Noin tokaisi Obelix vieraillessaan Asterixin kanssa sumujen saarella. Nyt täytyy olla hiidenkivien toimitusmiehen kanssa samaa mieltä.
Tässä blogissa ei (sinänsä vähän nolosti) ole käsitelty lainkaan juniorijalkapalloilua, mutta nyt käsitellään. Englantilaisessa junnufutiksessa kun näyttää olevan piirteitä, jotka ovat peräisin jos nyt ei ihan sieltä muinaisten roomalaisten ajoilta niin jalkapalloilun pimeältä keskiajalta kuitenkin.
Talomme on kävelymatkan päässä automarketista, ja onnekasta kyllä kävelymatkalle sattuu pieni pala kaupunkiasutuksen keskelle unohtunutta maaseutua ja valtava futiskenttäalue. Täysimittaisia harjoituskenttiä on viitisentoista, ja usein muutamalla niistä on joku junnuepeli käynnissä.
Olen ihmetellyt, kun kymmenvuotiaat nassikat pelaavat täysimittaisella kentällä ja isoihin maaleihin. Tiedän miltä se pojista tuntuu, koska 1980-luvun alkupuolella Suomessa toimittiin yhtä typerästi.
Tuollaisella pelaamisella on tasan yksi sisältö: saada pallo lentämään mahdollisimman kauas omasta maalista ja mahdollisimman lähelle vastustajan maalia. Joukkueen tärkein pelaaja on avaava toppari, mille paikalle laitetaan joukkueen kovapotkuisin lapsi. Ei tarvinne kertoa, miten paljon ja mihin suuntaan tuollaiset pelit junnuja kehittävät.
Englannin jalkapalloliitotto FA julkaisi tiistaina juniorijalkapalloilun kehittämistä ja tulevaisuutta kartoittavan ohjelmansa ”The Future Game”. Liiton tiedote kertoo ohjelman pääfokuksen olevan nuoremmissa ikäluokissa.
Koska asiakirja ei ole luettavissa verkossa enkä äkkiseltään löytänyt ohjeita miten sen voisi tilata tyydytään suuresti arvostamani jalkapallokolumnistin ja Daily Mailin urheilutoimituksen päällikön Martin Samuelin havaintoihin. Samuel, jolla on kaksi jalkapalloa pelaavaa junnuikäistä poikaa, on vuosia kampanjoinut pikkujunnut-iso kenttä -yhdistelmää vastaan.
The Future Gamen laatimisesta vastasi FA:n kehitysjohtaja Sir Trevor Brooking. Asiakirja ei Samuelin mukaan puutu junnukenttien kokoon ja Samuelin haastattelema Brooking pitääkin ajatusta kenttäkokojen pienentämisestä abstraktina.
Hulluja nuo britit! Löytyyköhän koko maailmasta enää muita maita, joissa kymmenvuotiaat pakotetaan täydelle kentälle?
Samuel on tehnyt mainion testin rakentamalla kentän, jonka mittasuhteet vastaavat aikuisille sitä jollaisena iso kenttä 11-vuotiaille näyttäytyy: kenttä oli 150 metriä pitkä ja 112 metriä leveä, maalit yli kolme metriä korkeita. Kun lisäksi muistetaan, että aikuisen miehen voimat suhteessa pituuteen ovat selkeästi suuremmat kuin 11-vuotiaan, niin aikuisten kentän pitäisi olla hyvinkin 200 metriä pitkä, jotta se fyysisiltä vaatimuksiltaan vastaisi 11-vuotiaan kokemusta isosta kentästä.
Tuollaisella kentällä pelaaminen olisi typerää, turhauttavaa ja kehittäisi pelaajia suuntaan, jolla ei ole mitään tekemistä modernin jalkapalloilun kanssa. Silti FA nyt ja tulevaisuudessakin pistää pojat (tytöistä en tiedä, joten siksi pelkkä miesnäkökulma) jo kymmenvuotiaina isoille kentille.
Bonuksena tässä hulluudessa on vieläpä se, ettei noin nuorten pitäisi ylipäätään pelata 11-pelaajisin joukkuein. He tarvitsevat kosketuksia palloon ja osallistumista peliin. Samuel hyvin huomaakin, että kun ryhmä poikia potkii omaehtoisesti omalla ajallaan, he pistävät pystyyn pelin jossa kenttä on pieni pelaajien määrään nähden. He toimivat noin, koska se on mukavaa, mutta touhu on samalla kehittävää; kosketuksia tulee paljon mutta aikaa on vähän. Niinpä junnut oppivat tekemään suorituksia nopeasti ja pistämään palloa liikkeelle yhdellä kosketuksella.
Englannissa siis hulluus jatkuu ja valioliigan taiturimaisimmat pelaajat tulevat jatkossakin olemaan ulkomaalaisia. Minkä ikäisinä Suomessa muuten nykyään mennään isolle kentälle?
20. toukokuuta 2010 kello 13.09
Seurailin omien poikien treenien päätteeksi 96-syntyneiden tyttöjen virallista peliä, joka pelattiin täysikokoisella kentällä. Suurelta näytti kenttä pelaajiin ja pelin tasoon nähden. Kysäisin paikallaolleilta vanhemmilta, onko tämä nuorin isolla kentällä pelaava ikäluokka. Kuulemma isolle kentälle siirrytään 13-vuotiaana. Onhan 13-vuotias toki isompi kun 10-vuotias, mutta aika aikaiselta tuokin siirtyminen kuulostaa.
Omat pojat (-02 ja -04 syntyneet) pelaavat 5v5 peliä kentällä, joita mahtuu täysikokoiselle kentälle neljä kappaletta. Vuotta vanhemmat näyttävät pelaavan 7v7 peliä ison kentän puolikkaalla. Nämä kentän koot tuntuvat ihan sopivilta.
Tarkemmat määrittelyt löytyvät tietysti Palloliiton Kaikki pelaa -säännöistä: http://www.palloliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/163366/file/Kaikki_Pelaa_saannot_2010_pieni.pdf
Tosi mielenkiintoista muuten kuulla juniorifutiksesta Briteissä! Jotenkin olen ollut siinä käsityksessä, että siellä on juniorityö mallillaan kaikkine akatemioineen ynnä muineen. Toisaalta taas kasvatusnäkökulma voi olla hyvinkin toisenlainen kuin lapsilähtöisessä Suomessa. Vai miten on?
20. toukokuuta 2010 kello 13.34
Hmm, liittyisikö tähän sitten jotain siitä brittikliseestä että suositaan niitä voimakkaita rytinäpelaajia, kikkailijat eivät ole oikein mistään kotoisin…
20. toukokuuta 2010 kello 13.39
Se hyöyty pikkupoikien pelistä isolla kentällä on, että jos jalkapalloura ei lähde lentoon, niin voi sulavasti siirtyä pitkänmatkanjuoksua harjoittamaan.
20. toukokuuta 2010 kello 23.31
Itse muistan pelanneeni ensimmäiset pelit isolla kentällä 12-13 vuotiaana. Silloin pysty tekemään pallolla lähes mistä vaan maalin, kun oli kasvanu jo vähä isommaksi ja pidemmäksi ja vastustajien maalivahdit olivat pieniä.. Joten ylöspäin pallo niin aina soi maalilaulut.. Ei mitään järkeä, vielä edes tuon ikäisissä koko hommassa, ehkä 15v pojat isolle kentälle, kun alkavat olemaan kaikki sentään 160 senttisiä(suurin osa). Katoaa maalintekijän alultakin se ”nälkä” kun pystyy pätkää veskaria vastaan pyssyttämään 10 maalia..
21. toukokuuta 2010 kello 7.51
Ainakin meidän piirissämme 12-vuotiaat pelaavat pienellä kentällä 9 v 9 ja 13 -vuotiaat siirtyvät isolle kentälle 11 v 11 -peliin. Itse siirryimme omassa nuoruudessa 20 vuotta sitten suoraan 12-vuotiaina 11 v 11 -peliin, joten siinä suhteessa kehitystä on tapahtunut.
Futisideologi Horst Weinhan on yksi näistä pienpelien puolestapuhujista, harjoitteet perustuvat pitkälti 3 v 3/ 4 v 4 pelaamiseen. Ja kaikin puolin järkeväähän se on. Toisaalta tämä taas vaatii pitkälti muiden valmentajien/vanhempien apua, jotta näille huilaaville/toista pienpeliä pelaaville pojille saadaan myös valvoja/valmentaja, jos ”pääkoutsi” joutuu keskittymään vain yhteen ryhmään kerrallaan.
9. kesäkuuta 2011 kello 13.58
Sarjoja on ainakin Turun piirissä monia erilaisia ja rinnakkain voi sama ikäluokka pelata myös 7v7 pelejä pienellä kentällä ja 11v11 pelejä isolla. P94 pelaa esimerkiksi yhä myös pikkukentällä.