Blogit

Ei, ei… EI! Tai mitäpä sitä tuuleen huutamaan, ehkä on parempi alistua. Jos suuttuu joka kerta, kun kaupallisuus raiskaa jonkin ikivanhan brittifutisperinteen, niin homma alkaa ottaa hengen ja terveyden päälle.

Uusin hulluus on nimeltään sportsdirect.com@StJames’Park (linkki ei johda mihinkään, se tulee blogin automaattiasetuksista). Newcastle Unitedin 117-vuotias St James’s Park -stadion on saanut nimeensä sponsorietuliitteen ja kulkee siis jatkossa tuolla nimellä. Sportsdirect on Newcastlen miljardööriomistajan Mike Ashelyn firma, ja kun Ashleyta huvittaa läntätä ikivanhan stadionin nimeen oma mainoksensa, niin hän sen tekee.

Upporikkaus ja törkeys eivät sulje toisiaan pois, vaan ensin mainittu antaa oivat mahdollisuudet toteuttaa jälkimmäistä.

Vaikka blogisti olisi jo alistunut, niin Newcastlen fanit aikovat taistella. Kannattajien mielestä heidän stadioninsa nimi ja sielu eivät ole asioita, jotka Ashleylla on oikeus myydä. Kaiken lisäksi kyse ei Timesin tietojen mukaan ole edes myymisestä vaan lahjoittamisesta, koska Ashleyn firma ei maksa stadionin nimen ostamisesta yhtään mitään.

Times kertoo, että kyse on mainoksen mainostamisesta. Tarkoitus on kuluvalla kaudella näyttää, kuinka hienoa näkyvyyttä St Jamesin nimen ostamalla voi saavuttaa ja myydä nimimainos sitten eniten tarjoavalle. St McDonalds-James Stadium? Tesco’s at St James? Kaikki on mahdollista.

En ole, sikäli kun ihminen voi tällaista itsensä osalta määrittää, liian naivi. Ymmärrän tietenkin, että huipputason ammattijalkapalloilu on paljasta bisnestä, jossa perinteillä ja tunteilla on vain markkina-arvo.

Mutta onko kaiken kauppaaminen eniten tarjoavalle ja perinteiden ja arvokkuuden illuusionkin tuhoaminen lopulta hyvää bisnestä? Yhdysvalloissa, joissa urheilun myyminen ja markkinoiminen todellakin hallitaan, on valittu toinen strategia.

Ei jenkkiläisten ammattilaisliigojen joukkueiden pelipaidoissa ole mainoksia, ja koskaan ei koita se päivä kun Madison Square Garden tai Yankee Stadium saisi sponsorinimen. Legendaarinen Yankee Stadium toki sai tehdä tilaa uudelle ja nykyaikaisemmalle, mutta olisi aivan mahdoton ajatella, että uusi olisi nimetty vaikka Emirates Stadiumiksi.

Amerikkalaisessa mallissa seuroista ja stadioneista itsessään on tehty niin kovia brändejä, että niiden ympärille voi rakentaa kaiken muun bisneksen. Suomesta ei taida niin pientä peräkylän urheiluvaatekauppaa löytyäkään, etteikö siellä myytäisi virallisia Yankeesin lippiksiä. Kun kassakone Kemijärvellä kilahtaa, niin siivu hinnasta Yankeesien kassaan vilahtaa. Ja Suomessa ei edes pelata baseballia.

Palataan Newcastleen. Kannattajat ovat keränneet stadioninsa nimen raiskaamista vastustavaan nettiadressiin (löytyy täältä, rustasin jo oman nimeni vaikka allekirjoittaminen ei journalistisesti ajatellen kestävä toimenpide olekaan) runsaat 16 000 nimeä. Huomattavasti nettiadressia radikaalimpi pyrkimys on seuran ostaminen kannattajiensa omistukseen, mutta tuo hanke jäännee Newcastlessakin kauniiksi haaveeksi.

Tämän keskustelunavauksen otsikko on muuten lainattu Mikko Kuustosen biisistä Taivas varjele. Siinä lauletaan asioista, joiden mittakaava saa potkupallostadionin nimestä vaahtoamisen tuntumaan tavallaan naurettavalta. Jotain yhteistä kuitenkin löytyy, nimittäin voimattomuuden ja tekopyhyyden tunne.

On meikäläiseltä melkoinen omantunnon ohitusleikkaus surra brittijalkapalloilun perinteet syövää yltiökaupallistumista ja samalla maksaa yli viisisataa puntaa vuodessa maksutelevision urheilukanavapaketeista. Noh, Sportsdirectilta en ainkaan enää tilaa mitään, perkele, niin.

Ei helpottanut.

Aihe: Championship, Jalkapallokulttuuri ja fanit, Talous | 7 kommenttia »