematta sen kummemmin sitä miten se oikeasti liittyy seura tai maajoukkueisiin.

    Espanjan tämän hetken ongelmaa voisi verrata siihen, jos bussin parkkeeramisen yhteydessä vastahyökkäykset eivät toimisikaan. Miten tiki-taka liittyy maalia tekevään hyökkäämiseen ja viimeistelyyn? Osin kyse on yksilöistä osin siirtymien toteuttamisen tavoista.

    Jo nyt tiki-taka on osoittanut hedelmällisyytensä, kun se on laittanut vaikkapa Italian futiksen syntymään uudelleen. Klooneja ei kaivata, mutta tuntuisi että uudenlaisia risteytymiä on muutenkin syntymässä eri puolille. Ennemmin puhuisin jonkinlaisesta “casanova” ilmiöstä, miten sen espanjaksi sitten ilmaistaankin.

  5. albiceleste kirjoittaa:

    Täytyy kyllä Culéna sanoa, että Del Bosquen Espanja on aikasen kaukana Barcelonasta. Barça on yllätyksellinen ja ajoittain hullunrohkea. Messin luova nerous on pitelemätöntä, ja mukana vipeltää myös iloinen brassi Dani Alves, sekä takalinjalla nopea argentiinalainen Javier Mascherano. Aivan eri porukka. Huomattavasti yllätyksellisempi. Eroaa Espanjasta huomattavasti.

    Pidän Espanjaa melko kliinisenä joskin todella taitavana. Xaviestaa on ilo katsella. Itse kuitenkin ihailen Barçaakin enemmän argentiinalaista iloittelua, jossa vastaiskut ja tulivoima ovat parhaimmillaan omaa luokkaansa. Toki Argentiina on vasta vaiheessa.

    Italia on ollut positiivinen yllätys — tai, no, yllätys ja yllätys. Muistan tässä blogissa kauan sitten puhuneeni Italiasta tulevien EM-kisojen mustana hevosena ja siitä miten se jengi on nousussa, mihin eräs vakikommentoija totesi että jokainen “futiksen pitempiä kasvukehityksiä syvemmin tunteva” tms. pitää ajatausta Italian noususta naurettavana. En jaksa etsiä ko. kommenttia nyt, mutta ylimielisyydessään se oli omaa luokkaansa. No, nyt nähtiin kuka ne linjat tuntee ;)

  6. albiceleste kirjoittaa:

    Mitähän Leijonakuningas on muuten Del Bosquelle tehnyt? Nainut hänen vaimoaan vai potkaissut koiraansa? Syönyt Vicenten nachot? Olispa niin hienoa jos Llorente pääsisi kentälle edes super subina.

  7. Bloob kirjoittaa:

    Espanjan pelityyli on parhaimmillaan lähes täydellinen, ja siitä puuttuu oikeastaan vain laukaukset, Espanjalla kun tuppaa olemaan paha tapa kuljettaa pallo maaliin.

    Oikeastaan, Saksan pelityyli myötäilee paljolti Espanjan tyyliä ( lukuunottamatta Italia -peliä, jossa joukkue ei edes yrittänyt, syystä tai toisesta ), mutta heidän laukaukset usein lähtevät aikaisemmin.

  8. somebody think of the children! kirjoittaa:

    Haha, Krisu taas trollaa :D

    No en nyt tiedä. Brittifutis lienee sitten sitä, että pubin takana pari kertaa tempaistaan ja se oli sitten siinä. Mitä sitä turhaan esileikkimään. Ei kun pitkää päätyyn.

    Mutta Italia voittoon! Kisakatsomo odottaa jo, samoin vanha Viallin pelipaita.

  9. Steve Larmerin purkka kirjoittaa:

    Hei Kristian. Hoksasin vasta nyt Socrateksesta tekemäsi muistokirjoituksen. Halusin vain sanoa, että se oli tavattoman kaunis, hieno ja arvokas kirjoitus. Kylmien väreiden ja kananlihan arvoinen.

  10. Heikki kirjoittaa:

    Italia on kyllä iki-inhokki ties mistä saakka, ei oo mulla kovin hyvin futiskanntuksessa mennyt. Viimeisimpänä nyt case Zidane-Materazzi. Noh onpahan jotain jännitettävää, viime MM-kisoissa ei ollut kuin oma suosikki ja vielä isompi oma suosikki pelaamassa maineesta.

    Pieni mancrush vielä, kyllä Casillaksen kasvot on kauniimpaa katseltavaa kuin Balotellin kroppa. Mutta eipä futiksessa kauniita vartaloita tarvitakaan.

  11. sevillano kirjoittaa:

    Jaa jaa. Arvoisa nimimerkki “albiceleste” lienee ryyppäillyt tänään; meinaan hiukka liikoja. Vaan seikka lienee kunkin oma asia; miksei. Vapaapäivinä. Tässä nyt kumminkin vissiin enempi ns. urheillaan tota futista joka tapauksessa, eikä suinkaan olla millään naimareissuilla…
    Hyvä matsi tulee ja on luvassa huomenna; näet kyllä. Ja ihan hyvä, kumpi tahansa voittaa. Toivottavasti ei vaan kenenkään epäonnistumiseen ratkea…

  12. Taku kirjoittaa:

    Jos sanotaan että Espanjan peli ei ole luovaa, kertoo se paljon kirjoittajan hyvin rajallisesta käsityksestä luovuudesta.
    Valitettavan usein, kuten tälläisissä kirjoituksissa jalkapalloa tuomitaan ja arvostellaan vain pallollisen pelaajan tekemien päätöksien kautta luovaksi tai päinvastoin. Pallottomien pelaajien tekemiset ovat mielestäni aina vaikuttavampi tekijä jalkapallossa. Joukkueen luovuus kiteytyy siihen. Espanjan/Barcan fudis on mahdollista vain koska pelaajat liikkuvat äärimmäisen luovasti pallottomina. Aina askeleen edellä, jotta kaikki onnistuu sisäsyrjällä lyhyin laakasyötöin rytmiä vaihtamalla.

    Kuinka usein näimme/näemme Litmasen rilluttelevan pelaajia? Hänen menestyksensä perustuu älykkääseen sijoittumiseen joka vaatii hyvin luovaa, nopeaa, ajattelua.
    Hän sijoittuu sinne missä muita ei ole, koska hän ajattelee luovasti. Jos hän ajattelisi tavanomaisesti, olisi hän helposti pidettävissä.
    Samalla tavalla Espanjan peli on mielestäni äärimmäisen luovaa. Se on tyyli jossa tekniikka ja älykkyys kohtaavat. Tekniikka pallollisella ja älykkyys pallottomilla.

    Latinalaista jalkapalloa kutsutaan “luovaksi” koska siitä puuttuu usein kollektiivinen kurinalaisuus joka pakottaa pelaajia hakemaan yksilöllisiä ratkaisuja vaihtoehtojen puuttuessa. Pelaajat sooloilevat syystäkin, ja joutuvat kehittämään kikkoja jemmaan.
    He voivat helposti vedota ratkaisuissaan siihen että “no eihän mulla ollu ketään jeesaamassa”. Tämänlainen luovuus on hyvin keskinkertaista Barcan filosofiaan verrattuna. 4-0.

    Jalkapallon kehityksen kannalta Espanjan ja Barcan jalkapallo on luovaa ajattelua parjaimmillaan. He ovat rakentaneet (hollantilaisin opein) vuosikymmenien ajan uudenlaista filosofiaa, ylivertaista jalkapallotaktiikkaa, eräänlaista jalkapalloutopiaa joka voi manifestoitua vain kun pelaajia on kasvatettu akatemioissa koko elämänsä ajan toteuttamaan sitä. Suuruudenhulluutta mutta myös peräänantamatonta omistautumista omalle filosofialleen.

    Monikaan ei olisi uskonut että vielä tänä päivänä kotikasvatetut pelaajista voi koota maailman parhaimman joukkueen, kuten barca viime vuosina on ollut.
    Ylivertaisuus on aina tylsää, ja Litmasen Ajax oli parhaimmillaan juuri sitä.
    Mutta tylsää ei tarkoita sitä etteikö se olisi luovaa. Älkäämme sanoko niin.

  13. Vapaa-ajattelija kirjoittaa:

    Italia-Espanja finaalista tulee tylsä, voi olla että mennään rankuille. Mutta niin kuin on todettu, puolustaminen on päivän sana.

    Ainoa onni on se, ettei Englannin bussia nähdä finaalissa.

    Suomen pitää ottaa oppia ja alkaa satsaamaan sumppupuolustukseen.

  14. teit kirjoittaa:

    Espanjan pelit (lukuunottamatta sitä ekaa Italiaa vastaan) ovat olleet kieltämättä tosi tylsää seurattavaa, kun kaiken muun hieroskelun lisäksi spanskit ovat pelanneet yli puolet ajasta ilman hyökkääjää…Espanjan pelityylistä puuttuu se suoraviivaisuus, dynaamisuus ja edes ajoittainen yllätyksellisyys, jotka tekevät jalkapallon seuraamisesta nautinnon. Tekninen ylivertaisuus on jossain määrin ihailtavaa ja mukava katsoa, mutta sekin muuttuu nopeasti puuduttavaksi, kun riskejä ei oteta ja yllätyksiä ei nähdä. Esp vs. Por välierä: tympein kaikista…

    Olen kyllä varma, että Espanjan pelityyli tullaan muistamaan (ja varmaan sille joku nimikin keksitään) – etenkin jos he kuittaavat sillä historiallisen kolmannen peräkkäisen arvoturnausvoiton. 2008 oli vielä ilo katsella Espanjan peliä ja vaikea unohtaa, kun karjuin hullu-Puyolin tarzanpuskumaalia Saksaa vastaan kesällä 2010, mutta nyt alkaa mennä liian pitkälle…Toivottavinta olisi, että Espanjan loputon syöttöralli päättyisi helppoon virheeseen, josta Italia pääsisi rankaisemaan helpon maalin muodossa. Jos spanskien taktiikka pettäisi näin karkeasti EM-finaalissa, se voisi olla samalla ensimmäinen pieni kuolinisku Espanjan pelitavalle, vaikka menestyksen puuttesta Bosqueta ei pääse finaalitappiosta huolimatta oikein syyttämään :)

    Ei kai voi pitää kovin kummoisena yllätyksenä, että kahden tai kolmen huippumaan haastajista ainakin yksi tulee muuttamaan terävimmän kärjen järjestystä, mutta Italian tapa pelata on ollut kisojen iloisin yllätys (se on se Balotelli). Italia – Kroatia -peli vielä vaikutti olevan sitä perusmeininkiä, että jäädytetään peli johtomaalin jälkeen ja päästetään vastustaja turhaan mukaan peliin, mutta kenties Prandelli osaa taktikoida luovemmin kuin kukaan aavistikaan… Ennen kisoja ajattelin, että Balotellin maalikuninkuutta uhkaa vain Italian mahdollinen putoaminen jo puolivälierävaiheessa..

    @albiceleste
    tarkistin muuten juuri oman – varsin heikon – blogin em-kisaveikkaukseni ja samalla silmiini pisti sinun rivisi, jonka mukaan Italian ei pitäisi päästä edes alkulohkosta jatkoon :)

  15. albiceleste kirjoittaa:

    Mutta kyllä espanjalaisen futiksen kutsumista masturbaatiofutikseksi on hiukan epäreilua. Espanja olisi valmis ns. telmimään, mutta kumppani on usein kylmä ja chelsealaisen frigidi, varjellen vain omaa maaliaan, tiiviisti puolustaen. Kuin kylmä lahna toisin sanoen. Toki Espanja edustaa enemmän tantrista seksiä josta kunnon penetraatio varsinkin Villan poissaollessa puuttuu, but don’t knock it till you try it. Henkilökohtaisesti minusta espanjalainen tapa on parempi kuin esimerkiksi englantilaiset roiskaisut.

    Silti argentiinalainen tango vie voiton, koska se on intohimoisempaa kuin Espanjan tarkkaanharkittu peli. Silti: kuinka voi peliä johon on osallisena Xaviesta pitää tylsänä? Ei se ole. Toivottavasti Espanja ja Italia tarjoilevat kunnon iloittelun.

    Vielä aihepiirissä pysyäkseni:

    http://www.guardian.co.uk/football/blog/2010/nov/30/barcelona-win-epoch-defining-clasico

    Barcelona, the Orgasm Team. Ei sama kuin Espanja.

  16. Jakob Stad kirjoittaa:

    Tiki-takan tärkeä sivuvaikutus on masentaa ja väsyttää vastustaja juoksuttamalla.

  17. Mikä mättää? kirjoittaa:

    Otsikolla ilmeisesti haettiin räväkkyyttä, konteksti jätti kylmäksi – aivan kuten brittifudis mutta liitytään teemaan:

    Espanjalainen tyyli on kuin kauniin naisen kanssa rakastelua. Pallon hallinta on kuin helliä kosketuksia ja toisen huomioonottoa. Kliimaksi tulee voittojen ja mestaruuksien myötä. Eihän se jäyhään suomalaiseen istu, että joku on kaunista tai esteettistä – sen pitää olla kylmää ja karua kuten suomen talvi. Espanja on vienyt totalitaarisen jalkapallon tasolle, jota suuri osa ei ymmärrä ja jos sitä ei ymmärrä on ainoa tie haukkua sitä, ettei paljastu tyhmäksi.

    Espanjan pelityyli hipoo nerouden rajoja ja rikkoo kaikkea mitä jalkapallosta on luultu tiedettävän. Pelissä on aina ollut vähintäänkin yksi kärki – puolustuslinja on ollut neljän pelaajan (joskus kolmen) organisoima. Nyt Espanja on rakentanut vuosia tapaa, jossa lähes jokainen pelaaja voi pelata lähes millä paikalla tahansa – kuulostaako tutulta – totalitaarinen jalkapallo á lá Hollanti -70 luvulla. Espanja on vain vienyt tyylin äärimmäisyyksiin (ehkä?).

    Itse nautin pelistä, jossa PALLOLLINEN joukkue määrittelee pelin juonen sillä niin kauan kun sinulla on pallo ei vastustaja voi tehdä maalia – de facto.

    Kaikki kaikessa Italia on esittänyt viihdyttävää jalkapalloa, jossa kenttätasapaino on ihailtavan harmoninen ja pelaajat ymmärtävät toisiaan sekä valmentajaa.

    Luvassa on varmasti hieno finaali ja ainoa toive on, että molemmat joukkueet pelaavat ja sitä kautta tulee hienoa viihdettä.

  18. TOT kirjoittaa:

    Sait minut miettimään tätä, mutta pakko oli tulla lopputulokseen, että vertaus ontuu. Ajatus siis on, että koska Espanja pyrkii dominoimaan palloa niin että vastustaja ei pääse pelaamaan, niin se olisi sitten masturbointia. Mutta: aina, kun hyökätään, pyritään siihen, ettei vastustaja pääse palloon. Jokainen haastaminen, missä vastustajaa siis todella lähestytään, perustuu yritykselle pitää vastustaja erossa pelivälineestä. Siellä kentällä on aina kaksi osapuolta, vaikka toinen dominoisi “aktia” täysin, ja kyse on vain siitä, miten akti suoritetaan.

    Jos seksisanastoa halutaan käyttää, niin se on jo olemassa jalkapallossa: dominoiva ja resessiivinen osapuoli, agressiivinen ja passiivinen puolustaminen, aktiivinen ja passiivinen pelaaminen.

    Espanja pelaa agressiivista karvauspeliä, kovaa ja korkealta, se pyrkii dominoimaan peliä täydellisesti ja passivoimaan vastapuolen kokonaan pelkäksi aktin ottavaksi osapuoleksi. Espanja on siis ultra-dominantti, se ei halua partnerinsa osallistuvan aktiin aktiivisesti lainkaan. Sen peli on machonussintaa, yksipuolista jyystöä, jossa ei edes tahdota vastaparin tekevän muuta kuin vähän vastustelevan. Oikein onnistuessaan se voi olla jopa bondagea: pitkä ja vastapuolelle tuskainen, täysin kontrolloitu akti, jossa on vähänlaisesti penetraatiota ja laukauksia, mutta paljon alistamista ja intiimien alueiden kiihottamista.

    Entäs sitten ne joukkueet, jotka varsinkin Espanjan kaltaisia dominoivia joukkueita vastaan jättävät pallon suosiolla vastustajalle? Selaiset kuin Chelsea CL:ssä, Englanti ja Kreikka EM-kisoissa, vanha Italia? Ne ovat klassisin jalkapallotermein resessiivisiä joukkueita, puolustavat ja pelaavat passiivisesti. Jalkapallon “kylmiä kaloja”, jotka antavat parinsa tehdä kaiken työn aktissa, mutta toivovat silti itse pääsevänsä nauttimaan kliimaksista? Tai ehkä madonnamaisia neitsytvaimoja, jotka pitävät jalat siveästi ristissä ja antavat vastapuolen yrittää penetraatiota? Sitä yrittämistä on näissäkin kisoissa nähty paljon, machofutareita etsimässä tietä pelikumppanin maaliaukolle, läpi eteen kietaistujen jalkojen.

    Itsepä lähdit seksivertauksiin ;)

  19. Hannu Hinkka kirjoittaa:

    Krisulta menee asia kuin asia plörinäksi koska mitään tapahtumaa ei voida katsoa sinä itsenään vaan kaikea tiiraillaan eräänlaisten sateenkaaririllien läpi jotka muuttavat asian kuin asian seksistiseksi karnevaaliksi missä pinnalla on kirjavuutta, väriä ja eroottisia vihjailuja mutta lopputuloksena on aina pinnallisen ja halpa teatteriesitys missä näyttelijät ovat ja pysyvät omien naamioidensa takana eikä katsojalle jää esityksestä muuta käteen kuin hirveän hämmentynyt olotila.

  20. albiceleste kirjoittaa:

    Sevillano, miten niin “ryyppäillyt”? Viitsisitkö selventää? Voisinhan minäkin sanoa että nimimerkki sevillano on tänään piikittänyt suoneen.

  21. albiceleste kirjoittaa:

    @teit,

    Itse kisaveikkaukseni menikin pieleen, mutta en sitä sen kummemmin miettinyt. Tässä puhuttiinkin futiksen pitkistä / syvistä linjoista. ;) Arvelin että tämä uusin skandaali veisi pohjan pois Italian peliltä, mutta ilokseni olin väärässä. Azzurri on parantanut koko ajan.

    Mutta mestariksi valitsemani Espanja saattaa vielä voittaa, ja Torres viedä maalikuninkuuden. Sinänsä olen neutraali finaalin suhteen; toivon vain hyvää peliä. Luulen että La Roja venyy huippusuoritukseen. :)

  22. sevillano kirjoittaa:

    Aivan kelpo otsikko ja antanee kommentoijallekin vaihtoehdon valita, antaako “samalla mitalla” vaiko suhtautua asiaan ns. vakavuudella. Ajattelin vaihteeksi ottaa vakavamman asenteen asiaan.

    Espanjassa futiksella ei ole nähdäkseni mitään tekemistä minkään eroottisuuden kanssa. Se lienee aivan anti-eroottista kokonaan. Espanjalaisen nykyfutiksen juuret ovat mielestäni pari sukupolvea kestäneessä francolaisuuden ja ns. falangistien diktatuurihallinnossa. Yhteiskunnasta muodostui pakostakin “yhdenlainen”, jota leimasivat tiukka katolilainen moralismi ja ns. julkisen sektorin jääminen yhteiskunnassa lapsipuolen asemaan.

    Katolilaisuus – futiksen näkökulmasta – näytäytyy vaikkapa ehkäisykieltona. Pikkukundia ja futisjunioria piisaa kadut täys.
    Ja yksityisen sektorin ylivalta julkiseen näyttäytyy taas – vaikkapa jälleen futiksen näkökulmasta – siinä, ettei julkista urheilurakentamista ja yleisiä urheiluseuroja ollut ja ole juurikaan. Maahan on tullut mm. kunnallisia liikuntapaikkoja vasta viime vuosina. Futisseurat ovat järjestään yksityisiä – monesti yhden ökyrikkaan suvun – liikeyrityksiä yksityisine “urheilukaupunkeineen” eli kenttineen ja oheistiloineen. Eivät ne ole avoinna kelle tahansa mennä iltaisin potkiskelemaan, vaan ovat tiukasti aidattuja vartijoineen eli yksityisaluetta. Luulen, että mm. maan pakkolunastuslainsäädäntökin rajoittuu (edelleenkin) vain välttämättömään; mm. – sinänsä erinomaisilla – moottoriteillä ei ole lainkaan ns. taukopaikkoja.

    Futista potkii jumalaton kundilauma jo alle kouluikäisestä ehtoisin jonkin puiston ahtaassa kulmassa, sillä puistoissa on tietty muitakin. Siellä kehittyvät ne “tiki-takin” ensiaskeleet. Taidokas ja lyhyt juonikas syöttelypeli molemmilla jaloilla kaverisumpussa. Oman lähipuistommekin puolikas on joka ilta, kun pimenee ja viilenee, täynnä pikkupotkijaa, joita tulee puistonreunan ravintolan – jossakin neljästä (!) – kadunreunan pöydässä iltaisin syödessä seurailtua. Siellä näkee jo nyt monta “pikku-Iniestaa” tanssimassa pallon kanssa .

    Myös aikuisten maailmassa futista ei juuri yhdistetä eroottisuuteen. Mm. vähän jokaiseen sanomalehteen aina liittuvässä aukeaman tai parin “naisten juoruosastossa” ei juurikaan näe futistähtiä mm. seksikkäämpien miesten listoilla. On enempi filmi- ja TV-tähtiä, maan rikkaita “sinkkuja” ja sellaisia. Vissiin vain sen Beckhamin kuvan olen nähnyt pariin kertaan kalsarimerkkeineen.

    Futis Espanjassa tarkoitaa pitkälti tiettyä yhteiskuntapoliittista asetelmaa syvällisemmin hahmotettaessa. Ei niinkään tavanomaisella akselilla oikeisto-vasemmisto, vaan hyvin paljon monimutkaisemmin, joita seikkoja ei tässä nyt voine käsitellä. Pitkä tarina.

  23. somebody think of the children! kirjoittaa:

    Vanhana Italia-fanina mullakin loppui usko Azzurriin kesken. Olis pitänyt veikata niitä ykköseksi. Nyt kuitenkin vähän huolestuttaa että Mario tekee jotakin tyhmää, ja Espanja on näistä se pahin vastustaja. Portugalia vastaan jatkoajalla nähtiin, että kyllä se menee Espanjan myllytys tarvittaessa päälle, muuten säästetään voimia. Ei niiltä tehoja puutu.

    Ja asia on niin, että jos ei Espanjaa haasteta, niin ei kai niillä ole mitään syytä muuttaa tyyliään. Italian kannattaa ehdottomasti hyökätä. Pique voi sählätä, siinä on italian paras sauma iskeä.Eiköhän tästä kunnon matsi saada.

    Siitä olen albin kanssa samaa mieltä, että ei Barca ole sama kuin Espanja. Messi muuttaa kaiken, ja Barcan pelifilosofia on erilainen kuin Espanjalla (en siis ole Barcan fani).

    Italian suurin vahvuus on siinä, että siellä on niin paljon saman seuran (Juve) pelaajia. Tämä on valtava etu Espanjalle (Barca ja Real) ja Saksalle myös. Pelikaverit tuntee toisensa. Samaa varmaan yritti Hodarikin Englannin kanssa, kun Poolin lädejä oli niin monta samassa nipussa. Taso ei vaan riittänyt.

    Ei kun iltaa odottamaan! Toivon että Italia voittaa mutta pahaa pelkään että mestari ottaa omansa taas kerran. Siitä onko Espanjan peli loputonta esileikkiä (pysytään nyt tällä Krisun seksilinjalla) voi olla montaa mieltä. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä. Sexy football on niin katsojasta kiinni.

    @sevillano,

    luitkohan sä sen Krisun avauksen? Eihän albi niitä naimajuttuja alottanut vaan Sundqvist.

    FORZA AZZURRI!

  24. Isävalkku kirjoittaa:

    Sinänsä tämä oli mielenkiintoinen teeman valinta Kristianilta.
    Kuitenkin jos kuuntelee nyt varsinkin Italialaisia, siellä mennään aika toisenlaisessa maailmassa kuin jonkinlaisen animaalisen aktin ja kiiman maailmassa.

    Voihan sanoa, että Prandelli on jo nyt omalla tyylillään henkistänyt Italian futista.Hän viljelee tähän liittyviä viittauksia jatkuvasti. Onhan historiallinen lähtökohtakin jälleen aika hämmästyttävän samanlainen kuin aiemmin historiassa. Italian maajoukkue on jälleen kerran joutunut puhdistamaan maataan siellä lajin parissa tehdyistä synneistä ja onhan Balotellinkin asema nyt kuin tuhlaajapojan paluu. Futis on etelässä lähempänä ihmisten sielua, kun se täällä pohjoisessa on ruumiilisempi asia.

    Huipputasolla futis on myös henkien taistelua. Kyllä finaaliin tuo oman sävynsä se, että nyt siellä on kaksi joukkuetta, joilla kummallakin on kaikesta taidosta ja taktiikoista huolimatta aika syvällä nöyryyden tuova tunne siitä, että loppujen lopuksi he ovat futiksen jumalien pelinappuloita.

  25. Marski kirjoittaa:

    Italian maaleista tulee muuten mieleen yksi kaikkien aikojen kauneimmista vastaiskujoukkueista

    I maali http://www.youtube.com/watch?v=9jYEwQyR3tI
    http://www.youtube.com/watch?v=I-q7BXEMqTU
    http://www.youtube.com/watch?v=xZ2hDP4iHc4
    http://www.youtube.com/watch?v=L5-1LxQ8kg0

    Toivottavasti illalla seuraa jatkoa.

  26. teit kirjoittaa:

    Balotellin tuuletus 2. maaliin oli varmasti täysin spontaani, mutta ei ihme että legenda-jo-parikymppisenä -Mariolle löytyy heti seuraajia hahhah:
    http://www.101greatgoals.com/gvideos/kawasaki-frontale-0-kobe-vissel-1/

  27. dilball kirjoittaa:

    Ottamalla kantaa itse otsikkoon olisin itse sitä mieltä että Espanjan tyyli on ‘Hattrick -futista’. Mahdollisimman täydellisellä pallonhallinnalla ja riittävällä puolustuksella luotetaan siihen että huonohkollakin hyökkäyksellä saadaan se yksi riittävän hyvä maalipaikka.
    Enää ei tarvitse hattrikkaajien olla huolissaan siitä onko peli riittävän realistinen, todellisuus tuli tällä kertaa pelin luokse ;-)

  28. dilball kirjoittaa:

    Siis edellä piti tietenkin olla “Ottamatta kantaa itse otsikkoon…”

  29. ap kirjoittaa:

    Espanja kyllä pelasi parhaimmillaan jopa huomattavasti suoraviivaisemmin maalia kohti aikaisemmin, keskushyökkääjää peluuttaessaan. Ehkä heidän ongelmanaan nyt on jokin alitajuinen luottamuspula kentällä nähtyjen Torresin/Negredon pelaamiseen, jonka vuoksi palloa hierotaan vielä normaaliakin enemmän. Tai ehkä ongelma on ollut siinä miten keskushyökkääjät ovat tehneet itseään pelattavaksi.

    Mielestäni suurin ongelma Espanjan tämänkertaisessa joukkueessa onkin David Villan poissaolo. Hän toisi sen kaivatun suoraviivaisuuden ja ratkaisuvoiman yksinään. Ja hän aivan saletisti saisi palloa Xaviestalta jalkaan useammin kuin Torres. Villa on Espanjan pelaajamateriaalilla täysin korvaamaton. Cesc voi korvata Xavin ja Iniestakin varmaan on korvattavissa, mutta Villan tasoista viimeistelijää heillä ei ole toista.

    Italia taas on täydellisesti roolitettu joukkue. Jokainen pelaaja on oman pelipaikkansa huippumies. Italia on aina loistava puolustamaan ja koska pelaajat ovat erittäin taitavia, se on huippuvaarallinen vastaiskuissa. Merkillepantavaa on myös se, että Italia on usein huomattavasti keskimääräistä joukkuetta vaarallisempi myös hiukan kauempana maalista. Tässäkin joukkueessa on useita 25-30m etäisyydeltä ratkaisemaan kykeneviä pelaajia. Myös keskikentän ja laitojen juoksuvoima on kova ase Italialle. Ja sitten on tietysti Balotelli, joka voi omalla panoksellaan ratkaista finaalin ihan kumpaan suuntaan tahansa.

  30. Jyrki kirjoittaa:

    UEFAn tilastojen mukaan finaalissa pelaavat kaksi eniten maalia kohti laukonutta joukkuetta. Esimerkiksi Espanja on laukonut maalia kohti per peli kaksi kertaa useammin kuin vaikkapa Englanti, Italia vielä useammin. Eli illan pelistä tullee juuri niin viihdyttävä kuin EM-kisojen finaalista voi vain tulla.

  31. Marski kirjoittaa:

    @Jyrki

    Tilastot eivät valehtele. Pallonhallinta ei valehtele. Jne jne. Oli varmaan tuo Espanja-Portugalikin aivan orgastisen viihdyttävä?

  32. Marski kirjoittaa:

    Mitä “historialliseen kolmeen perättäiseen arvokisafinaaliin” tulee, niin Brasilia pelasi 90-luvulla viidessä perättäisessä arvokisafinaalissa voittaen niistä kolme.

  33. Marski kirjoittaa:

    Saksaa toki unohtamatta.

  34. HUi JKL kirjoittaa:

    No, ainahan voit ottaa itseltäsi suihin, jos osaamisesi ja venyvyytesi on Espanjan tasoa

  35. Tiksa kirjoittaa:

    Sarjassamme giganttisesti pieleen menneitä kirjoituksia.

  36. Kristian kirjoittaa:

    Hyvä veli Tiksa:

    Kyllähän me arvioimme tilanteita ensisijaisesti tilanteiden mukaan, emme jäkiviisaasti?

  37. Ju kirjoittaa:

    Espanjalainen jalkapallo muistutetaan vuosikymmenien päästä eri tilastokirjoissa mm. 1 kpl MM-kultaa, 2 kpl EM-kultaa. Yliarvostettu brittifutis ja sen fanit voivat nähdä vain märkiä unia itsetyydytyksen jäljiltä moisesta menestyksestä.

  38. Mikko kirjoittaa:

    Espanja muistetaan, muttei 460 taktiikan keksijänä. Se kuulunee Spallettin Romalle: http://www.zonalmarking.net/2010/03/05/teams-of-the-decade-5-roma-2007/

  39. Mikko kirjoittaa:

    Pakko vielä lisätä tähän jatkoksi Espanjalaisen sanoin:

    Are you not entertained!? Are you not ENTERTAINED?!

    http://www.youtube.com/watch?v=FsqJFIJ5lLs

    (Ja tämä on toki jälkiviisaasti; Kristian oli monessa kohdassa oikeassa Espanjan pelistä ennen finaalia.)

  40. TeeKoo kirjoittaa:

    Blogistin osa on kommentoida oma näkemyksensä. Jos näkemys ei riitä, vaan heilahtelee päivittäin kuten nyt Espanjan pelitavan osalta, ei sinällään haitanne.Viihdettä ja siksi tarkoituksellisesti provokatiivisiahan nämä kirjoitukset on.

    Mutta kun sama ilmiö on huomattavissa osassa YLEn kisastudion asiantuntijoita, silloin huolettaa. Kyseessä on Suomen jalkapallon mittakaavassa isoista nimistä ja osa heistä jopa päätoimisia valmentajia. Mistä he palkkansa ansaitsevat, jos eivät ymmärrä mistä tiki-takassa on kyse. Kuin todisteeksi osaamattomuudestaan nämä “asiantuntijat” vaativat(!) Espanjan peluuttavan hyökkääjiä hyökkääjien nimikkeellä ja huutavat “vanhan kunnon keskitysten” perään jne. Kritiikkiä annettiin asiassa, jossa osaaminen ei riittänyt ymmärtämään ilmiötä.

    Sitten yksi yksittäinen Espanjalle tuloksellisesti hyvä peli kääntää taas heidän kelkkansa vannomaan barcatyylin nimeen. Tuskin silti vieläkään siitä mitään tajuavat. Tulee mieleen Pekosen ja KuPS:n seikkailut pallonhallinnan ihmemaassa. Voi kun olisi saatu vielä Peksa kisastudioon.

    Ja voi voi meitä suomifutiksen kehittymistä toivovia.

Kommentoi