Lars Lagerbäck, Giovanni Trapattoni vai Oka Huttunen?

| Julkaistu 19. 11. 2010 14:11

Irlannin A-maajoukkuetta valmentaa Giovanni Trapattoni, kakkosenaan Marco Tardelli. EM-karsinnat Suomen kanssa yhtä surkeasti aloittaneen Walesin uudeksi luotsiksi on tuoreen uutisen mukaan tulollaan Lars Lagerbäck.

Irlantia ja Walesia yhdistää Suomeen myös se, että molemmat ovat pieniä maita, joissa futis ei ole ykköslaji. Silti niillä on varaa maailmanluokan valmentajiin. Wales, jonka nykyinen pelaajamateriaali on kohteliaasti sanottuna rajallinen, konttasi viime karsinnoissakin, mutta Trapattoni vei Irlannin Thierry Henryn käden päähän MM-kisoista. Eikä Irlannin materiaali niin ratkaisevasti Suomea parempi ollut.

Irlannin tilanteesta kirjoitin helmikuussa, siellähän yhteiskunta tukee (heh-heh sinänsä, kun tuoreisiin uutisiin suhteutetaan) urheilua huomattavasti voimakkaammin kuin Suomessa. Vähintään yhtä tärkeää on, että Irlannin A-maajoukkueen pelit myydään yleensä loppuun oli vastus mikä tahansa, ja liput ovat miltei Suomen hinnoissa. Luultavasti Irlannin liitto myös saa kotimatsiensa kansainvälisistä tv-oikeuksista huomattavasti enemmän rahaa kuin Palloliitto.

Irlannilla yhtä kaikki on millä mällätä, ja näyttää olevan Walesillakin. Lagerbäckin palkkavaatimus on takuulla yli miljoona euroa vuodessa, vaikka ura onkin viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut ensimmäiset takaiskunsa.

Suomessa taas spekuloidaan sillä, onko seuraava koutsi Mixu Paatelainen, Siku Boström vai kenties ainoa tähän mennessä toimeen tarjokkaaksi ilmoittautunut kaveri eli Oka Huttunen. Mixu on valmentanut ammattilaisjoukkuetta ennen tätä kautta yhteensä kahden ja puolen kauden ajan (vuosi TPS:ssa sekä puolitoista kautta Hibsissä), Sikun ammattivalmennusura koostuu 2,5 kaudesta Jarossa ja kahdesta kaudesta Örebrossa. Oka on komean pelaaja- ja valmentajauran Suomessa tehnyt pitkän linjan äijä, mutta ei hän juuri taida tuntea sitä maailmaa, jossa nykyiset A-maajoukkuemiehet elävät.

Sanotaan totuus ääneen: Euroopan ainoa maajoukkue (lilliputtimaita ehkä lukuun ottamatta), jolle Mixu, Siku saati Oka voisivat olla relevantteja päävalmentajakandidaatteja on Suomi. Muut Suomen kokoiset futismaat etsivät kansainvälisiltä markkinoilta vähän toisen kaliiberin nimiä, kun uuden valkun valinnan aika koittaa.

Tämän toteaminen ei suinkaan ole kritiikkiä Mixua tai Sikua kohtaan, molemmat ovat tehneet hyvää työtä Suomea selkeästi haastavammissa ympäristöissä ja ovat urallaan noususuhdanteessa. Mutta ei heitä kansainvälisiksi huippuvalmentajiksi voi vielä hyvällä tahdollakaan kutsua. Jos toisen penkin päässä on Mixu tai Siku ja toisen taas Giovanni Trapattoni tai edes Lars Lagerbäck, niin minulla on vahva veikkaus siitä kummalle puolelle taktinen etu kallistuu.

Nykyjalkapalloilussa homma menee niin, että isotkaan resurssit eivät takaa menestystä, mutta riittämättömillä resursseilla on hyvin vaikea saavuttaa mitään. Seurajoukkueissa tämä tietysti korostuu, minkä suomalaisseurat kaudesta toiseen joutuvat huomaamaan eurocupeissa. Niissähän melkein jokainen vastaan tuleva ammattilaisjoukkue suomalaisvastustajaansa rikkaampi (eli joukkue on kalliimpi).

A-maajoukkueissa suurin yksittäinen kilpailuetu on päävalmentaja (ja laajemmin ottaen koko valmennusryhmä, Trappatonihan toi Irlantiin oman tiiminsä). Suomella on historiansa aikana kahdesti ollut kansainväliset mitata täyttävä valmentaja. Liekö sitten sattumaa, että Richard Möller-Nielsenin ja Roy Hodgsonin valmennuskausilla Suomi pääsi lähemmäksi kisoja kuin koskaan aiemmin?

9 vastausta artikkeliin “Lars Lagerbäck, Giovanni Trapattoni vai Oka Huttunen?”

  1. Kenraali Tizjakov kirjoittaa:

    Unohdit mainita Martti Kuuselan. Mara johdatti Suomen lähelle kisapaikkaa ja teki myös mittavan kansainvälisen uran. Harvinaista suomalaiselle valkulle.

  2. 2016 toiveissa kirjoittaa:

    Voisiko tämän kääntää myös toisinpäin: tilastojen mukaan muistaakseni EM- ja MM-kisoissa menestyneiden maiden valmentaja on ollut kotimainen. Voisiko olla niin että suomi menestyy sitten kun meillä löytyy kansainvälisen mitan mukaan riittävän menestynyt suomalainen valmentaja. Pitäisikö myös suomalaisten valmentajien mennä sinne ulkomaalaile hankkimaan oppia, ei pelkästään pelaajien.

  3. Kristian kirjoittaa:

    2016 toiveissa kirjoittaa: “Voisiko olla niin että suomi menestyy sitten kun meillä löytyy kansainvälisen mitan mukaan riittävän menestynyt suomalainen valmentaja”

    Tuo se ihannetilanne varmasti olisi. Nuo viittaamasi tilastot pitävät ainakin mututuntumalta paikkaansa, mutta noilla isoilla mailla myös riittää omissa kansalaisissa valinnanvaraa.

    Kenraali Tizjakov: Ihan oikein huomioit Maran tässä. Hänellä oli rohkeutta ja rahkeita lähteä ulkomaille jo aikana, jolloin kynnys oli korkeampi kuin nykyään. Eräillä myöhemmillä kotimaassa menestyneillä valmentajilla on moisen tainnut estää jo vähän turhan rajallinen kielitaito.

  4. Uuh kirjoittaa:

    Olisikohan mahdollista, että nämä jo tasonsa viimeisen 10-15 vuoden aikana huippuvalmentajat eivät olekaan enää saatavilla edes rahalla vaan erinomaista työtä Kilmarnockissa ja Örebrossa tahoillaan tehneet Paatelainen ja Boström sen sijaan ovat edes mahdollisuuksien rajamailla.

    Mixun ja Sikun taustalla yhdistävänä seikkana on myös se, että joku “enemmän jalkapallosta tietävä” seuran johtoportaan jäsen on nähnyt parhaaksi katkaista heidän valmennuskautensa edellisissä seuroissaan. Silti molemmat ovat saaneet uuden mahdollisuuden toteuttaa visioitaan valmentamisen saralla ja tulokset ovat olleet kohdillaan.

    Richard Møllel Nielsen voitti EM-kultaa Tanskan kanssa, Muurinen johdatti Klubin mestarien liigaan, Hodgsonilla oli erinomainen kansainvälinen tausta ennen vajoamista pohjoisen liigoihin ja Baxter osoitti AIK:n ja Helsinborgin kanssa osaavansa valmentaa menestyksellä vaikkei toimivaa systeemiä Suomen kanssa visionääri osannutkaan rakentaa. Jokaisen lähiaikojen hyvätkin näytöt olivat kuitenkin Pohjoismaista.

    Sen sijaan, että tuijotettaisiin pelkästään meriittejä olisi hyvä keskittyä kerrankin osaamiseen, pelityyliin sekä motivointikykyihin cv:n taustalla.

    Oletetaan, että Mixu ja Siku jatkavat nousujohteisesti ja toinen on tulevaisuudessa (se 10-15 vuotta) Englannin valioliigaseuran peräsimessä, toinen FC Kööpenhaminan tai Rosenborgin. Nämä miehetkö tulevat Suomen maajoukkueen peräsimeen, kun vain pyydetään kotimaista huippuvalmentajaa ottamaan ohjat?

  5. Ruben kirjoittaa:

    Irlannissahan vain satutaan pelaamaan monia eri jalkapallon “muotoja”, assosiaatiojalkapalloa, gaelilaista jalkapalloa ja rugbyfutista. Tuo gaelilainen versio jalkapallosta on jo mulle aika lähellä assosiaatiofutista, joka siitä tulee ensimmäisenä mieleen: http://www.youtube.com/watch?v=TEAbWrdB9XU
    Vertailu Suomeen kuitenkin ontuilee siinä mielessä, että arvokisoissakin jo muutaman kerran käynyt Irlanti on pärjännyt kauemmin futiksessa kuin Suomi, joka Wikipediaa lainaten “oli 1920-luvun lopulta 1980-luvulle eräs Euroopan heikoimmista jalkapallomaista”. Tämän vuoksi olikin hyvä mainita se, että Irlannin A-maajoukkueen pelit myydään yleensä loppuun lähes vastuksesta riippumatta ja kaalliista lipuista huolimatta, sekä se, että Irlannin liitto myös lyö paremmin leiville kotimatsiensa kansainvälisillä tv-oikeuksilla kuin Suomi, joka taitaa netota TV-soppareillaan suurin piirtein saman verran kuin köyhät itäeurooppalaiset liitot, vai miten lienee? Mielellään tuostakin näkisi lukuja. Tavallaan aika kurjaa jos meidän kotimatsien kansainvälisistä tv-oikeuksista saamat rahat todellakin ovat selvästi vaatimattomampia muihin (about samankokoisiin) länsimaihin verrattuna!

    Valmentajakeskustelusta sen verran, että kerrankin joku sanoi suoraan sen, mitä on jo keskustelupalstoilla toisteltu! Huttuset, Muuriset, Okat, Kanervat, Zicot ja Mixut ovat toki suomalaisittain menestyneitä mutta eivät välttämättä ole riittävän kovan kalibeerin miehiä A-maajoukkuetta valmentamaan. Loppujen lopuksi tuntuu siltä, että tässä tilanteessa nyt osittain maksetaan siitä virheestä, että jo alusta asti taitamattomaksi epäillyn Baxterin kanssa sähellettiin nopeasti kallis jatkosopimus, vaikka osviittaa mahdollisista tulevista pettymyksistä oli jo saatu… Toisekseen, sorry jos jankutan asiasta, mutta niin kuin olen jo toitottanut, minkä ihmeen vuoksi valmentajaa on etsittävä Pohjoismaista tai Britteinsaarilta? Väännetään nyt rautalangasta, että Palloliiton kuuluisi miettiä vaihtoehtoja noidenkin maiden ulkopuolelta… Uusi valmentaja voisi hyvinkin olla italialainen, serbialainen, saksalainen, ranskalainen, espanjalainen, hollantilainen, venäläinen jne. Vai ovatko suomalaispelaajat niin erikoisia, että vain kotimainen, britti tai pohjoismaalainen kykenee heitä valmentamaan/ymmärtämään? Hiukan ihmetyttää, että tähän mennessä ei A-maajoukkueella muualta tulevia valmentajia ole ollutkaan.

  6. Kristian kirjoittaa:

    Uuh:

    Olet aivan oikeassa. Kaikki palautuu lopulta siihen, että Palloliitto on Euroopan tasolla pieni ja köyhä liitto vaikkapa Irlannin ja Walesin kaltaisiin maihin verrattuna.

    Ajatellaan vaikka Lagerbäckiä: Walesin tilanne on vähintään yhtä epätoivoinen kuin Suomen, mitä tulee mahdollisuuksiin päästä Brasilian MM-kisoihin. Silti Lagerbäck nähtävästi on kiinnostunut projektin aloittamisesta Walesin kanssa.

    Oleellista on, että Palloliitolla ei ole edes mahdollisuutta palkata nimimiestä. Tämä taas johtaa siihen, että osapuilleen samankokoisilla jalkapallomailla on keskimäärin kovemmat nimet valmentamassa.

    Uskallan väittää, että jos Palloliitto saisi valita Lars Lagerbäckin ja Sixten Boströmin tai Mixu Paatelaisen välillä, niin valinta olisi Lagerbäck.

  7. TOT kirjoittaa:

    Nimimerkki “2016 toiveissa”:

    MM- ja EM-kisoissa parhaiten menestyneiden maiden omat huippuvalmentajat ovat niitä kansainvälisiä huippuja. Miksi ihmeessä Italian, Espanjan tai Ranskan pitäisikään hankkia ulomaalaista valmennusapua, kun niitä trapattoneja, delbosqueja ja jacqueita on omasta takaa?

    Sitä vastoin Englanninkin suuruinen jalkapallomahti on jo jonkin aikaa nojannut ulkomaanapuihin, ja pienemmät maat ovat jo vuosikaudet pärjänneet lähes pelkästään ulkomaalaisessa ohjauksessa. Ei sen silti tarvitse ola Trapattoni. Moni pieni jalkapallomaa on mennyt arvokisoihin vähemmän maineikkaan (=halvemman), mutta silti kansainvälisen huippuvalmentajan avulla. Eikä Suomea kuitenkaan kannata lähteä vertaamaan MM-kisojen voittajiin, ennemmin niihin maihin, jotka vastoin odotusten ovat päässeet kinkereihin juuri ja juuri osallistumaan.

  8. Mikke kirjoittaa:

    Haluan että liitto satsaa valmentajaan jolla on sopiva visio suomalaisesta jalkapallosta. Ruotsia valmentaa nykyään Erik Hamrén ja Hamrénin meriitit ovat tietysti vakuuttavammat, mutta ne on oikeastaan kaikki saatu pohjoismaista, joten mikään kansainvälinen staravalmentaja Hamrén ei ole. Samantyyppistä satsausta haluan Suomeen. Joku valmentaja joka on nosteessa, mutta ei hänen tarvitse olla mikään Trapattoni tms. Siistintä olisi jos Henrik Larsson alkaisi hommaan, ei varmaan kovin järkevää…

  9. Tepster kirjoittaa:

    Eihän kukaan voi vakavasti ehdottaa Martti Kuuselaa maajoukkueen peräsimeen. Miehen kommentit olivat jo 80-luvulla sitä luokkaa, että on ihme, että ura urkeni. Viimeaikojen esitykset erinäisissä kisastudioissa eivät todellakaan vakuuta hänen ammattitaidostaan. Varmaan ihan mukava mies, en mä sitä sano, mutta ikävä kyllä aika on mennyt ohi. Kuten myös Heliskoskesta. Ja Muurisesta. Ja jos huomioidaan Lehkosuon totaalinen jäätyminen Hongan peräsimessä tällä kaudella, niin kyllä tässä k*sessa ollaan jos suomalaista valmentajaa etsitään. Ei tarvitse myöskään ihmetellä miksei tule huippupelaajia kun valmentajat ovat tuota tasoa.

Kommentoi

You must be logged in to post a comment.