Boström olisi A-maajoukkueelle menestys tai katastrofi

| Julkaistu 10. 11. 2010 15:26

Tehdään aluksi taustat selviksi: olen kertaalleen antanut Sixten Boströmille potkut (FF Jaro 2004) emmekä ole sen jälkeen vaihtaneet sanaakaan. Tapasimme kerran sattumalta Pietarsaaren Citymarketissa, mutta Siku ei vastannut tervehdykseen eikä katsonut päälle.

Sittemmin Siku haukkui minut urheilutoimittaja Sören Bäckin kirjassa Gör Mål Jaro! (omakustanne 2005)  ja pisti potkujaan edeltäneen heikon urheilullisen menestyksen suurelta osin meikäläisen piikkiin.

Koska Bäck ei antanut minulle mahdollisuutta vastata syytöksiin kyseisessä kirjassa annoin Pietarsaaren Sanomiin haastattelun, jossa suivaantuneena kommentoin väitteitä. Pyrin kumoamaan mielestäni valheelliset ja epäreilut syytökset, määrittelin Boströmin isoksi lapseksi jota kulutti energiaansa tyhjänpäiväisyyksiin oikean työn sijaan sekä nimesin Bäckin teoksen satukirjaksi.

Että tällaisella historialla ollaan liikenteessä, avauduttu on puolin ja toisin. Niinpä parinkin teekupillisen verran mietin, pitäisikö vahvoina liikkuviin huhuihin (esim. täällä) siitä, että Siku on A-maajoukkueen seuraava päävalmentaja puuttua millään lailla. Toimittajan kun ei koskaan tule kirjoittaa omassa asiassaan eikä käyttää tiedotusvälinettä hyväkseen mahdollisten kaunojensa purkamiseen.

En kuitenkaan katso, että Boströmin objektiivinen analysoiminen maajoukkuevalmentajakandidaattina olisi mitenkään mahdotonta henkilölle, joka on ollut hänen kanssaan läheisessä työsuhteessa.  Tämän blogin eli verkkopäiväkirjan tarkoitushan on varsinaisen urheilujournalismin ohella kertoa kirjoittajan kokemuksista ja havainnoista jalkapallomaailmassa.

Rajaan analyysini asioihin, jotka eivät luullakseni sisällä Boströmiä mitenkään loukkaavia paljastuksia tai mielipiteellisiä näkemyksiä Boströmin henkilöstä. Ajallinen rajaus keskittyy vuoteen 2004, jolloin Boström sai potkut Jarosta. Joku voi kysyä, mitä merkitystä niin vanhoilla asioilla on.

Kyseessä oli Sikun kahdesta ammattivalmentajapestistä se ensimmäinen, hän on edelleen valmentanut yli puolet urastaan Jarossa. Teoreettisen ja käytännöllisen valmennusosaaminen puolesta Siku on varmasti kehittynyt noista ajoista huimasti, mutta miten on muiden valmentajantyössä vaadittavien ominaisuuksien laita?

Esimerkiksi Stuart Baxter on jo kokenut konkarivalmentaja, mutta paineensietokykyä eivät vuodet ole mukanaan tuoneet. Nämä varsinaisen suorittamisen ulkopuoliset asiat ovat sellaisia, että niitä on vaikea opetella.

Aloitetaan paineensiedosta ja median sekä sidosryhmien kohtaamisesta, kun Baxterista aasinsilta löytyi.

Jos Sixten Boström valitaan A-maajoukkueen päävalmentajaksi on kuherruskuukauden jälkeenkin luvassa auvoisaa rinnakkaiseloa median edustajien sekä fanien kanssa. Siku on kohtelias ja karismaattinen haastateltava, joka osaa kohdata median. Pettymysten hetkillä on pressihuoneessa hiljainen ja surullinen mies, joka ei kiukuttele. Fanit kokevat Sikun sympaattisena ja maanläheisenä, ja vanhempi kannattajapolvi muistaa vielä hänen komean pelaajauransakin.

Sponsoritilaisuudet ovat sitten vähän eri asia, ne Siku ainakin Jarossa koki turhana pakkopullana ja se välillä näkyi. Jos sponsorin edustaja heittää tyhmän kysymyksen, niin valmentajan pitäisi parhaansa mukaan näytellä ettei kysymys niin idioottimainen ollutkaan. Sponsorit kun suomalaisessa seurajoukkueessa valmentajan palkan suurimmalta osin maksavat. A-maajoukkueessa tilanne on toinen ja sponsorikohtaamisia vähän, joten tuskin tästä asiasta ongelmaa muodostuisi.

Entäpä pelaajien kanssa kommunikoiminen ja joukkueen yleinen henkilöjohtaminen? Tässähän Baxterin on väitetty suurelta osin epäonnistuneen.

Sikun ja joukkueen suhde oli Jarossa ruotsalaistyyppinen, tarkoittaen sitä että suuri osa pelaajista ei ollut pelkästään valmentajan alaisia vaan suhteessa oli myös kaveruuden piirteitä. Välit olivat siis osittain epämuodolliset pelkän päällikkö-käskytettävä -suhteen sijaan. Lisäksi Siku antoi pelaajilleen paljon vapauksia ja omaa vastuuta.

Tämä ei oikein toiminut, kun joukkue pääosin koostui nuorista suomalaispelaajista. Ilmeni monenlaista kurittomuutta henkilökohtaisten fysiikkavalmennusohjelmien laiminlyönnistä aina harjoituspäivän aamuun jatkuneisiin kerrostaloasunnon remubileisiin saakka. Jälkimmäinen päätyi seuran tj:n eli meikäläisen käsiteltäväksi, koska Siku katsoi ettei voi rangaista pelaajiaan asioista, jotka ovat tapahtuneet vapaa-ajalla.

Mutta A-maajoukkue on tässäkin mielessä hyvin erilainen ympäristö kuin veikkausliigaseura. Se koostuu tai ainakin pitäisi koostua huippuammattilaisista, joiden käytöstä, lihashuoltoa ja niin edelleen ei ottelua edeltävillä leirityksillä tarvitse päävalmentajan vahtia.

Ainoa suurempi uhka pelaajien henkilöjohtamisen kannalta nähdäkseni on, että riittääkö Sikun auktoriteetti kokeneempien pelaajien kanssa ja kokeeko hän nämä jopa uhaksi. Jarossa tällainen tilanne syntyi Aleksei Eremenko Sr:n suhteen, ja Senior juuttui vaihtopenkille eikä Roman-poika kertaakaan mahtunut edes kokoonpanoon. Tilanne eskaloitui lopulta sellaiseksi, että Boströmin ja Eremenkon klaanin välit napsahtivat rikkipoikki. Onko asia myöhemmin sovittu tai aika parantanut haavat, sitä en tiedä.

Miltä saldomme näyttää? Siku pärjäisi median ja fanien kanssa mainiosti, sponsorien kanssa tuskin A-maajoukkueessa tarvitsee liikaa vahdata ja ongelmilta näiltä osin vältyttäisiin, Sikun johtamistyyli voisi olla pääosiltaan A-maajoukkueeseen sopiva. Siku on tässä vaiheessa analyysiä plussan puolella.

Jarossa Sikulla mielestäni oli merkittävänä ongelmana kokonaisuuksien hahmottaminen. Energiaa tuhlaantui aivan triviaaleihin asioihin kuten siihen, että B-juniorijoukkueen paitamalli ei olisi saanut olla samanlainen kuin edustusjoukkueella. Edustusjoukkueen paita kun pitäisi ansaita, eivätkä junnut siksi saisi pelata samalla paitamallilla.

Okei, ymmärrettävä ajatus ja niin pois päin. Mutta jos valmentaja kohdistaa paukkujaan tällaisiin juttuihin ja juttuja on riittävästi, niin ne alkavat vähitellen syödä varsinaista työtä. Lisäksi turhanpäiväinen sählääminen turhauttaa esimerkiksi joukkueen taustahenkilöitä. Tässä esimerkkitapauksessa tuli junnupuolelta sitten sellaista palautetta, että eikö sillä saatana ole parempaa tekemistä. Jarossa oli melkein aina päällä vähintään yksi tällainen minikriisi kerrallaan. Ne söivät koko organisaation energiaa.

Lopuksi taloudellinen aspekti. Siku oli Jaron seurahistorian ylivoimaisesti kallein valmentaja, joka inflaatiovaikutus huomioiden nettosi hyvinkin saman verran kuin Antti Muurinen viime kaudella HJK:ssa. Hullu ei ole tietenkään se joka pyytää, vaan se joka maksaa ja valmentajalle on vain kunniaksi, että osaa hinnoitella itsensä.

Siku on kuitenkin ammattivalmentauransa alusta lähtien tottunut sen verran koviin palkkoihin, etten usko hänen ihan halvalla A-maajoukkueeseen tulevan. Lisäksi Siku voi kysyä, että miksi hänelle, Ruotsissa vahvassa nousussa olevalle kyvylle, pitäisi maksaa vähemmän kuin Suomi-pestinsä sössineelle ja uransa iltaruskoa kohti kulkevalle Baxterille maksettiin.

Sixten Boströmin valinta olisi yli puoli vuosikymmentä vanhoille kokemuksille perustuvan subjektiivisen näkemykseni mukaan melkoista uhkapeliä useammalla kuin yhdellä tasolla.

Toisaalta uhkapeleissä voi myös isosti voittaa, siksihän niitä pelataan.

Boström on innostava valmentaja ja kovassa nosteessa oleva kyky – ei tämän tekstin tarkoitus ole vihjata lukijoille tai Palloliitolle, ettei Sikua pitäisi valita päävalmentajaksi. Veikkaan, että Sikun pestistä tulisi joko menestys tai vielä Baxteriakin pahempi katastrofi; tylsää ei olisi ja vauhtia sekä vaarallisia tilanteita ainakin kulissien takana riittäisi.

Soisin kuitenkin, että rekrytointi tällä kertaa tehtäisiin mahdollisimman ammattimaisesti ja ajan kanssa, kun sitä aikaa kerran riittää. Ei saa käydä niin, että valitussa henkilössä on Suomen A-maajoukkuevalmentajan tehtävän kannalta merkittäviä ammatillisia puutteita, joista valintaprosessin aikana ei tultu tietoisiksi. Baxterin osaltahan taisi käydä juuri näin, eikä puutteita huomattu edes Stun ensimmäisen Suomen-vuoden aikana, vaan hänelle rustattiin kallis jatkosopimus.

Nyt ovat eri miehet puikoissa ja toivottavasti tuloskin toinen.

28 vastausta artikkeliin “Boström olisi A-maajoukkueelle menestys tai katastrofi”

  1. Nyrkki kirjoittaa:

    Baxterin kanssa just pyllistettiin Ruotsin suuntaan, joten riittää tällä erää. Arvostan Zicon mestaruuksia enemmän kuin jonkun Sikun pronssia Ruotsissa.
    Muuten ei voi paljon paremmalta paikalta antaa analyysiä valmentajasta. Palloliitossa luetaan kolumnia varmaan suurennuslasilla.

  2. Isävalkku kirjoittaa:

    No joo, hyvä kuvaus liigaseuran toimarin työstä. Taitaa palloliiton toimarilla olla sama tilanne. Jatkuvasti jossain päin palaa. Ei herkkuhommia

    Se pihvi eli Boströmin ammattipätevyys jäi vähän epäselväksi.

    Tärkein tieto koski Eremenkoja. Onhan se onnetonta, jos Baxterin valmentaessa ei Hetemajt pelaa ja Boströmin valmentaessa ei sitten Eremenkot pelaa. Tällaistako piirileikkiä tämä on!

    Nyt pitäisi saada valmentaja, joka ei pidä hälyä itsestään vaan hoitaa hommat ammattitaidolla. Olisiko niin, että nyt on hollantilaisen valmentajan vuoro. Vai löytyykä sieltäkin jotain kaapin pohjalta?

  3. Kristian kirjoittaa:

    Isävalkku kirjoittaa, että “Se pihvi eli Boströmin ammattipätevyys jäi vähän epäselväksi”.

    Näin ihan tarkoituksella, koska en miehen uraa Ruotsissa tunne kuin tulosten, satunnaisten lehtijuttujen ja hajanaisten kuulopuheiden perusteella. Näin ollen en todellakaan osaa enkä halua arvioida Boströmin varsinaista ammattiosaamista syksyllä 2010. Jarossa Boströmin taival kulki mukavasta alkumenestyksestä siihen, että kaikki hajosi käsiin, mutta siitä on yli kuusi vuotta.

    Kuten kirjoitin ei Jaro-pesti ole lainkaan merkityksetön osa Boströmin uraa, mutta A-maajoukkuevalmentajan ydinosaamisalueita (kuten taktinen kyvykkyys) ei sen perusteella kannata enää pahemmin arvioida.

    Valmentajan taktinen osaaminen muuten korostuu juuri maajoukkueessa, jossa merkityksellisiä pelejä on vähän ja mahdollisuutta harjoitella yhdessä ei paria otteluun valmistavaa reeniä lukuun ottamatta juuri ole. Näin ollen taktisen puolen pitäisi painottua A-maajoukkuerekrytoinnissa enemmän kuin seurajoukkuevalmentajaa palkatessa.

  4. Make kirjoittaa:

    Tähän asti Sundqvistin blogeista jäänyt pelkästään hyvä maku. Nyt taas vähän paska jää maistumaan suuhun kun kommentoidaan seuran sisäisiä asioita, vaikkakin kumpikaan puoli ei enää työskentele kyseisessä seurassa.

  5. Kristian kirjoittaa:

    Make:

    Asiallinen pointti.

    Tuonkin vuoksi harkitsin, että kirjoitanko tätä keskustelunavausta lainkaan. Luullakseni ei Jaroa kuitenkaan haittaa näiden seurahistorian kannalta vähäisten asioiden julkitulo semminkin kun paikallisjulkisuudessa (Pietarsaaren paikallislehdet sekä mainittu Bäckin paljastuskirja, jossa Boström oli avainlähteenä oman valmennuskautensa ajalta) on tämän aihepiirin asioita käsitelty paljon rajummin kuin tässä blogimerkinnässä.

  6. Lounasseuralainen kirjoittaa:

    Hurjaa on Jeppiksen meno: kerran kun menee sukset ristiin, niin jo ostoskärryt kolahtelee toisiinsa Citymarketin vihanneskäytävällä, kosto elää paikallislehdissä ja pohjalainen pikkusieluisuus nostaa päätään vielä vuosikymmenen päästäkin.

  7. Lorenzo kirjoittaa:

    Erittäin hyvä, persoonallinen kirjoitus, jossa blogin luoja laittaa itsensä täysillä likoon. Kiitän tämänkaltaisesta journalismista, jossa asiallisesti ja ammattimaisesti tuodaan omia kokemuksia näinkin avoimesti esille ja yhdistetään yleiseen analyysiin.

    Tällaiset kirjoitukset osoittavat kirjoittajan välittämistä aiheesta (Suomen jalkapallojoukkueen tulevaisuudesta) että hän tuomitsemisen ja muun uhalla silti haluaa jakaa kokemuksiaan, jotta ihmiset voisivat saada parhaat mahdolliset eväät arvioimaan tulevia päävalmentajakandidaatteja. Esimerkillistä journalismia, taitavasti henkilökohtaisen ja yleisen rajamaastossa. Suomen kansa kiittää.

  8. Mystis kirjoittaa:

    Aiheen nähtyäni ajattelin ensin, ettö voi taivas, mutta lopputuloksen luettuani olin vähän pettynyt. Diplomaattinen oman “viisauden” esillepano on ihan kiva harrastus ja konfrontaatiorunkkareilla ovat oman kanavansa idolseineen, bigrotherneineen jne.

    Mutta mutta. Jalkapallo monen muun vekkulin ja jänskän asian ohella on myös herrasmiesten veretöntä maailmansotaa, jossa toki kuten kaikissa muissakin rehdeissä tappokemuloissa on aikansa diplomatialle, mutta en nyt oikein hahmota kuinka tässä tilantessa, jossa sanoinkuvaamattoman valmentajakatastrofin jälkeen etsitään ulospääsyä auttaa uuden katastrofin ainesten hyssyttely ja vähättäly oman integriteetin säilyttämisen varjolla.

    Pyllyliiton toimintamallit tuntien on Baxterin tilalle tulossa vieläkin tuhoisampi vaihtoehto, johon verrattuna joku keskinkertainen ruotsinpyllistelijä on pelkkä *rotsi*.

    Kauhein skenaario nyt tarjolla olevista on Okan kiinnittäminen kahden huikean San Marino-voiton jälkeen ja taas ollaan Muurisen aikojen tilanteessa, jossa “kapteenisto” määrää pelaajavalinnat ja peluutuksen.

    Suomen maajoukkueella on kahden vuosikymmenen sisään ollut 2 valmentajaa; Nielsen ja Hodgson. Se on kauhistuttava tilasto ottaen huomioon, että näiden kahden kahden välillä ja ohella on maksettu kansainvälisesti täysin vertailukelpoisia palkkioita täydellisille pellehermanneille.

  9. Nyrkki kirjoittaa:

    Mystis tuntuu tietävän paljon asioita, joita muut eivät tiedä. Voisit saman tien kertoa mihin lähteeseen perustuvat tietosi siitä, että kapteenisto määräsi pelaajavalinnat ja peluutuksen. Ei oikein huvita lukea kommentteja, joissa kierrätetään vanhoja luulopuheita ilman faktoja.

  10. Tepster kirjoittaa:

    Jos halutaan lähteä menestys tai katastrofi linjalle, niin silloin on oikeastaan vain yksi valinta.
    Pasi Rautiainen.
    Mieluummin hän kuin Boström.

  11. Pete kirjoittaa:

    Olen samaa mieltä Maken kanssa. Olen yleensä pitänyt artikkeleistasi mutta tätä en aivan tajunnut. Taitaa olla niin että vuoden 2004 tapahtumat vieläkin harmittavat….mutta muista että olitte molemmat vielä melko “junioreita” ko. ammateissa.
    Kommentttisi siitä että ruotsalaisvalmentajat olevat enemmän kavereita on melko lapsellinen. Luulen että heidän johtamistyylinsä on modernimpi, jossa myös kunnellaan pelaajien mielipiteitä, mutta ei tämä heistä kavereita tee.

  12. Geronimo kirjoittaa:

    Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos siitä.

    Luulisi, että Palloliitossa on nyt hinkua saada sillä tavalla turvallinen valmentaja, että nykyiset riidat saadaan sovittua ja suomifutista kehittää tulevaisuudessa ihan rauhallisissa merkeissä. Siihen Boström ei ehkä sovi, ainakaan tämän tekstin perusteella. Riskit uuteen Baxteriin on liian suuret.

  13. JT kirjoittaa:

    En aivan täysin ymmärrä monen kommentoijan etukäteistä Ruotsi-kielteisyyttä. Korjatkaa jos olen väärässä mutta eikö Ruotsilla ole pääasiassa ollut ruotsalainen valmentaja viimeisinten vuosikymmenten aikana? Ainakin ko. vuosituhannen puolella Ruotsin on vienyt kisoihin aina Ruotsalainen valmentaja/valmentajat, joten menestystä jopa yli odotusten on tullut. Lähtökohdiltaan Suomi ja Ruotsi ovat hyvin samanlaisessa tilanteessa; kapea materiaali jolla on tehtävä ennenkaikkea tulosta. Oma ehdotukseni uudeksi päävalmentajaksi on Lars Lägerbäck, Ruotsin entinen päävalmentaja joka johdatti Ruotsin monta kertaa peräkkäin arvokisoihin. Korjatkaa edelleen jos olen väärässä mutta käsittääkseni mies ei valmenna tällä hetkellä missään seurassa.

  14. Kristian kirjoittaa:

    JT:

    Voisiko viittaamasi Ruotsi-kielteisyys johtua siitä, että nimekkäätkin ruotsalaisvalmentajat ovat aikojen saatossa epäonnistuneet suomalaisissa seurajoukkueissa (Bosse Johansson HJK:ssa, Sören Cratz VPS:ssa)? Kun tähän lisätään Ruotsissa asuvan ja Ruotsiin tavallaan muutenkin assosioituvan Baxterin floppaaminen A-maajoukkueessa niin ehkä nämä yhdessä ovat vaikuttaneet mielialoihin?

    En tietenkään osaa mennä blogimme kommentaattoreiden päiden sisään, mutta tulipa mieleen että tuollaisella asialla voisi olla merkitystä mielialoihin…

  15. Ruben kirjoittaa:

    Edelleen heittäisin ilmoille saman kysymyksen (meni viimeks vahingossa väärään topikkiin) siitä, onko sen uuden valmentajan oltava joko britti tai pohjoismaalainen (usein svedu)? Miksei uusi manageri voisi olla esim. italialainen, ranskalainen, saksalainen, espanjalainen, venäläinen tai vaikka ihan serbivalmentaja? Onko vaihtoehtoa aina etsittävä sumusaarilta tai Skandinaaviasta?

  16. Tweets that mention Brittifutista Sundqvistin mitalla - Blogit - HS.fi -- Topsy.com kirjoittaa:

    [...] This post was mentioned on Twitter by Mikko Knuuttila, Jonas von Wendt. Jonas von Wendt said: Berömmer kollegan Sundqvist blogg i HS. http://blogit.hs.fi/sundqvist/2010/11/10/bostrom-olisi-a-maajoukkueelle-menestys-tai-katastrofi/ [...]

  17. Lady kirjoittaa:

    Taitaa tämä Kristian – jonka nimeä en ole edes koskaan kuullut – olla vain joku Boströmille kateellinen pikkupoika, joka itse on aina jäänyt vaihtopenkille – jos on edes sinne asti päässyt.

  18. Tepster kirjoittaa:

    Ruotsiin vertaamisen muussa kuin maantieteellisessä mielessä voisi pikkuhiljaa lopettaa. Jos verrataan maidemme resursseja, niin painitaan kahdessa aivan eri painoluokassa. Ruotsi on niin seuratoiminnan kuin pelaajamateriaalinkin osalta karannut Suomelta aikoja sitten. Siis jo 50-luvulla, mistä lähtien Ruotsi on ollut vakio arvokisakävijä ja tuottanut valtavia määriä pelaajia Euroopan huippuliigoihin. Ei tietenkään samoissa määrin kuin joku Brasilia, mutta valtavia määriä Suomeen verrattuna. Suomella kautta aikain on tasan kaksi pelaajaa, joita voidaan pitää huippupelaajina. Ruotsilla ties kuinka paljon. Heidän kotoisesta liigastaan löytyy 4 joukkuetta, joilla yleisö ka on yli 10000. Jos verrataan maidemme maajoukkueiden käytössä olevia hyökkääjiä, niin ruotsilla jää joukkueen ulkopuolelle reilusti sellaisia pelaajia, jotka meillä olisivat todennäköisesti avauksessa.
    Mutta olen kyllä sitä mieltä, että ruotsalainen valmentaja voisi olla hyvästä, onhan joukkueessammekin paljon hänen kieltään taitavia. Siihen ja leveysasteisiin yhtäläisyydet jäävät.

  19. Toivanen kirjoittaa:

    Maajoukkueen tulevista vaiheista kannattaisi tehdä tosi-tv sarja. Olisi komediaa ja draamaa sopivassa suhteessa eikä viimeisten vaiheiden perusteella juonen käänteet olisi heti arvattavissa. Nimiehdotukseni sarjalle on ‘Haahuilevat Huuhkajat’.

  20. tn kirjoittaa:

    Mielestäni hyvä kirjoitus. Tämän kirjoituksen perusteella (jos siis pitää paikkaansa) voi jo sanoa että Sixteninstä ei saa tulla seuraavaa päävalmentajaa. Juuri nyt ei tarvita toista valmentajaa putkeen jolla on sukset ristissä pelaajien kanssa. Suomen materiaali on jo nyt sen verta kapea että ei tarvita uutta Losan ja Perpan kyykyttäjää. Seuraavan päävalmentajan tärkein ja ensimmäinen valintakriteeri pitää olla että tulee toimeen kaikkien pelaajien kanssa ja että ei ole mitään kaunaa historiasta. Jos sellaista ei löydy Suomesta niin sitten ulkomailta…

  21. dreamindly kirjoittaa:

    Rohkea veto kolumnistilta. Arvostan. Isossa kuvassa tälläinen on pientä, mutta voi osoittautua äärimmäisen tärkeäksi.

  22. Mäki Vesanen kirjoittaa:

    Tämä blogi on ollut yksi kiinnostavimmista ja sellainen, jota itse luen aina. Nyt paljastui, että blogin pitäjä onkin riidanhaastaja ja riidankylväjä suhteessa suomalaisen jalkapalloon. Voiko umpijunttimaisempaa tekstiä enää olla kuin tämä? Ja millainen ihminen haluaa julkisuutta kaunaisena umijunttina..??? Huh Huh Ehkä tutustuminen sukulaisten ja pikkukaupungin tuttavapiirin ulkopuolisiin ihmisiin voisi auttaa sinua, mutta lienee jo liian myöhäistä…

  23. Pete kirjoittaa:

    Suomessa on “tyylikästä” pitää mölyt sisällään ja riidan kylväjän maineen saa jo sillä, että ottaa arkoja aiheita avoimeen käsittelyyn.

    Kyllähän postauksessa kerrottiin myös tausta avoimesti, jolloin lukijan omaan harkitaan jää arvioida sisältöä taustaa vasten.

    Sekään ei välttämättä kerro, etteikö Boströn voisi olla hyvä valmentaja, vaikka hänellä olisi aikoinaan olleet sukset ristissä Eremenkon klaanin kanssa. Ei varmaan ole edes ainoa valmentaja, jolle noin on käynyt.

    Itse en kovin syvällisesti jalkapalloa tunne ja mielestäni se on maailman suosituin urheilulaji vain siksi, että se on ytimeltään riittävän yksinkertaista “suurille massoille”. Kuka tahansa osaa potkaista palloa ja voi jotenkin samaistua jalkapalloilijoihin.

    Niinpä itselläni ei ole selvää suosikkia maajoukkueen seuraavaksi valmentajaksi. Ketään kunnianhimoista ulkomaalaista valmentajaa siihen postiin tuskin saadaan. Käyneet ulkomaalaiset ovat olleet jossakin mielessä jäähdyttelijöitä – vaikka Hodgson onnistuikin Suomessa kääntämään uransa uuteen nousuun. Hän oli myös kolmesta viimeisestä valmentajasta ainoa, joka tajusi ja hyväksyi suomalaisen jalkapallon rajoitukset. Sen hienompaa kuin mihin pystytään, ei yritettykään ja tulokset olivat aivan kiitettäviä.

  24. RLeite kirjoittaa:

    Asiaahan Kristian kirjoittaa ja henkilö- ja ammattisuhteiden taustatkin on kirjoitettu auki ja ammattitoimittajan itsesensuuria on harkittu jo ennen julkaisemista. En ymmärrä miten tämä on tulkittavissa riidanhaastamiseksi tai kaunaiseksi parkumiseksi. Sellainen tulkinta on oikeastaaan mahdollista vain, mikäli lukeminen jäi osittaiseksi.

    Jalkapallopiireissä Boströmin persoona ja persoonan särmät ovat hyvin tiedossa, eikä kyse ole suinkaan bloggaajan harjoittamasta mustamaalauksesta. Tiedetäänpä piireissä myös se, että Boströmin särmikkyys on usein myös korostettua ja että mies on ylpeä kiistanalaisen vittumaisesta luonteestaan.

    Asiallinen postaus. Uskoakseni vielä ainakin puoliksi vilpittömästi vailla sarvia tai hampaita. Ymmärsi vieläpä olla analysoimatta taktista osaamista.

    Hyvä Krisu!

  25. savolaene kirjoittaa:

    Helkkarin hyvä kirjoitus. Muistan Kristianin yli 10 vuoden takaa yo-kunta-ajoilta ja muistan ettet ollut silloin(kaan) tyyppi, joka jätti kylmäksi. Itse arvostin suoruuttasi ja mielipiteittesi takana seisomista. Yo-kuntapolitiikka vasta olikin selkäänpuukottamista ja p**kanpuhumista.

    Tuohon valmentajakuvioon toit hyviä pointteja. Vaikea on Suomesta löytää tyyppi, jolla olisi riittävästi auktoriteettia välillä aikamoisiksi primadonniksi heittäytyvien pelaajien suhteen. En tiedä olisiko Mixu Paatelainen sellainen. Ehkä. Boström tuskin on.

  26. hdcanis kirjoittaa:

    Sen kummemmin valmentajakuvioihin puuttumatta peukutan hyvää kirjoitusta jossa epäilemättä on niitä omia värityksiään, mutta ainakin taustat tuodaan jutun alussa esille. Älämölöä kirjoitus ansaitsisi jos niin ei olisi tehty (ja aika moni ei olisi tehnyt…)

  27. Vitali kirjoittaa:

    Ehdottomasti Boström sisään. Säästyy palloliitolta verkkarirahat kun peräkkäisten koutsien nimikirjaimet ovat S.B.

  28. TOT kirjoittaa:

    Samaa mieltä viimeisten kirjoittajien kanssa, että nuo moitteet Sundqvistin omien kaunojen purkamisesta täällä ovat turhia. Sundqvistin kaikki lausunnot Boströmista ovat liioitellunkin diplomaattisia ja hän tuo tuon henkilökohtaisen taustansa ja siitä johtuvan madhollisen itsesensuurin tarpeen ilmi heti alkuun, joten hän tekee “kaunaisen mustamaalaamisen” mahdollisuudetkin hyvin pieniksi. Asia olisi kokonaan toinen, jos hän piilottelisi taustoja ja vain haukkuisi Boströmin. Sundqvist on nähdäkseni tehnyt kaiken mitä tarvitseekin voidakseen kommentoida Boströmia valmentajana ilman, että mitään salaisia motiiveja jäisi piiloon tai että näkyväkään henkilöhistoria liikaa vaikuttaisi arvioon. Oli Sundqvistilla kuinka huonot välit Boströmiin tahansa, ja oli hän kuinka kaunainen tai kateellinen tahansa, hän eliminoi nämä elementit tekstistään erityisen hyvin.

    Tämän tekstin puute vain on, että Sundqvistin varovaisuus tekee hänen arviostaan vähän steriilin ja tehottoman. Kiinnostavin tieto lienee Boströmin riita Eremenkojen kanssa. Se, että jo maajoukkuessa aloittaessaan valmentaja on riidoissa joidenkin tärkeimpien pelaajien kanssa, ei ole hyvä tilanne.

    Toinen kiinnostava pointti oli palkka. Jos valmentajalle joudutaan maksamaan huippupalkkaa, niin sitten soisi että hankittaisiin kanssa huippuvalmentaja. En tarkoita, että sillä Boströmin palkalla pitäisi saada Trapattoni, mutta varmaankin sillä samalla hinnalla voitaisiin saada parempi valmetaja, jos uskaltauduttaisiin menemään Englantia ja Ruotsia etelämmäksi.

Kommentoi