Aktiivisiin asiantuntijakommentaattoreihimme lukeutuva TOT ehdotti eilen, että käsittelisimme erotuomareiden solvaamista. Aihe kun on hyvin ajankohtainen bundesliigaerotuomari Babak Rafatin yritettyä itsemurhaa.
Ei ole varmaa tietoa, missä määrin jalkapalloilu vaikutti liigan huonoimmaksi tuomariksi taannoin valitun Rafatin tekoon. Tienneekö mies itsekään? Varmaa kuitenkin on, että erotuomarit joutuvat vastaanottamaan kohtelua, jolle ei muuten ole sijaa länsimaisessa yhteiskunnassa.
Asian ytimessä on äkkiseltään yksinkertainen mutta samalla syvällinen moraalinen dilemma: tuleeko modernin sivistyneen yhteiskunnan pelisääntöjen päteä myös jalkapallo-ottelussa? Harva meistä koskaan stadionin ulkopuolella kutsuu tuntematonta ihmistä esimerkiksi ”vitun pelleksi” tai ”saatanan idiootiksi”. Eikä suurin osa moista kieltä koskaan käytä katsomossakaan, mutta siellä solvaukset ovat tietyissä tilanteissa sosiaalisesti hyväksyttyjä.
Luulisin, että harvoja erotuomareita yksittäiset huudot – joita ei isommissa peleissä tietenkään edes kuule – suuremmin satuttavat. Spontaanien solvausten yläpuolelle on itse kunkin helppo asettua.
Massamittainen ja jopa järjestelmällinen inho sekä viha ovat eri juttuja etenkin, jos ne saavat riittävät mittasuhteet. Muistan 1990-luvulta tapauksen, jossa eräs pohjalaiserotuomari joutui (ainakin toimittajan mielestä) huonosti menneen matsin jälkeen maakuntalehden hampaisiin. Lehti julkaisi häväistyskolumnin, jossa pohdittiin että miten näin vastuuton mies voi toimia siviilityössään ala-asteen opettajana. Tuollainen voi satuttaa sielun pohjaa myöten.
Muitakin rumia tarinoita Pohjanmaalta löytyisi. Ja löytyisi varmasti muistakin maakunnista ja kaikista maista joissa futista tosimielessä pelataan.
Sosiaalisen verkkomedian vallankumous on tuonut laajamittaisen vihanlietsonnan jokaisen ulottuville. Facebookiin voi perustaa jotain tiettyä dumaria solvaavia ryhmiä. Tuomarin nimeä googlettaessaan saattaa törmätä esimerkiksi verkkokeskusteluun, jossa hänet uhataan anaaliraiskata kulmalipun tolpalla.
Sosiaalisen median luoteen tunteva ja ylipäätään kovanahkainen tyyppi ohittaa moiset naurahduksella, mutta kaikki eivät siihen kykene eikä moista voi vaatiakaan.
Ylempänä esittämääni kysymykseen vastaan omasta puolestani, että kentällä ja katsomoissa kuuluukin vallita hieman toisenlainen todellisuus kuin ympäröivässä maailmassa. Jos olen kannattajan ominaisuudessa katsomassa vaikkapa cup-finaalia, jonka Jaro jatkoajalla häviää tuomarivirheen seurauksena, niin saatan huutaa dumarille jonkin vähemmän kannustavan kommentin. En itse asiassa lupaa, etteikö kommentti saattaisi olla törkeä.
Mutta pelin päätyttyä on aika niellä tapahtunut ja muistuttaa itselleen, että tuomarienkin virheet kuuluvat peliin. Jos siihen ei kykene, niin on kyettävä ainakin pitämään vihansa omana tietonaan Facebookissa tai vaikka sanomalehtikolumnissa melskaamisen sijaan. Otsikossa esitetty kysymys toimikoon esimerkkinä siitä, miten järjettömiä möläyksiä saattaa vihan sumentamista aivoista tulla.
22. marraskuuta 2011 kello 15.45
Olen miettinyt monesti ihan samaa (kuka ei olis joka käy paljon katsomassa pelejä). Mielenkiintoista miten erittäin sivistyneet ja rauhalliset ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella tuomareita tai vastustajia vapaaseen tyyliin, eikä siihen puututa. Jos joku mun työpaikalla kutsuis mua ”sokeaks idiootiks joka pitäis tappaa” niin en mä sitä olankohautuksella vain unohtais. Puhumattakaan jos uhataan esim perhettä. Mutta mä uskon että tähän osa ratkaisua olisi valmentajien sekä pelaajien kunniottavampi käytös tuomareita kohtaan. Ei se ongelmaa poistaisi, mutta ainakin vähentäisi. Suurin vastuu on vanhemmilla jotka lapsensa vievät/päästävät pelejä katsomaan tai ovat itse lapsiensa pelejä katsomassa.
22. marraskuuta 2011 kello 17.18
Minun mielestäni tuomaritoiminnasta on ylipäätään turha itkeä pelin jälkeen. Itse en ole jakasanut koskaan vatvoa dumarivirheitä matsien jälkeen; tuomari on yksi inhimillinen tekijä pelissä lisää. Yleensä ottaenkin urheilujournalismissa (ja journalismissa yleensä) keskitytään liikaa virheiden puimiseen ja jopa niillä ilkeästi mässäilyyn, kuten nyt vaikka se Torresin missattu maali United-pelissä. Sen sijaan sitä hienoa maalia jonka hän teki samassa matsissa ei noteerattu oikein mitenkään. The Miss oli esillä kaikkialla, se golazo ei missään.
Tässä Chelsea-faneille
http://www.youtube.com/watch?v=7eHKRsvx8ZU
http://www.youtube.com/watch?v=MA9yvN2sPQE
Valitettavasti sitä upeaa maalia ei löytynyt netistä. Toisin on The Missauksen suhteen.
Ja niin, sosiaalisessa mediassa lyödään kyllä ihmistä kuin vierasta sikaa. Kuka vain voi perustaa vihasivuston mitä tahansa tai ketä vain vastaan, ja faniuskin on monella lähinnä sen vihollisseuran vihaamista. Ja jopa oman seuran pelaajien haukkumista. Vaikea ymmärtää.
22. marraskuuta 2011 kello 19.45
Jussille: kyllä monessa palveluammatissa tilanne on vielä pahempi. Suoraa tekstiä ja nyrkkiä tulee aivan lähietäisyydeltäkin.
Tuomarihan on futiksessa esiintyjä siinä missä pelaajat. On lajeja, joissa tuomarit ovat kentän ulkopuolella melkeinpä piilossa ja pyrkivät sieltä arvioimaan. Futiksessa varsinkin päätuomari on ”julkkis”, joka joutuu kohtaamaan samat paineet kuin pelaajakin. Kun Suomesta lähdetään etelämmäksi, esiintyjälle näytetään tunteita suoremmin, ei koske vain futista. Jos ei suju kuittia tulee tulee nopeasti. Epäilen, että ainakaan Suomessa ei edes urheilijoita saati tuomareita valmenneta tätä julkkiksena olemista kohtaamaan ja sen kanssa elämään.
Onhan se väärin, kun nykyään yleisesti vaaditaan entistä korrektimpaa käyttäytymistä niin futarit ja dumarit joutuu ottamaan täyslastillisia muidenkin puolesta. Saksan tapaukset kertovat, että ei sielläkään oikein ole osattu tilannetta käsitellä. Itsemurhat ja burnoutit on tulleet oikein ryminällä oli kyse pelaajasta, valmentajasta tai tuomarista.
22. marraskuuta 2011 kello 21.11
@albi: Tokihan pelaajilta muistetaan myös sankariteot, mutta tuomarin onnistuessa häntä ei yleensä muista kukaan.
Olen samaa mieltä siitä, että stadionilla voi vähän kuohahtaa, mutta tämän älyttömän tuomarin syyttelyn (ihan tosissaan, ne virheet menevät kyllä pitkässä juoksussa aika lailla tasan kaikkien joukkueiden hyväksi/haitaksi, se siitä) jatkaminen puhtaana vihapuheena otteluiden jälkeen on todella edesvastuutonta ja jopa rikollista. Erotuomarin hommaan voi kuulua kestää kritiikkiä katsomolta, mutta mihinkään hommaan ei kuulu kestää mitään tappo- ja raiskausuhkauksia. Edes poliitikoilta ei edellytetä sellaisen loanheiton kestämistä, mitä erotuomarit saavat osakseen. Olennaista mielestäni on juuri se Kristianin esille tuoma asia, että sosiaalisen median myötä solvaaminen tapahtuu kerralla suurten massojen toimesta ja kirjallisesti. Se on vähän eri juttu kuin tuomarin haukkuminen futispelin jälkitaisteluissa kapakassa.
Googlasin Rafatin ja hänen taustoistaan löytyy erikoinen tapaus, josta fanit itse asiassa osoittivat hänelle suosiota aikoinaan. Hän antoi vapaapotkutilanteessa Marko Pantelicille ensin virheellisesti punaisen kortin neljännen erotuomarin koskemattomuuden rikkomisesta, mutta keskusteltuaan asiasta ennen kaikkea neljännen erotuomarin itsensä kanssa, korjasi virheensä ja ajoikin suihkuun valmentajan penkiltä, perui Pantelicin punaisen kortin ja kävi vielä kätellen pyytämässä tältä anteeksi. Mielestäni tämä kyseinen teko oli häneltä kuitenkin erittäin miehekäs ja oikeudenmukainen, mutta ehkä myös omiaan kiinnittämään fanien huomion häneen.
Yksi näkökulma, jota en ole kuullut tuotavan esille on, että jos erotuomari- ja jalkapalloliitot ottaisivat tuomareihin kohdistuvaa kritiikkiä vähän paremmin vastaan ja käsittelisivät näiden virheitä avoimesti, fanien vihaa olisi ehkä lyhytkestoisempaa.
Esimerkiksi viime MM-kisoissa fanien keskuudessa oli yleinen konsensus, että tuomarit tekivät räikeitä virheitä ottelusta toiseen ja erotuomaritoiminta oli alaarvoista. FIFA julkaisi puolessa välissä kisoja raportin, jonka mukaan tuomaritoiminta oli ollut lähes täydellistä. Oltaisiin voitu myös myöntää, että virheitä on tapahtunut, pahoitella niitä ja ehkä perua joitakin pelikieltoja, jotka oli virheellisesi annettu. Virheitä sattuu, sen myöntäminen helpottaa niiden anteeksiantamista.
Toinen esimerkki on, että aina kun joku valmentaja tai pelaaja arvostelee erotuomarin toimintaa, hänelle lätkäistää sakot ja pelikieltoa. Koskaan edes ohessa ei seuraa, että jalkapalloliitto itse toteaisi tuomarin tehneen virheitä. Kuitenkin sisäisesti nämä asiat käsitellään, päätellen siitä, että cup-muotoisissa turnauksissa pahoja virheitä tehneet tuomarit eivät tuomitse turnauksen myöhemmissä vaiheissa. Vihaisille faneille tämä tarkoittaa parhaimmillaan todistetta siitä, että tuomari on sokea idiootti, pahimmillaan taas siitä, että FIFA ja UEFA ovat salaseuroja, joissa kabineteissa herrat päättävät kaiken otteluiden tuloksia myöten ja tuomari tuomitsee puolueellisesti sen mukaan, mitä ylhäältä päin käsketään. Kaikki häviävät.
Entä jos joskus käsiteltäisiinkin tuomarivirheet avoimesti? Jos ihan julkaistaisiin jokin raportti tuomarien virheistä ja onnistumisista pelissä? Myönnettäisiin itse, että tuomari teki virheitä, jolloin managerien ei tarvitsisi alkaa meuhkata niistä? Pisteitä joukkue ei takaisin saisi, mutta esim. väärin annettu punainen ei välttämättä johtaisi pelikieltoon ja samalla kaikille selviäisi, että hei, niitä virheitä tulee joka hiton ottelussa ja kaikki kärsivät niistä. Lisäetuna olisi, että tämä kiinnittäisi huomion myös yksittäisiin onnistumisiin niissä otteluissa ja tilanteissa, joita on vaikea tuomita. Samalla tulisi myös virallinen selvitys ratkaisuista, joista managerit ja fanit saattaisivat valittaa, mutta jotka ovat itse asiassa oikeita. Futispeleistä kerätään nyt jo tilstoja jokaisesta tuomarin pillinvihellyksestä. Niistä voisi hyvin, ainakin ylimmillä sarjatasoilla ja etenkin merkittävissä turnauksissa (CL, MM- ja EM-kisat, Copa) tehdä myös tuomioiden oikeellisuutta koskevan analyysin ja raportin.
23. marraskuuta 2011 kello 0.13
@isävalkku: en usko että tarkoitat välttämättä tätä, mutta eihän toi ole mitenkään hyväksyttävää missään muodossa. Ei vaikka jossain toisessa ammatissa tehtäisi mitä niin toisessa saa tehdä sitten vähän jotain.
23. marraskuuta 2011 kello 7.59
Jussi: olen yleisesti Kristianin kanssa samoilla linjoilla. Nostin vain esille sen, että on monia ammatteja, joissa on samat ongelmat. Tällöin on pakko olla kaksi strategiaa: miten sitä estettäisiin ja miten vihan kohteeksi joutuvien asemaa
voidaan parantaa. Yksi futiksessakin käytetty tapa on tapaamiset ja keskustelut johtavien fanien kanssa. Tätä esim. Saksassa käytettiin, kun Manuel Neuerin siirto Bayern Müncheniin nosti vähän yllättäen Bayernin kannattajien vihantunteet pintaan.
23. marraskuuta 2011 kello 9.32
Näin ohimennen, ”asiantuntijakommentaattori” on melkoista liioittelua, vaikka nykyään kaikki ovatkin asiantuntijoita kaiken suhteen, kiitos internetin.
@albi: juuri tämä ”fanittaminen” vihaamalla muita on yksi sietämättömimpiä faniuden piirteitä. Fanaattinen jumalointi vielä menee, vaikka onkin ehkä huvittavaa tai ällöttävääkin, mutta valitettavan usein ja valitettavan nopeasti se muuttuu fanaattiseksi vihaksi mistä ei seuraa mitään positiivista.
Tämä on kyllä jo paljon laajempi kulttuurikysymys, jonka ratkaiseminen lienee äärimmäisen vaikeaa. En tiedä mikä siihen auttaisi, ehkä nurkkakuntapatriotismin tai sen ihan tavallisen nationalisminkin vähentäminen virallisellakin tasolla, järjestöjen, tv-lähetysten, toimittajien suhtautumisessa lajiin. Ehkä toimittajat voisivat vuodattaa tuntojaan vähemmän kirjoituksissaan, lietsoa ja liioitella vähemmän kuin nykyään. Tiedämme, miksi näin ei käy: skandaali myy. Silti, skandaalihakuisen mediankin olisi kannettava vastuunsa siitä, että lietsonta todella aiheuttaa häiriökäyttäytymistä.
23. marraskuuta 2011 kello 9.47
Hyvin vaikea ikuisuuskysymys… Helpoin osa onkin kaikenlaisten uhkausten tuomitseminen, ne ovat yksiselitteisesti väärin ja jopa omassa kastissaan käsittämättömiä nyky yhteiskunnassa, jossa ”solvaaminen” joka muodossa on niin tarkasti tapetilla. Tästä hyvänä esimerkkinä eduskunnan suuri huoli ”persu” -lyhenteestä erään puolueen kutsumanimenä. 99% tuomareista varmaan toivoisi jotain yhtä kesyä. Pelin aikana tulee spontaanisti, ja siis korostan – spontaanisti, joskun huudeltua tuomarille mutta kyllä se siihen jää. Kun peli on ohi niin tuomarikin on taas siviili siinä missä kuka tahansa muukin, enkä hänelle menisi suuta soittamaan vaikka kentän ulkopuolella näkisin.
Itse olen kuitenkin ihmetellyt sitä, että esim. valioliigassa on ollut näitä kunnioita tuomaria kampanjoita, jotka mielestäni tekevät vain hallaa tuomarien asialle. Ei Howard Webin tarvitse kunnioitusta anella, hän saa sen esityksiensä ja vastavuoroisesti myös pelaajia kunnioittavalla käyttäytymisellään. Koska joku on Webiä arvostellut julkisesti? Toisena ääripäänä ovat sitten taas esim. Peter Walton tai jo uransa lopettanut (nyttemmin tuomarikordinaattorina toimiva) Mike Riley.
Itse nimenomaa valioliigan televisiosta (paikan päältä sitten kotimaista) seuraavana olen jo useasti ennen peliä huokaissut Waltonin nähtyäni. Niissä peleissä on aivan turha olettaa mitään johdonmukaista tai loogista linjaa saati sääntökirjan noudattamista, herra tuomari päättää ihan oman fiiliksen pohjalta (ja usein juuri päin vastoin kuin odottaisi – egon pönkitystä?) vaikka tilanne olisi kuinka selvä. Riley taas aikanaan tarkoitti aina isomman joukkueen etua, eli esim. loppuhetkien heppoista rankkaria tai ainakin muutamaa mehevää vaparia…
Aivan omassa kategoriassaan ovat sitten Ovrebon kaltaiset tuomarit, joiden tekemiset (Chelsea – Barcelona UCl välierä 2009) ovat omiaan lietsomaan salaliittoteorioita ja vähentämään pelaajien/kannattajien kunnioitusta tuomaritoimintaa kohtaan. Siis oikeasti, onkohan kyseinen herra koskaan katsonut Barcan käsipallonäytöstä oman boxin sisällä ja miettinyt että kuinkahan tässä näin kävi? Vai oliko se todella salaliitto gone well? UEFA:n tapa estää toinen peräkkäinen brittifinaali UCL:ssä?
Meidän on täällä helppo kirjoitella asiasta kaikenlaisia latteuksia, mutta monella pelaajalla tai varsinkin valmentajalla on kirjaimellisesti työpaikka pelissä. Kyllä se korpeaa kun tärkeä peli ratkesi muutamaan käsittämättömään virheeseen ja pillipiipari vaan ylimielisenä levittelee käsiään minkä jälkeen liitto ilmoittaa tuestaan tuomarille ja sakottaa kritisoijia. Englannissa onkin taivasteltu sitä, että surkeista esityksistä pelaajat ja valmentajat menettävät työnsä, kun taas tuomari saa yhden viikonlopun komennuksen Championshipiin. Tasa-arvoista?
Mielestäni TOT:n esitys avoimesta käsittelysta tuomareiden toiminnalle olisi loistava käden ojennus liitolta (olisi se sitten FA, UEFA ja FIFA), ja antaisiihan eri lailla uskottavuutta tuomareiden kunnioituskampanjoille. Ei kunnioitusta sakottamalla tulla ikinä saamaan. Vai miten tuomareiden asiaa edisti esim. taannoiset veikkausliigan päätökset sakottaa seuroja fanien huuteluista tuomareille?
Eli alleviivaan vielä mielipiteenäni molemminpuolista, sekä liittojen että tuomarien puolelta, kunnioitusta lääkkeenä tälle ongelmalle. Joskun pesäpallopelissäkin piipahtaneena mieleeni jäi eräs vanhempi tuomari joka ei koskaan nostanut korttia pelissä, vaan yhteisymmärryksessä ja hymyillen keskusteli pelaajien kanssa tilanteen selväksi. Ei tullut torikokouksia niissä peleissä…
23. marraskuuta 2011 kello 11.45
TOT kirjoitti: ”Pisteitä joukkue ei takaisin saisi, mutta esim. väärin annettu punainen ei välttämättä johtaisi pelikieltoon ja samalla kaikille selviäisi, että hei, niitä virheitä tulee joka hiton ottelussa ja kaikki kärsivät niistä.”
Ainakin Valioliigassa käsitykseni mukaan voi valittaa näistä tuomioista, ja annettuja kortteja sitten arvioidaan uudelleen, mikä toisaalta johtaa siihen, että pelikieltojen täytäntöönpano viivästyy.
Pitäisikö keltainen kortti peruuttaa myös siinä tapauksessa, että pelaaja tai valmentaja ilmiselvästi spekuloi hommalla, eli saa tulevan pelikiellon alta pois ennen tärkeää ottelua? Muistaakseni tällaistakin tilannetta spekuloitiin vuosi pari sitten. Olisiko ollut Mourinho asialla?
Kaikki tällaiset kompensaatiojärjestelmät mielestäni vain lisäävät pelin byrokraattisuutta ja vievät mielenkiintoa pois itse kenttätapahtumista. Eikö yksinkertaisempi ratkaisu olisi se, että koko jalkapalloväki ottaa itseään niskasta kiinni, erityisesti managerit, jotta pelaajat oppisivat hillitsemään itseään ja joukkuetovereitaan kentällä edes hiukan paremmin kuin ekaluokkalainen. Tässä voisi auttaa se, että tuomarit antavat turhasta mussuttamisesta kortin helpommin ja poistaisivat epäasiallisesti käyttäytyvät pelaajat kentältä. Sillä tavalla myös heidän oma auktoriteettinsa sitten kasvaisi.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että näitä virheitä sattuu ja ne kuuluvat peliin, niin ikäviä kuin ovatkin. Olisiko tässä kuitenkin vain aikuistumisen paikka koko lajilla, mikä tarkoittaa, että hyväksytään tosiasiat ja keskitytään olennaiseen?
23. marraskuuta 2011 kello 11.53
Edelliseen vielä, että juuri seurojen ja joukkueiden presidenttijohtajasta pallopoikaan pitää näyttää lajia seuraavalle yleisölle, erityisesti kotiyleisölle, minkälainen käyttäytyminen on suotaavaa ja minkälainen ei. Pahimmat häiriköt voi aina poistaa stadionilta tai antaa heille porttikiellon.
23. marraskuuta 2011 kello 13.02
@Työmatkapyöräilijä: Olen samaa mieltä mussuttamis kynnyksen madaltamisesta, ja samaan pakettiin voisi laittaa myös jatkuvan kaatuilun varsinkin rangaistusalueella. Muuten olen täysin eri mieltä.
Nimenomaa jatkuvalla korttien heiluttelulla tuomari osoittaa ettei hänellä ole auktoriteettia. Kuka tuomari vihelsi edellisen mm-finaalin? Howard Webb. Kuka tuomari on nimenomaa tunnettu siitä että keskustelee pelaajien kanssa eikä koko ajan kaiva lappua taskusta? Howard Webb. Kenellä tuomareista (erityisesti valioliigassa) on paras auktoriteetti pelaajien keskuudessa? Yllätys yllätys, Howard Webbillä. Ja bonuksena, kuka tuomari tunnusti viheltämänsä mm-finaalin jälkeen että selkeä ulosajo jäi viheltämättä (=teki ainutlaatuisen teon ja myönsi virheensä)? Jälleen kerran, Howard Webb.
Kaikki tuo tuskin on sattumaa. Varsinkin virheensä myöntämällä Webb astui alas korokkeelta samalle tasolle pelaajien kanssa, eikä se hänen auktoriteettiaan murentanut. Päin vastoin. Virheitä sattuu kuten muillekin, mutta yritetään välttää niitä jatkossa. Miten muuten on mahdollista että kendokoronan puolella Jari Levosen ja Seppo Mäkelän kaltaiset, vähän jäähyjä jakavat ja pelaajien kanssa keskustelevat, tuomarit ovat aina olleet pelaajien suosiossa ja isojen pelien tuomareina?
Ongelmahan on juuri se että lajiliitot eivät ole valmiita edes keskustelemaan tuomareiden esityksistä, vaan sokeasti aina tukevat heitä vaikka kuinka selvissä virheissä. Ei asiallista keskustelukulttuuria aiheesta saati sitten kunnioitusta voi näistä lähtökohdista syntyä.
23. marraskuuta 2011 kello 15.27
@Työmatkapyöräilijä: Omasta mielestäni on erittäin hyvä asia, että virheellisesti annetun punaisen kortin tuoma automaattinen pelikielto voidaan jälkeenpäin perua.
Byrokratiaan vetoaminen on aika kehno syy pahentaa ilmeistä virhettä (itse ulosajo) vielä toisella (pelikielto).
24. marraskuuta 2011 kello 11.26
@NKO ja Kmi: Kiitokset näistä huomioista. Ilmaisin itseäni epäselvästi, mitä pahoittelen. Jatkuva kortin heiluttelu minustakin johtaa väistämättä tuomarin auktoriteetin katoamiseen. Sitä en suinkaan ajanut takaa.
Kannatan käytäntöä, jossa kapteenilla on puheoikeus tuomarille, ja tietysti sellaisella pelaajalla, jonka tuomari on ottanut puhutteluun. Olen täsmälleen samaa mieltä Webbin toimintamallista.
Mitä korttien perumiseen tulee, on hyvä, että aiheettomat kortit perutaan. Kuitenkin jotkut joukkueet / managerit (mm. Arsenal ja Wenger) valittavat erilaisista tuomioista kovin herkästi. Tässäkin heidän tulisi itse tietysti toimia ryhdikkäämmin. Tarkoitin vain sitä, että näistä korteista valitetaan kovasti ja valitettavan usein aiheettomasti. Ja jos joka ikistä virhettä lähdetään korjailemaan, ollaan loputtaomassa suossa.
Edelleen sanon, että niitä virheitä nyt vaan sattuu, ja se kuuluu elämään, ja sekin pitäisi hyväksyä. Tärkeää tietty olisi, että kaikki saisivat pelata samoilla säännöillä, ja tässä kaivattaisiin juuri esim. UEFA:n ja FA:n jämäkämpää toimintaa, mutta myös avoimuutta. Näitä tässä keskustelussa on kaivattu, ja kyllä epäonnistuneita tuomarisuorituksia pitäisi voida arvioida hiukan avoimemmin kuin nykyään tapahtuu.
24. marraskuuta 2011 kello 20.52
Brian Clough taas kerran sanoo sen parhaiten
http://www.youtube.com/watch?v=oqAZsoF-ghw&feature=player_embedded
27. marraskuuta 2011 kello 0.15
No niin, heti perään toinen tapaus, nyt Belgiassa:
http://www.dhnet.be/sports/football/article/376780/d-2-tubize-brussels-tentative-de-suicide-d-un-arbitre-match-annule.html
Kakkossarjatason ottelu Tubize – Bryssel jouduttiin peruuttamaan, kun avustava erotuomari Chris Schelstraete yritti tappaa itsensä veitsellä stadionin pukukopin vessassa. Itsemurhayrityksen motiiveista ei tosin vielä tiedetä, eli ei kannata tehdä liian äkkinäisiä johtopäätöksiä. Silti, jälleen aivan ottelun alla.
27. marraskuuta 2011 kello 0.19
Antaisitko lapsesi ryhtyä erotuomariksi?
27. marraskuuta 2011 kello 11.51
Miten sitten erotuomareille voitaisiin antaa tukea? Useinhan nykytilanteesta hypätään siihen, että pitäisi olla lisää tuomareita tai iso huipputeknologinen patteristo tukena.
Miksei erotuomarit voisi katsoa tilanteen hidastettuna screeneilta saman lailla kuin katsojatkin. Jos siinä näkyy selvä virhe, se korjattaisiin.
Pointti on tässä ettei edes yritetä mihinkään täydellisyyteen Virheitä tulee aina. Näin kuitenkin tuomarit tuotaisiin samalle viivalle katsojien kanssa. Nyt se tieto, joka katsomoon muutaman sekunnin viiveellä välittyy
tavallaan ”pimitetään” tuomareilta.
28. marraskuuta 2011 kello 9.51
Onhan se kumma juttu ettei nykytekniikan käyttöä voida muka tuoda jalkapalloon kuten Isävalkku totesi. Viikonloppuinen ManU-Newcastle peli taas loistava osoitus tilanteesta, jossa ammattituomari näytti kulmuria ja puoliammattilainen rajatuomari pilkkua. Neuvottelun jälkeen pallo pilkulle ja kauhea jälkipelaaminen/turpakäräjöinti pelin jälkeen surkeasta tuomiosta…
Miksei tuotakin voinut hidastuksesta katsoa kun tekniikka olisi olemassa? Mielestäni FIFA:n täystyrmäys modernille teknologialle sen varjolla ettei kaikkiin amatööripeleihin voida vastaavaa mahdollisuutta järjestää on naurettava. Jossain puulaakipelissä on kyse kuntourheilussa, kun taas Premierissä, La Ligassa tai vaikka Serie A:ssa pelataan miljoonapanoksilla. Saadaanhan se videokuva kotikatsojallekin alle 10 sekunnin! eli ei siinä peliä hidastettaisi.
Sivutuotteena turha kaatuileminenkin voisi vähentyä kun niitä kortteja alettaisiin nostelemaan pahimmista kalasteluista. Win win? Mutta kun ei niin ei.
28. marraskuuta 2011 kello 12.02
Minustakin on hyvin perusteltua uskoa, että kaatuilu vähenisi automaattisesti videotarkastusten myötä. Olen aiemmin kommentoinut aihetta avauksessa, jossa nimenomaisesti käsiteltiin sääntöjen kehittämistä, ja lainaan nyt tähän yhteyteen itseäni, kun se on relevanttia:
”kaikki tilanteet, joissa erotuomari on tuominnut maalin, punaisen kortin tai rangaistuspotkun voitaisiin ilman suurempia viivästyksiä ja täysin ongelmitta tarkistaa videolta. Tällöin voitaisiin aina tarkistaa, onko pelaaja filmannut punaisen kortin tai rankkarin. Jos tilanteessa ei ollut rikettä, vaan kyse oli puhtaasta filmistä, seuraisi punainen kortti filmaajalle. Veikkaisin filmaamisen vähenevän reilusti. Samalla erotuomarit voisivat vapautuneemmin alkaa antaa keltaisia kortteja rikkeistä, koska epäily filmistä olisi pienempi. Tällöin myös rikkominen ehkä vähenisi.”
Minäkään en näe mitään syytä, miksei tätä voitaisi ottaa käyttöön kaikissa turnauksissa, missä se on taloudellisesti mahdollista. Tämäkin säästäisi tuomareita paljolta vihalta, sillä harva jaksaa nostaa meteliä jostakin virheellisestä vaparituomiosta: tunteet kuumenevat, kun ratkaisevien tuomioiden koetaan menevän pieleen. Videolta tarkistaminen vie tuskin koskaan puolta minuuttia pidempää, hässäkkä punaisen kortin tai epäselvän maali/rankkaritilanteen jälkeen taas vie monesti muutaman minuutin.