En kerta kaikkiaan käsitä, miksi joku ihminen haluaa lukea vessassa. Luulisi, että olisi kaikin puolin miellyttävämpää ottaa mukava asento sohvalla, teekuppi kädenojennuksen päähän ja kaikessa rauhassa syventyä kirjaan. Ovatko ihmisten vessat todella niin viihtyisiä, että sinne tekee mieli mennä viettämään vapaa-aikaa?
Kun minä menen vessaan, siihen liittyy välitön tarve. En halua niitä tarpeita lähteä tässä nyt erittelemään, mutta uskon suomalaisilla olevan yleinen yhteisesti jaettu käsitys siitä, mitä varten vesiklosetit on alun pitäen keksitty. Se, että ravintoloiden naistenhuoneista on sittemmin tullut yleisiä seurustelu- ja kaunistautumistiloja ei tätä perusseikkaa muuksi muuta. Vessaa ei ole tarkoitettu kirjastoksi tai edes lehtilukusaliksi.
***
Vaikea on ymmärtää myös sitä, miksi ihminen haluaa lukea hyvää kirjaa sängyssä. Jos asuu niin pienessä yksiössä, ettei tilaan mahdu muita mukavuushuonekaluja, asian ymmärtää. Jos kuitenkin asunnosta löytyy myös nojatuoli tai sohva, on ne tiemmä tarkoitettu juuri lukemisen kaltaiseen vapaa-ajan viettoon. Sänkyyn taas mennään nukkumaan tai harrastamaan, noh, sänkypuuhia. Meidän perheessä tosin yksi pienhenkilö käyttää sänkyä myös pomppimiseen, joka vaikuttaa todella hauskalta puuhalta.
Minä en voi lukea nukkumaan mennessä. Jotta ylipäänsä voisin kuvitella jossain vaiheessa saavani unta, on karsittava pois kaikki mahdolliset virikkeet. Myöhäinen tietokoneella kukkuminen on aivan nou-nou, samoin elokuvat. Kirjat ovat aivan vihonviimeinen nukkumaanmenoaikeen tappaja. Hyvä kirja saa mielikuvituksen laukkaamaan, aivot ylikierroksille ja mielen valppaan virkeäksi. Jos taas olen niin lopen uupunut, etten jaksa eläytyä innosta piukaksi kirjan äärelle, olen varmasti kypsä suoraan nukkumaan. Enkä todellakaan viitsi pilata hyvää kirjaa sillä, että luen vain hauki-on-kalaa puolinukuksissa.
Jos taas kirja on sellainen, ettei se valvota, kirja ei ole lukemisen arvoinen. Minulta jääkin suurin osa aloittamistani kirjoista kesken. Aina se ei ole vain kirjan vika. Joskus kirja vain saa mielikuvituksen laukkaamaan niin ahdistaville poluille, että päätän säästää itseäni. Joskus kirja unohtuu kiireiden alle. Sellaiseen voi onneksi palata myöhemmin.
***
Mutta olen minä myös armoton kirjoille. Joskus kirja on jäänyt kesken jo ensimmäisen lauseen jälkeen. Tieto-Finlandia-ehdokkaana oleva ympäristöliikkeen historia jää lukematta pelkästään siksi, että sen kansi on niin mauton, suorastaan kristillinen. Sananmukaisesti lukematon määrä kirjoja on jäänyt minulta kesken ensimmäisen sivun jälkeen siksi, että siinä ei ole ollut mitään mikä olisi napannut mukaansa tai kieli on ollut kökköä tai teennäistä. Useimmiten kuitenkin jaksan tahkota kirjaa 20-100 sivua todetakseni, että johan tätä riitti.
Sitä suurempi nautinto on löytää välillä joku kirja, jonka melkein tekisi mieli ottaa mukaan vessaan ja petiin siksi, ettei malttaisi laskea sitä käsistään. Viimeksi tällaisen vaikutuksen minuun teki, viime viikolla, Christa Wolfin Medeia – kertomus kuudelle äänelle. Suosittelen lämpimästi.
20. marraskuuta 2008 kello 11.50
Minäkään en lue vessassa, vaikka sen kotona varsin viihtyisäksi olen sisustanutkin. Ennemmin hoidan vessa-asiani sen vaatimassa ajassa, poistun wc.stä ja siirryn lukemaan toisaalle. Pönttö ei ole mikään kaikkein miellyttävin paikka istuskella, ja lisäksi ole kuullut (lieneekö lengendaa?), että siinä turhanpäiväinen kykkiminen ja päkisteleminen voi aiheuttaa tai pahentaa peräpukamia.
Sängyssä kyllä luen, koska se on mielestäni mukava paikka niin lukemiselle kuin monelle muullekin tekemiselle. (Jos unispesialistit sanovat, että sänky on vain nukkumista varten, niin sille minä annan piupaut.) Minulle lukeminen ei aiheuta nukahtamisevaikeuksia, vaikka kirja olisi mielenkiintoinenkin. Paitsi tietenkin sen verran ,etten malttaisi käydä nukkumaan. Mutta lukemispaikkahan ei siihen juuri vaikuta.
20. marraskuuta 2008 kello 12.10
Nämähän ovat vain tottumuskysymyksiä. Itselle lukeminen nukkumaan mennessä on rituaali, jota ilman pyörisin lakanoissa pari tuntia hereillä. Jos teos on huono, tämä ei välttämättä stimuloi rentoutustilaa, joka olisi kondusiivinen nukahtamiselle. Kerran retkeillessäni majotuin paikkaan, jossa ei ollut valoja ja siten ei voinut lukea myöhään illalla, ja jouduin ottamaan seuraavana yönä unilääkettä.
Tässä on tokin se huono puoli, että helposti esim. iltapäivällä lukiessa sängyssä alkaa väsyttämään. Mutta kyllä siitäkin pääsee helposti eroon jaloittelemalla.
20. marraskuuta 2008 kello 15.17
Heh, nojuu, kaiketi jotkut ihmiset nauttivat pöntöllä istumisesta niin paljon, että ottavat sinne lukemisetkin mukaan. Minä en myöskään kuulu niihin.
Mitä muuhun tulee, kyllä sänky on minusta ihan kohtuullinen lukupaikka.
Voihan tietysti ajatella niinkin, että sinne yöpöydälle voi ottaa tarpeeksi unettavia kirjoja.
Minulla on se ”ongelma”, että jos kirja on tarpeeksi hyvä, luen sen sitten yhdeltä istumalta tai makaamalta.
Siksi en juurikaan viitsi aloittaa kirjaa illalla, kun siinä saattaa sitten mennä aamupuoleen.
Mitä tulee kirjan keskenjättämiseen, olen kauhea jääräpää. Jos olen kirjan aloittanut, luen sen loppuun, olkoon miten tylsä tahansa. Onneksi niitä tulee harvoin. Se on aivan kauheaa, kun lukee ja odottaa vaan, että koska tässä se tarina aukeaa ja eikö tämä voisi jo loppua. Viimeksi (onneksi tästä on jo aikaa ja suorastaan pelottaa aloittaa joku kirja, ettei tarvitse kärvistellä) sellainen oli Leena Landerin käsky, joka on nyttemmin päässyt kaiketi elokuvaksi asti. Minä en koskaan saanut siitä mitään otetta. Se ei toki ole Leenan vika, vaan minun.
Tämä on sikäli huono juttu, että helposti jumittuu vaan takuuvarmoihin kirjoihin tai paremminkin kirjailijoihin.
Ehkäpä tästä rohkaistuneena uskallan tulevaisuudessa jättää myös kirjan kesken, jos se ei kertakaikkiaan aukene tai muuten miellytä.
Mutta vaikeaa se tulee olemaan.
Pilkettä silmäkulmassa näen kolumnissasi Rosa ja toivottavasti se välittyy tässä vastineessakin.
20. marraskuuta 2008 kello 15.26
Minä luen vessassa, koska se on ennen lapsen nukkumaanmenoaikaa ainoa paikka, jossa voi hetken olla itsekseen. Jos ei ole kirjaa tai lehteö mukana, selaan kännykästä jotain nettisivuja. Jos ei ole kännykkä mukana, luen pesuainepurkin kylkitekstejä. Järkyttävä ajatuskin, että moinen yleellinen luppoaika menisi hukkaan lukematta jotain.
Luen myös sängyssä. Se on vuosien aikana vakiintunut rituaali, jota ilman ei voi elää. Eräänkin kerran olen alkeellisissa oloissa lueskellut otsalampun valossa. Haittaa unta ainoastaa siinä tapauksessa, että ei malta lopettaa lukua kesken. Kyllä lukeminen voittaa kaikki muut sänkyhuvit, siis ihan kaikki.
Istualtaan lukeminen tuntuu kummalliselta. Paitsi lentokoneessa. Jos alkaisin kotona pönöttämään tuolilla kirjan kanssa, tulisi ”teennäinen” olo.
20. marraskuuta 2008 kello 15.30
No sen takia just siellä vessassa luetaan, että se ei ole muuten niin kovin inspiroiva paikka. Minä luen lisäksi muun muassa hampaita pestessä ja bussipysäkillä. Ja bussissa, tietysti. Ystävistäni yksi lukee saunassa ja toinen suihkussa, tosin vain aikakauslehtiä.
20. marraskuuta 2008 kello 15.39
Tykkään lukea wc:ssä koska se on mielekkäämpää kuin kaakeliseinän tuijottaminen.
20. marraskuuta 2008 kello 16.17
Minulla on sama tilanne kuin nimimerkillä Unihygienia on ideologiaa. En saa unta ilman kirjan lukemista illalla. Siitä on tullut minulle nukahtamisrituaali, ehkä vähän samaan tapaan kuin Rosalla kaikkien virikkeiden välttelystä ennen nukkumaanmenoa.
Kirjan lukeminen on minulle tapa rauhoittua päivän hälinän jälkeen ja työntää muut asiat pois mielestä. Kun tempautuu ensin sisään kirjan maailmaan, on helppo siirtyä siitä uneen ilman, että vielä aamuyöllä pyörii lakanoissa pohtien huolia tai työasioita. Mielenkiintoisestakin kirjasta taas on helppo irrottautua kun on aika nukahtaa, kun ajattelee, kuinka mukava onkaan seuraavana iltana palata taas sen pariin.
Vessanpöntöllä lukemista taas en ymmärrä, ehkä jotkut ihmiset ovat niin kiireisiä, että tarpeillaan käyminen on ainoa hetki päivässä, jolloin on aikaa istua hetkeksi alas ja lukea
20. marraskuuta 2008 kello 17.19
Luen saunan lauteilla löylyssä vanhoja lehtiä!
20. marraskuuta 2008 kello 17.31
”Suorastaan kristillinen” ??? Älä viitsi Rosa! Olet tainnut ymmärtää kristinuskon syvimmän olemuksen pikkasen väärin…
20. marraskuuta 2008 kello 18.14
Itse luen mielelläni pöntöllä. Suoleni toiminta kun on vähän hidasta ja tämä pitempi toimitus vie paria kolmea minuuttia pitempään niin kuluu aika nopeammin ja viihtyisämmin.
20. marraskuuta 2008 kello 18.19
Ainakin oma vatsani toimii sen verran hitaasti, että on syytä ottaa lehti mukaan…
20. marraskuuta 2008 kello 18.29
Kyllä kakkoshädällä käynti on niitä päivän hienoimpia ja kauneimpia hetkiä, siitä luonnollisesti tulee ottaa kaikki irti. Eli mielellään jotain viihdykettä matkalle mukaan. Välillä se on läppäri ja joku mielenkiintoinen artikkeli luettavaksi, yleensä lehti koska ne viihtyvät paremmin kosteassa wc-ympäristössä.
Kuka tietää etten kirjoittele tätäkin istuessani asioilla.
Jos käy ihan ”paljaaltaan” toimittamansa tarpeensa niin se on vähän kuin puoliksi tehty homma silloin. Jää jotenkin tyhjä fiilis.
20. marraskuuta 2008 kello 18.40
Itse luen vessassa joskus joko siksi, etten raaski jättää hyvää kirjaa kesken siksi aikaa kun käyn vessassa tai siksi, koska vessassa on muuten liian tylsää. En kuitenkaan jää istumaan pöntölle liian pitkäksi aikaa, vaan poistun asian toimitettuani. Sängyssä lukeminen taas on mukavaa, ei sohvalla voi makoilla samoin kuin sängyllä. Illalla hyvä kirja rentouttaa ja vie ajatukset pois päivän asioista ja sen vuoksi lukemisen jälkeen saa paremmin unta.
20. marraskuuta 2008 kello 19.25
Itse luen aina vessassa käydessä ja usein istunnot venähtävätkin viisitoistaminuuttisiksi. Ja näin on ollut ihan pienestä pitäen. En osaa eritellä miksi, muuta kuin että pelkkä istuminen tuntuu kovin tylsältä ja ajanhukalta. Minulla on omassa vessassa vino pino aikakauslehtiä ym. lukemista, ja jos joudun suorittamaan numero kakkosen jossain missä ei ole lukemista saatavilla, niin sitten luen kännykän nettiselaimen kautta vaikkapa uutisia. Kun ei ollut vielä mobiilia internetiä, eikä sitä kehdannut kuljeskella lehti kainalossa työpaikan vessaan, niin tuli joskus printattua sekalaisia artikkeleita netistä ja salakuljetettua ne taskunpohjalla vessaan. Ja muistan pari tapausta kun kesätöissä minulla oli lehtikätköjä työpaikan vessassa, jolloin välttyi nololta lehtien kanniskelulta vessaan mennessä. Pateettista?
Lähipiirini osalta vessassa lukeminen jostain syystä jakautuu jyrkästi kahtia sukupuolen mukaan. Todella monet miespuoliset ystäväni harrastavat sitä, mutta monet tuntemani naiset puolestaan vieroksuvat koko ajatusta. Ja tämän foorumin kommenttien perusteella kahtiajako tuntuu olevan myös voimassa.
Yksi teoriani vessalukemiselle muutaman perheellisen tuttavan osalta on se, että vessa on melkeimpä ainoa paikka kodissa, jossa voi viettää aikaa yksin. Pakopaikka, jonne voi vetäytyä hetkeksi arjen kaaoksesta (lue: lapsien loputtomalta huomionkipeydeltä ja meluamiselta) hetkeksi omaan rauhaan mieluisan lukemisen pariin.
20. marraskuuta 2008 kello 22.00
Meillä lapsuudenkodissa ainoa rauhallinen paikka oli vessa (käytännössä se oli ainut huone, josta sai oven lukkoon, jotta kukaan ei päässyt häiritsemään). Kun ympärillä oli koko ajan hirveä sirkus, oli´joskus nautinnollista päästä omaan rauhaan lukemaan. Ja lisäksi aina pystyi vetoamaan siihen, että koska olen vessassa, mua ei saa nyt häiritä.
Vaikka nykyisin asun yksin, niin jotenkin tuo vessassa lukemisen tapa on jäänyt. Olen sitä joskus itsekin ihmetellyt, mutta ajatellut, että ehkäpä se liittyy jotenkin noihin lapsuudenkodin ”traumoihin”.
Jokain tyylillään
20. marraskuuta 2008 kello 23.21
Onpa kumma, että tähän ovat vastanneet vain tätä vessassalukemisen taiteenlajia välttävät ihmiset.
Itse luen itseni vessaihmiseksi. Kyllä, sitä silkkaa ihteään.
Tähän ehkä vaikuttaa, että asun samassa huoneessa neljän muun nuoren neidon kanssa ja tästä huoneesta valloitan vain siis yhtä nurkkaa. Joskus tuntuu, että kylpyhuone on koko huoneen harmonisin ja keskittymisen kannalta paras paikka. Eipä siis kumma, että pari huonekaverianikin löytyvät silloin tällöin kylpyhuoneen lattialta tietokoneidensa kanssa opiskelun kiehtovasta maailmasta – uskokaa tai älkää. Täällä Norjan myöhäisessä syksyssä vessan lattialämmityksen tarjoava hohka voi kyllä olla myös positiivinen tekijä vessamme vetovoimaa katsottaessa.
Koska olen pienestä pitäen vessassa lukenut, aloittaen Aku Ankoista ja siirtyen Tieteen Kuvalehtiin, kaipaan sitä aina. Se on tapa, mutta ei varmaan tapa pahimmasta päästä. Lisäksi voisin mainita, että kun kerran loppujen lopuksi melkoisen merkittävän osan päivästämme vietämme täällä helpotuksen hallissa, voi sen ajan käyttää hyödyllisestikin.
Meidän vessakoppimme seiniä koristavat esimerkiksi viisi A3-kokoista kartonkia täynnä espanjan verbien taivutusmuotoja eri aikamuodoissa. Erityisesti ennen kokeita tarkkailen aina innolla asuntoloiden muiden huoneiden vessojen seiniä: ne tuntuvat peittyvän niin kemian kuin biologiankin kaavoihin ja piirrustuksiin. Täytyy myöntää, että on niitä ehkä miellyttävämpiäkin paikkoja oppia geenien risteytyskaavioista kuin vessa, mutta toisaalta kyllähän se oppimista tehostaa jos oppimateriaalille altistetaan jatkuvasti. Sillä on se niin, että kun naaman edessä on paperi jossa on tekstiä, se teksti tarvitsee lukea.
Kokeilkaa, jollette itse usko. Vessa ja uskomaton oppimisen tehostuminen. Tulos taattu.
PS. Kyllä luen. Kaikkialla.
20. marraskuuta 2008 kello 23.27
Nautin enemmän vessakäynnistä kun luen, enkä halua heittää hukkaan hyvää aikaa vain istumalla ja tuijottamalla. Jos olet kovalla et varmaan malta istua tyhjänpanttina ja lukiessa suoli tyhjenee kuin huomaamatta. Vessassa istuessa on myös hyvä hoitaa puheluita. Tietysti eroottiset tai pornokirjat sopivat vessakäyntiin ja samalla voi tyydyttää taas yhden perustarpeen. Kaikessahan on kyse vain ravintoketjusta ja perustarpeista eikä lukeminen ole niin vähäpätöistä etteikö sopisi tärkeän intiimin tapahtuman yhteyteen. Vessakäynti rentouttaa kokonaisvaltaisesti. Olen harkinnut hienoa italialaista vessanpyttyä olohuoneeseen kun vanhenen ei tule koskaan kiireitä.
20. marraskuuta 2008 kello 23.33
Minäkään en ymmärtänyt aiemmin, miksi ihmiset lukivat pöntöllä. Se aiheutti minusta vain peräpukamia ja vessajonoja sekä oli jotenkin epähygieenisen oloista.
Avomieheni sitten opetti minulle tämän pahan tavan jättämällä hyviä lehtiä vessaan. Nyt meillä on lehtiteline vessassa.
Pönttö ei kyllä ole mikään mukava paikka lukea, mutta jos on pitempää asiaa vessaan, on mukavaa, että ajan voi käyttää hyödyksi. En koskaan lue pitempään kuin tarve vaatii. Onneksi lehtijutut ovat lyhyitä ja jos en ehdi lukea juttua loppuun asti, voin jatkaa seuraavalla kerralla siitä, mihin jäin.
Kirjoja otan vain aniharvoin vessaan. Mutta joskus kirja vain on niin hyvä, ettei sitä voi laskea kädestään, ja kun hätä yllättää, kirja pitää ottaa mukaan.
21. marraskuuta 2008 kello 0.45
Et ole sitten Rosa kuullut sarjakuvista? Vai onko ”vihreälle feministille” vain liian kova ajatus lukea Mustanaamio, Korkeajännitys tai Aku Ankka ns. isoa hätä helpottaessa? Mä en ole nähnyt kenenkään vessassa Veikko Huovisen tai Virginia Woolfin koottuja, mutta sarjakuvia monessa ja läjäpäin. Ihan oikeassa olet siinä, että se ei ole kirjasto, se on paikka minne mennään paskalle. Siellä ei lueta modernia proosaa, vaan kevyttä viihdettä. Tai en minä tiedä mitä te naiset teette äkistäessänne, lasketteko te kaakeleita seinillä? Lataatte meikkihaulikkoa? Ette takuulla keskity olennaiseen. Minä vaadin oikeutta lukea Mustiksen seikkailuja pöntöllä!! Huussissa on tarkoitus viihtyä! Ei sen ole tarkoitus olla mikään karu, iljettävä ja vastenmielinen paikka. Siellä jumalauta toimitetaan päivittäisiä tarpeita siinä missä siellä sängyssäkin.
21. marraskuuta 2008 kello 1.04
Minulle vessassakäynti on viiden minuutin juttu, enkä käsitä kuinka ihmeessä jotkut viihtyvät pöntön päällä pylly paljaana lueskellen Seiskan kaltaisia heikkotasoisia lehtejä jopa tunti. Siitähän pukkaa peräpukamia.
Sohva tai nojatuoli on ainoa oikea paikka lukemiselle, eikä sänky olekaan yhtään hullumpaa paikkaa, kunhan lukemisto on tarpeeksi unettavaa, heh.
21. marraskuuta 2008 kello 9.07
Katso vaikka täältä http://laurasaar.vuodatus.net/blog/1582075 miksi lukea vessassa.
21. marraskuuta 2008 kello 9.55
Tässäkin yksi vessassa lukija, naispuolinen. Lähinnä kirjoja tulee luettua, joskus myös lehtiä, meillä peli- ja musiikkilehdet on kova sana. Muutenkin tuntuu, että meidän perheessä kaikilla on ollut vessassa käydessä samanlaiset tavat, veljellä oli aikoinaan mukana gameboy.. Itse en näe asiassa mitään erikoista, koska siihen on oppinut lapsesta asti. Seiskaa en kuitenkaan omaan vessaani ottaisi…
Kirjoja luen muutenkin lähes joka paikassa, missä tulee hetkinen istuttua. Joskus ruokaa laittaessakin on lehti tai kirja keittiön tasolla luettavana, jos on hyvä luettava kesken.
Sen verran nopea nukahtaja olen, että sängyssä en lue.
21. marraskuuta 2008 kello 10.41
En minäkään lue paskalla istuessani mitään, koska en välitä keinotekoisesti pidentää kyseistä toimitusta niin pitkäksi että jonkun lehtijutun ehtisi lukea. Mutta muuten olen sitä mieltä, ettei toisten ihmisten lukupaikka- ja vessassakäyntitottumuksilla kannattaisi kovin paljoa päätään vaivata, jos asia alkaa todella ahdistamaan niin ehkä sitten kannattaa mennä ammattiauttajalle.
21. marraskuuta 2008 kello 12.14
Vessalukeminen kannattaa aina. Minä mieluummin luen jotain kuin keskityn kuulostelemaan suoltani, antaa sen toimia omalla painollaan. Olen perinyt tavan kotoa, jonka vessassa oli aina lehtiä. Perinne siirtyi lapsillenikin, lähinnä akuankkojen lukemisena.
Nykyään luen vessassa paitsi paikallislehtiä niin myös kirjoja. Kirjoja, jotka sisältävät nopealukuisia juttuja. Alivaltiosihteerin kootut teokset sopivat hyvin vessalukemiseksi, lyhyytensä vuoksi. Lyhyet kolumnikirjat, ns. minuuttinovellit ja hupakirjat kaikkineen. Yhdellä kertaa saa kaksinkertaisesti hyvän mielen, kun lukee jotain hauskaa ja saa toimitettua asiansa.
Monilla tuttavillanikin on vessassa luettavaa. Siinä tulee luettua joskus sellaistakin, mitä ei muuten tulisi mieleeenkään. Hyvin avartavaa siis.
Lapsuudenaikaisena vessalukemisena mökillä olivat myös luontoon liittyvät julisteet, joiden oppeja muistaa ulkoa vieläkin:
Jos sataa ennen tuulen tuloa, vähennä prammipurjeet.
Jos tuuli edeltää sadetta, ne voidaan levittää jälleen.
Tästä ja edellisistä opiskelijoiden vinkeistä tulikin mieleen, että voisi ottaa vaarin ja laittaa vessan seinälle vaikka runoja opeteltavaksi. Tulisi sellainenkin haave toteutettua, että voisi sopivan tilaisuuden tullen lausahtaa jotain ylevää
21. marraskuuta 2008 kello 12.21
Olipa huono kirjoitus Rosalta tällä kertaa. Tää oli aivan turhake, koko sirpaleinen teksti sisälsi pari yksityiskohtaa elämästä, pari mielipidettä turhanpäiväisistä asioista ja jostakin kirjasta, eikä sanottava jäänyt sen korkeammalle levelille kuin että paskalla lukeminen on huono juttu.
Jutun jaksoi lukea loppuun, mutta sen päätyttyä pettymys oli suuri.
Luen vessassa ja olen siitä ylpeä.
21. marraskuuta 2008 kello 12.56
Minä luen kaikkialla, mutta vessassa totta vieköön en. Minusta se kuulostaa todella epähygieniseltä, enkä ikinä vietä vessassa viittä minuuttia kauempaa. Vessalueskelijat, lisää kuitua ruokavalioon, niin johan alkaa ruoansulatus toimia!
Toivon että vessalukijat vievät sinne vain omia kirjojaan tai lehtiään, ei kirjaston materiaalia. Aika inohottavaa ajatella niitä tahroja kirjaston kirjoissa, yök! Onko se verta vain jotakin muuta…
Tästä tulee muuten mieleen Polanskin elokuva Rosemaryn painajainen, jossa Woodhousen pariskunnan noitanaapureilla oli vessavitsejä-kirja kylppärissä. Siitä jo arvasi että näillä tyypeillä ei ole hyvät mielessä!
Luen sängyssä joka ilta ennen nukkumaanmenoa… Ilman kirjaa ei uni tule, näin on ollut siitä asti kun opin lukemaan. Lisäksi kirjoilla voi vaikuttaa siihen, mistä näkee unta… Esimerkiksi Gaimanin lukeminen tekee unista todella taianomaisia, suosittelen! Joskus tuetysti tulee luettua pikkutunneille, mutta on se sen arvoista. Luen myös sohvalla, tietokoneen ääressä, bussipysäkillä, bussissa, junassa, odotushuoneissa, joulun kauppajonoissa… kaikkialla muualla paitsi en todellakaan vessassa tai suihkussa.
Minäkin lopetan kirjan armotta kesken jos se ei kiinnosta tarpeeksi. Elämä on liian lyhyt turhille teoksille, kun luettavana on monta todellista mestariteosta — joista osa löytyy kuin löytyykin rikoskirjallisuuden tai kauhun hyllyistä.
Täytyi muuten ihan etsiä sen Laulujoutsenen perinnön kansi, ja kyllä, riparimainen on. Miksei siinä voinut olla upeaa luontokuvaa? Mieleen tulee että mikäs tämä valkoinen sulka -kampanja taas olikaan… Ja valkoinen höyhenhän symboloi historiallisesti pelkuruutta (surullinen tarina tälläkin).
Kiitos kuitenkin taas kerran kiinnostavasta tekstistä, Rosa! Sänky on muuten mukava paikka myös lemmikeille… usein kolme kissaani valtaavat sen kokonaan.
21. marraskuuta 2008 kello 13.35
Katselen aina hämmästyneenä niitä ihmisiä, jotka hoitavat isomman hätänsä 2 minuutissa. Mietin, ehtivätkö pyyhkiäkään. Oma toimitukseni kestää vähintään 20 minuuttia (tosin tapahtuukin sitten vain kerran viikossa) ja todella tylsää tulisi, jos ei olisi lukemista mukana.
Tämä nyt Rosalle tiedoksi, ettei tarvitse niin kovasti ihmetellä..
21. marraskuuta 2008 kello 14.44
”Enkä todellakaan viitsi pilata hyvää kirjaa sillä, että luen vain hauki-on-kalaa puolinukuksissa.”
Tämä on ihan totta, ei pitäisi tätä harrastaa. Itselläni on yleensä suuria vaikeuksia lukea kirjaa sängyssä koska yleensä 1-2 sivun kuluttua nukahdan. Siksi halusinkin kommentoida tänne että viimeisin kirja jonka ääreen en nukahtanut, vaan jota luin sujuvasti sängyssä (välillä valvoen liiankin myöhään) oli Rosa sinun ja Simo Frangénin Nollasta ykköseksi. Kiitos siis kirjastanne. Jopa miehenikin välillä joutui vieressä heräämään hekotuksiini lukiessani varsinkin Simon hauskoja vauva-arjen oivalluksia.
21. marraskuuta 2008 kello 14.58
Naispuolinen vessassa lukija täälläkin! Aina on oltava tarjolla edes lehtiä (joille ei yleensä muuten tahdo lukuaikaa löytyäkään). Mermaidille voin kylläkin todeta, että käsihygieniasta (ja niin ollen kirjankin) on ainakin kotona helppo pitää huoli vaikka pöntöllä lukisikin. Siis sama suomeksi: kun vessa pintoineen on siisti, lukemisia varten on oma telineensä tai vaikka jakkara ja kirjan laittaa pois ennen kuin ryhtyy käyttämään käsiään mihinkään epähygieeniseen (ja sen kirjan poimii uudelleen vasta kätensä pestyään), niin missä välissä se kirja oikein tahriintuisi tai muutenkaan likaantuisi? Ei missään. Jos vessa on samalla kylppäri, kaikki painotuotteet kannattaa kyllä suihkun ajaksi viedä pois, mutta silloinkin kyse on kosteudesta.
Kirjaston kirjoja pyrin tosin lukemaan muualla. Samoin tyydyn oman hyllyn tarjontaan sairastaessani.
21. marraskuuta 2008 kello 16.04
No jopa jotain. Kaikkea sinäkin viitsit paheksua. En minäkään pidä vessassa lukemista minkäänlaisena nautintona, enkä ikinä hakeudu vessaan lukeakseni, mutta tarvitsen aivan välttämättä vessaan luettavaa. Se on ainoa tapa saada hidas vatsa toimimaan ja pystyä toimittamaan asia. Uskoakseni lukemalla rentoutuminen on kuitenkin hitusen luonnollisempi keino kuin ulostuslääkket. Pikkuisen siis ymmärtämystä erilaisiin vaikeuksiin tässä intiimissä toimituksessa, please, meitä kun on aika moneksi.
22. marraskuuta 2008 kello 15.00
Jokainen lukekoon kirjaa missä huvittaa. Yksi kirjan hienouksistahan on juuri se, että sen lukeminen on mahdollista melkeinpä missä tahansa. Vessassa lukemisen paheksuminen on.. noh, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja nykyään kaikilla on mahdollisuus kirjoittaa blogeja, mutta… mitä väliä? Tällaisten mielipiteiden julkituominen on bittien haaskausta, vaikka tämä kolumni yleensä onkin ihan hyvää tasoa.
22. marraskuuta 2008 kello 15.16
Olen samaa mieltä, että kirjojen lukemista toiletissa eli mukavuuslaitoksessa ei periaatteessa tulisi ottaa tavaksi. Nähdäkseni kysymys ei kuitenkaan ole kovin merkittävä, niin että siitä nyt silmittömän suurta julkista meteliä kannattaisi nostaa, suuren metelin nostaminen mitättömistä on myötäsyntyisen pikkumaisuuden merkki. Eikö liene pohjimmiltaan kunkin oma asia?
Ugrilaisten WC-lukeminen juontuu epäilemättä kansallisesta mökkikulttuurista, onhan varsin eksoottinen osa tuon pienen mutta mahtavan etnisen vähemmistön lajitunnusomaista käyttäytymistä, että mökin puusee on varustettu edes jonkinkokoisella pinolla ties mitä ikivanhoja julkaisuja, kellä Nyrkkipostia, kellä Nakke Nakuttajaa, kellä tabloidilehtiä tai muuta kivaa. Epäilemättä joillakin jää tällainen lukutottumusta koskeva vapaa-ajankäytänne päälle myös city-asuntoon palatessa.
Itse luen täysistunnolla lähinnä silloin, jos jokin kiintoisasti raapustettu juttu jää kesken, kun äkisti alkaa äkistyttää. En kuitenkaan pidä vessassa mitään kirjaa tai aikakauslehteä, jonka plaraamista jatkaisin joka kerta luonnon kutsuessa. Yritän kyllä parhaani keskittyäkseni olennaiseen, arvoisa kysymyksenesittäjä!
Itselleni on mökkeilystä juuttunut tavaksi sytyttää tulitikku ulostamisen valmiiksi saatuani, jotta ainakin kaikkein sivistymättömimmät tuoksut lievenisivät. Sekin on varmaan jonkun mielestä jotain aivan pöyristyttävää, tai jos ei ole, ainakin voi teeskennellä, että on, jotta saisi väännettyä tarkkaavaisen lukijakunnan märehdittäväksi edes jonkinlaisen väkinäisen small talk -puheenaiheen niinä päivittäisinä, karuina kahvituntia edeltävinä hetkosina, kun polla ei kerta kaikkiaan suostu säteilemään edes puolenkaan piirun vertaa paremmin.
22. marraskuuta 2008 kello 15.52
Vessassa lukeminen on yleisin syy miesten peräpukamille, muistaakseni ainakin. Naisille sillä ei ole niin merkitystä, koska asiat hoidetaan muutenkin istuen.
22. marraskuuta 2008 kello 23.04
NO höh…. Miten niin hukka-aikaa istua vessassa. Olen varmaan jotenkin jäänyt kiinni johonkin lapsuuteen, aikaan jolloin ylpeänä näytti potasta pökälettä äiskälle. Minusta nimittäin paskalla käyminen on mukavaa! Ja kyllä olen nainen, nautin paskalla käymisestä etenkin jos saan mukaani uuden tuoreen Akuskin. Samalla tavalla ruoka on aina saatava valmiiksi ennen kuin Simpsonit alkaa ja voi lysähtää sohvalle hyvän ruuan ja simpsoneiden kanssa. Tai kuinka olut maistuu erittäin hyvältä kun samalla poltta tupakkaa! Ne on nautintoja. Ilman ei niin hyvää kuin yhdessä.
Jos vieraissa joutuu vessaan paskalle niin ompahan tyhjä olo jos ei löydy lukemista. Onneksi monissa vessoissa on purnukoita joiden tuoteselosteita voi lukea.
Ihme ajatus tuo ”pöpöjen” levittely. Ensin luetaan ja tehdään tarpeet ja tarpeiden jälkeen pestään kädet! Hei käsihygienia kunniaan.
Ja te urautuneet ihmiset. Ei saa olla tapojensa orja noin kamalasti että täytyy ottaa unilääkettä jos ei oo kirjaa. Herrantsyykkeli eikö teillä ole elämää jos joka päivä runnataan samaan tahtiin. Olispa kamalaa olla sellanen immeinen ettei voi spontaanisti elää.
23. marraskuuta 2008 kello 10.15
Toiset nauttivat ”normaaleista” vessatoimistaan niin, etteivät tahdo häiritä sitä lukemisella.
Seuraavaksi voisit, Rosa, paheksua Will Smithin tavoin niitä ihmisiä, jotka pyyhkivät paperilla, koska bidéllä hoidettuna homma on paljon siistimpää. Tai sitten niitä, jotka käyttävät bidétä, vaikka kolmannessa maailmassa olisi tarvetta vedelle.
Mitäs sanot siitä, että täytän vessassa sudokuja silloin, kun en lue. Ja pystyn myös pesemään hampaitani samalla, kun istun pöntöllä ja täytän sudokuja.
Toki ihminen saa paheksua toisten tekemisiä ja vaikka inhota ihmisiä, jotka tekevät hänen paheksumiaan asioita. Varsinkin, jos on itse täydellinen.
23. marraskuuta 2008 kello 22.14
Täällä myös yksi vessalukija. Mieluiten luen vessassa kuvastoja, jolloin tarpeillaan voi samalla tutustua eri tarjoajien tuotteisiin. Mikäli vessalukemisto ei vaihdu tarpeeksi usein, selaan ekoilla istunnoilla kuvaston mielenkiinnosta, seuraavilla kerroilla leikin leikkiä ”mitä ottaisin, jos pitäisi joka sivulta valita jotain, jota myös käyttää”, ja lopuksi kamalimman tuotteen valinta -leikkiä. Muuten en kuvastoihin oikein jaksa paneutua.
24. marraskuuta 2008 kello 0.10
Paras lukupaikka on kesällä huussi, jossa voi kuunnella ikihonkien huminaa ja syventyä kirjallisuuteen. Kyllähän vessakin pakosta käy, mutta ei se ole niin ylevää. Tämä taito on jo periytynyt lapsenlapsilleni.
25. marraskuuta 2008 kello 11.44
En voisi kuvitellakaan vessatoimitusta ilman lukemista. Hui!
Mutta ehkä vielä mukavampaa on lukea suihkussa. Sitä harrastan paljon. Ainakin omassa vessassani on selkeä paikka mihin lehden saa laitettua eikä se edes kastu. Siinä sitten suihkuttelee sen alle 10 min ja tulee ulos puhtaampana ja fiksumpana.
25. marraskuuta 2008 kello 19.45
Minä tykkään kakkiessa lukea jotakin kevyttä, selailen esimerkiksi naistenlehtien seurapiirisivuja.
Nukkumaan menessä minä olen havainnut pakinakokoelmat ja kaikenlaiset huumorijulkaisut parhaimmaksi. Aamuyön ahdistuneissa heräilyissä hyvä ja kepeä huumori keventää mielen.
Siinä olen ihan kuin Rosa, että nukkumaan käydessä en voi lukea mitään sellaista, joka panisi ajatukset liikkeelle tai herättäisi intohimoja. Silloin kierrokset vain nousevat ja unen saaminen käy entistä vaikeammaksi. Pahkasiat, Origon ja Bisquitin kokoelmat, Veikko Huovisen hauskat kirjat ja muut sellaiset ovat minulle parasta unilukemistoa.
25. marraskuuta 2008 kello 20.19
Vessassa pitää, miehellä olla kirjahylly ja humidori. Lisäksi starwars-legot voi nuorempi väki ottaa mukaan. Naiset eivät lue vessassa koska ne meikkaa molemmilla käsin.
Mies haluaa omaa rauhaa keskittyä Tex Willeriin. Naisten lukeneisuus näkyy vessassa siten, että he laittavat wc-paperirullankin väärin päin, eli seinää vasten. Rosan miehen mukaan (lukemani Seura vessassa) Rosa tykkää provoilla kirjoituksilla ja tod näköisesti lukee myös vessassa.
26. marraskuuta 2008 kello 11.19
Onpas mukava, läheinen aihe. Minä olen paljon pohtinut, kuinka hyvässä asemassa me naiset olemme tässäkin asiassa miehiin nähden.
Avokonttorityöskentelyhän on todella stressaavaa ja ahdistavaa melunsa vuoksi. Naisena voin ottaa käsilaukkuni ja poistua vessaan. Pöntöllä poimin laukusta kirjan ja rauhoitun vaikka viideksi – kymmeneksi minuutiksi työhöyryämisistä todellisiin asioihin, kirjoihin. Sitten taas jaksaa.
Miehen on ehkä epäluontevampaa kuljettaa työpaikalla vessaan kirjaa. Luen kyllä kotonakin vessassa. Jos en ota kirjaa, alan lukea jotain vessapaperipakkausta tai piilolasinestepulloa. Niissä on aina vain ne samat, tylsät jutut.
26. marraskuuta 2008 kello 20.39
Minä luen aina ennen nukkumaanmenoa. Opin lukemaan 4-vuotiaana ja se on minulle niin luonteva rentoutumistapa. Liian jännittävää dekkaria ei tietenkään pidä ottaa.
27. marraskuuta 2008 kello 1.34
Olipa mielenkiintoinen artikkeli. Tosiaan, on paljon muitakin, jotka lukevat vessassa. Minä olen lukenut itseni ylioppilaaksi vessassa. Se oli ainoa rauhallinen paikka, jossa saattoi hetkeksi keskittyä. Asunnot olivat siihen aikaan todella pieniä, ja niissä oli aina porukkaa, elämäkin oli Kalliossa siihen aikaan risaista, faija ryyppäsi ja mutsi huusi, oli ihanaa olla vessassa ja lukea!!!!
Olen jo kohta 50 v mutta luen edelleenkin öisin vessassa, vaikka minulla on nojatuoli josta pidän paljon, katson siitä televisiota.
28. marraskuuta 2008 kello 23.17
Luen vessassa, saunassa, ruokapöydässä, sängyssä, matkoilla, rannalla – lähes missä vain
. Joku kirjoittikin tuossa aiemmin siitä, kuinka opettavaista vessalukeminen on: mökkihuussin seinillä olevista julisteita tyyliin \\\”fåglar i våra skogar\\\” (muut käsittelevät sieniä, kääpiä yms.) on erittäin hyvin tarttunut mieleen latinankielisiä ja ruotsinkielisiä nimi luonnon eliöille 
29. marraskuuta 2008 kello 12.13
Ja pah. Ympäristöliikkeen historia on hyvä tietokirja. Kannattaa lukea. Itse tartuin siihen kirjastossa aivan sattumalta. Onneksi meidän kirjasto hankkii todella valistuneesti uusia kirjoja! Opin paljon sellaista suomalaisesta ympäristön suojelusta, mitä en ole ennen tiennyt.. Osaan nyt kunnioittaa ihmisiä jotka ovat olleet mukana suomalaista luontoa suojelemassa kautta aikain. Tarinat ovat lyhyitä, joten kirjaa voi lukea vähitellen useana päivänä. suosittelen.
2. joulukuuta 2008 kello 0.02
Minä henkilökohtaisesti luen vessassa ja nukkumaan mennessä sen takia, että tuntuu, ettei muulloin ehdi. Kai stressaan liikaa. Että on muka niin hirveä kiire, vaikka ei ehkä todellisuudessa olisikaan. Kyllä varmasti löytyy päivästä hetki kun voisi vain istua alas ja rentoutua kirjan ääreen. Mutta jotenkin välillä tuntuu, että ”Jes, pitää mennä vessaa, saan siis lukea taas!”. Ihan tyhmää se on, mutta jotenkin sitä kai huijaa itseään…
Nukkumaan mennessä tuntuu, että on luettavaa kirjaa, ettei omat huolet pyöri mielessä kun painaa pään tyynyyn. Muuten ei saa unta tunteihin. Valvoo vaan silmät ammollaan ja miettii mikä meni pieleen ja mikä on menossa kovaa vauhtia pieleen.
Ehkäpä lukeminen on minulle vain tapa päästä hetkeksi karkuun stressistä. Ja jostain syystä vessassa käynti ja nukkumaanmeno ovat ne hetket jolloin sitä ehdin tehdä.
19. tammikuuta 2009 kello 22.32
Voi hyvänen aika sentään. Jos vessassa lukemista puolustellaan sillä että suoli toimii hitaasti tai harvoin, niin syökää hyvät ihmiset terveellisemmin! Enemmän kuituja nyt ainakin alkuun…
Ällöttää antaa tietyille ihmisille omia kirjoja lainaan, enkä varsinkaan aku ankkojani lainaisi, sillä tiedän että ne päätyisivät vessaan. Jotkut eivät halua vessabakteereita hammasharjaansa, minä en halua niitä akuihini.