Tänä viikonloppuna aikaansa seuraava feministi katsoo, kun saksalaiset naiset strippaavat: Tampereen Klubilla järjestetään ensimmäiset burleskibileet. Burleskiskene vaatii herkkyyttä katsomisen tapaan.
90-luvulla tulivat muotiin miesstripparit. Housut pois elokuva oli menestys, naisten polttareihin tilattiin miesstrippareita ja naisporukat menivät katsomaan Chippendalesia. Minusta se kaikki oli hyvin kiusallista, enkä tunnistanut ilmiössä mitään erityisen feminististä.
Se, että kulttuurimme oppii esineellistämään myös miehen, ei ole minusta erityisen tavoiteltavaa. Se, että naiset opettelevat riisuvan, arvioivan ja epäkunnioittavan toisen ihmisen katsomisen tavan, ei murra sukupuolirooleja. Se on vain miehisen mallin peili. Feminismiä ei ole se, että naiset käyttäytyvät niin kuin moukkamaiset miehet. Feminismiä on se, että kaikki kunnioittaisivat kaikkia, sukupuoleen katsomatta.
***
Miten tämä sitten liittyy niihin saksalaisiin burleskitanssijoihin, jotka saapuvat viikonloppuna Tampereelle ja riisuvat kiusoitellen vaatteitaan, kunnes jäljellä on vain pienet tupsukat nännien kohdalla. Onko se feminismiä, että sitten niitä tupsukoita heilutellaan?
Olen ikäväkseni joskus nähnyt miesstripparin. Minua nolotti miehen puolesta. Se oli niin kuin huono huumori, joka ei naurata. Minua ei nimittäin kiihottanut, en kokenut kerrassaan mitään eroottissävytteistä virettä.
Sitten teimme feministiporukan, Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan Akkaryhmän, kanssa retken kotini lähellä sijaitsevaan strippibaari Pussy Catiin. Silloinen mieheni ei halunnut mukaan ja ymmärrän hyvin. Naisten esitys olisi suunnattu hänelle. Hänen olisi pitänyt katsoa strippareita kiihottuvan, esineellistävän miehen katseella, eikä hän todellakaan sitä halunnut. Minulle naisena tilanne ei ollut yhtä vaativa. Olin vain turisti, joka halusi nähdä millainen strippibaari on. Esitykset olivat ihan kivoja, mutta yleisö vaikutti säälittävältä.
***
Helmikuussa osallistuin Suomen ensimmäisille burleskifestivaaleille ravintola Kaisaniemessä. Suurin osa yleisöstä oli naisia, suurin osa pukeutuneena teeman mukaisesta. Muun muassa varieteeperinteestä ammentava burleskipukeutumiskulttuuri on nautiskelevaa, herkuttelevaa, humoristista, iloista ja kaunista. Siinä nautiskellaan sukupuolisuudesta, seksuaalisuudesta ja ruumiillisuudesta ilman, että tarvitsee alistua epäkunnioittavalle katseelle.
Burleskinaiset ihastelevat ja kehuvat toisiaan. Ei ole vain yhtä sallittua vartalon muotoa ja mallia, vaan kaikki naiset voivat olla yhtä ihania.
Kyllä sinne Kaisaniemeenkin oli eksynyt yksi miesporukka, joka ei ymmärtänyt skeneä. Heissä ilmiintyi hyvin se, miten vaikeaa on sanoin kuvata tapahtunutta seksuaalista häirintää. Usein kyse on juuri julkeasta ja ilkeästä katsomisen tavasta. Sellainen katse riisuu ja arvioi ilman kannustusta, iloa ja kauneutta. Kauneus ja kunnioitus ei ole pukeutumisen määrästä kiinni. Myös alastonta ihmistä pitää kunnioittaa.
11. syyskuuta 2008 kello 4.46
Kiitos Rosa! Onnistuit!
11. syyskuuta 2008 kello 11.34
MInkä vuoksi feministit ovat niin tavattoman, etten sanoisi sairaan paljon kiinnostuneita alapään asioista?
11. syyskuuta 2008 kello 12.58
Kun on ensin seilattu tahallisesta ärsyttämisestä ylitylsään hissutteluun, tämä kirjoitus alkaa jo vaikuttaa tasapainoiselta. Mielipide tulee esiin ja houkuttelee samaa myös muilta. Hyvä hyvä.
11. syyskuuta 2008 kello 15.16
Musta on sukupuolista häirintää kun Markku Aro laulaa sen ”Jestas sentään mitkä rinnat” -laulun. Mitäs jos Rosa tekisit samaan säveleen feministiset sanat mitkä sais sovinisteilta kossut väärään kurkkuun. Vois aloittaa esim. että ”Jestas sentään mikä kulli, siinä mulle Mahti-mulli…”.
11. syyskuuta 2008 kello 17.29
Rosa ymmärtää ‘burleskiskeneä’ käytyään Pussy Catissa. Samoin Philip Seymor Hoffman tietää millainen 60-luvun homo-scene oli näyteltyään Truman Capotea.
11. syyskuuta 2008 kello 20.03
Enää täytyy tietää, mikä on burleski.
11. syyskuuta 2008 kello 20.10
Onko Femakolta nyt mennyt Rosan kirjoituksen pointti täysin ohi, vai onko tarkoitus vain ärsyttää? Rosahan nimenomaan toteaa, että ”feminismiä ei ole se, että naiset käyttäytyvät niin kuin moukkamaiset miehet.” Ei ihme, että feminismi on kirosana niin monelle, kun sen varjolla esitetään jos jonkinnäköisiä mielipiteitä. Rosaa lainatakseni: ”Se, että kulttuurimme oppii esineellistämään myös miehen, ei ole minusta erityisen tavoiteltavaa.”
11. syyskuuta 2008 kello 20.36
Aioin ensin kirjoittaa pitkät pätkät.
Mutta pähkinänkuoressa, erotiikka ja porno ovat eri asia.
Se, että miehen kehon voi nähdä kauniina, ei välttämättä ole epäkunnioittavaa. Jos Roosa et ole huomannut, nykyään ei jäädä pelkkään naiset vastaan miehet -asetelmaan, vaan seksuaalisuuden kirjo alkaa olla melkoinen. On homoja, lesboja bi- ja transseksuaaleja. Homotkaan eivät ole samasta muotista. Lesbokulttuurista liukenee butch- ja femme -asetelma taivaan tuuliin.
Tiedän monia tavallisia pikkukaupungin nuoria heteromiehiä, jotka ovat loukkaantuneet verisesti näytettyäni joitain kolumnejasi heille. Puhut miehistä ajatellen sitä keski-ikäisen sovinistisian stereotypiaa. Olet ehkä vastavoima, mutta feminismisi on ollut minulle pettymys. Osoittaudut yhtä kapeakatseiseksi kuin isäni, sovinisti pahimmasta päästä.
Mitä jos vaan unohdettaisi pikkuhiljaa vatvoa sukupuolten vastakkainasetteluja ja todettaisiin vain, että strippaaminen rahasta on vatenmielistä ja kiusallista, ja seksuaalisuutensa vapaamielinen juhliminen on kaunista ja tuo hyvän mielen.
12. syyskuuta 2008 kello 8.59
Samaa mieltä Mahtisonnin ja Rosan kanssa, eri mieltä Femakon kanssa. Itseänikin on ärsyttänyt esineellistäminen, etenkin kun se naisen tekemänä on suorastaan hyväksyttyä. Muistan kommentin jostain naisille suunnatusta lenkkeilytapahtumasta, jossa esiintyjänä oli jokin vaatteitaan viskelevä portsariporukka. Jutussa haastateltu nainen totesi, että on mukava katsella noita miehiä, kun ei ole oma ukko mukana mököttämässä.
Okei. Yrittäkääpä kääntää tuossa sukupuoliroolit päälaelleen ja miettiä sen jälkeen, minkälaisen boikotin kyseinen lehti olisi kokenut.
12. syyskuuta 2008 kello 9.44
Ihan ok kirjoitus. Haluaisin vain tietää, millainen on se katse, joka on ”epäkunnioittavan himokas”. Eihän voi tietää, mitä toinen ajattelee vain pelkän katseen perusteella, se on vain tulkintaa. Mielestäni myös himokas katse voi olla kunnioittava, ja mitä vikaa on himossa? Se on kaikille ihmisille tuttu tunne.
12. syyskuuta 2008 kello 12.47
”Se, että naiset opettelevat riisuvan, arvioivan ja epäkunnioittavan toisen ihmisen katsomisen tavan, ei murra sukupuolirooleja.”
Miksi sukupuolirooleja täytyisi murtaa? Miksi naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä? Ne ovat kuitenkin kaksi eri sukupuolta ja ovat sen tähden erilaisia.
Tämä on asia jota minä en feminismissä ymmärrä.
Jos sukupuoliroolit polkevat sukupuolten tasa-arvoa, niin silloin ollaan metsässä. Usein vaan tuntuu, että feminismissä ajetaan enemmänkin tasapäistämistä eikä tasa-arvoa. Sukupuoliroolit voivat toteutua täysin tasa-arvoisestikin.
12. syyskuuta 2008 kello 15.27
Miksi sukupuolirooleja täytyisi murtaa? Miksi naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä? Ne ovat kuitenkin kaksi eri sukupuolta ja ovat sen tähden erilaisia.
Tuomas, yhdyn täysin mielipiteeseesi.
12. syyskuuta 2008 kello 18.12
Miksi sukupuolirooleja ei saisi murtaa? Mistä ovat tulleet käsitykset siitä, millaisia naisten, millaisia miesten tulisi olla? Toki on ilmeiset biologiset fyysiset erot, mutta entä käyttäytyminen, mielipiteet, puheet, työnjako, pukeutuminen, kiinnostuksen kohteet, sosiaaliset odotukset jne? Mistä tulevat normit näihin – ja miksi?
Kyselen kenties tyhmiä, mutta olen vain keski-ikäinen paskamahainen valkoinen mies. En kuitenkaan mielestäni sovinisti.
Tuomas ja Tuikku: en yhdy mielipiteeseenne lainkaan.
12. syyskuuta 2008 kello 20.17
Ehkä ne sukupuoliroolit olisi hyvä murtaa, jotta kukin saisi olla omaitsensä, eikä se mitä ympäristö hänen odottaa olevan. Ja ehkä me olemme biologisesti erilaisia, mutta ne sukupuoliroolit jotkat tällä hetkellä vallitsevat ovat lähinnä kulttuuriperäisiä. Eli ei mitenkään itsestään selviä vaan ihan meidän ihmisten itsemme luomia. Ja kuka ne roolit on luonut ja missä tarkoituksessa?
12. syyskuuta 2008 kello 22.21
Sukupuolirooleja voisi ehkä pyrkiä murtamaan vaikkapa siksi, että ne ovat ”rooleja”. Minun puolestani kuka tahansa saa olla niin nainen tai mies kuin on tai haluaa tai kuvittelee olevansa, mutta en tosiaankaan halua, että nämä sukupuoliroolit rajoittavat minun elämääni.
Esimerkiksi usein toistellaan, että naiset ovat jotenkin empaattisempia, ja siten sopivat paremmin hoiva-alalle. No, olen nainen, mutten koe olevani erityisen empaattinen, ja tiedän, etten todellakaan halua tai sovellu hoiva-alalle; minusta on sekä epäreilua että typerää, että minulle suositellaan jotain tiettyä alaa vain sukupuoleni tähden.
Toisin sanoen, kannatan sellaista maailmaa, jossa henkilön sukupuoli ei vaikuttaisi siihen, millaisia valintoja ko. henkilö voi tai uskaltaa elämässään tehdä, tai siihen, miten yhteiskunta, koulu tai työmarkkinat ko. henkilöön suhtautuvat. Sanon usein olevani feministi. Yksinkertaista, eikö?
12. syyskuuta 2008 kello 23.19
Olen itse monesti käynyt strippipaikoissa katselemassa naisia. Haluaisin oikaista yhden yleisen väärinkäsityksen: alastomia naisia katselevat miehet eivät halveksi näitä naisia. Ennemminkin nämä naiset ovat saavuttamattomia ja ihailtuja.
Sanon myös suoraan, että tunnen seksuaalista himoa katsoessani kauniita alastomia naisia. Enkä pidä himoa moraalisesti paheksuttavana.
13. syyskuuta 2008 kello 9.32
Tuomas ja Tuikku,
pysähtyisittekö hetkeksi miettimään logiikkaanne? Periaatteessa olen täysin samaa mieltä argumenttinne ”Jos sukupuoliroolit polkevat sukupuolten tasa-arvoa, niin silloin ollaan metsässä.” kanssa. Kun otetaan huomioon, että miehiä ja naisia on esim. heteroista homoihin, erityissuojeluksessanne olevat sukupuoliroolit sekoittuvat jo paljon. Occamin partaveitsi -ajattelun pohjalta tulisi mieleen, että sukupuoliroolien poistaminen olisi yksinkertaisempaa kuin alkaa määritellä erikseen montaa niche-sukupuoliroolia. Mikä siinä sukupuoliroolien murtamisessa teitä ja aatetovereitanne oikein pelottaa? Kyllä itse ajattelin pitää sen sukupuolen, jonka kanssa olen syntynyt, vaikka ihmisiä kohdeltaisiinkin yksilöinä, ei sukupuolensa, rotunsa tai (ala)kulttuurinsa edustajina. (vrt. Tuomaksen: Miksi naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä?) ps. En jaksa argumentoida mitään sukupuoliroolien variaatioista eri kulttuureissa tai uskonnoissa, koska vasta-argumentaationa käytetään välittömästi fundamentalisteja muusta kulttuurien tai uskontojen kirjosta piittaamatta.
13. syyskuuta 2008 kello 9.38
Yks vaan kirjoittaa: ”Haluaisin vain tietää, millainen on se katse, joka on “epäkunnioittavan himokas”.”
Tunnistatko aggressiivisen katseen? Entä pelokkaan? Minä ainakin väitän tunnistavani. Toki virhetulkinnat ovat yleisiä kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä, puhuttiinpa sitten mistä tahansa havainnosta. Mutta jokainen “epäkunnioittavan himokkaan” katseen kohteena ollut tietää kyllä valitettavasti, mistä puhutaan. Mikäli nimimerkki Yks vaan on mies, hän ei ehkä onnekseen ole ollut ns. naissovinistien katseen kohteena.
13. syyskuuta 2008 kello 9.48
Nimimerkki An kommentoi: ”Tiedän monia tavallisia pikkukaupungin nuoria heteromiehiä, jotka ovat loukkaantuneet verisesti näytettyäni joitain kolumnejasi heille. Puhut miehistä ajatellen sitä keski-ikäisen sovinistisian stereotypiaa.
Valitettavasti tiedän monia pääkaupunkiseudun korkeasti koulutettuja nuoria heteromiehiä, jotka monin osin käyttäytyvät kuin Rosan esimerkit. Osa heistä on myös kertonut avoimesti vastustavansa Rosaa ”periaatteesta” sekä kieltäytyy näkemästä, että feminismiä on muunkinlaista kuin Rosankin mainitsema naisten käyttäytyminen moukkamaisten miehsten tavoin. Ehkäpä minunkin pitäisi muuttaa pikkupaikkakunnalle, jos siellä käyttäytymiskulttuuri on naisia aidosti arvostava (arvottavan tai arvioivan sijaan)?
13. syyskuuta 2008 kello 11.12
Usein kyse on juuri julkeasta ja ilkeästä katsomisen tavasta. Sellainen katse riisuu ja arvioi ilman kannustusta, iloa ja kauneutta. Kauneus ja kunnioitus ei ole pukeutumisen määrästä kiinni.
Suosittelen harkitsemaan ennen kuin tuomitsee jonkun ihmisen hänen katseensa tai kasvojen ilmeen perusteella. Ilmeiden tulkitseminen ei ole niin yksiselitteistä kuin voisi luulla, ainakaan jollei tunne toista hyvin. Jotkut ihmiset näyttävät luonnostaan esim. vihaisilta. Joillain ihmisillä sekä kasvojen perusilme että muu olemus antaa epämiellyttävän ja epärehellisen, tai jopa \\\”irstaan\\\” vaikutelman, vaikka ko. ihminen on oikeasti kaikkea muuta.
Kannattaa olla aika varovainen ennen kuin esim. työelämässä vetää tämän kaltaisia johtopäätöksiä, ja mahdollisesti leimaa toisen ihmisen pysyvästi.
13. syyskuuta 2008 kello 12.24
Tuomas ”Miksi sukupuolirooleja täytyisi murtaa? Miksi naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä? Ne ovat kuitenkin kaksi eri sukupuolta ja ovat sen tähden erilaisia.
Tämä on asia jota minä en feminismissä ymmärrä.
Jos sukupuoliroolit polkevat sukupuolten tasa-arvoa, niin silloin ollaan metsässä.”
Mielestäni sukupuoliroolit ovat vahingollisia jos ne polkevat yksilön valinnanvapautta. Totta on, että miehet ja naiset ovat erilaisia, ja tämä on vain hyvä asia. Mutta ennen kaikkea olemme kaikki ihmisiä, ja yksilöiden erot ovat suurempia kuin keskimääräiset sukupuolten väliset erot. Luokan matemaattisesti lahjakkain voi olla tyttö, ja tämän ei pitäisi järkyttää ketään. Ja joku mies voi oikeasti haluta jäädä kotiin hoitamaan lapsia, ja sen pitäisi olla yhteiskunnan silmissä ok.
Rosankin kolumneista paistaa läpi se, että mies on normi ja naiseus on poikkeama. Muistaakseni jossakin aikaisemmassa kolumnissa Rosa ”pukeutui naiseksi vaikka on ihminen” tai jotain sinnepäin. Mitä jos ajateltaisiin, että se naisellisesti pukeutunut nainenkin on ihminen? Mielestäni se on todellista tasa-arvoa, että naista ja miestä pidetään yhtä paljon ihmisinä riippumatta siitä, miten paljon he sukupuolensa stereotyyppejä ovat.
13. syyskuuta 2008 kello 13.01
Jos ei pidä strippauksesta ei pidä mennä katsomaan. Miksi ei sallisi sellaista seksuaalisuuden muotoa. Jos ei siitä itse pidä onko se joku syy kieltää se muilta.
Naisen esineellistäjänä nainen itse taitaa olla pahin. Käyttäväthän naiset esim. mielellään korkokenkiä. Koron tarkoitushan on jännittää pakaralihakset ja saada naisen peppu näyttämään entistäkin hemaisevammalta. Ongelmahan tulee kun ”väärä” mies ilman ”pelisilmää” sitä ihailee.
13. syyskuuta 2008 kello 14.47
Tuomas, Tuikku,
eikös kyse ole pikemminkin siitä, että sukupuoliroolit pitäisi täytymisen sijaan *saada* murtaa? Kysytte, miksi naiset eivät saisi olla naisia ja miehet miehiä. Ongelma on toistaiseksi juuri vastakkainen: naisten täytyy olla tietynlaisia naisia ja miesten tietynlaisia miehiä.
Feministimiehenä kannatan mallia, jossa poimitaan itseä miellyttävät marjat sukupuoliroolikakun päältä, ja jätetään vuosisatoja käyneellä mehulla kostutettu tunkkainen taikina pois omalta lautaselta.
13. syyskuuta 2008 kello 15.14
”Feminismiä ei ole se, että naiset käyttäytyvät niin kuin moukkamaiset miehet. ”
Eli Rosan mielestä ei ole tärkeää ajaa naisille samoja ”oikeuksia”, kuin miehille vaan pikemminkin pyrkiä kieltämään miehiltä asioita joita he nykyään tekevät? Eikö avoimuuteen pyrkiminen olisi kaikkien kannalta parempi ratkaisu?
”…Silloinen mieheni ei halunnut mukaan ja ymmärrän hyvin…Hänen olisi pitänyt katsoa strippareita kiihottuvan, esineellistävän miehen katseella, eikä hän todellakaan sitä halunnut.”
No jopa on hieno mies! Ettei olisi kuitenkin ollut kyse siitä, että seura ei kelvannut? Miehenä ymmärrän, että feministien kanssa strippauksen seuraaminen olisi vähintäänkin ahdistavaa ja absurdia.
”Heissä ilmiintyi hyvin se, miten vaikeaa on sanoin kuvata tapahtunutta seksuaalista häirintää. Usein kyse on juuri julkeasta ja ilkeästä katsomisen tavasta.”
Ihminen on seksuaalinen eläin, enkä ole kinä ymmärtänyt katseista syntyvää keskustelua. Äänessä tuntuvat usein olevan vanhemmat naishenkilöt jotka puhuvat ilmiöstä yleisellä tasolla, eivät siis suinkaan siitä kuinka halventavaa se on, että heihin itseensä kohdistuu näitä ”himoitsevia katseita”. Vähäpukeiset naiset haluavat, että heitä katsotaan, he tekevät sen täysin vapaaehtoisesti, ja nauttivat siitä. En voi ymmärtää miten tästä joku kolmas osapuoli voi pahoittaa mielensä, ellei ole kyse kateudesta.
Itsekin olen miehenä näitä katseita saanut ”kestää”, etenkin vanhemmilta naisilta jotka eivät enää ujostele omaa seksuaalisuuttaan ja pakko myöntää, että tilanteesta voi nauttia, jos on itsetunto kohdallaan.
13. syyskuuta 2008 kello 19.39
Valitettavasti varsin usein feminismi ymmärretään naisen oikeudeksi käyttäytyä yhtä sikamaisesti kuin sikamaisimmat miehet, eikä suinkaan järkiperäiseksi tasa-arvopyrkimykseksi. Siksi julkisuudessa esiintyvät miehet usein välttävät feminismi -termiä ja käyttävät ennemmin termiä tasa-arvo, vaikka ne ovat sanakirjan perusteella synonyymejä. Terminä tasa-arvo soi ihmisten korvissa neutraalimmin kuin feminismi.
Lisäksi mielestäni sukupuolirooleja ei tarvitse purkaa tai ”murtaa”. Niitä pitää aktiivisesti yrittää oikaista tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta kyllä miehet ovat miehiä ja naiset naisia, vaikka oltaisiin kuinka tasa-arvoisia. Miehiä pitää arvostaa miehinä ja naisia naisina, eikä niiden välistä paremmuusjärjestystä ole. Molemmat ovat täydellisiä sellaisenaan.
14. syyskuuta 2008 kello 22.19
Sukupuolivietin virittyminen eli himon syttyminen vastakkaisen sukupuolen ulkonäöstä ja etenkin paljaasta vartalosta on vahingollista ja vaarallista, koska suvunjatkamiseen liittyvät syyt tutustua ovat alistavia ilman aitoa kiinnostusta ihmisen syvällisempään ymmärtämiseen, kunnioittamiseen ja sitoutumiseen. Alhaisinta on tietysti se, että myy tai ostaa tilanteen, jossa voi suvunjatkamiseen liittyvän virittymisen kokea. Onneksi tutustumisen voi nykyään hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestein ja ulkoisiin asioihin viehtymisen aiheuttamat vaivautuneet tilanteet voidaan välttää. Tapaamista varten pitää harjoitella kepeää ja älyllistä tapaa ilmaista viehtymyksensä kunnioittavasti, silmiin katsoen, pyrkimyksenä peittää eläinkuntaan viittaavat piirteensä. Kaunistautuminen eli laittautuminen tälläisiä tilanteita varten tehdään vain oman itsen takia, ei toisen kiinnostuksen herättämiseksi! Sitten kun on varmistuttu kunnioituksesta puolin ja toisin, on parempi ollakin jo tosi sonni tai ei hyvää seuraa. Näinhän se menee?
15. syyskuuta 2008 kello 11.11
”Jone kirjoittaa:
Naisen esineellistäjänä nainen itse taitaa olla pahin. Käyttäväthän naiset esim. mielellään korkokenkiä. Koron tarkoitushan on jännittää pakaralihakset ja saada naisen peppu näyttämään entistäkin hemaisevammalta. Ongelmahan tulee kun “väärä” mies ilman “pelisilmää” sitä ihailee. \\\”
Minä käytän korollisia kenkiä siksi, että niillä on hyvä kävellä ja ovat kauniita kenkiä. Lenkillä taas käytän lenkkareita eli valitsen kengät niiden funktion mukaan. Joku takapuolen ulkonäkö ei kyllä ole tullut mieleen.
Ja kyllä, väärän miehen katse on vastenmielistä ja naiset pukeutuvat kauniisti vain niitä miehiä varten, joista ovat kiinnostuneita. Monilla miehillä on vaikeuksia ymmärtää torjumista ja siitä syntyy tämä vastenmielisyys olla kaikkien miesten himokkaiden katseen kohteena. Mitä ihmeellistä tässä on? Itse olen tähän päivään asti luullut, etteivät miehetkään halua jokaista vastaantulevaa naista ja antavat pakkeja sellaisille naisille, joista eivät ole kiinnostuneita. Tällaisten naisten katseetkaan eivät siten tunnu ainakaan hyvältä.
15. syyskuuta 2008 kello 20.09
Rosan kirjoituksesta sain sen käsityksen että naisen strippauksen katsominen on kiellettyä miehille, mutta hyväksyttyä naisille ja miehen strippauksen katsominen ei ole hyväksyttyä kenellekään. Jos esitykseen otetaan mukaan erivartaloisia naisia ja tupsuja, ja nautitaan kaikkien seksuaalisuudesta, niin silloin vähissä vaatteissa tanssiminen ja sen seuraaminen on suorastaan kultturellia. Miesten seksuaalisuuden esittäminen ja katsominen ja siitä kiihottuminen ei siis vieläkään ole ok? Ja strippareita ei Rosan mukaan ilmeisesti voi katsoa muuten kuin ilkeästi ja julmasti himoiten?
Käsittääkseni tässä ei ole niinkään kyse miesten ja naisten katseen erilaisuudesta, kuin käytöstavoista ja katsojan nauttimien päihteiden määrästä. Sekä naiset että miehet voivat olla yhtä lailla röyhkeitä seksuaalisen kiinnostuksen ja kiihottumisen ilmaisuissaan. Kirjoituksesta saa sellaisen käsityksen, että katseen uhriksi joutuva nainen on avuton uhri, joka ei kykene puolustautumaan tuolta ilkeältä silmäykseltä. Mitä ihmeen feminismiä tämä on? On kai aikuisella naisella asialliset keinot joiden avulla pääsee kiusallisesta tilanteesta; yksinkertaisin keino on omata sen verran itsetuntoa ettei anna tulkintansa jonkun toisen ilmeestä saada tuntemaan itseään uhriksi ja traumatisoitumaan asiasta. Parempi kai on ottaa himokas katse kohteliaisuutena omaa seksuaalisuutta kohtaan tai ohittaa tilanne neutraalisti.
16. syyskuuta 2008 kello 2.17
Välillä tuntuu että naiset piehtaroivat uhriudessaan ja hakevat miesten hyväksyntää, vahvistusta ja oikeutusta täysivaltaiselle olemiselleen ja näin ollen itse asiassa ”tunnustavat” miesten ”korkeamman” aseman (Na:n kirjoitus herätti minussa nyt tämän ajatuksen). Kuitenkin naisilla on täällä niin paljon valtaa että oikeastaan miesten määritelmällä ja mielipiteellä heistä ei läheskään aina ole merkitystä. Valittamisen sijaan voisi nousta alkaa elää elämää josta on aina haaveillut (enkä kohdista tätä erityisesti sinuun Na, vaan meihin naisiin yleensä).
Kumpa onnistuisi omassa elämässään säilyttämään tuon lapsenomaisen ja luovan kaikkivoipuuden olotilan ja samalla kunnioittamaan ja rohkaisemaan jokaista ihmistä, niin naista kuin totisesti miestäkin, elämään täyttä elämää.
16. syyskuuta 2008 kello 10.58
Se nyt on vaan ihan turhaa naisten ja miesten ylipäänsä arvostella toistensa seksuaalisuutta. Kauniin naisen vartalo kiihottaa normaalia heteromiestä niin paljon, että molemmat päät sekoavat, mutta toisinpäin se toimii valitettavan harvoin.
16. syyskuuta 2008 kello 13.32
Ajatus siitä, että strippaaminen esineellistää esiintyjän, heijastelee radikaalifeministien seksikielteistä propagandaa. Sana on juurtunut pahalaatuisen kasvaimen tavoin sukupuolikeskusteluun eikä sen käyttäjät tunnu tietävän, mitä se oikeastaan tarkoittaa.
Pari esimerkkiä valaisee asiaa. Kuvitellaan kolme vartalollaan esiintyvää taiteilijaa: miimikko, jonka tarkoitus on olla hauska; tanssija, joka pyrkii välittäämään tunnetiloja ja strippari, joka pyrkii kiihottamaan. Kukin käyttää ruumiistaan välineenä (=esineenä) tavoitteensa saavuttamiseksi. Ainoa ero näiden taiteilijoiden välillä on katsojassa syntyvän reaktion laatu. Yhdellä se on nauru, toisella vaikkapa liikutus ja kolmannella halu.
Miksi feministisesti virittyneessä keskustelussa vain strippari katsotaan esineellistetyksi? Ja vielä siten, että esineellistäjä on katsoja ja että tässä on jotakin kauheaa ja väärää. Tosiasiassa esineellistäjä ei ole katsoja, vaan se, joka ruumista johonkin tarkoitukseen käyttää. Kaikissa esimerkkitapauksissa esiintyjä itse käyttää ruumistaan tavoitteensa saavuttamiseksi, eikä tässä ole mitään arveluttavaa, väärää tai pahaa.
Esineellisyys ja välineellisyys ovat ihmisruumiin normaaleja olemisen tapoja. Me käytämme ruumiitamme välineinä koko ajan. Strippaamisen paheksuminen esineellistävänä on perusteetonta ja seksikielteistä.
17. syyskuuta 2008 kello 10.26
Rosa, taas oikeen mahtavaa lukea blogiasi! Hienoja ajatuksia.
Puuttumatta tähän seksuaalisuus-erotiikka -teemaan, haluan nostaa esiin kirjoituksen helmen: ”Feminismiä ei ole se, että naiset käyttäytyvät niin kuin moukkamaiset miehet. Feminismiä on se, että kaikki kunnioittaisivat kaikkia, sukupuoleen katsomatta.” Kiitos tästä!
Itse olen parikymppinen yliopisto-opiskelija (nainen) sekä korkokenkiä ja huulipunan käyttöä rakastava feministi. Mielestäni lausuntosi kuvaa juuri sen mikä on olennaisinta feminismissä. Olen huvittuneena sekä toisaalta päätäni pudistellen seurannut keskustelua, jossa ”feministien edustajana” joku tuomitsee naisellisuuden osoittamisen ”patriarkaatin miellyttämiseksi”. Mikä ironisuuden huipentuma!!! Ollakseen tasa-arvoinen miehen kanssa naisen on näytettävä ja käyttäydyttävä kuin mies! Looginen päätelmähän tästä on se, että tietyn feminismin suuntauksen edustajat itse asiassa alentavat naisen arvon itsessään ideaalin ollessa enemmän miehen kaltainen.
Sukupuolten taustalla on eittämättä biologinen differenssi ja tämän ja/tai sosialisaation seurauksena ilmenee variaatiota sukupuolten käyttäytymisessä. Feminismi astuu kuvioon siinä, että erilaisuudesta huolimatta kummankin sukupuolen edustaja on täysin saman arvoinen ja sukupuolen perusteella tai stereotypiaan pohjautuen häntä ei saa kohdella syrjien (esim. ylipainoinen nainen/mies työelämässä).
Olennaista on lisäksi se, että sosialisaation seurauksena saatetaan oppia osittain tiedostamaton, alentuva suhtautuminen naisiin. Siksi kommenttien ”liian äänekäs naiseksi” ja ”niin kaunis, ettei voi olla vakavastiotettava ja älykäs” (yms.) kuuleminen ja näitä kuvaavien asenteiden näkyminen arkielämässä ei ole harvinaista. Onneksi tulevaisuudella on toivoa, sillä kasvatuksella voi vaikuttaa asenteiden muovautumiseen.
Pidä siis pääsi pystyssä ja äänesi kuuluvissa, Rosa!
17. syyskuuta 2008 kello 12.00
Seksualistille: tottakai keho on työnteon väline. Väline on kuitenkin eri asia kuin esine. Kiistelin asiasta poikaystäväni kanssa taannoin ja argumenttini oli, että esineellistetyt pornotähdet eivät oikeasti nauti seksistä. Hän väitti löytävänsä pätkän, joka kumoaisi väitteeni ja oikeassa oli. Poikkeus vahvistaa säännön eikä tässäkään asiassa ole mustaa ja valkoista.
Toisin sanoen tietyssä mitassa me naiset ilmeisimmin nautimme esineenä olosta. Raskaan työpäivän jälkeen mikä onkaan nautittavampaa kuin se, ettei tarvitse itse tehdä mitään! Jos mies siinä vaiheessa kuvittelee hoitelevansa mollamaijaa, ei sillä ole minulle mitään väliä.
Ihminen on ristiriitainen eläin; umpimielisille feministeille on vaikea pala esimerkiksi se, että yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta yksi naisten yleisimmistä seksifantasioista on tulla väkisin otetuksi. Feministisen aivopesun puutettako?
Tarkennukseksi: luulen, että suurin osa seksityöläisistä tekisi mieluummin jotain muuta työtä.
17. syyskuuta 2008 kello 12.46
Minun syyni olla arvostamatta strippausta – naisen tai miehen – on se, että se on mielestäni katsojaa kehittämätöntä toimintaa, pelkästään viettejä aktivoivaa, samoin kuin pornosaittien selailu. Molemmat ohjaavat ajattelua – ja koko ihmistä – turhan yksinkertaistaville raiteille.
Neljän seinän sisällä ja kahden (tai useamman) ihmisen väliset jutut ovat asia erikseen, mutta silloin kun intiimitouhuista tulee kulutustavaraa, on jossain epäonnistuttu. Sen ajan ja rahan voisi varmasti käyttää paremminkin, eikö vain?
Jos ajattelu ja toiminta pyörii alapään asioissa, on siinä jotain säälittävääkin. Silloin kannattaa miettiä, saisiko elämäänsä hohtoa ja kicksejä jostain muusta, vaikka intohimoisesta ja merkityksekkäästä ihmissuhteesta. Mielikuvitus – jos sitä vain löytyy – on rajana.
17. syyskuuta 2008 kello 12.48
Rohkenenpa väittää, että tuo iänikuinen väite naisten raiskausfantasiasta ei kuitenkaan tarkoita oikeaa väkisin ottamista, sillä fantasiassahan fantasioijalla itsellään on ohjeet käsissään ja raiskaus on jotain ihan muuta.
Joten jos vihdoinkin puhuttaisiin asiasta sellaisena kuin se kai useimpien kohdalla on, eli naisen fantasiana seksistä, jossa kuitenkin ainakin salaa toivottu mies tulee ja ottaa eikä naisen tarvitse miettiä mitään muuta kuin seksiä (aiemmin varsinkin maineen menetys, raskaaksi tulemisen pelko, miltä näyttää, mitä tapahtuu seksin jälkeen, suhdesotkut jne.).
Ja kyllä seksityö on nimenomaan työtä, poikkeus vahvistaa säännön. Meille muille seksi on sitten jotain muuta. Toisille joku asia on harrastus ja toisille työ (vaikka kirjoittaminen) ja kyllä se vain palkansaajan funktio on yleensä hieman toinen kuin harrastelijan. Ja myös miehille sopii esineenä olo vallan mainiosti. Joten olisi kiva, ettei aina tehdä kaikista ihmiselle ominaisista asioista vain naisten/miesten ominaisuuksia!
17. syyskuuta 2008 kello 13.04
”yksi naisten yleisimmistä seksifantasioista on tulla väkisin otetuksi.”
Mihinkähän tutkimukseen tai tietoon tämä väittämä perustuu? Vai onko raiskaus vain sinun yleisin seksifantasiasi?
Minun seksifantasiani on, että joku korkokenkiä käyttävä ja huulensa maalaava feministi kohtelisi minua esineenä. Kohtelisi oikein irstaasti ja sikamaisesti. Oikein femakkomaisesti.
18. syyskuuta 2008 kello 3.28
Twenty-something… kirjoittaa: Onneksi tulevaisuudella on toivoa, sillä kasvatuksella voi vaikuttaa asenteiden muovautumiseen.
Hassu sanamuoto
. Ehkä itse käyttäisin mieluummin ilmaisua ”asenteista avoimesti yhteiskunnallisella tasolla keskustelemalla” (tai neuvottelemalla)? (Asenne)kasvatus-termi viittannee enemmän siihen, että on olemassa jokin yksi totuus, jonka suuntaan valistuneemmat keppiä ja porkkanaa käyttäen ohjaavat vähemmän valistuneita.
Jättäisin myös tuomitsematta ne, jotka eivät halua pukeutua korkokenkiin ja huulipunaan, oli heidän syynsä valintaansa mikä hyvänsä. Jos he eivät halua tehdä niin, heillä on oikeus valintaansa yhtä paljon kuin sinullakin. Se on tasa-arvoa. Uskon toki, että itse pukeudut itseäsi varten, (et “patriarkaatin miellyttämiseksi”), mutta moni (koulutettu) nainen valitettavasti pukeutuu työpaikallaan vain ja ainoastaan esimiestään varten – hän kun päättää niin haasteellisimpien työtehtävien kuin ylennystenkin jakamisesta. Tervetuloa työelämän todellisuuteen yliopisto-opintojesi jälkeen!
18. syyskuuta 2008 kello 13.42
Emilille:
Välineellisyys on yksi keskeisimmistä esineen ominaisuuksista ja tyypillisessä feministisessä kannanmuodostuksessa mukaillaan Kantin filosofiaan perustuvaa näkemystä siitä, että itsensä tai toisensa kohteleminen vain välineenä on moraalisesti tuomittavaa. Tämän näkemyksen taustaolettamukset ovat ilman muuta hataria.
Ja tarkennukseesi liittyen, seksityötä tutkinut Anna Kontula esittää väitöskirjassaan, että \\\”suomalaiset seksityöntekijät eivät ole uhreja, vaan useimmiten työnsä vapaaehtoisesti valinneita henkilöitä\\\”.
18. syyskuuta 2008 kello 15.23
Kerrataanpa vielä Rosan Viikon Opetukset:
Epäkunnioittava katsomisen tapa = miehinen malli
Kaikkien kunnioitus kaikkia kohtaan = feminismi
Stripparit = kivoja
Strippareita katsova yleisö (paitsi Rosa ja ystävät) = säälittäviä
Burleskinaiset = kaikki yhtä ihania
Yksi miesporukka = ilkeitä seksuaalihäirikköjä
Hmm…
Katsomisen tapa on keskusteluna vellonut feministipiireissä jo pitkään. Ongelmana on tietenkin se, että katsomisen tapaa arvioiva asettuu jumalan/jumalattaren asemaan tehdessään subjektiivisesta tulkinnastaan objektiivista totuutta. Ongelma ratkaistaan olettamalla miehen naiseen kohdistama katse kategorisesti alistavaksi. Tästä seuraava looginen johtopäätös on että vain nainen saa katsoa naista. Tähän Rosakin kolumnissaan tähtää. (Tai ainakin osuu.) Meriläinen kidnappaa leiriinsä yleisinhimillisen periaatteen kaikkien ihmisten keskinäisestä kunnioituksesta. Ja raiskaa sen.
Okei, jurrinen jätkäporukka burleskibileissä VOI olla ärsyttävä…
22. syyskuuta 2008 kello 2.07
Nykyisin on testeissä havaittu, että naisen läsnäolo tekee miehistä impulsiivisempia ja alttiimpia ottamaan riskejä. Syynä on kuulemma kohonnut testosteroiinitaso. Tämä selittää hyvin miksi miehet valittavat, että naisten mukaanotto perinteisiin miehisiin piireihin pilaa ne. Tällaisia piirejä kuten soturiksi vihkimisiä, ritarikuntia, pankkien johtokuntia, kunnanhallituksia sun muita kohtuullisehkon hutikan pyhiä veljeskuntia on kuitenkin väkisin yritetty saada ottamaan mukaan naisjäseniä.
Samaan tapaan miesten läsnäolo naisten tilaisuuksista vaikuttaa naisiin, Feministit valittavat, että miehet hiljentävät naiset. Ilmeiseti vika on kuitenkin hormoneissa. Naisten hormoneissa. Niiden vaikutuksesta naiset alitajuisesti pyrkivät pysymään hiljaa ja näyttämään kauniilta.
Hormonit vaikuttavat myös naisten tapaan nähdä muut naiset. Burleski esitys alkaa näyttää julkealta, rivolta ja alistavalta.
Ongelmaa ei selvästikään olisi, jos kana ei huomaisi kukkoja. Näin markiisia lainatakseni jonkun pitäisi ihmiskunnan parasta ajatellen poistaa nuo rivot, iljettävät ja limaiset pallot Rosan etupuolelta. Sen jälkeen hänen ei enää tarvitsisi tuhlata sisäerityselintensä arvokkaita tuotteita miellyttääkseen kaiken maailman joutomiehiä
23. syyskuuta 2008 kello 21.02
”Kuntsalle”:
”Nykyisin on testeissä havaittu”
- missä testeissä?
”Syynä on kuulemma (–)”
- minkä tutkimuksen / tutkimusten mukaan?
”Tämä selittää hyvin (–)”
- minkä tutkimuksen / tutkimusten mukaan?
”(–) on kuitenkin väkisin yritetty saada ottamaan mukaan naisjäseniä. Samaan tapaan miesten läsnäolo naisten tilaisuuksista vaikuttaa naisiin”
- minkä tutkimuksen / tutkimusten mukaan?
”Ilmeiseti vika on kuitenkin hormoneissa. Naisten hormoneissa. Niiden vaikutuksesta naiset alitajuisesti pyrkivät pysymään hiljaa ja näyttämään kauniilta.”
”Hormonit vaikuttavat myös naisten tapaan nähdä muut naiset.”
- minkä tutkimuksen / tutkimusten mukaan?
(Loppu viestistäsi on pelkkää arvoarvostelmaa, josta vain sinä vastaat.)
Tässä vain esimerkki siitä, miten helppoa en esittää väitteitä, jotka eivät välttämättä perustu todellisuuteen – tai ainakin, joiden todellisuusperusta jää pelkän väitteen varaan, mikäli selvää argumentaatiota asioille ei esitetä.
Toisaalta: näinhän ihmisten välinen kommunikaatio kulkee, myös ihmisen oma mielipiteenmuodostus. Tästä olisi päästävä irti, olisi hyvä huomata, mitkä asiat ovat tosiasioita, mitkä omia mielikuvia.