Isä neuvolassa
Kun neuvolantäti kyselee lapsen ruokavaliosta ja voinnista, hän kohdistaa kysymyksen äidille, vaikka isä olisi juuri kertonut olevansa koti-isänä.
Minun oikolukuohjelmani ei edes tunnista sanaa koti-isä. Uraäiti on sille tuttu sana, uraisä ei.
Tuttavapiirissäni jotkut ovat yrittäneet ratkaista neuvolantätien isät ohittavan puhetavan siten, että äiti ei mene mukaan ollenkaan. Tämäkään ei ole aina auttanut. Silloin nimittäin neuvolassa tulkitaan, että isä on paikalla sen oikean vanhemman eli äidin estyessä ja häntä tulee vain käyttää viestinviejänä.
Ehkä pitäisi ottaa käyttöön erään perheen tapa jakaa neuvolavuorot: toinen vei aina toisen lapsen, toinen toisen lapsen. Kun isä sinnikkäästi oli esikoistytön kanssa ainut neuvolassa kävijä, hänet oli pakko ottaa vakavasti.
* * *
Kerroin taannoin yhdelle kunnallisvirkamiehelle lähipiirini isien kokemuksista neuvoloissa. Kehotin häntä tilaamaan neuvoloiden käyttöön Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan läpyskää isien huomioimisesta neuvolassa. Virkamies innostui, että näinpä hän tekee. Kuulemma oli juuri eilen ollut neuvoloitten kanssa yhteinen tilaisuus, jossa oli valitettu sitä, miten vaikeaa on osata ottaa kontaktia isiin. Ilahduin, että asia oli havaittu ja että olen nyt ehkä osaltani osannut auttaa tilannetta.
Keskustelumme jatkuessa jouduin havahtumaan siihen, ettei neuvoloissa ollutkaan huomattu heidän suhtautuvan väheksyvästi isiin ja siten epätasa-arvoisesti vanhempiin. He olivat huolissaan isistä, jotka käyttävät päihteitä ja hakkaavat lapsiaan.
En nyt halua ollenkaan väheksyä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ryyppäämistä ongelmina. Mutta on se piru vie aika kamala asenne, että isät ovat olemassa neuvoloissa vain silloin, kun käyttäytyvät vastuuttomasti. Kannusta nyt siinä sitten vanhemmuuden jakamiseen ja aktiiviseen isyyteen, kun näkökulma on tuo.
On toki niin, että useimmissa kodeissa äidit kantavat edelleen päävastuun lapsista. On niin, että hoitovapaan pitäjistä vain kaksi prosenttia on miehiä. Mutta kun sinne neuvoloihin isiäkin eksyy ja on olemassa perheitä, joissa hoivavastuu on perinteistä perhemallia tasaisemmin jaettu, voisi sitä yrittää jotenkin positiivisella mielellä huomioida.
* * *
Isääkin kamalampi ilmestys neuvoloissa on kasvissyöjä. Olen kehottanut kavereitani salaamaan ruokavalionsa, sillä asiallisia neuvoja on vaikea saada, mutta epäasiallista paheksuntaa kylläkin.
Itse menin neuvolassa kysymään, minkä ikäisenä vauvalle voi antaa tofua. Vastauksena oli pelästynyt kysymys kasvissyönnistä. En ole kasvissyöjä, mutta myönsin syöväni myös kasviksia. Neuvolantäti kiirehti vakuuttamaan, että turvallisinta on antaa lapselle purkkiruokaa.
Ehkä hänellä oli mielessään joku kauhistuttava porttiteoria: ensin syö tofua, sitten alkaa kasvissyöjäksi, sitten hipiksi, sitten pilvenpolttajaksi ja kohta jo vauva onkin heroinisti.
7. kesäkuuta 2007 kello 20.31
Törmäsin samaan ilmiöön aluksi neuvolassa. Kun jatkoin sitkeästi käyntejä, alkoi neuvolan täti puhua minullekin. Puolen vuoden kuluttua aloin olla jo ihan oikea vanhempi siellä neuvolassa.
Kasvissyönti on tosiaan hauska asia. Sukulaiset ja muut kauhistelivat että kun meidän esikoinen ei saanut lihaa. Oltiin tsekattu ravintoterapeutin kanssa ruokaympyrät, proteiinit ja hivenaineet sun muut, mutta se ei helpottanut huolta kun ei lapsi saanut sitä lihaa.
Samat ihmiset eivät olleet huolissaan pienten lasten karkinsyönnistä, limunjuonnista tai vitamiinivapaasta ruokavaliosta - olihan siinä ruokavaliossa se tärkein asia kunnossa.
Myös ravitsemusterapeutin vastaanotolla kaikki brosyyrit ja ohjeet ja puhe kohdistettiin vaimolleni, vaikka osallistuin tiiviisti keskusteluun ja valmistan suurimman osan lasten ruuista. Raivon tunteen hälvennyttyä tuli mieleen että kokemus oli tavallaan eräänlainen patriarkaattisimulaattori.
7. kesäkuuta 2007 kello 22.43
Kohta huomioidaan kasvissyöjät ja isit!
T: Mies terkkariopiskelija + 10v kasvissyöjä itsekin
7. kesäkuuta 2007 kello 22.55
Mä testasin mun oikolukuohjelman, se ei tunne kumpaakaan sanaa. Mut toisaalta, manne-tv:n mukaan se on ihan luonnollista mulle.
Tää on sun juttu on aika siisti juttu! Jee! _o/
Huomenna nähdään!
8. kesäkuuta 2007 kello 8.45
Ensimmäistä kertaa ollessamme lääkärineuvolassa 3 vuotta sitten, mieheni otti pojaltamme vaatteita pois ja minä istuskelin odottelemassa, että tutkimukset voidaan aloittaa. Lääkärin kommentti oli, että “on se hyvä, että mieskin harjoittelee (sic!) lastenhoitoa”.
Lapsenkasvatuksen yms. 50-50 jakavana perheen näkökulmasta kommentti oli vähintäänkin koominen ja kohteliaasti ilmaistuna retrohenkinen.
Näin Helsingissä.
8. kesäkuuta 2007 kello 9.42
> Itse menin neuvolassa kysymään, minkä ikäisenä vauvalle voi antaa
> tofua. … Neuvolantäti kiirehti vakuuttamaan, että turvallisinta on antaa
> lapselle purkkiruokaa.
Niin mikä tuossa neuvolatädin vastauksessa nyt sitten oli vikana? Kyllä varmasti on turvallisempaa antaa lapselle hyväksi todettua vauvanruokaa, kuin tofua.
8. kesäkuuta 2007 kello 11.09
> Mutta on se piru vie aika kamala asenne, että isät ovat olemassa
> neuvoloissa vain silloin, kun käyttäytyvät vastuuttomasti.
Olemme käyneet kahden pienen lapsemme kanssa neuvolassa koko perheellä aina kun se työni puolesta on ollut mahdollista. Olen saanut mielestäni ihan ok kohtelua ja asiallisia vastauksia lapsia koskeviin kysymyksiini. Minun kykyäni toimia täysipainoisena isänä ei ole kyseenalaistettu. Mutta kun vaimoni käy myöhemmin neuvolassa ilman minua, kotiin tuomisina on monisivuinen kyselykaavake isän, nimenomaan isän päihteiden käytöstä. Näin on käynyt molempien lasten kohdalla.
Kaavake lienee tuttu kaikille isille, siinä kysellään yksityisiä asioita hyvin yksityiskohtaisesti, eikä mistään käy ilmi mitä tiedoilla tullaan tekemään, kuka tietoja käyttää, mihin tiedot tallennetaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Miksi isien pitäisi vastata tällaisiin loukkaaviin kysymyksiin? Miksi äitien ei tarvitse?
8. kesäkuuta 2007 kello 13.23
Kyllä se nyt on vaan miehen sen verran kestettävä, vaikka neuvolatäti katselisi ikkunasta pihalle puutarhatonttua puhuessaan tai sanoisi jotain vähän ikävään sävyyn. Kootkaa ittenne hemmetin draamaqueenit ja kasvakaa aikuisiksi, teillä on jo lapsiakin herrantähden. =D Eiköhän se oo tässä neuvolajutussa oleellista, että lapsi pysyy terveenä. Ei se että jonkun nirppanokka-isin herkkiä tunteita ei ole jossain sivulauseessa tai lomakkeessa tarpeeksi empaattisesti huomioitu.
Ja lämmin nöyrä kiitos kaikille Suomen neuvolantädeille ja –sedille, että jaksatte pienistä lapsistamme välittää joskus hankalista vanhemmista huolimatta.
Mies, isä vm. 1973
8. kesäkuuta 2007 kello 13.53
Ja sitten on vastakkaisia esimerkkejä. Meillä isä hoitaa lasten terveyskeskuskäynnit, koska hän saa aina lääkäriajan toisin kuin minä äitinä, jolle vain todetaan, että “aikoja ei ole, mene illalla päivystykseen”. Vaikuttaa siis siltä, että lasten korvakipu otetaan todemmin, kun isä menee sen terveyskeskukseen toteamaan. Aikaisemmassa päiväkodissa meillä isä hoiti asiat päiväkodinjohtajan kanssa, koska isän soittopyyntöihin vastattiin ja asiat hoituivat, toisin kun äidin kysymykset sivuutettiin hymistelyin. Mutta neuvola on eri maailma, myönnän.
8. kesäkuuta 2007 kello 15.20
Oulussa neuvolassa tapasimme vuosien myötä monta ammattilaista. Toivoivat molempia vanhempia käynneille mukaan, jotta kumpikin vanhempi saa samat tiedot yhtä aikaa. Toisaalta sanottiin että välillä voisi tulla vain toinen vanhemmista, jotta nähdään myös äidin/isän jaksaminen ja olisi mahdollista keskustella vapaasti äidin/isän huolista erikseen(ilman toisen painostavaa läsnäoloa). Hyviä puolia kaikissa tavoissa.
8. kesäkuuta 2007 kello 16.00
Loistava puheenvuoro! Olen itse ihmetellyt samaa äitikeskeisyyttä, vaikken ole käynyt vielä muussa kuin äitiysneuvolassa. Ekalla kerralla mieheni oli mukana, ja silloin minulta ja mieheltäni kyseltiin sairauksista ym. Katsekontaktia neuvolantäti otti vain minuun - silloinkin kun kyseli mieheni perinnöllisestä sairaudesta lisätietoja.
Tämä sama isien sorsiminen näkyy muuten lastensuojelussakin. Mieheni teini-ikäinen lapsi ensimmäisestä liitosta asui aiemmin äitinsä luona ja on lastensuojelun asiakas. Äiti ei ole koskaan tukenut lapsen oikeutta isänsä tapaamiseen, koska kantaa vieläkin kaunaa 15 vuotta sitten tapahtuneesta erosta. Äidillä on myös monenlaisia mielenterveys- ja taloudellisia ongelmia eikä hän ole pystynyt aikoihin hoitamaan lastaan kunnolla. Tämä selvisi meille vasta jälkikäteen, kun minä (eli nainen) soitin lastensuojeluviranomaiselle ja kyselin tilanteesta.
Lapselle alettiin puuhata huostaanottoa mieheltä mitään kysymättä. Lopulta asiasta ilmoitettiin miehelle kirjeitse, koska “lapsen äiti ei ole pystynyt antamaan meille puhelinnumeroanne”. Vaikka mies on siis täysin järjissään, työssäkäyvä, ei-väkivaltainen, ei-päihde- tai mielenterveysongelmainen ja on pitänyt lapsensa kanssa yhteyttä siinä määrin kuin lapsen äiti vain on antanut. Ja vaikka puhelinnumero on vapaasti saatavissa numerotiedustelusta.
Isäni on pitkään ollut sitä mieltä, että terveyden- ja sosiaalihuollossa naiset suosivat naisia. En ole tähän mennessä halunnut myöntää, että fiksuissa, koulutetuissa naisissa olisi seksistin vikaa. Alan olla valmis allekirjoittamaan isäni väitteen.
8. kesäkuuta 2007 kello 16.12
Tampereella 1990-luvun lopulla sain minäkin isänä useampaan otteeseen kuulla neuvolassa yllättyneitä ja vähätteleviä kommentteja. Isä ei ollut samanarvoinen vanhempi kuin äiti, vaika olisi ollut joka ainut kerta neuvolassa yhdessä äidin ja lapsen kanssa raskausajasta lähtien. Olin kuvitellut, että isän mukanaolo on itsestään selvä asia.
Kasvissyönti oli kanssa veikeä juttu. Eivät uskoneet ensinnäkään että (lakto-) kasvisruoalla voisi ylipäänsä lapsi (tai äiti) pärjätä saati sitten että olisimme ymmärtäneet, mitä lapsi ravitsemuksellisesti tarvitsee. Halusivat, että pidämme muutaman viikon yksityiskohtaista ruokapäiväkirjaa kaikesta mitä lapsi syö. Tiedot syötettiin stten tietokoneelle ja kas kummaa, kaikkia ravintoaineita olisin saatu riittävästi… ravitsemusterapeutti oli peräti yllättynyt. Nakeilla ja ranskanperunoilla elävien sekasyöjälasten vanhemmat tuskin joutuvat tekemään samaa.
8. kesäkuuta 2007 kello 18.07
En voi kasittaa. PURKKIRUOKAA??
Mista lahtien on turvallisempaa antaa lapselle (tai ylipaataan millekaan elolliselle olennolle) teollisesti tuotettua ruokaa luontaisesti tuotetun ruoan sijaan? Mennaampa vain kehitysmaihin ja katsotaan mita ruokaa lapsille siella annetaan, ja kappas, suurin osa niistakin elaa yhta monta onnellista vuotta kuin mekin vaikka kukaan ei ole ikina kuullutkaan purkkiruoasta.
Voi meita elintasomme vankeja…
8. kesäkuuta 2007 kello 19.29
Neuvolan tädit ja muu terveydenhuolto toimii paljolti kokemuksen ja sen tuomien stereotypioiden pohjalta. Jos lapselle äidillistä hoivaa antavia isiä on muutama prosentti kaikista isistä, niin ikävä kyllä väkivaltaisia ja päihdeongelmaisia on enemmän. Ja toisaalta on vaarattomampaa ohittaa joku lapsesta päävastuun kantava isä kuin ohittaa perheessä kytevä väkivalta- ja päihdeongelma.
Ja sama pätee ravitsemukseen. On niitä vanhempia, jotka pystyvät hoitamaan lapsensa täysipainoisen ruokinnan kasvisruoalla. Mutta toisaalta kasvissyönnin myötä lapsilla on taas alkanut esiintyä ravitsemusperäisiä puutostauteja, jotka ovat erittäin harvinaisia sekasyöjillä. Tämä ei siis tarkoita sitä, että kasvissyöjien lapset olisivat yleensä puutostautisia, mutta riski on silti kohonnut.
Kummassakin asiassa on siis kyse siitä, että terveydenhuollon henkilökunta joutuu olemaan tekemisissä koko kansan kanssa. Siinä tilanteessa on vaikea välttää stereotypioita, vaikka niiden heijastaminen yksittäiseen potilaaseen onkin väärin. Jotkut asiat vain tuntuvat koulutetusta ja itse ajattelevasta ihmisestä kovin simppeleiltä.
Toisaalta tämä ongelma on helppo ratkaista. Jos neuvolan täti puhuu väärälle ihmiselle tai väärin, asiasta voi ystävällisesti sanoa. Eiköhän se sanoma hiljalleen mene perille, kun se tarpeeksi monesta suusta tulee.
Ja jos ravitsemusasioista tulee ongelma, niin sitten keskustellaan sen ravitsemusterapeutin kanssa. Jos päiväkirjan kanssa asiat on kunnossa, niin keskustelu voidaan lopettaa. Ja jos neuvolassa nähdään, että näinhän se on kaikilla kasvissyöjäperheillä, niin sitten tämäkin kummallisuus hautautuu historiaan.
Tässä voi kiittää ramin asennetta tuolla ylhäällä. Ei tosimies saa itseensä akkojen hömpötyksistä ottaa.
8. kesäkuuta 2007 kello 21.00
Neuvolantädit eivät välttämättä ole kaikki kasvissyöntiä vastaan, vaikka pelästynyt ilme olisikin vastauksena tofua koskevaan kysymykseen. Pelästynyt ilme voi johtua siitäkin, että neuvolantäti pelästyy havaitessaan, että ei tiedä, sopiiko tofu vauvalle vai ei.
8. kesäkuuta 2007 kello 21.21
Sosiaalitoimi ja neuvolat ovat outoja linnakkeita Suomessa. Näyttää siltä, että näillä alueilla naispuolinen seksismi elää ja voi hyvin. Pyrkimystä tasa-arvoon ei löydy edes juhlapuheissa.
Olkaapa isät muuten varovaisia noiden kyselyiden suhteen. Veikkaan, että jokainen tunnustettu olutpullo muistetaan mahdollisesti tulevassa huoltajuuskiistassa.
Kiitokset Rosalle hyvästä puheenvuorosta !
8. kesäkuuta 2007 kello 22.00
Mieheni oli mukanani neuvolakäynneillä jo raskausaikana, koska tekee ilta - ja viikonlopputöitä, joten oli lähes aina kotosalla kun oli neuvola-aika. Kerran loppuraskaudesta menin neuvolaan yksin ja terveydenhoitaja käytti tilaisuutta hyväkseen ja kysyi “Mitä mieheni tekee elääkseen, kun on aina ollut mukanani?” Ei ollut vissiin kehdannut kysyä suoraan mieheltä. Vauvan synnyttyäkin kävimme usein koko perhe neuvolassa ja viimeisessa neuvolassa ennen töihin paluutani olimme taas neuvolassa yhdessä. Kerroimme että mieheni jää hoitovapaalle. Kuitenkin käynnin lopuksi terveydenhoitaja kohdisti suoraan minulle tiedon milloin pitäisi soittaa ja varata seuraavaa aikaa. Minä viittasin mieheeni, että hän varaa ajan koska minä olen tämän jälkeen päivisin töissä.
Miehelleni ei jäänyt kovin hyvä mieli neuvola käynneistä koti-isyytensä ajalta. Toisessa raskaudessa kävin kaikki käynnit yksin ja nyt olen saanut/joutunut hoitamaan kahden lapsen neuvolakäynnit lähes kaikki yksinäni, koska hän ei halua enää tulla neuvolaan, jos ei ole pakko. Usein hän jääkin esikoisen kanssa kotiin, kun minä menen vauvan kanssa neuvolaan. Tällä kertaa terveydenhoitaja on pari kertaa väläyttänyt, että missä esikoiseni on (tietää ettei ole päivisin päiväkodissa)? Onkohan sen mielstä epäilyttävää, kun voin jättää esikoisemme mieheni kanssa toistuvasti. Ai niin ja kerran kun taas kysyi esikoisemme olin paikkaa kerroin että hän on mieheni veljen kanssa läheisessä puistossa leikkimässä.
Eli sisarusten puuttumista ihmetellään siinä missä äidinkin
Tämä pääkaupunkiseudulta.
8. kesäkuuta 2007 kello 23.42
Siitä on nyt pari kymmentä vuotta kun, neuvolantäti kiljaisi: “Miten tätä lasta oikein ruokitaan!” Silloin puolivuotias vauvvelini oli ollut rintaruokinnalla koko elämänsä ja painokäyrä näytti - ei ainakaan laskua! - Sen jälkeen hän on elänyt kalalla ja kasviksilla lihaa koskaan syömättä. Monta roskanakkia on jäänyt väliin niin minulta kuin häneltäkin. Lapsukaiseni päänupissa ei ole ainakaan tapahtunut proteiinivajeen aiheuttamaa älyllisen tason alentumista, vaikka hänellä niin pöhköt vanhemmat olivatkin että pitivät häntä poloista lihattomalla dietillä. Ja isäkin piti isyyslomaa…
9. kesäkuuta 2007 kello 0.06
Enpä ole tamperelaisena isänä tällaista neuvolassa huomannut. Palaute on ollut aina erittäin positiivista ja “neuvolan täti” sekä lääkäri olleet tyytyväisiä, kun isäkin on joskus osallistunut neuvolakäynteihin. Nykyään on käytössä niin omituisia diettejä, että on vain suotavaa, että kaikki erityisruokavaliot syynätään tarkkaan.
>Kun isä sinnikkäästi oli esikoistytön kanssa ainut neuvolassa kävijä, >hänet oli pakko ottaa vakavasti.
Joku otti Simo Frangenin vakavasti? Nyt kyllä huijaat.
9. kesäkuuta 2007 kello 8.00
Jokelan neuvolassa olemme saaneet tasapuolisen hyvää ja sympaattista palvelua omalta terkkaritamme kaikilla kokoonpanoilla. On hyvä, että on oma tuttu terkkari joka tuntee koko perheen, vaikka lääkärit vaihtelevatkin.
Lapsiperheiden on todella vaikea saada puolueetonta tietoa esimerkiksi ruokavalioista, koska lähes kaikki tiedotteet ovat teollisten lastenruokafirmojen tuotoksia.
Kuitenkin edullisinta ja varmasti turvallista olisi valmistaa itse koko perheen ruoat haluamistaan ja tiedostamistaan aineksista. Mutta tähänhän ei kiireisillä uravanhemmilla ole aikaa.
9. kesäkuuta 2007 kello 8.37
Meillä käy neuvolassa joka kerran koko perhe ja meitä kohdellaan aina tasapuolisesti sekä perheenä että yksilöinä. Neuvolatäti kyselee myös miehen jaksamisesta eikä vain äitien masennuksesta. Mies hoitaa meillä lapsia vähintään yhtä paljon kuin minäkin (vaikka käykin töissä) ja neuvolatätikin sen tietää ja ymmärtää, että lasten kuulumisia voi käydä läpi kumman tahansa vanhemman kanssa.
(Terveisiä nykyiseen espoolaiseen neuvolaani ja entiseen helsinkiläiseen neuvolaani molemmille liberaaleille ja mukaville neuvolatädeille, jotka eivät yritä kasvattaa meitä aikuisia ihmisiä lapsenkasvattajina. Neuvolassa keskustellaan ei vastaanoteta ohjeita ja sääntöjä.)
9. kesäkuuta 2007 kello 11.20
> Itse menin neuvolassa kysymään, minkä ikäisenä vauvalle voi antaa
> tofua. … Neuvolantäti kiirehti vakuuttamaan, että turvallisinta on antaa
> lapselle purkkiruokaa.
Itseasiassa uskon, että tofu on jopa terveellisempää kuin PURKKIRUOKA. Jos vaan millään on aikaa ja haluaa nähdä vaivaa uskon, että paras ravinto lapselle on itsetehdyt puurot ja vellit ja soseet. Kuulostaa hurjalta, että vanhempia oikein kehotetaan ja neuvotaan aina vaan turvautumaan purkkiruokaan. Ymmärrän, että se on helpoin ratkaisu, mutta en usko sen olevan aina paras.
Itselläni ei ole lapsia, eikä siis sen enempää kokemustakaan, joten tämä on vain tuttavaperheideni kautta saamani käsitys asiasta sekä oma mielipiteeni.
9. kesäkuuta 2007 kello 11.23
Paitsi kasvisruokavaliosta, neuvolassa aletaan yskiä myös vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Pitäähän vauvalle syöttää perunaa! - Ai miksi? No eihän ilman sitä voi olla! -Ai miksi? -No kun pitäähän sitä syödä! Suomessa muksut on “aina” kasvatettu leivällä ja potulla - ja sen kyllä huomaa..
9. kesäkuuta 2007 kello 11.46
Itselläni on neuvolakäynneistä oikeastaan vain positiivisia kokemuksia.
Luulenpa että tämäkin riippuu niin kovin yksittäisestä neuvolatyöntekijästä ja ehkä myös toimipisteestä. Ainakin täällä Tapiolassa homma hoituu tosi mallikkaasti.
Ja kuten nimimerkki rami edellä jo kommentoikin niin kannattaako sitä olla niin kauhean herkkähipiäinen. Jos ei heti saa kysymykseensä vastausta niin kysyy sitten uudestaan:-)
9. kesäkuuta 2007 kello 12.33
Käviköhän kirjoittajalla/kommentoijilla mielessä se, että lapsen kasvisruokavalio kyseenalaistettiin osittain siksi, että kyse on ideologisesta valinnasta. Suoremmin: Saavatko vanhemmat pakottaa lapsensa ituhippeyteen, ihminen kun kuitenkin on ihan luonnostaan lihansyöjä.
9. kesäkuuta 2007 kello 12.50
Maija ja Mia: vauvoille tarkoitettu purkkiruoka sattuu nyt vain olemaan puhtainta mahdollista sapuskaa, mitä lapselle voi syöttää. Niissä ei ole alkuunkaan lisäaineita eikä muutakaan epäilyttävää. Katsokaa joskus huviksenne, mitä purkin kyljessä lukee.
“Teollisesti tuotettu ruoka” kasvaa sekin pellolla.
Ja kehitysmaissa lasten aliravitsemus on juuri yksi niistä suurimmista ongelmista…
Meriläiselle kiitokset hyvästä avauksesta!
9. kesäkuuta 2007 kello 13.59
Rosa on tainnut etukäteen päättää, mitä mieltä neuvoloiden henkilökunta on asiasta ja millainen on neuvolatädin asenne.
Äitini, joka on työskennellyt neuvoloissa 60-luvulta lähtien, ei voinut kuin ihmetellä Rosan kirjoituksen sävyä: “Onkohan tämä perhe lainkaan käynyt lapsensa kanssa neuvolassa?”
Siinä että isä käy lapsen kanssa neuvolassa, ei ole aikoihin ollut mitään ihmeellistä. Rosa LUULEE, että se on jotenkin erikoista ja että hänen perheensä olisi muita ihmeellisempi kun isäkin on neuvolassa mukana. Rosan käsitys todellisuudesta on jostain 50-60 -luvulta.
“Ehkä hänellä oli mielessään joku kauhistuttava porttiteoria: ensin syö tofua, sitten alkaa kasvissyöjäksi, sitten hipiksi, sitten pilvenpolttajaksi ja kohta jo vauva onkin heroinisti.” Näin Rosa kärjistää ja antaa ymmärtää että kasvissyöntiä katsotaan neuvoloissa karsaasti. Se on selvää, että lapselle pitää antaa monipuolista ruokaa. En aivan voi uskoa, että purkkiruokaa on yksinomaan suositeltu lapselle, mutta en ihmettelisikään. On jotenkin kammottavaa, että Suomessa ei osata kotona itse keittää perunoita ja kasviksia, vaan vauvasukupolvet toisensa perään ruokitaan lasipurkeista. Ei ihme että ruokakulttuuri ei kukoista. Mutta johtaako kasvissyönti-tofuilu lapsen lopulta aikuisiän heroinistiksi. En ole ennen tätä ajatellut, mutta Rosan heitto saa ajattelemaan. Olisi varmasti aiheellista tutkia.
9. kesäkuuta 2007 kello 14.52
Uusi neuvolaopas(Stakes) huomioi erityisesti isien mahdollisuuden osallistua niin lapsensa kasvatukseen kuin neuvolakäynteihinkin. Alueellamme(Oulun eteläinen) on lisäksi kehitetty Lastenneuvola projektin puitteissa- projekti lienee joutunut/saapunut myös Liksomin tietoon-isien osallisuutta neuvolan kautta mm. isien omalla ryhmätoiminnalla, isien omalla neuvolakäynnillä vauvan kanssa jne. Usein olen omalla kohdallani kokenut vaikeutena sen, että isät eivät kutsusta huolimatta neuvolaan tule. Opettele siinä sitten olemaan tasapuolinen. Ne isät, jotka neuvolassa käyvät, huomioidaan täysin tasa-arvoisesti äidin kanssa. Ei kai molempien vanhempien läsnäollessa tarkoitus ole äitiäkään sivuuttaa. Kohta kolmenkymmenen vuoden kokemuksella lastenneuvolasta voin kyllä sanoa, että hiljalleen isien osuus neuvolan käyttäjistä on lisääntynyt. Ja myös isien vastuunkanto lapsistaan on kasvanut. Valitettavasti kansa on tässäkin asiassa jakautunut kahtia, osa huolehtii loistavasti vanhemman osastaan, osa lyö täysin laimi.
Itse en koe olavani “neuvolatäti”, vaan yksi ammatti-ihminen kasvatustyössä tukemassa vanhemmuutta ja lapsen tervettä kehitystä. Taatusti en usko tuntevani lasta paremmin kuin vanhempansa tai tietäväni mikä ideologia tuottaisi parhaita kansalaisia. Neuvola on kuitenkin sosoiaali- ja terveysministeriön ohjaama paikka, joten aivan mitä sattuu ei neuvola saa antaa suosituksena tai ohjeena. Ohjauksen tulee perustua tutkittuun ja hyväksyttyyn tietoon- vanhemmat toki sitten itse valitsevat tapansa ja tottumuksensa niin nakkien kuin tofunkin suhteen.
Kirjoittaja on ottanut tärkeän asian kolumninsa aiheeksi. Toivottavasti kirjoitus saavuttaa neuvolatätien lisäksi kaikki Suomen isät ja he lähtevät sankoin joukoin seuraavalle neuvolakäynnille lapsensa- ja kenties lapsen äidin-kanssa. Ehkä seuraavan kolumnin aiheeksi sopisi, miksi neuvolassa aina kysellään isästä, vaikka kyseessä olisi vapaaehtoisen yksinhuoltajuuden valinnut äiti tai parisuhteessa elävä naispari. Voin luvata, että neuvola on haastava työpaikka! Kuten kannanotostani varmaan huomaakin, tädittely närästää minua, ehkäpä kirjoittajallakin on hiukan asenteellisuutta, kenties jopa ennakkoluuloja.
9. kesäkuuta 2007 kello 14.59
Neuvoloiden toiminta pitäisi päivittää tälle vuosituhannelle. Ymmärrän kyllä jos syrjäytyneiden, päihteiden käyttäjien ja muiden erikoistapausten ongelmat on otettava huomioon. Tällä hetkellä vain tällaisen peruskunnollisen (ei alkoholia, ei tupakkaa, ei huumeita, ei edes kahvia tai suklaata; kyllä, kehityspsykologiat on luettu varhaisesta vuorovaikutuksesta, imetän pitkään, mies turvaa perheen talouden, lasten hyvinvointi on pääasia ja omat virtahevotkin on nimetty) äidin tuntemus neuvolassa käynnistä on vähän sama kuin 80-luvun autokatsastuksesta.
Jännität viikon ennen käyntiä, että millaisen kohtelun saat.
Jos lapsella on alhainen hemoglobiini, tärkeintä on, että muksu saa sianlihaa (purkista). Kukaan ei välitä kysyä miten on tuoreiden hedelmien (c-vitsku edistää raudan imeytymistä) laita.
Yleensä mistään poikkeuksesta ei kannata mainita ääneen. Todellisuudessakin avuksi olevia neuvoja ei saa, muutaman huitaisun: anna sen huutaa, kyllä imetys nyt viimeistään kannattaisi lopettaa, yöimetys tuhoaa hampaat (ei tuhoa, kariesbakteeri ei elä laktoosilla), joilla ei ole mitään tekemistä helpotuksen kannalta on turha toivoa. Korkeintaan saat ongelmistasi merkinnän asiakastietoihisi.
Äitiysneuvolan toiminta tosin on vielä stasimaisempaa.
Joskus toivoisi, että hyvinvointivaltio ei tarkoittaisi samaa kuin a) systeemi on ottanut ihmisten vallan ja vastuun omasta elämästään b) ihmiset antavat tämän tapahtua.
Hyvä kolumni, Rosa!
9. kesäkuuta 2007 kello 15.05
Tofu on aivan varmasti terveellisempää kuin purkkiruoka (mutta sitähän Rosa tarkoittikin). Tofua vaan ei kannata kohtuuttoman suurissa määrissä syödä, sillä evoluutiobiologian (jessus, mikä sana) kannalta ihmisen elimistöä ei ole varsinaisesti tarkoitettu soijan syömiseen. Aasiassa sitä käytetään loppuen lopuksi melko pienissä määrissä - kuten riisiäkin. Taino länsimaisen ruokakulttuurin levittyä esim. Kiinaan - ja ylipainoisuuden sekä diabeteksen määrän moninkertaistuttua - riisin annosmäärät ovat kasvaneet.
Purkkiruoka taas on lähinnä hirvitys: mistäs tiedät mikä osa teurastetusta ruhosta sinne on jauhettu, kun et edes näe koostumusta - se kun on soseena. Sitäpaitsi meidän ei kuuluisi syödä hedelmiä, viljaa ja lihaa samalla aterialla (= ns. eksoottisen makuiset uutuus-purkkiruoat)
9. kesäkuuta 2007 kello 16.55
On taa vaan niin vaarin!!! Itse miehena olen jo monta vuotta halunnut paasta raskaaksi ilman tulosta, tasaarvon nimessa vaadin etta lailla kielletaan kaikki raskaudet ennenkuin miehetkin voivat saada lapsia!
Rami, hyvin sanottu. Itse olen enemman kiinnostunut siita miten lapseni voi neuvolassa kuin etta miten minua huomioidaan. Onhan niita yksinhuoltaja isiakin mutta suurin osa lapsista on kylla yleensa aidin hoidossa.
Maija……mista kehitysmaasta nyt on kyse missa ihmiset elavat yhta monta onnellista vuotta kuin “mekin”. Angola kenties jossa keskiarvo on alle 40?
Ja ennenkuin alat puhisemaan en itse ole purkkiruuan puolesta enka syota sita lapselleni.Tietysti ehka ne neuvolat siella kehitysmaissa tietavat ja osaavat paremmin ja kohtelevat vanhempiakin tasapuolisesti…….
9. kesäkuuta 2007 kello 17.11
Avainsana on ‘turvallinen’. Meillä ei ajatella, että pienelle lapselle pitäisi syöttää esim. maukasta, tuoretta, puhdasta, kotimaista, herkullista, mielenkiintoista, luomuviljeltyä, monipuolista, raikasta, kotitekoista, muun perheen ruokalistalla olevaa, terveellistä, vaihtelevaa saati houkuttelevan näköistä ruokaa. Vauvanruuan päämääritelmä on turvallisuus - kunnes sitten voidaan aloittaa nakki - ranskiskuuri leikki-iässä. Voisi luulla, että meillä Suomessa on aivan valtavia ruuan turvaongelmia.
Herättääkö sana turvallinen ruokahalun?
Oletteko maistaneet näitä fantastisen turvallisia purkkiruokia? Vauvaparat.
9. kesäkuuta 2007 kello 22.42
Terveydenhuollon ammattilaiset tekevät neuvolassa vaativaa ja vastuullista työtä. Heidän tavoitteenaan on lasten ja koko perheen hyvinvointi. Kuitenkin, työtä ohjaavat monet säännöt ja ohjeet, joiden mukaan heidän on toimittava (erilaiset kyselyt ja kartoitukset, joiden tarkoituksena ei ole loukata esim. isiä vaan kartoittaa mahdollisia ongelmia).
On ikävää, jos osa asiakkaista tuntee tulleensa väärinymmärretyiksi. Tuskin kovinkaan monen terveydenhoitajan tarkoituksena on kuitenkaan ollut olla ennakkoluuloinen tai tökerö. Ilmeisesti juurtuneita käsityksiä lapsiaan hoitavista äideistä ja työssäkäyvistä isistä on vain erittäin vaikea muuttaa.
“Neuvolan tädit” eivät ole kaikkitietäviä, joten yksityiskohtaiset kysymykset ruokavalioon liittyen saattavat joskus mennä liian vaikeiksi. Väärää tietoakaan ei voi asiakkaalle antaa. Nämä hoitajatkin ovat vain ihmisiä, jotka ansaitsisivat mieluummin kiitosta kun jaksavat tehdä henkisesti raskasta hoitotyötä, huonosta palkkauksesta huolimatta!
9. kesäkuuta 2007 kello 23.27
Oijoi!!! Ihmettelen, jos neuvolantäti ei osannut perustella kunnolla hiilihydraattien kuulumista ruokavalioon. Lasten elintarvikepyramidissa hiilihydraatit ovat tärkeällä sijalla, sillä lapset liikkuvat paljon, kasvavat ja kuluttavat energiaa eri tavalla kuin aikuiset. Lasten energiataloutta ja -tarvetta ei pitäisi verrata aikuisten tarpeisiin.
Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia ja hedelmiä, kokojyvä(!)viljatuotteita, myös perunaa (ei ranskalaisten muodossa); riittävästi maitotuotteita ja rasvoja; proteiineista ei nykyihmisellä ole ruokavaliossaan puute.
Täysjyväviljatuotteista saa myös monia, ihmisille välttämättömiä vitamiineja B- ryhmistä ja esim. foolihappoa, hiven- ja kivennäisaineita, sekä myös aminohappoja, ei pelkästään hiilihydraatteja.
Perunastakin löytyy vaikka kuinka paljon muita “aineita” kuin pelkkää energiaa… Se on puhdas luonnontuote, josta periaatteessa kasvaisi uusi kasvi kevään tullen, siihen tarvitaan muutakin kuin pelkkää tärkkelystä!
Jos Emma tarkoitit vähähiilihydraattisella ruokavaliolla vaalean pastan ja leivän, pullan, keksien, karkkien ja limsan poisjättämistä, sipseistä ja muista snackseista nyt puhumattakaan, niin sitten olen tietysti pahoillani vuodatuksestani…
)
(itse olen näiden suhteen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa, jos lapsilta kieltää kaiken “herkun”, niille tulee joskus himo… vähän ja hallitusti, siinä pysyy tasapaino)
Myöskään esim. monien suomalaisten rakastamat rasvattomat maitotuotteet eivät oikeastaan kuulu lasten ruokavalioon. Luuston tarvitsema kalkki imeytyy paremmin D-vitamiinin avulla, joka taas puolestaan on rasvaliukoinen vitamiini… ja rasvattomassa maidossa sitä ei enää juuri ole! Lapset saavat nimenomaan täysmaidosta tarvitsemansa vitamiinit ja mineraalit, kuorittu maito on myös keveämpi näiden tärkeiden aineiden suhteen. (rasvan käytön tarkkailijat: 100g suklaata: yli 30g rasvaa; 100g täysmaitoa: 3.8g rasvaa)
Atkinsin dieetit ym. ruokavaliot eivät todellakaan sovi lapsille, paras vaan kaivaa vanha kunnon elintarvikepyramidi esille, kun lasten ruokavaliota suunnitellaan… ja kuten jo edellä mainittu, liha ei siinä ole mikään välttämättömyys.
10. kesäkuuta 2007 kello 16.28
Hyvä ja asiallinen kolumni muilta osin, mutta tökkii hirveästi se, että neuvolan työntekijää, joka yleensä on terveydenhoitaja koulutukseltaan nimitellään väheksyvästi neuvolan täti. Se ei ole aivan yhtä loukkaava ilmaus kuin sosiaalitantta sosiaalityöntekijästä, mutta läheltä liippaa. Rosa, olet fiksu ihminen ja voit vaikuttaa esimerkilläsi.
10. kesäkuuta 2007 kello 17.45
minä 80-luvun isänä olen kyllä saanut neuvolassa asiallista kohtelua.tasa-arvoisena vanhempana.mutta avieron kynnyksellä vasta huomasin,että me eletäänkin matrialkaasissessa maailmassa …voi meitä poika parkoja…
10. kesäkuuta 2007 kello 20.00
Eipä ollut kohtelussa mitään valittamista kun kohta kaksikymmnetä vuotta takaperin käytin joskus silloisia vauvaikäisiämme milloin lääkärin, milloin terveydenhoitjan luona neuvolassa.
Mutta mitä siitä kolumnistakaan tulisi, jos …
10. kesäkuuta 2007 kello 22.22
Neuvolassa käynnistä ei sen kummempaa - meillä on nyppinyt enemmän se, että synnytyssairaalassakin isä on ihan joutava tyyppi, vaikka äiti olisi täysin kanttuvei. Hyvä etteivät mummoa tilaa paikalle, kun vaan olisi joku nainen…
En tosiaan ole kasvissyöjä, mutta tässä toisessa raskaudessa leimauduin joksikin aikaa sellaiseksi. Menin näet alkuraskaudesta sanomaan terkkarille, että olen lisännyt kasvisten syöntiä. Tämähän on jo yleisvaarallinen toiminto itsessään. Kun sitten flunssan ja mahataudin seurauksena yleensä hyvä hemoglobiinini käväisi tavallista alempana, alkoi täti (mikä muukaan?) huomautella monipuolisesta ruokavaliosta… Just sitähän minä olen tässä yrittänyt, mutta ilmeisesti vain pihvi päivässä on tarpeeksi.
11. kesäkuuta 2007 kello 10.31
Neuvoloissa ollaan panostamassa isyyteen, mutta valitettavasti se koetaan lisätyönä. Miessakit on toteuttanut Hollolan mallia, jolla isyyttä tuetaan miehistä itsestäkäsin, ei äitiyden kautta. Tämä ei työllistä henk.kuntaa vaan päinvastoin, helpottaa perheitten kanssa tehtävää työtä. Valitettavasti se isien huomiointi lähtee terveysvalistuksesta perheväkivalta, tupakka,alkoholi…isyys on muutakin. Isyys on iloinen asia. Terveyenhoitajia on moneen lähtöön, niin kuin muissakin ammateissa…mutta erään isän kertomus satutti..
“Olimme päättäneet vaimoni kanssa käydä aina yhdessä neuvolassa lapsemme kanssa. Kolmannella kerralla th. kysyi vaimoltani: “Onko miehesi mustasukkainen,kun tulee joka kerta mukaan”. Neuvolan ohjeistus on kartoittaa perheväkivaltaa, ei karkottaa isiä.
Rosalle terveisiä, että oli harmi kun isyysvalmennusta emme päässeet (Miessakit) toteuttamaan. Isyyden huomioinniksi voidaan lukea näemmä, kerran vuodessa tapaaminen. Hyvä kolumni.
11. kesäkuuta 2007 kello 10.56
Asuin pienellä paikkakunnalla odottaessani esikoista (ja kyse on vuosituhannen vaihteesta, ei sen vanhemmasta asiasta). Sain neuvolasta ohjeen
“jos sinun tarvii mennä jonnekin, niin menet vain siihen pihalle istumaan. Kyllä siihen joku äiti tulee ja voit jättää lapsen sille hoidettavaksi. Ja sitten kun lapsi kasvaa, niin voihan se isäkin sitä hoitaa”
Eli joku outo naapurintäti on parmpi lapsenhoitja kuin lapsen oma isä? Epätasa-arvo on huomattavissa myös muutenkin kuin neuvolassa. Miesvaltaisella alalla äiti-ihmisen on todella hankala saada työtä, vaikka ei olisikaan yh ja lapsella on huolehtimiskelpoinen isä.
Epätasa-arvo on niin syvällä yhteiskunnassa, ettei sitä edes tajuta. Samalla hehkutetaan sitä, kuinka Suomi on niin tasa-arvoinen… Ja hah!
11. kesäkuuta 2007 kello 15.12
Täällä jo aiemmin mainittiin, että ihminen on syntyjään lihansyöjä. Näin on minunkin mielestäni. Jokainen saa kuitenkin itse valita, mitä suuhunsa laittaa… jokainen, paitsi puolustuskyvytön lapsi. Mainittakoon, että olen lapseton ja noudatan monipuolista ruokavaliota.
Lähipiirissäni on vain muutama kasvissyöjäperhe, mutta molemmissa esimerkeissä on jotain karmaisevaa:
Mieheni tyttären 2 luokkatoveria (9 v.) järsivät mitä erilaisempia esineitä lyijykynistä ja viivottimista hupparin nauhoihin. Olisikohan ruokavaliolla jotain tekemistä asian kanssa? Tytöt ovat kasvissyöjiä ja molemmat lisäksi alipainoisia.
Toisessa esimerkissä ystävättäreni on ehdoton mielipiteessään sallia omille tuleville lapsilleen lihansyönnin vain silloin, jos he itse pystyvät teurastamaan eläimen. No, tällä tavalla traumatisoimalla se varmaan onnistuukin.
Nämä ovat toki kärjistettyjä esimerkkejä ja “hyviä” tapauksiakin varmasti on, mutta löytyypä vastaavanlaisia kärjistyksiä kasvissyöjienkin taholta. Aika monen kirjoittajan mielestä liha=nakit ja peruna=ranskalaiset. Monelle tämä lienee onkin näin: Kuinkahan moni nykyisistä uusavuttomista osaa pyöräyttää esimerkiksi lihapullat ja perunamuusin… siis oikeista raaka-aineista?
11. kesäkuuta 2007 kello 16.00
Näille neuvolatädeille pitäisi sitten maksaa lisää palkkaa? Mistähän sitä palkkaa pitäisi maksaa? Minä olen valmis maksamaan ammattitaidosta, en jostain koulutusnimikkeestä. Kuinka paljon te olisitte veronmaksajina valmiita maksamaan siitä, että joku kohdistaa syrjintää teihin? Muistutan, että miehen ja naisen asettaminen eriarvoiseen asemaan synnytyksestä tai raskaudesta aiheutuvasta syystä on syrjintää ja syrjintä on rikos.
11. kesäkuuta 2007 kello 16.09
Pekka kirjoittaa: “Jos lapselle äidillistä hoivaa antavia isiä on muutama prosentti kaikista isistä, niin ikävä kyllä väkivaltaisia ja päihdeongelmaisia on enemmän. Ja toisaalta on vaarattomampaa ohittaa joku lapsesta päävastuun kantava isä kuin ohittaa perheessä kytevä väkivalta- ja päihdeongelma.”
Miten on sitten isänhoivan laita? Kuinka moni äiti kykenee sitä lapselle antamaan?
Oletko Pekka tietoinen, että lapsen merkittävin terveysuhka on lapsen oma äiti? Tiesitkö, että lapsen yleisin kuolinsyy on kuolla oman äitinsä käden kautta, vieläpä siten, että mitä puolustuskyvyttömämpi lapsi, niin sitä todennäköisemmin tekijä on lapsen oma äiti? Äidin ollessa väkivaltainen astuu esiin selittely ja peittälylinja. “Äiti oli väsynyt” “Äiti on useimmin lapsen kanssa” jne. Isän ollessa väkivaltainen ei mitään selittelyjä hyväksytä.
Ilman isää kasvanut poikalapsi syyllistyy aikuisena kahdeksan kertaa todennäköisemmin vankeusrangaistuksen tuottavaan väkivaltaan kuin poikalapsi, jonka kasvussa isä on ollut mukana. Vankeuteen ajautuvan naisen merkittävin käytöstä selittävä tekijä on lapsuudesta puuttuva isä. Lähteenä Liisa Kemppaisen väitös vuodelta 2001.
Tiesitkö Pekka, että miehiä hoidetaan perheväkivallan seurauksena Suomen sairaaloissa enemmän kuin naisia? Lähteenä hoitoilmoitusrekisteri.
Tiesitkö Pekka, että 40,3 % törkeästä parisuhdeväkivallasta on naisten vastuulla?
Tiesitkö Pekka, että joka vuosi syntyy yli 600 aivovaurioista lasta äitinsä väkivallan, eli vastuuttoman päihteiden käytön seurauksena?
11. kesäkuuta 2007 kello 18.43
Työskentelen lastenneuvolassa ja käytän omia lapsiani lastenneuvolassa. Arvostan neuvolatyötä ja toivon,että arvostelijat, myös Rosa, perehtyisivät neuvolatoiminnan historiaan ja nykypäivään.
Muiden isien kanssa on hieman naureskeltu näille jutuille ja sovittu, että kysytään vielä tarkemmat ohjeet mamilta neuvolaan lähdettäessä.
11. kesäkuuta 2007 kello 19.54
Hieman kunnioitusta kirjoittaa: “Terveydenhuollon ammattilaiset tekevät neuvolassa vaativaa ja vastuullista työtä. Heidän tavoitteenaan on lasten ja koko perheen hyvinvointi. Kuitenkin, työtä ohjaavat monet säännöt ja ohjeet, joiden mukaan heidän on toimittava (erilaiset kyselyt ja kartoitukset, joiden tarkoituksena ei ole loukata esim. isiä vaan kartoittaa mahdollisia ongelmia).”
No onko siellä neuvoloissa erilaisia kyselyitä ja kartoituksia isille (siis isältä kysytään) , joilla kysellään äidin käyttäytymisestä, mahdollisesta väkivaltaisuudesta tai alkoholin käytöstä? Näidenkään tarkoituksena ei ole loukata esim. äitiä vaan kartoittaa mahdollisia ongelmia. No, eipä taida olla näitä kyselyitä.
Hieman kunnioitusta kirjoittaa: “On ikävää, jos osa asiakkaista tuntee tulleensa väärinymmärretyiksi. Tuskin kovinkaan monen terveydenhoitajan tarkoituksena on kuitenkaan ollut olla ennakkoluuloinen tai tökerö. Ilmeisesti juurtuneita käsityksiä lapsiaan hoitavista äideistä ja työssäkäyvistä isistä on vain erittäin vaikea muuttaa.”
On ikävää, jos terveydenhuollon “ammattilainen” ei osaa käsitellä asiakkaitaan yksilöinä ja ilman mitään ennakkoasenteita. Jos näin ei kyetä toimimaan, niin ei voida silloin puhua ammattilaisesta. Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta, mutta se tasa-arvo taitaa aina pysähtyä vain naisten etujen ja oikeuksien parantamiseen. Miehen / isän tasa-arvoisesta kohtelusta ei ole niin väilä.
11. kesäkuuta 2007 kello 20.51
YLE tuotti ohjelman “Musta kissa lumihangella” Se kertoo naisesta joka vapautuu vankilasta tapettuaan lapsensa isän. Sosiaalityöntekijät ja lastenpsykiatrit tukevat tuota äitiä vanhemmuudessa. Ohjelman esitettiin alaotsikolla “selviytyjänaisia” Jos olen oikein ymmärtänyt, niin samainen selviytyjänainen on sittemmin tuomittu uudesta miehen lahtaamisesta.
Miten luulette saako Jarmo Björqvist tyttärensä mukaan vankilaan lusimaan isä-lapsiosastolle? Suomessa isä tuskin saa lastaan edes tavata. Suomalainen tasa-arvo on täydellinen tasa-arvon irvikuva.
11. kesäkuuta 2007 kello 20.59
Karkkilassa oli äiti ollut epäiltynä yhden lapsensa polttomurhasta ja toisen lapsensa myrkyttämisestä. Talossa oli ollut epäilyttäviä palon alkuja ja naapurit valittivat viranomaisille, että äiti uhkaa polttaa lapsensa elävältä. Lapset pelkäsivät hysteerisesti tulta. Näistä lähtökohdista äiti sai pitää ja puukottaa sekä polttaa vielä kaksi lasta lisää.
Porvoossa oli eläinsuojelu hakenut äidiltä koirat pois, mutta äiti sai pitää ja polttaa elävältä kaksi pientä lasta.
Esimerkkejä on kymmenittäin. Kuinka rikollisiksi voivat viranomaistoimet mennä, ennen kuin asia nostetaan kunnolla julkisuuteen? Montako lasta saa vielä äiti polttaa elävältä ennen kuin herra Helsingin Sanomat suvaitsee nostaa asian kunnolla julkisuuteen ja vaatii vastuullisia ministereitä vastaamaan ja kantamaan vastuuta asiassa?
11. kesäkuuta 2007 kello 21.04
Todettakoon vielä, että samaan aikaan kun tuetaan jopa murhaan syyllistyneen naisen äitiyttä, niin viranomaiset ovat pillit päällä liikkeellä ja erottamassa vaikka maailman vastuuntuntoisimman isän lapsistaan, jos lapsen äiti vain keksii sepittää satuja tai kertoo kokemastaan väivallan uhan tunteesta, siis kukaan ei edes väitä isän olleen väkivaltainen koskaan ketään kohtaan, mutta pelkkä äidin kokema tunne riittää viranomaisille eristämään tehokkain toimin isän lapsistaan.
Ylimpien laillisuusvalvontaviranomaisten ja vastuullisten ministerien ei todellakaan pitäisi kulkea vapaalla jalalla tässä maassa. Tarvitaanko oikeasti ulkovaltojen puuttuminen ennen kuin tähän tuhansien sarvikuonojen maahan löytyy edes alkeellinen ihmisoikeuksien kunnioitus?
11. kesäkuuta 2007 kello 21.09
Hauskaa, että kolumnistani on virinnyt näin vilkas keskustelu.
Eivät taida ihan polttomurhat ja lyijykynänsyönnit sentään olla neuvolantätien vika. He tosiaan ovat ammatti-ihmisiä, kuten täällä “Raili” hyvin totesikin.
Itselläni on rutkasti erittäin hyviä neuvolakokemuksia. On ihanaa, että Suomessa on paikka, johon voi soittaa ja saada asiantuntijan mielipiteen lapsenhoidosta. Loppupeleissä täytyy tietysti käyttää omaa järkeään ja sydäntään.
Ei siitä mihinkään pääse, että stereotyyppisiin sukupuolirooleihin ja kasvissyöntiin liittyviin ennakkoluuloihin törmää kaikkialla.
Kohta puolitoistavuotias lapseni muuten tykkää tofusta tosi paljon. Melkein yhtä paljon kuin Tapolan synkästä.
11. kesäkuuta 2007 kello 21.58
Rosa,
On mukava kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia neuvoloista. Monia hyviä kokemuksia on myös minulla.
Yhteiskunnassa meidän on kuitenkin käsiteltävä myös ikävät asiat ja edellytettävä viranomaisilta kansalaisten tasapuolista kohtelua ja lapsen ihmisoikeuksien kunnioitusta.
Kuvaamani Karkkilan esimerkki on kylläkin viranomaisten vastuulla. Jos merkit äidin väkivaltaisesta käytöksestä ovat jokaisen silmin nähtävissä, niin vastuu alkaa kyllä aika voimakkaasti kertyä henkilökohtaisella tasolla sille ihmiselle, joka on virkavastuussa perheestä lastensuojeluilmoituksen perusteella. Me emme voi jatkaa yhteiskunnassa linjalla, jossa viranomainen sukupuolen perusteella selittelee pois äidin riskitekijät ja jättää lapsen suojaamatta siten kuin ihmisoikeussopimukset Suomelta edellyttävät.
Sanotaan, että syyttely ei auta mitään. Tämä ei ole totta, sillä rikoksista on kannettava vastuu. Ainut nopea tapa reagoida epäkohtiin on saattaa viranomaisia laillisessa järjestyksessä henkilökohtaiseen vastuuseen rikollisista toimistaan.
Toivon sinulle ja Simolle menestystä ja ennen kaikkea toivon, että lapsenne saa nauttia tasapuolisesti kummankin vanhempansa hoivasta aina aikuisiälle asti.
Neuvolajärjestelmä on alkujaan rakennettu nimen omaan lapsen suojaksi. STM:ssä on halua muuttaa neuvola naistenneuvolaksi. On surullista, että Suomessa on niin suunnattomasti itsekeskeisyyttä ja miesvihaa, että lapset ja miehet halutaan alistaa valtion silmissä naisen omistuksessa olevan esineen asemaan.
12. kesäkuuta 2007 kello 16.32
Sensorille vaikuttaisivat olevan liikaa viittaukset hedelmöityshoitolakiin ja isän lähtökohtaisen tarpeellisuuden kieltäviin henkilöihin. Mihin Roosa sinun lapsesi tarvitsee isää, eikö yksi rakastava vanhempi ole yllin kyllin? Eikö lapsen olisi parempi kasvaa ilman isää ja potentiaalista väkivallan uhkaa?
12. kesäkuuta 2007 kello 20.33
Näyttää siltä, että sensoreille on liikaa se, että mainitaan kaikkien lasten ja isien “ystävä” Sirkka Perttu ja hänen miehiä syrjivät “tekeleet” eli selvitykset jossa noin 100 kyselykaavakkeella äidiltä kysytään isän väkivaltaisuudesta, mutta yhtäkään kaavaketta ei ole uhrattu äidin väkivaltaisuuden selvittämiseen.
Tämä noin niin kuin lisätoteamuksena kun huomasin kuinka viestiäni oli silvottu.
12. kesäkuuta 2007 kello 22.33
Luin pitkästä aikaa jotain “tosi rauhoittavaa ja toisaalta tavattoman innostavaa, uuteen innovatiiviisuuteen kannustavaa mielipidetystä Suomen neuvolaohjannasta/tuesta”.
Menen aamulla varsin hyvillä mielin työhöni, koska sarkaa tuntuu riittävän - läpi Suomen
12. kesäkuuta 2007 kello 22.42
Kiitos, Rosa, hyvästä artikkelista. Valitettavasti Suomi ei ole ainoa maa, missä miesten ainoa osa perheessä on laskujen maksaminen.
Olin sairaanhoitajakoulussa Lontoossa lähes puolisataa vuotta sitten. Meille aina korostettin, että suomalaisvauvat olivat maailman terveimmät, koska perunat olivat heidän tärkein ravintonsa.
Se väite, että ihmiset ovat lounnoltaan lihan syöjiä ei pidä paikkaansa. Lihassyöjillä on voimakkaat “canine” hampaat lihan repimistä varten. Ihmisillä on voimakkaat “molars”, jotka ovat tarpeellia jyvien ja kasvien murskaamista varten. Siis ihmiset ovat luonteeltaan kasvissyöjiä. Lihan syönti tuli pakolliseksi phjoismaalaisille, kun ei kasveja voi kasvattaa talvisin.
14. kesäkuuta 2007 kello 3.29
No ompa kumma että lapsi tykkää äitistä… ite oon vihanpentu avioero systeemistä ja luulen tietäväni jostain jotain. Pentuna lapsen pitää tykätä äitistä, jos meinaa aikuista; pakko oppia repimään ittesä irti.
14. kesäkuuta 2007 kello 10.46
Omat kokemukset tukevat hyvin Rosan kuvauksia. Isää ei ole neuvolan näkökulmasta olemassa kuin tilastollisena merkintänä. Tai mahdollisena väkivallan suorittajana. Neuvolassa on kyllä ilmoitustaululla kriisipalveluiden kuten turvakodin numero ja väkivallan uhrien. Sen sijaan asiallista tietoa jaetusta vanhemmuudesta tai vaikkapa uusperheille tarjottavista tukipalveluista ei ole lainkaan. Puhumattakaan vaikka vinkkejä lapsiperheille hyvästä lukemisesta.
Oma lukunsa on terveydenhoitajien tietämystaso. Olen saanut parhaat neuvot lapsen ruokavalion, nukahtamisongelmien ja lasten allergioiden suhteen tutuilta äideiltä. Kaiken huippu oli kun vauvalla oli nukkumisongelmia minut ohjattiin ottamaan yhteyttä turvakotiin. En todellakaan halua lähteä kotoani minnekään vauvan kanssa. No, pidimme oman unikoulun ja ongelma ratkesi sillä. Neuvolaan en viitsi enää edes soittaa. Lapsella on lisäksi vakuutus, joten pääsemme yksityiselle lääkärille.
Olen usein mielessäni ajatellut, että neuvola on nykyisin neuvoton. Ainoa etu on, että lapsi mitataan säännöllisesti. Toki voi miettiä tarvitaanko siihen kallista neuvolajärjestelmää.
Kun Suomessa puhutaan tasa-arvosta, kyse on lähes poikkeuksetta naisten asemasta työelämässä. Lasten huoltajina ja vanhempina miehet ovat vieläkin huonommassa asemassa. Ja ikävä kyllä menettely saa alkunsa jo neuvolasta. Samaa työtä jatkavat sitten muut viranomaiset terveydenhuollosta aina kouluun saakka.
Pohti Hillevi
14. kesäkuuta 2007 kello 20.05
Jotenkin huvittaa kun purkkiruoka on mukamas vauvoille niiiiiiin vaarallista kun se on (kääk!) teollista vaikka siinä on pyritty käyttämään mahdollisimman puhtaita raaka-aineita ja sitten ties millä torjunta-aineilla kasvatetusta geenimuunnellusta soijasta *teollisesti* valmistettu tofu on sitten ainoota oikeeta vauvanruokaa…
14. kesäkuuta 2007 kello 21.14
Rosan porttiteoria oli mainio ja eikä yhtään enemmän korni kuin pahimmat stereotypiat kasvissyönnistä.
Jokunen vuosi taaksepäin jäin kotiin rintatulehdusta ja ja jo laskevaa kuumeetta potemaan ,ja mies meni vauvan kanssa neuvolaan. Kohtelu oli kaikinpuolin asiallista mutta terveydenhoitaja oli lähtiessä kuitenkin sitä mieltä että olisi ollut hyvä jos äiti olisi sittenkin sinnitellyt mukaan kun olisi kerran isäkin nyt ollut “apuna” kun ei ole hyvä jäädä makoilemaankaan jos tauti on jo hellittämässä. Oli se vähän hämmentävä viesti itselleni etenkin kun olen neuvolassa asioidessani ollut niin riuska ja itsevarma.
Esikoinen ollessa vauva, kun en vielä luottanut itseeni ihan niin paljon, terveydenhoitaja, viittä vaille eläköitymässä eli vanhan kansan ihmisiä, totesi kasvis+kalaruokavaliooni ettei kuulkaas rouva paasto sovi imettäjälle. Hän avuliaasti kehoitti siirtymään korvikkeisiin kun oma maitoni on todennäköisesti liian laihaa. Pidän kuitenkin neuvolajärjestelmäämme oivallisena, nämä vain olivat hupaisia yksittäitapauksia joita en enää ota vakavasti. Osaahan äidit itsekin ajatella. Ja yhtälailla isät.
14. kesäkuuta 2007 kello 23.45
Perheellämme on neuvolakokemuksia viiden lapsemme myötä vuodesta 1990 alkaen. En voi muuta kiitellä onneamme tiellemme sattuneista loistavista terveydenhuollon ammattilaisista. Onnea se ilmeisesti on, kun näin monella on toisenlaisia kokemuksia.
Meillä ei ole koskaan kohdeltu kumpaakaan vanhempaa eriarvoisesti. Ei ole puhuttu isän ohi vain äidille, tai kyselty isän alkoholinkäyttötapoja. Alkaen äitiysneuvolasta, synnytyssalin kautta lastenneuvolaan, kohtelu on ollut myönteistä ja huomioon ottavaa myös isälle.
Näin täällä pohjoisessa!
15. kesäkuuta 2007 kello 10.15
Hyvä Rosa! Sinuun voi aina luottaa, palaisit eduskuntaan sinunlaisiasi tarvitaan sinne lipevien nöyristelijöiden sekaan. Tämänkaltaisia asioita, syvälle yhteiskuntaan juurtuneita vanhoja epätasa-arvoisia tapoja on tärkeä nostaa esiin ja keskustella niistä, jotta ne voidaan muuttaa. On väärin teeskennellä että Suomessa on tasa-arvo, sillä oikein millään alueella sitä ei todellisuudessa ole. Asenteiden on muututtava.
15. kesäkuuta 2007 kello 18.05
Edelliseen kommenttiin; sama juttu! Olen isana kokenut positiivista suhtautumista seka neuvolassa etta sairaalassa (5 kk, keskosuus + keuhkovaivat). Lieneepa niin etta heikompaa kohtelua avaavat suunsa helpommin kuin positiivisessa venheessa istuvat, enempikin valitusta taalta on saanut aistia.
Tsemppia kaikille!
16. kesäkuuta 2007 kello 11.19
Olen itse tuollainen neuvolatäti.
Osin huvittuneena ja osin pistoa tuntien luen kommentteja. Tottahan se on, että äitiysneuvolassa etenkin keskityttään äidin/ raskaana olevan asiakkaan hyvinvointiin, mutta työtä toki tehdään perhelähtöisesti.
Minusta on oikein mukavaa, jos koko perhe pääsee vastaanotolle. Toki tahdon välillä nähdä äitiysneuvolassa pelkeästään raskaana olevaa, jolloin hän saa kaiken ajan ja tilan vo-tilanteessa. Nämä käynnit ovatkin aika hedelmällisiä.
Kun perhe sitten siirtyy lastenneuvolan asiakkaaksi, muuttuu suhtautumiseni. Äiti on äiti, ja isä isä, yhdessä lapsen kanssa he ovat perhe, jonka hyvinvointia minun tehtävä on tukea.
Minun tehtävä ei ole kieltää, kehottaa tai määrät.!!! NEuvola on neuvoja ja tukea antava laitos, ei Käskylä.
Lastenneuvolan tärkein tehtävä ei ole mitata ja punnita lapsi säännöllisesti. Mittaamisen osaa jokainen tehdä, olisi aika huolestuttavaa, jos neuvola ei pystyisi antamaan perheelle mitään muuta kuin uudet mitat kuukausittain.
Joskus asiakas on kysynyt, että mitä muuta neuvolassa tehdään kuin mitataan. Jos voi noin ajatella, tilanne perheessä on hyvä. Silloin neuvolan muita palveluja ei ole tarvittu.
Iso osa neuvolatyöstä on sellaista, minkä voi kokea turhana, koska se on ONGELMIEN ENNALTAEHKÄISYÄ varten. Neuvolassa on kuitenkin myös valmius auttaa ongelmatilanteissa.
Omille asiakkaille, niin isille kuin äideille kerron, että kysykää mitä vain, selvitetään vaikka yhdessä.
NEuvolavastaanotollani käy isiä usein.
Kiitos avaavasta kirjoituksesta Rosa, muistan taas kiinnittää huomiota perhelähtöiseen hoitotyöhön.
Isät, sekä muut huoltajat, nais-ja mieskumppanit. Tulkaa neuvolaaan.
18. kesäkuuta 2007 kello 2.33
Hyvä teksti!
Samantapaisia kokemuksia ollut. Jotenkin turhauttavaa olla huoneessa ylimääräisenä tai pelkkänä ilmana, kun on erikseen nähnyt vaivaa, että pystyy osallistumaan lapsen ja perheen tärkeisiin hetkiin.
Tasa-arvo on vielä monessa asiassa valitettavan kaukana. Harkitsimme vakavasti, että äitiysloman jälkeen äiti lähtisi töihin ja itse jäisin kotiin pidemmälle hoitovapaalle. Mutta kun perheen tulotaso tämän seurauksena tippuisi alle puoleen, ei päätös ole ihan helppo.
Julkisen sektorin pitäisi maksaa naisille kunnon palkat. Tätä kunnon palkkaa vastaan voisi edellyttää, että kaikissa instansseissa vanhempia kohdeltaisiin ensisijaisesti lapsen vanhempana, ja vasta toissijaisesti äitinä/isänä.
18. kesäkuuta 2007 kello 18.52
Valmistun syksyllä terveydenhoitajaksi, ja juuri tuossa keväällä suoritin 3kk työharjoittelun äitiys- ja lastenneuvolassa. Jotenkin yllätyin näitä mielipiteitä lukiessa siitä, miten negatiivisia kokemuksia ihmisillä tuntuu neuvolan toiminnasta olevan. Ainakin nykykoulutuksessa korostetaan vahvasti neuvolaa koko perheen paikkana, nimenomaan paikkana, jossa voi keskustella. Ja koko perheen toivotaan olevan mukana neuvolassa. Tosin meillekin on opetettu, että olisi hyvä jos joillain käynneillä olisi vain äiti tai isä, että molempien kanssa voisi keskustella edes kerran kahdenkesken. Toki varmasti on monenlaisia terveydenhoitajia, monenlaisia persoonia ja asenteita omaavia.
Itse olen sen verran vihreä tässä työssä, että järkytyin työharjoitteluni aikana siitä, miten hirvittävän paljon perheillä on ongelmia, muun muassa näitä alkoholin ja huumeiden käyttöä ja perheväkivaltaa. Ainakin työharjoitteluni ohjaaja oli aivan ylityöllistetty, asiakasmäärät olivat kolminkertaisia suosituksiin nähden. Ja niinhän se on monissa kunnissa. Kiire on huono selitys, mutta joskus se väkisinkin saattaa heijastua työhön.
19. kesäkuuta 2007 kello 9.08
Terveiset meidän “neuvolatädille” (ja tädittely ilman lisämerkistyksiä)Tuulalle Bembölen neuvolaan. Hän on ollut ihana keskustelukumppani ja osannut antaa vinkkiä niin ravinnosta kuin lapsen kenkien valinnasta. Aikaisemman neuvolan karmaiden kokemusten jälkeen tällaista keskuteluyhteyttä ja vanhemmuutta tukevaa otetta on osannut arvostaa aika lailla. Me voisimme käydä neuvolassa useamminkin! Tällainen tuki olisi ihan tervetullutta jatkossakin, vaikkapa murrosiän pyörteissä…
19. kesäkuuta 2007 kello 13.11
Minulla on taas huonoja kokemuksia isien HUOMIOIMISESTA neuvolassa, tosin kyseessä oli äitiys- eikä lastenneuvola. Neuvolantäti sai melkein riidan aikaan kysymällä, onko juuri synnyttänyt äiti muistanut huomioida puolisoaankin, ettei tämä tunne itseään ihan hyljätyksi.
Äiti ei saa kuulemma liikaa omistautua vauvalleen, ettei mies jää ihan ulkopuolelle. HOHHOIJAA. On aikoihin eletty, kun juuri synnyttäneenä, kipeänä ja väsyneenä ja vauva lähes tauotta tississä roikkuvana pitäisi vielä jaksaa paapoa miestäkin!
Äidin tehtävä on tässä vaiheessa huolehtia vastasyntyneen vauvan tarpeista (symbioosivaihe) ja isän tehtävä on huolehtia äidin tarpeista niin, että äiti jaksaa vauvaa imettää ja hoitaa. Ei äiti ole mikään koko perheen tarpeiden tyydytys automaatti, jonka pitäisi jaksaa huoltaa ensin lapsi/lapset ja sitten vielä mieskin.
Miksei se neuvolantäti korostanut, että isän tehtävä on auttaa synnyttänyttä äitiä ja kantaa tavallista enemmän vastuuta perheen muista lapsista ja kodista - tuollainen sössöttäminen miehen tarpeiden huomioimisesta saa savun nousemaan korvista tilanteessa, jossa on maailman luonnollisin asia, että äidin maailman keskipiste on juuri syntynyt uusi elämä, ei puoliso, eikä edes perheen muut lapset!
19. kesäkuuta 2007 kello 15.19
Tirpukalle: oletko tullut ajatelleeksi että miehen (tuoreen isän) huomioiminen saattaa olla jotain muuta kuin paapomista??
Ihmisten huomioiminen tapahtuu yleensä tunteen ja puheen tasolla. Perhe saa uuden jäsenen, se koskettaa KAIKKIA perheessä. Olet oikeassa symbioosivaiheesta mutta outua että hylkäät kaikki muut, aivan kuin vain sinä olisit saanut uuden perheen jäsenen. Ei tuoretta isää pidä paapomaan ruveta, mutta isälle tilanne on usein vielä oudompi/uudempi kuin äidille koska häneltä puuttuu se 9 kk raskausaika. Jos siinä kohtaa tuntee olevansa ilmaa, saattaa parisuhde kokea aika ison kolhun.
Kyllä neuvolan “täti” oli kohdallasi aivan oikeassa, oli ilmeisesti syytä kysellä myös isän vointia.
Fyysistä voimaa toisten huomioon ottaminen ja huomioiminen ei vaadi.
19. kesäkuuta 2007 kello 15.37
No onneksi on tullut myös positiivisia kokemuksia esille.
Minä olen muutaman kerran vienyt lapsen yksin neuvolaan, ja monta kertaa yhdessä vaimoni kanssa. Kun lapsen äiti on ollut paikalla, kaikki kysymykset osoitetaan hänelle. Kun taas olen ollut yksin, minulta on muun muassa kysytty, *tiedänkö minä*, joko lapselleni syötetään jotain tiettyä ravintoa (oli tällöin vanhempainlomalla!), ja *tiedänkö*, käyttääkö lapsi vielä vaippaa öisin.
Viitaten nimim. ramin kommenttiin, niin en minä tästä pelihousujani repinyt enkä pahoittanut mieltäni, mutta aika surkuhupaisaa tuo kyllä on.
19. kesäkuuta 2007 kello 17.28
Altille: juu ei, ei huomioiminen välttämättä tarkoita paapomista, mutta sellaiselta se neuvolantädin sanomana kyllä kuullosti. Ja niin miehenikin sen valitettavasti ymmärsi. Kyse ei todellakaan ollut henkisestä huomioimisesta (meillä kyllä jutellaan, paljonkin, sekä vanhempien että vanhempien ja lasten kesken) vaan pikemminkin fyysisestä yhdessä olemisesta, yhteisestä ajasta ja tekemisestä, ehkä seksistäkin. (Näille on kyllä oma aikansa, mutta se aika ei todellakaan ole heti, kun ollaan päästy synnytyssairaalasta kotiin!)
En todellakaan hylkää kaikkia muita perhenjäseniä, mutta totta on (kolmen lapsen kokemuksella) että synnytyksen jälkeisessä hormonimyrskyssä vauvan tarpeet menevät kyllä äidillä kaikkien muiden edelle, ja niin pitääkin mennä, kummallista, jos tästäkin asiasta aletaan syyllistää.
Ainoa asia, mitä synnytyksen jälkeisessä väsymystilassa ja vauvan valvottamana itselleen toivoo, on se, että saisi edes joskus olla edes hetken rauhassa, ihan yksin, vaikka suihkussa, ilman, että vauva itkee tissiä, isommat lapset huutavat äitiä tai mies kaipaa fyysistä läheisyyttä.
Uskon, että miehen on tosi vaikea ymmärtää, millainen kokemus raskaus, synnytys ja imetys naiselle on, miten rankkaa se voi olla, mutta tilannetta auta yhtään se, että mies on heti vaatimassa jotain myös itselleen. Eipä siinä nainenkaan mitään itselleen saa, kaikki energia menee vauvalle ja muille lapsille, jota äiti ei tietenkään voi kokonaan unohtaa, vaikka vauvalle omistautuukin.
20. kesäkuuta 2007 kello 10.50
Hormonimyrskyt!
Näistä “hormonimyrskyistä” olisi syytä “varoittaa/ kertoa”, myös tulevalle lapsen isälle ja siitä mitä kaikkea raskaus ja lapsen syntymä saatta tuoda mukanaan.
Tuolla aiemmin viitattiin Sirkka Perttuun ja hänen laatimaansa kyselykaavakkeeseen. Siinä neuvoloille annettiin ohjeet kysellä äideiltä “oletko kokenut raskauden aikana, synnytyksen jälkeen, tai kun lapsi on puolivuotias” väkivaltaa puolisosi taholta?
Olettaisin, että mikäli tuleva, tai synnyttänyt äiti potee “raskausajan masennusta, synnytysmasennusta, synnytyksen jälkeistä masennusta, baby blues’ia, synnytyksen jälkeistä psykoosia, tai Munchausen syndroomaa, niin kyselytutkimuksen vastaukset saattaavat olla muutakuin “realistisia”.
21. kesäkuuta 2007 kello 0.21
Neuvolakokemusta löytyy useammasta lapsesta ja neuvolantäti on kohdistanut ja kohdistaa vieläkin aina sanansa ensin äidille. Isä huomioidaan vasta äidin jälkeen, vaikka isä saattaa pitää koko neuvolakäynnin ajan vauvaa sylissä.
Allergisen vauvan kanssa neuvolakäynnit ovat aikamoista taiteilua, koska neuvolantäti ei meinaa millään uskoa, että vauva voi elää pelkällä maitoallergiselle lapselle sopivalla apteekinmaidolla. Jokaisella neuvolakäynnillä kannattaa vain vastata esitettyihin kysymyksiin, niin silloin menee hyvin. Sitä päivittelyä ja kiinteiden tuputtamista liian nopeassa tahdissa ei kestä kukaan. Onneksi kasvukäyrät ovat kunnossa, joten ei tarvitse olla huolissaan.
Uskoisin, että nuoremmalla neuvolantätiväellä ovat hommat paremmin hanskassa, sillä vanhempi eläkeikää lähestyvä neuvolantätiväki menee vielä vanhojen ohjeistuksien mukaan. Tämä “Isä neuvolassa” -juttu kolahti, joten tein tästä oman blogimerkinnän ja jatkan asian penkomista : )
21. kesäkuuta 2007 kello 13.48
Itse terveydenhoitajana neuvolassa nyt puoli vuotta työskennelleenä 3 lapsen äitinä ihmettelen suuresti negatiivisia kirjoituksia. Jos asiakkaat kokevat neuvolakäynnit edellä kuvatulla tavalla, niin toivon totisesti, että he kertoisivat asiasta myös terveydenhoitajalleen. Itse ainakin toivon tätä asiakkailtani.
Joskus sitä saattaa katsoa jotain asioita omasta näkökulmastaan eikä osaa ajatella, että joku toinen ajatteleekin aivan toisin. Mutta jos kaikki kritiikki esitetään täällä nettipalstoilla tai hiekkalaatikolla, ei se pysty millään lailla palveluja parantamaan. Ja täytyy muistaa, että aina henkilökemiat asiakkaan ja terveydenhoitajan kesken eivät mene yhteen. Tällöin kannattaa pyytää siirtoa toisen terveydenhoitajan asiakkaaksi.
Neuvolan yhtenä tarkoituksena on huomata puuttumista vaativat asiat lapsen/perheen elämässä ja puuttua niihin. Tällaisia asioita ovat esim. päihdeongelmat, väkivalta perheessä, lapsen ja vanhempien välinen puutteellinen vuorovaikutus ym lapsen terveyttä tai hyvinvointia uhkaavat asiat. Monet näistä ovat niitä kokeneille kipeitä asioita ja vain harvat tulevat niistä oma-aloitteisesti kertomaan. Sen takia näihin liittyviä asioita kysellään neuvoloissa suoraan ja erilaisillla kyselykaavakkeilla. Valitettavasti monien terveydenhoitajienkin mielestä tällaiset kysymykset ovat vaikeita esittää ja sen takia ne jätetään esittämättä tai kysytään muodossa “Et varmaankaan käytä huumeita”.
Itse kuitenkin toivoisin, että asioita uskallettaisiin kysyä jo siinä vaiheessa, kun ongelmia ei ole vielä päällepäin näkyvissä. Tällöin mahdollisesti pystytään apua antamaan ajoissa. Suhtautumalla tällaisiin kysymyksiin luontevasti ja “positiivisesti” helpotatte meidän terveydenhoitajien työtä, koska tällöin mekin uskallamme kysymykset paremmin esittää, kun ei tarvitse pelätä asiakkaiden loukkaantumista. Näin ollen voitte ajatella, että olette osaltanne edistämässä jonkun lapsen/perheen hyvinvointia, kun hän saa tarvitsemansa avun ajoissa. Tarkoituksena ei todellakaan ole udella tai kyylätä ketään, vaan huomata puuttumista vaativat asiat ajoissa.
Ja isien huomioimista neuvoloissa uskoakseni parhaiten edistää se, että mahdollisimman monet isät tulevat mahdollisimman usein neuvolaan. Lisäksi tunteistaan kannattaa puhua avoimesti neuvolassa ja esittää toiveita. Aurinkoista kesää kaikille!
21. kesäkuuta 2007 kello 20.00
Isien kohtelu neuvoloissa ja lasten huoltojutuissa on valitettavaa, mutta toisaalta kovin opettavaista. Kaltoin kohdellut miehet ymmärtävät toivottavasti paremmin, miltä naisesta usein tuntuu työelämässä ja muissakin paikoissa missä miesten mielipiteet otetaan vakavammin! Ehkä tällaiset kokemukset edistävät tasa-arvoa.
Onneksi nykyään on yhä enemmän miehiä, jotka ottavat vastuuta lapsista. Valitettavasti oma mieheni ei kuulu heihin ja hän on yksi tavallinen esimerkki, joka on muokannut neuvolatätien suhtautumista isiin vain äitien varahenkilöinä hätätapauksissa.
Purkkiruokien käyttö on ihan hyväksi matkoilla ja hätätapauksissa, mutta kyllä niiden vitamiinit ja hivenaineet yms on koostumus jää omatekoisesta kotiruuasta jälkeen. Purkkiruokia on varmasti tutkittu paljon, mutta ei se pelkkä tutkimus sisältöä paranna. Monet vanhemmat syöttävät pienokaisilleen kyllä valitettavasti kotiruokanakin pelkkiä makarooneja ketsupilla ja siihen verrattuna neuvolatätit suosittelevat sitten purkkiruokia paremmiksi. Välillä tuntuu että kotieläinten terveellisestä ruokavaliosta ollaan perheessä huolestuneempia kuin omien lasten syömisistä.
22. kesäkuuta 2007 kello 2.42
Onpa kummallista, että Terkkari odottaa “asiakkailta” aktiivisuutta tässä asiassa. Itselläni ei ko. tilanteesta sen kummemmin ole kokemusta, mutta yleisesti ottaen missä tahansa asiakaspalvelutehtävässä nimenomaan asiakaspalvelijan tehtävänä on huomata ja tunnistaa palvelutilanteen mahdolliset ongelmat. Tämä ei missään tapauksessa saa olla asiakkaan tehtävä, vaan tässä tapauksessa ammattiaan harjoittavan terveydenhoitajan tulee osata vanhemman reaktioista huomata jos jotain on pielessä. Varsinkin jos kysymys on siitä että se “pielessä” tarkoittaa tässä tapauksessa terveydenhoitajan omaa suhtautumista lapsensa neuvolaan tuoneeseen isään. Ilmiön esiintyminen viittaa vahvasti neuvoloiden henkilökunnan jonkinasteiseen asennevammaan, joten asian korjaamisvastuun sysääminen vanhemmille tuntuu oman ammattitaidon kehittämisvastuun pakoilulta.
22. kesäkuuta 2007 kello 14.05
Lapsen kasvissyönnille altistamiseen voi liittyä riskejä,erityisesti pojan ollessa kyseessä. Yleisesti eläinproteiinin korvikkeena käytetyt soijatuotteet voivat vastata hormonaalisilta vaikutuksiltaan e-pillerien syöttämistä ja häiriinnyttää normaalin sukupuolikehityksen. Muutenkin on näyttöä siitä että eläinproteiini ja -rasva on hyödyllistä normaalille hormonitoiminnalle.
24. kesäkuuta 2007 kello 12.05
Joutava: Mielenkiintoinen näkökulma… Jos ideologinen valinta, eli lapsen “pakottaminen” kasvissyöntiin on kyseenalaista, voidaan samalla kyseenalaistaa myös muut ideologiset valinnat lapsen kasvattamisessa. Muun muassa kirkkoon liittäminen ja lapsen vieminen seurakunnan kerhoon voidaan nähdä pakottamisena, koska lapsi luonnollisestikin pitää aikuisten sanaa totena, eikä osaa vielä itse tehdä elämänkatsomuksellisia valintoja. Tällaisilta vaikuitteilta on kuitenkin mahdotonta välttyä, sillä vanhemmat väistämättäkin kasvattavat lapsen omien arvojensa mukaan. Hippivanhempia kohtaan saatetaan osoittaa avointa epäluuloisuutta, mutta jos vanhemmat ovat vaikkapa ahdasmielisiä rasisteja, ei välttämättä tajuta kyseenalaistaa noiden “normaaleilta” näyttävien ihmisten negatiivista vaikutusta (pahimmillaan vihamielistä “neekerit pois Suomesta”-asennetta) lapsen arvomaailmaan.
25. kesäkuuta 2007 kello 14.01
Tekeehän se tietysti isälle poissaolevan tunteen jos terkkari ei osoita lauseitaan hänelle ollenkaan. Mutta toisaalta, meillähän on ÄITIYSneuvola ja LASTENneuvola ja tarkoituksena on todellakin huolehtia lapsen ja äidin hyvinvoinnista, äiti kuitenkin on se, joka on synnyttänyt.
Eikä nyt pidä vetää hernettä nenään, isät ovat yhtä tärkeitä. Mutta terveydenhoitajillakin on omat ohjeensa ja he tekevät tärkeää työtä, joka harvoin saa kitosta. Minusta on vähän hömpänpömppää tällainen julkinen terkkareiden - anteeksi vain - morkkaaminen. Jos et katso isää silmiin niin olet syrjäyttänyt isän vastaanotolla. Niiiih
25. kesäkuuta 2007 kello 14.30
Purkkiruoatpa hyvinkin… Kerran maistaneena voin sanoa, että nyt ymmärrän miksi pikkulapset yleensä pulauttavat joka lusikallisesta kaksi kolmannesta pitkin leukaansa.
25. kesäkuuta 2007 kello 17.45
Stargazer: “Joutava: Mielenkiintoinen näkökulma… Jos ideologinen valinta, eli lapsen “pakottaminen” kasvissyöntiin on kyseenalaista, voidaan samalla kyseenalaistaa myös muut ideologiset valinnat lapsen kasvattamisessa.”
Niin se onkin kyseealaista. Yleisenä periaatteena lasta ei pitäisi pakottaa yhtään mihinkään, mihin hän ei itse suostu, niinkuin ei muitakaan ihmisiä. Lapsia ei vain nykyän vieläkään pidetä ihmisinä, joilla olisi oikeus kieltäytyä epämiellyttävistä jutuista tai saada haluamiaan asioita. Jos lapsi haluaa lihaa, sitä pitäisi hänelle antaa. Jos hän ei halua, ei pitäisi pakottaa. Samoin on seurakunnan kerhon kanssa, jos lapsi nauttii siitä, sinne vaan. Omia vakaumuksiaan voi esitellä muille ihmisille (myös omille lapsilleen) ilman velvoitusta sen omaksumisesta. Ja vaikka suurin osa vanhemmista uskovat lasten olevan helposti maniupuloitavissa, se pitää paikkansa vain sellaisten lasten kohdalla, joille kaikki valinnat tarjotaan valmiiksi valittuina. Odotan, milloin tässä kulttuurissa ihmisoikeudet alkavat koskea lapsiakin.
25. kesäkuuta 2007 kello 20.03
Hieno homma, että tällaisia asioita nostetaan esiin aina välillä. Useamminkin niistä voitaisiin puhua, mutta jostakin kummansyystä (!) ne tuppaavat jäädä taka-alalle. Ehkä ihmisten ennakkoluulot, asenteet ja tietämättömyys vaikuttavat taustalla paljon. Luulisi kuitenkin, että tasa-arvoa voisi myös korkeakouluissakin opettaa tai edes nostaa esiin, nimittäin neuvolassa terveydenhoitajalta (amk) odottaisi jo jonkinlaista kykyä hahmottaa, että maailmassa on useita tapoja hoitaa kotia ja perhettä, eri perhemalleista puhumattakaan.
25. kesäkuuta 2007 kello 21.32
Jos neuvolassa aletaan kritisoimaan sitä, että jotkut äidit/isät ovat kasvissyöjiä eivät he voi alkaa kiistämään sitä etteikö lapselle olisi terveellistä antaa myös kasviksia.
Purkki ruuat haisevat ylipäätään kamalalta ja maistuvatkin sitäkin hirveämmältä! Jos lapselle annettaisiin kotitekoisia soseutettuja ruokia voisi heille antaa kaikkea.
Jos on kasvissyöjä, ei automaattisesti ole hippi… Itse en virallisesti ole kasvissyöjä, mutta en juurikaan syö punasta lihaa enkä tue rasvaista ruokaa ilman vihanneksia… Enkä ole kärsinyt tästä ikinä. Vanhempani tukevat kasviksia vaikka ei täysipainnotteista kasvissyöntiä.
Omasta mielestäni jokainen tekee valintansa: lihan syönti ei vain sovi kaikille.
T: Vipe, kasvissyönnin tukia tai ainakin punasenlihan vähentäjä
26. kesäkuuta 2007 kello 2.34
Uskon sekä näiden kirjoitusten että omien ja ystävieni kokemusten perusteella, että erilaiset neuvolakokemukset juontuvat pääasiassa henkilökemioiden yhteensopivuudesta ja sukupolvien välisistä eroista.
Ennen vanhaan oli erilaiset säännökset ja tavat, ja vaikka vanhempaa henkilökuntaa koulutetaankin jatkuvasti, he tekevät työtään silti eniten sillä tavalla, jonka ovat oppineet käytännössä. Vanha koira ei opi uusia temppuja yhtä hyvin kuin nuori ja piintyneitä ajatusmalleja on vaikea muuttaa. Ennen tietyt asenteet ja mielipiteet sallittiin, nykyään niitä katsotaan kieroon. Ennen myös neuvoloiden auktoriteetti oli ihan eri luokkaa: yli 70-vuotiaan isoäitini mielestä kaikki neuvolassa sanottu on kuin jumalan sanaa ja sitä on noudatettava pilkulleen. Oma äitini (me lapset synt. 1980-luvulla) kehottaa aina kysymään neuvolasta, jos jokin askarruttaa: hänen mielestään sieltä löytyy apu joka lähtöön. Ja minä (jonka lapsi on vm. 2002) menen kerran vuodessa hampaat irvessä neuvolaan mittauttamaan lapsen ja ottamaan rokotukset yms. pakollliset jutut, mutta taatusti en ikinä kysy sieltä mihinkään neuvoa.
Ja tästä päästäänkin sitten suoraan niihin henkilökemioihin. Meillä on ilmeisesti ollut uskomattoman huono tuuri lastenneuvolan tätien suhteen, koska vaikka ne ovat vaihtuneet useamman kerran, kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän kummallisia. Ensimmäinen väitti 2-viikkoista lastani alipainoiseksi käyrien perusteella (pituus-paino-kehityssuhde) eikä kuunnellut kun selitin, että mahassa “ruttaantuneet” jalat vain olivat suoristuneet. Toinen kysyi, _sanommeko_ (juuri tällä sanalla!) tarpeeksi usein 8-kuiselle lapsellemme rakastavamme häntä, kun tämä itki öisin allergioitaan/mahakipujaan. Enkä usko (hänen muiden puheidensa perusteella, että “sanoa” oli mikään virhe). Lisäksi piti minua ja lapsen isää avoimesti uusavuttomina ja tyhminä, vaikkei sellaiseen koskaan annettu aihetta, ja isää lisäksi vielä k***päänä, koska ei asu meidän kanssamme. Kolmas, tämänhetkinen täti on taas luonteeltaan täysin sopimaton (=lyhytpinnainen sählä) ammattiinsa ja enemmänkin häiritsee käytöksellään koko neuvolassa käyntiä kuin auttaisi sitä kuinkaan. Kahdesta ensin mainitusta ystävät ovat olleet eri mieltä kanssani, kolmannesta samaa mieltä.
Silti olemme sitkeästi käyneet neuvolassa lähes aina koko perheen voimin. Olemme vain sopineet, että mistään perheasioista ei puhuta, niin säästymme ihmeellisiltä kommenteilta. Ei perheen tarvitse välttämättä olla perinteistä mallia toimiakseen. Se mitä toivoisin neuvolantädeille enemmän, olisi ihmistuntemus. Tietenkin tiedän, että on olemassa ohjesääntöjä, joiden perusteella kaikilta seulotaan tietyt asiat, mutta eikö silti pitäisi välillä vilkaista sen lomakkeen yli ja katsoa, kuka siellä pöydän toisella puolella oikein istuu.
26. kesäkuuta 2007 kello 17.00
Kaikki isät vaan neuvolaan. Tietävätpähän sitten miltä naisesta tuntuu autokaupassa, rautakaupassa, pankin lainatiskillä . . .jne jne . . . .
27. kesäkuuta 2007 kello 9.47
Kiitos Rosa, kolumnisi ovat päristyttäviä.
28. kesäkuuta 2007 kello 9.00
Kiinnostaisi näin tamperelaisena tietää missä neuvolassa käytte kun olette saaneet tuollaista kohtelua. Meillä Atalassa on aivan ihanat terveydenhoitajat, jotka eivät todellakaan kauhistele tofuja tai kasvissyöjiä, isätkin huomioidaan ja asioista keskustellaan hyvässä hengessä.
Pitkään ulkomailla (kehitysmaassa) asuneena näen tämän vähän tällaisena “kun kaikki on hirveän hyvin, voi tällaisestakin valittaa”.
28. kesäkuuta 2007 kello 12.57
Tirpukalle omia huomioitani. Ja miksei muillekin. Kymmenen vuotta sitten vaimoni huomio siirtyi lapsiin eikä ole sieltä sittemmin palannut. Hämmentävä kokemus tuo perheen saamisen ja siitä välittömän poistyöntämisen tapahtuma. Outsider omassa elämässäsi - kotona ja neuvolassa. Ajaa miehen helposti stereotypiomaiseen käyttäytymiseen.
29. kesäkuuta 2007 kello 9.48
Lääkärinä en voi välttää ihmettelemistä sitä pätemisen tarvetta, joka valtaa vanhemmat jo neuvolassa. Tasapainoiset ja tervejärkiset vanhemmat eivät kaada koko elämänideologiaansa neuvolaan, vaan ottavat tiedon ja ohjauksen vastaan -etenkin jos kysyvät sitä. Se epävarmuus joka ilmenee lääkärin vastaanotolla ja neuvolassa (kumpaakin työksi tehneenä) lapsien kasvatuksen suhteen ei ole epätavallista, se on normaalia; mutta se että Ylpön luoma globaalisti ainutlaatuinen neuvolasysteemi asetetaan oman tietämättömyyden takia pilkan kohteeksi. Aikuinen ymmärtää sen mitä haluaa: pitäisiköhän tofunharrastajien perustaa oma neuvola eikä yhteiskunnallisin varoin järjestettyä terveydenhuoltoa tulisi heille pakosta suunnata; th ei ole pakollista!!
Pari kysymystä:
1) kuka tekee itse tofua teistä tofuvanhemmista, (tofussa sinänsä ei ole vikaa)? Kuka tietää mistä se tulee (ja minne menee?)?
2) isille puhutaan aina kun he itse aukaisevat suunsa. kun isät ovat paikalla neuvolassa, sanokoon suoraan että” mulle sitten se ruokainfo”! Miten isälle joka arvio lääkärin/hoitajan kaula-aukon suuruutta tai esteettisia puolia hiljaa vaikenemalla kuin mykkä, voi osoittaa verbaalista diskussiota?
3) miksi kukaan kirjoittajista ei kerro tietävänsä valkuaisainesysteemeistä, elintärkeistä proteiineista lapsen kehityksen(hermoston kehitys) kannalta, joita kaikkia proteiineja ei voi yksinkertaisesti saada pelkästään kasviksista?? onko tietoa vai vaiko vain uhoa???
2. heinäkuuta 2007 kello 20.05
Heidi -lekuri kirjoittaa:
“2) isille puhutaan aina kun he itse aukaisevat suunsa. kun isät ovat paikalla neuvolassa, sanokoon suoraan että” mulle sitten se ruokainfo”! Miten isälle joka arvio lääkärin/hoitajan kaula-aukon suuruutta tai esteettisia puolia hiljaa vaikenemalla kuin mykkä, voi osoittaa verbaalista diskussiota?”
Miten tällaisella asenteella varustettu henkilö, kuin mitä tämä Heidi -lekuri on, voi toimia palveluammatissa? Hän toimii ammatissa jossa jokainen henkilö pitäisi ottaa vastaan yksilönä ja ilman mitään ennakkoasenteita.
Miksi isän pitää erikseen ilmoittaa haluavansa tietoa? Eikö sitä tietoa voi antaa kysymättäkin? Vai meneekö Heidi-lekurin ajatukset vain siihen että tuo isä varmaankin tiirailee mun kaula-aukkoa, ja Heidi siinä sitten koittaa tuoda itseään hiukan esille? Ei hyvät hyssykät.
Ei muuta kun lisää naisia lääkäreiksi, niin maailma pelastuu.
PS. onko äidin tiedonsaannin edellytyksenä se, että hän aktiivisesti kyselee ts. “lypsää” tietoa lekurilta tai neuvolantädiltä?
4. heinäkuuta 2007 kello 11.50
Hän-Miehelle:
Muuten asiallista kritiikkiä, mutta olisit nyt asiallisuuden nimissä voinut jättää tuon “Ei muuta kun lisää naisia lääkäreiksi, niin maailma pelastuu”-kommentin pois. Nyt syyllistyt samaan kuin Heidi-lekuri, ja kaiken lisäksi kommenttisi uskottavuus kärsi.
4. heinäkuuta 2007 kello 17.48
Julia, kiitos asiallisesta palautteesta. Ehkäpä turhauduin Heidi-lekurin asenteellisesta mielipiteestä liikaa ja tämä heijastui antamaani vastineeseen tarpeettomasti. Toivottavasti kommenttini uskottavuus ei kärsinyt liiaksi.
4. heinäkuuta 2007 kello 22.08
Hän-Mies kirjoitti: “Miten tällaisella asenteella varustettu henkilö, kuin mitä tämä Heidi -lekuri on, voi toimia palveluammatissa?”
Minusta Heidi puhuu ihan täyttä asiaa. Alkaa jo mennä yli tämä jatkuva natiseminen ja kitiseminen mitä naurettavimmista aiheista. Ilmeisesti asiat on jo ihan liian hyvin. Ja sitä ruikutusta sitten pitäisi ymmärtää. Karmeinta on katsella kun nykyään pahimpia turhasta pillittäjiä ovat miehet. Hankkisit sinäkin hän-mies hameen!
Täältä myös syvä kumarrus neuvolatädeille ja neuvolalääkäreille. Hyvää työtä teette.
5. heinäkuuta 2007 kello 0.43
En kyllä ymmärrä mikä oli jutun pointti? Jos kasvissyöntiin perehtymätön terveydenhoitaja alkaisi neuvoa syödä kasviksia, niin seuraukset voisivat olla ikävät. Yhdysvalloissa yksi nuori pari onnistui tappamaan lapsensa kasvissyönnillä, eli ihan vaaratonta se ei ole. Kuinka moni on onnistunut tappamaan lapsensa lihansyönnillä?
Ja millaisia ymmärtäjiä muiden ihmisten pitäisi olla kun tarkoituksellisesti erikoinen Rosa Meriläinen astuu neuvolaan? Mistä näitä kaikenlaisten omituisten elämäntapojen guruja saadaan ihan tavallisia ihmisiä hoitaviin neuvoloihin? Maalaisjärki roskiin ja helinäkeijuja näkevät ihmiset neuvoloihin tarjoamaan vaihtoehtoista terveydenhuoltoa?
Pitäisikö heidän heti tunnistaa mitä keijukaisuskontoa kannatat ja siten aloittaa uskonnollesi tunnukselliset melodiat, että et vahingossakaan kokisi oikeuksiasi loukatuksi? Rosa on julistamassa muita suvaitsemattomaksi, mutta on itse totalitaarinen suvaitsevaisuusfasisti ja siten nollaa koko suvaitsevaisuutensa idean. On se hyvä, että kaikki maailman viat löytyvät muista kuin edistyksellisistä ihmisistä. Enemmistö on tietenkin väärässä, kun se ei ole mukana maailmanparantamisessa.
5. heinäkuuta 2007 kello 9.50
Jussi kirjoittaa:
“Hankkisit sinäkin hän-mies hameen!”
Voisinko saada sen hameen sinulta Jussi lainaksi? En viitsisi ostaa turhuuksia.
Heidi-lekuri on asenteellinen, eikä sellaisella ominaisuudella varustettu henkilö ole sopiva ammattiin, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.
5. heinäkuuta 2007 kello 16.44
Jussi, kirjoitat asiaa! Ihmeellistä turhanpäiväistä valitusta, kaikki taitaa tosiaan Suomessa olla liiankin hyvin. Ja ketään ei sinne neuvolaan väkisin raahata, että jos henkilö kokee ettei siellä käynnistä mitään hyötyä ole ja “neuvola on neuvoton”, voi jättää sitten menemättä. Vaikka on se kumma jos hyvinvointipalvelut eivät kelpaa.
Hän-Mies, toivon mukaan olet itse asenne-ongelminesi jossakin työssä, jossa et joudu ihmisiä kohtaamaan… Ja tiedoksi, “asenteellinen” ihminen voi toimia palveluammatissa siinä missä muutkin, kunhan vain osaa olla tuomatta asenteitaan julki. Enpä usko sellaista ihmistä olevan olemassakaan, jolle ei elämänsä aikana ole kehittynyt “asenteita” joitakin asioita kohtaan.
Ihmeellisen paljon tällainen aihe nostaakin tunteita pintaan:)
7. heinäkuuta 2007 kello 21.26
Kyllä Jussi ja kaksonen nyt haksahtivat tässä asiassa. Kyllä terve suhtautuminen epäkohtiin on se, että ne voidaan nostaa esille. Tämä on myös antaa neuvoloille mahdollisuuden kehittyä aidosti sekä isien että äitien arvostamiksi paikoiksi. Kritiikki antaa mahdollisuuden kehittyä.
Jos taas koettujen epäkohtien edessä vaaditaan syvää kumarrusta ja nöyrää kiitosta niin silloin ei enää voida puhua terveestä reaktiosta. Neuvoloista maksamme me kaikki. Jokaisella on oikeus vaatia palveluasennetta neuvoloissa sekä asiallista kohtelua.
Äärilapselliset kommentit hameista valittajille, yhdistettynä nöyryyden ja kiitoksien vaatimuksiin epäkohdista huolimatta, ovat psykologisesti kieroituneita
12. heinäkuuta 2007 kello 13.19
Mitä jos henkilön pätevyyden (vaikkapä lääkäriksi) määrittelisikin koulutuksessa saatu osaaminen ja tiedot eikä esim. blogin kommenttipalstalla kirjoitetut kiukuttelut tai vaikka iltiksen äänestys?
En juuri välitä lapsista enkä eläimistä, kumpiakaan meillä ei ole, mutta voin elää täyttä elämää myös sen tiedon kanssa että en tiedä kaikkea kaikesta- vaikkapa lääketieteestä. Se, että ammattilainen jokaa minulle tutkittua ja punnitttua tietoa siitä, miten asiat olisi edullista tehdä, ei ole maailmankatsomukselleni eikä egolleni ylitsepääsemättömän loukkaavaa.
Nöyristelyssäni menen niinkin pitkälle että uskon lääkärin tietävän enemmän omien sairauksieni hoitamisesta kuin minä!
Kommentteja lukiessa tuli kyllä mieleen vuosien takainen Jyrki Lehtolan kirjoitus ‘uudesta miehestä’ jonka mukaan miehilläkin on vaikeaa ja joka haluaa eritellä kovaäänisesti tunteitaan siitä kuinka miehillä on vaikeaa. Voisiko yrittää ottaa ‘vanhasta’ miesroolista vaikka edes sen hyvän puolen ettei koko ajan inise turhasta tai etsi tavallisista asioista syytä loukkaantua?
14. heinäkuuta 2007 kello 0.43
Toiset vaativat oikeuksiaan ja hyvää kohtelua. Toiset taas vaativat hiljaisuutta ja hyssyttelyä.
26. heinäkuuta 2007 kello 14.48
Tässä on semmoisia säitä pidellyt että mieli palaa sinne 80-luvun alkuun omaan pikkulapsuuteen. En muista neuvolakäynneistä juuri mitään mutta varmasti niistä hyötyä oli, etenkin kun oma äiti oli “väsynyt” ja piristi sitä väsymystään sopimattomilla tavoilla. Neuvolajärjestelmä, oli siinä kehittämistä eli ei, on varmasti paikallaan.
Tämä ruoka-asia on vähän erikoinen. Kahta en kokeilisi: ensinnäkään en kysyisi lapselta mitä hän haluaa ja toisekseen tuputtaisi lapselle mitä minä haluan.
Sekä äiti että isä joutuvat tekemään päätöksiä lapsensa puolesta, ja ruoan valitseminen on aika tärkeä niistä päätöksistä. Lapset pitävät usein muusta ruuasta kuin siitä sopivimmasta, aivan kuten aikuisetkin, mutta ylenmääräinen suola, lisäaineet ja herkästi allergisoivat ruoka-aineet ovat sitä vahingollisempia mitä pienempi ihminen on kyseessä.
Purkkiruoat ovat ihan hyviä ruokia, maistuvat vain useimpien aikuisten mielestä pahalta kun ovat suolattomia. Ainoaksi ravinnoksi ne ovat vähän yksipuolisia ja lisäksi kalliita. Vaikka lapsesta kuinka välittäisi niin ei lapsen takia tarvitse vararikkoon mennä. Vaikkapa päivälliseksi tehdystä keitosta saa ennen suolaamista näppärästi varattua vauvallekin vähän soseutettavaksi.
Perusasioihin perustuva, konstailematon lastenkasvatus (niin henkisessä kuin fyysisessäkin mielessä) on varmasti tapa joka ei voi mennä pieleen. Neuvolasta, etenkin niiltä vanhan koulun kasvattamilta “tädeiltä”, saa varmasti loistoneuvoja lastenkasvatukseen ja ruokkimiseen. Hyviä neuvoja saa myös muilta äideiltä ja isiltä, sellaisilta ainakin, joilla on hyvinvoivat lapset!
27. heinäkuuta 2007 kello 9.59
“Nöyristelyssäni menen niinkin pitkälle että uskon lääkärin tietävän enemmän omien sairauksieni hoitamisesta kuin minä!”
No hohhoijjaa. Jos äitini olisi uskonut terveyskeskuslääkärin varmaa tietoa pikkusiskoni sairauden hoidosta, olisi siskoni kuollut astmakohtaukseen jo puolivuotiaana. Onneksi äitini kaasujalka oli tarpeeksi raskas keretäkseen ajoissa sairaalan ensiapuun…
Terve järki mukaan kaikkeen toimintaan. Terve epäilys on paikallaan kaikissa asioissa. Heikkoja hetkiä sattuu kaikille ammattilaisille. Vai voiko joku sanoa käsi sydämellä, ettei koskaan tee virhettä omassa työssään? Lääkäritkin ovat ihmisiä.
Kaisa kommentoi tuolla ylempänä tuttujen lasten alipainosta ja kynien järsimisestä. Veikkaisin, että kysymys on muustakin kuin kasvissyönnistä… Sanoisin myös, että kasvissyöjät ovat keskimäärin paljon tarkemmin selvillä siitä, miten tasapainoinen ruokavalio koostetaan. Kaikki kasvissyöjät eivät sitäpaitsi syö, tai edes pysty syömään, tofua tai soijatuotteita ja silti pystyy hankkimaan proteiininsa.
14. elokuuta 2007 kello 23.07
Jos vielä palataan tuohon neuvola-arkeen; odottaessani esikoistani, joka syntyi alkuvuodesta 1990, kävin sekä äitiysneuvolakäynneillä että lasten neuvolakäynneillä mieheni kanssa, mieheni kahden pienen lapsen kanssa.
Hieman ennen laskettua aikaa neuvolan täti vasta hätääntyen totesi, että mieheni lapset eivät ole biologisia lapsiani, joten raskauteni on ensimmäiseni. Ja aloitti valistuksen normaalista raskaudesta ja synnytyksestä.
Oletus kuitenkin oli, että koska vanhempien lasten neuvolakäynneillä käyn, olen heidän äitinsä. Ja raskauteni on kolmas, johon ei nyt sen kummemmin tarvitse kiinnittää huomiota….
17. elokuuta 2007 kello 10.14
Itse hellyin nähdessäni ulkomaalaissyntyisen isän pienen tyttärensä kanssa neuvolan odotushuoneessa leikkimässä. Isä vaikutti silmin nähden ylpeältä tyttärestään ja leikin tiimellyksessä vilkuili kulmiensa alta minua, että huomaanko miten hauskoja oivalluksia tyttö suustaan päästelee. Minä nieleskelin kyyneleitä ja katselin lattiaa. Yliherkkyyteni saattoi johtua alkuraskauden hormoonimyllerryksestä, mutta myös siitä, että en tiedä mitään niin herttaista näkyä kuin isän, joka on ylpeä lapsestaan. En tiedä miksi lastensa kanssa hääräävät äidit eivät herätä minussa niin voimakkaita tunteita. Kyyneleitä nieleskellessäni huomasin neuvolan seinällä perheväkivallasta varoittavan julisteen, jossa oli iso miehen kasvokuva. Vastaanotolla terveydenhoitaja kyseli minulta mieheni mahdollisesta väkivaltaisuudesta. Kukaan ei puhunut niistä tupakoivista raskaana olevista naisista. Eikä näkynyt julisteita itseään piikittävistä narkomaaniäideistä. Äitien väkivaltaisuudesta ei hiiskuttu. Tuon visiitin jälkeen en näe kovin yllättävänä, että miehet eivät vie lapsiaan neuvolaan. Harmi.
17. elokuuta 2007 kello 20.17
Kiitos Milla asiallisesta viestistäsi. Olit houmannut ilmion jota minäkin olen suomalaisessa yhteiskunnassa jo pitkään ihmetellyt: Väkivallan ja erityisesti parisuhdeväkivallan “henkilöimisen” mieheen. Kun katselee esimerkiksi vain muutaman viime viikon tapahtumia, niin herää kysymys, mikis vain miesten väkivaltaisuudesta puhutaan ja miksi esim. neuvolassa kysellään vain miesten väkivaltaisuudesta ikään kuin nainen 7 äiti ei voisi olla väkivaltainen.
Tässä miesten vastuuttamis ja syyllistämis kampanjassa on kunnostautuneet erityisesti suomalaiset feministit.
Sirkka Perttu on yksi miehiä demonisoivan liikkeen pääarkkitehdeista Suomessa. Hän teki ministeriön projektipäällikkönä selvityksen, jossa hän suositteli, että neuvolakäynneille ei otettaisi miehiä mukaan, jotta miehen väkivaltaisuudesta olisi helpompi puhua äidin kanssa.
Tämä Perttuhan on laatinut monisivuisen kaavakkeen, jolla vain äideiltä kysellään isien väkivaltaisuudesta. Iseiltä ei kysytä mitään.
Siltikin STM:n tiedotteessa vuodelta 2005 puhutaan “Uusi lomake auttaa työntekijöitä parisuhdeväkivallan seulonnassa neuvolassa”, no ilmeisesti parisuhdeväkivlata tarkoittaa samaa kuin miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa.
STM:n tiedotteesta:
“Terveydenhuoltohenkilöstö tarvitsee koulutusta ja rohkeutta, jotta he osaavat ottaa parisuhdeväkivallan luontevasti esille neuvolan asiakkaiden kanssa. Kun terveydenhoitajat ja kätilöt harjaantuvat kysymään parisuhdeväkivallasta, asia muuttuu luonnolliseksi osaksi naisen ja lapsen terveyden ja hyvinvoinnin seurantaa. Työn helpottamiseksi koko maassa otetaan käyttöön yhtenäinen seulontalomake. Lomake auttaa vaikean asian ottamista puheeksi ja takaa, että kaikilta naisilta kysytään väkivallasta samat kysymykset riippumatta siitä, onko työntekijällä herännyt epäilyksiä väkivallasta. Lomakkeen käyttäminen myös viestii naisille, että väkivallasta on hyväksyttävää puhua ja että tukea on tarjolla.”
Kun tuota lukee, niin käy selväksi, että neuvolassa käyjällä tarkoitetaan naisia, ja että neuvolassa käyjäksi oletetaan automaattisesti nainen. Siksi ei pidä ihmetellä, jos isät neuvolassa ovat harvinaisuus, ja että jos isä käy siellä, ei henkilöstä osaa heitä kohdata / kohdella asiallisesti.
18. elokuuta 2007 kello 23.05
Kannattaisiko sun Hän-mies perustaa oma blogi, kun oli aihe mikä tahansa niin aina sinä saavut sinne kirjoittamaan tuota “suomalaiset feministit sitä ja tätä” - juttua. Neuvolat ovat siksi niin naiskeskeisiä, koska nainen on raskaana ja nainen imettää ja siksi useimmiten hoitaa lasta lapsen ensimmäiset kuukaudet. Lasten isillä ei aina ole mahdollista kulkea mukana näillä käynneillä, mutta tämä naiskeskeisyys alkaa murtua, kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä. Työntekijöinä naiset sen sijaan säilynevät neuvoloissa; montaa miestä kun kyseinen työ ei varmaankaan kiinnosta.
Neuvoloissa ei ole päihdeäideistä julisteita luultavasti siksi, että näitä edes saataisiin käymään neuvolassa. Päihdeäitien pakkohoidosta on ollut puhetta, mutta se vaatii todennäköisesti lain, joten siitä sitten vain kirjoittamaan kansanedustajille. Myöskin äitien masennusta ja muita mielenterveysongelmia kartoitetaan, koska tiedetään että alle 2-vuotiaiden lasten murhissa tekijä on yleensä äiti. Onneksi lapsensurmat eivät ole Suomessa mitenkään yleisiä.
Parisuhdeväkivalta koskettaa myös lapsia, joten siksi neuvola on hyvä paikka kartoittaa sitä. Jos kysytään parisuhdeväkivallasta, olisi nimenomaan hyvä, ettei kumppani ole paikalla. Tällöin toki myös isän pitäisi käydä joskus neuvolassa yksin, mutta moniko mies saapuisi paikalle.
Täälläkin on monet miehet kertoneet, että neuvolakäynneistä kyllä selviää ja toisaalta miten neuvolakulttuuri ikinä muuttuu, jos siellä ei käy lasten isät. Toivottavasti tämä blogi innoittaa neuvolatyöntekijöitä kiinnittämään lisähuomiota isiin.
20. elokuuta 2007 kello 19.58
She-male: “Kannattaisiko sun Hän-mies perustaa oma blogi, kun oli aihe mikä tahansa niin aina sinä saavut sinne kirjoittamaan tuota “suomalaiset feministit sitä ja tätä” - juttua.”
Kiitoksia vinkistä, She-Male, mutta minulla ei taitaisi riittää aika tuollaisen oman blogin pyörittämiseen, mutta pistetään harkintaan kuitenkin. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa.
Se minua kuitenkin ihmetyttää, miksi sinä haluat vaientaa avoimen kansaiskeskustelun ja työntää jotkin kirjoittajat syrjään, niin kuin tuossa minun kohdallani ehdotat?
Kun esimerkiki kirjoitin tuosta Sirkka Pertun laatimasta neuvolakaavakkesta josta vain naisilta kysellään miehen väkivaltaisuudesta ja mieheltä 8isältä) ei kysytä mitään, niin kirjoitan vallitsevasta TOSIASIASTA. Tämä ei ole mitään tarinaa ja legendaa.
Samanen Sirkka Perttu (feministi) on saanut oikein EU-rahaa miesten väkivaltaisuuden tutkimiseen ja esille nostamiseen. On se kumma, että kun näitä yksipuolisia tutkimuksia ja miesten demonisointeja kritisoi niin heti ollaan närkästyneitä. Eiköhän, kun katsellaan viimeaikojen tapahtumia, olisi ollut hiukan syytä tutkia myös naisten (äitien) väkivaltaisuutta, vai oletko eri mieltä, She-Male?
“Neuvolat ovat siksi niin naiskeskeisiä, koska nainen on raskaana ja nainen imettää ja siksi useimmiten hoitaa lasta lapsen ensimmäiset kuukaudet. Lasten isillä ei aina ole mahdollista kulkea mukana näillä käynneillä, mutta tämä naiskeskeisyys alkaa murtua, kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä.”
Nämä naisten biologiset tosiasia eivät kuitenkaan ole mikään syy väheksyä isejä ja jättää heidät huomiotta, kun he sinne neuvolaan tulevat. Ja miksi se on muka niin, että isit vain tulisvat mukaan neuvolaan. Eikö isä voisi joskus käydä ihan yksinkin siellä neuvolassa lapsen kanssa?
“Työntekijöinä naiset sen sijaan säilynevät neuvoloissa; montaa miestä kun kyseinen työ ei varmaankaan kiinnosta.”
Työntekijän sukupuoli ei siltikään saa vaikuttaa siihen kuinka asiakasta kohdellaan, vaan kaikki asiakkaita on kohdeltava asiallisesti ja tasa-arvoisesti. Näin ei nyt ole.
“Neuvoloissa ei ole päihdeäideistä julisteita luultavasti siksi, että näitä edes saataisiin käymään neuvolassa.”
Aha, mutta väkivaltaisten miesten kuvia on OK pitää seinillä. Ja tämä auttaa isejä käymään neuvolassa enemmän kuinka?
“Päihdeäitien pakkohoidosta on ollut puhetta, mutta se vaatii todennäköisesti lain, joten siitä sitten vain kirjoittamaan kansanedustajille.”
Vuosittain päihdeongelmaisille äideille syntyy arviolta noin 3 600 lasta. Suomessa syntyy vuositain n. 600-650 sikiöaikana alkoholille altistunutta lasta. Tutkimusten perusteella voidaan karkeasti arvioida, että raskaana olevista naisista ainakin 3–5 % ja korkeimpien arvioiden mukaan kuusi prosenttia käyttää alkoholia yli riskirajan (yli 10 alkoholiannosta viikossa tai yli 5 annosta päivässä). ämän perusteella on arvioitu, että vuosittain 3600 – 6000 sikiötä on vaarassa vaurioitua päihteiden takia. (Wikipedia - FAS).
FAS lapsia syntyy vuosittain noin 80 ja lievempää muotoa FAE syntyy noin 150 lasta vuosittain. Viime aikoina on myös ehdotettu FAS:n tilalle tuottamuksellisuuden kuvaamiseen termiä “fetal alcohol abuse syndrome” FAAS kuvaamaan sitä että vakava lapsen kehitysvamma on sikiön kemiallisen pahoinpitelyn seurausta.
Joten pakkohoidolle olisi tosiaankin tarvetta. Miksi muuten tuputat minulle tuota kansanedustajille kirjoittamista? Eikö jo edellä kuvatun perusteella tämä asia ole vähän jokaisen asia, myöskin kansanedustajien. Tietoa on kyllä tarjolla, jos sitä vain halutaan vastaanottaa.
“Myöskin äitien masennusta ja muita mielenterveysongelmia kartoitetaan, koska tiedetään että alle 2-vuotiaiden lasten murhissa tekijä on yleensä äiti. Onneksi lapsensurmat eivät ole Suomessa mitenkään yleisiä.”
Tämä pitää paikkansa.
“Parisuhdeväkivalta koskettaa myös lapsia, joten siksi neuvola on hyvä paikka kartoittaa sitä. Jos kysytään parisuhdeväkivallasta, olisi nimenomaan hyvä, ettei kumppani ole paikalla.”
Niin, totta kai se on hyvä ettei kumppani (mies) ole paikalla, kun hänen väkivaltaisuudesta kysellään. Parisuhdeväkivalataan kuuluu myös naisten (äitien) tekemä väkivalta. Miksi tätä ei kartoiteta ja kysellä esim. isältä? No tähän hän on syynä juuri “Sirkka Perttujen” kaltaisten feministien valheelinen väittämä, ettei nainen (äiti) voi olla väkivlatainen, siksi sitä ei edes tarvitse tutkia. Totuus on kuitenkin hiukan karupi.
“Tällöin toki myös isän pitäisi käydä joskus neuvolassa yksin, mutta moniko mies saapuisi paikalle.”
Isien pitäisi käydä enemmän kuin “joskus” neuvolassa yksin, tai lapsen kanssa, jotta myös mieheltä voidaan kysyä esim. äidin väkivaltaisuudesta. Samanliset kartoituskaavakkeet miehille, kuin mitä Perttu on tehnyt naisille.. Miksi epäilet, ettivät miehet sinne neuvolaan meinisi?
“Täälläkin on monet miehet kertoneet, että neuvolakäynneistä kyllä selviää ja toisaalta miten neuvolakulttuuri ikinä muuttuu, jos siellä ei käy lasten isät. Toivottavasti tämä blogi innoittaa neuvolatyöntekijöitä kiinnittämään lisähuomiota isiin.”
Minua on usein ihmetyttänyt se, kuinka isyys otetaan aina esille suhteessa äitiyteen. Välillä tuntuu jopa siltä, että isien vastuista, oikeuksista ja isyyden luonteesta ei voi puhua lainkaan suhteuttamatta niitä ensin äiteihin ja äitiyteen. Samaan aikaan erilaiset lehdet ja kirjat pursuavat äitiyttä ilman, että isyyttä tuskin mainitaan. Kärjistetysti tuntuu, että vanhemmuuteen liittyvissä kysymyksissä isä ei voi olla koskaan itsenäinen – isä voidaan määritellä ainoastaan äidin kautta.
Simo Mikkonen on kirjoittanut kirjaarvostelun kirjasta: Aalto, Ilana; Kolehmainen, Jani (toim.): Isäkirja. Mies, vanhemmuus ja sukupuoli. Vastapaino. Tampere 2004, ja kertoo seuraavaa:
“Kirjan toisessa osassa huomio kiinnitetään sukupuolten välisiin suhteisiin vanhemmuuden osalta. Sevónin ja Huttusen artikkelissa huomioni kiinnittyi väitteeseen, että neuvolajärjestelmämme Suomi olisi jaetun vanhemmuuden keulakuvamaita. (s. 136) Omat kokemukseni ovat osoittaneet varsin toista – äitiyttä korostetaan äitiysneuvolajärjestelmässämme varsin huomattavasti. Isän läsnäoloon ei toki suhtauduta nurjasti, mutta käytännössä valtaosa ohjeista ja puheesta suunnataan äitiin. Käytäntö on minun kokemusteni mukaan enemmän ”isät voivat sitten istua tuolla takana” –tyyppistä, kuin jaettua vanhemmuutta korostavia.
Sevón ja Huttunen löytävät isien ja äitien kokeman vanhemmuuden välillä varsin merkittävän eron. Äidit korostivat isyyttä toissijaisena vanhemmuutena ja painottivat äidin ja lapsen välistä ainutlaatuista suhdetta. (s. 163) Uskaltaisinkin väittää, että tässä on yksi suuri este tiellä tasa-arvoiseen ja jaettuun vanhemmuuteen. Kun puhutaan siitä, että miehet eivät osallistu tai vetäytyvät haluaisin itse nähdä asian myös joskus esitettynä toisinpäin – isille ei anneta mahdollisuutta. Korostamalla äitiyden erityisluonnetta, äitiyden ensisijaisuutta, sekä äidin ja lapsen jonkinlaista maagista suhdetta työnnetään samalla isä toissijaiseen asemaan, perheen varavanhemmaksi.”
:
Juuri tätä on Suomalainen neuvolakäytäntö: “isät voivat istua tuolla takana”, äiityden erityisyyden korostamista ja isän asettamista toissijaiseen asemaan, perjheen varavanhemmaksi.
20. elokuuta 2007 kello 21.45
“kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä.” Missä tässä lauseessa kirjoitan, että isällä on tässä joku muu mukana itsensä ja lapsensa lisäksi?
Naisten väkivaltaisuutta en ole kieltänyt, mutta en nyt tekisi niin suoraa johtopäätöstä, että kaikki naiset ja äidit ovat väkivaltaisia tämän Espoon tapauksen perusteella. Viime viikonloppuna taisi kaikki tapot olla miesten tekemiä, mutta en tästäkään teksisi johtopäätöstä, että kaikki miehet ovat väkivaltaisia. Tällainen yleistys on iltapäivälehtitasoista populismia.
Jaa miksi kansanedustajille pitäisi kirjoittaa päihdeäideistä? Pakkohoito käsittääkseni edellyttää lainsäädäntöä, jota ei ole olemassa eikä asia kai ole edes tapetilla. Kansanedustajat säätävät lait, joten siksi heitä pitäisi asiasta muistuttaa. Kansanedustajilla on miljoona muutakin asiaa mietittävänä, joten siksi itselle tärkeitä asioita pitää lobata.
Isän ja äidin roolit ovat joka perheessä erilaiset, mutta jotain samanlaista niissä on havaittavissa vauvan kehitysvaiheista johtuen. Äidin rooli on tärkeä erityisesti vauvan ensimmäisten 6 kk aikana, jolloin äiti on yleensä kotona imetyksen takia. Äiti saattaa myös aluksi sitoutua vauvaan syvemmin, kantaahan hän tätä 9 kk. Vauva myös kiinnittyy äitiin ensimmäisinä kuukausina ja aluksi äiti usein tunteekin vauvan parhaiten. Jos edes nämä perusasiat eivät ole tiedossa ennen vauvan syntymää, isä saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Mustasukkaisuus (molemminpuolin) on täysin normaali tunne, mutta jos vanhemmat eivät kykene komminikoimaan keskenään, ollaan heikoilla jäillä. Vauvahan alkaa sitten ottaa irtiottoja aluksi äidistä ja tulee isää kohti ja sitten molemmista vanhemmista.
Onko sinulle itse kokemusta neuvolan syrjivistä asenteista ja isyyden mitätöinnistä? Useimmat tuntemani perheet (oma mukaanlukien) voivat erittäin hyvin, koska vanhemmat keskustelevat keskenään. Miehiä on kohdeltu neuvolassa pääasiassa asiallisesti; kemiat eivät vain kaikkien kanssa toimi, eikä sitä pidä automaattisesti tulkita syrjinnäksi. Valtaosa tuttavamiehistä ei kyllä ole hoitanut lasten neuvolareissuja kuin satunnaisesti. Tämä johtuu siitäkin, että useimmat käyvät päivällä töissä, joten neuvolaan ei pääse, jos ei hoida lapsia kotona. Useimmat isät kuitenkin ovat töissä eivätkä hoitovapaalla. Siksi minusta on oletettavampaa, että miehet käyvät neuvolassa satunnaisesti.
Isä määritellään äidin kautta, jos hän itse suostuu tähän.
Ja vielä yksi huomio: Suomessakaan ei ole kaukana se aika, jolloin naiset olivat kotona hoitamassa lapsia ja isät tekivät töitä ja saattoivat olla hyvinkin vähän tekemisissä lastensa kanssa. Siten ei ole ihme, että isyys ja ylipäänsä vanhempien roolit voivat olla vähän hakusessa ja isää pidetään kakkosvanhempana nimenomaan lastenhoidossa. Vastaavasti perheen äidin ansiotuloja pidetään automaattisesti kakkostuloina, koska aiemmin oli mahdotonta, että nainen tienaisi miestä enemmän.
20. elokuuta 2007 kello 23.03
She-male: “kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä.” Missä tässä lauseessa kirjoitan, että isällä on tässä joku muu mukana itsensä ja lapsensa lisäksi?”
Arvoisa She-Male,
Lauseen alkuosa viestii, että mukana on myös äiti. Kannattaisi lainata kokolause, jonka kirjoitit. Se kuului näin:
“Lasten isillä ei aina ole mahdollista kulkea mukana näillä käynneillä, mutta tämä naiskeskeisyys alkaa murtua, kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä.”.
Siis kirjoitit että lasten isillä ei ole mahdollisuutta KULKEA MUKANA. Kun tuon lukee, niin minä luen sen kyllä kulkea äidin mukana.
Kysyn vielä, kun et vastannut, että onko tarkoituksesi vaientaa avoin kansalaiskeskustelu passittamalla minut johonkin omaan blogiin?
Lisäksi kysyisin, kun en tuota nimimerkkiäsi “She-Male” tunnista että mihin kirjoituksiini viittaat kun viestissäsi sanot näin:
“oli aihe mikä tahansa niin aina sinä saavut sinne kirjoittamaan tuota “suomalaiset feministit sitä ja tätä” - juttua.””?
“Naisten väkivaltaisuutta en ole kieltänyt, mutta en nyt tekisi niin suoraa johtopäätöstä, että kaikki naiset ja äidit ovat väkivaltaisia tämän Espoon tapauksen perusteella. Viime viikonloppuna taisi kaikki tapot olla miesten tekemiä, mutta en tästäkään teksisi johtopäätöstä, että kaikki miehet ovat väkivaltaisia. Tällainen yleistys on iltapäivälehtitasoista populismia.”
En viitannut pelkästään tuohon Espoon tapahtumaan, mutta yhtä kaikki, en minäkään väit että kaikki naiset olisivat väkivalataisia. Mutta sen väitän, että naisten ja äitien väkivaltaisuus on edelleen vaiettu asia, tabu. Mutta tosiaan, yleistyksiä pitää välttää.
Jätät kuitenkin vastaamatta siihen miksi neuvoloissa kartoitetaan vain miesten väkivaltaisuutta. Miksi naisten väkivaltaisuutta ei tutkita samalla lailla?
“Jaa miksi kansanedustajille pitäisi kirjoittaa päihdeäideistä? Pakkohoito käsittääkseni edellyttää lainsäädäntöä, jota ei ole olemassa eikä asia kai ole edes tapetilla. Kansanedustajat säätävät lait, joten siksi heitä pitäisi asiasta muistuttaa. Kansanedustajilla on miljoona muutakin asiaa mietittävänä, joten siksi itselle tärkeitä asioita pitää lobata.”
Toki pitää kirjoittaa kansanedustajille, mutta miksi kirjoitat niin että kehoitat MINUA kirjoittamaan kansanedustajille, ikään kuin minä olisin ainoa henkiläö joka on aiheesta huolestunut? Kirjoitat: “joten siitä sitten vain kirjoittamaan kansanedustajille.” Eikö aihe kiinnosta sinua?
Toki pakkohoito edellyttää nykyisin vallitsevaan tilanteeseen nähden uutta lainsäädäntöä. Mutta soisi niitä kansanedustajia muistuttavan muidenkin henkilöiden kuin vain minun. Minä kyllä hoidan oman osuuteni.
“Isän ja äidin roolit ovat joka perheessä erilaiset, mutta jotain samanlaista niissä on havaittavissa vauvan kehitysvaiheista johtuen. Äidin rooli on tärkeä erityisesti vauvan ensimmäisten 6 kk aikana, jolloin äiti on yleensä kotona imetyksen takia. Äiti saattaa myös aluksi sitoutua vauvaan syvemmin, kantaahan hän tätä 9 kk. Vauva myös kiinnittyy äitiin ensimmäisinä kuukausina ja aluksi äiti usein tunteekin vauvan parhaiten. Jos edes nämä perusasiat eivät ole tiedossa ennen vauvan syntymää, isä saattaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi.”
Mitkä perusasiat? Ei äiti ole “synnynninen” vanhempi, vaan myös äiti oppi vanhemmuuden. Hän vain vaikuttaa “paremmalta” / “oppineemmalta” kun on tuon lapsen kanssa enemmän silloin kun lapsi on pieni. Olen tähän ehdottanut jo tässä keskustelussa (muistaakseni) erästä mallia, en jaksa sitä kovin laajasti enään uudelleen esitellä, mutta lyhyesti:
1. Isyysloma yhtä pitkäksi kuin äitiysloma. isyysloma alkamaan samaan aikaan kuin äitiysloma, jotta MOLEMMAT vanhemma täyvät saman prosessin läpi yhtäaikaa. Toiki mies ei voi imettää, mutta voi olla läsnä tilanteessa jne.
2. Vanhempain vapaa on jaettava kiintiöidysti 1/3 äidille, 1/3 isälle ja 1/3 voisi perhe päättä itse kuinka sen käyttää.
3. Vanhemmuuden kustannukset yhteiskunnan maksettaviksi. Näin ei työnantajilla ole mitään syytä syrjiä kumpaakaan sukupuolta, kun vanhemmuuden kustannukset eivät tule työnantajan piikkiin.
Oletko, She-Male, erimieltä?
“Onko sinulle itse kokemusta neuvolan syrjivistä asenteista ja isyyden mitätöinnistä?”
On.
“Miehiä on kohdeltu neuvolassa pääasiassa asiallisesti; kemiat eivät vain kaikkien kanssa toimi, eikä sitä pidä automaattisesti tulkita syrjinnäksi.”
Jos kemiat ei toimi, on “neuvolantäti” vaihdettava, vai pitäisikö mies vaihtaa? Minun tuttavapiirin miehiä on osaa kohdeltu asiallisesti ja osa on jätetty huomiotta. Miksi muuten jätit vastaamatta kysymykseeni, miksi
“Useimmat isät kuitenkin ovat töissä eivätkä hoitovapaalla.”
Hoitovapaa ei ole lakisäätienen velvoite, vaan vapaaehtoinen valinta.
“Isä määritellään äidin kautta, jos hän itse suostuu tähän.”
Suomessa koko perhepolitiikka on pelkkää äitiyspolitiikkaa, jossa naisen oikeudet ovat kaikkien muiden oikeuksien yläpuolella. isyyden huono arvostus johtuu pitkälti naisten asenteista isyyteen ei niinkään siitä, että miehiä ei isyys kiinnostaisi. Äitimyytin yksi varjopuolista on käsitys siitä, että naiset ovat automaattisesti parempia vanhempia ja siten naisilla on oikeus päättää siitä, millainen miehen isyys perheessä on.
Äitimyytin purkamiseen tarvittavia keinoja:
- vaikutetaan naisten asenteisiin suhteessa isyyteen, eli mies saa itse määritellä isyytensä ja luoda itsenäisesti suhteen lapseen ilman naisen välittäjän roolia
- Tunnustetaan se, että isyys on lapselle aivan yhtä tärkeää kuin äitiyskin
- isyyden tärkein tehtävä on luoda suoraan suhde lapseen omilla ehdoillaan, isyyden tärkein tehtävä ei ole äitiyden tukeminen. Äitiyden tukeminen kuuluu parisuhdeasioihin ei isyysasioihin
- Yhteiskunnan tulee luoda perhepolitiikkaa joka tukee kaikkia perheenjäseniä jokaisen yksilöllisistä tarpeista. Nykymuotoinen perhepolitiikka joka keskittyy pelkästään äitiyden tukemiseen pitää muuttaa. Äiti ei ole perhe vaan yksi perheen jäsenistä
- Isyyden asiantuntijuus sinne minne se kuuluukin eli miehille. Nainen ei voi olla isyyden asiantuntija niinkuin mieskään ei voi olla äitiyden asiantuntija
- Yhteiskunnallinen isyyskeskustelu on täysin sivuraiteilla kun keskustellaan siitä, että onko isyys tärkeää vai ei (esim. hedelmöityshoitokeskustelu). Pitäisi keskustella siitä, mitä voimavaroja isyydellä on tarjota lapselle.
Nämä muutokset ovat nimenomaan paljon naisten asenteista kiinni, halutaanko säilyttää äitimyytti vai uskaltavatko naiset tunnustaa, että isyys on oikeasti yhtä tärkeää kuin äitiyskin ja alkaa toimimaan tämän käsityksen mukaan
- Isyys on miesten asia.
“Siten ei ole ihme, että isyys ja ylipäänsä vanhempien roolit voivat olla vähän hakusessa ja isää pidetään kakkosvanhempana nimenomaan lastenhoidossa.”
Jos pyritään tasa-arvoon, niin ne eivät saa olla hakusessa. neuvoloiden yms. tahojen on otettava isät tasa-arvoisina ja tasaveroisina vanhempina vastaan, eikä apuvanhempana. Ja tuo isän pitäminen kakkosvanhempana ei koske vain tuota lastenhoitoa, vaan kokonaisuutena miehen vanhemmuutta. Se on valitettavasti vielä tämän päivän tilanne, mutta muutosta on havaittavissa, joskin hitaanlaisesti.
22. elokuuta 2007 kello 19.47
Siis kirjoitit että lasten isillä ei ole mahdollisuutta KULKEA MUKANA. Kun tuon lukee, niin minä luen sen kyllä kulkea äidin mukana.
— niin ja lause jatkui, että naiskeskeisyys alkaa murtua, kun miehet alkavat enemmän hoitaa lapsia ja näiden neuvolakäyntejä. No, en jaksa alkaa viilata pilkkua. Minulla ei ole mitään tarvetta vaientaa sinua tai ketään muutakaan, satuin vain lukemaan Hesarin keskusteluja ja olit usein äänessä - ja usein korostit tuota näkemystä, että feminismi on kaiken takana - mikä minusta on vähän yksinkertainen näkemys.(Keskustelujahan saa lukea ilman nimimerkkiä).
“Jätät kuitenkin vastaamatta siihen miksi neuvoloissa kartoitetaan vain miesten väkivaltaisuutta. Miksi naisten väkivaltaisuutta ei tutkita samalla lailla?”
Kuten jo sanoin, lastenhoito on aiemmin ollut äitien juttu ja neuvolat johonkin maailman aikaan olivat äitiysneuvoloita. Kaikki neuvolat eivät ole näköjään vielä havahtuneet siihen, että isätkin ovat nykyään aktiivisempia lastenhoitajia. Tämän takia neuvolat voivat jättää isiä huomiotta. Ja edelleen - huonot henkilökemiat eivät aina ole syrjintää, pitää osata erottaa nämä kaksi asiaa. Yhtälailla miesvaltaisilla yrityksissä naisasiakas voi kokea joutuneensa syrjinnän kohteeksi, mutta se voi olla myös sitä, että naisia ei yrityksessä usein käy. Ja neuvolathan ovat erittäin naisvaltainen työyhteisö, ja aiemmin myös asiakaskuntansa puolesta. Maailma ei muutu hetkessä ja siksi tällaisiin epäkohtiin pitää puuttua - ei kuitenkaan typerällä sukupuolten vastakkainasettelulla ja sillä asenteella, että kaikki on syrjintää (vrt. rasismi).
Tuo kansanedustajille kirjoittaminen oli vain vinkki, itse olen ollut siitä joihinkin yhteydessä silloin kun tämä päihdeäitiasia oli viimeksi julkisessa keskustelussa. Koska aihe kiinnostaa minua, vinkkasin sinua ja muita tätä keskustelua lukeavia. (Taidat olla hiukan herkkänahkainen, kun otat kaikki heitot jonkinlaisina syytöksinä).
Mitkä perusasiat? Ei äiti ole “synnynninen” vanhempi, vaan myös äiti oppi vanhemmuuden. Hän vain vaikuttaa “paremmalta” / “oppineemmalta” kun on tuon lapsen kanssa enemmän silloin kun lapsi on pieni.
— Vauvojen kehitys ei liity vanhempien välisen paremmuuteen. Esimerkkini koski imettävää äitiä; imetys on toki suositeltavaa. Tällöin luonnollisesti äiti oppii tuntemaan vauvan ehkä paremmin ja on vauvan näkökulmasta “ensihoitaja”. Tilanne on tietenkin eri, jos vauva on pulloruokinnalla ja isä ruokkii vauvan ja hoitaa tätä enemmän. Tällöin hän tuntee vauvaa hieman paremmin ja vauva kiinnittyy tähän. Tilanne alkaa sitten pikkuhiljaa muuttua, kun vauva alkaa liikkumaan jne. Vauvan kehitys on siis tarkoittamani perusasia, ei äidin “luonnollinen paremmuus”. Jos vastasyntynyttä vauvaa hoitaa eniten joku ulkopuolinen ihminen, vauva kiinnittyy tähän ja tämä tuntee vauvan parhaiten.
Nuo sinun ehdotuksesi (1-3) ovat ihan hyviä, mutta minusta isyyslomaa tai isän vanhempainvapaata ei pidä laittaa pakolliseksi, koska perheiden tilanne eroaa toisistaan ja siksi vapaaehtoisuus on tärkeintä. Rahatilanne voi monilla vaikuttaa asiaan eikä kaikki edes halua pitää isyys/vanhempainvapaata. Onhan työssäkäyvä hyvä isä myös.
Itse näen perhepolitiikan ja suomalaiset äidit hieman monipuolisemmassa valossa, mutta kuten olen moneen kertaan sanonut - aikaisemmin pelkästään äiti on hoitanut lapsen ja perheen ja asiat muuttuvat hitaasti. Ja koska asiat muuttuvat hitaasti, kyllä ne hetken aikaa ovat hakusessa (esim. tasa-arvo neuvolassa), näinhän se aina menee. Ei tämä ole mikään feministien salajuoni.
23. elokuuta 2007 kello 20.02
She-mail (She-male?): ” Minulla ei ole mitään tarvetta vaientaa sinua tai ketään muutakaan, satuin vain lukemaan Hesarin keskusteluja ja olit usein äänessä - ja usein korostit tuota näkemystä, että feminismi on kaiken takana - mikä minusta on vähän yksinkertainen näkemys.(Keskustelujahan saa lukea ilman nimimerkkiä).”
Miksi sitten avasit keskustelun näin: “Kannattaisiko sun Hän-mies perustaa oma blogi, kun oli aihe mikä tahansa niin aina sinä saavut sinne kirjoittamaan tuota “suomalaiset feministit sitä ja tätä” - juttua”, jos sinulla ei ole tarvetta vaientaa minua? Miksi tulet ilmoittamaan jälkeenpäin havainnoistasi ja vielä eri foorumilla? Miksi et osallistu silloin siihen keskusteluun vasta-argumenteilla, jos havaitset, että sinulla on huomauttamista kommentoinnistani? Saanen huomauttaa, että en ole tuonne “pääsivujen” keskusteluihin varsin pitkään aikaan juurikaan osallistunut. Alkoi kyllästyttämään siellä vallitseva sensuuri ja tekstien silpominen.
“
“Kuten jo sanoin, lastenhoito on aiemmin ollut äitien juttu ja neuvolat johonkin maailman aikaan olivat äitiysneuvoloita. Kaikki neuvolat eivät ole näköjään vielä havahtuneet siihen, että isätkin ovat nykyään aktiivisempia lastenhoitajia. Tämän takia neuvolat voivat jättää isiä huomiotta.”
Pahoittelen, jos tämä vaikuttaa jankuttamiselta, mutta et edeleenkään vastaa itse kysymykseen vaan kiertelet: Miksi neuvoloissa kartoitetaan vain miesten väkivaltaisuutta. Miksi naisten väkivaltaisuutta ei tutkita samalla lailla?
“Ja neuvolathan ovat erittäin naisvaltainen työyhteisö, ja aiemmin myös asiakaskuntansa puolesta. Maailma ei muutu hetkessä ja siksi tällaisiin epäkohtiin pitää puuttua - ei kuitenkaan typerällä sukupuolten vastakkainasettelulla ja sillä asenteella, että kaikki on syrjintää (vrt. rasismi).”
No kenen näihin epäkohtiin tulisi sitten puuttua, kun kyseessä on, niin kuin sanot, naisvaltainen työyhteisö? Kun minä yritän tässä nyt asiasta puhua, niin sinä pidät sitä typeränä sukupuolten vastakkainasetteluna ja jonain “asenteena” - ilmeisesti vääränä asenteena, mielestäsi?
“Nuo sinun ehdotuksesi (1-3) ovat ihan hyviä, mutta minusta isyyslomaa tai isän vanhempainvapaata ei pidä laittaa pakolliseksi, koska perheiden tilanne eroaa toisistaan ja siksi vapaaehtoisuus on tärkeintä. Rahatilanne voi monilla vaikuttaa asiaan eikä kaikki edes halua pitää isyys/vanhempainvapaata. Onhan työssäkäyvä hyvä isä myös.”
Aha, eli ovat ihan hyviä, mutta ei kuitenkaan. Äitiyslomako ja äitien vanhempain vapaa on hyvä olla lakisääteisiä ja “pakollisia”? Miten tämmöinen ajattelu edistää tasa-arvoa? Mielestäni esityksein on aimo harppaus tasa-arvoisempaan suuntaan. Naiset valittavat varsin yleisesti, kuinka lapsen saanti heikentää heidän työelämän tilannettaan jne. Nyt kun esitän siihen asiallista ja tasa-arvoista parannusta, niin se ei kelpaa. Jos näin on, niin sitten ei pitäisi myöskään valittaa, kun naista mahdollisesti syrjitään työhön ottotilanteessa, työvuosia on vähemmän ja ei kerry eläkettä eikä ihmetellä sitä miksi isät eivät hoida lapsia kun he ovat pieniä. Se onkin se raha, joka ratkaisee - mielestäsi - raha on siis tärkeintä, eikä esim. isä - lapsi -suhteen kehittyminen.
Vai onko takaajatuksenasi se, etä naisille täytyy jättä jokin valttikortti parisuhteen kariutumisen varalta, jolla lasten lähihuoltajuus “varmistetaan” äidille, kun voidaan vedota siihen, että äiti on hoitanut lasta pienenä kotona ja ollut 24/7 läsnä lapsen kanssa?
Jos näin on niin, niin silloin ei mennä tasa-arvoisempaan suuntaan. Miesten syrjintä lasten huoltajuusasioissa parisuhteen kariutuessa on nykyisin räikeää.
“Ja koska asiat muuttuvat hitaasti, kyllä ne hetken aikaa ovat hakusessa (esim. tasa-arvo neuvolassa), näinhän se aina menee.”
Jos tämä “asiat muuttuvat hitaasti” on asiallinen ja hyväksyttävä perustelu, niin sitä voi sitten käyttä myös tilanteisiin, joissa nainen kokee olevansa epätasa-arvoisessa asemassa - eikö niin?
24. elokuuta 2007 kello 8.49
Satuin lukemaan vanhoja keskusteluja näillä blogi-palstoilla ja näihin olisi ollut hieman myöhäistä vastata. Olisi ehkä pitänyt laittaa hymiö tuon blogi-kommenttini perään; minusta vain on huvittavaa, että feminismi kelpaa mielestäsi syypääksi lähes kaikkeen mikä sivuaa miestä ja naista.
Asiat ovat muuttuneet hitaasti ja muuttuvat edelleen myös silloin, kun on kyseessä naisten tasa-arvo. Se ei ole peruste vaan tosiasia; toki olisi suotavaa, että asiat muuttuisivat nopeammin, mutta realistisuus on hyvä säilyttää muutosvaatimuksissa. On eri asia tehdä suunnitelmia asioiden muuttamisesta ja hyväksyä se reunaehto, että muutos ei tapahdu hetkessä kuin keuhkota “asiat eivät saa olla hakusessa”.
Pakollinen vanhempainvapaa isille ei mielestäni ole realistinen, koska kaikilla isillä ei yksinkertaisesti ole halua sellaista pitää. Miten pakko edistää isä-lapsi-suhteen kehittämistä?
Minulle henk.kohtaisesti raha ei aja ihmissuhteiden edelle, mutta avaahan silmäsi, jos luulet, että kaikki muut ovat samaa mieltä. Kuuntele perusteluja sille, miksi perheen isä menee töihin lastenhoidon sijaan. Entäpä kuinka moni isä edes on halukas jäämään hoitamaan lapsia kotiin? Ei kannata lähteä ajamaan asioita sillä oletuksella, että kaikki ajattelevat samoin kuin sinä. Miksi pienten lasten isät tutkimusten mukaan tekevät eniten ylitöitä?
Ja tämä miesten haluttomuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin on eri asia kuin naisten syrjiminen työmarkkinoilla tai huoltajuuskiistat (toki liittyvät toisiinsa, mutta ei naisten syrjintää työmarkkinoilla ratkaista sillä, että jokaisen isän on pakko hoitaa tietty jakso lapsia kotona). Yhteiskunnan pitäisi maksaa työnantajan sijaan vanhemmuuden kulut, mutta jokaisella perheellä tulee olla valinnanvapaus lastenhoidon suhteen.
“Miksi naisten väkivaltaa ei tutkita samalla tavoin kuin miesten?” Tarkoitat ilmeisesti neuvoloita, joissa siis käy vain äitejä ja isiä. Äitien masentuneisuutta ym. kyllä jo kartoitetaan ja luulisi tähän liittyvän myös väkivaltaisuus (myös miestä kohtaan). Ehkäpä naisille ei siksi ole erikseen tehty kyselyä väkivaltaisuudesta. Näistä neuvoloissa ym. tapahtuneista epäkohdista pitää tietenkin puhua; en omasta mielestäni ole väittänyt muuta. Mielestäni vastakkainasettelu on kuitenkin hedelmätön lähtökohta tai se, että syrjintää nähdään sielläkin missä sitä ei ole.
Näissä minun mielipiteissäni ei taka-ajatuksena ole mitkään huoltajuuskiistat, jotka kääntyisivät automaattisesti naisten eduksi. Tällä heitolla kyllä haukuit väärää puuta.
24. elokuuta 2007 kello 20.25
She-male: “Satuin lukemaan vanhoja keskusteluja näillä blogi-palstoilla ja näihin olisi ollut hieman myöhäistä vastata. Olisi ehkä pitänyt laittaa hymiö tuon blogi-kommenttini perään; minusta vain on huvittavaa, että feminismi kelpaa mielestäsi syypääksi lähes kaikkeen mikä sivuaa miestä ja naista.”
OK - kiitos selvennyksestä. Pidän kuitenkin outona, jopa loukkavana, väitettäsi, että minun mielestäni feminismi kelpaa syypääksi lähes kaikkeen mikä sivuaa miestä ja naista. Tarkistin, esim. tämän keskustelun, enkä ollut puhunut feminismistä muuta kuin tuossa puheen vuorossani, jossa kerroin Sirkka Perun laatimista neuvolakaavakkeista joilla katoitetaan isien väkivaltaisuutta. Feminismistä on tässä puhuttu enemmän vasta kun sinä tulit mukaan keskusteluun. On totta, että muissa keskusteluissa olen puhunut feministeistä, ja se johtuu pää asiassa siitä, miksikä kuva feministeitä julkisuudessa on yleisesti muodostunut. on toki myönnettävä, että tämä kuva on muotoutunut muutamien ääripään feministien toimista ja sanomisista, mutta on toisaalta huomattava, etteivät “maltilliset” feministit ole näistä äärifeministien teeseistä sanoutuneet irti. Kummatkin toimivat feministi -nimikkeen alla, sekä äärifeministit, että maltilliset feministit. Sitten on vielä liuta ties mitä feministejä. Kai näillä jotain yhteistä on, kun kerta esiintyvät saman kattokäsitteen “feministi” alla?. Tästä voisin kirjoittaa paljonkin ja perustellummin, muuta en valitettavasti nyt jaksa. Eikä tuo puheenvuoro välttämättä sopisi tähän blogiin.
“On eri asia tehdä suunnitelmia asioiden muuttamisesta ja hyväksyä se reunaehto, että muutos ei tapahdu hetkessä kuin keuhkota “asiat eivät saa olla hakusessa”.”
No mitä suunitelmia olet kuullut olevan olemassa isien aseman parantamisessa esim. näiden neuvolakäytäntöjen suhteen ja vaikkapa huoltajuusasioiden suhteen? Vai eikö niitä suunitelmia kenties ole edes olemasakaan, kun ei ole edes tunnistettu ja tunnustettu, että ongelmia olisi olemassa näiden suhteen?
“Pakollinen vanhempainvapaa isille ei mielestäni ole realistinen, koska kaikilla isillä ei yksinkertaisesti ole halua sellaista pitää. Miten pakko edistää isä-lapsi-suhteen kehittämistä?”
Minä en ole puhunut pakosta, vaan kiintiöinnistä. Pitäisi olla edes MAHDOLLISUUS pitää niitä isyyslomia ja vanhempainvapaata. Ja jos ajatellaan asiaa tasa-arvon kannalta, tulisi isyysloman olla yhtä pitkä kuin äitiysloman.
“Minulle henk.kohtaisesti raha ei aja ihmissuhteiden edelle, mutta avaahan silmäsi, jos luulet, että kaikki muut ovat samaa mieltä.”
Samma mieltä kuin mitä?
“Kuuntele perusteluja sille, miksi perheen isä menee töihin lastenhoidon sijaan.”
Kuka näitä perusteluja esittää? isätkö vain? Vai onko kenties äidit mukana?
“Entäpä kuinka moni isä edes on halukas jäämään hoitamaan lapsia kotiin?”
Onko iseiltä / tulevilta iseiltä kysytty tätä?
“Ei kannata lähteä ajamaan asioita sillä oletuksella, että kaikki ajattelevat samoin kuin sinä.”
Kaikki eivät tietenkään ajattel samoin, kuin minä, mutta onko tämä perustelu sille, että asioita ei voisi lähteä ajamaan esimerkiksi juuri sillä tavalla kuin esitän? Vai onko sinulla esittää parempi vaihtoehto? Mikä se on?
Minä olen eri mieltä useastakin asiasta, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ja mitä asioita siellä ajetaan. Miksi niitä ajetaan, vaikka minä olen eri mieltä?
Eivät kaikki ole kaikista asioista samaa mieltä. Jos vaatimuksena on se, että kaikkien pitää olla samaa mieltä asiasta, ennen kuin asiaa lähdetään ajamaan eteenpäin, niin tämä yhteiskunta pysähtyy siihen paikkaan.
“Miksi pienten lasten isät tutkimusten mukaan tekevät eniten ylitöitä?”
Minusta he toteuttavat erästä vanhemmuuden muotoa (jolle ei kylläkään tunnustusta anneta), eli he huolehtivat koko perheen perushyvinvoinnin edellytyksistä, eli siitä että on katto pään päällä, ruokaa pöydässä jne.
Onko sinulla jokin muu selitys?
“Ja tämä miesten haluttomuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin on eri asia kuin naisten syrjiminen työmarkkinoilla tai huoltajuuskiistat (toki liittyvät toisiinsa, mutta ei naisten syrjintää työmarkkinoilla ratkaista sillä, että jokaisen isän on pakko hoitaa tietty jakso lapsia kotona).”
Aha. No miksi sitten Naisiasialiitto Unioni käyttää tätä perustelunaan (mm. naisten syrjintää työmarkkinoilla), kun haluaa että isät jäisivät enemmän kotiin hoitamaan lapsia? Samainen Naisasialiitto Unioni kuitenkin lausunnossaan toisaalta kritisoi sitä että isien vanhempainpäivärahan korottamista prosentuaalisesti suuremmaksi, kuin naisilla.
Mikä on sinun “selityksesi” väittämällesi miesten haluttomuudelle jäädä hoitamaan lapsia kotiin?
“Yhteiskunnan pitäisi maksaa työnantajan sijaan vanhemmuuden kulut, mutta jokaisella perheellä tulee olla valinnanvapaus lastenhoidon suhteen.”
Kyllä, näin olisi tietysti paras. Mutta työssäkäyvän vanhemmuus on samalla “korotettava” yhtä arvokaaksi, kuin kotiin jäävän vanhemmuus, eikä tästä kotiin jäännistä saa muodostua “asetta” (niin kuin nyt on), jolla mahdollisen parisuhteen kariutumisen myötä yksinhuoltajuus tai lähvanhemmuus annetaan automaattisesti sille joka on ollut kotona silloin kun lapset ovat olleet pieniä.
““Miksi naisten väkivaltaa ei tutkita samalla tavoin kuin miesten?” Tarkoitat ilmeisesti neuvoloita, joissa siis käy vain äitejä ja isiä.”
No tarkoitan tuotakin, mutta en pelkästään sitä, vaan ihan yleisesti, miksi naisten väkivaltaa miehiä ja lapsia kohtaan ei tutkita ja kartoiteta? Naisia kohtaavaa väkivaltaahan on jo monen kyselytutkimuksen voimin tutkittu, mutta ei toisinpäin. Miksi?
“Äitien masentuneisuutta ym. kyllä jo kartoitetaan ja luulisi tähän liittyvän myös väkivaltaisuus (myös miestä kohtaan). Ehkäpä naisille ei siksi ole erikseen tehty kyselyä väkivaltaisuudesta.”
Luulisi? Et siis tiedä onko kysytty vai ei? Eikä niitä kyselyjä pidä suorittaa vain naisille vaan myös potentiaalisille väkivaltaisuuksien kohteillle - miehille ja lapsille. Ihan niin kuin esim. neuvolassa nyt tehdään, eli kysellään isän mahdollisesta väkivaltaisuudesta.
“Näistä neuvoloissa ym. tapahtuneista epäkohdista pitää tietenkin puhua; en omasta mielestäni ole väittänyt muuta.”
Et olekaan väittänyt. Olen samaa mieltä kanssasi, että pitää puhua. Nyt vain herää kysymys puhuvatko oikeat henkilöt, jos ajatellaan sitä että pitäisi jotain muutoksia saada aikaan. Päättäjien ja johtavien virkamiesten pitäisi puhua, ja meidän sitten kommentoida heidän puheitaan. Mutta kun ei oikein kuulu tuo päätäjien puhe tääne. ilmeisesti on niin, ettei siellä näistä asioista sittenkään puhuta.
“Mielestäni vastakkainasettelu on kuitenkin hedelmätön lähtökohta tai se, että syrjintää nähdään sielläkin missä sitä ei ole.”
Samaa mieltä kanssasi.
“Näissä minun mielipiteissäni ei taka-ajatuksena ole mitkään huoltajuuskiistat, jotka kääntyisivät automaattisesti naisten eduksi. Tällä heitolla kyllä haukuit väärää puuta.”
OK - pidä kiinni tuosta mielipiteestäsi, myös jatkossa.
Vallitseva tilanne yhteiskunnassa kuitenkin valitettavasti on se, että tuota seikkaa - että äiti on useimmin lapsen kanssa kotona kun lapsi on pieni - käytetään yleisesti “aseena” lasten lähihuoltajuuden saamiseen jos parisuhdekariutuu. Tätä on ihan turha kiistää.
25. elokuuta 2007 kello 20.19
”No mitä suunitelmia olet kuullut olevan olemassa isien aseman parantamisessa esim. näiden neuvolakäytäntöjen suhteen ja vaikkapa huoltajuusasioiden suhteen? Vai eikö niitä suunitelmia kenties ole edes olemasakaan, kun ei ole edes tunnistettu ja tunnustettu, että ongelmia olisi olemassa näiden suhteen?”
* Niin, minä en ole sosiaalialalla töissä enkä ole edes aktiivisesti etsinyt aiheesta tutkimustietoa; en tiennyt, että minun olisi pitänyt valmistautua huolellisemmin osallistuessani tällaiseen nettikeskusteluun… Sinulla on hieman aggressiivinen keskustelutyyli, koska tässä tulee väistämättä sellainen olo, että minä olisin jotenkin vastuussa aiheen mahdollisesti (?) vähäisestä huomioimisesta. Luuletko todellakin olevasi ainoa ihminen, joka on huolissaan esim. isän asemasta huoltajuuskiisoissa ja ettei sen suhteen ole edes tehty mitään. Tai että missään neuvolassa ei olisi jo vuosia sitten alettu huomioimaan isiä paremmin, kun isien tekemät neuvolakäynnit ovat lisääntyneet.
”Minä en ole puhunut pakosta, vaan kiintiöinnistä. Pitäisi olla edes MAHDOLLISUUS pitää niitä isyyslomia ja vanhempainvapaata. Ja jos ajatellaan asiaa tasa-arvon kannalta, tulisi isyysloman olla yhtä pitkä kuin äitiysloman.”
* Onhan isillä mahdollisuus jäädä vanhempainvapaalle.
“Minulle henk.kohtaisesti raha ei aja ihmissuhteiden edelle, mutta avaahan silmäsi, jos luulet, että kaikki muut ovat samaa mieltä.”
Samma mieltä kuin mitä?
* Lue päälause uudestaan.
“Kuuntele perusteluja sille, miksi perheen isä menee töihin lastenhoidon sijaan.”
Kuka näitä perusteluja esittää? isätkö vain? Vai onko kenties äidit mukana?
* Useimmissa perheissä äidit ja isät yhdessä sopivat kaikista perheeseen liittyvistä asioista. Toki on perheitä, joissa dominoivampi puoliso päättää asioista ja alistuvampi puoliso puhuu tämän suulla.
“Entäpä kuinka moni isä edes on halukas jäämään hoitamaan lapsia kotiin?”
Onko iseiltä / tulevilta iseiltä kysytty tätä?
* Keneltä sitten? Asiasta lienee tutkimuksiakin (en tiedä onko ja itse en sellaista voi tehdä). Tosiasia on se, että monet isät eivät halua hoitaa lapsia olleenkaan työssäkäynnin sijasta. Huomaa, että käytin sanoja ”monet isät”, en ”kaikki isät”.
Kaikki eivät tietenkään ajattel samoin, kuin minä, mutta onko tämä perustelu sille, että asioita ei voisi lähteä ajamaan esimerkiksi juuri sillä tavalla kuin esitän? Vai onko sinulla esittää parempi vaihtoehto? Mikä se on?
* Hohhoijaa. Asioiden muuttamiseksi ei tietenkään vaadita mitään vallitsevaa samanmielisyyttä, mutta jos haluaa saada todellista muutosta aikaan, on huomoitava nykytila ja se, että asiasta on vähintäänkin kaksi mielipidettä. Diktatuuri lähtee muuttamaan asioita huomioimalla pelkästään oman mielipiteensä. Esim. minä en vaadi kaikkia vanhempia hoitamaan lapsiaan kotona vähintään 3- vuotiaaksi, vaikka se minusta olisi erittäin suotavaa ja mieluiten vielä niin, että molemmat vanhemmat osallistuisivat tähän. Sen sijaan voin vaatia yhteiskunnalta sellaisia puitteita, jotka mahdollistavat vanhemmille vapauden valita lasten koti- ja päivähoidon välillä ja nämä vaihtoehdot olisivat molemmat sosiaalisesti ja taloudellisesti mahdollisia kaikille ja yhtä hyväksyttäviä.
“Miksi pienten lasten isät tutkimusten mukaan tekevät eniten ylitöitä?”
Minusta he toteuttavat erästä vanhemmuuden muotoa (jolle ei kylläkään tunnustusta anneta), eli he huolehtivat koko perheen perushyvinvoinnin edellytyksistä, eli siitä että on katto pään päällä, ruokaa pöydässä jne.
Onko sinulla jokin muu selitys?
* Minusta ihmiset käyvät töissä paitsi tienatakseen elantonsa myös siksi, että nauttivat työstään ja haluavat luoda uraa. Monet pienten lasten isät (ja äiditkin) luovat usein samanaikaisesti uraa eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä vanhemmuuden tai ulkopuolisten odotusten kanssa. Ihmiset arvottavat työn, uran ja perheen erilailla. Ei ylityöt aina ole suoraan verrannollisia perheen perustarpeiden tyydyttämiseen, sillä opiskelijapariskunnat ja työttömät kasvattavat lapsia siinä missä 50- tuntista työviikkoa painavakin.
“Ja tämä miesten haluttomuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin on eri asia kuin naisten syrjiminen työmarkkinoilla tai huoltajuuskiistat (toki liittyvät toisiinsa, mutta ei naisten syrjintää työmarkkinoilla ratkaista sillä, että jokaisen isän on pakko hoitaa tietty jakso lapsia kotona).”
Aha. No miksi sitten Naisiasialiitto Unioni käyttää tätä perustelunaan (mm. naisten syrjintää työmarkkinoilla), kun haluaa että isät jäisivät enemmän kotiin hoitamaan lapsia? Samainen Naisasialiitto Unioni kuitenkin lausunnossaan toisaalta kritisoi sitä että isien vanhempainpäivärahan korottamista prosentuaalisesti suuremmaksi, kuin naisilla.
* Tuo esittämäni lause oli ihan oma mielipiteeni; minä en ole vastuussa Naisasialiitto Unionin näkemyksistä. Sitä minäkään en ymmärrä, että isien vanhempainpäiväraha olisi isompi.
Mikä on sinun “selityksesi” väittämällesi miesten haluttomuudelle jäädä hoitamaan lapsia kotiin?
* Olen tähän vastannut jo moneen kertaa eikä se ole mikään väite vaan havainto. Kaikki miehet eivät yksinkertaisesti halua jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan haluavat käydä töissä. Yhtälailla kaikki naiset eivät halua jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan haluavat käydä töissä. Kaikki työttömätkään (miehet ja naiset) eivät halua hoitaa lapsia kotona vaan haluavat, että lapset ovat tarhassa. Minä EN ole missään vaiheessa väittänyt, että kukaan mies ei halua jäädä hoitamaan lapsia kotiin työssäkäynnin sijaan.
No tarkoitan tuotakin, mutta en pelkästään sitä, vaan ihan yleisesti, miksi naisten väkivaltaa miehiä ja lapsia kohtaan ei tutkita ja kartoiteta? Naisia kohtaavaa väkivaltaahan on jo monen kyselytutkimuksen voimin tutkittu, mutta ei toisinpäin. Miksi?
* Miten niin ei? Minä en ole sosiaalialalla töissä enkä aktiivisesti seuraa alalla tapahtuvaa tutkimusta; olettaisin, että sitä on myös mainitsemista aiheista, mutta sinä näköjään tiedät, ettei sitä ole eikä ole tulossakaan.
“Näissä minun mielipiteissäni ei taka-ajatuksena ole mitkään huoltajuuskiistat, jotka kääntyisivät automaattisesti naisten eduksi. Tällä heitolla kyllä haukuit väärää puuta.”
OK - pidä kiinni tuosta mielipiteestäsi, myös jatkossa.
* Myös jatkossa? Minä muodostan mielipiteeni ihan itsenäisesti ja myös muutan niitä mikäli koen siihen tarvetta.
”Vallitseva tilanne yhteiskunnassa kuitenkin valitettavasti on se, että tuota seikkaa - että äiti on useimmin lapsen kanssa kotona kun lapsi on pieni - käytetään yleisesti “aseena” lasten lähihuoltajuuden saamiseen jos parisuhdekariutuu. Tätä on ihan turha kiistää.”
* En ole kiistänyt mitään. Aiemmin lapset määrättiin aina äidille, nykyään se ei onneksi ole enää automaattista. Minulla ei ole tietoa, kuinka suuri prosentti av(i)oeroista ylipäänsä johtaa huoltajuuskiistoihin ja siihen, kuinka moni näistä tapauksista johtaa epäoikeudenmukaiseen ratkaisuun. Lasten huoltajuuskiistat eivät ole myöskään pelkästään ja aina isää syrjiviä vaan kiistoissa saatetaan lapsen oma tahto syrjäyttää täysin, vaikka lapsella olisi jo ikää. Minusta huoltajuusasioissa lähtökohtana tulisi olla lapsen oikeus vanhempiinsa ja sukuunsa sekä lapsen oman tahdon kunnioittaminen.
27. elokuuta 2007 kello 21.32
She-male: “Niin, minä en ole sosiaalialalla töissä enkä ole edes aktiivisesti etsinyt aiheesta tutkimustietoa; en tiennyt, että minun olisi pitänyt valmistautua huolellisemmin osallistuessani tällaiseen nettikeskusteluun… Sinulla on hieman aggressiivinen keskustelutyyli, koska tässä tulee väistämättä sellainen olo, että minä olisin jotenkin vastuussa aiheen mahdollisesti (?) vähäisestä huomioimisesta.”
No en minäkään ole sosiaalialalla töissä, eikä täällä kukaan ole esittänyt vaatimuksia siitä, etteikö keskusteluun voisi osallistua ihan maallikkopohjalta. Siltikin, keskustelun kannalta voi olla hyödyksi, ja hedelmällistä, jos on esittää joitain muutakin kuin mutua keskustuun. Pahoittelen, että tulkitisin sinua väärin, kun luulin tämän sinun lauseesi: “On eri asia tehdä suunnitelmia asioiden muuttamisesta ja hyväksyä se reunaehto, että muutos ei tapahdu hetkessä kuin keuhkota “asiat eivät saa olla hakusessa”.” perusteella että sinulla olisi ollut jotain tietoa suunnitelmista. Ja mitä tulee aggresiiviseen keskustelutyyliin, niiin siinä pata soimaa kattilaa. Muistatko millä tyylillä tulit mukaan keskusteluun ja kehoitit minua siirtymään keskustelusta sivuun omaan blogiin kirjoittelemaan?
“Luuletko todellakin olevasi ainoa ihminen, joka on huolissaan esim. isän asemasta huoltajuuskiisoissa ja ettei sen suhteen ole edes tehty mitään.”
En luule, mutta sinua ei aihe näemmä huolestuta.
“Tai että missään neuvolassa ei olisi jo vuosia sitten alettu huomioimaan isiä paremmin, kun isien tekemät neuvolakäynnit ovat lisääntyneet.”
Kun ei ole alettu huomioimaan isiä paremmin. Tästä aiheesta, ja esim. juurikin tästä neuvoloiden yksipuolisesta miesten (isien) väkivaltaisuuden tutkimisesta on juuri kirjoitettu osaavasti Hesarin mielipidepalstalla ASIANTUNTIJOIDEN SUULLA. Kyse on Aune Flinck:in ja Eija paalvilaisen mielipidekirjoituksesta. Kumpikin on terveystieteiden tohtoreita. Heidän mielipidekirjoituksensa pureutuu osaavasti juuri tuohon mistä aiemmin puhuin, eli noihin Sirkka Pertun laatimiin miestenväkivaltaisuutta kartoittaviin neuvolakaavakkeisiin.
Seuraavassa otteita tuosta mielipidekirjoituksesta, se on valitettavasti liian pitkä laitettavaksi tähän kokonaan.
“Perheväkivalta ei kohdistu vain naisiin
Helsingin Sanomat, 26.8.2007
Neuvoloiden perheväkivallan seulontaa vaivaavan yksipuolisuuden toi esiin Heikki Puntonen (HS 12. 8.).
Kapea näkökulma lienee seurausta siitä, että perheväkivallan ilmiön, syiden ja vaikutusten tutkimuksen, varhaisen puuttumisen ja auttamismenetelmien kehittämisen painopiste on ollut naisiin kohdistuvassa väkivallassa.
Perheväkivallasta on puhuttu vain naisten suulla. Naiset ovat tulkinneet miesten käyttäytymisen vallankäytöksi, väkivallan selittelyksi, anteeksipyynnöiksi, toivomusten esittämiseksi ja väkivallan mitätöimiseksi.
Neuvoloissa tapahtuva naisiin kohdistuvan väkivallan seulonta on tärkeää. Nykyisellään se kuitenkin sulkee pois perheen vuorovaikutuksen, erilaiset väkivallan ilmenemismuodot, naisen väkivallan mahdollisuuden sekä lapsiin ja muihin perheenjäseniin kohdistuvan väkivallan. Väkivallan ilmiö yksinkertaistetaan.
Neuvoloissa perheväkivallan varhainen tunnistaminen, osapuolten tukeminen ja jatkohoitoon ohjaaminen voisivat tapahtua huomiota herättämättä ja syyllistämättä. Perheväkivaltaa tulee kuitenkin lähestyä nykyistä kokonaisvaltaisemmin.
Seulonta ei saa olla vain miehen käyttäytymisen selvittämistä naisen kanssa. On mahdotonta luoda kokonaiskuvaa perheen tilanteesta ja löytää vaikuttavia ennaltaehkäisykeinoja, jos kaikkia osapuolia ei kuulla.
Kun miehiä ja isiä kaivataan osallistumaan aktiivisesti perhe-elämään ja tulemaan mukaan neuvolakäynneille, heitä on kuultava tasa-arvoisina perheenjäseninä. Yksipuoliset, epäilevät, tuomitsevat ja moittivat väliintulot vähentävät miesten luottamusta neuvolapalveluihin.
Perheväkivalta ei toteudu samanlaisena samankaltaisissakaan elämäntilanteissa, joten väkivaltatyössä on varottava liikaa yleistämistä.
Jotta isät ja äidit voisivat totuudenmukaisesti kertoa perheessä ilmenevästä väkivallasta, se edellyttää työntekijöiltä tasapuolisuutta, aitoa ihmisen hyväksymistä ilman moralisointia, vastatunteita ja sukupuolittamista.
Väkivallan ennaltaehkäisyn tulee perustua kaikkien osapuolten kuulemiseen ja delegoituun vastuuseen. Muutoin vaarana on asiakkaan manipulointi ja väärä ammatillisen auktoriteetin käyttö.
Perheväkivaltatyön painopisteen tulee olla ennaltaehkäisevässä työssä. Neuvoloiden tehtävä on tukea parisuhteita ja perheitä niin, että ongelmien kärjistyminen voidaan ehkäistä.
Se toteutuu parhaiten rehelliseen ja avoimeen kumppanuuteen perustuvassa dialogissa kaikkien perheenjäsenten kanssa. Työntekijöiltä vaaditaan jämäkkää työotetta, jossa ei niinkään etsitä syyllisiä tai tarjota vakioratkaisuja, vaan selvitetään ja tuetaan mahdollisuuksia rakentavien ratkaisujen löytämiseen.”
“Onhan isillä mahdollisuus jäädä vanhempainvapaalle.”
Toki on, ja äiteillä on mahdollisuus mennä töihin. Äitiysloma on 4 kk ja isysloma 3 vk - melko tasa-arvoista.
“Keneltä sitten? Asiasta lienee tutkimuksiakin (en tiedä onko ja itse en sellaista voi tehdä).”
Niin, et sitten tiedä, että onko iseiltä / tulevilta iseiltä kysytty vai ei. Lisäksi arvelet että aihetta on tutkittukin, mutta et itseasiassa tiedä onko tutkittu.
“Tosiasia on se, että monet isät eivät halua hoitaa lapsia olleenkaan työssäkäynnin sijasta. Huomaa, että käytin sanoja ”monet isät”, en ”kaikki isät”.”
Ja tämän “tosiasian” esität millä perusteella ja näytöllä?
“Hohhoijaa. Asioiden muuttamiseksi ei tietenkään vaadita mitään vallitsevaa samanmielisyyttä, mutta jos haluaa saada todellista muutosta aikaan, on huomoitava nykytila ja se, että asiasta on vähintäänkin kaksi mielipidettä. Diktatuuri lähtee muuttamaan asioita huomioimalla pelkästään oman mielipiteensä.”
OK - nyt meillä on kaksi mielipidettä, sinun ja minun. Minun ehdotukseni oli ilmeisen huono eikä tarjonnut parannusta nykltilan huomioiden, joten jäljelle jää sinun mielipiteesi.
“Minusta ihmiset käyvät töissä paitsi tienatakseen elantonsa myös siksi, että nauttivat työstään ja haluavat luoda uraa. Monet pienten lasten isät (ja äiditkin) luovat usein samanaikaisesti uraa eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä vanhemmuuden tai ulkopuolisten odotusten kanssa. Ihmiset arvottavat työn, uran ja perheen erilailla. Ei ylityöt aina ole suoraan verrannollisia perheen perustarpeiden tyydyttämiseen, sillä opiskelijapariskunnat ja työttömät kasvattavat lapsia siinä missä 50- tuntista työviikkoa painavakin.”
Ja tämä vastasi kysymykseen “Miksi pienten lasten isät tutkimusten mukaan tekevät eniten ylitöitä?” miten?
“Sitä minäkään en ymmärrä, että isien vanhempainpäiväraha olisi isompi.”
Enkä minä ymmärrä sitä miksi äitiysloma on pidempi kuin isyysloma.
“Olen tähän vastannut jo moneen kertaa eikä se ole mikään väite vaan havainto. Kaikki miehet eivät yksinkertaisesti halua jäädä kotiin hoitamaan lasta vaan haluavat käydä töissä.”
Vai niin, minä en kyllä ole vielä nähnyt sinun selitystäsi sille miksi HAVINTOJESI mukaan miehet ovat HALUTTOMIA jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Kuinka suuri havinto-otoksesi on? Oletko kaikilta tentannut syyt miksi mies menee töihin, eikä jää kotiin lapsiahoitamaan? Olisiko mahdollista, että äidin halu / vaatimus omasta kotiin jäämisestään on ajanut miehet töihin? Olisiko tämä mahdollista?
“Minä EN ole missään vaiheessa väittänyt, että kukaan mies ei halua jäädä hoitamaan lapsia kotiin työssäkäynnin sijaan.”
Et olekaan väittänyt. Sen sijaan olet väittänyt, että yleisesti ottaen miehet ovat HAVAINTOJESI perusteella haluttomia jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Mitään tuon täsmällisempää perustetta ei olla sinulta kuultu.
“Miten niin ei? Minä en ole sosiaalialalla töissä enkä aktiivisesti seuraa alalla tapahtuvaa tutkimusta; olettaisin, että sitä on myös mainitsemista aiheista, mutta sinä näköjään tiedät, ettei sitä ole eikä ole tulossakaan.”
Siten niin ei, että mainisemiani aiheita ei ole tutkittu. Oletuksesi on siis väärä. Tosin, tuo HS mielipidekirjoittaja Aune Flinck on tehnyt hoitotieteen alaan kuuluvan väitöskirjan “Parisuhdeväkivalta naisen ja miehen kokemana. Rikottu lemmenmarja”, jossa on kartoitettu parisuhdeväkivaltaa molempien osapuolien kokemana. Tuo on todellinen harvinaisuus, “helmi”. Toistan, että en minäkään ole sosiaalialalla töissä, eikä tarvitsekkaan olla, jotta näistä asioista jotain tietäisi.
“Myös jatkossa? Minä muodostan mielipiteeni ihan itsenäisesti ja myös muutan niitä mikäli koen siihen tarvetta.
”
No - täytynee pidättää tuo oikeus itellenikin.
“En ole kiistänyt mitään. Aiemmin lapset määrättiin aina äidille, nykyään se ei onneksi ole enää automaattista. Minulla ei ole tietoa, kuinka suuri prosentti av(i)oeroista ylipäänsä johtaa huoltajuuskiistoihin ja siihen, kuinka moni näistä tapauksista johtaa epäoikeudenmukaiseen ratkaisuun.”
Vai ei ole automaattista? Katsoppa hiukan tilastotietoja:
- 94% lasten lähivanhempana, tai yksinhuoltajana on lasten äiti.
- 4% lasten lähivanhempana, tai yksinhuoltajana on lasten isä.
- 2% lapsista on sijoitettuna, huostaanotettuna, tai pakkohuostanotettuna.
Oikeudessa käsitellään noin 2000 avioeroon liittyvää huoltajuuskiistaa vuosittain. Tuo luku voisi olla suurempikin, mutta valtaosa miehistä alistuu sossun ja äidin laatimaan sanelupolitiikkaan, eikä jaksa lähteä taistelemaan tuulimyllyjä vastaan oikeutta ja tasapuolisuutta saadakseen.