Stamford Bridgellä on hyvä olla, mutta sinne oli lauantaina yllättävän tympeä tulla. Matthew Harding Standille joutui jonottamaan miltei varttitunnin, koska automaattisen viivakoodilukijan työ kulki kuin Paavo Lipposen puhe presidenttitenteissä.
Muutenkin Bridge tuntuu sympaattiselta yhdistelmältä vanhaa ja uutta maailmaa. Kuinka, kuten aiemmin viikolla mietin, en ollut koskaan aiemmin tullut täällä käyneeksi? Geneeriset kuppi-istuimet, tiivis stadion, kollektiivinen kannatusfiilis ja turistien suhteellinen vähyys luovat mukavan tunnelman.
Chelsean kannattajakunnan on – ainakin kausikorttien omistajissa mitaten – arvioitu olevan Valioliigan vanhinta. Keskimääräinen kausikorttilainen on yli viisikymppinen mies, joka työskentelee suuripalkkaisessa duunissa tai sitten ei. Kyllä duunarikin voi sen tuhat puntaa kausikortistaan maksaa, jos seura todella tärkeä hänelle on. Matthew Hardingilla chanteista kuuli, että peleissä yhä käy myös työväenluokkaa.
”Mutta he tulevat peleihin paikallisjunalla, ei tämä ole heidän Lontootaan.”
Näin kommentoi Englannin surkeimpien kaupunkien joukkoon usein luetussa Slough´ssa asuva Kevin matsin jälkeen. Slough sijaitsee Heathrown lentokentän kyljessä, kaupunki on ollut 19-vuotiaan Kevinin koti pikkulapsiajoista asti. Tällä hetkellä työttömänä olevan Kevinin isäukko työskentelee Heathrowlla matkatavaroiden käsittelijänä.
”Isä on cockney ja Chelsean kannattamiseen kasvanut. Chelsea tapasi olla työväenluokkainen seura ja isällä on kausikortti, sillä kortilla tänäänkin olin pelissä kun faijalla on vuoro.”
Kevinin isä muutti varsinaisesta Lontoosta pois halvemman asunnon ja työn perässä. Rakkaus Chelseaan on silti säilynyt ja elää alenevassa polvessa.
”Villas-Boas on tyhjä arpa, ylpeä kyrpä joka lulee olevansa kuin Mourinho. Drogba on spent force, hänestä pitäisi hankkiutua eroon. Ei David Luiz ole niin huono kuin sinä [minä, bloggari] sanot, hänessä kyllä on…”
Tällaisia Kevin jutteli matsin jälkeen. Ja kyllä, Drogba oli huono ja David Luiz ei tehnyt yhtään hasardia. Kevin muistutti Wolvesin olleen niin heikko, että voittoa ei oikein voi nähdä merkkinä Chelsean kriisin taittumisesta.
Totta kyllä. AVB:n suomima hurja prässi ja korkea linja toimivat Wolvesin kaltaista joukkuetta vastaan. Wolvesilla kun ei ole valioliigatasolla arvioiden erityisen pallovarmoja puolustajia tai juoksuvoimaisia hyökkääviä pelaajia. Ja kun manageri Mick McCarthy ei syystä tai toisesta pysäköinyt bussia maalin eteen niin voittaja oli selvä alusta asti.
Lauantaina Stamford Bridgellä pistivät silmään Drogban surkea liike sekä jo perinteiselle varttitunnilleen sisään vaihdetun Torresin huono itseluottamus ja sitä peilannut väkisinyrittäminen. Tällaisten asioiden havainnointi vaatii paikalla olemista, yksittäinen pelaaja kun on tv-ruudussa vain pienen osan ottelusta.
Drogba ja Torres tekevät takuulla kaikkensa, mutta energia menee hukkaan. Onko vika siinä, että nuori päävalmentaja ei osaa hommiaan vai siinä, että pelaajat eivät osaa ottaa vastaan mitä sanotaan?
—
Bridgeltä jäivät mieleen myös loistavat hodarisämpylät. Ensimmäistä kertaa ikinä, koskaan ja niin edespäin brittiläisessä jalkapallo-ottelussa sain laadukkaan eli samana päivänä leivotun sämpylän. Chelseasta jäi hyvä maku suuhun.
30. marraskuuta 2011 kello 21.53
Riittääköhän Abramovichilla pokkaa pitää AVB:tä, jos tuloksena on parhaimillaan Mestareiden liigan paikka ensi kaudeksi. Ainakin minun silmin Chelsean ainoa realistinen pokaali on enää FA-cup, jos ei peli aja sujumaan kevätkauden alkaessa niin tuokin pokaali tuntuu kovin etäiseltä. Torres taitaa vielä manata pitkään miksi meni Chelseaan muka menestyksen perään, nyt näyttää jopa todennäköisemmältä että Liverpool haalii pokaalin kuin Chelsea.