Olen tähän mennessä onnistunut olemaan näkemättä Andrei Arshavinia livenä. Tänään asia viimein korjaantuu Fulhamin Craven Cottagella, jos ja kun Arshavin tekee paluun avauskokoonpanoon loukkaantumisensa jälkeen.
Olin katsomassa Fulham – Arsenalin myös viime kaudella, ja ihmettelin kuinka Köpi Kallio valioliigadebyytissään täydellisesti pimensi Theo Walcottin Fulhamin voittaessa 1-0. Noihin aikoihin vielä tuntui, että ihme voisi tapahtua, että nykyaikaisen Arsenalin suurimmaksi tähdeksi voisi nousta englantilainen pelaaja. Kallion Walcottille tarjoama nöyryytys oli kuitenkin enne tulevasta.
Ei loukkaantumisistakin kärsineen Walcottin tähti futistaivaalta tippunut ole, muttei se loista lainkaan samalla kirkkaudella kuin Arshavinin. Walcott on huippulahjakas taituri, mutta Arshavinissa on taikaa, jotain sellaista joka ottelu toisensa jälkeen todistaa Kauniin pelin olevan tittelinsä arvoinen.
Arshavin tulee uransa jälkeen olemaan kuolematon, pelaaja jota muistellaan vielä sukupolvia myöhemmin. Walcott taas jää parhaimmillaan historiaan kuin esimerkiksi Ray Wilkins, upea pelaaja joka teki mahtavan uran niin seurajoukkueissa kuin maajoukkueessa. Mutta kuinka monella jalkapalloa seuraavalla nykyteinillä on mitään käsitystä Wilkinsistä?
“Niin joo, se Chelsean kakkosvalmentaja”, ehkä joku pleikkarinsa äärestä muistaa. Sen sijaan jokainen tietää, kuka on Diego Maradona.
Mutu- ja fiilispohjalta on vielä sanottava, että Arshavin vaikuttaa huomattavasti sympaattisemmalta tyypiltä Walcott. Viimeksi mainitun piti olla Englannin supertähti kesäkuisissa nuorten EM-kisoissa, mutta Englannin avausottelussa Suomea vastaan Walcott tyytyi hölkkäilemään kentällä kyllästyneen näköisenä ja joutuikin avausjakson jälkeen vaihtoon. Matsissa, jossa joukkuetoverit katsoivat Walcottia ylöspäin ja odottivat hänen johtavan esimerkillä!
Tänään siis stadionille. Craven Cottage on Lontoon ja ehkä koko Englannin (tästä on varmasti moni eri mieltä!) kaunein stadion, paikka jossa käymisestä tulee hyvä mieli.
Cottage sijaitsee kalliilla, mutta samalla tylsällä asuinalueella, ylemmän keskiluokan miljoona-terracien kupeessa. Muutaman korttelin päässä Fulham Palace Roadilla on jokunen normipubi, mutta ne ovat ennen matsia tupaten täynnä ja tuopin tilaaminen kysyy aikaa sekä hermoja. Mielenkiintoisempia ja todennäköisesti väljempiä pubeja löytyy esimerkiksi Thamesin ylittävän Putney Bridgen toiselta puolelta Putney High Streetiltä.
Putney Bridgeltä heti oikealle Lower Richmond Roadille kääntyessään törmää erinomaiseen thaimaalaiseen ravintolaan. Lounasaika jatkuu lauantaisin kolmeen saakka, joten jos haluaa syödä ennen peliä hyvin katsellen samalla Thamesia ja Bishops Parkin takaa siintävää Craven Cotagen siluettia, niin suosittelen.
Niin, Fulham (etenkin seutu mutta myös jalkapalloseura) edustavat porvariston hillittyä charmia, vanhaa rahaa, Thamesin sitä osaa jonne kiroilevat, rasvanahkaiset ahtaajat eivät ikinä perustaneet omia seurojaan, sellaisia kuin Millwall ja West Ham.
Ennen toista maailmansotaa oli vielä tavallista, että Fulhamissa tai Chelseassa syntynyt lontoolainen eli elämänsä näkemättä koskaan East Endin työläiskortteleita ja päinvastoin. Ja kyseessä on matka, jonka terve aikuinen voi oman kokemukseni mukaan muutamassa tunnissa jopa kävellä. Jättiläiskaupungissa henkiset välimatkat voivat olla fyysistä suurempia.
Vaan se niistä, tänään perinteisen pre match pintin kautta matsiin!
26. syyskuuta 2009 kello 14.45
Tuletko Coat & Badge:en ennen matsia? Se on oikea pre-match pub ja myohemmin jalkaudutaan muihin paikallisiin.
The Cottage on kaunis stadion ja toivottavasti Kristian myos nakee Fulhamin hienon 2-1 voiton
27. syyskuuta 2009 kello 2.49
Eipä tullut sitä kotivoittoa, vaikka hyvin hodgsonmaisesti nippu koossa pysyi. Fulham olisi ansainnut tasapelin, jos futiksen sanakirjassa duuni tulisi ennen osaamista.
Arshavin näytti luokattoman huonolta, telkusta tuttua liikettäkään ei ollut. Hän usein ei edes yrittänyt hakeutua pelattavaksi. Sivurajan tienoilla hiimaillut Arshavin sai ottelussa laskujeni mukaan neljä puolenvaihtoa, niistä kaksi meni sivurajan yli ja yksi vastustajalle.
Van Persien tehtyä voittomaalin Arshavin ensin ihmetteli hetken kaukana laidallaan, mutta hölkkäsi sitten velvollisuudentunteisesti halailemaan van Persietä. Herrasmiespelaajan temppu, ja toisaalta ainoa kerta koko ottelussa kun Arshavin suoritti lineaarisen juoksun rangaistusalueelle.
Miksi Arshavin oli lauantaina Arsenalin huonoin pelaaja? Sitä pitäisi ehkä kysyä Arsene Wengeriltä.
28. syyskuuta 2009 kello 11.10
Arshavin ehti juuri toipua pienestä, mutta varmaankin silti vaivanneesta loukkaantumisesta tähän otteluun. Ehkä se vaikutti. En tiedä, en edes nähnyt peliä, kunhan arvaan. Arsha on parhaimmillaan maagisen hyvä.
10. joulukuuta 2009 kello 11.01
Stadionilta (reilun) kävelymatkan päässä helmi nimeltä Colton Arms, jos Cottagella vierailee kannattaa käydä kyseisessä paikassa. A classic boozer