Elämme Euroopan lasiverannalla. Emme ymmärrä maailman menosta paljoakaan. Sananvapaus ja pääsy verkkoon on muualla luksusta sellaisena kuin me sen ymmärrämme. Emme edes viitsi keskustella näistä asioista. Tämänkään sivuston yläreunassa oleva lehtiyhtymä ei ole erityisesti kunnostautunut maailman sananvapaustilanteen kokonaiskuvaamisesta. Arabien kevät on tärkeä ja näyttävä aihe. Sitä on helppo seurata.
Miksi emme voi lukea vaikka Turkin sananvapaustilanteesta? Turkkilaiset pilapiirtäjät esittivät viikko sitten hautakiven, jossa oli päivämäärä 22.8.2011. Sananvapaus R.I.P. Tuosta päivämäärästä alkaen jokaisen verkonkäyttäjän on Turkissa valittava filtteri, joka suodattaa yli 130 sanaa, mm. ‘free’. Näin hallitus haluaa suojella kansalaisiaan. Suodattimen pois jättäminen on rangaistava rikos. T’älläkin hetkellä noin 12 000 sivustoa on kielletty.
Aivan samoin ihmettelin maailman kirjastojärjestöjen päätöstä valita Singapore pitopaikaksi Helsingin jälkeen vuonna 2013. Maassa harjoitetaan aktiivista verkon suodattamista, ulkomaisten lehtien sensurointia ja taannoin amerikkalainen bloggaaja sai kolmen kuukauden tuomion ‘viranomaisen solvaamisesta’, koska hän oli pitänyt hallituksen käytöstä prostituutiona. Kiinnostuneet katsokaa Wikipedia/Singapore/censorship. Lista on uuvuttavan pitkä.
Systemaattisen suodattamisen ja sensuurin kartta on hurjaa katsottavaa.
Hyvä tilanne: Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi
Tyydyttävä tilanne: Englanti, Puola, Espanja, Ranska
Huolestuttava tilanne: Italia, Intia, Romania, Bulgaria
Synkkä tilanne: Venäjä, Turkki, Egypti, Syyria, Saudiarabia, jne
Samalla päätän tämän sarjan. Se oli koepallo. Kiitän kaikkia kolmea lukijaa… no olihan niitä pari sataa. Suomalaiset melskaavat mielellään netissä, mutta sananvapaus kiinnostaa aniharvoja. Kunnes sitä uhataan. Asiat ovat siis maassa hyvin. Adios! Näemme jossakin muualla, joskus.
31. elokuuta 2011 kello 12.07
Tämä oli mielenkiintoinen ja ikävä uutinen. Ainakin minulle uutinen. En ole uskonut, että tällaisia maita on näin paljon. Nyt Turkkikin! Eipä EU:kaan määrittele sitten tällaisia asioita, kun nokkansa tunkee muuten joka paikkaan. Suomessa vielä soi sana kultainen! Vielä.
1. syyskuuta 2011 kello 9.11
Olet kirjoittanut tärkeistä asioista, älä väsy, vaan jatka asian esillä pitämistä – ellei täällä, niin muualla. Kiios blogista!
2. syyskuuta 2011 kello 10.56
Kiitos kannustuksesta!
Eivät ongelmat ole poistumassa…mutta on palkitsevaa kun todistaa uuden ajan alkua. Jatkan pari vuotta kansainvälisen FAIFEn
puheenjohtajana ja voin vakuuttaa, että keskustelu egyptiläisten, amerikkalaisten, afrikkalaisten ja kiinalaisten ammattilaisten kanssa on huikean palkitsevaa. Ensi vuonna elokuussa kirjastojärjestöjen liitto IFLA pitää kokouksen Helsingissä, yksi maailman suurimpia kongresseja muuten. Silloin näytämme, että Suomessa on osaamista ja voimaa…
Voimme viedä maailmalle paljon muutakin kuin muovikuorisia esineitä.
t Kai
5. syyskuuta 2011 kello 10.45
Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!
Miksi Hesari ei uutisoi näitä ongelmia näyttävämmin?
Turkkia ei missään tapauksessa saa päästää (eikä pitäisi edes yrittää) EU-jäseneksi niin kauan, kuin ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat maassa nykyisellä tasolla.
Tälläisiä herätyksiä tarvittaisiin enemmän.
Jatka ihmeessä kirjoittamista jossakin mediassa.
9. syyskuuta 2011 kello 7.37
Hey, good to find someone who areges with me. GMTA.
7. lokakuuta 2011 kello 17.43
Kuten kirjoitit, sananvapaus alkaa kiinnostaa vasta sitten kun sitä rajoitetaan… ja silloin on jo liian myöhäistä. Uskon, blogisi on todella laajentanut (ainakin meidän kolmen?
) lukijoiden ajatuksia ja avannut lukuisia silmäpareja. Emme elä lintukodossa. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi ja kiitos, Kai, minultakin!
25. lokakuuta 2011 kello 9.44
Kiitos kirjoituksesta! Olen todella pahoillani ja huolissani maailman tilanteesta. Tuntuu kuin maailma olisi harakka tervatulla katolla. Miten tähän kaikkeen voi vaikuttaa, mistä löytyy voimia puhua ja ottaa selvää. Mistä tämä johtajien vainoharhainen pelko nousee?
29. lokakuuta 2011 kello 3.19
Emme me ikuiset vapaan sanan soturit Wikileaksia pelkää, vaikka pahasti näyttää siltä että hommassa meni juuri Assangen ylimielisyyden johdosta jotain pahasti metsään.
Jos teidän tutkimuksenne sanoo että tämä maa on vielä etulinjassa netin vapauden suhteen, voimme kerrankin olla ylpeitä.
Mutta tässä maailmassa mitään ei pidetä ilman jatkuvaa taistelua.
Esimerkiksi Singaporen valinta oli vapaan sanan pahinta halveeraamista.
Tsemppiä – ja ainaista näkyvää informaatiota.