Suomen A-maajoukkue on yhä parempi kuin San Marinon, niin on aina ollut. Ruotsi on parempi kuin Suomi ja niin on aina ollut. Mutta Ruotsin ja Suomen ero on nykyään paljon massiivisempi kuin Suomen ja Euroopan huonoimman maajoukkueen San Marinon. Se on kauheaa.
Eivät San Marinon maalivahti tai puolustajat perjantaina tehneet sellaisia perustavanlaatuisia munauksia kuin esimerkiksi Anssi Jaakkola, Mako Heikkinen ja Peetu Pasanen tekivät Tukholmassa heti ensimmäisen puolen tunnin aikana, tuloksena 3-0.
Virheet olivat kauheita, eikä niitä Heikkisen ja Pasasen tapauksessa saata selittää jännittämisellä tai kokemattomuudella. Jaakkola oli huono, mutta hänen sössintänsä voi perustella jännityksellä ja paineella. Heikkisen ja Pasasen pitäisi olla nykyjoukkueen henkisiä isiä, mutta heistä ei siihen ainakaan kentällä ole. San Marinossa Pasanen viimeisellä minuutilla teki älyttömän rikkeen, joka antoi vastustajalle vaarallisen vaparin.
Ruotsin avausmaaliin johtanut vapari lähti Losa Eremenkon holtittomasta rappauksesta. Losa kuuluu hänkin tämän joukkueen selkärankaan.
Suomen hyökkäyspelaamista en osaa kommentoida, koska sitä oli melkein yhtä vähän kuin San Marinolla Suomea vastaan. Mutta San Marino kykeni puolustamaan Suomea vastaan niin hyvin, että Suomi sai koko ottelussa kaksi vaarallista maalipaikkaa. Kauheaa.
Mixu Paatelaista on liian aikaista suuremmin arvostella. Mixu joutui näihin otteluihin ilman ainoatakaan harjoitusottelua.
Huolestuttavaa kuitenkin on, että Mixu lysähti penkille Ruotsin kolmannen maalin jälkeen. Odotimme (tai ainakin minä odotin) Mixun uhkuvan ja puhkuvan maajoukkueeseen brittiläistyyppistä apinan raivoa. Olisin toivonut usein teknisen alueen laidalla heiluvan Mixun huutavan kurkkunsa käheäksi luovuttamisen sijaan. Ei kauheaa, mutta pettymys.
Mixun maajoukkuedebyytin ainoa kiistaton kritiikinaihe liittyy maalivahtivalintoihin. Mixu tiputti Otto Fredriksonin nelosveskariksi (hän pääsi rinkiin Jukka Lehtovaaran sairastumisen myötä). Lukas Hradecky ja hänen sijalleen Ruotsi-matsiin otettu Jaakkola olivat yksiselitteisesti huonoja.
Okei, Otto ei ollut järin varma maaliskuun lopussa pelatussa Portugli-vierasmatsissa. Silti ihmetyttää, että kovassa liigassa pärjäävä kokenut maalivahti ei Mixulle kelvannut. Otolla voi olla kymmenen vuotta uraa edessä, ei hän ole liian vanha EM-2016 -projektia ajatellen.
Mixun olo on takuulla kauhea, sen aisti Ylen haastattelusta. Omakin oloni on kauhea, olemme palanneet jalkapallokääpiöksi. Parintuhannen Tukholmaan matkustaneen suomalaisfanin sekä ruotsalaisten katsomonosissa istuneiden ruotsinsuomalaisten fiilis lienee kauhea.
Minulle olisi riittänyt, että Suomella olisi ollut Ruotsia vastaan yhtä paljon jakoa kuin San Marinolla Suomea vastaan.
Vaan ei ollut eikä meinannutkaan.
7. kesäkuuta 2011 kello 23.33
Kaikilla mittareilla Euroopan top kympissä vuonna 2020 – Malttia, Palloliitolla on ässät vielä hihassa.
7. kesäkuuta 2011 kello 23.56
On toki kauheaa jne., mutta millä ihmeellä rankkaat Hradeckyn otteet SM-pelissä yksiselitteisen huonoiksi??
8. kesäkuuta 2011 kello 0.06
Sepe:
Sillä, että hän miltei sössi San Marinolle maalin tai vähintäänkin pilkun ja itselleen punaisen kortin. Tuollaisessa amatööripelaajista koostuvaa joukkuetta käytävässä pelissä veskari aidosti testataan nollasta kahteen kertaan (kun amatöörejä vastaan pelaa Suomen tasoinen jengi), eikä Hradecky mielestäni testiään läpäissyt. Samaa mieltä taisi olla Mixukin, kun vaihtoi maalivahtia Ruotsi-peliin.
8. kesäkuuta 2011 kello 0.15
En ole Sundqvistilta nähnyt kertaakaan ehdotuksia, mitä kannattaisi tällaisissa tilanteissa tehdä. Eipä kovinkaan monia kiinnosta se, onko Mixun olo kauhea, vaan se, miten tästä jatketaan eteenpäin. Mielelläni lukisin sitäpaitsi aiheesta edes vähän laajempaa pohdintaa ihan tangeeraten suomifutiksen nykytilaa yleensäkin mutta pelkäänpä, että inhorealismi, pessimistinen ”tällaistahan se suomifutis on aina ollut” -asenne sekä valioliiga ja kesänovellien kirjoittelu vievät voiton.
Se suomalaisten asenne, että kerran/pari vuodessa katsotaan matsi ja todetaan, että Suomi pelaa surkeata potkupalloa ei oikein vie mitään eteenpäin.
Onnea vain yrityksille tähdätä 2016 kisoihin tekemättä mitään asian hyväksi. Arvokisalippu ei tule nimittäin millään vippaskonsteilla onnistumaan, koska sellaisetkin lilliputit kuten Luxemburg ja Montenegro panostavat kovasti ”potkupalloon” ja saatavat tulla vielä ryminällä jääkarhumaan ohi.
/ManU vs Blackpool -pelin analyysia ja Ryan Giggs -updateja odotellessa
8. kesäkuuta 2011 kello 0.45
Olen nähnyt Hradeckyltä yli 10 peliä ja voin sanoa, että normipäivänä Hradecky olisi ottanut kolme Ruotsin maaleista ja hyvänä päivänä kaikki viisi.
En hyvällä tahdollakaan voi ymmärtää miten Markku Kanerva hyväksyi (Ehkei häneltä kysytty) Hradeckyn penkityksen. Hradecky pelasti puolisen tusinaa kertaa lähes yksin Kanervan alle 21-vuotiaat pahalta löylytykseltä.
8. kesäkuuta 2011 kello 1.02
lippis kirjoittaa:
Kaikilla mittareilla Euroopan top kympissä vuonna 2020 – Malttia, Palloliitolla on ässät vielä hihassa.
****
Tämä matsi nyt viimeistään todisti ettei Stuart Baxter ollut maajoukkueen ongelma vaan ulkomaalaistaustaisena helpoin syntipukki epärealistisesta unelmahöttölajihallinnosta johtuvista ongelmista.
Jotta Suomi olisi Eurofutiksen top10:ssä, sen pitäisi olla käytännössä paras pohjoismaa. Tavoite, joka olisi huono vitsi aprillipäivänäkin.
8. kesäkuuta 2011 kello 1.11
Onhan tässä kaikki katastrofin ainekset ilmassa. Tuloksen voi vielä unohtaa, mutta kun pyrkimyksen pitäisi olla rennon itseensä luottavan joukkueen aikaansaaminen, siihen pitäisi kuulua myös virheiden sieto. Nyt voi käydä niin, että jäykistytään entistä enemmän ja virheiden pelossa uskalletaan tehdä entistä vähemmän.
Mixun valintoja voi tietenkin kritisoida. Oliko esim. oikein, että Pasasesta tehtiin nyt kapteeni vaikka hänellä oli katastrofaalinen kausi Bundesliigassa takanaan, eikä selvästikään ollut parhaassa mahdollisessa henkisessä vireessä.
Mixun tyyli heittää nuoria pelaajia leijonan kitaan tyyliin katsotaan miten kundien käy, herättää myös vähän ihmetystä. Mitä sillä haetaan? Katsotaanko miten yksittäiset nuoret pelaajat selviävät paineen alla?
Ongelmat eivät kuitenkaan ole siellä. Suomen pelaajat eivät ole taitotasoltaan maailman huippuja. Suomen parhaat pelaajat ovat kuitenkin taitotasoltaan paljon parempia kuin missä Suomen maajoukkue menee. Joukkueeseen siis liittyy ongelma, koska se alisuorittaa.
Voittavassa joukkueessa pitäisi olla ennen kaikkea sopivia tyyppejä. Missä ovat esimerkiksi Suomen maajoukkueen taistelijaluonteet Perpaa lukuunottamatta? Onko nuorisomaajoukkueiden kautta tarjollal vain tasaisen taitavia?
Pitäisikö roolipelaajia etsiä siis rinkien ulkopuolelta?
Oma tuntumani aikanaan junnupuolella oli, että persoonaliisuudet helposti latistetaan. Etsitään kilttejä ”normipelaajia”. Miten olisi Zlatanin käynyt Suomen junnusysteemissä. Eikö hän ollut aikamoinen riiviö ja ongelmatapaus. Näitä on Suomessakin ja täytyy toivoa, että jotkut näistä Suomen zlataneista jaksavat painaa Suomen systeemin lävitse ja kehittyä persoonikseen.
8. kesäkuuta 2011 kello 1.53
Perpalle silti oikeutetusti kiitokset. Jamppa sentään yritti, muuten yrittäjät oli vähissä ehkä Ääritalon muutamaa nousua lukuun ottamatta. Ja terveisiä Hakkaraiselle!
8. kesäkuuta 2011 kello 7.30
Kultapoika-Mixu toivottavasti vähän piristyy, sellasta flegmaattisuutta mitä Mixu penkillä näytti en toivo näkeväni enää uudestaan.
8. kesäkuuta 2011 kello 7.46
Nostan tässä vielä kissan pöydälle kun mietin eri syitä siihen, miksi tuo joukkueen peli ei Hodgsonin kauden jälkeen ole oikein hitsautunut yhteen ja näyttää lähinnä siltä, että kentällä juoksee pelkkiä egoja sen varsinaisen yhteenpelaavan joukkueen sijaan: pelaako Suomi poikkeuksellisen vähän harjoitusmaaotteluita? Kun on seurannut useita eri maajoukkueita, Euroopasta mm. Viroa, Aasiasta Japania ja Etelä-Koreaa ja Amerikan puolelta Meksikoa, niin tuntuu siltä, että nuo maat pelaavat huomattavasti enemmän treenimatseja kuin Suomi. Onko tässä harjoitusmaaotteluiden vähyydessä mitään perää ja jos on, niin mistä se voi johtua?
8. kesäkuuta 2011 kello 7.53
Isävalkku kirjoittaa, että Suomen ongelma on maajoukkueen pelaamisessa, koska yksittäiset pelaajat ovat ”parempia kuin missä Suomen maajoukkue menee”.
Rohkenen olla eri mieltä. Suomella ei tällä hetkellä maajoukkueessa ole yhtään pelaajaa, joka pelaisi Euroopan ehdottomissa huippusarjoissa – saati huippujoukkueissa. Pasanen hakee uutta seuraa, eikä se välttämättä löydy enää Bundesligan tasoisesta sarjasta. Ykköskärkemme ei ole tehnyt seurajoukkueessa maalia pariin vuoteen, eikä juuri itse asiassa kentällä ole käynytkään (toki loukkaantumiset ymmärretään). Hollannista ja Skotlannista löytyy pelaajia, mutta nämä liigat eivät kuitenkaan ihan vastaa Euroopan huippua. Kun Suomen maajoukkueen runko rakentuu tämän tasoisten yksilöiden varaan, ei voida odottaa menestystä Euroopan parhaimpia maita vastaan. Se on kylmä tosiasia.
Mixulle sen sijaan kiitokset, että hän on uskaltanut heittää myös kokemattomia pelaajia kentälle. Kaikki eivät toki ole onnistuneet (veskarit ja SM-pelin Raitala ainakaan). Nuorissa on kuitenkin nähtävissä lupaavia merkkejä. Esimerkiksi Perpan otteet Ruotsia vastaan olivat jo melko hyviä – parannettavaa toki on, mutta ei pelaaja vielä olekaan valmis. Jaksan uskoa Mixun pelaajakoulun tuottavan tulosta, kunhan Mixu saa hetken aikaa pöyrittää myllyään, tutustua pelaajiin ja nähdä heidän pelaavan edes harjoitusotteluissa. Toivotaan, että Suomen tasapäistävä koulutussysteemi ei tapa varhaisessa vaiheessa myös kaikkia jalkapalloilijan alkuja…
8. kesäkuuta 2011 kello 9.27
Pasanen ulos joukkueesta, kapteeni joka ei millään tavalla osoittanut intohimoista otetta kentällä. Jaakkola morjens.. 2-3 vuotta vielä skotlannissa ykköstorjujana ja sitten try outille huuhkajiin. Hävettää ja v*****aa aivan älyttömästi koko pelleily.
Hetemaj kapteeniksi välittömästi, ainut joka ei pasko housuun heti kun pitää pelata jalkapalloa, kokenut maalivahti mukaan esim. Wallen hjk:sta, jolla kuuppa kestää. Suomen maajoukkuueessa pitää pelata näissä peleissä parhaat. Missä Manninen JJK:sta, joka näissä joulukuusi mitälie systeemeissä olisi edukseen nopeutensa, pelikäsityksensä ja tekniikkansa kanssa laitapuolustajana. Ei taatusti paskoisi heti housuun ja pelaisi todellakin myös ylöspäin. Ja muutenkin kotimaisen sarjan tietyt pelaajat mukaan, nälkää ja motivaatiota varmasti enemmän kuin monella muulla jotka eivät niin säännöllisesti pelaa. Losa ei pelannut eilen joukkueelle pätkääkään vaan omaa uutta sopimusta. Ja Forssell, minkä takia aina avauksessa, s****na. Ei voi ymmärtää, kun ei ole seurajoukkueessakaan päässyt pelaamaan. Joku sinne joka ansainnut olla siellä pelaamalla säännöllisesti vaikka sitten veikkausliigasta.
Lisää vaan kaikkipelaa sontaa sinne junnufutikseenkin niin varmistetaan ettei touhu tulevaisuudessakaan muutu miksikään. Jos ei nappulana anneta kilpailla tosissaan ja parhailla miksi sen pitäisi myöhempänä kiinnostaa. huhhuh.
8. kesäkuuta 2011 kello 9.30
Hradecky kuitenkin hyvin paikkasi karmean virheensä SM:a vastaan, olisi aivan varmasti esiintynyt eilen heinäseiväs Jaakkolaa paremmin. Mako Heikkisen paikka maajoukkueessa on keskikentän pohjalla. Hieman ihmetytti Mixun taktiikan vaihto, olisin odottanut Suomen lähtevän taas joulukuusella, vaikkei se SM:a vastaan toiminutkaan. Viime peleissä on sekä pelaajisto että taktiikka vaihtunut kiivaaseen tahtiin, eikä lyhyillä maajoukkueleirtyksillä kerkeä kaikkea harjoitella.
Positiivista eilisessä löylytyksessä oli ainakin se, että ihan alku oli pirteä, taisteluilme oli kunnossa… ensimmäiset 11 minuuttia. Myös joukkueen artistiosasto Perpa-Losa-Roma pelasi hyvällä asenteella, ja joukkueelle. Toivio oli myös yllättävän hyvä laitapakkina.
8. kesäkuuta 2011 kello 9.43
Laskeskelin mielessäni: nämä nyt pelaavat kaverit ovat pääosin 90-l juniortyön tuloksia. Isoja muutoksia pyramidin tyveen tehtiin vuosituhannen vaihteessa – huippuseurat toki jatkoivat omia toimintamallejaan tästä huolimatta. On silti täysi mysteeri, mitä jatkossa on odotettavissa. Paljonko yleinen liikunnallisuuden väheneminen ja esim salibandy ovat rokottaneet lahjakkuuksien määrää.
Yksi on selvä: valmennusosaaminen siellä missä eniten on pelaajia eli ikäluokissa alle 13-14v, on kriittinen juttu.
8. kesäkuuta 2011 kello 10.05
Ihmettilin itsekin Mixun valintoja, mutta toisaalta ymmärrän jos perustelee sillä, että testailee pelaajia tulevaisuutta varten, ja maali on vasta EM2016-karsinnoissa. Mutta siihen peilaten: Mitä Mako Heikkinen teki kentällä? Mielestäni olisi nyt järkevää ”lyödä lukkoon” tulevaisuuden ykköspuolustuslinja ja maalivahti, ja peluuttaa heitä niin paljon kuin mahdollista. Nyt 4/5 alinta pelaajaa muuttui tai heidän pelipaikkaa vaihdettiin San Marino-peliin ja se on liikaa.
8. kesäkuuta 2011 kello 10.08
Kiitos, Kristian, osuvista ja lennokkaista kirjoituksista.
Kesädekkarikin oli ihan jees.
Suomi on nyt kokenut kauheita. Vaikka jääkiekkoleijonat korjasivat koko potin. Huuhkajatkin tulevat vielä.
8. kesäkuuta 2011 kello 10.23
Ehdotan että suomalaiset lopettavat jalkapallon pelaamisen. Keskitytään lätkään ja pesäpalloon. Hävettää eilisen esityksen jälkeen. 11 lammasta , Mixua varmaan harmittaa että otti tämän duunin. Hän olisi saanut parempia tarjouksia Skotlannissa ja ehkä jopa Englannista.
8. kesäkuuta 2011 kello 11.24
No, turpiin tuli. Virheitä riitti kautta linjan. Pari paikkaa oli, joista huippukaverit tekevät maalin. Ruotsissa on 3,5x enemmän lisenssifutaajia ja futis on maan ykköslaji. Leveämpi taso näkyi. Siihen päälle vielä kentän ainoa maailmantähti Zlatan, niin kyllähän virheistä rankaistaan.
Kommentti ”joulukuuseen”:
Olen siinä käsityksessä, että ”joulukuusi” on 4321, jota mm. Hoddlen Englanti käytti. Mielestäni Suomi pelasi 4231, joka on varsin erilainen taktiikka.
8. kesäkuuta 2011 kello 11.25
Taisi Suomen veskaritilanne mennä vuosiksi pilalle siinä vaiheessa, kun Maanoja loukkaantui Ruotsissa. Siitä miehestä olisi voinut kasvaa Suomen casillas/neuer pienemmässä mittakaavassa. Samaa mieltä olen siitä kuin Kristian, että pitää valita veskari, joka pelaa kovia pelejä. En ollut kuullutkaan tuosta Jaakkolasta aiemmin, mutta hän lienee enckelman-henkinen penkilläistuja. En lainkaan tajua, miksei Fredrikson pelaa, jos hän ei ole loukkaantunut.
Eilinen peli oli kieltämättä sellaista roskaa, että melkein tukka lähti, kun sitä katsoi. Ei vakuuta Mixu missään mielessä. Saisikohan Boströmin vielä houkuteltua. Brittifutis ilman mitään ideaa on surullista touhua. Samanhan näkee Englannin arvokisamenestyksestä. Hyvää tuossa Suomen tilanteessa on se, että suunta voi olla vain ylöspäin ja se muutos pitää lähteä asenteista. Juha Reini oli oikeassa Ylen studiossa. Mitä hittoa toimittajat, pelaajat jne. hehkuttavat ennen peliä kuinka hyvä Ruotsi on. Perpakin toivoi alkuviikosta, että Zlatanille sattuisi huono päivä. Nyt hän kehui matsin jälkeen taas Zlatanin maastataivaisiin. Ei maajoukkuejätkille saa olla vastustajien pelaajat idoleita, vaan pitää lähteä voittamaan pelejä niitä vastaan.
8. kesäkuuta 2011 kello 11.27
Jos juniorista alkaen treenataan ja pelataan 2-4 kertaa viikossa,
niin ei oikein jää muuta mahdollisuutta, kuin että pelifilosofiassa, tyylissä, ja yksilön mielikuvituksellisuudessa hävitään selkeästi. Tälläisen ”puuskutus”-palloilun viljely lähtee jo junnu-tasolta.
8. kesäkuuta 2011 kello 11.37
Nyyh, nyyh. Turpaan tuli ja paskoja ollaan.
Mutta mistä ne Ruotsin maalit oikeastaan tulivat? 2 erikoistilannemaalia ja 2 henkilökohtaista munausta. Ainoastaan 5-0 maali oli puhdas pelitilannemaali (upea sellainen), ja siinäkin vaiheessa tosiaan 4-0 jo taululla ja lähes 90 minuuttia täynnä.
Kutsukaa minua yltiöpositiiviseksi optimistiksi, mutta oliko ero todella niin suuri? Mielestäni Suomi kuitenkin pystyi ihan hallittuunkin pelinrakenteluun paikoitellen, osoituksena mm. Väykän paikka 1-0 tilanteessa, Miklun avopaikka jossa ei ollut hereillä, laitapakeilta muutamia ihan kelpo nousuja, Hetemajn kiskaisut. Karkeat virheet pois ja keskuspuolustukseen jotain pysyvämpiä ratkaisuja, kyllä tästä vielä hyvä tulee.
8. kesäkuuta 2011 kello 12.10
Niin, toki asian voi pyöräyttää niinkin päin, että on tavallaan lohduttavaa kun maalit tulivat henkilökohtaisten munausten ja heikon erikoistilannepuolustamisen vuoksi. Noita asioita kun pitäisi olla mahdollista parantaa.
Mutta en kyllä eilisestä pelistä osaa yön yli nukuttuanikaan löytää muuta positiivista kuin Perpan pirteyden.
8. kesäkuuta 2011 kello 12.23
Huonoja valintoja?
Tässähän on nyt kyse pelaajien sisään ajamisesta mikä selittänee pitkälle maalivahtivalinnan, Ei kyse siitä Hradecky olisi pelannut heikosti San Marinoa vastaan. Hradecky teki yhden pahan arviointi virheen San Marino pelissä, mutta eihän hänen pelissään mitään muuta valittamista ollut, joskaan ei mitään huippuakaan.
Mitä Jaakolan pelaamiseen tulee niin eipä hän nyt hirveästi maaleille mitään voinut. Jos kaveri pääsee puskemaan metrin päästä niin harvemmin torjunnassa on kyse pelkästään taidosta. Ylen ”asiantuntija” Herra Reini puhui vaparista että se meni Jaakolan piikkiin mutta muistelisin hänen sanonee MM-kisoissa lähes täysin päin vastaista samankaltaisesta tilanteesta… jos jaakola olis mennyt takatolpalle seisomaan, ruotsalainen olisi osunut ja pallo mennyt keskeltä maaliin ei sekään olisi näyttänyt hyvältä… pelkkää jossittelua, hiton hyvä vapari joka on puolustajien tehtävä hoitaa (Tai Peter Schmeichelin joka omisti rankkari alueen). Ei voi sanoa että peli oli täydellinen Jaakolalta taisi tulla yksi torjunta, mutta kyllä nuo maalit meni enemmän surkean puolustamisen piikkiin, joskin väitin että Zlatanin viimeisen maalin olisi voinut hoitaa vastaan tulolla ja hiton kovalla äänellä, tosin tässäkin Halsti jäi kahden kilometrin päähän.
Sitten vielä hyökkäys peli… olen todella kyllästynyt Forselin valitukseen kuinka yksin hän on hyökkäyksessä. Kun vertaa hänen liikkumistaan viiden vuoden takaiseen aikaan, jotain on vain kadonnut. Lähes pokkeuksetta hän on tilanteessa selkä maaliin päin syötön tulessa jalkaan ja melkeinpä aina vielä menettää sen. Muutenkin Suomen pelaajien liike pallottomana on jotain aivan käsittämättömän surkeaa. Osaamme juosta joko raiteilla , täysin väärään aikaan tai mikä pahinta odotamme lähes paikallaan peläten tekemästä ”turhaa” juoksua. Kun vertasi eilen esim. ruotsiin niin syötön lähtiessä kolmas pelaaja oli lähes poikkeuksetta liikkeellä. Sama oli san marinoa vastaan. En tiedä onko tässä kyse siite että esim Losa pitää palloa liian hanakasti jallassaan niin ettei juoksuihin jää enää tilaa vai onko suomalaisten peliäly todellakin niin huonoa. Toisen puoliajan ainoa laukaus maalia kohti tuli juuri oikea-aikaisesta Moisanderin juoksusta. Väyrynen taas pääse useammin maalinteko paikkoihin kuin Forsell ja lähes poikkeuksetta hyvän juoksun takia.
Tässäkin blogissa on aikanaan muistaakseni vaadittu suureen ääneen nuorennusleikkausta… en ymmärrä ettette osanneet tällaista odottaa. Itse luulen jopa tämä radikaali tapa jolla leikkaus tehtiin on väärä, Litmasesta ja Hyypiästä olisi varmasti eniten apua nuorille, kentällä jotta voisivat seurata läheltä kuinka asiat tehdään hyvin… nuorennuksen tulisi olla luonteva. Nyt nuoret pelaajat näkevät kanssa pelaajiensa virheitä, turhautuvat ja oppivat häviämään muutamien minuuttien tähden.
8. kesäkuuta 2011 kello 12.47
Valtava ero on Suomen ja Ruotsin välillä jalkapallossa, kaikilla tasoilla. Maaottelussa kun tulee vielä muutama tuollainen moka, niin tulos on juurikin tuollainen.
Ei surkutella, pelätä tai lähdetä häviämään pelejä etukäteen, mutta kyllä oppia voisi ottaa – esimerkiksi Ruotsista. Palloliitto voisi unohtaa tuollaiset ”10 vuodessa 10 kärkimaan joukkoon” -haihattelut, jos mikään ei syvällisesti muutu juniorivalmennuksessa ja seuratoiminnassa. Miksi Ruotsi tuottaa niin paljon enemmän hyviä pelaajia jalkapallossa? Miksi myös jääkiekossa (2011 mestaruudesta huolimatta)? Länsinaapuri on aina ollut meille hyvä mittari ja motivaattori monella yhteiskunnan saralla, niin mikä jottei jalkapallossakin. Ruotsin tasolle ja ohi, mikäs sen parempi pitkän aikavälin tavoite!
8. kesäkuuta 2011 kello 13.19
No eihän tuota kaukaa tarvitse hakea: katsokaa saman lehden yksi pääkirjoituksista tänään, minusta tiivistää aika hyvin.
”Hannu Hanhi ei ole vain onnekas” http://bit.ly/mneVl7
8. kesäkuuta 2011 kello 13.21
Suomi pelasi niinkuin se nykyisessä tilanteessa ja näillä pelaajilla voi odottaa pelaavan. Joukkueessa on useita pelaajia, jotka seurajoukkueissaan pääsevät pelaamaan satunnaisesti. Ei sieltä yhtääkkiä voi vääntää päälle ruuvia, jolla pärjätään Ruotsin sarjajyrille. Silti he ovat Suomen parhaita pelaajia: osa nyt ja loput viimeistään tulevaisuudessa. Pitää vain luottaa, että he jatkossa pääsevät pelaamaan säännöllisemmin ja kovemmissa sarjoissa. Se kehittää myös maajoukkuetta.
Hyvä, että nuoria kokeillaan. En tiedä, mikä Paatelaiseen meni Ruotsin kolmannen maalin jälkeen. Toivottavasti ei käynyt niin, että miehelle äkkiä valkeni, missä tilanteessa todella ollaan ja mihin s…..n hän on kätensä lyönyt.
8. kesäkuuta 2011 kello 13.37
Pienen pohdiskelun jälkeen näin sen mitä olisi pitänyt nähdä jo aiemmin: hallituksen muodostaminen ja jalkapallomaajoukkue noudattavat samoja prosesseja!
8. kesäkuuta 2011 kello 14.05
Suomen ja Ruotsin eilistä tasoeroa voinee selittää henkilökohtaisten virheiden kautta. Virheet johtivat lohduttomaan lopputulokseen. Samalla on kiinnitettävä huomio siihen, että virheet eivät nouse tyhjästä, vaan perustuvat syvemmän, taktisen ja rakenteellisen tason tekijöihin.
Pintapuolinen tilastonikkarointi antaa jopa viitteitä ottelun näennäisestä tasaisuudesta. Laukaukset Ruotsille vain 10-8. Kulmat Suomi jopa voitti (3-7). Ruotsi oli sitten hereillä Suomen hölmöillessä; ainakin neljä kuudesta maalia kohti suuntautuneesta vedosta seurasi Suomen virheistä. Tilastojen mukaan Jaakkola torjui kerran (mitä en edes muista pelistä). Vaikea sitä on toisaalta kuvitella mitään torjuvansakaan, jos keskistystilanteissa maalivahti vetäytyy vapaaehtoisesti valmiiksi maalin sisälle poimimaan palloa, kuten Jaakkola Zlatanin kolmannen osuman kohdalla toimi.
Samalla on myös muistettava vastaavat virheet hyökkäyspäässä. Jos Suomen viisivuotissuunnitelman hyökkäysratkaisu perustuu kauniisti sanottuna yksipuolisen ja kankean Mikael Forssellin varaan, niin voin suoraan suositella katseen kääntämistä samalla vaivalla jonnekin 2020-luvun alun jälkeiseen aikaan. Radikaali ratkaisu olisi pelata ilman hyökkäyksen kohdepelaajaa, kuuden pelaajan joustavalla ja molempiin suuntiin painotetulla keskikentällä. Tällöin yksi pelaaja pelaisi selvästi ylempänä, ei kuitenkaan ns. vapaassa roolissa, ja yhdestä kahteen pelaajaa alhaalla tasapainottavassa roolissa. Muistaakseni David Moyes on ainakin joskus hyödyntänyt tällaista Evertonissa. Ja Barcelona tietysti pelaa tämän kaltaisella ajatuksella, mutta ei nyt sentään lähdetä puhumaan Suomen maajoukkueesta ja Barcelonan totaalisesta futiksesta samassa viestissä.
Maajoukkueen nykyisen tilanteen tyhjentävään selittämiseen ei varmasti riitä kenenkään aika ja hermot – niin paljon pieniä ja vähän isompiakin asioita on pielessä. Ja pienistä puroista muodostuu iso, yli äyräidensä tulviva virta. Pidemmällä jänteellä huomio on kuitenkin siirrettävä historiaan, viimeisen 5-10 vuoden jaksolle. Useamman peräkkäisen valmennusjohdon rakenteelliseksi virheeksi on laskettava, että maajoukkueen on nyt muodostettava parissa vuodessa sukupolvenvaihdos, joka Suomenkin tasoisella pelaajamateriaalilla olisi pitänyt – ja voinut – käynnistää joustavasti jo vuosia sitten. Katkos (ei välttämättä taidollinen, mutta henkinen ja pelikulttuurillinen) kahden sukupolven välillä, varsinkin kun edellisestä sukupolven timantit ovat poissa peleistä, on huikea ja se heijastuu peliin. Oireellista kyllä, kuten Kristian totesi, juuri senioriosasto on ennakko-oletuksia vasten pettänyt rankimmin. Samalla harvat valopilkut ovat nousseet esiin nuoremmista pelaajista, mistä Mixun ansiosta mainitsema Hetemaj’n pirteä esitys antoi konkreettisia viitteitä. Mitä tämä kertoo takavuosien ratkaisujen kestävyydestä? Tässä suhteessa olen täysin eri mieltä nimierkki Andyn kanssa: nuorennusleikkausta ei tule koskaan tehdä lihakirveellä leikkaamalla, eikä neljäkymppiset lasinilkat kuulu vakavasti arvokisoihin pyrkivien joukkueiden pitkäjänteisiin suunnitelmiin.
Loka tulee kaataa niiden niskaan, jotka ovat tilanteen aiheuttaneet – ei niiden, jotka koittavat paikkailla seurauksia. Toki tämän paikkailun voi tehdä enemmän ja vähemmän onnistuneesti ja tyylikkäästi, mikä tulee kuitenkin arvoida erikseen nykytilanteen reunaehtojen muodostamia omia kriteereitä vasten. Mixu vihjaili haastattelussa siihen suuntaan, ettei pelaajien päähän iskostetusta pelikirjasta ole mitään hyötyä, jos jätkiä ei kiinnosta tehdä edes perusjuttuja keskittyneesti. Itse näen ongelman viimeisen kahden pelin perusteella kulkevan myös toiseen suuntaan. Mixun taktiikka, paljon puhuttu joulukuusi, ei tällaisenaan toimi. Hyökkäyspäähän puolustajien nousuja on edelleen liian vähän, Forssellin liike riitä, laidat ovat epätasapainossa, palloa yritetään pelata liiaksi maassa jne. Itse asiassa mitään joulukuusta ei edes ole, vaan peli on latistunut suhteellisen vanhakantaiseksi 4-5-1 muodostelmaksi – tosin sillä erotuksella vanhaan, ettei homma toimi ylöspäin suoraviivaisesti vikkelien laitureiden tukemana. Ja näköjään alaspäin vielä tätäkin heikommin.
Suomen maajoukkue on joka tapauksessa palannut kultaiseen EOM-kommenttien aikaan. Nyt tosin ei kiitellä lopussa saadusta kulmasta kunniallisesti Italiaa vastaan pelatussa pelissä, vaan kuten Erkka studiosta oivallisesti (ja toivottavasti ironisesti) totesi: ”oli hieno asia että saatiin tehdä kaksi vaihtoa puoliajalla ja annettua kokemusta nuorille pelaajille”.
Toisaalta on myös hieno nähdä, että aihe kirvoittaa lukuisia asiallisia ja perusteltuihin pyrkiviä kommentteja. Se kertoo, että ainakin pienehkö porukka on kiinnostunut suomifutiksesta hentoa pintaraapaisua syvemmältä. On sekin jotain, mihin kiinnittyä ja mistä ponnistaa.
8. kesäkuuta 2011 kello 14.19
Toki asiaan vaikuttaa myös se, ettei meillä ole jalkapallokulttuuria, vaikka potkupalloa pelataankin. Takavuosina etelä- Amerikassa ollessani kiinnitin huomiota siihen intohimoon ja luovuuteen, mikä jalkapalloon liittyy. Siellä tuskin on näinkään hyviä olosuhteita harrastaa palloilua, kuin täällä meillä. Kentät eivät ole läheskään yhtä hyvässä kunnossa ja harvoilla tuskin siellä on varaa ostaa sellaisia nappiksia, joita F- junnut jo jalkoihinsa vetävät. (’Diego Forlan- kengät, Messi- kengät, Ronaldinho-kengät’…jne.)
Mutta pelaajamateriaalin määrä on loputon. Siellä jalkapallo on tarkan kierteisen banaanipotkun ja taiturimaisten harhautusten verran edellä täkäläistä ‘purkupallo’-mentaliteettia,,,,hehe.
8. kesäkuuta 2011 kello 15.25
Näissä kahdessa maaottelussa piirtyi selkeästi Suomi-futiksen taso. Ja ehkä Mixu lähti juuri hakemaan tasonmittausta. Oikeastaan muuten noita pelaajavalintoja ei pysty järjellisesti selvittämään.
Jakaisin parannettavat asiat kolmeen pääryhmään:
1. Pelaajien taitotaso ja ”ammattimaisuus”. Kylmä totuus on todellakin, että kisapaikkaan tarvitaan n. 20 Euroopan kovissa liigoissa vakituisesti pelaavaa kaveria. Nyt kentällä oli yksi eli Bresciassa pelaava Perpa, ja sen kyllä huomasi. Tähän asiaan ei Palloliitto voi kovasti vaikuttaa muutoin kuin juniorityön kautta, mutta ehkä lyhyellä tähtäimellä Hyypiä ja Litmanen voisivat vähän mentoroida maajoukkueringin kavereita siitä, kuinka sinne huippuliigojen avauskokoonpanoon päästään.
2. Suomalainen pelitapa. Sitä ei ole. On vain jokaisen maajoukkuevalmentajan oma näkemys, jota toteutetaan. Kun vertaa vaikka Leijoniin, niin Suomen lätkäporukka on pyrkinyt samaan tyyliin jo 1990-luvun alusta. Siitä se pitkäjänteisyys ja varmuus tulee, kun jokainen tietää, miten joukkueen pitäisi pelata. (Pohdin taktiikkaa lopuksi.)
3. Valmennus. Molemmista peleistä voi todeta ainakin sen, että henkinen valmennus meni pieleen. San Marino kuviteltiin ihan heittopussiksi – mitä se ei ollutkaan – ja Ruotsin ja Zlatanin edessä meni vetelät pöksyyn. Paineista yms. kaikki Suomen virheetkin johtuivat.
Ja sitten lopuksi lempiaiheestani taktiikasta: millä ryhmityksellä ja tyylillä Suomen pitäisi pelata? Jokainen pelitapa vaatii tietynlaiset yksilöt. Esim. joulukuusessa (4-3-2-1) oletus on, että paine hyökkäyspäässä luodaan laitapakkien noussuilla. Mutta siihen homman pitäisi olla nopeat ja taitavat pakit. Onko meillä? Ei.
Maajoukkueen runkoa tarkastellessa voi todeta, että sieltä ei löydy erityistä taitoa, nopeutta, kovuutta eikä luovuutta. Siispä joukkueen tyylin täytyy perustua kovaan työntekoon (lue: ankaraan prässiin juoksemalla) ja nopeaan pallon liikuttamiseen hyökkäyspäässä (kun miehet ovat hitaita). Pallo boksiin ja siitä veto. Tällaisessa pelissä 4-3-3 tai edellä esitetty kuuden joustava keskikenttä/hyökkäys olisivat sopivampia pelitapoja.
8. kesäkuuta 2011 kello 15.44
Kamalaa katsottavaa 10 minuutin jälkeen. Karmeita henkilökohtaisia virheitä.
Pasanen syöttää roikkupallon kuudentoista rajalla suoraan ruotsalaisille. Jaakkola antaa uhkarohkean syötön Heikkiselle, joka ei tietenkään ko. tilanteessa ehdi kääntyä ja vastustaja saa pallon ja tekee maalin. Halsti seuraa katseellaan kun Zlatan ottaa pari askelta eteenpäin ja puskee maalin takatolpalta keskityksestä, jonka Jaakkola olisi voinut hereillä ollessaan nyrkkeillä pois.
Tiesin toki, että Suomi tulee todennäköisesti häviämään, mutta toivoin, että joukkue edes taistelee. Toisin kävi.
Forsselia ei maajoukkueessa enää kaivata. Tilalle joku, joka pelaa säännöllisesti vaikka sitten Veikkausliigassa. Ykkösmaalivahdiksi Fredrikson, varalle Hradecky ja Lehtovaara. Tai mitäpä jos viimeksi mainittu olisi ykkösveska? Ainakin 21v. EM-kisoissa Lehtovaara oli todella hyvä.
Perpa oli ainoa, joka voi olla peliinsä tyytyväinen. Roman oli myös kohtuullinen, mutta muu porukka oli yksinkertaisesti surkea. Onko joukkueemme todella näin huono? Aika paljon pitää – erityisesti asenteen – muuttua jotta Suomi pystyy ottamaan edes muutaman pisteen jäljellä olevista otteluista. Unkari- ja Moldova-ottelut tulevat paljastamaan Suomen joukkueen todellisen tason. Toiset ottelut Hollantia ja Ruotsia vastaan on käytännössä jo hävitty.
8. kesäkuuta 2011 kello 16.20
Aika monella ajatus menee, että kunhan nuoret futaajat saavat kokemusta hyvistä ulkomaan sarjoista, asiat kuin itsestään maajoukkueissa selviävät. Kuitenkin on juuri opittu, ettei se ihan niin toimi. Juuri lopettanut tai lopettamassa oleva yksilöinä menestynyt sukupolvi kävi juuri tuon tien ja lopputuloksen tiedämme.
Lähtökohta on varmasti se, että jokainen Suomesta lähtevä nuori pelaaja, joutuu tekemään kehityshyppäyksen kun lähtee ulkomaisiin sarjoihin melkein sarjatasosta riippumatta.
Kun he sitten tulevat maajoukkueympyröihin, se lienee kuin hyppy takaisin. Jos ei muuta tarjota, niin viitekehykseksi tulee se vanha ”niinhän siellä Suomessa pelattiin” Eli pelaajat itse asiassa taantuvat vanhaan maajoukkuejakson ajaksi
Jotain parempaa siis pitäisi ammattilaisille tarjota.
Suomen pelitavan kehittämisestä on puhuttu, mutta mitä se on käytännössä. Irtoideoita puskastako? Joulukuusiryhmitys?
Oikeasti pitäisi ajatella, että maajoukkue on Suomen futiksen huippuyksikkö, jota pitäisi kehittää riippumatta siitä, kuka on valmentaja. Sen yhteyteen pitäisi kerätä tietämystä siitä, mitä on kokeiltu, mikä hyväksi havaittu, mikä ei oikein ole toiminut jne. Kun pelitavasta syntyisi yhteinen näkemys sitä pitäisi ryhtyä viemään käytäntöön, myös seuroihin.
Tehdäänkö mitään tällaista oikeasti, vai mennäänkö kulloisenkin valmentajan fiiliksen pohjalta?
8. kesäkuuta 2011 kello 16.21
Harvemmin on mikään futismatsi ottanut niin paljon pannuun kuin eilinen. Täällä on puhuttu paljon pelaajien henkilökohtaisista virheistä. Mielestäni ne saattavat kummuta siitä, että Suomi laittoi puolustuslinjan uusiksi San Marino-matsin jälkeen. Miksi peluutetaan pelaajia rooleissa, joissa he eivät saa parastaan irti?
Pasanen ja Mako Heikkinen toppareina, vaikka kaikki tietävät, että heistä ei siihen ole. Laitapakkina Toivio, vaikka hän on keskuspuolustaja. Maaliin Jaakkola, joka on koko ulkomaisella urallaan pelannut jotain parikymmentä ammattilaismatsia. Kokeiluja joo, mutta ei se ole mitään kokeilemista, että joka matsiin laitetaan kokematon veskari, joka ei ole ennen pelannut edessä olevan puolustuslinjan kanssa. Jopa Jussi Jääskeläisellä oli aluksi hankaluuksia saada maajoukkueessa parastaan irti. Entä sitten jollain Jaakkolalla? Ja karsintamatsissa Ruotsia vastaan. Ei Jukka Jalonenkaan laittanut jotain Tsekkiä vastaan maaliin Niko Hovista, vaan kyllä Vehanen pelasi tärkeät matsit.
Minusta Mixu heitti Jaakkolan vastuuttomasti susille.
8. kesäkuuta 2011 kello 17.48
Haukutaan nyt vielä samaan syssyyn (taas) YLE:n studio: EM-karsinnan lähetys alkaa 5 minuuttia ennen peliä, uutisten takia tietenkin. TV2? FST5? Kuinka kuvaavaa koko suomalaiselle jalkapallolle. Ja Suominen on hyvä studioisäntänä, mutta ei niinkään selostajana. Sopi kyllä eiliseen peliin ihan hyvin.
Musertavan masentavaa kaikkinensa.
8. kesäkuuta 2011 kello 19.51
No mutta häntä pystyyn. Jenkinson liittyi Arsenaliin.
Eipä ole Arsullakaan pystejä, vaikka neljä oli käpälien ulottuvilla vielä keväällä. Onhan tämä musertavan masentavaa, mutta ei nyt suurimmalla mahdollisella näyttämöllä kuitenkaan. Nyt voi mennä vain ylöspäin. (Vaikka toisaalta häviäminen jollekin Vanuatulle olisi jo aika hauskaa.)
nimim. Argentiinan kannattaja
8. kesäkuuta 2011 kello 21.43
”Suomen hyökkäyspelaamista en osaa kommentoida, koska sitä oli melkein yhtä vähän kuin San Marinolla Suomea vastaan.”
Jaa-a, ehkei kuitenkaan. Fakta on se, että Suomella oli Ruotsia vastaan enemmän maalipaikkoja kuin San Marinoa vastaan. Tai ainakin pallo pyöri paremmin keskustan kautta hyökkäysalueella. Pelin suhteen olen samoilla linjoilla kuin Kezebaiah edellä: neljä maalia tuli lapsellisista virheistä, yksi oli tekomaali, peli oli aika ajoin ihan kivannäköistä… mutta ne virheet, ne virheet…
9. kesäkuuta 2011 kello 8.04
Isävalkku kirjoitti:
”Aika monella ajatus menee, että kunhan nuoret futaajat saavat kokemusta hyvistä ulkomaan sarjoista, asiat kuin itsestään maajoukkueissa selviävät. Kuitenkin on juuri opittu, ettei se ihan niin toimi. Juuri lopettanut tai lopettamassa oleva yksilöinä menestynyt sukupolvi kävi juuri tuon tien ja lopputuloksen tiedämme”.
Niin tiedämme. 90-luvun lopusta tämän vuosituhannan alkuvuosille Suomen maajoukkue pelasi parhainta jalkapalloaan ja menestys oli sen mukaista: parempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Nyt on palattu 70- ja 80-lukujen arkeen. Vähän provosoivasti saattaisi kysyä, että eikö tämä ole suurinpiirten se asema, mihin suomalaisen jalkapallon voi katsoa kuulua, kun vertaa lajien harrastajamääriä ei maissa ja jalkapallon muihin eurooppalaisiin maihin katsoen aika pientä asemaa Suomen urheiluelämässä.
Hieman vaikuttaa, että osa suomalaista jalkapalloväkeä todella elää epärealistisissa Ruususen unelmissa. Jalkapallossa on nykyään selvästi vaikeampaa menestyä kuin esimerkiksi yleisurheilussa ja paljonko kansainvälisiä yleisurheilutähtiä Suomella on?
Ei tämä tietenkään tarkoita, että nykytilanteeseen pitäisi tyytyä. Paremman tason saavuttaminen ei vain ole mahdollista ruuvia kääntämällä hetkessä, eikä valmentajaa tai taktiikkaa vaihtamalla.
Tuli mieleen, että yksi asia, jonka Paatelainen pystyisi maajoukkueen hyväksi tekemään, on omien suhteinen (mies loi niitä varsinkin sapattivuosiensa aikana) käyttäminen maajoukkueen kynnyksellä olevien nuorten pelaajien seurajoukkueuran edistämiseksi. Se vain on aika vaarallinen polku ja saattaisi nopeasti nostaa esimerkiksi Veikkausliigaseuroja Paatelaista vastaan.
9. kesäkuuta 2011 kello 8.57
Aiemmin mainostamani Zonal Marking-blogin analyysi pelistä:
http://www.zonalmarking.net/2011/06/08/sweden-5-0-finland-tactics-ibrahimovic/
(Zonal Marking-blogin kirjoittaja Michael Cox tekee mm. analyyseja taktiikoista ja peleistä Guardian-lehdelle. Osaa hommansa.)
Pääpointit:
- Suomi yritti pelata hyvää futista. Tämä tarkoitti suht korkeaa puolustuslinjaa ja pakan levittämistä kentän leveydelle, kun Suomella oli pallo. Tämä kostautui, kun pallo menetettiin – usein karmeilla omilla virheillä. Ruotsilla oli tilaa pelata haluamansa pallot. Pallollisena Suomi oli kohtuullinen.
- Källström ja Svensson keskikentän pohjalla saivat pelata pallojaan suht rauhassa. Tässä syynä Forssellin ja Eremenko Jr parin laiska puolustaminen. Sama laiskuus antoi Ruotsille miesylivoiman keskikentällä.
- Karmeat puolustuksen virheet.
9. kesäkuuta 2011 kello 10.17
@Messias: Olen täysin eri mieltä kanssasi Ruotsin kolmannesta maalista. Jaakkola antoi täysin normaalin avauksen Heikkiselle, jolla olisi ollut vaikka kuinka paljon aikaa ottaa pallo haltuun ja kääntyä laitaan, mutta ei, piti yrittää ”näppärää” kikkaa.
9. kesäkuuta 2011 kello 11.19
Täysin samaa mieltä Ramin kanssa. Nyt kaikki symppaavat Mixua, joka toki on miellyttävä persoona etc. ja kaatavat kaiken pelaajien niskaan. Ottamatta mitään pois pelaajien vastuulta, joista moni epäonnistui pahasti, on kuitenkin hyvä muistaa, että Mixun pelaajavalinnat olivat vähintäänkin kyseenalaisia. Liikaa kokemattomia miehiä ei niin tutuilla paikoilla ja kaiken kukkuraksi väärä mies tolppien välissä – Jaakkolan debyytti olisi kenties ollut järkevämpää toteuttaa alati vaarallisen San Marinon vieraana ja laittaa ruotsia vastaan hieman kokeneempi mies. Eli kyllä mixukin on alkumetreillään mennyt metsään, joka ei tietenkään tarkoita, etteikö homma voisi alkaa hiljalleen toimiakin.
9. kesäkuuta 2011 kello 11.43
Mikko: Kiitos erinomaisen mielenkiintoisesta linkistä, Zonal Marking on kyllä pienen mainostamisen arvoinen!
9. kesäkuuta 2011 kello 15.28
@Kristian: Eipä kestä.
Zonal Marking on netin parhaita futisblogeja. Parasta antia on Guardianin ja CL eri tilastoihin pohjaavat analyysit. Googlaamalla mm. ‘Guardian chalkboards’ löytyy kamaa Valioliigan peleistä.
9. kesäkuuta 2011 kello 15.54
Kuper ja Szymaski esittävät ”Why England Lose” -kirjassaan tilastoihin perustuvan argumentin jonka mukaan maan jalkapallomenestys pitkän päälle korreloi vahvasti kolmen tekijän kanssa: 1) väkimäärä 2) tulotaso 3) kokemus kv. jalkapallosta (otteluiden määrä). Suomi on analysoidulla ajanjaksolla (jota nyt en tarkaan muista mutta joka loppuu 200-luvun alkupuolella) suhteessa näihin yksi suurimmista alisuorittajista. Toisin sanoen: jostain syystä näytämme jatkuvasti pelaavan huonommin kuin tämänkokoisen tällä kehitystasolla olevan maan pitäisi.
9. kesäkuuta 2011 kello 16.27
Sammy, itselläkin vielä luottoa Mixuun löytyy, toki valmennukselle on annettava aikaa. Suomi tarvitsisi paljon harjoitusmatseja ja pelitapaa olisi ajettava sisään niin, että jonkinlainen permanenttikokoonpano löytyisi. Liialliset vaihdokset vain sekoittavat. Mielestäni on outoa, että Mixu tuuppasi heti tultuaan Otto Fredrikssonin sivuraiteelle. Otto ei ole maailman paras, mutta ei mikään ikäloppu ja kuitenkin Venäjän liigan ykköskassari omassa joukkueessaan.