“Poimii koko suvun marjat”, “Antaa marjat lapsilleen”. Näin kuvasivat Joensuun feministien tilaisuudessa anonyymit yleisön edustajat 60-vuotiaalle naiselle asetettuja odotuksia yhteiskunnassamme. Jotain erityisesti pohjoiskarjalalaista tässä on, koska vastaavia marjanpoimintaan liittyviä odotuksia ei ole esiintynyt esimerkiksi Pirkanmaalla, missä olemme työparini Liisa Huhdan kanssa myös keränneet eri ikäisiin naisiin kohdistuvia odotuksia.
Itse en marjoja poimi. Joskus yhdeksänvuotiaana osallistuin Pitäjänmäen urheilijoiden leirille Hangon saaristossa. Siellä keittiöhenkilökunta sai kuningasajatuksen laittaa lapset keräämään mustikoita, jotta saataisiin piirakkaa. Minä ilmoitin jättäväni mielelläni piirakan väliin, kunhan ei tarvitse harjoittaa marjanpoimintaa.
***
Marjojen poimiminen on epämukavaa kykkimistä. Lisäksi olen ollut ainakin jossain määrin jo lapsena tietoinen marjanpoiminnan naisellisuudesta. Ja minähän en ole suostunut tekemään mitään vain siksi, että olen nainen. Olen mieluummin mies kuin marjanpoimija, kuten tunnettu suomalainen tokaisu vaatii.
On tärkeää, että epämukavaakin työtä tehdään. Siksi työstä vaaditaan palkkaa, että tehdään jotain jota ei ilmaiseksi suostuttaisi tekemään. Minä maksan mieluusti marjoista. Ikkunastani avautuu näkymä torille, josta lämpimään vuodenaikaan on saatavilla hyvään hintaan monenmoista vitamiinipommia.
Joskus 90-luvun puolivälissä yritimme järjestää Tampereen yliopiston Akkaryhmässä puolukkapäiviä, joissa olisi käsitelty eri näkökulmista naisten kuukautisia, ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta. Onneksi yliopiston hallinto kielsi tapahtuman järjestämisen. Minä pääsin mediaan ärisemään, että eikö muka menstruoivat naiset ole tervetulleita yliopistolle ja mitä noloa ja häpeällistä arkisissa ja normaaleissa ruumiintoiminnoissa on.
Onneksi siksi, että ei siitä tapahtumasta olisi tullut yhtään mitään. Emme edes onnistuneet hankkimaan puolukoita puolukkapäiville. Oli huono puolukkavuosi, joten soitin paikallisille martoille kysyäkseni hyviä puolukka-apajia. Kuulin puhelimen läpi iloisen naisten puheensorinan, joten jotkut kokoontumisajot olivat meneillään. Puhelimen nainen huikkasi porukalle kysymyksen: “Hei likat, täällä joku nuari tyttö kyselee mistä Tampereelta löytyis pualukoita”. Vastaukseksi kuulin huudon “Tammelan torilta” ja perään kajahti ilmoille kauhea naurunremakka.
***
Jostain syystä marjanpoiminnasta toriltakin pitää myös tehdä joku ihme velvollisuus. Normaalit kaupunkilaiset ihmiset kärräävät kotiinsa laatikkotolkulla marjoja survottaviksi, sokeroitaviksi, mehustettaviksi ja pakastettaviksi. Kun minun tekee talvisaikaan mieli marjoja, löydän niitä helposti lähikaupan pakastealtaasta. Miksi itse yrittäisin muuttua marjatukuksi tai marjavarastoksi.
Ymmärrän kyllä, että jos asuu metsässä, on luontevaa poimia marja suuhun. Luontaistaloudessa eläville sama toiminta on myös tarpeellista. Agraariyhteiskuntaankin marjanpoiminta istui mainiosti. Mutta hittoako tavallisten kaupunkilaisten tarvitsisi mokomalla asialla stressata.
9. lokakuuta 2008 kello 10.37
Kiva juttu, mutta olisin odottanut kannanottoa thaimaalaisten poimijoiden tilanteeseen… heidän poimimiaan marjoja nuo pakastealtaan herkut ovat.
9. lokakuuta 2008 kello 11.13
Mikäs siinä marjanpoiminnassa noin nyppii kun pitää ihan kolumni kirjoittaa?! Eikös se ole ihan jokaisen oma asia poimiiko, poimittaako vai ostaa tai ei marjansa. Aihe on tällä kertaa haettu kyllä suoraan metsästä!
9. lokakuuta 2008 kello 11.51
Oletko kenties istunut leikkipuistossa, jossa ”täydelliset kotirouvat” ovat puhuneet keräämistään marjamääristä ja siitä miten terveellisiä ne ovat lapsille ja tuntenut itsesi huonoksi äidiksi tai jotain? Miksi muuten kolumni aiheesta, joka ainakin minusta on tosi vanhentunut? Kas kun ei siitä, että leipooko pullaa vai ei.
Sitä, että aiemmin marjojen poimiminen oli vähän väheksyttyä akkojen hommaa, ei kai tarvitse vetää herneitä nenään nykypäivänä. Vanhentuneet ja vanhanaikaiset asenteet vain jatkaa kaikenlaista väheksyntää.
Nainen on hyvä nainen, älykäs, kaunis ja tasa-arvoinen, opiskelee pitkälle tai ei, käy töissä, luo uraa, hoitaa lapsia kotona tai ei, käyttää korkokenkiä tai ei, meikkaa tai ei, leipoo ja laittaa ruokaa tai ei, poimii marjoja ja sienestää tai ei, ajaa autoa tai ei, metsästää tai ei ja mikä radikaaleinta: hiusten väristä riippumatta
9. lokakuuta 2008 kello 12.16
Täytyy sanoa, että kyllä Rosan kolumnit on yleensä kiinnostavampia, tämä aihe oli aika…no ei kiva eikä edes mielenkiintoinen. Erikoista väittää, että ”normaalit kaupunkilaiset” kärräävät marjoja torilta ja hössäävät niiden kanssa kotona pakastaen ja säilöen, eiköhän kaupunkiin mahdu montaa normaalia käytäntöä myös marjojen säilönnän/ostamisen suhteen… vaikea edes kommentoida, taitaa olla itsellänikin pallo hukassa, kun oli varmaan kolumnistillakin tällä kertaa.
Älä ”ressaa” Rosa, osta marjat tai kerää tai jätä vaikka kokonaan syömättä, mitä sillä on väliä. Olet kirjoittanut usein kiinnostavimpiakin kolumneja…
9. lokakuuta 2008 kello 12.28
Olen hieman pettynyt, että Pohjois-Karjala asetetaan alisteiseen asemaan Pirkanmaahan nähden pelkän mututuntuman perusteella. Missä tasa-arvo, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme, kun julkisesti Pohjois-Karjalaa tällä tavoin lyödään?
9. lokakuuta 2008 kello 12.42
Metsiimme mätänee tuhansia jos ei sitten miljoonia kiloja ilmaista, suhteellisen puhdasta ja hyvin vitamiinipitoista lähiruokaa. Raahaamme kaupasta toiselta puolella maapalloa tuotettuja hedelmiä, joissa on ekologisuus kaukana ja jätämme mustikat, vadelmat, puolukat ja hillat sekä sienet poimimatta. Samon raahaamme kaukomailta väkeä keräämään tuota arvokasta satoa kun olemme itse siihen niin laiskoja. (todella ekologista) En tarkoita sitä että kaikkien pitäisi olla marjanpoimijoita, mutta emme osaa arvostaa luonnonvarojamme kenties ennenkuin on liian myöhäistä. Luulen että urbaani cityihminen nappaa vitamiininsa enimmäkseen joko ulkomailla tuoteuista mehuista ja hedelmistä eikä kotimaisista marjoista, valitettavasti näin.
9. lokakuuta 2008 kello 12.59
Naurunremakan saattelemana sanon, että en vois enempää olla samaa mieltä ! Ihan kuin minun näppäimiltäni.
Joutuuhan sitä tekemään monenlaisia asioita, jotka on pakko arjen sujumiseksi, mutta miksi hitossa pitäisi tehdä mitään vaan sen takia, että joku olettaa sen kuuluvan asiaan, ellei suorastaan välttämättömäksi.
Minä en kieltäydy marjanpoimimisesta sen takia, että se olisi naisellista, vaan siksi, että se todellakin on epämiellyttävää kykkimistä.
Sitä paitsi, metsät ovat pelottavia paikkoja
hirvikärpäsineen ja tiesmine elukoineen.
En kyllä pidä ryytimaatakaan, enkä rakennuta maakellaria, niinkuin eräs ”viisas mies” kerran totesi, että minun kuuluisi.
”Normaalit kaupunkilaiset ihmiset kärräävät kotiinsa laatikkotolkulla marjoja survottaviksi, sokeroitaviksi, mehustettaviksi ja pakastettaviksi”
Tää oli ihan huippukohta, samaa olen aina ihmetellyt, mitä kummaa ne tekee niistä ? Mutta ottaisin sanan kaupunkilaiset pois.
Nauttikaamme vapaa-aikanamme siitä, mistä pidämme ! Jos joku pitää marjanpoiminnasta, hienoa ! Elämän kuuluu olla hauskaa, eikä pelkkää suorittamista ja toisten odotusten mukaan elämistä.
Sitä mieltä minä olen ja myös elän niinkuin opetan.
9. lokakuuta 2008 kello 14.06
Komppaan Juolukkaa – se EI ole sama, mistä ne marjat sinne pakastealtaaseen (tai kotipakkaseen) tulevat, ja luulisi vihreiden kortilla ratsastavan Rosan moisen asian hoksaavan. Kotimaiset marjat ovat juuri sitä Rosankin jossakin vaiheessa kovasti peräänkuuluttamaa lähiruokaa.
Ei tarvinne globaaliekologian tohtorintutkintoa selvittääkseen, miten ekologista marjanpoimijoiden lennättäminen THAIMAASTA Suomeen on, koska suomalaiset eivät enää viitsi/uskalla mennä metsään. Ehkäpä vihreidenkin kannattaisi alkaa järjestää puolueen retkiä vaikka lähimetsiin – mitä enemmän metsässä käy, sitä vähemmän siellä pelottaa
Taisi olla kiireessä kirjoitettu kolumni, ainakin näin toivon.
9. lokakuuta 2008 kello 14.26
Joko taas tavallisia kaupunkilaisia ahdistellaan keskellä kirkasta päivää normaalien kaupunkilaisten toimesta, jotka keräävät, myyvät ja ostavat puolukoita? Tämä on kaupunkiemme torielämän jokasyksyinen kuuma peruna.
Marjojen poiminta, myynti ja osto tulisikin keskittää niille, jotka ovat jostain syystä muodostaneet kotimaisiin marjoihin kypsän, marjoja alistamattoman ja ei-naisellisen suhteen.
9. lokakuuta 2008 kello 14.54
Huh, Rosa! Aika on tainnut ajaa ohitsesi, sillä kolumnisi suorastaan vilisi asiavirheitä, jotka lienevät vain omia olettamuksiasi ja johtunevat kokemuksen puutteesta.
Ensinnäkin, marjanpoiminta ei agraariyhteiskunnassakaan ole enää ollut naisten hommaa. Kivikaudella kyllä, kun miehet ovat olleet pitkillä metsästysmatkoilla. Tällä vuosisadalla niin miehet kuin naisetkin on kuitenkin opetettu ekologiseen ajatteluun ja pienestä pitäen pakotettu metsään. Ymmärrettävää on, että nuorilla lienee mielestään parempaakin tekemistä, mutta enpä tunne ketään, joka myöhemmin elämässään olisi ollut sitä mieltä, ettei kannattanut.
Toiseksi, me 80-luvulla syntyneet akateemiset kaupunkilaiset emme oikein osaa arvostaa kertakäyttökulttuuria ja kaukoruokaa. Erityisesti sukupolveni nuoret miehet ovat varsin innokkaita metsänkävijöitä ja ruoanlaittajia. Ja jos ruokaa oikeasti arvostaa, tietää kyllä, mistä parhaat raaka-aineet löytyvät.
Kolumnissasi olikin kai eniten kyse saamattomuudesta. Onhan se hankalaa, jos sen ottaa niin, mutta mikäpä ei olisi? Marjastamisessa (ja sienestämisessä) on kuitenkin kyse jostain muusta kuin kyykkimisestä, sukupuolirooleista tai stressaamisesta. Suomalaiset kaupungit ovat edelleen metsien keskellä eikä kenenkään tarvitse pyöräillä kovin pitkälle löytääkseen saastumattomia marjamättäitä. Suomalaiset marjamiehet ja marjat kunniaan!
9. lokakuuta 2008 kello 15.13
Kyllä minä ymmärrään, että maalla kompostoidaan. Ja syödään lähiruokaa. Ja poimitaan marjoja ja sieniä metsästä. Ja kuljetaan potkukelkalla ja pyörällä. Ja harrastetaan metsässä samoilua. Ja ei olla trendikkäitä kun ei ole vaatekauppoja. Ja ei käydä Hulluilla Päivillä hulluttelemassa kun ei ole Stockmannia. Ja ei lennetä viikonloppulomalle Keski-Eurooppaan kun lähin lentokenttä on 400 kilsan päässä. Ja kaiken kaikkiaan eletään lähellä luontoa ja ekologisesti. Se sopii tuohon agraariyhteiskuntaan, missä ollaan vanhanaikaisia ja äänestetään kepua. Mutta tosiaan, hittoako sitä tarvitsee kaupunkilaisen ressata.
Miksi pitäisi mennä metsään kykkimään, kun marjoja voi ostaa kaupasta? Ja miksi pitää rakentaa voimaloita, kun sähköähän saa töpselistäkin?
Kyllä se on parempi, että matalapalkkainen siirtotyöläinen kykkii niitten marjojen keruussa, ettei tarvitse urbaanin tiedostavan feministin alistua sellaiseen.
9. lokakuuta 2008 kello 16.30
Sen lisäksi, että moni harrastaa perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävää marjastusta ja sienestystä, moni nainen (ja mies!) ostaa marjoja torilta (sen näppärän kaupan pakastealtaan sijaan) mm. seuraavista syystä:
-hän taloudessaan joutuu miettimään mihin rahansa pistää: ostaa edullisemmin ison erän torilta kuin pikkupusseja kaupasta
-maksaa mielellään paikalliselle poimijalle (toki torilla ei vain heidän tuotteitaan myydä) kuin koko teolliselle tuotantoketjulle
-syö mielellään luonnontuotteita vailla säilöntäaineita eikä teollisen prosessin tuotoksia
-haluaa välttää turhaa jätettä
-haluaa elää slow food -periaatteita myötäillen: ruoanlaittoon saa mennä aikaa, kuten myös mehustus- ym. projekteihin..
Rosan tavoite oli varmasti provosoida, mutta kyllä nyt oli angstin aiheet vähissä..
9. lokakuuta 2008 kello 17.06
Marjojen poiminta oli muuten entisaikaan pääsiassa lasten, sukupuoleen katsomatta, hommaa, josta perhe sai tuikitarpeellisia lisätuloja. Usein marjaan mentiin koko perheen voimin, tai isovanhempien, taas sukupuoleen katsomassa, jotka kokemuksesta tiesivät parhaat marjapaikat.
70-luvun kasvattina meillä mentiin koko perhe marjametsään, sillä rahaa ei olltu appelsiineihin tuhlattavaksi, vaan talven vitamiinit saatiin metsästä. Teininä inhosin touhua, mutta aikuisena pahimmasta lorvikatarrista selvittyäni olen ikionnellinen siitä, että osaan liikkua metsässä.
Isäni, ja nimeomaa isäni, käy edelleen mielellään marjassa ja poimii ne koko perheen marjat, minä taas poimin ilomielin ne sienet.
Kyllä urbaani saa olla, mutta voisi hieman enemmän ymmärrystä osoittaa niitä kohtaan, jotka eivät ole kokonaan menettäneet kosketustaan luontoon.
9. lokakuuta 2008 kello 18.52
Omituinen kuvitelma ja lähtökohta koko jutulle, että vain naiset olisivat marjastajia. Olen tuntenut lukuisia vanhemman polven miehiä, joille marjojen poimiminen on itsestään selvää hommaa loppukesästä ja syksyllä. Menee tietysti koko huutavasta vääryydestä pohja pois, kun otetaan tosiasiat huomioon. Oma anoppini kuuluu varmaan tuohon Joensuun tutkimuksen aineistoon mutta ei se yksin niitä marjoja kerää, vaan appeni kanssa yhdessä.
Kiitos siis puolukoista miniänkin puolesta! Ne ovat ihania pakastekylminä, paljaltaan popsittuina.
9. lokakuuta 2008 kello 22.14
Ensinnäkin, parhaat marjat saa itse käsin poimien. Toreilla, pakastealtaissa yms. myytävät marjat on yleensä poimittu koneellisesti, jolloin ne osittain murskaantuvat. Seassa saattaa olla raakoja tai jopa matoisia marjoja, eikä ole takuita siitä, että marjat olisi poimittu esimerkiksi kaukana maanteistä.
Toisekseen, marjoja osaa arvostaa paljon enemmän, kun ne on itse poiminut. Syntyy kunnioittava suhde ruokaan ja myös luontoon, joka antimiaan tarjoaa.
Kolmanneksi, ihmisen psyykelle tekee hyvää poimia marjoja metsässä ihan rauhassa. Siinä rauhoittuu ja ajatukset virtaavat vapaasti. Kerran poimin marjoja niin hiljaa ja ajatuksissani, että havahduin vasta vierestä kuuluvaan ryminään ja ryskeeseen: kaksi hirveä meni ihan vierestä ohi, toinen pysähtyi jopa katselemaan minuun päin. Se oli elämäni upeimpia kokemuksia!
Neljänneksi, miksi ulkoistaa ikävän tuntuiset hommat muille? Rosa kirjoittikin joskus aiemmin, että koska hän ei pidä siivoamisesta, heillä käy siivooja. Ihmisen on hyvä tehdä myös sellaisia asioita, joista ei erityisesti pidä. Joskus käy jopa niin, että jostain toiminnasta, kuten marjojen keräämisestä, alkaakin nauttia. En minäkään tykännyt lapsena marjoja poimia, mutta kummasti vaan motivaatio kasvoi, kun se oli ainoa keino saada rahaa jokunen markka (meillä ei ”ilmaista” viikkorahaa tunnettu). Ja nykyään kerään marjoja ihan mielelläni: olisiko se aikuisuutta?
9. lokakuuta 2008 kello 22.17
Kolumni kuvastaa mainiosti nykyisten cityvihreiden luontosuhdetta: luonto on paikka jossa on kylmää ja märkää ja epämukavaa. Sitä näkee telkkarista. Marjat saa pakkasesta. Nii höh.
9. lokakuuta 2008 kello 22.44
Voi Roosa…Tulin oikeastaan melkein surulliseksi tilityksestäsi. Ehkä tosiaan et nauti marjojenpoiminnasta, ei kaikkien ole pakko tykätä samoista asioista. Jotenkin kuitenkin luulen, että 9- vuotias pikku- Roosa oli enemmän saamaton, kuin feministi kieltäytyessä mustikkametsään menosta, ettei asia edelleen olisi niin?
Voin kertoa, että itsekin ajattelen feministisesti, mutta marjoja kyllä kerään tästä huolimatta. Yhdessä mieheni kanssa ensin keräämme ja sitten säilömme, se on todella terapeuttista itseasiassa. Poimin marjani mielummin itse kun nautin (kuten jo edellä todettu) pienien aasialaisten kätösten poimimista marjoista.
10. lokakuuta 2008 kello 1.49
Voi ei! Jokaisesta Suomen kaupungista on niin lyhyt matka metsaan, etta ei kaupunkilaisuuden luulisi olevan kauhea este marjanpoimimiselle. Ei kenenkaan tietenkaan tarvitse marjoja poimia. Meidan suvussa marjastavat seka miehet etta naiset. Syyksi riittaa se, etta luonnossa on kaunista ja metsassa on hyva olla. Ja tykkaamme syoda itse poimimiamme marjoja myoskin ihan sen vuoksi, etta tietaa mista ne on poimittu eivatka ne maksa mitaan. Minulla on ihania muistoja varsinkin lapsuuden marjareissuilta, siita kuinka kivaa marjoja oli syoda ja kerata seka mielikuvitusleikeista mattaiden valissa hyppien. Veljellani myos.
10. lokakuuta 2008 kello 8.13
MIten niin marjojen poiminta on naisten hommaa??? Paras ja innokkain marjanpoimija jonka tiedän, on 70-vuotias isäni. Samoin appiukko ja oma mieheni poimivat marjoja paljon enemmän kuin minä. Se joka haluaa marjoja poimii niitä. Ei tästä(-kään) asiasta tarvitse väkisellä vääntää sukupuolikysymystä. Jos ei halua poimia ei poimi, oli mies tai nainen.
10. lokakuuta 2008 kello 10.37
\\\”Missä tasa-arvo, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme, kun julkisesti Pohjois-Karjalaa tällä tavoin lyödään?\\\”
Niinpä! Asiasta pitäisi epäilemättä järjestää keskustelutilaisuus ainakin yhdessä maamme huippuyliopistoista, mieluiten kaikissa.
10. lokakuuta 2008 kello 11.28
Voi apua, kukapa haluaisi syödä ekologista, ilmaista ja terveellistä ruokaa näinä aikoina? Toki jos haluaa edistää ilmastonmuutosta, syytää rahaa tuotteeseen jonka n. 20 km säteeltä saa ilmaiseksi vuosittain tai jopa olla syömättä terveellisesti, niin sittenhän saa valittaa. Tällä tuskin on mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
10. lokakuuta 2008 kello 11.43
Itse en poimi marjoja, mutta isäni oli kova poimimaan. Nautti siitä hommasta. Koko suku pysyi marjoissa ja sienissä.
Viimeisenä syksynä 73-vuotiaana iso syöpäleikkauskaan ei miestä pysäyttänyt. Taisi aavistaa, että viimeistä syksyä tutuissa metsissä juostaan.
Äiti ýritti estellä isää rasittamasta itseään liikaa. Turhaan.
Minulle on aivan sama miten ihmiset marjansa hankkivat tai ovat hankkimatta. Terveellistä lähiruokaa ne kyllä ovat.
”On tärkeää, että epämukavaakin työtä tehdään.” Totta!
Vastikkeettoman rahan jakaminen ei ole tärkeää, vaan vahingollista.
10. lokakuuta 2008 kello 14.45
onpa hienoa lukea mikä ryöppy marjanpoiminnan puolesta puhujia! Näin juuri, meidän tulee olla ylpeitä metsistä ja marjoistamme. Se jos mikä on hienoa Suomessa, suomalaisuudessa. Miten se naiseuteen liittyy??
En ihan ymmärrä tuota lokerointiajattelua, mies versus nainen ja niille kuuluvat / kuulumattomat työt… rajoittunutta ja itsetarkoituksellista, lokeroi lopulta itse itsensä… Tai sitten Rosa on salakavalasti niin hirmuälykäs tyyppi, joka kaivaa näillä ”ajattelemattomilla” huitaisuilla ihmisistä ne mielipiteet, joita oikeasti halusikin kuulla, joiden puolesta oikeasti on…. siitä huolimatta, minä en ainakaan kauheasti mainostaisi muoviin pakattujen marjojen puolesta edes tän ajatuskuvion kautta. Ja lisää vihreyttä; näiden muovipussimarjojen alkuperämaa on yleensä Saksa tai Puola. (Jos ikinä Rosa on katsonut pussin kyljestä)
Minä olen 80-luvulla syntynyt, pk-seutulainen, opiskelijatyttö, ylpeä naisellisuudestani ja haluan joskus olla se lempeä ja pehmeä, pullantuoksuinen äiti. Poimin omat marjani metsästä, (kaikin em. viesteissä kirjoitetuin syin) aivan niin kuin pohjanmaalla asuva mummuni ja pappani joskus lapsena opetti.
10. lokakuuta 2008 kello 15.02
Minäminäminäminä. Minä en ymmärrä marjojen poimimista, minä ostan marjani muoviin pakattuna kaupasta, minun mielestäni on tyhmää ostaa marjoja laatikoittain. Marjanpoiminta on ikävää ja alistavaa, minä tiedän, koska minä en ole koskaan edes kokeillut.
Jos Rosa olisi puoliksikaan niin suvaitsevainen kuin antaa ymmärtää olevansa, hän suvaitsisi myös marjanpoimijoita – jopa naisia – ja antaisi arvon toisen harrastukselle, vaikkei itse sitä ymmärräkään. Vaikka marjanpoimijat ovatkin kummallisia ihmisiä ja alistettuja naisia.
Ja tiedoksi, että ei niitä marjoja varastoimisen vuoksi hommata, vaan niistä tehdään mehua, piirakkaa, hilloa ja ties mitä muuta hyvää. Kaikki eivät tykkää ostotuotteista – suotakoon se heille – ja kaikilla ei ole niihin varaa – toisin kuin Rosalla.
10. lokakuuta 2008 kello 15.28
Ulkomailla vuosikausia asuneena kaipaan suomalaisia marjoja, erityisesti puolukoita. Mustikoista sain lapsena yliannostuksen, koska
a) niitä oli PAKKO perheen kanssa poimia, ja minä ihan oikeasti pelkäsin ja edelleen pelkään liikkua metsässä (joihin tosin en ole joutunut menemään vuosikausiin, onneksi)
b) vaikka olisi ollut miten huono mustikkavuosi, meidän mutsi löysi aina mustikoita niin paljon, että niitä syötiin koko talvi, ja muistokin mustikkakiisselistä tökkii edelleen.
Ihanimpia marjoja ovat hillat ja viinimarjat. Jälkimmäiset nimenomaan siitä syystä, että viinimarjoja voi poimia pihapiirissä naistenviikon helteissä ja samalla saa aurinkoa. Tosin viinimarjojakaan en ole poiminut kymmeneen vuoteen, mutta ex-anopin pihapiiristä jäi paremmat muistot kuin lapsuuden metsäreissuista, joissa sai huitoa hyttysiä, pelätä käärmeitä, hirvikärpäsiä, suonsilmäkkeitä ja mitä kauheuksia nyt metsissä onkaan.
10. lokakuuta 2008 kello 15.41
Poimisin mielelläni marjoja, mutta ainakin Tampereen ympäristön metsissä on hirveästi hirvikärpäsiä. Niitä löytyy marjastusretken jälkeen kaikkialta, hiuspohjasta, niskasta, vaatteista… Ne ovat sen verran inhottavia etten halua mennä enää metsään, enkä myöskään poimia marjoja tai sieniä. Olen Rosaa vuotta vanhempi tamperelainen feministi-vihreä (ei minulla tosin ole minkään puolueen jäsenkorttia, eikä tule), ja menisin mielelläni metsään marjanpoimintaan ellei noita inhottavia hirvikärpäsiä siellä olisi. Niitä ei ollut vielä minun lapsuudessani, mutta nyt hirvikärpäsiä on Suomen metsissä miljoonittain.
10. lokakuuta 2008 kello 15.50
Voi Rosa!
Marjanpoiminta on mukavaa, rentouttavaa, virkistävää ja vielä palkitsevaakin. Kun on kauniina syksyisenä sunnuntaina puolukkametsässä, ruska ympärillä loistossaan ja kurkiaurojen lentäessä etelään, niin ei sen upeampaan tunnelmaan juuri voi Suomen luonnossa päästä. Kahvi ja eväät kruunaavat kokemuksen.
Ja kyllä vaan Hämeessäkin ovat käyneet niin miehet kuin naisetkin marjametsässä, aivan tasa-arvoisesti.
11. lokakuuta 2008 kello 10.37
Marjanpoimijoilta meni nyt kyllä varpu poikittain! kiitos Roosa mahtavasta kolumistasti, minun mielestäni tämä oli parasta ryhmää.
Allekirjoitan joka ajatuksesi.
Metsä on yliarvostettu paikka! Seillä kun asuu elämänsä ensimmäiset parikymmentä vuotta voi mielestäni hyvällä omallatunnolla nauttia siitä, ettei sinne tarvitse enää mennä. Toki suon sen jokaiselle joka niin haluaa tehdä, mutta nautin yhä joka syksy siitä ettei minua enää kukaan voi pakkottaa sinne kykkimään.
En edes syö marjoja juurikaan (paitsi ruotsalalaisten tekemää MAKEAA puolukahilloa – kotona sekin oli luterilaisittain niin hapanta että nautinto oli sen syönnistä kaukana). joten en koe syyllistyväni edes thaimaalaisten kohtalosta. Tosin sille asialle pitäisi jotain tehdä ehdottomasti, se on ihmiskauppaa!
11. lokakuuta 2008 kello 11.01
Voi voi voi, kyllä nyt on halpakapitalismi voittanut kulinarismin
Marjojahan poimitaan ja survotaan itse ja omin käsin just sen takia, että se on ainoa tapa saada oikeasti hyviä marjoja ja hyvää hilloa.
Joka pitää ruoasta, tekee sen itse. Kaupasta saa skeidaa. Elämä on liian lyhyt huonon hillon syömiseen.
Tietty on sitten se marjastuksen terveellinen vaikutus psyykeen jne, mut ne on sit ihan eri jorinoita.
11. lokakuuta 2008 kello 17.22
Vanhempani harrastavat marjanpoimintaa yhdessä, en miellä sitä erityisen naiselliseksi hommaksi. Isä kerää myös sieniä. Kyllä saaliit kelpaavat meille lapsille, kaupungissa opiskeleville kasvissyöjille. Terveellistä ruokaa eikä tarvitse kaukaa rahdata. Hirvikärpästen leviäminen on kyllä inhottavaa.
11. lokakuuta 2008 kello 20.49
Hassua, taas huomaa, että asenteet ilmeisesti opitaan jo kotona aika pienenä. Meillä ainakin aina isä, stadin kundi, Kalliossa kasvanut, oli ja on vieläkin perheen innokkain ja tehokkain marjastaja ja sienestäjä. Eipä ole itselläni koskaan käynyt mielessäkään, että marjastus olisi jotenkin korostuneen feminiinistä touhua
. Sen sijaan, vaikka pääkaupunkiseudun kasvatti olenkin, opin pitämään metsässä kulkemisesta jo lapsena, ensin rinkassa isän selässä ja myöhemin itse tarpoen. Marjojen poiminta tuntuu itsestään selvältä. Tuoreena ne maistuvat parhailta, mutta ihana on sekin tunne, kun talvella ottaa itse poimitut tuoreena pakastetut marjat pakastimesta ja saa maistaa kesän…todellista lähi- ja terveysravintoa, joka sopii köyhänkin kukkarolle ja josta saa vielä hyvän mielenkin.
12. lokakuuta 2008 kello 12.41
Voi juku, mikä kolumni. Ihan myötähäpeän puolestasi. Menepä joskus ihan kurillasi sinne metsään ja anna luonnon virkistää itseäsi.
12. lokakuuta 2008 kello 19.03
Niin kuin moni kirjoittajista jo sanoi, se on ihan sama poimiiko marjat, ostaako torilta vai pakastealtaasta. Marjanpoimijoita ollaan monesta syystä: se on terapeuttista, säästää rahaa, saa taatusti ekologista ruokaa. Mutta se on surullista, että 60-vuotiaalle pohjoiskarjalaiselle naiselle on asetettu niin suuret odotukset. Vasta, kun olet poiminut marjat koko suvulle olet hyväksytty! Kuka sellaista vaatii? Miehet? Me 80-luvun nuoret? Sain juuri äidiltäni puolukoita ja omenahilloa. Toivon vain, ettei äiti ole sellaisessa harhakäsityksessä, että odottaisin niitä häneltä.
13. lokakuuta 2008 kello 11.58
Voi pyhä yksinkertaisuus
Ei marjanpoiminta ole feminististä pyllynpyöritystä vaan kovaa työtä. Ja kuten monet tässä ovat kommentoineet sekä terveyden että virkistyksen lähde. Ja meitä miehiä taitaa metsissä olla reilusti enemmän !
En koe kuitenkaan olevani feministi vaikka poiminkin perheen metsämarjat ja sienet.
13. lokakuuta 2008 kello 15.07
”Marjanpoiminta on mukavaa, rentouttavaa, virkistävää ja vielä palkitsevaakin. ”
”Menepä joskus ihan kurillasi sinne metsään ja anna luonnon virkistää itseäsi. ”
Onko se nyt niin hirvittävän hankala ymmrtää ettei metsä ja luonto virkistä kaikkia?
Itse pysyttelen poissa metsästä niin pitkälti kuin vain voin, sillä metsä on tylsä ja ruma paikka.
13. lokakuuta 2008 kello 16.02
Olen mieltänyt itseni varsinaiseksi Rosa-faniksi, ja yleensä ollut lähes 100-prosenttisesti samaa mieltä. Nyt en kuitenkaan oikein ymmärtänyt hänen ajatuksiaan aiheesta. Mielestäni ne eivät oikein sovi yhteen ns. vihreän feministin ajatusmaailman kanssa…
Moni suomalainen ei osaa tarpeeksi arvostaa mahdollisuutta marjanpoimintaan. Itse olen huomannut ulkomaalaisten ystävieni asenteen myötä, kuinka arvokas mahdollisuus se on. Nämä keskieurooppalaiset ystäväni ovat olleet Suomessa vieraillessaan varsin hämmästyneitä ja innoissaan mahdollisuudesta vain yksinkertaisesti pyöräillä tai kävellä lähimetsään, ja poimia omat marjansa. Tällaisia olosuhteita ei kuulemma löydy juuri mistään Keski-Euroopasta, ja moni olisi varmasti valmis jopa maksamaan mahdollisuudesta marjanpoimintaan.
13. lokakuuta 2008 kello 17.20
Kiitos Reetta, olen samaa mieltä; Tori on hyvä metsä.
13. lokakuuta 2008 kello 18.51
Minun kohta 80-vuotias mummoni alkaa olla fyysisesti hyvin huonossa kunnossa, mutta kun se viedään ämpärin kanssa metsään, niin siinä ei kolmekymppinen cityvihreä pysy enää perässä. Mummo vipeltää mättäältä mättäälle ja poimii sellaista vauhtia puolukkaa, että oikein hävettää oma ja monien muiden kanssaeläjien laiskuus ja saamattomuus. Joka vuosi mätänee miljoonia litroja hyviä ja terveellisiä marjoja metsään vain sen takia, koska laiska cityihminen ei jaksa niitä käydä hakemassa talteen. Niistä voi tehdä hilloa ja mehua tai syödä sellaisenaan. Paljon C-vitamiinia, flavonoideja, eikä saastuta millään tapaa, jos sinne luontoon polkee vaikkapa fillarilla.
13. lokakuuta 2008 kello 21.38
Helenalle kommentiksi: Tuli mieleen sellainen epäilys, että pohjoiskarjalaiset naiset asettavat itse itselleen tuon odotuksen. Se on yksi tapa kokea itsensä tärkeäksi, ja samalla osoittaa lämpimiä tunteita läheisiään kohtaan. – Ja auta armias, jos eivät marjat jälkikasvulle kelpaisi! Mikä hiuksianostattava loukkaus…
13. lokakuuta 2008 kello 23.49
Just.
Enpä tiennyt olevani riistetty pikkuneidin muotokuva, koska poimin marjani itse. Kaiken lisäksi olen 20 -vuotias, eli kaiken järjen mukaan minun ilmeisesti pitäisi notkua jossain torin laidalla syljeksimässä sen sijaan, että käyn marjassa.
Valitettavasti en aio odottaa 40 vuotta, ennen kuin menen seuraavan kerran mustikkaan tai puolukkaan. Ilmeisesti Rosa ei oikein kykene ymmärtämään, että metsässä voi olla mukavaa. En myöskään suostu maksamaan mustikoistani 10 €/litra, kun ne eivät metsässä maksa kuin aikaa ja vähän vaivaa.
Tahtoisin myös kysyä, mitä pahaa on marjojen poimimisessa sukulaiselle. Jos minä saan tunnissa kerättyä kymmenen litraa puolukkaa (kyllä, tänäkin vuonna), en ymmärrä, miksi minun pitäisi tuntea itseni jotenkin alistetuksi, kun annan siitä valtaosan mummolleni, joka ei enää pysty kyykkimään metsässä. Onko auttamisessa jotain moraalisesti arveluttavaa?
Samalla logiikalla Rosalta voisi kysyä, miten hän on lainkaan voinut hankkia lapsen. Se vasta kovaa työtä onkin, eikä siitäkään makseta palkkaa.
14. lokakuuta 2008 kello 10.32
Pahkasiassa kysyttiin vuonna -82, että onko sinne luontoon eli kehä kolmosen ulkopuolelle menemistä. Juttu oli totta kai tarkoitettu vitsiksi, mutta kolumnia lukiessani tuli mieleen, että siitähän on tullut Rosalle täyttä totta – ja hän asuu vielä Pirkanmaalla! Järkyttävintä jutussa on kuitenkin se, kuinka Rosa yksinkertaisesti halveksii ihmisiä, jotka eivät jaa hänen ”vakaumustaan”. Pientä rajaa sentään!
14. lokakuuta 2008 kello 10.43
Joko tai -asenteen sijasta suosittelen sekä että -asennetta. Olen intohimoinen sienestäjä, mutta ostan silti mielelläni luonnontuotteita myös torilta. Kyllä sieltä laatuakin saa, jos on luonut hyvän suhteen torikauppiaaseen eikä aina vahdi halvinta.
Kaupan pakastealtaasta marjastaminen on ongelmallisempaa, koska marjat taitavat olla enimmäkseen ulkomaisia. Muuten en usko kotipakastamisen olevan kovinkaan paljon ekologisempaa kuin kaupan kylmäketjun ylläpidon.
Jos haluaa olla oikein ekologinen, kannattaa kuivattaa mahdollisimman iso keräämistään luonnonantimista. Marjojen kanssa en ole sitä kokeillut, mutta esimerkiksi omenarenkaat onnistuvat tosi hyvin… Mutta se on jo oma keskustelunsa.
Alkuperäinen Rosan ajatus oli kai kyseenalaistaa marjastamista ainoana oikeana valintana. Aika moni näkee sen kuitenkin mahdollisuutena, erilaisista syistä.
14. lokakuuta 2008 kello 18.41
Terveisiä Etelä-Euroopasta: hiljattain näin paikallisessa apteekissa pikku pussukoissa kuivattuja puolukoita. Niitä myydään täällä erityisinä terveystuotteina. Porukka oli äimän käkenä, kun kerroin, että meillä Suomessa metsät ovat pullollaan niin puolukkaa kuin mustikkaakin, sen kun kerää vain.
Itsekin olen pykinyt pienen ikäni kaikenlaisia naiseuteen liittyviä odotuksia vastaan, joten periaatteessa ymmärrän Rosan pointin. Nyttemmin kolmikymppisenä ns. naisten hommat ovat alkaneet kiehtoa. On mukava pyöritellä karjalanpiirakoita ja keitellä hilloja, kun ei ole pakko. Vapautta on olla välillä vanhanaikainen. Sitä paitsi ihmettelisi, vaikka marjanpoiminta olisi pian tosi muodikasta.
14. lokakuuta 2008 kello 20.19
Ihminen on kehittynyt satojatuhansia vuosia keräilytaloudessa. Keräilytaloudessa oli edullista että naisille tuli vaihdevuodet. Ne suojaavat naista aina vaarallisemmiksi käyviltä synnytyksiltä.
Niinpä keksi-ikäiset naiset keskittyvätkin tukemaan lapsiensa ja lastenlastensa ruokahuoltoa ja selviytymistä keräämällä esim. puolukoita. Erään feministiantropologin tutkimusten mukaan vanhemmat naiset ovat lisäksi tehokaampia siinä kuin nuoret, ei kollit pyöri mielessä eikä oo vauvan hoitoa, lisäksi on paljon kokemusta.
Asia ei siis ole pohjois-Karjala spesifinen, pikemminkin universaali sopeutuma ihmisnaarailla. Miksi näin ei ole Pirkanmaalla on mysteeri. Vaikuttaa siltä että eliittifeministit kehittelee suuremoisia selityksiä sille etteivät viitsi tehdä mitään hyödyllistä.
14. lokakuuta 2008 kello 21.01
Ihan huvittaa, kuinka intohimoisesti marjanpoimintaa käsittelevään kolumniin suhtaudutaan. Eikö äitiyslomalla (?) oleva nainen saa pohtia mielestään kummallista tapaa ilman että siihen ottaa mukaan kaikki poliittiset aspektit?
Puhe oli marjanpoiminnasta! Ei kai niitä ole pakko poimia, jos ei huvita, vaikka \\\”thaimaalaisten poimijoiden tuominen on epäeettistä ja saastuttavaa\\\”. Kai elämästä pitää nauttiakin – marjat itse poimien tai pakastealtaasta, ihan miten haluaa
15. lokakuuta 2008 kello 10.48
Mitä ihmettä?! Henkilö on Vihreiden edustaja ja ostaa marjansa kaupan pakastealtaasta?! Onko siis vihreiden joukossa ihmisiä joiden mielestä on ekologisempaa ostaa marjat kaupasta kuin poimia ne suoraan luonnosta? Menee jo hiukan yli.
Toiseksi marjoja voi poimia vapaa-ajan merkeissä, joka on loistavaa hyötyliikuntaa. Marjojen poimiminen ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Nyt kannattaisi Rosan ottaa selvää viime vuosisadan historiasta, kuinka valtaosa ei-kaupunkilaisista on hankkinut elantonsa. Tällaiset pelleillen tehdyt provosoinnit saavat maalta lähteneen nyky kaupunkilaisenkin ärsyyntymään. Ei sillä etteikö se olisi kirjoittajan tavoite, mutta ei se kyllä Vihreiden kannatusta tule lisäämään.
15. lokakuuta 2008 kello 13.45
Ei Rosa ole enää ainakaan vihreä kansanedustaja ja toisaalta ei vihreidenkään tarvitse olla yhdestä puusta veistettyjä. Kai?
Eli myös vihreä voi ostaa marjat pakastealtaasta, kerätä itse tai olla kokonaan syömättä marjoja. En tiedä kuinka epäekologista suomalaisten marjojen kaupasta osto ylipäätään on ellei nyt mietitä sitten koko kylmälaitejärjestelmää kaupassa. Toki omasta lähimetsästä kerääminen on ekologisempaa, mutta pitääkö ylipäätään \\\”vihreän\\\” ihmisen valita jokaikisessä asiassa se kaikista ekologisin vaihtoehto?
\\\”Mutta hittoako tavallisten kaupunkilaisten tarvitsisi mokomalla asialla stressata. \\\” Rosan viimeinen lause kyllä kiteyttää koko tämän kolumnin. Jokainen tosiaan voi tämän marja-asian hoitaa ihan niin kuin tykkää ja viettää aikaansa metsässä tai pysyä sieltä poissa. Ulkomaalaistenkin poimijoiden riisto on vähän kaksipiippuinen juttu, toisaalta kai tienaavat oman maansa tulotasoon nähden hyvin, mutta alemmasta palkkauksesta suomalaisiin nähden minulla ei ole tietoa.
Nämä Jonen teoriat on kyllä aika huvittavia. Jotenkin sitä itse näkee ihan työteliäitä ja tehokkaita nuoria miehiä ja naisia työpaikalla, vaikka varmasti pyörii kissat ja kollit mielessä. Ja pyöriipä ne vähän vanhempienkin mielessä. Joten varmasti siellä muinaisessa marjametsässäkin työskentely onnistui siinä missä vanhemmiltakin.
15. lokakuuta 2008 kello 13.49
Rosa! Sinä alat ärsyttämään minua yhä enemmän! Ehkäpä se on sinun tarkoituksesikin. Olla provokaattori. Toivottavasti otat vähän etäisyyttä Vihreisiin, musta kun tuntuu ettei me olla samaa puoluetta. Sulla vois olla joku ihan oma puolue. Joku minäminäminä-puolue. Nämä sun ajatukset kun on aina vaan enemmän suvaitsemattomia ja yksipuolisia.
16. lokakuuta 2008 kello 11.16
Not, viittasin pitkäaikaiseen seurantatutkimukseen. Siinä tarkasteltiin koko populaatiota. Nuorien naisien raskaus, imetys ja yhden tai useamman pienen lapsen hoito rajoitti keräilytulosta. Kun nuorilla, jopa lapsilla, on aikaa keräillä ero ei ole merkittävä.
Tutkimuksen tuloksista ei voi kuitenaan vetää suoria johopäätöksiä nykyaikaiseen palkkatyöhön. Yrittäjänä tai provisiopalkalla ero voisi tulla näkyviin, joutuuhan pienten lasten vanhemmat olemaan paljon enemmän poissa töistä.
Palkkatyössä palkan saa vaikkei mitään tekiskään, eikä vanhojen ihmisten työmotivaatio välttämättä ole hyvä. Lisäksi nuoret, erityisesti miehet pyrikivä osoittamaan kyvykkyyttää naisille huikeilla suorituksilla ja se muuttaa tilanteen.
16. lokakuuta 2008 kello 14.38
Jepjep, ei siihen kai mitään tutkimusta tarvitse, että ymmärtää, että raskaana oleva tai imettävä nainen kerää marjoja ehkä vähän vähemmän kuin muulloin. Lisäksi aiemmin pienet lapset vain sidottiin johonkin kiinni tai isommat paimensi näitä, joten ei heidän olemassaolo niin kamalasti työntekoa voinut haitata. Ja tämä kollijuttu…
Onko nykyään sitten juuri perheellisillä eniten työpoissaoloja? Ylitöitä varmaan tekevätkin vähemmän. Muistaakseni keski-ikäisillä naisilla taas on eniten sairauspoissaoloja.
Erään tuoreen tutkimuksen (taisi olla tällä viikolla HS:kin) mukaan juuri keski-ikäiset ja sitä vanhemmat tekevät mieluiten ylitöitä. Eli vanhojen ihmisten työmotivaatio nimenomaan on korkeampi kuin nuoremmilla (keskimäärin siis).
Ja tuohon, että ”nuoret, erityisesti miehet pyrikivä osoittamaan kyvykkyyttää naisille huikeilla suorituksilla” voin kyllä todeta, että ei voi yleistää. Sen verran monia työpaikkoja olen nähnyt…
Ja tämähän ei liity enää yhtään tähän marja-aiheeseen, mutta oikeasti kannattaa vähän miettiä miten asioita ilmaisee. Omia mielipiteitään ei myöskään kannata yleistää ja kertoa niistä ”tutkimuksen mukaan” ja poimia yhdestä tutkimuksesta omia teorioita tukevat näkemykset.
17. lokakuuta 2008 kello 11.40
Mieluummin marjanpoimija kuin mies
Pohjois-Karjalaan muuttaneena olen huomannut, että monelle, nai-selle varsinkin, on muiden mielipide ja sitä kautta nämä agraariajan
asenteet suuri ahistus, miksi lienee.
Metsästyksen vastustamisen osin ymmärrän vihreänä ajatuksena,
mutta marjastuksen vähättelyä en oikein. Niin kauan kuin tämä vaihdantataloutemme ei toimi oikeudenmukaisesti eikä ekologisesti, itsekerätyillä marjoilla on perusteensa. Ja kaikilla
meillä ei ole niin arroganttia verbaalista kykyä, että marjanostorahat
voisi poimia blogipalstalta tai roolitiedostavista seminaareista.
Muuten kyllä miehenä pidän paljon marjan poiminnasta, ja sukukin
saa osansa. Ja on hyvä, että kälättävät nykynaiset yhä vähemmän
metsien rauhaan marjamättäille eksyvät, pitäkööt puolukka-
päivänsä.
18. lokakuuta 2008 kello 22.34
Marjat ja sienet, luonnonantimet ovat todella parhainta mitä luonto antaa, niillä pärjää pitkälle, säästyy rahaa, saa kuntoa niitä poimiessa, luulisi että vihreä tai entinenkin vihreä arvostaa tällaisia
asioita, mutta ei, laiskuus, saamattomuus sen aiheuttaa. Ehdotan Rosallekin: ota oppia Edes Linkolasta, ei tarvitse mennä kalaan, mutta marjaan voi mennä ja silläkin voit edes hiukan hidastuttaa
ekokatastrofia! Vai että on joskus ollut vihreä!!!????????
21. lokakuuta 2008 kello 13.24
Voi Rosa, kyllä feminismiä olisi parempi ajaa vähän järkevämmin argumentein kuin ”mä en tykkää marjanpoiminnasta ja kun mä olen feministi, niin sen täytyy johtua siitä että marjanpoiminta on epäfeminististä”. Että tällä logiikalla sitä sitten ollaan politiikkaa tekemässä ja asioista päättämässä, ihan surettaa!
Ja sitten semmoinen neuvo, että jos ei ole mitään järkevää sanottavaa niin ihan voi olla hiljaakin ja jättää kertomatta ne kaikkein blondeimmat aatokset.
21. lokakuuta 2008 kello 18.26
Mahtava kolumni! Rikoitpa melkoisen tabun.
t. 36 v ei-puoluepoliittinen kahden pikkulapsen maalla asuva äiti joka ei juuri tänä vuonna ole poiminut marjan marjaa mutta saattaapa taas joku vuosi niin tehdäkin.
22. lokakuuta 2008 kello 10.49
Marjat tuottivat tuskaa
Suurten ikäluokkien edustajana ja ravitsemustieteilijän jälkeläisenä olin erehtynyt nähtävästi liian usein kehumaan marjojen terveellisiä vaikutúksia tyttärenni, jolla on useampia mukuloita. Hän on tästä niin suivaantunut, ettei kuulemma siedä enää. Häntä raivostutti, että puhuin marjoista. Välimme ovat nyt käytännöllisesti katsoen poikki. Varokaa marjoista puhumista se voi tuottaa tuskaa.
Hylätty mummi
22. lokakuuta 2008 kello 12.25
Heh-heh, erittäin loistavaa! Suorastaan naurettavan tarkka kuvaus siitä, miten muka-muka vihreällä feministillä on luonto hallussa. Pöljä! Missä pakastealtaassa olet vihreät oppisi saanut, kun parjaat omien onnettomien minutonpakotettumarjaanjakippokaatuiväääk-mielipiteilläsi marjastamista? Olen mies ja ikuisesti kiitollinen ei-femakko äidilleni, että hän opetti minut sienestämään ja marjastamaan. Saan herkutella joka syksy metsän antimilla noilla opeilla. Meidän kotona se oli enemmänkin biologiaa ja luonnollista, sinulle ja jälkikasvullesi kenties poliittinen/feministinen asia. Opeta lapsellesi, että on tasa-arvoista antaa muiden kerätä, kun itse voi maksaa vihreällä rahalla ja vihreällä sähköllä tuotetun ja ylläpidetyn reilunkaupan sedän ja tädin pakastealtaan einekset. Näin varmistat, että minä ja jälkikasvuni saamme nauraa vatsamme kippurassa, kun syömme poimimiamme marjoja.
24. lokakuuta 2008 kello 13.34
Mitäh, miten marjanpoiminnasta voi tehdä sukupuolikysymyksen?! Marjastushan on yksi (harvoista?) jutuista, joka on ollut jo perinteisesti sekä miesten että naisten työtä. Ainakin synnyinkaupungissani Pohjanmaan lakeuksilla puolukoiden perässä metsässä kykkivät kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Kovimpia tietämiäni marjastajia ovat isoisäni ja hänen ikäluokkansa miehet, jotka ovat ”minähän en akkojen hommia tee” -asenteella varustettuja pohjalaisäijiä. Heille kerättyjen puolukoiden määrä on yhtä suuri kehuskelun aihe kuin kalansaaliit…
Muuten kolumni nosti hymyn huulille, sen verran monta kertaa minut on lapsuudessani raahattu metsään sääskien syötäväksi kilpailemaan sisarusten kanssa siitä, kenen marjaämpäri on ensin täynnä…
26. lokakuuta 2008 kello 15.21
Eihän se poimiminen kivaa ole, homma on niin hidasta aluksi, mutta voi siitä oppia nauttimaankin. Metsässä tulee nälkä ja on mukava pitkän päivän jälkeen tulla syömään rajusti arkipäiväisestä poikkeavasta ympäristöstä.
Talvella tuntuu mukavalta kun tietää mistä marjat on kerätty, tietää että ruoka on puhdasta ja ilmaista.
Eikä se vaiva niin suuri ole, päivässä kerään kyllä omaan tarpeeseeni marjat koko talveksi.
26. lokakuuta 2008 kello 15.33
“Poimii koko suvun marjat”, “Antaa marjat lapsilleen”.
Liekkö feministit tarkoittaneet että tietyssä iässä nainen elää lähinnä muita varten, huolehtii suvusta. Poimi sitten marjoja tai ei.
Nykyajan mummu ei tosiaan kaikessa kulutuskykyisyydessään kerää marjoja koko suvulle. Äiti ei tee ruokaa, isä tee remonttia eivätkä lapset leiki ulkona. Pikkuhiljaa kukaan ei tee mitään.
20. marraskuuta 2008 kello 16.56
Kaupunkilaiset hakevat marjat torilta kesällä eikä talvella pakastealtaasta siksi, että ne ovat kesällä paljon halvempia.
Uskomatonta, että ihmiset eivät ole tietoisia edes tällaisista perusasioista.
4. joulukuuta 2008 kello 20.06
Äikänmaikka neuvoo: mikään aihe ei ole liian pieni kolumnin asiaksi. Kolumnin ideana on huumorimielellä tuoda jokin uusi näkökulma vaikka vanhaankin aiheeseen. Eli ei kannata raivota Rosalle, kyseessä on laji nimeltä HUUMORI.
Mitä näkökulmaan tulee, lukijoiden tunteikas raivo ja oma kokemukseni puoltavat Rosan tarinan olevan totta! Jouduin itse marja-naisten hyökkäyksen kohteeksi, kun koliikkia kärsivä esikoiseni ja graduni hieman häiritsivät kotirouvapuuhiani. Naapurini ja sukulaiseni kysäisivät joko olin pakastunut marjat. Kysyin mitkä marjat? Sain vahvasti emotionaalisen saarnan marjojen pakastamisen hyödyistä ja välttämättömyydestä. Kun sanoin, ettei minulla ole mitään asiaa vastaan, mutten tänä vuonna ajatellut pakastaa marjoja, minun annettiin ymmärtää, että perheeni terveys on vaarassa, olen huono äiti ja vaimo ja saatan perheeni talouden marjat kaupasta ostamalla kohta konkurssiin. Eli kyllä marja-asia vaikuttaa olevan elämää suurempi juttu joillekin…
Mitä puolukoihin tulee, ovat ne olleet maalta muuttaneen isäni herkkua, vaikka hän joutui niitä lapsena kädet verillä poimimaan. Itse en pidä niiden happaman jauhoisesta olemuksesta ja vältän niiden syöntiä. Puolukat kuuluvat samaan kategoriaan hiihdon ja kiikkerien talonpoikaishuonekalujen ja kotiseutumuseoiden kanssa. Niitä kukaan moderni ihminen kaipaa.