Olen vastikään vaihtanut väriä. Vihreästä en ole tietenkään luopunut, mutta vaalensin tukkani.
Kyse oli kirjaimellisesti päähänpistosta. Ensimmäisen viikon verran minua nauratti joka kerran kun katsoin peiliin. Blondius ei ole mikä tahansa hiusväri, vaan se on myös statement. Tosin minun tapauksessani ei kovin mietitty.
Olin varautunut siihen, etteivät tutut heti edes tunnista minua. Olin myös varautunut siihen, että jotkut ällistyvät. Yksi ystävättäreni vain pudisteli päätään ja totesi “pelottavaa”.
Siihen en ollut varautunut, mikä vaikutus vaaleilla hiuksilla on miehiin. Selvästi todella monella miehellä on fetishistinen suhtautuminen blondeihin. Jos minulla olisi haku päällä, flaksi olisi varmasti tuplaantunut.
***
En ole koskaan kuulunut sellaisiin naisiin, joihin miehet kohdistavat sukupuolista huomiota. Yhtäkkiä olen saanut ihailevia huudahduksia “Oi, Rosa, WAU!” ja “Upeeta, sähän oot kuin nukke!”
Siis minäkö nukke. Hahaa, mikä vitsi. Olen kuullut muuttuneeni kiltimmäksi, tosin myös yhden kaverin mielestä aikuisuuskottavammaksi. Lisäksi olen kuulemma muuttunut naisellisemmaksi ja rockimmaksi. Tosin viimeksi mainittua huomiota tehostanee uuden uutukainen ankkuritatuointini.
Saduissa vaaleat tytöt ovat kilttejä ja hyviä, tummat tuhmia, ilkeitä tai pahoja. Minullakin on ollut sellainen tumman ja tulisen identiteetti. Herrat pitävät vaaleaveriköistä -elokuvassa se tumma oli fiksu, järkevä ja käytännöllinen. Mutta todella, herrat pitivät siitä vaaleaveriköstä.
Vaaleus on yksi kiltteyden symboleista, jotka pornoteollisuus on ominut. Kaikki vanhat Hollywoodin seksipommit olivat platinablondeja. Överiblondius liittyy myös vaaleaihoisuuteen. Blondiksi ryhtyvän on pakko jossain vaiheessa hoksata tuottavansa kulttuurisen vastinparin mustalle naiselle, ei vain brunetille.
***
Jonkinlainen lobotomia tämä vaalennus on ollut minullekin. Olen vitsaillut, että nyt ulkoinen olemukseni vastaa paremmin sisäistä maailmaani. Jotenkin nämä vaaleat hiukset antavat minulle luvan naamioitua naisellisuuteen ja bimboilla. Ehkä pitäisi hankkia tumma peruukki työminääni varten.
Ikävä kyllä en tavoittanut vielä täyttä platinaa, sillä vanhat hiusvärit puskevat alta esiin. Lopputulos on siis hivenen kusenkeltainen. Se vastannee sisäistä maailmaani kaikkein parhaiten.
Reese Witherspoonin tähdittämässä elokuvassa Blondin kosto höpsöltä ja pinnalliselta vaikuttava blondi näyttääkin, miten hoksaavainen ja järkevä hän on. Miksi ihmeessä tumma tukka olisi uskottavampi kuin vaalea? Tai miksi maskuliinisuus olisi uskottavampaa kuin feminiinisyys? Kyllä me blondit vielä näytetään teille mistä kana kusee: timantteja päästä.
24. syyskuuta 2008 kello 14.09
Hauska juttu! Ja viimeisessa lauseessa osut naulan kantaan Rosa.
24. syyskuuta 2008 kello 19.21
Hahaa! Minun on vaikea vertailla, kun olen syntymäblondi. Pitäisi varmaan värjätä kokeeksi hiukset tummiksi, ja katsoa, aletaanko vihdoinkin kohdella intelligenttinä akateemikkona (mitä imagoa olen yrittänyt vuositolkulla tavoitella).
24. syyskuuta 2008 kello 20.11
Nyt jäin kyllä kaipaamaan tuoretta valokuvaa tuoreesta blondista.
24. syyskuuta 2008 kello 21.51
Muutaman heikon kolumnin jälkeen oot Rosa palannut ihan tähtikantaan! Tosi hyviä pointteja ollut sulla tässä ja edellisessä jutussa. Erittäin nasevaa ja hauskaa luettavaa!
25. syyskuuta 2008 kello 1.20
Just näin Rosa
Olen testannut aikoinaan saman jutun. Se vahvisti näkulmaani tietyntyylisiin miehiin: juoksevat kuin sähköjänikset vetyperoksidin perässä. Monen aivot (ja tunne-elämä) ovat todellakin jossain muualla kuin yläpäässä jos niitä ylipäätään on.
25. syyskuuta 2008 kello 12.27
Rosa blondina:
http://kuvat2.iltasanomat.fi/iltasanomat/iDoc/1592214-400_kiltit.jpg
25. syyskuuta 2008 kello 13.34
No, itse olen ollut blondi nuoresta iästä alkaen.
Ja sen jälkeen kun jostain luin lauseen: herrat pitävät vaaleaveriköistä, mutta naivat ruskeaverikköjä, olen varsin huolehtinut, että pysynkin blondina!
25. syyskuuta 2008 kello 17.01
Heh.. mulla oli pitkään työpaikan taululla wellan tms. kortti, jossa luki Blonds have more fun
joooo.. blondius on kaiketi sisäinen olotila nimimerkillä ”yrittää epätoivoisesti pysyä blondina”
Toisaalta se ei kaiketi ole hiusten väristä kiinni, mutta itse olen perustellut tätä sillä, että minulla on blondin sielu. Tunnen kyllä monta brunettea, jotka ovat ihan blondeja ja monta blondia, jotka eivät ole yhtään blondeja, muttamutta, hauska on kolumnisi anyway, liittynee uuteen kirjaasi tältä kiltteysosiolta.
Mä olen omalta osaltani usein ihmetellyt sitä, että miksi ystävälliset, positiiviset ihmiset helposti ajatellaan tyhmiksi ja agressiiviset, ilkeät älykkäiksi, kummallista sanois kettu pihlajanmarjoista vaimitensenytmenikään.
Riippumatta yhtään mistään heittäydyn stailiksi ja sanon, että Rosa, värjää hiukset takaisin tummiksi.
25. syyskuuta 2008 kello 17.08
Mutta siis apua, Janina ja monet muut tummat naiset on erittäin suosittuja miesten keskuudessa, Miss Universumi on viimeksi ollut vaalea varmaan Pohtamon aikaan jne. Mullakin on ollut miehiä, vaikka olen melko tumma. Mut kaikki miehet ei tykkääkään musta, kun herrat tykkää vaaleaveriköistä ja pornossakin on paljon vaaleita naisia. Ja tummia. Identiteettikriisi taitaa tulla mullekin. Pitää varmaan värjätä hiukset ja katsoa kääntyykö miesten päät vielä enemmän perääni. Ja voin sillä todistaa jotain itselleni. Vaikka olenkin jo varattu. Mutta ei mieheni varmaan oikeasti pidäkään musta. Huoh.
Onko miehillä sitten tumma tukka paras. Paitsi ihanilla vaaleilla viikingeillä. Ja komeilla kaljuilla uroksilla. Ja suloisilla punapäillä.
25. syyskuuta 2008 kello 18.18
Näin sut uudessa blondiudessasi Tampereen yössä, ja kyllä oltiin kaikki tytöt sitä mieltä, että näytit upean hehkuvalta!
25. syyskuuta 2008 kello 18.37
Minä olen huomannut saman ilmiön Rosa. Ainoa, mikä tehoaa vielä paremmin miehiin, on PITKÄ blondi tukka. minulla on sellainen. toimii kuin häkä. vaikka tukka olisi kuinka harottava tai rasvainen, niin jos sitä pitää auki miehet kuolaa perään kuin elukat. ja minä olen kokenut myös punaisen, ruskean ja mustan vaiheen. (täysin tehottomia)
minusta on mukavaa pukeutua ja käyttäytyä yltiöpäisen naisellisesti (seksikkäästi?) ja liehutella vaaleaa pitkää pehkoani. ja silti tulla kohdelluksi akateemisena älykkönä. en ole huomannut tämän kuvitellun/väitetyn ristiriidan mitenkään häiritsevän työtäni. itse nautin siitä, että voin näyttää naiselliselta ja jopa pikkutytöltä ja puhua vanhat ukot suohon.
25. syyskuuta 2008 kello 20.39
”Olen vastikään vaihtanut väriä. (–) vaalensin tukkani.”
No niin näytät tehneen. En ymmärrä miksi ihminen, jolla on kaunis tumma tukka, haluaa vaalentaa hiuksensa. Ei siinä, että blondiudessa olisi mitään väärää, mutta ei ole tummassa tukassakaan. Mutta on paljon muitakin asioita, joita en ymmärrä…
Suhteellisen vanhahkona ihmisenä sitä osaa ehkä nähdä asioita ainakin ajallisesti suhteellisen laajassa perspektiivissä. Muistelen, että olisikohan siitä varovaisesti arvioiden n. 15 vuotta, kun ns. blondivitsit alkoivat saada suosiota. Mitä eroa on blondilla ja kanalla? Blondi ei pysty olemaan hiljaa paikoillaan munan päällä. Ja sitä rataa.
Sitten blondius alkoi olla nimittäjä tietylle naisryhmälle, jolla – yllätys yllätys – sattuu nyt luonnostaan olemaan vaalea tukka. Meillä on tietysti stereotypia bimbosta, joka on miehille seksuaalinen himokääryle mutta jonka hoksottimet ovat vähän niin ja näin. Marilyn Monroe taisi olla tällaisen hahmon yksi ensimmäinen arkkityyppi. Mae West… – no hän oli blondi, mutta älyltään – ainakin imagonsa/brandinsa mukaan – älykäs, piikikäs, nokkela.
Mutta auta armias: tämä kehitys johti siihen, että jokut ihmiset AIVAN OIKEASTI ovat sitä mieltä, että vaaleatukkaiset naiset ovat jotenkin tyhmempiä kuin hieman pigmenttimäisemmät sisarensa. Anteeksi, jos huusin, mutta ihan oikeasti! Olen itse syntynyt naisvoittoiseen vaaleatukkaiseen perheeseen ja olen siinä määrin kuullut juttuja näistä kummallisista (ennakko)käsityksistä, etten voi kuin ihmetellä pienen ihmisen älynlahjoja (tukan väriin katsomatta).
Onneksi olen hyvää vauhtia kaljuuntumassa, ei jää jälkeä blondiudesta.
Ja: onneksi olen mies.
Suhteellisessa vanhuudessa on myös se etunsa, että pystyy helposti näkemään, millainen joku nuori ihminen on keski-iässä tai jopa vanhuudessa. Ja se tytöt ja pojat kyllä karistaa ruusunpunaiset lasit silmiltä!
25. syyskuuta 2008 kello 20.49
Tuikku, olen ihmetellyt samaa ystavallisyydesta ja ilkeydesta.Eiko juuri tahallinen ilkeys ole tyhmaa narttuilua?Johon blondina naytan itsekin aijoittain lankeavan.Valitettavasti.
Olen kanssasi myos samaa mielta Rosan hiusten varista.Rosa, olet kaunis ja sirkean nakoinen ja oma varisi pukee sinua mielestani paremmin.Mutta valintahan on sinun.
26. syyskuuta 2008 kello 10.28
Luonnontiede selittää blondauksen merkityksen siten, että se on signaali nuoruudesta. Vaaleat ihmiset ovat vaaleimmillaan lapsena ja nuorena.
Miehet tahtomattaankin rekisteröivät tämän signaalin ja kiinnittävät blondeihin enemmän huomiota. Reaktio on niin vahva että se toimii vaikka selvästi keski-ikäinenkin nainen blondaa.
Merkitystä asialla lienee katukuvassa ja ohimenevässä flirtissä, kun tunnetaan enemmän muut asiat painaa enemmän kuin hiustenväri.
Miehet eivät kiinnitä siis huomiota blondeihin sen takia ettei heillä olisi aivoja vaan juuri päinvastoin.
26. syyskuuta 2008 kello 11.03
Hauskaa, kun otit tämänkin asian puheeksi.
Viimeaikaisista kolumneistasi on pystynyt aistimaan selvästi, kuinka olet alkanut entistä enemmän tutustumaan naisellisen ulkonäön ”antiin”. Mielestäni juttujasi on hauska lukea, sillä itselläni taitaa olla samanlainen prosessi käynnissä. Onhan se todella siistiä olla kauniimpi kuin ennen! Sokeerata tuttuja. Tiedän tunteen. Extreme makeover.
Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla lisää sun mietiskelyjä. Miksi maskuliinisuus olisi uskottavampaa kuin feminiinisyys.
26. syyskuuta 2008 kello 14.26
Mitä itse olen vaaleahkoja ihmisiä seurannut, se vaaleus alkaa hävitä jo siinä kouluun mennessä, mikäli ovat siis lapsena olleet tosi blondeja ja tummuu sitten mitä tummuu. Että siten tämä jonen näkemys menee hieman huolestuttaville urille…
Ja keskustelu alkaa taas valua tuttuun uomaan eli minkälainen nainen on paras? Onko se sellainen kuin minä ja miksi ei. Miehet kertovat, että kaikkien naisten pitäisi olla tyyppiä a, koska MINÄ pidän siitä eniten ja naiset myöntelevät tai väittävät vastaan riippuen siitä kuuluvatko tähän tyyppiin vai eivät… Sama asia jos avaus olisikin koskenut tummia hiuksia tai vaikka laihuutta/lihavuutta. Suoraan sanottuna aika tylsää.
26. syyskuuta 2008 kello 19.47
Marilyn, Marilyn! Kuinka niin ‘akateemisena alykkona’ ?Olen tavannut paitsi typeria myos tyhmia akateemisia.Moniin akateemisiin opintoihin kun ei tarvitse kuin juuri ja juuri normaalin alykkyosamaaran (tiedan mista puhun).Tai kenties sina olet matemaatikko tai fyysikko?Niihin tarvitaan erityista lahjakkuutta, mutta jo kemiaakin tajuaa ihan tavallinen tallukka psykologiasta nyt puhumattakaan.Mutta usko tai ala, olen tavannut oikeasti tyhman laakarin.G.W.Bush on muuten mielestani hyva esimerkki paitsi typerasta myos tyhmasta akateemisesta.
Monet vanhat miehet ovat niin viisaita etta antavat ‘pikkutyton’ puhua.Heilla on tieto siita, etta elama opettaa kaikkia……tai sitten ei.
27. syyskuuta 2008 kello 13.50
Rien, juuri samaa olen itse miettinyt.
Ja tehnyt paljon töitäkin sen eteen, etten ainakaan itse toimisi niin.
Olkaamme ihmisiä toisillemme !
ja kaikista lukemistani kommenteistasi sinä ainakin olet
28. syyskuuta 2008 kello 8.42
itselläni on yhä aikuisella iällä hyvin vaalea tukka luonnostaan, ja vieläpä pitkä. olen tietenkin juuri tämänlaisten juttujen takia käynyt läpi monta ajatusta siitä miten tukanvärini vaikuttaa muiden ihmisten suhtautumiseen. …kunnes muutama vuosi sitten tajusin ettei sillä ole mitään väliä. olen saanut perimänä sen ulkomuodon mitä olen saanut ja olen ylpeä ollessani sitä mitä oikeasti olen, enkä esim hiuksia värjäämällä yritä esittää jotain mitä en todellisuudessa ole.
jokainen saa luonnostaan syntymälahjana oman olemuksensa, et voi koskaan olla AIDOSTI muuta kuin mitä todella olet. niin kauan kuin elän hyvällä omatunnolla ja arvostan itse itseäni ja olen hyvä muita kohtaan, en todellakaan ota itsetunnolleni sitä mitä muut naiset, miehet, hollywood tms (länsimainen) kulttuuri ajattelee blondeista. mitä tekemistä sillä on minun kanssani, ne ovat heidän ajatuksiaan? maapallo ei ole koskaan ollut litteä, vaikka ihmiset aikoinaan luulivat sen sitä olevan.
tosin voin kiittää bimboblondivitsejä siitä, että ne nuoruudessani antoivat minulle drivia todistaa että en sovi siihen malliin: mm. hankkia kaksi akateemista tutkintoa ja opiskella kuusi kieltä, ja hypätä yli kevytkenkäisten suhteiden ja panostaa sen sijaan vakaviin, rakastaviin, kunnioittaviin suhteisiin
.
28. syyskuuta 2008 kello 16.15
Minä värjäsin hiukseni reilu vuosi sitten vaaleiksi, (tosin hieman hitaammalla prosessilla, lisäämällä vaaleita raitoja muutamalla kerralla yhä enemmän ja sitten loput kokonaan samalla värillä) ja leikkautin polkkatukan, joka nyt tosin on jo kasvanut reilusti yli olkapäiden. Tein sen ensisijaiseti siksi, että olin täysin kyllästynyt näyttämään aina samalta, hiustenvärin satunnaiseista vaihtelusta riippumatta. En ajatellut sitä minään kannanottona tai edes kokeena, että onko blondeilla hauskempaa.
Ja rehellisesti täytyy sanoa, etten ole huomannut mitään eroa miesten tai muiden naisten käyttäytymisessä minua kohtaan. En tiedä aihetuttaako hiustenvärini mitään ennakkoasenteita ihmisissä, jotka eivät tunteneet minua tummatukkaisena, enkä oikeastaan välitäkään. Miehet kiinnittävät minuun tasan yhtä paljon tai vähän huomiota kuin ennenkin(eikä tähän ole vaikuttanut edes se, että tukkani on nykyisellään pitkä ja vaalea), paljon enemmän eroa on siinä käytänkö meikkiä tai silmälaseja. Jos tukkani on kiinni ja kuljen meikittä lasit päässä, ei minua huomioi juuri kukaan, jos meikkaan ja laitan piilarit, ero on selkeä, riippumatta hiusten väristä tai siitä miten ne on laitettu.
Pikemminkin värinmuutos on aiheuttanut eräänlaisen identitettikriisin. Pidän itseäni edelleen henkisesti brunettina, ja tuntuu kummalliselta kirjoittaa vaalea, jos jossain kysytään hiustenväriä. Kuitenkaan en oikein tunnista itseäni vanhoista valokuvista, mutta en kyllä välttämättä tunnista uusistakaan. Pidän nykyisestä väristäni erittäin paljon, vaikka sen ylläpito on kallista ja vaikeampaa kuin aiemmin. Tiedän kuitenkin, että tulen värjäämään hiukseni takaisin ruskeiksi ennen pitkää, en vain halua tehdä sitä liian pian. Osin ihan siksi, että silloin antaisin periksi eräille sukulaisilleni, jotka vähän väliä jaksavat muistuttaa minua siitä kuinka paljon paremmin ruskea tukka sopi minulle. Omasta mielestäni näytän nykyisin enemmän ikäiseltäni, vaikka vaaleus muka nuorentaa, kun taas ruskeatukkaisena näytin melkein viisi vuotta nuoremmalta, mikä parikymppisenä ei ole ihan niin kivaa kuin luulisi.
Onkin siis vaikea uskoa, että ihmisten asenteet oikeasti muuttuisivat hiustenvärin myötä, siihen vain ehkä itse kiinnittää enemmän huomiota, jos odottaa tiettyjä reaktioita. Minua ainakin pidetään ihan yhtä tylsänä ja tunnollisena kuin ennenkin, myös ne ihmiset, jotka tutustuivat minuun vasta vaaleatukkaisena.
28. syyskuuta 2008 kello 18.18
”Luonnontiede selittää blondauksen merkityksen siten, että se on signaali nuoruudesta. Vaaleat ihmiset ovat vaaleimmillaan lapsena ja nuorena. Miehet tahtomattaankin rekisteröivät tämän signaalin ja kiinnittävät blondeihin enemmän huomiota. Reaktio on niin vahva että se toimii vaikka selvästi keski-ikäinenkin nainen blondaa.”
Eikös tämän logiikan mukaan miesten kaljupäisyys olisi myös signaali nuoruudesta ja kaljupäät kovaa kamaa naisten silmissä? Ihmiset kun ovat yleensä suhteellisen kaljupäisiä hyvin nuorina.
28. syyskuuta 2008 kello 21.05
Pitäisköhän munkin kokeilla blondia
?! Kaikkia muita värejä on tullutkin jo kokeiltua.. Hyvä Rosa!
29. syyskuuta 2008 kello 9.38
”Eikös tämän logiikan mukaan miesten kaljupäisyys olisi myös signaali nuoruudesta ja kaljupäät kovaa kamaa naisten silmissä? Ihmiset kun ovat yleensä suhteellisen kaljupäisiä hyvin nuorina.”
Ei oikeestaan, vaaleat hiukset on naisilla (ei lapsilla ja miehillä) viittaus nuoruuteen ja korkeaan lisääntymisarvoon ja siksi se toimii kuin tauti. Tarvitaan siis hiustenvärin lisäksi signaaleja naisellisuudesta.
Naiset ei niin kiinnitä huomiota miesten hiustenväriin tai siihen onko niitä, oleellista on signaalit varakkuudesta tai muuten korkeasta statuksesta kuten uniformut. Uniformun tehoa kai vois verrata blondauksen tehoon.
29. syyskuuta 2008 kello 11.54
”Naiset ei niin kiinnitä huomiota miesten hiustenväriin tai siihen onko niitä, oleellista on signaalit varakkuudesta tai muuten korkeasta statuksesta kuten uniformut. Uniformun tehoa kai vois verrata blondauksen tehoon.”
Eli jos seuraavalle kapakkakierrokselle pukeudun vaikka poliisiksi, flaksini on varma?
Huomaatko itse, miten typeriltä argumenttisi kuulostavat?
29. syyskuuta 2008 kello 12.12
”Naiset ei niin kiinnitä huomiota miesten hiustenväriin tai siihen onko niitä, oleellista on signaalit varakkuudesta tai muuten korkeasta statuksesta kuten uniformut. Uniformun tehoa kai vois verrata blondauksen tehoon.”
Höpö höpö. Naisena voin sanoa, että tuo ei päde yhteenkään ystävättäreeni. Varakkuus ja status saattavat merkitä joillekuille (yleensä niille, joilla on maallista hyvää omasta takaakin), mutta miehen fyysiset ulottuvuudet ovat kyllä paljon tärkeämpi asia. Kaikilla naispuolisilla ystävilläni on omat vahvat hiusmieltymyksensä, ja useimmat suosivat tummaa tukkaa. Nuoren oloisuus viehättää myös naisen silmää, joten vähiten houkuttava on sellainen harventunut hiushöttö otsan yläpuolella keikkumassa.
29. syyskuuta 2008 kello 14.43
”Jotenkin nämä vaaleat hiukset antavat minulle luvan naamioitua naisellisuuteen ja bimboilla. — Miksi ihmeessä tumma tukka olisi uskottavampi kuin vaalea?”
Vastaus: koska tumman tukan kantaja ei koe, että hänen tarvitsisi naamioitua naisellisuuteen ja bimboilla. Toivoisin, että näissä kolumneissa olisi edes jokin sisäinen logiikka.
Lisäksi viitaten Charlotten kommenttiin, kuinkahan paljon miesten suhtautumiseen vaikuttaa se, että joissakin tapauksissa hiuksensa vaalentanut nainen muuttaa omaa käytöstään kun hänhän on nyt siis ihan mielettömän sexy ja bimbo ja vitsi kun miehet tykkää musta kaikki kun mä olen blondi!
29. syyskuuta 2008 kello 15.25
Siiri, miehissä on kyllä ehdottomasti kiinnostavinta ja seksikkäintä AIVOT !
ja on jopa miehiä, jotka arvostavat samaa myös naisessa, joskin on myönnettävä, että aina parempi, jos ne aivot ovat kauniissa kuorissa.
Kaiketi se on niin, että on sitten mies tai nainen ja päässä on muutakin kuin hiuksia, ei voisi koskaan tyytyä vain niihin hiuksiin.
29. syyskuuta 2008 kello 15.31
Taitaa tuo naisten tekoblondius ja varakkaiden statusurosten ihailu aika usein kulkea käsi kädessä ja tämä ilmeisesti kyrsii Jonea, jolta kai sitten puuttuu varakkuus, status ja hyvä ulkonäkö ja nämä naiset. Nämä yleistykset kun ovat niin kuluneita ja irrallisia todellisuudesta
Itse en ainakaan löydä yhtäkään näistä ”teorioista” todellisesta elämästä, mutta toisaalta en biletä Teatterissa yms. kuppiloissa.
29. syyskuuta 2008 kello 19.28
Ikiblondina voin vain sanoa, että hauskaa on ollut ja on jatkossa. Liekö hiusten värin ansiota vai ei, en tiedä. Eikä sillä väliäkään. Itse viihdyn blondina, mutta jos olisin punapää, brunette tai vaikka kalju, olisi se olotila minulle varmasti luontevin. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia!
Roosalle: näytät muuten aika makealta blondina
29. syyskuuta 2008 kello 23.40
Veit sanat suustani Tuikku! Aivot ja niiden lisaksi lammin sydan saavat naisen ‘tolaltaan’.Ja sellaisia miehia tuntuu Suomessa olevan yha enenevassa maarin.Mahtavaa.
30. syyskuuta 2008 kello 10.45
”Siiri, miehissä on kyllä ehdottomasti kiinnostavinta ja seksikkäintä AIVOT !”
Toki! Mutta noista Jonen esittämistä vaihtoehdoista…
30. syyskuuta 2008 kello 14.06
Uniformujen signaloinnista.
Vuosia sitten eräänä keväänä työpaikallani puhkesi kapina. Naiset olivat lopultakin saaneet tarpeekseen sandaaleissaan tepsuttelevista miehistä. Monet meistä käyttivät lisäksi juhlavia urheilusukkia.
Naisten mielestä, rouvat eturintamssa, mikään ei voisi olla seksittömäpää kuin mies sandaaleissa.
Minunkin huoneeseeni ryysäsi tumma rouva ja pamautti paperipinon pöytään, ja sanoi todellakin kyllästyneensä sandaaleissa teputteleviin miehiin.
Kahvipöydässä pidettiin lukuisia kriisipalavereita asiasta. Esikuvaksi rouvat kelpuuttuivat vähän vanhemman Riston(nimi keksitty). Risto käytti tummia housuja ja usein myös tummaa pikkutakkia. Jalassaan Ristolla oli aina mustat miesten kävelykengät.
Naiset halusivat pukeutumisemme siis viittaavan enemmän business ”uniformuun”, se olisi heistä seksikästä.
Myös tumma rouva halusi minun pukeutvan tuohon uniformuun. Myöhemmin selvisi että hän halusi myös riisua sen.
30. syyskuuta 2008 kello 17.30
rosa vinkki: kätevämpi olis ollut ostaa vaalea peruukki blondinaoloon joo, joo…i bet, että kuukauden sisälle vaihdat takasi naturelli bruneteksi, itse asiassa yllätin itseni kommentoimasta, sattumoisin olit samalla mirkan*piruilu(etti)tunnilla* ja henki salpautui kun katoin et kuka kumman Feikki BLONDI siinä ohi menee smiley huulilla.
pami
2. lokakuuta 2008 kello 0.09
Rosa kirjoittaa: Blondius on statement.
Olen tässä jo vuosia pohtinut, että tarvetta olisi aitoblondien eloveenanaisten älykkökerholle. Liityttyämme yhteen, voisimme todistaa, että myös joillakin ampiaisvyötäröisillä, DD-kuppisilla vaaleaveriköillä voi olla jotain oikeasti kiinnostavaa sanottavaa.
Ehkä joskus tuhannen vuoden päästä myös meillä vaaleilla olisi jotain katu-uskottavuutta.
(Tai ainakin voisimme rypeä keskenämme ja uikuttaa ulkonäkömme aiheuttamia vääristyneitä mielleyhtymiä.)
2. lokakuuta 2008 kello 20.31
jk.En usko etta on ainoastaan blondivitseja kiittaminen etta olet mita olet..Kylla tuollaiseen tarvitaan myos viisaiden vanhempien tarjoama rakastava ja kannustava lapsuudenkoti.Olet onnekas!
3. lokakuuta 2008 kello 10.07
Pyh, Olin aiemmin lähes blondi – tumma alta, mutta vasta kun vaihdoin blondin osan tumman punaiseen, joka nosti omaa mielikuvaani kauneudestani, alkoivat miesten päät kääntyä.
3. lokakuuta 2008 kello 21.57
Niin, olisiko se yllättäen niin, että toiselle sopii tumma tukka paremmin, toiselle vaalea, ja kolmannelle joku muu. Ja että ihmisen kauneuteen vaikuttaa eniten oma asenne ja itsetunto. Mielestäni kauneimpia ja huomiotaherättävimpiä ovat ihmiset, joiden hymy ja nauru tulee sydämestä. Ehkä olen yksinkertainen ja naiivi, mutta minä olenkin blondi.
4. lokakuuta 2008 kello 13.00
Jone: Ja sitten vielä kuvittelet, että työpaikkasi tumma rouva on sitten edustava otos kaikista naisista. Just joo. LOL
5. lokakuuta 2008 kello 9.41
Jopas näiden kommenttien lukemisesta taas heräsi ajatuksia..hyvä Rosa ! Se on mielenkiintoista ja suorastaan hauskaa, kuinka ”keskustelun”virta kulkee.
Eivät nämä kolumnistit siis ole ollenkaan turhaan kirjoituksiaan luomassa.
Sini, kenties tietämättäsi osuit naulan kantaan:”joka nosti omaa mielikuvaani kauneudestani”
siitähän nimenomaan on kysymys, ei hiustenväristä.
Rubyn kommentti : (Tai ainakin voisimme rypeä keskenämme ja uikuttaa ulkonäkömme aiheuttamia vääristyneitä mielleyhtymiä.)
sai repeämään totaalisesti. Juurikin niin. Se olisi äärettömän hauskaa ja kertakaikkiaan paikallaan
Loppujen lopuksihan on niin, että ei mikään eikä kukaan, oli kyse sitten ammattikunnasta tai ulkonäköasioista tai what so ever, saa mitään kunnioitusta keneltäkään, ellei itse arvosta itseään.
Rien, sinä olet kaunis sielu.
6. lokakuuta 2008 kello 20.50
Kiitos Tuikku, soulsister !!
12. lokakuuta 2008 kello 0.17
BLONDIUDEN KIROUS
Suomessa blondiudessa on hyvät ja huonot puolensa, mutta annas kun lähdet niinkin etelään kuin Ranskaan – tai extremenä Latinalaiseen Amerikkaan: Blondi suurenosan mielestä automaattisesti yhdysvaltalainen/englantilainen/ruotsalainen, aina valmis sänkyyn, kielitaidoton, liian varakas, teini-ikäinen ja typerä. Blondi erottuu heti katukuvasta (oli sillä sitten pipo päässä tai ei) ja sille saa huudella. Blondiuden ja
naivin ulkomuodon takia olen kehittänyt ”täpäkkien
kommenttien työkalupakin”, jolla voi osoittaa
kaikkein lähentelevimmille, ettei ole helppoa
riistaa. Tämä on silkka puolustusreaktio,
eikä aina oikeassa suhteessa vähättelyn tai uhkan määrään.
Samaan aikaan: Tykkään ulkomuodostani, en
jaksa enkä tahdo enää värjätä tukkaani – eikä se sitä
paitsi auta kun iho ja kasvojen rakenne paljastaa,
että aina on blondi, oli karvat sitten minkä värisiä tahansa.
Ulkoinen blondius on varmasti tuonut kontakteja,
mutta olisin mieluummin osa ihmiskunnan
valtaosaa vailla valkoisen häivähdystä.
7. marraskuuta 2008 kello 18.48
Itse blondina olen saanut arvostusta enemmän kuin brunettena, brunettena olen kuuleman tyhjäpää
4. joulukuuta 2008 kello 12.00
Apua! Tukkani on musta ja miesten päät kääntyilee…ovia avataan ja tietä annetaan, enkä ole edes alipainoinen. Missä vika? Oliskohan kuitenkin siinä itsetunnossa ja siinä että hymyilen ja pilke on silmäkulmassa aina. Eipä ole paljoa sinkkuna tarvinu kylillä pyöriä.