Kuvio menee näin: on oikein iso ottelu, kuten sunnuntainen Manchesterin paikallispeli. Matsi voi olla huikeaa futisviihdettä (kuten kyseinen derby oli) tai taiturimaista, mutta suuria tunteita herättämätöntä 0-0 -shakkia, kuten Inter Milanin ja Barcelonan matsi viime viikolla. Mutta ei itse peli lehtiä myy.
Mikä oli Manchesterin eeppisen paikallismatsin tärkein juttu? Jos brittimedian perusteella arvioi niin se, että erotuomari ehkä antoi hitusen liikaa lisäaikaa.
Tuon hitusen aikana Michael Owen nousi ottelun sankariksi, kai. Sankaruuden mediassa mustasi, että Cityn manageri Mark Hughes kritisoi liian pitkäksi kokemiaan sekunteja. Hughesin joukkueessa maagisesti loistanut Craig Bellamykin oli maanantaina suurimmissa otsikoissa muusta syystä kuin upeiden maaliensa takia. Olivatko median painotukset oikeita?
Totta hemmetissä, vastaisi nykyaikainen urheilutoimittaja. Tulosuutisoinnin ja otteluselostusten aika oli ja meni, moisen sisällön nykyfanit löytävät kansalaisjournalistisilta, interaktiivisilta keskustelupalstoilta. Ei sanomalehti (tai BBC tai Yle) kykene siihen vastaamaan edes netissä.
Jääkö vanhalle medialle, jos Millwall-fani Timo Soinin oivaltavaa vanhat puolueet -ilmaisua mukaillaan, sitten muuta kuin puheenaiheiden nostaminen pubien ja kahviloiden pöytiin? “Antoiko tuomari liikaa lisäaikaa, äänestä, kyllä vai ei?” “Oliko Bellamyllä oikeus läppäistä kentälle juossutta fania, kyllä vai ei?” Ja seuraavan päivän printtilehdessä voi uutisoida “kansan” mielipiteen.
Tuolla metodilla tämäkin blogi todennäköisesti keräisi nykyistäkin suurempia kävijämääriä. Moinen olisi kuitenkin perseenpyllistys blogimme asiantunteville kommentaattoreille ja muille fiksuille lukijoille sekä älyllinen itsemurha bloginpitäjälle.
Ei siis käy, en suostu rakentamaan blogin keskustelunavauksia mahdollisia klikkausmääriä ennakoiden, en suostu alentamaan blogiamme nykymaailman mediatodellisuuden valtavirtaan.
Olen runsaan vuorokauden miettinyt mitä kirjoittaa Manchesterin derbystä. Näin kauan kesti tajuta, että ainoa vaihtoehto on kirjoittaa kyseisestä ottelusta kirjoittamisesta.
Onko laadukkaalla jalkapallo- ja laajemmin ajatellen urheilujournalismilla enää tulevaisuutta varsinaisten urheilutapahtumien raportoinnin osalta? Nykyään otsikot tosiaan revitään vaikka väkisin jostain valmentajan sivulauseesta, koska itse matsin kulku on historiaa kunhan lehti lukijalle ehtii.
Blogimme kaltaiselle medialle sentään jää kaksi voimavaraa, ajankohtaisuus ja tunnelmointi.
Millaista jalkapallojournalismin tulisi olla?
22. syyskuuta 2009 kello 1.58
en ota kantaa kysymykseesi
muuten kuin sanomalla, että kyllä minun mielestäni esim sunnuntain MOTD2:ssa (siis BBC:llä) mielestäni oli jopa ”vanhanaikaista” otteluselostusta, pelin analysointia ja myös Bellamyn lyönti sekä lisäaika mahtui kommentointiin.
MOTD2 oli laskenut, että kun Owen teki maalin, niin peliä oli pelattu ”liikaa” kokonaiset 1 sekunti….eli 45m + Cityn 3. maalin juhlintaan käytetty aika + lisäajalla tehdyn vaihdon vuoksi lisätty 30sek
sitä ei sitten kommentoitu, että miksei ManUn maalista tullut lisäaikaa
22. syyskuuta 2009 kello 12.52
Oma näkemykseni on se, että urheilua aletaan vihdoinkin käsittelemään vakasti otettavana ilmiönä. Ei riitä pelkkä tapahtumien kertaaminen, vaan on pakko hakea jotain syvyyttä. Millaista palautetta kulttuurisivuille tulisi, jos uutisoitaisiin pelkästään teatterinäytösten kestot ja onnistumiset? Silti kulttuurisivut ovat nauttineet ”oikeasta” journalismista aikojen alusta asti.
BBC on kyllä vastannut huutoon nettitarjonnallaan. Pääuutisten lisäksi suurimpana vetonaulana on Robbot ja Lawrot. Keskitytään siihen mitä ihmiset haluaa, blogien avullahan voidaan käydä jatkuvaa keskustelua vaihtuvista aiheista. Muutenkin BBC:n tarjonta perustuu pitälti katsojien mielipiteiden esiintuomiseen, The League Show ja live seuranta pyörii lähetettyjen viestien perusteella. Menee kyllä todelliseksi ylistyslauluksi, mutta BBC:n formula lähetykset on sitä mitä urheilujournalismin tulisi olla. Kisapäivinä n. 5 tunnin lähetys saa innokkaimmankin fanin täyteen.
Vietin muuten sunnuntain (ystäväni avustuksen ansiosta) Stamford Bridgellä. Mikä on hukkunut ‘arryn valitusvirsiin on se, että CFC on suvereenisti Valioliigan paras seura tällä hetkellä. Lähes jokaisen kommentaattorin harmiksi
22. syyskuuta 2009 kello 20.13
Kyllä mielestäni edelleenkin olisi tilausta perinteisille otteluraporteille, mutta niiden paikka on yhä enemmän verkossa, koska perus tilastotieto on saatavilla parhaimmillaan reaali-aikaisena ja pahimmillaan(riippuen siitä mihin aikaan lehti menee painoon) Mestareiden Liigan otteluraportteja ei löydy edes seuraavan aamun paperisesta lehdestä vaan vasta sitä seuraavan aamun lehdestä. Kyseessä on vain nykyaikana aivan liian pitkä aika. Nämä asiat täytyy uutisoida tuoreeltaan. Seuraava aamu on vielä hyväksyttävä viive jos pelit ovat olleet edellisenä iltana, mutta puolentoista vuorokauden viive on kyllä aivan liikaa.
Olen kyllä sitä mieltä että edelleen olisi tilausta ammattilaisjournalistien tekemille otteluraporteille, koska keskustelupalstoilta ja fani-blogeista löydettävät raportit ovat usein aivan liian puolueellisiä näkemyksiä tapahtumista. Hyvin harvassa ovat ne harrastajakirjoittajat jotka pystyvät analysoimaan tapahtumia ilman että sitä katsoisi oman joukkueensa väristen linssien läpi. Toisaalta sehän näiden kirjoitusten idea onkin että saa lukea ottelusta juuri fanin näkökulmasta, mutta näitä kirjoituksia saa usein tutkailla hyvin vahvan suodattimen läpi, jotta saa edes jonkinlaisen käsityksen mitä siellä kentällä oikeasti tapahtui.
Nimittäin olen aika varma että jossain joku Tottenham fani on kirjoittanut keskustelupalstalle siitä kuinka Robbie Keane ei saanutkaan hankittua rangaistuspotkua ja kenties jopa Ricardo Carvalholle komennusta suihkun puolelle, mutta muistaako tämä samainen fani mainita tapausta kun muurissa rangaistusalueen sisällä seissyt Tottenhamin pelaaja nosti kätensä Chelsean vapaapotkun tielle ohjaten pallon ohi maalin, mutta selvisi tilanteesta ilman sen kummempia seuraamuksia. Samoin kuin joku Manchester Cityn kannattaja muistaa blogissaan varmasti kirota sitä kuinka paljon pelattiin 90:n minuutin päälle, mutta muistaako hän mainita sen kuinka sekaisin Cityn peli oli toisen puoliajan alkupuolella ja että hyvin pitkälti vain Givenin loistotorjunnat pitivät Cityn mukana pelissä.
Joidenkin ammattijournalistien kirjoitusten kanssa saa toki olla vielä tarkempana koska heidän kuuluisi olla jokseenkin puolueettomia raportoijia, ja päällisin puolin monet sitä onnistuvatkin olemaan, mutta joidenkin kirjoittajien sanamuodoista, painotuksista ja siitä mitä jätetään sanomatta voi hyvin päätellä mitä väriä kulloinkin kyseessä oleva toimittaja tunnustaa. Joskus journalisti ei ole edes yrittänyt piilotella puolueellisuuttaan ja silloin kirjoitusta on hankala erottaa fanin kirjoittamasta blogi-kirjoituksesta.
Olen sitä mieltä että kun kuka tahansa voi nykyään ryhtyä ”journalistiksi”, niin ammattilaisten olisi syytä nostaa profiiliaan ja yrittää jotenkin erottua tiedon valtaväylän tuhansista harrastajakirjoittajista. Yksi hyvä tapa erottua voisi olla vaikkapa se että panostettaisiin tekstin ja sisällön laatuun. On helppo provosoida, mutta niiden provosoivien tekstien teho kasvaa jos teksti oikeasti osuu maaliinsa eikä juttua ole väritetty ihan vaan sen takia että jutusta saataisiin raflaavampi.
En tietenkään sano että kaikki fanien blogikirjoitukset olisivat automaattisesti huonoja. Kyllä niillä ehdottomasti on paikkansa, mutta tasapainon vuoksi itse olisin kiinnostunut lukemaan myös laadukasta puolueetonta analyysiä peleistä. Se on toki eri asia että onko se enää mahdollista näinä aikoina kun journalismin arvo turhan usein määritetään levikkien kokojen ja nettisivulla käyneiden surffaajien määrän mukaan?
23. syyskuuta 2009 kello 9.19
Yksi asia, jota ainakin suomalaisessa urheilujournalismissa jään usein kaipaamaan, on vastaus (/vastaukset) kysymykseen ”miksi” otteluselostuksissa. On todella vaikeaa löytää isoistakaan jalkapallopeleistä pitempiä kuin muutaman kappaleen selostuksia mistään tietämästäni suomalaisesta lehdestä (tai niiden verkkosivuilta), ja yleensä niissä enemmän kuvaillaan tapahtumat kuin yritetään mennä yhtään syvemmälle siihen, miksi peli eteni niinkuin eteni. Miten joukkueet vastasivat toistensa taktiikoihin, minne ja millä nopeudella palloa pelattiin, jos vaikka toinen keskittyi vastahyökkäyksiin, miten se sen teki, ja niin edelleen.
23. syyskuuta 2009 kello 9.20
Niin ja sitten ovat vielä meikäläiset iltapäivälehdet, jotka ovat siirtyneet hyvin vahvasti siihen että pelit käsitellään yhden yksittäisen yksityiskohdan tai yhden henkilön kautta, ja lopputulostakin voi joutua etsimään suurennuslasin kanssa. Hetkittäin kiinnostavaa ehkä, ymmärrystä lisäävää ei.
23. syyskuuta 2009 kello 13.20
Kiitoksia jälleen kerran asiantuntevista ja ajatuksia herättävistä kommenteista!
Niin, kieltämättä vähän kärjistin keskustelunavauksessani – kyllä printtimedioissakin vielä tilausta otteluselostuksille on. Mutta kuten kommenteista on tullut ilmi, täytyy niiden siinä tapauksessa tuoda lisäarvoa kansalaisjournalismiin ja muuhun nettitarjontaan nähden. Kuten Jalkapallon ystävä kirjoittaa olisi toimittajan kyettävä näkemään pelin ”sisälle”. Se taas edellyttää paitsi lajin niin myös pelaavien joukkueiden riittävän syvällistä tuntemista.
Kun viitisentoista vuotta sitten opiskeluaikoina aloin hankkia sivutienestejä urheilusenttarina sain erään maakuntalehden toimittajalta ohjeen miten otteluselostus tehdään: Kerrot kärkeen tuloksen ja sen mihin peli ratkesi, sen jälkeen kirjoitat kronologisen tiivisteen ottelutapahtumista ja lyöt perään valmentajien ja mahdollisesti kotijoukkueen pelaajan kommentit ja se on siinä. Jokseenkin tällä kaavalla sitten vuosien mittaan tein otteluselostuksia mm. koripallosta, lentopallosta, kaukalopallosta, jääpallosta, ringetestä ja pesäpallosta. Jalkapallo-, salibandy- ja jossain määrin jääkiekkojutuista tuli sentään syvällisempiä, kun noista lajeista luulen vähän enemmän ymmärtäväni.
Muistelun pointti on, että näennäisesti kelvollisen vanhan maailman tyylisen otteluselostuksen voi ihan hyvin kirjoittaa, vaikkei lajia saati joukkueita niin hyvin tuntisikaan. Lukijoille sellaiset eivät kuitenkaan nykymaailmassa paljoa anna.
23. syyskuuta 2009 kello 14.31
Oikeastaan otteluraportin lukijoista löytyy karkeasti kaksi kohderyhmää: ne joilta peli jäi näkemättä ja haluavat tietää mitä siinä tapahtui, ja ne jotka pelin katsoivat ja haluavat siitä tarkempaa analyysia. Ihanteellisesti molemmat saavat otteluraportista sen mitä he haluavat.
23. syyskuuta 2009 kello 22.59
sitä ihmettelen (nyt suomeen takaisin muutettuani), että miten brittitoimittajat kerkeävät saamaan (ottelua seuraavan) aamun lehtiin varsin kattavia otteluraportteja, ja joskus jopa analyysejä.
meneekö lehti kiinni suomessa niin paljon aikaisemmin?
on hieman huvittavaa kun kl 22 loppunut ottelu kuitataan tyyliin ”tulos yöllä” …