Matkustat bussissa 650 kilometriä Skotlannin rajalta Englannin lounaisnurkan Exeteriin katsomaan oman joukkueesi matsia. Kello on 21:35 tiistai-iltana, ja edessä on 650 kilometrin paluumatka. Seuraavana aamuna sinun on mentävä samoilla silmillä töihin.
Mutta juuri nyt se ei sinua sureta, sillä pelataan 90. minuuttia ja joukkueesi johtaa 2-1. Vaan mitä tapahtuu, kotijoukkueen hillitön painostus tuo tasoitusmaalin ja parintuhannen katsojan kotipääty laulaa pilkkalauluja kaukaisille vieraille. Tuska, ahdistus, vittuunnus.
Tarina ei päättynyt fanien kannalta surullisesti, koska joukkue oli paitsi katastrofaalisiin romahduksiin niin myös uskomattomiin nousuihin kykenevä Carlisle. Aloitusta seuranneesta hyökkäyksestä pääsi Gary Madine puolittaiseen läpiajoon ja sijoitti pallon tarkasti oikeaan alakulmaan. Ei kuitenkaan ihan riittävän tarkasti, sillä se ponnahti tolpasta takaisin ja päätyi hölmistyneelle Carlisle-puolustajalle Richard Offiongille. Vaihtomiehenä kentälle tullut pakki onnistui silti sutimaan pallon maaliin, 3-2 Carlislelle!
Maali tuli vieraskannattajien päätyyn, ja Offiong ryntäsi tuulettamaan sitä meidän fanien kanssa. Tai enhän minä ihan oikea Carlislen fani ole, mutta ei se haitannut. Tunnelma oli täydellisen ekstaattinen ja hetken verran fanit ja pelaajat olivat samaa porukkaa, samaa riemua, riemua, riemua. Jos elämässä murheita on (ja kenellä ei olisi?) niin ne unohtuvat. Se oli niitä isoja hetkiä, sellaisia jotka muistaa loppuelämänsä: juhlivat pelaajat, juhlivat katsojat, erotuomari huutamassa pelaajia takaisin kentälle, kaikki tiiviissä ryppäässä.
Meitä vieraskannattajia oli Exeterin St. James’s Parkin pakkasillassa tarkalleen 139. Veroja meistä Exeter tuskin maksoi, sillä fyysistä pääsylippua tai edes kuittia ei viidentoista punnan sisäänpääsyn vastineeksi kysyttäessäkään saanut. En ole mikään groundhopper, joten en kerää lippuja. Kun Britannian veroviranomaisetkaan eivät minulle palkkaa maksa, niin annoin asian olla.
139 Carlislen fania saa aikaan hyvän metelin
Karummanpuoleista oli meininki stadionilla muutenkin. Vieraskannattajien terrace koostuu vuosikymmeniä vanhoista betoniportaista, ja alue oli jätetty siivoamatta Exeterin edellisen kotimatsin (jossa terracen ääriään myöten täyttivät Leedsin fanit) jäljiltä. Tallottuja pahvikuppeja, lokkien näykkimiä piirasjätteitä ja yleistä roskaa. Carlislen fanit kokivat loukkaavana, että he joutuivat katsomaan pelin vihollisseuroihinsa lukemansa Leedsin kannattajien vanhojen paskojen seassa.
Vieraskannattajien WC-tila St. James’s Parkilla on huonosti valaistu ja lämmittämätön betoniseinäinen huone, joka tauolla täyttyi lattiatasolla olevan kourun reunalla lorotelleiden miesten virtsan nostattamasta höyrystä. Joku otti samalla pientä naukkua taskumatista. Ei, Englannin kolmonen ei ainakaan vielä ole puleerattua elämysteollisuutta. Ehkä siksi se on niin elämyksellistä?
En väitä, että kusenhaju, nuhjuisuus, ankeat seisomakatsomot, matsin seuraaminen pakkasessa ja hillitön taistelufutis olisi hienompaa tai edes katu-uskottavampaa kuin usein niin keskiluokkainen valioliiga. Sen sijaan nyt ja aina kannustan niitä TV2:n legendaarisiin Englannin liiga-lähetyksiin 1970- ja 80-luvuilla rakastuneita joskus käymään tällaisissa peleissä. Näissä elää se brittifutis, johon minä ja moni muu rakastui silloin kauan sitten. Lapsuudenhaaveeni aina oli kokea se juttu stadioneilla, ja nykyään pystyn haaveen säännöllisesti toteuttamaan – onnellinen mies.
Lopuksi muutama huomio reissusta yleensä, toimivat osittain myös ohjeina niille joita historiallinen Exeter ja Englannin alasarjafutis kiinnostavat.
Niin, Exeter. Kaupunki on Englannin sympaattisimpia ja kiehtovimpia. Toisen maailmansodan saksalaispommitusten jäljet ovat yhä nähtävissä joka puolella, kun satoja vuosia vanhaa kivitaloa reunustaa 1960-luvun betonihirviö ja kun keskiaikaista kirkkoa on korjattu modernilla punatiilellä. Paikallisten kanssa en turissut kuin hetken verran kaupungin keskustassa sijaitsevassa, Sir Francis Draken kunniaksi nimetyssä pubissa joka väittää olevansa yli 500 vuotta vanha. Heidän mukaansa ei saksalaisturistien vieläkään kannata ottaa tätä kaupunkia kohteekseen.
Exeter on eläväinen opiskelijakaupunki. Chav-kulttuuri loistaa poissaolollaan ja nuorilla naisilla on yöelämässä päällään enemmän vaatteita kuin meikkiä, mikä on työläiskaupungeissa harvinaista.
Meitä carlislelaisia (mistäpä kukaan tietäisi, että olen joukkoon päätynyt suomalainen toimittaja) paikalliset katselivat melko hyväntahtoisesti. Ottaessani ennen matsia muutaman kuvan stadionista ulkoapäin kuulin teinien tirskuvan, että noille junteille jopa Exeterin stadion on kuvaamisen arvoinen.
Naurakoon teinit, mutta kuvasta tuli kaunis
Mellakkapoliisin johtoauto kuitenkin oli paikalla ja kaikki vieraskannattajat päätyivät kuvanauhalle. Ratsupoliiseja ei pettymyksekseni ollut lainkaan, joten komeat hepat jäivät tällä kertaa näkemättä. Matsin jälkeen taisi pari carlislelaista jullia jäädä bussista, nämä kun innostuivat viime hetken voittomaalin innoittamana haastamaan riitaa satunnaisille paikallisille. Tappelua he eivät ehtineet saada aikaan, ennen kuin poliisi poimi sankarit talteen.
Touhua päiviteltyämme kävimme Miken kanssa muutamalla voitonjuhlatuopposella ja vetäydyimme sen jälkeen unille. B&B:mme oli puhdas ja lämmin, bonuksena kolmannen kerroksen näkymä Devonin lääninvankilan takapihalle. Se olisi tehnyt mieli näyttää Carlislen wannabe-huligaaneille: ”katsokaa, mikä tuon tien päässä odottaa”.
—
Tänään keskiviikkona ollaan vaihteeksi telkun ääressä, kun ManU isännöi Cityä. En keinotekoisesta liigacupista yleensä perusta, mutta onhan tämä ihan pakko nähdä. Eilen sain kokea hienon jalkapalloelämyksen, tänään voi kotisohvalta nauttia loistavasta jalkapalloviihteestä. Tässä menee paikalla koetun ja telkun kautta nähdyn matsin ero.
28. tammikuuta 2010 kello 1.15
Hieno raportti! Exeterissä ei ole tullut käytyä, mutta kuulostaa erittäin hyvältä kohteelta. Harmin paikka että arvon blogisti joutui jättämään Carlislen vierailun Brentfordissa väliin, vaikka toki Exeteristä jäi varmasti paremmat muistot pitkän reissun ja loppuhuipentuman ansiosta.
28. tammikuuta 2010 kello 1.43
Kiitos kuusysi taannoisesta kutsusta ko. peliin! Joo, silloin en todellakaan päässyt paikalle, harmi kyllä.
Exeter kaupunkina on todellakin kiinnostava, suosittelen. Eikä stadionissa ja kotikatsomossa mitään valittamista ollut niissäkään, home end lauloi melko komeasti. Pääty oli melkein täysi: http://i46.tinypic.com/14w8wwj.jpg
28. tammikuuta 2010 kello 1.57
Itsella oli vastaavanlainen kokemus Accringtonissa: Betonistandit, kuvottavat vessat, mutta hampurilaiset olivat parempia kuin Cottagessa
En matkustanut ihan noin paljon, mutta meidan ”kannustus” oli niin surkea etta olisin mielellaan matkannut vaikka Isle of Skylle Accringtonin sijaan.
Perunapelto, sumu ja vessat tekivat olivat kokemus, mutta ehka jatan noi League 2:n matkat muille
28. tammikuuta 2010 kello 13.18
Kiitos taas mielenkiintoisesta raportista! Exeter on hieno ja idyllinen kaupunki mielenkiintoisessa osassa Englantia. Siellä on hyvä fiilis. On tullut soitettua keikkaa siellä, viimeksi vuonna 2005, ja kaupungilla ja keikkamestoilla oli lämminhenkinen tunnelma. Futismatsiin pääsystä tuli tuolloinkin unelmoitua.
28. tammikuuta 2010 kello 14.43
Pääsylippujen veroista olisikin mielenkiintoista tietää enemmän. Itselläni on käynyt sama mielessä kun pääsarjatason otteluissa Suomessa ja Ruotsissa olen lippuluukulla maksaessa päässyt sisään, mutta ilman mitään lippua tai kuittia. Pietarsaaressa annettiin lippu, jonka portilla (1,5 metrin päässä) seissyt herrasmies otti kokonaan itselleen. Toivottavasti kukaan Jaron yhteistyökumppaneista ei ollut maksanut saadakseen logonsa lippuun, sillä se jää kyllä asiakkaalta huomaamatta. Olenkin asiaa tiedustellut Veikkausliigan ja Allsvenskanin nettisivujen kautta. Suomessa vastaus oli, että ”kyseisen seuran (Jaron) tiedetään toimivan väärin, ja asia tullaan korjaamaan”. Otin yhteyttä kesällä 2008 ja niin vaan sama käytäntö oli voimassa edelleen kaudella 2009, lippu otettiin katsojalta pois, eikä katsoja näin saanut mitään kuittia maksustaan. Ruotsissa liitto ohjasi keskustelemaan seuran kanssa, eikä kumpikaan kyseisistä seuroista ole nähnyt vaivaa vastatakseen.
Pimittävätkö seurat maksavien katsojien lukumäärän?
28. tammikuuta 2010 kello 17.20
Viikon päästä lauantaina kutsuu Millwall FC-Norwich City ja Cold Blow Lane!! Millwall fania minusta ei saa kirveelläkään eikä Canarieskaan ole lähellä sydäntä mutta hieno kokemus varmasti tulossa!! Hankalaa porukkaa kuulemma nuo Millwall fanit.. HAH! Saas nähdä missä kunnossa The Denin vessat ja katsomot on.
28. tammikuuta 2010 kello 18.10
JoonasK: New Den on varsin moderni stadion, mutta vessoissa käryää omien kokemusteni mukaan rööki pahemmin kuin koulun vessassa yläasteaikoinani.
st peter: kyllähän lipun ostamisesta pitäisi länsimaassa joku tosite jäädä, se on selvä. Takavuosina, kun Suomessa oli käsittääkseni sellainen verotusmuoto kuin lippuvero, monet seurat ilmoittivat selvästi todellista pienempiä katsojalukemia. Päämotiivi historiallisesti on kuitenkin ollut pimeän kassan rahoittaminen, pimeästä kassasta kun voidaan maksaa pimeitä palkkioita ja näin välttää verot ja sivukulut. Tämä siis yleisenä ja mihinkään seuraan erikseen liittymättömänä kommenttina.
29. tammikuuta 2010 kello 1.06
Teen pienen tekijänoikeusrikkomuksen ja pistän BBC:lta kuvakaappauksen jossa näkyvät bloggari ja Mike: http://i49.tinypic.com/28subzc.jpg
Suurin juhlinta alkaa tuossa olla jo ohi joten heti erotuomarista oikealle oleva Mike ottaa kuvia, bloggari vielä tuulettaa vasen käsi koukussa Mikesta kolmisen metriä oikealle.