Perinteinen mieskulttuuri on hengenvaarallista. Ensinnäkin sitä mäjäytellään toisiaan turpaan joko nakkikioskilla, koulun pihassa tai organisoidummin rintamalla. Toisekseen käyttäydytään itsetuhoisasti moottoriajoneuvojen ja päihteiden kanssa. Kaiken huipuksi molemmista asioista ollaan hemmetin ylpeitä.
Miehenä olemisessa olisi kivaa se, että saisi pissata seisaaltaan. Siihen se suurin piirtein jääkin. Hakeutuisin välittömästi pois miesporukoista yliopiston feministipiireihin. Minua arvostettaisiin siksi, että kannatan tasa-arvoa ja saisin takuulla pesää heti kun haluaisin. Arvostuksen eteen minun ei tarvitsisi teeskennellä olevani kova jätkä ja läimiä toisia kaltaisiani lapaluihin.
***
Ymmärrän kyllä humalahakuista juomista, koska itsekin sitä harrastan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten se muka kenenkään miehuutta lisää. Ymmärrän myös tarvetta rehvastella, sillä kukapa ei haluaisi kaltaistensa kunnioitusta. Sitä en ymmärrä, etteikö kunnioitusta muka voisi muilla tavoin ansaita.
Tappamisen ja hakkaamisen iloa en sen sijaan hirveästi ymmärrä. En myöskään tajua, miten jonkun päässä seksi ja raiskaus voivat yhdistyä. Luulisi, että vallanhimonsa tyydyttämiseen keksisi vähemmän brutaaleja tapoja. Sitä voi vaikka lähteä politiikkaan ja alistaa kokonaisia kansakuntia. On sekin aika äijää.
Tuntuu, että mieskulttuuriin ei kuulu syy-seuraus -suhteiden ymmärrys. Jos lyö, sinua lyödään ja sitten sattuu. Jos pommittaa, sinua pommitetaan ja sitten sattuu tosi paljon. Ei ihme, että moni miespuolinen ystäväni on halunnut irtisanoutua koko touhusta, tuosta mieskulttuurista, ja ryhtynyt sivariksi ja humanistiksi.
Sitä, että mieskulttuuri tappaa miehiä, ei tietenkään saisi sanoa, koska taas tässä nyt sitten miehiä syyllistetään ja haukutaan. Ei, miehet eivät ole sikoja. Ei, miehet eivät ole tyhmiä. Ei, miehet eivät ole putkiaivoisia raiskaajia. Ei, miehet eivät ole kyvyttömiä hoitamaan lapsia.
Miehistä osa tuntuu vain toimivan kuin jonkun joukkohypnoosin vallassa, jossa ei ikään kuin ymmärretä sitä, että kannustamisesta moninaiseen holtittomuuteen ja piittaamattomuuteen seurauksena ovat vähäisemmät elinvuodet ja suuri syrjäytymisriski. Herätkää hypnoosistanne!
***
Sukupuolten välistä tasa-arvoa vastustetaan joskus toteamuksella, että tasa-arvo on mennyt liian pitkälle, kun naiset haluavat olla sellaisia kuin miehet. Sori vaan pojat, en ole kyllä tavannut feministejä, jotka ihannoisivat tai kadehtisivat mieskulttuuria ja haluaisivat hypätä siihen meininkiin. Jos vaihtoehtona olisi vain se, että joko naisten on muututtava miesten kaltaisiksi tai toisin päin, minä kannattaisin jälkimmäistä.
Ainakin liköörin ja leivospalan teatterin väliajalla tilaavasta miesporukasta olisi vähemmän haittaa, kuin vastaavasta määrästä ympärikännissä uhoavia naisia matkalla urheilutapahtumaan.
18. kesäkuuta 2008 kello 11.06
”Toisekseen käyttäydytään itsetuhoisasti moottoriajoneuvojen ja päihteiden kanssa. Kaiken huipuksi molemmista asioista ollaan hemmetin ylpeitä.”
Anteeksi, olenko erehtynyt henkilöstä, vai onko tämä sama Rosa Meriläinen, joka pari vuotta sitten ylpeili kannabiksenkäytöllään julkisuudessa? Ai, sori. Tiesinhän minä: kun mies käyttää päihteitä, se on tyhmää mieskulttuuria, kun nainen käyttää päihteitä, se on Ihanaa Neiseutta ja Valtautumista ja Voimautumista. Ja jos mies esittää naiselle yhtään päihteettömyystoivomuksia, se on heti hirveää Naisen Ihanan Naiseuden tukahduttamista.
”Miehenä olemisessa olisi kivaa se, että saisi pissata seisaaltaan. Siihen se suurin piirtein jääkin. Hakeutuisin välittömästi pois miesporukoista yliopiston feministipiireihin. Minua arvostettaisiin siksi, että kannatan tasa-arvoa ja saisin takuulla pesää heti kun haluaisin.”
HAH HAH HAA! Huomaa Rosa todellakin, ettet tiedä mistä puhut. Sinulla ei ole aavistustakaan miesten parisuhdetodellisuudesta. Oikeasti jäisit tietysti ilman pesää, vaikka kelpaisitkin feministitytöille ystäväksi ja ripittäytymisolkapääksi. Tytöt kertoisivat sinulle itkien kokemuksistaan ”perinteistä mieskulttuuria” noudattavien väkivaltaisten machomiesten kanssa, ja sinä ihmettelisit sormi suussa, mikä hitto siinä on että nuo sovinistisiat kelpaavat tytöille sänkyyn, mutta sinä vedät vielä kolmevitosenakin käteen.
Luuletko ihan oikeasti, että ketään miestä kiinnostaisi ”perinteisen mieskulttuurin” harrastaminen, jollei käytännön kokemus osoittaisi, että perinteisen miesroolin vetäminen on pettämätön keino saada pesää?
18. kesäkuuta 2008 kello 11.18
Ympärikännissä uhoavat naisporukat eivät todellakaan ole matkalla urheilutapahtumaan, vaan seuraavaan ravintolaan.
Myös moni muu uhoaminen kuuluu vahvana osana nykyiseen naiskulttuuriinkin.
Nämä minulle miehenä täysin vieraat käyttäytymistavat eivät silti estä toimimistani profeministimiesten jäsenenä mahdollsimman täyden tasa-arvoisuuden puolesta miesten ja naisten välillä.
Yllättävän moni korkeastikin koulutettu nainen on tositilanteessa suorastaan paennut tasavertaisuuskäytäntöäni. Teoriassa siis kyllä, mutta käytännössä ”Pidä sinä minusta huolta ja päätä kaikista tärkeistä asioista!”
Paljon siis on tasavertaisuusrintamalla siis vielä tehtävää!
18. kesäkuuta 2008 kello 11.20
Olen pohtinut ihan samaa, usein yhdessä poikaystäväni kanssa! Tuntuu nimittäin, että vielähän nainen voi sanoutua kaikesta tuollaisesta idioottitoiminnasta eroon, jopa sanoa, ettei ihaile sellaista ja valittaa omalle miehelleen jos tämä tuollaista harrastaa. Mutta entäs mies, jota ”miehekäs” toiminta ei kiinnosta? Poikaystäväni juuri sanoi, että haluaisi mielummin naisvaltaiseen työpaikkaan, kun jatkuva oman ”miehekkyyden” todistelu rasittaa, eikä jaksa kuunnella ”äijäjuttuja”
Onneksi nykyään on sentään aika pitkälti hyväksyttyä miehellekin olla kunnon isä, laittaa ruokaa ja hoitaa kotitöitä.
Siitä olen samaa mieltä, että harvempi nainen kai haluaisi olla kuin mies. Haluan samat oikeudet kuin miehet, sen, ettei minulta kielletä asioita koska olen nainen, ja valitettavasti tuohon vielä on matkaa.
Harmi, että edelleen on jossain määrin sosiaalinen pakko osoittaa miehekkyyttään. Vertaisin tuota naisten ulkonäkövaatimuksiin, paineisiin olla täydellinen äiti jne.
18. kesäkuuta 2008 kello 11.21
Kyllä sä Rosa nyt erehdyt tuosta mieskulttuurista. Jos ajattelen omia miespuolisia sukulaisiani, niin ei me kyllä kovin itsetuhoisia olla.
Isoisät tosin oli sodassa, mutta niistä jutuista ei ole koskaan oikeastaan puhuttu kuin ohimennen. Ei ne niillä kokemuksilla ole rehvastelleet.
Sanoisin, että käsitteeseesi ”mieskulttuuri” olet valikoiden poiminut näitä asioita, mitä saat sitten kauhistella. Mutta jos olisit määritellyt mieskulttuurin miesten positiivisten ominaisuuksien kautta, niin ei sitten olisi kolumniakaan syntynyt
18. kesäkuuta 2008 kello 11.38
Loistavaa Rosa! Sinulla ja Arno Kotrolla tuntuu olevan yhtäläiset näkemykset omieni kanssa. Lisäisin vielä, että mieskulttuuriin kuuluu ehdottomasti kakkosluokan kokolihan syönti. Sisäfile ei ole ollenkaan niin äijää, kuin jänteinen valmismarinoitu porsaankyljys ja kasvisten lappaminen lautaselle on tietenkin takuuvarma hinttarin merkki
18. kesäkuuta 2008 kello 11.40
Tämän on pakko pelottavin lukemani teksti ikinä, koska en osaa sanoa onko se typerin vai mielisairain.
Millä perusteella näitä tekstejä julkaistaan?
Vastaavan tekstin voi kirjoittaa kuka tahansa, mutta sen ei tarvitse olla noin väkivaltainen. Annan esimerkin. Tämä teksti on yhtä paljon tekemisissä todellisuuden kanssa kuin Meriläisen:
Mikä plipkulttuurissa plöp?
Pläp plip plöp. Tilittiii. Löpötiläpäti lip. Lippiti läppäti löp. Tläp tläp nip. Nip näp nöp. Kulttuuri tlop.
Plip löp.
Ainoa ero minun ja Meriläisen tekstin välillä on se, että minä ajattelin kirjoittaessani.
18. kesäkuuta 2008 kello 11.46
Mieskulttuurin näkyvimmät edustajat ovat vain murto-osa miehistä. Lisäksi myös naiskulttuuri on naisille erittäin tuhoisaa. Olen aina järkyttynyt kun tapaan stereotyyppisen naisellisesti käyttäytyviä naisia. Naisvaltaiset työpaikat ovat ihan kauheita, kun juoruilu ja ilkeily väsyttää ihmiset henkisesti. Reilu jätkämeininki ei olisi niissä paikoissa pahitteeksi!
Liian suuri osa naisista käyttää elämänsä pakkomielteiseen ulkonäkönsä tarkkailuun. Lukemalla naistenlehtiä pysytään kartalla siinä, miltä naisen pitäisi näyttää ja mistä piirteistään huolestua. Sitten ollaan koko ajan dieetillä, josta osa lipsahtaa syömishäiriön puolelle. Moniko mies on huolestunut parista liikakilosta?
Sisustaminen ja pukeutuminen on tietysti naiselle ah niin tärkeää. Sisustus tuleekin uudistaa säännöllisesti, ainakin jos naapurikin niin tekee. Vaatteita pitää ostaa erityisesti jos halvalla saa kaikki kaapit täyteen. Mitäpä sitä kestävää kehitystä ajattelemaan! Nyt taas sitten kaikki siskot juhannuksen jälkeiseen aleen tuhlaamaan, suurin osa miehistä taitaakin kiertää alet kaukaa. Laitetaan jalkaan jotkut vaivasenluita aiheuttavat korkokengät kun kerran kävellään siellä paljon.
Kyllä molemmilla sukupuolilla olisi paljon opittavaa toisiltaan. Enkä väitä, että olisin itsekään mitenkään vapaa kaikesta tästä naiskulttuurin langettamasta painolastista. Kukaan ei ole.
18. kesäkuuta 2008 kello 11.49
Olipahan taas pulautus. Miten se sukupuoli voi olla jatkuva hämmästelyn aihe joillekin ihmisille? Eikös tästä vaiheesta pitäisi päästä aikuisiässä jo yli?
18. kesäkuuta 2008 kello 11.49
”Mieskulttuuriin” siis kuluu tappeleminen, tappaminen ja raiskaaminen? En miehenä tunnista itseäni enkä muitakaan miespulisia tuttuja millään lailla. Teksti on mielestäni loukkaava ja osoittaa vahvoja ennakkoluuloja.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.03
Aika hyvä provo…
18. kesäkuuta 2008 kello 12.06
”Miehenä olemisessa olisi kivaa se, että saisi pissata seisaaltaan. Siihen se suurin piirtein jääkin. Hakeutuisin välittömästi pois miesporukoista yliopiston feministipiireihin.”
Näin kirjoittaa Rosa Meriläinen. Kerronpa erään tositarinan.
Eräällä laitoksella, eräässä akateemisessa ”yhteisössä”, jossa vuosia sitten olin töissä, oli töissä useita äärifeministejä. He vakoilivat jokaista miestutkijoiden sanaa ja tekoa. Tietenkin salaa: se oli heidän mielestään metodologinen innovaatio.
Lopulta he menivät niin pitkälle, että he vakoilivat myös lähiseudun kapakoissa miehiä. Sekin, siis vapaa-aika, liittyi heidän mielestään työhön. He kirjasivat ylös kaikki humalassa lausutut ”naisia halventavat” ilmaisut ja kirjoittivat niistä artikkeleita feministisiin lehtiin. Lisäksi he kertomansa mukaan harrastivat ”sosiaalisia sanktiota” vihaamiaan miehiä kohtaan – tämäkin oli metodologinen innovaatio, ”toimintatutkimusta”.
Eräänä iltana he riitelivät työpaikan miesten kanssa kapakassa. Kaikki olivat humalassa, ja siinä tuli sanottua kaiketi yhtä sun toista. Tämä riita ja siinä sanotut örinät päätyivät akateemiseen väitöskirjaan ”seksuaalisena häirintänä”! He myös toivat kyseisen tutkimustuloksen erittäin laajaan julkisuuteen!
Tuloksena oli, että eräs työpaikan miestutkijoista päätyi sairaalaan vatsahuuhteluun itsetuhoisuuspuuskan seuraksena. Hän katsoi kunniaansa loukatun korvaamattomalla tavalla. Kyseisen laitoksen professorit asettuivat naisten puolelle, koska naiset ovat tietenkin aina ”uhreja”.
Väitöskirjan tarkisti kaksi äärifeministiä. Vastaväittäjäksi hankittiin oman laitoksen (!) naisprofessori. ”Tappava väitöskirja” hyväksyttiin.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.20
Nyt taisi osua taas sellaiseen ampiaispesään että kohta on ilma kuhnureita sakeanaan. Niin kuin kirjoitit, miehet eivät ole sikoja, väkivaltaisia tai lastenhoitokyvyttömiä. Silti mm. edellämainittuja asioita korostava mieskulttuurin alalaji voi vielä yllättävän paksusti.
Koska uskon omaan sukupuoleeni, uskon tämän mieskulttuurin kuolevan vähitellen sukupuuttoon. Käsitys mitä tyttö saa tehdä ja nainen saa olla, on laajentunut tosi paljon viime vuosikymmenten aikana. Poikien ja miesten ekolokero on vieläkin ihmeen ahdas, pojat eivät vieläkään saa itkeä, miehet puhua keskenään tunteista ja niin edelleen. Ruotsissa jo saavat, kellä täälläkin kymmenen vuoden päästä.
Miehenä olemisessa on paljon hyviä puolia, joista ei naisten- eikä miestenlehdissä kirjoitella. Uudet ja kehittyneemmät mieskulttuurit ovat saaneet muhia kaikessa rauhassa median äijäohjelmilta ja muulta ihmettelyltä. Uudessa mieskulttuurissa yhdistyvät naisia vahvempi keskinäinen solidaarisuus ja henkinen avartuminen. Voidaan puhua avoimesti asioista tai sitten olla kaikessa rauhassa puhumatta. Voidaan leikkiä lasten kanssa tai mennä juomaan kaljaa ja katsomaan futista. Ja tietty kusta seisaaltaan.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.30
>Ymmärrän myös tarvetta rehvastella, sillä kukapa ei haluaisi kaltaistensa kunnioitusta.
>Tuntuu, että mieskulttuuriin ei kuulu syy-seuraus -suhteiden ymmärrys.
Minua kiinnostaa peilata näitä kahta väitettä tuohon kannabis-kohuun. Itselleni on sama vaikka kirjoittaja olisi vedellyt mitä vain, mutta mitä sitten tapahtui : sen sijaan että olisi ottanut vastuun rehvastelemastaan asiasta kielsi kaiken ja jäi sairaslomalle.
Ehkä kannattaisi yrittää kohdistaa tuo tekstin ‘tarkkanäköisyys’ myös omiin toimiin ja ehkä jopa tajuta, että peruskäyttäymistavat ovat aika lailla samoja molemmilla sukupuolilla. Toki silloin menisi kokonaan pohja itsensä ylentämiseltä ja karikatyyreihin perustuvalta suhtautumiselta toiseen sukupuoleen.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.37
Henkilökohtaisesti tunnen jo aikamoista vastemmielisyyttä koko tasa-arvokeskustelua kohtaan. Ehdotus asian korjaamiseksi: luodaan yhteiskunta, jossa naiset ja miehet on eristetty toisistaan. Täten molemmat sukupuolet pääsevät eroon toisistaan ja kaikki näin voivat keskittyä oleellisempiin asioihin. Naiset pääsisivät eroon suurimmasta ongelmastaan eli miehistä. Seksin häviäminen on pieni haitta verrattuna siihen, että kaikki muuttuu hyvin paljon helpommaksi.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.49
Erinomaisesti kirjoitettua tekstiä, jossa oli hienosti löydetty kaikki äijäkulttuurin kliseet. Tällaisesta ei tietenkään kukaan järkevä henkilö provosoidu. Vaan miten mahtaisi käydä, jos mies kirjoittaisi ämmäkulttuurista vastaavan provokaation? Ottaisiko joku feministi herneen nenäänsä?
18. kesäkuuta 2008 kello 12.54
Panu Höglund: ”Sinulla ei ole aavistustakaan miesten parisuhdetodellisuudesta. Oikeasti jäisit tietysti ilman pesää, vaikka kelpaisitkin feministitytöille ystäväksi ja ripittäytymisolkapääksi. Tytöt kertoisivat sinulle itkien kokemuksistaan “perinteistä mieskulttuuria” noudattavien väkivaltaisten machomiesten kanssa, ja sinä ihmettelisit sormi suussa, mikä hitto siinä on että nuo sovinistisiat kelpaavat tytöille sänkyyn, mutta sinä vedät vielä kolmevitosenakin käteen.”
No sama sokeus se on miestenkin touhussa. Nainen joka on älykäs ja hyvä jätkä, kelpaa kaveriksi, mutta ei ole muuten kiinnostava. Naimisiin mennään alemmin koulutetun, hoivallisen ja naisellisen naisen kanssa. Sitten kiroillaan naisen epäloogisuutta, huumorintajuttomuutta, hysteriaa merkityksettömistä asioista ja hallitsevaa asemaa kaikissa kotiin ja lapsiin liittyvissä asioissa.
Pitänee vain hyväksyä se, että aika iso osa ihmisten käyttäytymisestä on biologiaa, ja kulttuurisetkin rakenteet ovat tosi syvällä.
18. kesäkuuta 2008 kello 12.58
Olen miehenä kanssasi muuten samaa mieltä, paitsi ettei ihan feministiksikään tarvitse ruveta. Mielestäni nykyään feminismi tuntuu olevan enemmän sitä, että lyödään miehet lokaan ja otetaan vuosituhansien ”vääryydet” takaisin.
En kuitenkaan ymmärrä myöskään tätä miesten tarvetta brassailla ja kilpailla tekosillaan. Onneksi nykyään löytyy jo myös ”vaihtoehtoisia miehiä” jotka eivät halua hakata toisiaan,
18. kesäkuuta 2008 kello 13.05
Ei ole mitään ”mieskulttuuria”. Miehet ja naiset elävät ihan samassa kulttuurissa, tiedoksi vaan. Tässä ihmiskulttuurissa miesten asemaan, osaan ja miehiin kohdistuviin odotuksiin vaikuttavat naiset ihan siinä missä miehetkin.
Kun et kerran mitään miehenä elämisestä tiedä, saatikka ymmärrä, kannattaisi pitää seksistiset ennakkoluulot ja feministinen miesviha ihan omana tietonaan. Niin vaikuttaisit edes suurin piirtein siedettävälle.
18. kesäkuuta 2008 kello 13.24
Mikä ihmeen perinteinen itsetuhoinen mieskulttuuri? Roosa, Roosa, perinteiseen mieskulttuuriin kuuluu ensisijaisesti vastuu: perheen elättäminen ja lasten kasvattaminen tolkullisiksi ihmisiksi.
Viinan kanssa lotraaminen ja väkivaltaisuus eivät suinkaan ole miestyypillistä vaan syrjäytymistyypillistä käyttäytymistä. Yhteiskunnan pohjamudissa kyntävät naiset juopottelevat ja vetävät turpiin miehiä, toisiaan ja lapsiaan siinä missä miehetkin. Se on kyllä totta että miehiä on huomattavasti enemmän siellä pohjasedimenteissä, heillä kun ei ole ollut sitä putoamista hidastavaa lasilattiaa.
18. kesäkuuta 2008 kello 13.27
Tjaa, Roosa. …
”Sori vaan pojat, en ole kyllä tavannut feministejä, jotka ihannoisivat tai kadehtisivat mieskulttuuria ja haluaisivat hypätä siihen meininkiin.”
Tässä kerran kiinnitin muuan pikku baarissa huomiota remuavaan tyttöporukkaan, joka kippaili väkiviinadrinkkejä pohjanmaan kautta, särki laseja, kiroili ja rehvasteli.
Selitys löytyi. Pian bändin laulaja tiedottikin, että yksi hänen tuttavansa on päässyt tänään armeijasta, ja kuinka ollakaan tästä ko. pöydästähän tämä neitokainen nousi esittäytymään (oli seurueen hiljaisimpia). Jonkinlaista yhteismitallisuutta miesten kanssa siinä se tj-henki oli, ei pelkästään ”seksuaalista vapautumista” yms.
18. kesäkuuta 2008 kello 13.39
Mä olen yliopistolla opiskeleva puolifeministipoika ja oon saanu pesää vain parisuhteessa muilta luusereilta. Onhan tuossa Höglundin kommentissa varmaan jotain perää. Toisaalta tuntuu, että hillitymmät tytöt ei ole kiinnostuneita irtoseksistä toisin kuin vastaavanlaiset pojat (johtuuko geeneistä vai kulttuurista?). Ja sit jotkut kiinnostavat tytöt taas haluaa itekkin pesää eikä melaa.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.01
Hei Rosa,
Oletko lukenut päivän Hesaria? Mitä mieltä olet Anne Moilasen mielipidekirjoituksesta: ”mitä te fiksut miesasiamiehet enää odotatte?”
Kirjoituksesta:
”Feminismi ei kuitenkaan ole syntynyt ratkomaan ensisijaisesti miesten ongelmia. Sitä varten tarvitaan oma liike”
Jos on näin, niin feminismiä ei voidakaan pitää enää sukupuolten tasa-arvoa tavoittelevana liikkeenä, kun miehiä käsketään perustamaan oma liike asioitaan ajamaan. (Miksei miesten asioita voisi muka ajaa feminismin sisältäkin?)
Moilanen kirjoittaa myös:
”Feministit ovat hyvin, hyvin kriittisiä paitsi yhteiskuntaa, myös toisiaan kohtaan. He todellakin odottavat toisilta feministeiltä parasta mahdollista suoritusta, fiksuinta kuviteltavaa vetoa joka käänteessä. Jos joku feministi on toiminut muiden mielestä tökerösti, se takuulla sanotaan ääneen.”
Onko Moilasen kirjoitus sinusta fiksuin kuviteltava veto? Jos ei, nyt kannattaisi sanoa se ääneen.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.09
Minusta mieskulttuuriin kuuluu kilpailu ja eri miehet ilmentävät sitä eri tavalla. Eivät nyt kaikki miehet ilmenna samalla tavalla asioita.
Uskaltaisin väittää että jos naiset olisivat fyysisesti vahvempi sukupuoli, mättäisivät omaa sukupuoltaan ja vastakkaista siinä kuin miehetkin.
Eihän kukaan vahvempaansa lyö.
Ja nykyään tuo örveltäminen ja muu häiriökäyttäytyminen on myös naisten käyttäytymistä. Sellainen vähän vanhempi naishenkilö joka ottaa täyden kännin kerran vuodessa työporukassa, on kaikkien portrsareitten ja asiakkaiden ärtymys listalla korkeimmalla.
Vanhemmt naiset ovat myös kirinneet kunnioittavasti muutenkin miehiä mitä tulee lähellä eläikää olevien alkoholin ongelmakäytössä. Ja noita nuoria naispuolisia pissiksiä olemme varmaan kaikki nähneet toikkaroimassa?
Ei tarvitse hirveästi päätään kääntään Helsingin keskustassa launtai yönä, niin eikö jossain porttikongissa ole alle kaksikymppinen tytteli kyykyssä tarpeella.
Ja toisinkuin naiset, miehet harvemmin esittävät kärkeviä yleistyksiä kaikesta mikä on huonoa naisissa. Miehiltä kuin vielä vaaditaan itsehillintää ja toisen sukupuolen kunnioittamista.
Nykynaiset ovat vähän turhan omahyväisiä, voisivat vähän miettiä joskus ja katsella mitenkä käyttäytyvät. Ihan yhtä sikoja kuin miehet tuntuu moni olevan.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.10
Ai se on mieskulttuuria jos joku idiootti ryyppää ja ajaa perheensä kirveellä pihalle. Taidan olla niitä feministejä sitten kun otan viinaa kohtuudella ja kirvestä en edes omista. Mikä ihme siinä on, että valkoihoista heteromiestä saa lyödä kuin vierasta sikaa, mutta sanopa samanlaisia ”totuuksia” homoista tai mustaihoisista niin olet suvaitsematon punaniska? Tsemppiä maisteri Frangenille.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.11
Tässä feminismiä parhaimmillaan? Mikään ei tosin voita tasa-arvokeskustelussa huonon maun rajoilla pyörimistä. Itsekin siihen sorrun todetessani, että tasa-arvo, joka molempia osapuolia miellyttää, varmaan todellakin saavutetaan vasta kun miehet ja naiset erotetaan toisistaan, kuten kirkko ja valtio. Suuri ja valtava kivimuuri vain väliin.
***
Täytyy vielä huomauttaa, että teatterin yhdistäminen naiskulttuuriin, siinä missä urheilutapahtuman yhdistäminen mieskulttuuriin on vertauskuvana aavistuksen huvittava. Mukavan keveä lopetus.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.11
Naisena olen pettynyt elämäni aikana huomattavasti useammin naisten käyttäytymiseen kuin miesten. Naisten kanssa voi hyvin harvoin heittäytyä älyllisiin keskusteluihin. Naiset pitävät yllä käittämättömiä myyttejä naisten kyvystä tuntea asioita syvällisemmin, kykyä tuntea empatiaa toisia ihmisiä kohtaan, naisten väkivallattomuus jne. Olin yli 20 vuotta naisvaltaisessa suuryrityksessä (yli 80 % naisia), jossa olin avainpaikalla katsomassa naisten juonittelua, juoruilua ja kateutta. Harvat uskalsivat olla pelin ulkopuolella. Naisten raivoamista ja tunteenpurkauksia kutsutaan kyvykkyydeksi näyttää ja tuntea tunteita – useimmiten se kuitenkin on tasapainottomuutta, jolla hallitaan ja alistetaan toisia ihmisiä. Naisten tapa mennä vessaan kaverin kanssa näyttää viattomalta, mutta ilmentää syvimmiltään naisen persoonan kypsymättömyyttä ja riippuvuutta. Naiseen voi harvoin luottaa, koska hänellä on tarve miellyttää aina sitä, jonka kanssa on tekemisissä ja mikäs se parempi tapa onkaan kuin haukkua sitä, joka ei ole läsnä. On harmi, että näitä naismyyttejä ei uskalleta avata. Avaaminen mahdollistaisi naisen kasvamisen ihmiseksi, joka voisi alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan ja olemaan oma erillinen yksilö – ei laumaeläin, joka toimii jojon lailla. Naisten – edelleenkin – heikohko asema työelämässä johtuu nimenomaan naisista itsestään, syytä ei ole hakea miehistä. Naiset eivät kykene työelämässä tukeman ja kannustamaan aidosti kollegoja, saati puolustamaan, pikemminkin mollaamalla toisia voi kokea tilapäisesti ainakin omaa erinomaisuutta. Naiset, ryhdistäytykää ja arvioikaa kriittisesti oman toimintanne motiiveja ja olemassaoloa ylipäätänsä ja lähtekää kasvamaan älyllisiksi yksilöiksi, joiden ei tarvitse pelata koko ajan pelejä.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.13
” Ei ihme, että moni miespuolinen ystäväni on halunnut irtisanoutua koko touhusta, tuosta mieskulttuurista, ja ryhtynyt sivariksi ja humanistiksi. ”
Niinpä, Ei meillä, mutta muualla.
Tarkkailkaa miespuolisia ystäviänne tarkemmin, olisiko Hän sittenkin mahdollinen naisten hakkaaja, kuten Ylen Tv -kampanja keväällä meitä kehoitti. Mainoksessa valistettiin, että hakkaajaa ei tunnista päältäpäin. ”Tutkimusten” mukaan joka viidennen miehen on oltava väkivaltainen hakkaaja.
Naistutkimuksen räikeimpien hölynpöly-tukimusten ongelmana näyttää olevan niiden ”tiedon” filtteröimätön kanavoituminen politiikan tekemisen diskurssiin. Kolumnistien läimäistessä tuloksiin vielä medialisää jotta saataisiin riittävän laajaa julkisuutta, ollaan skitsofrenisessa tilanteessa, josta kukaan ei enää tunnista itseään.
Houston we have a big problem!
18. kesäkuuta 2008 kello 14.14
Huok,
Haluux olla mies kun noin levottomasti selittelet meistä? Samaa porukkaa muijat ja jätkät on… Lapsii haluu tehdä. That’s life. Ei sen diipimpää shittii.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.28
”No sama sokeus se on miestenkin touhussa. Nainen joka on älykäs ja hyvä jätkä, kelpaa kaveriksi, mutta ei ole muuten kiinnostava. Naimisiin mennään alemmin koulutetun, hoivallisen ja naisellisen naisen kanssa.”
Tämä on tietenkin hölynpölyä. Nainen, joka on oikeasti älykäs ja hyvä jätkä, viedään käsistä. Ja ne alemmin koulutetut hoivaajat ja naiselliset naiset ovat tyypilliselle kiltille, raittiille älykkömiehelle liian tupakaltahaisevia ja kulttuuriltaan, arvomaailmaltaan ja elämäntyyliltään liian vieraita, jotta niistä kiinnostuisi.
Mutta tiedänhän minä jo, että kiltit älykkömiehet ovat naisille näkymättömiä – niitä neutrinörttejä, joita neuvotaan alkamaan homoiksi sen sijaan että he haaveilisivat seksistä minkäänlaisen naisen kanssa.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.32
Se on varmaan kiva kun jotkut pyytävät sinua kirjoittamaan kolumneja, mutta juttele sinä Simonkin kanssa välillä. Tuli taas vahingossa luettua tämä juttu ohimennen ja taas on aika tuubaa nämä jutut. ”Musta tuntuu”, sano Nastolan likka ja luonto se tikanpojan pesään vetää. Kyllä on entisellä senaattorilla löysät hetulat, kun tällaiset jutut lentää. Ota vähän enemmän vastuuta kirjoittelusta. Ärsyttäminen on liian helppoa ja halpahintaista. Kaikesta huolimatta iloista juhannusta ja mieluummin ilman viinaa! Mies se on räkänokkakin, muttei tyhjän nauraja. Jos miehistä haluat tietää, niin kysele, mutta kysele vähän useammilta ja eri ikäisiltä, eikä vain stadilaisilta.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.34
Älä Rosa hurskastele. Jos mieskansanedustaja yrittäisi femakkometodeja niin kristiinainstituutin tutkijat nostaisivat armottoman älämölön. Jos vaikka kantaisi rintamerkkiä, jossa lukisi että ”Molo maistuu makeelle!”. Vai mitä arvelet Rosa.
18. kesäkuuta 2008 kello 14.34
Rosalla on aika kapea käsitys perinteisestä mieskulttuurista. Ei se ole pelkkää sotaa ja väkivaltaa. Perinteiseen mieskulttuuriin kuuluvat esimerkiksi filosofia, taide ja kirjallisuus, tiede ja teknologia, järjestäytyneen yhteiskunnan luominen ja ylläpito sekä perheen toimeentulosta ja turvallisuudesta huolehtiminen. Naisille nämä perinteisesti miehiset toimintamuodot ovat edelleen usein vaikeita toteuttaa.
18. kesäkuuta 2008 kello 15.16
Monet nuoret miehet ovat irtisanoutuneet ”perinteisestä mieskulttuurista”. He puuhailevat tietokoneiden, roolipelien, kirjallisuuden, elektroniikan, radio-ohjattavien lennokkien ja muiden itseään kiinnostavien harrastusten parissa, ja käyttävät vähän jos ollenkaan päihteitä.
Heitä kutsutaan nörteiksi, ja he eivät saa koskaan pesää. Tiedätte kyllä ihmistyypin: Jokaisen äidin unelmavävy ja jokaisen seksiä haluavan tyttären pahin painajainen.
18. kesäkuuta 2008 kello 15.31
Hurraa ! tämä kirjoitus hipoo täydellisyyttä,
esimerkkinä yleistämisestä.
Jos tästä nyt jotain voi sanoa, niin onhan tämä suorastaan hellyyttävä, niinkuin pikkulasten kiukuttelut usein ovat.
Jos kolumnin ainoa tarkoitus on provosoida keinolla millä hyvänsä, niin kukapa niitä enää viitsii lukea.
Ei tälle voi kuin hymähtää, ei herätä ainuttakaan ajatusta, niinkuin hyvät kolumnit tekevät.
Tai no, ehkä sen, että jos tämä on feminismiä,
luojalle kiitos olen välttynyt siltä. Itse kun ainakin pyrin näkemään asioita laaja-alaisemmin ja kolikon molemmilta puolilta.
18. kesäkuuta 2008 kello 16.13
”Hakeutuisin välittömästi pois miesporukoista yliopiston feministipiireihin. Minua arvostettaisiin siksi, että kannatan tasa-arvoa ja saisin takuulla pesää heti kun haluaisin.”
No ei saa. Been there done that. Sieltä saa korkeintaan naispuoleisia ”kavereita” jotka kertovat avoimesti edellisviikonlopun panoistaan, kun itse tyydyit runkkaamiseen seksuaalisten tarpeittesi tyydyttämiseksi. Itselläni tuli parhain osa nuoruudesta pilattua tuolla ja oman seksielämän aloitus venähti 24 vuoteen ennenkuin älysin että ei feministi-miehenä yksinkertaisesti saa.
Kun asenne muuttui naisia kohtaan muuksikin kuin tasa-arvoa kannattavaksi alkoi sänkyynikin ilmestymään vastakkaisen sukupuolen edustajia.
18. kesäkuuta 2008 kello 16.15
Hirveetä tekstiä täällä kommentoijilla myös naisista. Etenkin sisko siskolle kirjoittaa aika karua kieltä. Meidän naisvaltaisessa työpaikassa on todella hyvä meininki kaikkien kesken, ehkä täällä juoruillaan ja puhutaan enemmän omista asioista, kuin mies valtaisilla aloilla, mutta ei puhuta toisista pahaa ei kytätä tms. Olen ollut useammissa naisvaltaisissa paikoissa, enkä ole koskaan tuollaiseen juonimiseen törmännyt.
Mitä Rosan tekstiin tulee, niin aika kaukaa haettua tuokin on. Panu Hoglund kertoi osuvasti oman kantansa.
Miehissä on feminiinisiä puolia ja naisissa on maskuliinisia. Itse ainakin kilpailen työmatkalla fillarilla muiden fillaroijien kanssa. En mätki niitä turpaan, jos häviän, mutteipä nuo miehetkään näytä sellaista tekevän. Ihanaa on jos mies on mies ja nainen on nainen ja molemmat ovat sitä mitä oikeasti ovat eivätkä esitä muuta. Ja miehessä saa siis mielelläänkin olla noita feminiinisiäkin piirteitä. Jos vaikka hyväksyttäisiin, että ollaan ihmisiä kaikki.
18. kesäkuuta 2008 kello 16.27
Ei provosoiduta kun provosoidaan.
Mutta ei tämä nyt oikeastaan naurattanutkaan.
Johtunee siitä, että hauskan kirjoittelun takana on jotain Rosaa itseään, mutta en tiedä mitä ja minkä verran.
18. kesäkuuta 2008 kello 16.36
”Sieltä saa korkeintaan naispuoleisia “kavereita” jotka kertovat avoimesti edellisviikonlopun panoistaan, kun itse tyydyit runkkaamiseen seksuaalisten tarpeittesi tyydyttämiseksi. Itselläni tuli parhain osa nuoruudesta pilattua tuolla ja oman seksielämän aloitus venähti 24 vuoteen ennenkuin älysin että ei feministi-miehenä yksinkertaisesti saa.”
Amatööri. Minä jouduin odottamaan 31-vuotiaaksi.
18. kesäkuuta 2008 kello 20.22
Roosa taitaa hassutella. Mutta eihän tuosta tunnetasolla voi olla ihan täysin eri mieltäkään. Kyllä se ”mieskulttuurin” viljely tuntui toisinaan näin peruskoulun nokkimisjärjestyksen alalauteilla kyhjötelleestä melko ahdistavalta. Usein on käynyt mielessä, olisiko monikin seikka mennyt toisin jos olisi ”silloin kerran” ollut raameja mutta ennen kaikkea rohkeutta ottaa asiallinen paikkansa siinä myllyssä. Näin siis tunnetasolla.
Toisaalta näyttää että oman heikkoudenkin kanssa oppii jotenkin elämään, tarvitsematta nyt silti vetäytyä irti mistään ”kulttuurista” saati vaihtaa biologista tahi yhteiskunnallistakaan sukupuolta. Kyllä suomalaiseen ”mieskulttuuriin” on aina kuulunut paikka myös hiljaisille sivustaseuraajille. Jurot, synkkämieliset, narrit ja aikamiespojat on kyllä hyväksytty osaksi porukkaa, kun heidän tilansa on siihen vakiintunut. Eihän ihminen sentään täysin sokea itselleen ole koskaan. Hän aavistaa sen alttiuden suistumiseen, sattuman voiman, ulkoiset tekijät. Kovakin kaveri tunnistaa itsessään jotakin pehmeämmän hiljaisuudesta. Kukaan ei ole täysin haavoittumaton. Ehkäpä siksi erakkoluonteetkin ovat olleet osa tätä miesjuttua, semmoiset Konsta Pylkkänen- tyyppiset maailman asennon pohdiskelijat.
18. kesäkuuta 2008 kello 21.11
Jussi N kirjoitti: ”Miehenä olemisessa on paljon hyviä puolia, joista ei naisten- eikä miestenlehdissä kirjoitella. Uudet ja kehittyneemmät mieskulttuurit ovat saaneet muhia kaikessa rauhassa median äijäohjelmilta ja muulta ihmettelyltä.”
Näin on ja hyvä niin. Vielä kun ehtisi ensimmäisenä nimeämään ja tuotteistamaan jonkin niistä seksikkääseen, sekä miehiin että naisiin vetoavaan pakettiin. Sen ympärille voisi rakentaa vaikka tv-kanavan, vaatemalliston tai aikakauslehden. Mies- ja naiskulttuurit kun tuntuvat nykyään olevan lähinnä hukassa olevan identiteetin etsiskelyä kuluttamalla. Kuka ehtii ensin?
On myös toisin ja huono niin. Kyllä nuo Rosan kliseiset äijäkulttuurin piirteet elävät monissa miesporukoissa entistä paksummin, jokin trendi kai sekin. Jos omassa kaveripiirissä miehet ovat vastuuntuntoisia niin aidan toisesta puolesta ei kannata samaa koko kansanosan puolesta julistaa. Ja aidan toisella puolella ei välitetä pätkääkään siitä, että arvostusta ei heru, koska muuten heruu…
18. kesäkuuta 2008 kello 21.48
”Sisäfile ei ole ollenkaan niin äijää, kuin jänteinen valmismarinoitu porsaankyljys ja kasvisten lappaminen lautaselle on tietenkin takuuvarma hinttarin merkki” ym . ym.
Huomatkaa, että yllä oleva teksti on kirjoitettu Suomessa armon vuonna 2008.
Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota tähän todella outoon ilmiöön. Suomalaisten naisten käsitykset siitä, minkälainen suomalainen mies on, tuntuvat perustuvan johonkin Välskärin kertomuksiin 1800-luvulle. Osittain varmaan tämän takia tasa-arvokeskustelu on niin luokattoman huonoa. Itseäni ei ainakaan nappaa pätkääkään lähteä kertomaan asioiden oikeaa laitaa ihmisille, joiden alkuperäinen käsitys on jo niin päin honkia, että sen korjaamiseen menisi ikä ja terveys.
Eli sanoisin Rosalle ja muille kaltaisilleen, että pitäkää taikauskonne ( ja tunkkinne).
18. kesäkuuta 2008 kello 22.24
Panu Höglund: ”Tämä on tietenkin hölynpölyä. Nainen, joka on oikeasti älykäs ja hyvä jätkä, viedään käsistä. Ja ne alemmin koulutetut hoivaajat ja naiselliset naiset ovat tyypilliselle kiltille, raittiille älykkömiehelle liian tupakaltahaisevia ja kulttuuriltaan, arvomaailmaltaan ja elämäntyyliltään liian vieraita, jotta niistä kiinnostuisi.”
Eikun tämä on hölynpölyä. Tulee mieleen valtavasti tyttöjä ja naisia, jotka ovat erinomaisen älykkäitä ja hyviä tyyppejä, ilman kaveruutta lähempiä kokemuksia miesten kanssa. Tämä johtuu todennäköisesti heidän keskivertoa huonommasta ulkonäöstään. (Sitä en epäile, etteikö jalkapalloa katsovat ja Mikrobittiä lukevat kaunottaret vietäisi käsistä.)
18. kesäkuuta 2008 kello 22.39
Tällaiset keskustelut ovat todella hankalia, kun höyrypäät ymmärtävät kai puoliksi tahallaan asioita miten sattuu ja tukkivat koko kommenttipalstan niillä. Kaikkien heidän argumenttiensa puhkaiseminen on vaivalloista ja turhaa. Sohaisen silti muutamaa:
Miten Rosa Meriläisen puheenvuorot kannabiskohun taustalla tai sen aikana tai jälkeen olivat rehvastelevia? Ehkä en saanut käsiini niitä lehtiä, joissa hän sanoi: ”Joo mä poltin tuhdeinta lajiketta mitä Hollannissa on jalostettu. Muut tipahteli, mä vaan imin ja voi hyvä äiti että olinkin sekaisin.”
Esa: Feminismin ei syntynyt ratkaisemaan _ensisijaisesti_ miesten ongelmia. Ensisijaisesti. Ensimmäiset feministit eivät kokoontuneet miettimään nimenomaan ja pelkästään kysymystä ”Mikä miesten asemassa on vialla ja miten heidän asemaansa voisi parantaa”. Oho, olipa yllättävää. Sukupuoliroolien purkaminen on äärettömän hyödyllistä kummallekin sukupuolelle. Enkä minä näe sitä minkäänlaisena feministisen liikkeen heikkoutena, etteivät he vaivaa itseään esim. Mies vailla tasa-arvoa -teoksen esiin tuomilla ongelmilla, kuten ”Miehet maksavat (isommista) palkoistaan enemmmän veroa, mutta kuolevat keskimäärin naisia nuorempina. Naiset saavat pitemmän ikänsä takia enemmän eläkettä suhteessa maksamiinsa eläkkeisiin, siispä miesten eläkkeisiin on tehtävä sukupuolikorotuksia”.
Mies: On olemassa mieskulttuuria. Toki voi yleistää ja nähdä kaiken inhimillisenä käytöksenä, mutta jos ei usko, että sukupuolta ei ole olemassa, voi vaikka huomata, että formulakuskit, raiskaajat tai tappajat (sotilaat tai siviilit) ovat voittopuolisesti miehiä.
Elisa: Hyvä huomio naiskulttuurin huonoista puolista. Sinkkuelämää on parhaimmillaan oikein hauska sarja, mutta maailma olisi parempi paikka jos Manolo Blahnikit ja Louis Vuittonit eivät kiinnostaisi ketään.
Sisko siskolle: Minkä takia ihmisideaalin pitäisi olla täydellisen itsenäinen ja yksinään pärjäävä yksilö. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ympärilleen, eikä se poissulje omilla aivoillaan ajattelemista.
Rosa: Kyllä humanistisivarinkin pesän saaminen voi joskus olla aika työlästä. Tahoillaan seurustelevien naispuolisten ystävien kanssa on hauskaa, eikä tarvitse vääntää kättä tai jännittää vatsalihaksia kun toiset haluavat niitä tökkiä, mutta ei sillä porukalla isketä tai siitä irtauduta iskemään naisia.
Kaikki Rosan kirjoituksesta provosoituneet: Lukekaa Antti Nylénin essee Maskuliinisuuden kritiikki kokoelmasta Vihan ja katkeruuden esseet. Se on kovaa tekstiä.
18. kesäkuuta 2008 kello 23.29
Hävetä saisit Roosa tuommoista vääristävää kirjoittelua. Ei taida pahemmin olla kokemusta Suomalaisista miehistä. Riittää se malebashing !
19. kesäkuuta 2008 kello 1.16
Roosa taitaa räväkät yleistykset. Miesporukoissa paljon liikkuneena miehenä ja erittäin miesvaltaisella alalla työskentelevänä en tietenkään voi allekirjoittaa Roosan näkemyksiä. Tuskinpa hän oikeasti itsekään on tätä mieltä. Hyvin pieni joukko miehistä käyttäytyy, kuten Roosa kuvailee tekstissään.
En myös voi urheilumiehenä mitenkään hyväksyä Roosan vihjailua siihen suuntaan, että urheilu aiheuttaisi väkivaltaista käytöstä. Mielestäni on pikemminkin päin vastoin. Urheilu auttaa ihmisiä purkamaan aggressioita.
”Minua arvostettaisiin siksi, että kannatan tasa-arvoa ja saisin takuulla pesää heti kun haluaisin.”
Anteeksi nyt Roosa, mutta myös minä olen sitä mieltä, että tämä ei pidä paikkaansa. Naiset vaikeroivat mielellään siitä, että heillä on ulkonäköpaineita. Olen itse erittäin vaikeasta, jopa sairaalloisesta aknesta kärsinyt mies ja tiedän tasan tarkkaan mitä merkitsee naisten suhteen se, että on ruma. Silloin ei paljon auta, vaikka kuinka yrittäisi kannattaa tasa-arvoa ja vaikka mitä. Jos todella olisi niin, että naisten suosioon pääsisi käyttäytymällä ystävällisesti ja kunnioittavasti, kyllä silloin niin käyttäydyttäisiin.
Miesten ulkonäkövaatimukset ovat ehkä jollain lailla erilaisia. Naiset mielellään puhuvat arvostavansa rehellisiä, hyvin käyttäytyviä jne. miehiä, mutta he tarkoittavat silloin tietyt ulkonäkövaatimukset täyttäviä miehiä. Loput miehet ovat heille täysin ilmaa. He eivät taida näille naisille olla edes miehiä.
19. kesäkuuta 2008 kello 1.26
Feministien aggressiivisuus onnistuu aina yllättämään. Juuri kun kuvitteli, että vähän kohtuullisempi puheenparsi olisi voittamassa alaa, tulee joku kertomaan, että minä ja poikani eivät ole oikein ihmisiä ollenkaan.
Voisin kertoa, että ei kaikki miehet ole sellaiselle, että ei isä tai aviopuoliso ole pahasti mukiloinut jokaista …
Sen verran kuitenkin annan periksi ”miehet ovat aggressiivisia eläimiä” -argumentillesi, että jos joskus joku hyökkää kimppuusi ja satun olemaan paikalla, puolustan sinua, perkele.
Kuten tekevät kai kaikki mies- ja naispuoliset ystäväni … hmmm … paitsi ehkä toi Jortsu, joka ikävien käänteiden jälkeen osoittautuikin väkivaltaiseksi idiootiksi (rauha hänen muistolleen ja hellitä nyt hyvä mies vihdoin siitä puukosta).
19. kesäkuuta 2008 kello 9.24
Meidän pesänjakajien pariutumiseen vaikuttaa varmasti muutkin tekijät kuin vastapuolen testosteroonin määrä, jonka vaikutusta tosin ei pidä yhtään väheksyä. ”Miten jonkun päässä seksi ja raiskaus voivat yhdistyä” – joo, en minäkään ole naisraiskaajista kuullut. Miesten täytyy siis olla sikoja! Pitäisikö miesten olla feministejä ja naisten äijiä? – ja pah! Eläköön se pieni ero! Mikä rikkaus onkaan, että meitä on laidasta laitaan. Mistäpä se Rosakaan kirjoittaisi ja mistäpä mekään provosoituisimme jos näin ei olisi.
19. kesäkuuta 2008 kello 10.07
Männer- Miehet…
Työskentelen rakennusalalla ja taisin lukea tekstin hiukan eri ajatuksella kuin moni muu. Mielestäni teksti lähinnä kertoo siitä ”kova äijä”-kulttuurissa, josta meillä keskustellaan töissä usein ja jonka kitkeminen pois työpaikalta on kovan työn takana.
Kun yöllä kävelee kotii, niin eiköhän se niin ole että naiset pelkäävät raiskaajan hyökkäystä ja miehet pelkäävät jonkun hakkaavan heidät. Olen vain kerran meinannut tulla naisen löymäksi elämäni aikana.
19. kesäkuuta 2008 kello 11.09
”Eikun tämä on hölynpölyä. Tulee mieleen valtavasti tyttöjä ja naisia, jotka ovat erinomaisen älykkäitä ja hyviä tyyppejä, ilman kaveruutta lähempiä kokemuksia miesten kanssa. Tämä johtuu todennäköisesti heidän keskivertoa huonommasta ulkonäöstään.”
Kun heille ei kelpaa kukaan muu kuin se kaikkien halajama jännittävä komea mies, niin he jättäytyvät mieluummin ilman. Nirsot kersat.
19. kesäkuuta 2008 kello 11.58
Pyry, et tainnut ymmärtää pointtiani.
Moilanen on osittain mennyt nyt pilaamaan sen hyvän työn, mitä monet feministit ovat ajaneet, esim. sen, mikä oli feministisen aloitteen takana:
http://www.feministinenaloite.org
Tällä yritettiin juuri nostaa esille sitä, että feminismi on ja voi olla myös miesten asioiden ajamista (=todellista tasa-arvoa), huomaa aloitteen listalla esim. ”Miesten syrjäytymiseen on puututtava”
Minä en voi uskoa, että esim. Heidi Hautala, tai Stefan Wallin voi hyväksyä Moilasen käsityksen feminisimistä, ja se olisi sanottava julki heti. Moilasen tulisi hieman harkita sanomisiaan esim. Tulvan artikkeli Tulta munille oli täysin mauton. Alkaa meinaan tulla vaikeaksi olla (pro-)feministi, kun feministit itse tekevät enemmän haittaa feminismille kuin ketkään ”miesasiamiehet.”
19. kesäkuuta 2008 kello 13.08
”Alkaa meinaan tulla vaikeaksi olla (pro-)feministi, kun feministit itse tekevät enemmän haittaa feminismille kuin ketkään “miesasiamiehet.””
Minkä takia luulet minun – jota kasvattamassa oli kolme sukupolvea tunnustautuneita naisasianaisia ja joka tuhlasi nuoruutensa profeminismiin – oikein kääntyneen miesasiamieheksi?
19. kesäkuuta 2008 kello 13.20
Lainaisin intialaista mystikkoa Oshoa:
”En ole mies enkä nainen, olen tietoisuus.”
Jos ihmiset hyväksyisivät toisensa ihmisinä ja kunnioittaisivat automaattisesti toista ihmistä, ei olisi tarvetta sukupuolien ainaiselle jaottelulle asiassa kuin asiassa. Ihmettelen myös miksei eroavaisuuksista voi nauttia ilman, että se alentaa jompaa kumpaa sukupuolta? On surullista, että ihmiset ovat kovin ahdasmielisiä toistensa tai sukupuolten erojen suhteen.
Kun meistä jokainen todella tuntee itsensä, tietää vahvuutensa ja heikkoutensa, ei ole tarvetta mennä määrittelemään piirteitään sukupuoliajattelun rajoihin, vaan voi olla ylpeästi oma itsensä ja ilmaista itseään rohkeasti. Toivon mukaan tämä on tulevaisuutta!
19. kesäkuuta 2008 kello 13.35
Kaikenkaikkiaan nämä feministiset ja 1800-luvun stereotyyppisiä mieskuvia maalailevat kirjoitukset pitkin nettiä ja lehtiä tuovat mieleen sen, että naisilta pitäisi poistaa äänioikeus ja saattaa holhouksenalaisiksi.
19. kesäkuuta 2008 kello 13.40
Mieskulttuurissa mättää pääsääntöisesti se, että valkoinen heteromies hakkaa, raiskaa ja pilkkoo naisensa oletuksenomaisesti leipäveitsellä ja tanssi tämän haudalla laulaen hallelujaa! Tässäkin asiassa olisi paljon opittavaa maahanmuuttajilta, mm. sovittelu.
19. kesäkuuta 2008 kello 13.43
Mä sanoisin, että noissa akateemisissakin piireissä ihmiset jakaantuu menevimpiin, rajumpiin, raflaavimpiin ja sitten hillitympiin, hiljaisempiin. Se mikä on poikien kannalta ehkä vähän ongelma on, että yleensä hillitymmät pojatkin pitää irtosuhteista mutta tähän luokkaan kuuluvat tytöt taas ei. Vai mitä mieltä olette tästä? Tietysti tällaiset jaot on vähän yleistyksiä, mutta tämmöistä luulen. Ulkonäköpaineet on parin valitsemisen kannalta molemmilla samat: jos olet ruma, kelpaat vain toisille rumille. Mutta tytöt saa kovempia ulkonäköpaineita kulttuurista muuten.
19. kesäkuuta 2008 kello 14.17
Täytyy sanoa etten provosoitunut tippaakaan Rosan tämänkertaisesta kirjoituksesta vaan luin sen samalla kiinnostuksella ja mielihyvälla kuin aiemminkin. Olen onnellinen siitä että Rosan kaltaiset selvänäköiset henkilöt saavat mahdollisuuden kertoa havainnoistaan. Jotenkin se antaa toivoa henkisellä tasolla paremmasta tulevaisuudesta Suomenkin kansalle. Jos muuttaisin takaisin Suomeen niin menisin varmaankin Rosan naapuriksi
.
19. kesäkuuta 2008 kello 14.39
En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miksi juuri nämä samat henkilöt, jotka vihaavat perinteistä mieskulttuuria, haluavat kuitenkin tuoda juuri sitä kulttuuria Suomeen? Siis sitä, joka ei ole vielä minkäänlaista tasa-arvoa nähnytkään.
19. kesäkuuta 2008 kello 14.54
Teksti on sukupuolirasistinen. Jos mieskulttuurin korvaisi esimerkiksi sanalla ”somalikulttuuri”, alkaisi pian häkki heilua tuollaisten stereotypioiden esittämisestä. Kummaa kiihotusta kansanryhmää vastaan.
19. kesäkuuta 2008 kello 15.33
Harmi kyllä, tasa-arvoa kannattava mies leimataan armotta nyhveröksi, eikä pesää tule, ei tippaakaan. Mitä urpompi äijä, sitä paremmin menestyy naismarkkinoilla.
19. kesäkuuta 2008 kello 16.56
Kai sitä joskus sohitaan ampiaispesiä kun kynä ei muuten tahdo luistaa, mutta provosoidutaan sitten, mikäli se oli tarkoituskin.
Tietyt sukupuolirooleja koskevat myytit eivät kai tahdo ottaa kuollakseen, mm. naisten keskinäinen solidaarisuus ja miesten välinen kilpailuvietti. Olen kuitenkin usein haavi auki kuunnellut kun esim. keskivertoa hieman uhkeammat naiset käyvät selän takana röyhkeästi arvostelemaan hieman tasaisempien naisten rintoja. Miehethän joutuisivat naurunalaisiksi jos ryhtyisivät sivistyneessä naisseurassa ruotimaan toistensa muskeleita, mutta ihan älykkäidenkin naisten kuulee usein haukkuvan toistensa fysiikkaa. Vika on tosin siinäkin, että miehet harvemmin sanovat tällaista vastaan, mutta naiset tekevät kyllä itse puolet työstä.
Sama pätee miesten sukupuoliroolien ahtauteen. Hameessa liikuskeleva mies saa helposti huomiota, mutta siihen se jääkin. Itkevä mies on lapsellinen ja epäkypsä, tunteista puhuva mies jotenkin sekaisin ja juhliin laitetaan puku, piste. Osin siksi, että miehet ovat itse sitä mieltä, mutta osin myös siksi, että naisetkaan eivät sano vastaan. Miesrooli siis on ja pysyy kunnes naiset uskaltavat (tai alkavat oikeasti) vaatia sivarihumanistipehmomiestä.
Raiskauksista puhuttaessa taas on mielenkiintoista miten usein sen ajatellaan olevan vain miesten ajatusten tuotos. Psykologien Harold Leitenbergin ja Kris Henningin mukaan raiskausfantasiat ovat kuitenkin naisten keskuudessa kolmanneksi yleisin seksuaalifantasia. Yleisessä keskustelussa asiasta vaietaan, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että yllättävän monet miespuoliset tuttuni ovat monttu auki kuunnelleet kun heidän naisystävänsä ovat intiimin keskustelun aikana ehdottaneet, että miekkonen joskus tulisi ja vain spontaanisti ottaisi naisystävänsä.
Ajatus, että naisetkin voisivat kokea kumppaninsa hillittömän himon kiihottavaksi on kuitenkin niin kuoliaaksi vaiettu tabu, että jotkut ovat olleet jopa hädissään kiikuttamaisillaan naisystäväänsä terapiaan. Osasyy tähän on eittämättä kulttuurimme iskostunut mieslähtöinen pelko naisen seksuaalisuutta kohtaan, mutta myös se, että naiset itse vaikenevat mieltymyksistään kahdella kielellä jollei keskustelu saavuta toista äärinapaa, eli sinkkuelämää-köörin stereotyyppisen äijämäistä melanpituuksien ruodintaa.
Miten sitten räyhäkkäästä äijäkulttuurista tai juoruilevaisesta ämmäkulttuurista pääsee eroon? Seuraavan kerran kun vastakkainen (tai oma) sukupuoli kaikessa pottumaisuudessaan käy hermoon, kannattaisi varmaan itse kunkin istahtaa alas ja miettiä onko huomaamattaan ruokkinut petoa.
19. kesäkuuta 2008 kello 17.09
En tiedä minkä ikäpolven maailmassa te elätte, mutta mun ikäisten maailmassa tasa-arvoa kannattaville miehille kyllä löytyy naisystäviä niin lyhyeen kuin pidempäänkin suhteeseen.
Ulkonäkö vaikuttaa tietenkin myös naisten miesvalintoihin. Ilmeisesti miehissä sitten on enemmän näitä, joille kelpaa kaikki ainakin yhdeksi yöksi. Se, että naiset korostavat sitä, että miehen pitää olla vaikka älykäs, rehellinen ja kiva tarkoittaa tietenkin sitä joukkoa miehistä, jotka ovat jo miellyttäneet silmää. Miksi tämä valinta olisi jotenkin huono asia, eihän minustakaan kaikki miehet pidä eikä se mikään ongelma ole. Enkä itse ainakaan ryhtyisi missään nimessä suhteisiin sellaisten miesten kanssa, jotka eivät vedä minua fyysisesti puoleensa eikä se taas tarkoita, että pitäisi olla perinteisen ”komea”. Minkähänlaista naista nämä miehet, jotka eivät muka koskaan saa ketään, oikein havittelevat.
Irtosuhteet taas usein ovat aika turhia ja jos miehen asenne seksiin on se, että nainen antaa niin ei se ainakaan minua innosta – haluan itsekin nimittäin saada. Ehkä tästä syystä ”hillitymmät tytöt ” eivät pidä irtosuhteista, varsinkaan jos hillityllä tarkoitetaan rumaa ja iskuasenne on se, että olet sen verran ruma, että sulta sentään pitäisi mulle lohjeta…
Muuten Rosan kolumni minusta kertoi vain tietystä mieskulttuurista ja jos ei sitä tunnista omakseen, ei siitä pitäisi itseensä ottaa ja ehdottaa esim. naisten siirtämistä takaisin holhouksen alaiseksi jne. tai yleistää vastaavanlaiset esimerkit jostakin naiskulttuurista koskemaan kaikkia naisia.
Urheilun harrastaminen ei aiheuta väkivaltaa, mutta urheilun katsominen voi sitä tehdä. EM- futiskisoissa olleena tämän tiedän ja siellähän on selvästi nähtävissä yhdenlainen mieskulttuuri.
19. kesäkuuta 2008 kello 17.15
”Teksti on sukupuolirasistinen. Jos mieskulttuurin korvaisi esimerkiksi sanalla “somalikulttuuri”, alkaisi pian häkki heilua tuollaisten stereotypioiden esittämisestä. Kummaa kiihotusta kansanryhmää vastaan.”
Tee rikosilmoitus ihan periaatteen vuoksi. Olisi hyvä katsoa tämä asia oikeudessa asti, koska sitten saataisiin vedettyä jokin raja sille, miten miehistä saa kirjoittaa.
19. kesäkuuta 2008 kello 17.51
Harmi kyllä, tasa-arvoa kannattava mies leimataan armotta nyhveröksi, eikä pesää tule, ei tippaakaan. Mitä urpompi äijä, sitä paremmin menestyy naismarkkinoilla.
Voisin sanoa, ettei tuo todellakaan pidä paikkansa, mutta tavaallaanhan se on näkökulmasta kiinni: kuka kenenkin mielestä on urpo. Mutta tasa-arvoa kannattavat miehet eivät todellakaan ole nyhveröitä minun eikä kenenkään tuntemani naisen mielestä. Varmaan niitäkin naisia on, jotka tahtovat tatuoidun prätkää ajavan ex-vangin (ja ehkä tulevan), mutta sellaiset naiset eivät kerro naisista noin niin kuin ylipäätään mitään. Meitä on moneen junaan.
Kaikenkaikkiaan nämä feministiset ja 1800-luvun stereotyyppisiä mieskuvia maalailevat kirjoitukset pitkin nettiä ja lehtiä tuovat mieleen sen, että naisilta pitäisi poistaa äänioikeus ja saattaa holhouksenalaisiksi.
Aivan, ja samaten naisia raiskailevat ja ketä tahansa puukottavat miehet tuovat mieleen sen, että miehiltä pitäisi poistaa äänioikeus ja saattaa holhouksenalaisiksi. Eikös vain?
19. kesäkuuta 2008 kello 18.21
”Kulttuuri” on vähän ongelmallinen termi. Tuntuu että sitä on aika helppo käyttää huolimattomasti, tai ehkä pikemmin niin että sen kattama alue jää vähän hahmottomaksi. Jos puhutaan ”mieskulttuurista”, tai näennäisesti monikkomuodolla tarkentaen ”kulttuureista”, niin mistä oikeastaan puhutaan? Eivätkö kulttuurit ole historiallisesti ja isolta osin tietoisesti edenneen kehityksen ja kehittelyn tulosta?
Ongelma onkin siinä, voiko ihmistä mieltää pelkästään kulttuuria luovaksi ja luomansa kulttuurin kasvattamaksi olennoksi. Lähtöoletus lienee tämmöinen, jos korostetaan kovasti sitä että ”kulttuuria” ja sen määrittelemiä ”rooleja” voidaan tietoisilla päätöksillä ja asenteenmuutoksilla purkaa jotenkin alkutekijöihinsä. Inhimillisesti ottaen tämä tuntuu vähän turhamaiselta; ihminen nähdään liian yksipuolisesti tietoisena olentona. Tuntuu niinkuin väitettäisiin, että ihminen kykenee ennustamaan ratkaisujensa seuraukset. Samalla on niinkuin elettäisiin nyt jotakin ratkaisevaa lopunaikaa, ja että pystyisimme jossain keskustelupaneelissa jonkinlaisella humaanilla enemmistöpäätöksellä ohjaamaan ihmiskunnan sen tähänastiselta rappiolinjalta aivan uusille urille. Meidän pitäisi vain kieltää sukupuolet, ja astuisimme aikaan uuteen.
Ehkä tämmöinen sarkasmi on tarpeetonta, mutta on kai tähän maailmanaikaan asti jo riittävästi kuultu konstruktivistisia ja ”poststrukturalistisia” äänenpainoja. On puhuttu esimerkiksi sosiaalisista ja yhteiskunnallisista ”määrittelyvalloista”, jotka muun muassa rakentavat, tuottavat ihmisyksilön, puhuttu kyllästymiseen asti, mutta näille teorioille ei valitettavasti – tai mielestäni onneksi – ole näyttöä. Ei voida empiirisesti todentaa(eikä epätodentaa!), että ihminen olisi vain kulttuurin tuote. Pikemminkin etenkin syvyyspsykologiset ja evoluutiobiologiset lähestymistavat (jotka usein nähdään keskenään kilpaileviksi tullessaan hyvin eri suunnista!) kertovat ihmisestä aivan toista.
Ja sitten taas: en halua tällä sanoa, ettei ihminen olisi muiden tasojensa lisäksi myös kulttuurinen olento. Myöskään en väitä, että sukupuoliroolien tarkastelu ja sukupuolikulttuurin tai -kulttuurien kriittinen arvioiminen olisi turhaa. Päinvastoin kaikkien kulttuurimme piirteiden kriittinen tarkastelu on ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tehtävä. Demokraattisen yhteiskunnan on jatkuvasti tuotettava tällaista kysymyksenasettelua, sillä muuten kyseessä ei ole olemuksellisesti demokraattinen yhteiskunta, vaan tilalla on jotain ihan muuta.
Jutun juoni lienee siinä, että ”kulttuuri” on aina määrittelykysymys, kun taas ihminen ei sitä ole. Ihminen on kokonaisvaltainen otus, psykofyysinen kehkeymä. Filosofian historiassa on vuosisadasta toiseen painiskeltu ”hengen ja aineen” ongelmallisen suhteen kanssa, kun koko erottelu sellaisenaan näyttää nykyisin ongelmalliselta. Minusta on syytä vakavasti ottaa huomioon oletus, että sukupuolien välillä on eroja, jotka eivät ole kulttuurisesti purettavissa. Kaikkien näiden erojen toteamiseen ei tarvita tieteellistä lähestymistä, vaan normaali arkihavaintokin hyvin riittää.
Saattaa olla jopa niinkin, että sukupuolet ovat erilaisia ”kellarikerroksesta ullakolle”, kromosomitasolta tietoisen ajattelun ja oman ruumiin käyttötapojen tasolle. En siis väitä, että asia on näin, mutta ei ole syytä olla olettamatta niin, sen enempää kuin olla olettamatta päinvastaistakaan. Sukupuolien tasa-arvoisuutta on siksi hankala lähestyä vanhoja malleja ja arvoasetelmia purkamalla.
Ei kannattaisi ruveta lähtökohtaisesti kieltämään sukupuolien eroja.
Pikemmin jotain pitäisi tapahtua sillä tasolla, että naisia arvostettaisiin naisina ja miehiä miehinä. Sukupuolien sisällä olisi kyllä varmaankin syytä nähdä yhä rikkaampaa vaihtelua yhteiskunnan samalla käydessä aina vain monimutkaisemmaksi. Se menee jotenkin niin, ja ”mun mielestä” sen pitäisikin mennä jotenkin niin, että sukupuolien olemassaolo omanlaatuisinaan vaatii niiltä toistensa peili- tai kosketuspintoina olemista.
Ehkä kyse ei loppujen lopuksi olisikaan sukupuolien vastakkainasettelusta, vaan yksinkertaisesti ihmisten itsetuntemuksen lisääntymisestä. Se tietysti yksilötasolla tapahtuu siinä psykofyysisessä kokonaisuudessa, johon kiinnittyneenä itse kunkin ”sielu”, tai mikä lieneekään, maallisen taipaleensa taittaa.
Ehkäpä tämä yksilöllinen psykofyysinen kokonaisuus on nimenomaan joko maskuliininen tai feminiininen, eikä toinen sekoitukaan toiseen. Ken tietää? Ihmisen ”piilotajunnasta” tai ”sielusta” kun ei edelleenkään ”tiedetä” oikeastaan mitään.
19. kesäkuuta 2008 kello 19.28
Ah, muutamia pateettissävyisiä miettiitä:
1. Syvimmät ja vaikeimmin kuvattavat totuudet löytyvät sukupuolten väliseltä ei-kenenkään maalta. Sinne on kummankin osapuolen käytävä yksin – ja kovin haavoittuvana, ainakin heteron.
2. Ryhmään identifioitumisella on tunnetut patologiansa. Sukupuolikulttuurit eristävät sukupuolia toisistaan, usein tragikoomisin seurauksin.
3. Onneksi sukupuolesta ei voi tulla etnistä ryhmää!
4. Mistä täälläkin nähdyt sotaleikit opitaan (koulustako?), ja miksi niihin on niin mukava juuttua? Poteroihin kaivaudutaan, vaikka ampumasektori on pelkkää pöpelikköä.
5. Anteeksi militaristinen kielikuva.
6. Mieheksi kasvaminen kysyy kärsivällisyyttä (jota nuorelta pojalta tyypillisesti puuttuu). Se ei tapahdu yhdessä yössä.
19. kesäkuuta 2008 kello 19.33
Rosan tekstissä paljon asiaa, mutta kyllä ne planeetan vaarallisimmat miehet ovat nämä talouskasvua jumalana pitävät, innovaatioista ja kilpailukyvystä sopertavat suuryritysten johtajat. Ja toinen mutta: kuka kumma yliopiston fempuilta pesää haluaisi??
20. kesäkuuta 2008 kello 9.21
Naisista on mukavaa pelehtiä sikojen kanssa. He iloittelevat niiden kanssa aikansa ja vakiintuvat ehkä sitten vasta ns. kunnon miehen kanssa.
Kunnon miehestä ei tietystikään aina tunnu mukavalta arvailla, kuinka monen sian kanssa tuo vaimo on ollut, mutta mustasukkaisuuden tunteet pitää vain niellä.
Tästä on taas oikein tutkimustuloksia:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1546831
20. kesäkuuta 2008 kello 22.55
Jaakko:
Muistan tuon jutun. Se oli aika surullinen tarina. Ihmettelen vain, että professoritaho ei näyttänyt välittävän asiasta mitään.
Missä lienevät asianosaiset tänä päivänä ?
20. kesäkuuta 2008 kello 23.00
Tää on taas niin tätä. Kuten edellä moni jo ehtikin mainita, sanonpa vielä minäkin: vaihda Rosan ennakkoluuloiseen vihapuheeseen sanan ”mies” tilalle ”muslimi” niin jo häkki heilahtaa.
Mikko Ellilä sai 120 päiväsakkoa nettikirjoituksesta ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” ja hoidossaan olleen kolmivuotiaan hukkumaan päästänyt perhepäivähoitaja sai kuolemantuottamuksesta 50 päiväsakkoa.
Menisit sinäkin Rosa-parka sinne Saudi-Arabiaan niin ei tarvitsisi tästä seksismistä kärsiä. Ei sinun eikä meidän.
21. kesäkuuta 2008 kello 1.44
Niin.. Miehenä olen valmis raatamaan itseni hengiltä perheen (eli myös sen naisen eteen joka siihen kuuluu) En harrastele mitään artikkelissa osoittetuja paheita ja huomiotakin osoitan sille kotiin jääneelle osapuolelle. Kotona en joudu kuuntelemaan feministisiä puheita vaikka meillä roolit onkin. Saan ja annan.. Onko se nyt niin ihmeellistä jos tämäkin malli toimii, pitääkö systeemi jotenkin kriminalisoida jos se on valtaosalla väestöä toiminut ihan hyvin muutamaa väärinkäytöstä laskematta?
Sitten siihen kärjistysosaan minkä pitäisi synnyttää sitä keskustelua. Jos Suomen miehistä tehdään esitettyjen mallien mukaisia, he eivät enää kelpaa suomen naisille koska menettävät uskottavuutensa että koskaan pystyisivät perhettään turvaamaan.. Aivan turvaamaan, kuulitte oikein koska sitähän parisuhteelta yhtenä asiana haetaan. Yksi ja hailea tarvitseeko sitä nykypäivänä enää miehistä turvaa..se on sisäänrakennettu juttu naisilla että kyllä tarvii. Katsokaapa sitä kumppanianne, kuvitelkaa että häneltä haihtuu kaikki lihakset pois, jäljelle jää juuri sen verran että saa tiskikoneen käyntiin.. Suusta alkaakin tulemaan vain päivän uutisia ja huomisen säätä. Ehkä myös tarinaa siitä miten naapurin mies kasteli kukkia sateella sekä kertaus tositv:n tapahtumista. Entäpä jos mies kehaisee laitettua tukkaasi, mutta tyytyykin vain kysymään missä kävit laitattaan kampauksesi.. Jos haluattekin seksiä, joudutte yllättäen sitä itse pyytämään, koska mies ei sitä vonkaakkaan.. aivan sama kuinka paljon itseänne laitatte.. EI minua tarvitse uskoa jos ei halua..mutta roolit elämässä antavat sitä turvaa..Jos mies ei ole mies, niin varautukaa siihen naiset että teistä täytyy sitten löytyä tuota miehistä piirrettä senkin edestä. Ja jos teistä todella tuntuu että siihen riittää seisaaltaan pissiminen, kannattaa jättää miehenä oleminen sitten oikeasti miehille.
Niin ja kokemuksella: Naisten kanssa samaa mieltä oleminen nuoruudessani johti kyllä tasan tarkkaan tutustumiseen jompaan kumpaan käteen.. että jos teillä vain on mielipide niin muistakaa sanoa se ääneen.
21. kesäkuuta 2008 kello 1.58
Rosa,
jos nyt itse ajatteletkin ihmisistä noin mustavalkoisesti (miehistä ja naisista) niin toivon että et ainakaan lapsellesi tuollaista asennetta välitä. Kirjoituksesi oli vitsiksi liian pitkä ja tosissaan kirjoitetuksi pelottava (olet jonkin sortin vaikuttaja ja roolimalli, joku pöljä vielä uskoo mitä sanot) ja naurattava (tälläinen provosointi ja mustamaalailu on pahemman luokan göbbelsöintiä joka ei johda ongelmien ratkaisuun vaan epä-älylliseen konfliktiin). Kyllä vanhemmalta odottaisi hieman kypsempää asennetta sukupuolien ominaisuuksiin ja sosiaaliseen kyvykkyyden kommentointiin. Sori vaan, suosittelen että lopetat kirjoittamisen tähän blogiin ja keskityt sen maitokahvin juontiin mukelosi kanssa samassa suosikki kahvilassa.
21. kesäkuuta 2008 kello 3.42
Olipahan provosoivaa tekstiä. Vaikka siinä tulikin vähän liioiteltua niin täytyy myöntää, että on siinä jotain perääkin. Väittäisin kuitenkin, ettei miesten väkivaltaisuus ole niin paljon kulttuuriin kuin biologiaan liittyvää. Se nyt vaan on fakta, että väkivalta- ja kilpailuvieteistä on ollut suunnatonta hyötyä useammassakin vaiheessa ihmisen evoluutiota. Kun kehittyy Afrikan savanneilla leijonien naapurissa, niin ei lopputuloksena voi olla lammas.
Itsekin olin lapsena välillä melko väkivaltainen, ja vaikka nykyään olenkin rauhallinen humanisti niin ei se miljoonien vuosien evoluution painolasti mihinkään ole hävinnyt. Nykyään vaan on niin helppoa purkaa kaikki agressiot virtuaalitodellisuudessa ja ampua kaveri vain tietokoneen ruudulla aiheuttamatta mitään vahinkoa.
21. kesäkuuta 2008 kello 10.43
Rosalta on nyt jäänyt kokonaan sellainen asia kuin ”kulttuurievoluutio” kokonaan ymmärtämättä.
Kulttuurievoluutio luo sukupuoliroolit, ja se muokkaa ne sellaisiksi, että ne tuottavat mahdollisimman hyvän lopputuloksen PARIUTUMISEN kannalta, ei suinkaan naisten tai miesten itsensä. Eivät miesten sukupuoliroolit ole syntyneet miesten vuoksi, vaan NAISTEN. Samalla tavalahaan eivät naiset pukeudu seksikkäästi ja meikkaa itseään tai toisia naisia varten, vaan herättääkseen miehissä mielenkiintoa.
Parisuhdevalinnassa se on nimenomaan nainen, joka tekee sen päätöksen, ja miehet pyrkivät tekemään kaikkensa osoittaakseeen naiselle kelvollisuutensa. Miehet joutuvat taistelemaan naisten suosiosta, ei päinvastoin. Ja juuri tästä kumpuaa miesten sukupuolirooli ja siihen liittyvät älyttömyydet.
Elämällä ja toimimalla vaarallisesti ja sekoillen mies osoittaa naiselle olevansa parasta A-ryhmää – kykenevänsä kohtaamaan vaarat ja selviämään niistä. Itsetuhoisa käyttäytyminen moottoriajoneuvojen ja päihteiden kanssa on osoitus siitä, että kyseinen mies kykenee kohtaamaan vaaroja ja selviämään niistä.
Naisissa elää sisällä syvällä se apinanaaras, joka saa haluamaan tällaista apinamiestä. Siksi koulukiusaajat, väkivallakot, potkupalloilijat, vaimonhakkaajat, moottoripyöräkaahaajat ja tappelupukarit ovat nuorten naisten keskuudessa haluttua tavaraa, kun taas ne nörtit, luokan priimukset, yksilölajiurjeilijat ja raittiit, kiltit ja fiksut pojat eivät ole. Joka äidin unelmavävy on tyttären kammotus.
Mieskulttuuri ei synny miehistä, vaan naisista. Miehille elämä on jatkuvaa, veristä taistelua naisista, kun taas naiselle riittää, että on edes suunnilleen siedettävän näköinen. Tuskin yksikään mies ihan oikeasti haluaisi elää tuolla tavoin – vaan luulenpa, että lähes jokainen mies haluaisi olla kiinnostunut aivan muista asioista, kuten postimerkkeilystä, junista tai lentokoneista, filosofiasta, historiasta tai muusta älyllisestä toiminnasta. Se elämän ikävä tosiasia on, että ne miehet, jotka ovat ko. asioista kiinnostuneita, jäävät vääjäämättä ilman. MIes, joka irrottautuu perinteisestä mieskulttuurista, syrjäytetään, ja syrjäyttäjinä ovat naiset itse.
Naisten ulkonäköpaineet lähtevät samasta asiasta: siitä, että pitää miellyttää miehiä. Jos olet ruma, kelpaat vain toisille rumille. Miehet kyllä kohtelevat sinua tällöin ”hyvänä jätkänä” ja olet taatusti tasa-arvoinen heidän kanssaan – niin hyvässä kuin pahassa – mutta et herätä mitään mielenkiintoa siinä värinämielessä. Toimin itse hyvin miesvaltaisella alalla, metalliteollisuudessa, ja tämä ulkonäköjuttu on hyvin helppoa todeta. Samalla on oppinut miesten psykologiastakin yhtä sun toista.
No, oma parinvalintani oli aivan puhdas järkiavioliitto, ja sitä on kestänyt nyt 13 vuotta, koska siihen tulivat sitten myöhemmässä vaiheessa tunteetkin mukaan.
21. kesäkuuta 2008 kello 14.28
”Mitä urpompi äijä, sitä paremmin menestyy naismarkkinoilla.”
Jaa jaa. Hyvä, että selvisi tuokin asia.
Olenkin aina ihmetellyt, miksi kaikki kiimaisimmat gimmat tuntuvat olevan minun kimpussani…
21. kesäkuuta 2008 kello 23.27
”Harmi kyllä, tasa-arvoa kannattava mies leimataan armotta nyhveröksi, eikä pesää tule, ei tippaakaan. Mitä urpompi äijä, sitä paremmin menestyy naismarkkinoilla.”
Kyllähän se nyt niin on, että tasa-arvoa kannattava MIES saa aina pesää, mutta NYHVERÖ ei. Ja luonnollistahan tämä vain on: naiset pitävät MIEHISTÄ, eivät NYHVERÖISTÄ.
22. kesäkuuta 2008 kello 6.12
Ulkonäkönsä puolesta kolumnin kirjoittaja voi samaistua miesten maailmaan, taitaa tuo kuula aika pitkälle lentää. Tämän kaltaisista feministeistä saamme kiittää sukupuolten välistä eripuraamme, suoranaista sotaa. Herää vain yksi kysymys, miksi ?
22. kesäkuuta 2008 kello 10.39
Sinänsä olen RM:n kanssa samaa mieltä noista mieskulttuurin ilmentymistä. Mutta miehistä kirjoitus ei anna todellista kuvaa.
Miksi uhoilua pidetään tyypillisenä ”mieskulttuurina”. Miehiä on moneksi. Meidät vain on lokeroitu naurettaviin tyyppeihin, joiden sitten kuuluu erottua toisistaan pukeutumisen, auton, tatuointien ja kampauksien avulla.
Itseäni v**tta tv:n äijäohjelmatarjonta, vaikken mikään mikkihiiri olekaan. Meitä miehiä pidetään näköjään ihan yleisesti tyhminä urpoina, jotka jaksavat katsoa loputtomiin toisten nuijien lapsellista (poikamaisia?)pelleilyä ja tatuointiensa, salihauiksiensa ja ponnareidensa esittelyä.
Jotkut naisetkin, jostain syystä, pitävät machoilevia pöljiä kiinnostavampina. Paskamahainen ”liivi-äijä”, joka ei ole enää vuosiin nähnyt mulkkuaan ilman peiliä, on monien (yleistys?) naisten mielestä varsinainen komistus
.
Eli ihmisinä keskenkasvuiset räkänokatko ovat typillisiä miehiä?
22. kesäkuuta 2008 kello 13.09
Suomessa käydään kyllä ihan omaa ”tasa-arvo” keskustelua. Jos ainakin 70-luvulta lähtein on ollut vankkaan luonnontieteellistä tutkimustietoa ihmisen pariutumis käyttäytymisestä.
Kaikilla lajeilla luonnossa naaras on se joka tuottaa hedelmöitystä varten suuremman yksittäisen sukusolun. Tästä seuraa kaikilla lajeilla että naaras valitsee parittelukumppanin. Tästä seuraa se että koiraat tekevät erilaisia temppuja ja kamppailevat keskenään naaraiden suosiosta. Naaras valitsee aina voittajan koska oletettavasti näin saa paremmat geenit jälkeläisilleen.
Ylläesitetystä seuraa, että koiraat ottavat tehdäkseen vaikutuksen suurempia riskejä kukin naaraat. Riskien realisoituminen näkyy miesten kuolleisuutena, syrjäytymisenä, itsemurhina ja jne. Kun riskien ottaminen onnistuu se näkyy esim. miesten koreampina palkkoina elinkeinoelämässä.
Nämä luonnontieteelliset faktat eivät meinaa mennä millään peirlle suomalaisessa akateemisessa eliitissä, jonka yleisstivistymättömyys onkin vailla vertaa.
22. kesäkuuta 2008 kello 15.13
Perustuen näkööni ja kuulooni:
Öykkärit, jotka ovat sitten polkupyörän, mopon, moottoripyörän tai auton kanssa liikkeellä, ovat miespuolen edustajia.
22. kesäkuuta 2008 kello 18.07
Vaikuttaa silta, etta Rosa jostain syysta luulee kaikista sivistymattomimman ja alhaisimman ihmisluokan ongelmakayttaytymisen edustavan jotain mieskulttuuria.
Koko kasitys mies-ja naiskulttuureista menee aivan tarpeettomiin yleistyksiin. Eri yhteiskuntaluokkien miehet kayttaytyvat eri tavalla ja jokaisella on yksilollinen luonne, joka vaikuttaa siihen, miten paljon haluaa nolata itseaan julkisella paikalla.
Rosa sensijaan todistaa omaksuneen joitain tuon alemman luokan mieskulttuurin piirteita, mainitessaan oman humalajuomisensa ja kayttayessaan alatyylista kielta.
Ja oman kokemukseni mukaan humalainen naisporukka voittaa arsyttavyydessa kovimmatkin aijat mennen tullen.
23. kesäkuuta 2008 kello 5.03
Ymmärrän Meriläisen liioittelun, mutta onko hän kuitenkaan ajan tasalla?
Naiset unohtavat usein, että alle 7-vuotiaiden murhista, tapoista ja pahoinpitelyistä ovat valtaosin vastuussa naiset. Onko se kaikkien naisten kulttuuria?
Miesten yhtenäistä kulttuuria lienee lopulta aika vähän.
Vain työnteon urotyöt, urheilu ja tekniikka saattavat yhdistää miehiä kuten naisten puhekulttuuria yhdistävät oma ja muiden ulkonäkö, parisuhde ja lapset..
Miesten väkivaltaisuus lliittyy usein tapajuopotteluun ja on vakava ongelma ehkä vain 10-15 prosentille miehistä. Lisäksi nämä samat miehet lyövät sekä naisia että miehiä.
Tämän verran lienee myös moniongelmaisia naisia.
Teinipoikien kaahailu, rätöstely ja vahingonteko on aikuistumisriitti, jonka aikana luonnonvalinta onneksi karsii pois kiivaimmat höyrypäät. Vastaavasti teinitytöt näpistelevät, lintsaavat ja ryhtyvät syömishäriöisiksi.
Pesän jakamisen kulttuuri on ehkä sekin jäänyt Meriläiseltä ymmärtämättä.
Feministimies ei todellakaan ole panolistalla ensimmäisenä edes feministinaisten joukossa.Omana opiskeluaikanani eräs onnistuneimpia tekniikoita – myös omaksi yllätyksekseni – oli melko machomainen ja suorasukainen ehdotus ilman mitään ystävyys- ja kaverivaihetta.
23. kesäkuuta 2008 kello 12.04
Miten niin miestenkulttuuri on väkivaltainen ja itsetuhoinen? Minun mielestäni se on ihan henkilöstä kiinni, kuka on väkivaltainen ja kuka ei. Asiat voi ratkaista niin monella eri tavalla. Tälläinen yleistäminen on typerää.
Sen myönnän että miehet harrastavat prosentuaalisesti enemmän väkivaltaa kuin naiset. Mutta silti en liittäisi sitä missään niemessä käsitteeseen nimeltä miestenkulttuuri. Minä jos joutuisin nyrkkitappeluun, en TODELLAKAAN olisi ylpeä, vaan häpeissäni. Itse en harrasta tupakointia enkä moottoriajoneuvoja, eikä kyse ole varallisuudesta vaan taloudellisesta ajattelusta. Mihin Helsinkiläinen mies joka käy töissä Helsingissä autoa tarvitsisi? Ei mihinkään. Stay as fresh as you can, and be brave!!!
23. kesäkuuta 2008 kello 13.02
Oliskohan niin, että suomalaisessa kulttuurissa mättää joku. Ei ainoastaan mieskultuurissa.
80-luvun lopussa kuulin ruotsin radiosta naisiin kohdistuvata huonosta kohtelusta (mishandling, erotuksen vakavammasta väkivallasta våld) kertovasta tutkimuksesta. Höristin korviani, kun toimittaja kysyi tutkijalta: ”Esiintyykö eroja naisten kohtelussa eri etnisissä ryhmissä Ruotsissa?”. Tutkija suorastaan pöyristyi ja alkoi huutamalla selittää ettei suomalaisissa perheissä voi puhua huonosta kohtelusta niissä on väkivaltaa ja molemmat puolisot lyövät.
On siis olemassa tutkimustietoa siitä että juuri suomalaisissa parisuhteissa meno on erityisen erikoista verrattuna muihin pohjoismaihin. Voisiko tämä seikka olla osataan miestenkin sosiaalisten ongelmien taustalla.
Asian tutkiminen vaatisi ainakin tieteellisempää tutkimusotetta kuin esim. naistutkimuksen piirissä näytetään harjoitettavan.
23. kesäkuuta 2008 kello 15.37
Mikä ihmeen mieskulttuuri? Onko olemassa naiskulttuurikin? Olipas oudon katkeran kuuloista, loukkaavasti yleistävää tekstiä. En tunnistanut itseäni kuvailemasi mieskulttuurin edustajaksi, mutta katson kuitenkin olevani mies. Kannattaisi ehkä puhua mieskulttuureista yksikön sijaan.
23. kesäkuuta 2008 kello 16.22
”Vaikuttaa silta, etta Rosa jostain syysta luulee kaikista sivistymattomimman ja alhaisimman ihmisluokan ongelmakayttaytymisen edustavan jotain mieskulttuuria.”
No mikäs ihme se on. Ne fiksut ja kiltit miehet ovat näkymättömiä nörttejä ja nyhveröitä, joita kukaan nainen ei halua. Nainen arvioi ”mieskulttuurin” niiden naisten mielestä haluttavimpien miesten mukaan.
23. kesäkuuta 2008 kello 16.32
Ehkä Rosa Meriläinen seuraavassa merkinnässään hieman selventää käsitettä ”perinteinen mieskulttuuri”. Ehkä minulle myös selviää mikä ”(perinteisessä) naiskulttuurissa” on niin ylivertaista mieskulttuuriin nähden. Olen myös omassa hiljaisuudessani paljon pohdiskellut minkälaista on sellainen tasa-arvoajattelu, jossa nostetaan toiselle sukupuolelle ominaiset käyttäytymis- ja ajattelutavat jalustalle.
Ns. mies- ja naiskulttuurien arvottamisessa on ehkä tarpeetontakin asioiden järkeistämistä. Miksi minun tai Rosan naisina tarvitsisi täydellisesti ymmärtää vastakkaisen sukupuolen sielunelämää? Eiväthän miehetkään vaivaudu/kykene ymmärtämään meitä! Onko näissä mies- ja naiskulttuureissa muutenkaan kyse täysin järkiperäisestä käyttäytymisestä ja oman käyttäytymisen jatkuvasta tarkkailusta ja analysoimisesta? Perinteisen naiskulttuurin uhrina kävin äsken ostamassa keräkaalin, josta keitän ällöttävän vihreää rasvanpolttokeittoa, jota syön orjallisesti seuraavat seitsemän päivää poikaystävän paheksunnasta huolimatta. Illalla juodaan tyttökaverin kanssa punaviiniä ja juorutaan siitä alakerran Pirjosta, jolla menee liian hyvin.
Mies- ja naiskulttuurien ominaisuuksien eritteleminenhän on ihan viihdyttävää – humoristisessa kontekstissa. En tiedä mihin Meriläinen tekstillään pyrkii. Olisiko tätä tekstiä lukiessa pitänyt naurattaa vai oliko Meriläisellä todellinen tarve vaikuttaa mieskulttuuriin? Henkilökohtainen mielipiteeni on, että eri kulttuureja arvottavat (vakavat) tekstit ovat rasittavia. Eritoten silloin kun niistä paistaa ymmärryksen ja yrityksen puute ja tietynlainen ”me ollaan parempia” -henki. Jos ne perinteiset miehet toisiaan mätkiikin nakkijonossa, niin minun puolestani saavat syyttää itseään. En ole ehkä tarpeeksi kunnianhimoinen perehtyäkseni tällaisen kulttuurin sisäiseen logiikkaan, juuri siksi en sitä julkisesti tuomitse! Muutenkin olisi tekopyhää sellaiselta ihmiseltä, joka toisinaan juoruaa työkavereista ja täten syyllistyy henkiseen väkivaltaan. Kulttuurirelativismissa on vinha perä…
23. kesäkuuta 2008 kello 16.47
”Ja luonnollistahan tämä vain on: naiset pitävät MIEHISTÄ, eivät NYHVERÖISTÄ.”
Suomennos: Naiset pitävät sellaisista miehistä, jotka eivät keskity niihin omiin juttuihinsa, vaan jotka esittävät naisten mieliksi sitä mieskulttuurishowta. Kiva kun tämäkin tuli todistettua.
23. kesäkuuta 2008 kello 17.43
”Omana opiskeluaikanani eräs onnistuneimpia tekniikoita – myös omaksi yllätyksekseni – oli melko machomainen ja suorasukainen ehdotus ilman mitään ystävyys- ja kaverivaihetta.”
No näinhän se on, ns. brutaalilla tyylillä isketään suurin osa naisista, ainakin Suomessa.
(Varoitus, seuraavaksi mentäneen poliittisen inkorrektiuden puolelle, ja korostan että kyseessä ovat vain omiin kokemuksiini perustava näkemys).
Uskon, että suurella osalla naisista on sängyssä jonkinlainen alistumisen tarve. Ei tietenkään aina, mutta kuitenkin useammin kuin toisinpäin. Uros, joka vain ottaa, on kiihottavampi kuin uros, joka kyselee, varmistelee ja vaikuttaa muutenkin epävarmalta.
Stereotyyppinen oletukseni myös on, että feministimiehen on aika vaikea napata itselleen se sängyssä sonnin rooli, varsinkin jos sänkyyn hyppäämistä on edeltänyt pitkä vaihe jonka aikana on myötäilty naisen kaikkein älyttömimpiäkin näkemyksiä tasa-arvosta. Siinä samalla on mennyt nimittäin naisen kunnioitus miestä kohtaan.
No, eipä noissa näkemyksissä mitään uutta ole, mutta vähintään yhtä pitävinä niitä voidaan pitää kuin Rosa Meriläisen tekstiä.
23. kesäkuuta 2008 kello 18.19
Pekalle ja muille miehille tiedoksi, ettei tämä naisten ”raiskausfantasia” käsittääkseni yleensä tarkoita varsinaista raiskausta. Minut on raiskattu ja unissa raiskataan edelleen eikä tässä ole mitään kiihottavaa tai miellyttävää. Se, että oma mies ”tulee ja ottaa” voi olla sen sijaan hyvinkin kiihottavaa, mutta pointti on siinä, että tietää miehen osaavan ja pystyvän sen verran lukea minua, että lopettaa, jos tilanne menee yli ja päätäntävalta tilanteessa on myös minulla. Tuntemani miehet ymmärtävät kyllä seksuaalisuutta ja ihmistä sen verran, että kovan himon keskelläkin huomataan mikä tuottaa toiselle mielihyvää ja mikä ei. ”Raju” seksi ei tarkoita väkivaltaa, alistamista tai nöyryyttämistä useimpien ihmisten seksikäyttäytymisessä.
Hassua kirjoittaa tällaisia itsestäänselvyyksiä tänne tai ehkä olisi kiva kuulla haluavatko ”raiskausfantasiasta” puhuvat naiset muka ihan oikeasti tulla raiskatuksi. Itse luulen, että heillä menee sekaisin hellä rakastelu ja riettaampi seksi…. Fantasiaan kuuluu se, että itse ohjaa menoa ja se raiskauksesta puuttuu teon kohteena olevalta.
23. kesäkuuta 2008 kello 20.07
Sellaista mieskulttuuria mistä Roosa kirjoittaa, on olemassa. Itse asiassa, se on hyvin olennainen osa mieskulttuuria. Poikia ohjataan jo ihan lapsista tuohon muottiin: pitää olla kova ja pärjätä. ”Älä tee noin, tuo on tyttömäistä!”
Kertoisiko joku teistä kultivoituneista miehistä, miksi kerrotte lapsillenne jonkin asia olevan ”tyttömäistä” ja siksi pojilta kiellettyä? Sitä tapahtuu niin paljon, olen itse todistanut sellaisia tapauksia. Yleensä tällä halutaan myös viestittää, että ”tyttömäisyydessä” on jotain halveksittavaa. Mutta -mitä halveksittavaa siinä on?
Samalla kun jotkut miehistä valittavat että naisia kiinnostaa vain ne rentut, ja harmittelette sitä, että joitakin naisia kiinnostaa enemmän miehet ketkä kohtelevat naisia kuitenkin huonosti(!), niin esitän kysymyksen:
Miksi tälläiset miehet saavat kuitenkin kunnioitusta kaveripiirissä? Miksi heillä usein paljon kavereita? Ei huonosti käyttäytyvät miehet jää yksin. Miksi heillä jo ala-asteella oli hännystelijöitä, lauma ympärillä?
On ristiriitaista, että joitakin naisia kiinnostaisi mies kuka kohtelee naisia huonosti ja halventavasti enemmän kuin hyvä mies, näin kuitenkin tapahtuu Luulempa, että tämä johtuu siis kulttuurista. Naisia viehättää miehen suosio. Siitä että naiset valitsevat öykkärimiehiä, saavat miehet syyttää myös itseään, sillä öykkärikäytös jatkuu vain, koska se saa vahvistusta muilta miehiltä.
23. kesäkuuta 2008 kello 20.14
Juha, kirjoitit:
”Muistan tuon jutun. Se oli aika surullinen tarina. Ihmettelen vain, että professoritaho ei näyttänyt välittävän asiasta mitään.
Missä lienevät asianosaiset tänä päivänä ? ”
Professorit välittivät paljonkin: eräskin uhkaili, että aikoo varmistaa, ettei väitöstilaisuudessa esitetä poikkipuolisia kysymyksiä; toinen esiintyi jonkilaisena ”bodyguardina”, naisten sankariurhona, pula-ajan Costnerina. Ärisi, murisi ja uhkali.
Minuakin uhattiin jonkilaisilla seuraksilla, kun kritisoin. Luulisin, että uhkaukset ovat myös toteutettu, sen verran rupesi tuo oma tutkijanurani tökkimään tuon tapauksen jälkeen.
Siitä, mitä asianosaisille kuuluu, en tiedä. Enkä välitäkään tietää. Toivon tietty, että sivulliseksi uhriksi joutunut, lahjakas kaveri on saanut asiansa tas järjestykseen.
24. kesäkuuta 2008 kello 9.49
Hieno kirjoitus ja esimerkki siitä, kun ihmiseltä puuttuu ymmärrys toista sukupuolta kohtaan. Koko feminismin peilaaminen mieskulttuuriin on typerää. Naisten tulisi kritisoida omaa ajatteluaan feminismin avulla, eikä miesten ajattelua. Se, että miehet ovat holtittomia, ei johdu siitä, että heillä ei ole tarpeeksi naista itsessään. Arvostus omaa ja eri sukupuolta kohtaan on ihan eri asia kuin vastakkaisen sukupuolirooliin omaksuminen.
Suomessa mielestäni vallitsee suuri epätasa-arvo, johtuen juuri tästä paradoksista nimeltään tasa-arvo. Miesten pitäisi tunnustaa naiset ja naisten pitäisi tunnustaa miehet, eikä niin että tunnustetaan tasa-arvoa. Eihän magneettikaan toimi jos on kaksi samaa napaa.
Suomalainen kulttuuri ei kenties ole hoksannut vielä sitä, mitä tarkoittaa kunnioitus. Kenelläkään tässä yhteiskunnassa ei tunnu olevan mitään suurempaa arvostusta, kun kaikki ovat samanarvoisia. Arvostuksen puute johtaa vastuuttomuuteen, sillä ei ole mitään mitä menettää, kun ei ole esikuva kellekkään. Miesten tulisi kunnioittaa toisia, vanhempia miehiä ja olla esimerkkinä nuoremmille. Naisten tulisi tehdä samaa ja jossain vaiheessa miehet ja naiset voisivat omassa, oman sukupuolen arvostuksessaan kohdata toisensa.
Suurin osa miehistä elää teoille. Miehissä on hyvin paljon halua vaikuttaa asioihin, jättää jälkeä tähän maailmaan. Halventamalla jälki on rumaa, mutta oikeissa käsissä syntyy hienoa arkkitehtuuria, näytelmiä, muotoilua, kirjallisuutta ja mekaniikkaa. Mies ja hänen libidonsa on kykenevä mahtaviin suorituksiin, josta tämä koko maailma on hieno esimerkki. Arvostuksen kadotessa maailmaa hallitsee sota, jossa miehet ovat myös erittäin nerokkaan tuhoisia.
Mieskulttuuri… nyrkit, rattijuoppous ja huono vallankäyttö on vain osoitus siitä, että miehet eivät ole luoneet kunnollista arvojärjestelmää oman kulttuurinsa sisälle. Naiset eivät sitä voi tehdä, sillä he eivät ole osa sitä. En tiedä missä vaiheessa tämä uhoaminen häipyy, mutta sen tiedän, että se ei lähde feministisistä kolumneista. Kaippa tähän maahan tarvitaan enemmän platonista homoseksuaalisuutta, oikeasti rakkautta oman sukupuolen edustajia kohtaan, missä miehet oikeasti haluavat ystävystyä toistensa kanssa ja auttaa toisiaan olemaan kunniallisia ja menestyksekkäitä. Mies, jolla on kunniallinen oma itsensä ei hakkaa, eikä aja autolla kännissä vaan haluaa osoittaa oman arvokkuutensa ja oikeamielisyytensä.
Mieskulttuurissa on vikaa, mutta se ei ole Roosa sinun ratkaistavissa, enkä usko että sinä koskaan ymmärrät sitä miksi asiat ovat niin kuin ne ovat, sillä sinä olet nainen.
24. kesäkuuta 2008 kello 12.17
”Kertoisiko joku teistä kultivoituneista miehistä, miksi kerrotte lapsillenne jonkin asia olevan “tyttömäistä” ja siksi pojilta kiellettyä?”
Eiköhän suuren osan kasvatuksesta ja myös sukupuolittamisesta tee täällä Suomessa edelleenkin naiset. Sitä paitsi suurin osa ”perinteisestä mieskulttuurista” on nimenomaan naisten mieliksi esitettyä showta, koska miehet ovat karvaimman jälkeen oppineet että sillä saa tyttöjä, ja tytöiltä.
Kultivoituneilla miehillä ei siksi ole poikia, joita kasvattaa – kun ne perinteiset miehet ovat vieneet kaikki naiset.
24. kesäkuuta 2008 kello 12.23
”Miksi tälläiset miehet saavat kuitenkin kunnioitusta kaveripiirissä? Miksi heillä usein paljon kavereita? Ei huonosti käyttäytyvät miehet jää yksin. Miksi heillä jo ala-asteella oli hännystelijöitä, lauma ympärillä?”
En tiedä, kun en koskaan ollut siinä porukassa. Me yksin jäävät nörttimiehet olimme katsos yleensä sen lauman ulkopuolella, sen kiusattavana.
Yksi selitys siihen tietysti on, että lasten maailma on väkivallan ja raakuuden maailma, johon aikuiset eivät nykyään millään kurituksella puutu (toista se oli vaarini aikaan). Väkivaltaisin ja häikäilemättömin roisto alistaa toisin sanoen heikommat valtaansa pelkällä armottomuudellaan ja fyysisellä voimallaan.
Tämän takia muuten vähän epäilen, onko se ”perinteinen mieskulttuuri” ollenkaan niin perinteistä. Vaarivainaalleni ihanne oli sivistynyt, viisas ja maltillinen mies, joka kuitenkin osasi tarvittaessa ottaa ohjat hyvinkin autoritaarisesti käsiinsä. Siihen kuului tietenkin myös maltti alkoholinkäytössä, tai suorastaan raittius. Hän ei olisi pitänyt nykyisiä rähinöiviä juoppoja pikkupoikia miehinä ollenkaan. Mutta naiset, nuoret tytöt, laativat julmat säännöt, joiden perusteella mies hyväksytään tai ollaan hyväksymättä. Naiset haluavat ihanan, kiihottavan, väkivaltaisen miehen nahkarotsi päällä ja hasissavuke suupielessä.
24. kesäkuuta 2008 kello 13.39
Mut Rosa hei, onneksi kukaan meistä ei ole mustavalkoinen, en halua uskoa että sinäkään olet niin yksiulotteinen kun sun julkisuuskuvas antaa ymmärtää. Silti ihan hyvin täytit kirjoituksellasi kolumnin vaatimukset. En kyllä ole samaa mieltä kanssasi, meikä ainakin tykkää olla mies. Tosin, jos olisin nainen, niin haluisin myöskin kyllä kokea sellasia sukupuolielimiin liittyviä toimintoja ja sitten varmaan myös ne paljon puhutut tunnekuohut. Ei meikää ne tupperware, meikkien ostot eikä kuntosalin pukuhuoneessa käytävät maailmanparannuskeskustelut. Ja nyt kun mietin asiaa, olisi kyllä mielenkiintoista kokea sitä seksismiä ja ahdistelua, ja myöskin se tytöttely tuntuu jännältä ajatukselta. Hyvää kesää kaikille ihmisille rajoja katsomatta. Silmien takana ollaan kaikki samanlaisia.
24. kesäkuuta 2008 kello 14.49
Kyllä ”kulttuuri”, tai laajemmin ympäristötekijät; kotiolot, kasvattaminen ja opettaminen, vaikuttavat ihmisen muovautumiseen ja hänen myöhempiin mahdollisuuksiinsa, hyvässä ja pahassa, erittäin paljon. Emmepä näitä rajoja, vaikutuksien laajuutta, pohjiaan myöten edes tunne. Mutta ei ihminen ole toisaalta ihan savea, joka on täysin vapaasti muovailtavissa. Eikäpä ihminen ole siten kulttuurisen kehityksensä myötä kasvanutkaan ihan jumalaksi, tahtonsa mukaan savea muovaamaan. Minulla tuntuu olevan tarve aina palata korostamaan, ettemme pysty selittämään inhimillisen kehityksen syysuhteita muutoin kuin kapeista tapauskohtaisista näkökulmista. Voimme esittää teorioita, ja siihen se sitten jääkin.
Kun nyt jonkinlainen yksilö(teemaan kuuluvana siis miespuolinen) on kehkeytynyt maailman polkuja tallaamaan, eivät hänen mielensä ja ruumiinsa ole erillään, vaan kummasti vaikuttavat toisiinsa. Emme tunne mielen ja ruumiin suhdetta, väitän niin. Ne ovat jotenkin syntyneet yhtä jalkaa ja kietoutuneet toisiinsa.
Ja miten tästä yksilöstä on tullut, ei vain mielen ja ruumiin kehkeymä, vaan myös sellaisena aivan tietynlainen? Siis semmoinen että hänestä tunnistaa mitä hän ”on”, niin että ihmiset hänen tehtyään jotain hänelle luonteenomaista, ilostuvat tai harmistuvat nimenomaan tunnistaessaan, ja toteavat että juuri tuolle aivan tyypillistä käytöstä.
Ei kysymykseen löydy tyhjentävää vastausta siitä, millainen ”lapsuus”, tai kehitysympäristö, hänellä on ollut, tai mihin ”muottiin” häntä on ohjattu. Eikä kysymykseen löydy tyhjentävää vastausta siitä, millainen hän on ”luonnostaan aina ollut”. Eivät ihmisen ympäristö ja hänen perintötekijänsä ole erillään sen enempää kuin hänen mielensä ja ruumiinsakaan, vaan ympäristötekijät ja perimä jotenkin punoutuvat hänessä yhteen. Miten tämä tapahtuu, sitä emme tiedä. Mutta sitä myötä hänestä jotenkin tulee tunnistettava itsensä.
Kyse on siitä, että yksilön perintötekijät altistavat häntä eri tavoin erilaisille ympäristötekijöille. Mielestäni on ihan turha väittää, että pojat ovat poikia ”siksi että” heille ”opetetaan” poikien juttuja. Ja yhtä turhaa on toisaalta väittää, että pojilla on poikien jutut siksi, että ne ovat valmiiksi, tai suorastaan puhtaaksi kirjoitettuina heidän ”geeneissään”.
Kun muistelen omia lapsuudenkokemuksiani liittyen näihin poikien juttuihin, niin huomaan jännän seikan. Poikien jutut olivat tietenkin valmiina, ympäristö tarjosi ne, minun ei tarvinnut keksiä niitä itse. Mutta jotenkin vain kävi niin, että osa jutuista tuntui heti läheisiltä, ja osa puolestaan vierailta. Jotain jäi perimän, luonteen varaan. En muista, että minua olisi usutettu kumpaankaan suuntaan, mutta traktorit ja muut työkoneet vain ilmeisesti olivat jotenkin minun juttuni, kun taas sammakonpyynti ei ollut. Muistan, etten koskaan väsynyt traktoreihin, olivatpa ne sitten työmaalla tai lelukaupan hyllyllä. Mutta kun tarjoutui mahdollisuus sammakonpyyntiin, jäin avuttomana ihmettelemään, miten ikinä pystyisin saamaan sammakon kiinni kepin avulla, ja luovuinkin pian yrityksestä. Ehkä turhankin pian. Sitähän en tiedä.
24. kesäkuuta 2008 kello 15.27
”Kertoisiko joku teistä kultivoituneista miehistä, miksi kerrotte lapsillenne jonkin asia olevan “tyttömäistä” ja siksi pojilta kiellettyä?”
Itse asiassa ainakin minun lapsuudessani ne jotkapuhuivat pojan tyttömäisyydestä ja jotka koko ajan hokivat että jokin ei ole ”miehistä” ja pojan itkiessä antoivat hänen itkeä (Tytön itkessä menivät lohduttamaan) ja sanoivat vain että ”Eivät isot miehet itke” olivat kaikki naisia. Ja sama muisto naisten tarpeesta korostaa pikkupojan miehisyyttä on ollut muillakin ikäisilläni (40+) miehillä joiden kanssa olen tästä asiasta keskustellut.
Ainoa paikka jossa kuulin miehiltä tuon kaltaisia lauseita oli sauna: ”Kyllä mies löylyt kestää” tms. (Kaiketi tuokin katsottaneen miehiseksi uhoamiseksi…) ja sekin oli useimmiten suunnattu muille aikuisille miehille ei pojille.
24. kesäkuuta 2008 kello 16.26
Miettikääs nyt jätkät edustaako esim. Simo Frangén ”perinteistä mieskulttuuria” ja silti se on saanut niinkin ihanan naisen kuin Rosa.
24. kesäkuuta 2008 kello 17.04
Joo, kyllä äidit, tädit ja siskot haluavat pojista miehekkäitä perinteisen maskuliinisuuden mukaan.
Naapurissani asui nuorempan sisarusparvi 3 tyttöä ja nuorimmainen poika. Kun kaveri sitten alkoi seurustella siskot ei millään hyväksyneet seurustelukumppaneita. Retoriikka oli kovaa. Vosiskin sanoa että jos pojat kohtelisivat tyttöystäviään niin kuin siskot heitä kehoittavat maailma olisi karu paikka naisille.
Evoluutioteoria selittää naisten viehtymyksen jopa väkivaltaisiin miehiin. Nainen haluaa periyttää voimakkaan ja hallitsevan koiraan geenit omille pojilleen. Onnistuessaan nainen saa ns. geneettistä etua. Siksi siis hissukka kirjastonhoitaja seurustelee harlikkamiehen kanssa. Siksi jotkut naiset sinnittelevät väkivaltaisissa suhtessa ympäristön ihmetellessä
Perinteinen maskuliinisuuden väitetään olevat kriisissä. Jos perinteisen maskuliinisuuden ymmärtää niin, että mies osaa hoitaa hommat (hankkia resursseja puolison ja lasten elatukseen) millaisessa toimintaympäristössä ja kriisissä (kuten sodat) tahansa, niin ei se minusta kriisissä ole. Se elää vain voimakkaassa muutoksessa, kaikki eivät muutoksesta selviä, heikoimmat kuolee roskapönttöihin. 40-luvulla se merkitsi muutaman peltohehtaarin kuokkimista suolle, sen jälkeen kun oli selättänyt venäläiset Ihantalassa. Nykyään perinteisen makuliininen mies puhuu small talkia (useilla kielillä tietysti), mojauttelee poskisuudelmia ja perustaa globaaleille markkinoille penetroituvatn venture yrityksen. Vaatimukset miehille Suomessa ovat muuttuneet nopeasti ja muutos vain jatkuu. Ei ihme että kaikki ei pysy kelkassa. Mutta koska perinteisen maskuliinisuuden mukaan miehen tulisi pysyä ei yhteiskunta oikeasti asiaan puut, tilastoi vain uhrit ja luokittelee ne.
Kun naiset oireilevat jotenkin, asia nähdään heti yhteiskunnallisena ongelmana jonka yhteiskunnan tulee myös hoitaa. Kuten esim. naisten kasvava alkoholismi, sehän johtuu siitä epäkohdasta ette viinilaatikoissa ole mittaria joka osoittaisi paljonko on juonut. Mistä sitä aikuinen ihminen sen tietäsi.
24. kesäkuuta 2008 kello 18.57
Kaikille teille miehille, jotka olette pähkäilleet naisten kiinostusta renttumiehiin: Tunnustan!
Tunnustan, että 20-30 -vuotiaana olin ehdottomasti kiinnostunut ns. alfauros miehistä, en pukuhepuista, mutta kaikenlaisista rentuista ym. äijaosastosta. Tosin en ollut silloin yliopisto-opiskelija, joten nämä tasa-arvoa kannattavat ”nyhveröt” jäivät jo senkin vuoksi sivuun. Mutta ravintolassa en kiinnittänyt heihin huomiota, enkä tiedä, olisinko kotiin vienyt, jos joku olisi tullut yrittämään (en muista tällaisia yrityksiä tosin olleenkaan, ehkä he kavahtivat blondi-olemustani, vaikka olenkin aina pitänyt itseäni enemmän älykkönä kuin seksipimuna).
En pysty täysin selittämään, miksi juuri tämän tyyppiset miehet herättivät kiinnostukseni, muuten kuin että niin kauan kuin olin periaatteessa (tosin en käytännössä) kiinnostunut etsimään lapsilleni isää, halusin kai tällaisen daredevil miehen geenit lapselleni. Kunnon isiksihän heistä ei tietenkään ole, mutta ehkä evoluution käskemä on niin voimakas, että kyse olikin vain ”oikeanlaisten” geenien saamisesta, eikä mistään pitkäaikaisesta parisuhteesta ja lasten yhdessä kasvattamisesta.
Kun kolmevitosena tajusin, että en itse asiassa lapsia haluakaan, myös miesmakuni muuttui. Nyt nämä samat pitkätukkaiset elvistelijät lähinnä naurattaa, eikä kiinnostusta sinne päin todellakaan enää löydy. Been there, done that, ja tiedän, että siitä ei mitään erikoisen hyvää ja kaunista seuraa. Nyt osaan aivan eri tavalla arvostaa tasa-arvoisia, kilttejä miehiä, joita tuskin nuoruudessani huomasin. Ongelmana vain on, että samanikäiset tällaiset miehet ovat jo saaneet niin monta kertaa henkisesti turpaansa, että monista heistä on ymmärrettävästikin tullut jokseenkin katkeria.
Mikä siis neuvoksi? Ehkäpä ihmisten, niin naisten kuin miestenkin, tulisi pyrkiä olemaan äärimmäisen rehellisiä itselleen ja näkemään omien tekojensa ja sanojensa ristiriita. Ehkä se olisi paras keino välttää pettymykset puolin ja toisin. Nuorena tosin ei itsekään vielä tiedä mitä haluaa ja ympäröivän kulttuurin paine on kova, kannatti se sitten mitä aatemaailmaa tahansa. Ymmärrän ja sympatiseeraan kovasti ns. pehmomiesten tuskaa, kun yrittää olla juuri sellainen kuin nainen toivoo, ja kuitenkin tulee jätetyksi tai jää ikuiseksi kaveriksi. Ei ole helppoa yrittää luovia vastakkaisten signaalien tulituksessa. Naisena en itsekään pysty aina selittämään toimintani logiikkaa vaikka rehellinen olen kyllä pyrkinyt olemaan aina kaikkia kohtaan. Joskus sitä vaan sokeutuu itselleenkin ja vasta vuosien jälkeen näkee omat kompastuskivet.
Ehkä loppulohdutukseksi voin sanoa, että kun ikää tulee, alkaa jokaisesta meistä kuoritua se todellinen ihminen tai minä, joka pystyy paremmin katsomaan sekä evoluution että ympäröivän kulttuurin vaatimusten ohi. Silloin, toivottavasti viimeistään, on mahdollista kohdata ensisijaisesti ihmisinä, vasta toissijaisesti miehinä ja naisina. Näin ainakin toivon, vaikka en ole sitä vielä päässyt todellisuudessa kokemaan.
24. kesäkuuta 2008 kello 20.40
Taas saavat naiset todistelua paremmuudestaan, kun feministikirjoituksia julkaistaan paraatipaikoilla. Vaaditaanko tasa-arvon parantamiseksi todellakin tätä miesten mollamista? Mielestäni kirjoituksesta paistaa vain naisen huono itsetunto, jonka kohentamiseksi on pakko haukkua miehiä. Miehiä kohtaan ei tunnu heruvan kunnioitusta enää missään, vaikka elämme miesten rakentamassa yhteiskunnassa. Jatketaan vain syöttävän käden puremista, ja katsotaan mihin se johtaa. Tuskin ainakaan tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen..
25. kesäkuuta 2008 kello 2.06
Alkoihan tässä keskustelussa löytyä loppua kohden jotain minuakin kiinnostavaa. Poikien kapeammista mahdollisuuksista olla omia itsejään.
Kahden pienen pojan äitinä olen joutunut paljon miettimään, miten poikien maailma on paljon rajatumpaa kuin tyttöjen. Saako pojat tykätä prinsessoista ja vaaleanpunaisista rimpsumekoista ja mihin ikään asti tulematta leimatuiksi. Varmaan äidit ovat yrittäneet suojella lastaan, pakottaessaan pikkupoikia ”miehekkääseen käytökseen”. Sukupuoleen kasvattaminen alkaa jo vauvoista; pojat on vahvoja ja vantteria ja tytöt suloisia, ihan todellisesta habituksesta riippumatta. Kaiken aikaa poikien kasvatuksessa korostetaan toimintaa ja itsenäisyyttä, tyttöjen kasvatuksessa toisten huomioimista ja ulkonäköä. Kuka ekaluokkalainen poika enää kehtaa tunnustaa olevansa esteetikko? Kyllä se täytyy säästää ainakin vain ja ainoastaan kotona näytettäväksi.
25. kesäkuuta 2008 kello 9.07
”Miettikääs nyt jätkät edustaako esim. Simo Frangén “perinteistä mieskulttuuria” ja silti se on saanut niinkin ihanan naisen kuin Rosa.”
Olen huomaavinani vähintään yhden virheen tässä lauseessa.
25. kesäkuuta 2008 kello 9.15
”Se, että oma mies “tulee ja ottaa” voi olla sen sijaan hyvinkin kiihottavaa, mutta pointti on siinä, että tietää miehen osaavan ja pystyvän sen verran lukea minua, että lopettaa, jos tilanne menee yli ja päätäntävalta tilanteessa on myös minulla.”
Niin noh, minä ainakin puhuin lähinnä one night standeista, eli kyseessä ei ollut oma mies. Toki (luulisin) selvää oli, että halutessaan naiset olisivat voineet viheltää pelin poikki.
Mutta naisia, kuten miehiäkin, on tietty erilaisia.
25. kesäkuuta 2008 kello 11.29
Evoluutioteoria on kehittänyt ihmisen pariutumiskäyttäytymisen mekanismeista rimastuttavia teorioita.
Euroopan vuoden 68 nuorisoliikehdintää selitetään tähän tapaan:
Tuona vuonna parikympin ikään tuli sodanjälkeiset suuret ikäluokat.
Kumppania valitessaan naiset suosivat 2-3 vuotta itsään vanhempia poikia. Syynä siihen on, että poiken ns. kokonaiskyvykkyyttä on helpompi arvioida. Pojat ovat käyneet armeijan, ovat siis fyysisesti kunnossa, päässeet opiskelemaan tai hyvään työpaikkaan. Tai sitten eivät olepäässeet. Tämä tilanne helpottaa naisten valintaa.
Vuonna 68 naiset tavoittelivat siis sota-ajan pienten ikäluokkien miehiä. Kilpailu parhaista kiristy. Syntyi miesten markkinat, miehet pääsivät tekemään valintaa. Miehet tekevät valintaa naisista vyötärö-lantio suhteen perusteella. Eipä siis ihme että minihame tuli muotiin ja rintsikoita poltettiin. Naiset villiintyivät vapaaseen seksiin. Miesten tarvitsi kasvattaa vain pitkä tukka ja uhota vallankumousta.
70-luvun alussa tilanne ”normalisoitui”. Nuoria miehiä alkoi virrata elinkeinoelämän palvelukseen hankkimaan resursseja ja hameenhelmat pitenivät. Hippiliike muuttui juppiliikkeeksi,
25. kesäkuuta 2008 kello 17.52
Rosaa kommentoivat yleensä tällä palstalla ihmeelliset jeesustelijat. Miksi? Miksi provosoitua?
25. kesäkuuta 2008 kello 22.07
Huutonaurua
27. kesäkuuta 2008 kello 15.06
Helenan reipasta tunnustusta lukuunottamatta keskustelussa on jätetty paljolti huomioimatta eräs kriittinen kriteeri: Ikä.
Nuorilla naisilla on pesänjakamisessa oligopoli. He määräävät kuka saa ja kenelle annetaan. Nuoret miehet huomaavat taistelevansa hierarkisessa pyramidissa jossa kapuaminen on hankalaa vaikka miten paljon yrittäisi olla ”fiksu ja miellyttävä”. Kyllä ne tytöt haistavat pienen munan ja epävarmuuden vaikka miten yrittäisi kompensoida.
Asiat muuttuvat kun naisella kolahtaa tarpeeksi ikää ja kiloja lasiin. Alkavatkin kiltit ja luotettavat kelvata. Silloin toki vasta miehellä alkaakin vienti siellä nättien ja nuorten keskuudessa.
Tästä keskustelusta päätellen tälläkin hetkellä meillä kasvaa sukupolvia, joiden keskuudessa tuossa vaiheessa nuorempaan vaihtaminen ja huorissakäynti saattaa herättää kiinnostusta. Jos näin käy, voivat entiset maailmannapatytöt vain niellä kiukkunsa – sillä elähtänyt, kulahtanut ja katkera miesvihaaja on aika kliseinen näky, jonka monet sivuuttavat olankohautuksella.
27. kesäkuuta 2008 kello 23.24
Reetta puhui asiaa.
Pienen pojan ja tytön äitinä olen huomannut, että ympäristö antaa pojan olla rämäpäinen, menevä ja omatoiminen, mutta ei hellä ja ulkonäköönsä keskittyvä. Poikani on sekoitus molempia. Hän on sekä rämäpäinen että hellä. Hän pussaa siskoaan poskelle ja hyppää sitten kiveltä. Hänelle se suodaan ja jopa taputetaan, kun hän onnistuu jossain hienossa fyysisessä suorituksessa. Mutta kun poika haluaa pukea ylleen siskonsa mekon ja siskon ihanat kengät, reaktio on aivan toinen. ”Ei pojat käytä tuollaisia”. Annoin hänen nukkua siskonsa ballerinatossut jaloissaan, mutta seuraavana päivänä mummi otti ja piilotti ne. Kaikki vaaleanpunaiset paidat ovat pojaltani kummasti kadonneet mummin luona yökylässä ollessa.
Toisaalta, tytärtäni pidetään hirveän villinä ja vaikeana. Hän matkii veljeään, juoksee veljen perässä ja hyppii kiviltä. Silloin lähinnä isovanhemmat toruvat häntä, ettei tyttöjen ”sovi juosta eikä hyppiä”. Pukuleikkejä pidetään itsestään selvinä, kuten myös ihastusta vauvoihin ja vaaleanpunaiseen.
En voi ymmärtää tätä. Itse olen lapsena saanut olla rämäpäinen, juosta ja hyppiä. Miksi se pitää tyttäreltäni kieltää? Miksi poikani ei saisi käyttää ballerina-tossuja? Miksi pitää edelleen pitää kiinni näistä vanhoista kasvatusmalleista?
28. kesäkuuta 2008 kello 20.21
Mutta miten sitä nuoria naisia vanhana miehenä voisi miellyttää, jos ei siihen nuorena pystynyt? Kun harva vanhemmista miehistäkään mikään ilo silmälle on, jos yrittää miellyttää nuorta naista, joka voi ottaa myös nuoren miehen, jonka kanssa kaiken lisäksi on samalla aaltopituudella. En ole huomannut etteikö naisia kiinnostaisi oman ulkonäkönsä lisäksi myös miesten ulkonäkö.
No, huoriin sitä ainakin on rahaa enemmän kuin nuorena. Jos nyt joku haluaa ostaa seksiä…
30. kesäkuuta 2008 kello 19.37
Muppis ja Reeta, ette taida arvatakkaan kuinka rämäpäisiä pojat ovat kouluiässä ja mopoiässä. Jos äidit tietäis mitä mopoikäiset tekee ei niitä päästettäs ulos. Jos niitä ei vanhemmat ja myös poliisti jatkuvasti hillitsit, poikien kuolleisuus olis varmaan nykyistäkin suurempi. Poikien rämäpäisyyttä hillitään tosi paljon, poliisi voi kertoa tarinaa.
Noinkohan tytöt ihan itsekseen rakentais ralliradan hyppyreineen ja ajais sitä ympäri päivästä ja vuodesta toiseen. Kai se on bilogiaa että pojat näin hioo fyysisiä taitojaan.
6. heinäkuuta 2008 kello 17.31
Jos mies liikkuisi yliopiston feministipiireissä, hän ”saisi takuulla pesää heti kun haluaisi”. Eheh. Enpä usko.
Ihan kuin me naiset menisimme Rosan mielestä aina johonkin teatteriin, vaikka vain haluaisimme seksiä. Jos siellä baarissa ei olisi myös naisia niin mitä ne miehet sinne menisivät?
Ei oikein kolumni kolahtanut tällä kertaa.
7. heinäkuuta 2008 kello 10.18
Kyllä Meriläisen kirjoituksessa on totuutta, ja se jos mikä sattuukin, ainakin yllä olevien postien perusteella.
Suomessa raiskataan vuosittan reilu 100 000 ihmistä. Kukako näitä raiskauksia tekee? kysyn, ja vastaan: miehet.
Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kuka on liki aina väkivallan takana? Mies.
Yleistyksiä ei saa tehdä, mutta kyllä jotain on meissä miehissä vialla.
Terv. Havaintoja tehnyt mies
7. heinäkuuta 2008 kello 23.17
Kuten me miehet, myös naiset reagoivat miesten keskeiseen hierarkiaan. Tämä miesten keskeinen hierarkia ohjaa vahvasti naisten parinvalintaa.
8. heinäkuuta 2008 kello 8.44
Reetta: ” Kahden pienen pojan äitinä olen joutunut paljon miettimään, miten poikien maailma on paljon rajatumpaa kuin tyttöjen.”
Muppis: ” Pienen pojan ja tytön äitinä olen huomannut, että ympäristö antaa pojan olla rämäpäinen, menevä ja omatoiminen, mutta ei hellä ja ulkonäköönsä keskittyvä.”
Kiitos teille näistä kommenteista.
Oman pojan syntymä muutti käsitykseni sukupuolirooleista ja miehen asemasta täysin. Poikien maailma on todella v—sti kapeampi kuin tyttöjen. Ja poikien keskinäinen toverikuri on v—-maisinta, mitä tiedän.
Pieni poika kohtaa jatkuvasti pieniä kolhuja (väärät vaatteet, väärät kiinnostuksen kohteet, väärä kiltti tapa ratkoa ongelmia), jotka jättävät jälkensä pojan itsetuntoon.
Kiusaamista kaveripiirissä on mahdotonta saada kuriin, vaikka siihen puututtaisiinkin asiallisesti ja tarmokkaasti. Murrosikään mennessä pojan on pitänyt oppia, miten selvitään porukan säännöillä, sellaisilla jotka tulevat suoraan jostain apinakulttuurista. Jos ei ole oppinut, alkaa raju syrjäytymiskierre.
Äitinä tätä seuraa sydän karrella. Jos tästä puhuu kouluterveydenhuollossa saa pojalleen lähetteen nuortenpsykiatrille kommentilla ”ylihuolehtiva äiti”. Apua annetaan siinä, että poika oppisi kestämään enemmän. Kukaan ei kuvittele, että pojalla olisi oikeus olla oma itsensä ja poikien keskinäiselle kulttuurille voisi asettaa vaatimuksia, sitä voitaisiin pyrkiä ohjaamaan koulussa ja nuorisotoimessa.
Kuka voisi puuttua poikakulttuurin muovaamiseen? Se ei onnistu yksin äideiltä eikä sisarilta.
8. heinäkuuta 2008 kello 12.00
Topille tiedoksi suomalaisia tilastotietoja tältä vuosituhannelta:
”Poliisin tietoon tuli 1990-luvulla noin neljäsataa raiskausta tai sen yritystä vuodessa. Seksuaalirikosuudistuksen jälkeen poliisille ilmoitettujen rikosten määrä on noussut. Vuosina 1999-2003 poliisin tietoon tuli keskimäärin 535 raiskausta, kun uudistusta edeltävinä viitenä vuotena vastaava luku oli 432. Kehitys saattaa
kertoa pikemminkin muutoksesta ilmoitusherkkyydessä kuin todellisuudessa tapahtuneiden rikosten määrän lisääntymisestä. Vuonna 2003 poliisille ilmoitettiin 573 raiskausta tai sen yritystä.”
Lähde: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Tilastokeskuksen tausta-aineisto tiedotusvälineille 16.12.2004.
8. heinäkuuta 2008 kello 12.23
Topi: ”Suomessa raiskataan vuosittan reilu 100 000 ihmistä. Kukako näitä raiskauksia tekee? kysyn, ja vastaan: miehet.”
Topi taitaa olla profeministimies kun näin hulluja esittää. Saisiko tälle fantasialuvulle jonkin lähteen? mieluiten sitten sellainen oikea tutkimus, eikä vain naisille tehty kysely”tutkimus”, tai feministisen naistutkimuksen hatusta vetäisemä, mihinkään faktaan pohjautumaton, tulkinta tai arvio.
Topi: ”Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kuka on liki aina väkivallan takana? Mies.”
Kuka on liki aina väkivallan kohteena, yli 90% tapauksista? Mies!
Silti puhutaan vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta, vaikka tämä on selkeä vähemmistö tapauksista. Kummallista.
Topi: ”Yleistyksiä ei saa tehdä, mutta kyllä jotain on meissä miehissä vialla.”
Niin, sinähän tällä esiin tulolalsi juurikin yleistit ja railakaasti. Tapu tapu.
8. heinäkuuta 2008 kello 13.33
Todettakoon näin, että ei ole sattumaa että suurvaltojen käyttäytyminen maailmanpolitiikassa muistuttaa pikkulasten ihmissuhteita ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja.
Sekä maailmanpolitiikka, pikkulasten maailma että järjestäytynyt rikollisuus ovat kaikki anarkioita. Niissä ei ole mitään sitovia lakeja, auktoriteetteja eikä sääntöjä. Niinpä se määrää, kenellä on kovimmat nyrkit, kuka on suosituin ja kenellä on isoin väkivaltapotentiaali. Anarkiassa pätevät anarkian säännöt, jotka ovat Katkeran äidin sanojen mukaan suoraan apinalaumasta. Me osaamme luonnostamme käyttäytyä anarkian säännöillä – pahuus ja eläimellisyys on meihin syväkoodattu genetiikassamme. Meidän pitää erikseen oppia ihmisiksi.
Kirjoitin tuolla aiemmin, että Rosa ei tunne kulttuurievoluutiota eikä hän ymmärrä, miten paljon biologia säätelee käyttäytymistämme. Sukupuoliroolit ovat muotoutuneet biologian sanelemina, ja parisuhteiden muodostuksessa nainen on se, joka päättää. Siksi tyttöjen sosiaalinen liikkumavara on paljon suurempi kuin poikien. Tytöille on sallittua olla mitä he haluavat ja käyttäytyä kuin pikkuprinsessa, sillä nainen lopultakin päättää. Ja mieskulttuuri on nimenomaan _naisten_ aikaansaannos; mieskulttuuri tuottaa sellaisia miehiä, joita naiset haluavat valita, ja sosiaalidarwinistisesti karsii ei-haluttavat pois. Siksi miehen on pidettävä turpansa kiinni, otettava turpaansa, olla valittamatta kun joutuu väkivallan uhriksi, olla valittamatta kohtaamistaan vääryyksistä ja mieluummin tehtävä itsemurha kuin tunnustaa heikkoutensa. Miesten maailma on äärimmäisen julma ja brutaali, koska me naiset luomme sen – aivan samoin kuin miehet luovat naisten maailman. Miesten kivulla ja tuskalla yksinkertaisesti ei ole mitään väliä eikä merkitystä.
Rosan mielikuvat ovat _rationaalisia_, mutta ihminen on toimijana _irrationaalinen_, ja siksi Rosan rationaaliset mielikuvat olisivat miehenä varma tapa katastrofiin. Tuollainen mies, mitä Rosa kuvittelee, tosiasiallisesti on naisten mielissä pelkkä miehen irvikuva; säälittävä ja pateettinen nynny. Sellainen, jota olisi helppo käyttää hyväksi ja olla kaveri, mutta pesää ei heruisi vahingossakaan. Ei ole sattumaa, että useimmat naisesta mieheksi -transseksuaalit ovat äärimachoja ja vetävät miehisyytensä ikäänkuin överiksi; he tietävät, mitä naiset tosiasiallisesti haluavat, koska tuntevat naisten maailman läpikotaisin. Kaikkein sairain ilmentymä tästä, miten väkivaltaisuus ja kusipäisyys vetää naisia puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, on ilmiö nimeltä death row groupies – murhaajien ja rikollisten ympärillä pyörivät bändärit.
Mistä lähtee muutos? Vastaus on yllättävä: miesten asema on tukala ja mieskulttuuri vastenmielistä, koska mies joutuu tekemään kaikkensa saadakseen naisen huomion. Ehkä vain on niin, ettei yksikään sellainen äiti, joka vie poikansa nyrkkeilysalille tai dojolle, ole huono äiti. Ehkä vain pojat on kasvatettava pienestä pitäen väkivaltakulttuuriin ja ennenkaikkea pitämään puolensa, sillä lasten maailma on anarkia ja lapset pieniä psykopaatteja – ja kiltit pojat jäävät aina viimeisiksi.
8. heinäkuuta 2008 kello 15.03
Ironmistress: ”Ehkä vain pojat on kasvatettava pienestä pitäen väkivaltakulttuuriin ja ennenkaikkea pitämään puolensa, sillä lasten maailma on anarkia ja lapset pieniä psykopaatteja – ja kiltit pojat jäävät aina viimeisiksi.”
Hierarkia tarvitsee aina ne, jotka ovat viimeisiä. Hierarkialle tasa-arvo on tuntematon. Vaikka kuinka karaisisimme poikiamme, hierarkian lakien nojalla heidän joukostaan löytyvät ne heikoimmat / herkimmät / poikkeuksellisella tavalla luovat.
Ironmistress, pidän tavastasi kirjoittaa ja provosoida. Nostat varmasti esiin jotain hyvin oleellista miesten epätasa-arvon kannalta. Onko kyseessä umpikuja? Tarvitseeko ihminen miesten hierarkian, voittajat ja häviäjät? Voiko miehiä korkeintaan lohduttaa se, että naisia tavalla tai toisella pidetään hierarkiassa luuserimiestenkin alapuolelle.
Onko vaihtoehtoja?
8. heinäkuuta 2008 kello 23.11
En jaksa nyt puuttua tähän tasa-arvo- ja sukupuolikeskusteluun sen enempää vaikka mieli tekisi. Aina näyttää herättävän tunteita, kaikki eivät tajua yhtään mitään, jotkut vähän enemmän. Monella oma katkeruus puskee pintaan ja saa yleistämään.
Oma kokemukseni tuohon Panu Högglundin teoriaan (feministimies ei saa pesää, urpo saa jne.): Olen nainen, hyvä jätkä, erittäin älykäs, huumorintajuinen ja mallimaisen kaunis. Mutta en ole perinteisellä tavalla naisellinen, en sellainen naisnainen, vaan enemmänkin varsamainen ja ruumiinrakenteeltani hoikka. Kuljen kädet taskussa, eikä minusta huo’u äitiyden ikiaikaista viehätystä. Minua viehättävät maskuliiniset, miehekkäät miehet, jotka valitsevat järjestään tilalleni sellaisen naisnaisen, pienen, pyöreän, ei välttämättä niin älykkään, mutta naisellisen ISOLLA N:llä. Itse saisin vain ne poikamaiset velikullat, jotka fyysisesti kyllä sopisivatkin minulle paremmin, myönnetään.
Monet seikat meissä ohjaavat sitä, millaisista ihmisistä kiinnostumme. Ongelmia tulee silloin, kun tarpeet eivät mene tasan. Urpoa tai ns. täysin perinteisellä tavalla maskuliinista miestä en kuitenkaan ottaisi. Tarvitsen ihmisen, joka on älykäs ja herkkä, mutta osaa kuitenkin hyödyntää sukupuolisuuttaan, ts. flirttailla ja on sinut oman seksuaalisuutensa kanssa. Niistä syntyy sukupuolisesti vetovoimainen karisma. Ulkonäkö tulee sitten vasta kaiken tämän jälkeen ja on enemmänkin sivuseikka. Feministipoikien huono flaksi ei johdu niinkään urpoilun puutteesta kuin tämän oman kehon ja sukupuolisuuden laiminlyönnistä. Pitää uskaltaa olla seksuaalinen tasa-arvosta huolimatta.
Toivoisin ihmisiltä enemmän avarakatseisuutta vastakkaisen sukupuolen suhteen ja myös kykyä löytää oma, henkilökohtainen seksikkyytensä ja viehättävyytensä itsestään. Sitten luulisi flaksin käyvän. Kyllä meissä kaikissa on useampia rooleja jotka on mahdollista houkutella esiin jos niihin uskotaan.
9. heinäkuuta 2008 kello 10.53
”Ironmistress, pidän tavastasi kirjoittaa ja provosoida. Nostat varmasti esiin jotain hyvin oleellista miesten epätasa-arvon kannalta. Onko kyseessä umpikuja? Tarvitseeko ihminen miesten hierarkian, voittajat ja häviäjät? Voiko miehiä korkeintaan lohduttaa se, että naisia tavalla tai toisella pidetään hierarkiassa luuserimiestenkin alapuolelle.
Onko vaihtoehtoja?”
Tavallaan se on umpikuja, miehen on kyettävä osoittamaan kelpoisuutta, muuten ei flaksi käy.
Ihmisen erottaa kuitenkin eläimistä se, että ihmsen elämässä on paljon enemmän ulottuvuuksia. Usemmilla lienee jotain vahvuuksia, kannattaa varmaan panostaa niihin ja saada hyviä tuloksia ja arvostusta.
Lapselle, niin tytöille kuin pojillekin on välttämätöntä oppia pitämään puolensa, jos ei opi siitä ei elämässä hyvää seuraa.
Pojan on opittava puolustamaan itseään, taistelemaan, voittaa ei ole pakko. Oman elämänkokemuksen mukaan kaikkein kovanyrkkisimpiä poikia tytöt karttoi, monilla niistä olikin päässä vikaa, moni on vankilassa, moni kuoli nuorena.
Poikein hierarkioita muodostuu myös rauhaomaisemmin, esim. urehilussa, siinä oppii puolustautumaan ja näkemään rajansa myös vähemmän vaarallisella tavalla. Urheilu sopivan lajin puitteissa antaa varmaan hyvän alustan kasvattaa lapselle ”urheilumieltä”, oppii voittamaan ja toipumaan takaiskuista.
10. heinäkuuta 2008 kello 12.40
”Pojan on opittava puolustamaan itseään, taistelemaan, voittaa ei ole pakko.”
Miten tämä lause eroaa vanhasta ajatusesta ”tytön on opittava olemaan se sievä ja sävyisä”?
Onko niin, että tytöillä on vihdoin valinnanvapaus, koska naiseus määrittyy pääosin kulttuurista, mutta pojilla sitä ei tule oikeasti koskaan olemaan, koska miehuus määrittyy biologisesti apinakulttuurin ehdoilla?
10. heinäkuuta 2008 kello 14.31
”Onko niin, että tytöillä on vihdoin valinnanvapaus, koska naiseus määrittyy pääosin kulttuurista, mutta pojilla sitä ei tule oikeasti koskaan olemaan, koska miehuus määrittyy biologisesti apinakulttuurin ehdoilla?”
Näin se taitaa olla, nuo biologiset ehdot on samalla yhteiskunnan säilymisen ehtoja, ei ne varmaan peusteiltaan helpolla muutu.
Mutta kyllähän ihmisen kulttuuri on tosi moninainen apinoihin verrattuna. Kun muistaa vaikka dingo-hysteriaa 80-luvulla. Neumania ei kai hyvällä tahdollakaan voinut sanoa ”äijäksi” mutta suosio naisten keskuudessa oli ennen näkemätön. Mies voi osoittaa kelpoisuuttaan menestymällä mitä ihmeellisimmissä jutuissa, kuten pituushyppy, kuulantyöntä, sinfonia orkesterin johtaminen, kurkkulaulu ja jne. Jokaisen vain pitäs löytää oma lajinsa. Valitettavasti nyöriä virkamiehiä kouluttava koulutusputiki ei tätä juuri tue. Ja sehän haittaa erityisesti juuri poikia.
10. heinäkuuta 2008 kello 14.54
”Mies voi osoittaa kelpoisuuttaan menestymällä mitä ihmeellisimmissä jutuissa, kuten pituushyppy, kuulantyöntä, sinfonia orkesterin johtaminen, kurkkulaulu ja jne. Jokaisen vain pitäs löytää oma lajinsa. Valitettavasti nyöriä virkamiehiä kouluttava koulutusputiki ei tätä juuri tue. Ja sehän haittaa erityisesti juuri poikia.”
Mies voi – mutta entä poika? Pikkuapinoilla ei ole vielä silmää puutarhanhoidolle ja lajituntemukselle tms. Pikkuapinoilla on ainoastaan kiusanteko ja urheilu. Näin katkeran äidin näkökulmasta. Onko pojalla oikeutta olla huono kiusanteossa ja urheilussa?
Koulu voisi auttaa aika lailla, jos sen yhdeksi tavoitteeksi nostettaisiin kaverisuhteiden ohjaaminen. Toistaiseksi koulun on tyytyminen siihen, ettei aikuisia ole useinkaan paikalla ja lasten on vain opittava selviämään vertaisryhmässä – niillä pikkuapinoiden säännöillä.
Nähdäkseni koulussa ollaan jo hapuilemassa pojille (keskimäärin) enemmän mieluisia toiminnallisia työtapoja ja teknistä luovuutta. Mutta tämä kaikki tapahtuu virallisella sektorilla. Se epävirallinen sektori, vertaisryhmässä oleminen kuitenkin muovaa persoonallisuutta, itsetuntoa ja kouluviihtyvyyttä eniten, näin olen tutkimuksista ollut ymmärtävinäni.
Eniten harmittaa keskustelun puuttuminen. Jos puhut julkisesti poikien ongelmista leimaat oman poikasi luuseriksi ja itsesi ylihuolehtivaksi äidiksi. Äijien pitäisi hioa empatiaansa niin pitkälle, että ottavat poikien ongelmat tosissaan, myös ns. luuseriaineksen.
10. heinäkuuta 2008 kello 16.54
”Onko pojalla oikeutta olla huono kiusanteossa ja urheilussa?” Ei oikein oo, mutta se oma koukku voi olla omaperäinenkin.
Luokallani oli kouluaikaan erikinen poika. Hän ei ollut kovin sosiaalinen, häntä jonkin verran kiusattiin ala-asteella. Ala-asteen lopulla hän löysi oman urheilulajinsa. Se oli leuanveto. Niitä hän sitten veteli ihan tosissaan, hauiksen kasvu oli suorassa suhteessa kiusaamisen vähenemiseen. Lukioiässä hänen käsivartensa olivat melkoiset parrut, siitä jokainen näki että jos niiden puristukseen joutuu, se sattuu.
Kaverin koordinaatio oli kamala, hän on ainoa jonka tiekä joka on saanut vapautuksen pallopeleistä koska hän oli pallon kanssa vaarallinen itselleen ja muille, hän säntäili kuin päätön kana ja kolhi muita.
Kemiassa hän oli hyvä, edusti suomea joissain kansainvälisissä koululaisten kilpailuissa ihan hyvällä menestyksellä. Konstit on monet miesten maailmassa.
”Eniten harmittaa keskustelun puuttuminen. Jos puhut julkisesti poikien ongelmista leimaat oman poikasi luuseriksi ja itsesi ylihuolehtivaksi äidiksi. Äijien pitäisi hioa empatiaansa niin pitkälle, että ottavat poikien ongelmat tosissaan, myös ns. luuseriaineksen.”
Keskustelun taso poikein kouluongemissa ei tosiaan ole häävi. Jokin aika sitten hesarissa joku tutkija tilitti että jos kouluun tulee jotain ”moponrassausta” niin näistä pojista muodostuu yhteiskunnan alaluokka.
Jos pojat mopoa rassatessaa oppivat ymmärtämään vaikkapa vain seuraavat asiat: nelitahtimoottorin toimintaperiaat, voimansiirto, iskunvaimenneus, jousituksen merkitys, voitelu-ja polttoaineiden merkitys ja käsittely, erilaisten materiaalien käyttäytyminen eri lämpötiloissa, sytytysjärjestelmä, hallintalaitteiden hyvä käytettävyys niin näillä osaajilla on todella suuri tilaus teollisuuden palveluksessa. Tämä harrastu antaa hyvän pohjan myös insinööriopinnoille ja selvän edun pojille niihin tyttöihin ja poikiin nähden joilla näitä taitoja ei ole.
” Äijien pitäisi hioa empatiaansa niin pitkälle, että ottavat poikien ongelmat tosissaan, myös ns. luuseriaineksen.”
Kun pojat, varmaan tytötkin, löytää omat vahvuutensa niin ei mitään luuserieta enää ole!
10. heinäkuuta 2008 kello 20.19
Jone: ”Kun pojat, varmaan tytötkin, löytää omat vahvuutensa niin ei mitään luuserieta enää ole!”
Nyt puhut keski-ikäisistä, tai ainakin yli viisitoistavuotiaista. Sitä ennen lapset elävät anarkian lakien mukaan kuten Ironmistress osuvasti kuvasi. Siellä taotaan ne monet mielen kahleet, joista ihmiset sitten lopun ikäänsä joutuvat pyristelemään irti.
Teknologiarakentelun luovat projektit ovat tulossa kouluihin. Valitettavasti vain ne eivät ohita apinahierarkiaa. Ryhmätyönä tehtävässä projektissa ei suinkaan saa ääntään kuuluviin se poika, joka ymmärtää parhaiten vaan ne, jotka ovat muuten vahvimpia. Ongelmaa ei voi siirtää pois poikakulttuurin alueelta. Sille on tehtävä jotain – tai tunnustettava, että osa pojista uhrataan edettäessä ikiaikaisen poikakulttuurin ehdoilla.
Kiitos asiallisista kommenteistasi Jone. Minä olen vain nähnyt nyt niin paljon, etten rupea enää miettimään, minkälainen äijäksikoulimisohjelma joka pojalle pitäisi räätälöidä. Minusta pojilla pitäisi olla oikeus olla erilaisia, omanlaisiaan, myös niitä, jotka eivät halua tapella eivätkä innostu urheilusta.
11. heinäkuuta 2008 kello 13.02
”Teknologiarakentelun luovat projektit ovat tulossa kouluihin. Valitettavasti vain ne eivät ohita apinahierarkiaa. Ryhmätyönä tehtävässä projektissa ei suinkaan saa ääntään kuuluviin se poika, joka ymmärtää parhaiten vaan ne, jotka ovat muuten vahvimpia. Ongelmaa ei voi siirtää pois poikakulttuurin alueelta. Sille on tehtävä jotain – tai tunnustettava, että osa pojista uhrataan edettäessä ikiaikaisen poikakulttuurin ehdoilla.”
Täytyy vielä vähän jatkaa. Asiahan ei oo lainkaan noin. Ironmistresskin liioittelee. Miesten ja poikein maailmassa pyritään muodostamaan ryhmiä, johon paikan jokainen joutuu lunastamaa.
Esim. kun poikajoukko talvipäivänä polkee mopoa käyntiin, eikä se lähde. Hiljainen poika voi nosta esiin ja sanoa: ”Koho on varmaan jäätynyt.” Poikajoukko tarkistaa asian, tekee korjaavat toimenpiteet ja mopo lähtee käyntiin.
Voi olla että joukon äänekkäimmät ottavat kunnian itselleen. Hiljaisen pojan osoittama todellinen substanssi kuitenkin rekisteröidään. Kun mopo seuraavan kerran ei lähde käyntiin, voi olla että hiljainen poika suorastaan haetaan kotoa selvittämään vikaa. Ja katso, jos hän siinä onnistuu hänestä tulee ryhmä arvotettu jäsen. Hän pääsee hyväveliverkostoon.
Hyväveliverkostoja luotaessa ei todellista substanssia kovin helpolla ohiteta. Verkostohan pyrkii mahdollisimman hyvään suoritukseen joiden avulla saa arvostusta, rahaa ja tietenkin naisia.
Periaatteessa moponrassaus ongelman ratakaissut hiljainen lapsi saisi olla vaikka tyttö. Hänen taitojensa ansiosta hänet hyväksyttäisiin verkostoon ”hyvänä jätkänä”. Eihän me miehet muulla tavalla voidakkaan naisia hyväksyä mies/poikaverkostoon.
11. heinäkuuta 2008 kello 14.34
Mielestäni ao. artikkeli kuvaa hyvin sitä todellisuutta, jota miehet joutuvat sietämään kotona ja samalla sitä kuinka lapsellisia naiset oikeasti ovat.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
11. heinäkuuta 2008 kello 15.48
Jone: ”Esim. kun poikajoukko talvipäivänä polkee mopoa käyntiin, eikä se lähde. Hiljainen poika voi nosta esiin ja sanoa: “Koho on varmaan jäätynyt.” Poikajoukko tarkistaa asian, tekee korjaavat toimenpiteet ja mopo lähtee käyntiin. Voi olla että joukon äänekkäimmät ottavat kunnian itselleen. Hiljaisen pojan osoittama todellinen substanssi kuitenkin rekisteröidään. Kun mopo seuraavan kerran ei lähde käyntiin, voi olla että hiljainen poika suorastaan haetaan kotoa selvittämään vikaa. Ja katso, jos hän siinä onnistuu hänestä tulee ryhmä arvotettu jäsen. Hän pääsee hyväveliverkostoon.”
Tämä tarina koskee yli 15v nuorukaisia, nuorempien poikien kohdalla tilanne on toinen. Menepä seuraamaan koululuokkaan ryhmätyötilanteita, Vasta peruskoulun viimeisillä luokilla ollaan kypsiä siirtymään aidon asiantuntijuuden arvostukseen. Sitä ennen kyse on nimenomaan apina-arvojen valtakaudesta.
En mitenkään aliarvioi miehisiä verkostoja ja niiden runkona olevaa asiantuntijuutta. Olen vain nähnyt – myös ammattini puolesta – että lapsilla homma ei toimi näin eettisesti ja järkevästi. Haluaisin nostaa lapsuuden sosiaaliset suhteet paljon keskeisemmiksi opetussuunnitelmissa. Haluaisin, että lapsuuden sosiaalisiin suhteisiin liittyvät ongelmat ja rankat kokemukset tunnustetaan hymistelemättä. Poikien roolin kapeus on minusta suuri epäkohta.
11. heinäkuuta 2008 kello 17.47
”Tämä tarina koskee yli 15v nuorukaisia, nuorempien poikien kohdalla tilanne on toinen. Menepä seuraamaan koululuokkaan ryhmätyötilanteita, Vasta peruskoulun viimeisillä luokilla ollaan kypsiä siirtymään aidon asiantuntijuuden arvostukseen. Sitä ennen kyse on nimenomaan apina-arvojen valtakaudesta.”
Joo, kyllähän se noinkin on. Mutta kyllä mä omalta kouluajalta muistan noi jo ala-asteen liikuntatunneilta kun joukkueita jaettiin.
70-luvulla jolloin mä oli ala-asteella, teamitytä opetettiin erittäin hyvllä menestyksellä 5-6 luokilla. Yhedssä määriteltiin ratkaistava ongelma, palasteltiin työ, käytiin tahoillamme suorittamssa, pantiin homma yhteen ja pidettiin yhteinen esitys johon kaikki osallistui. No broblems.
16. heinäkuuta 2008 kello 13.45
># Topi kirjoittaa:
>7. heinäkuuta 2008 kello 10.18
>Suomessa raiskataan vuosittan reilu 100 000 ihmistä. >Kukako näitä raiskauksia tekee? kysyn, ja vastaan: >miehet.
Todellisuus väkivallasta on aika erilainen kuin mihin perinteisesti uskotaan. Jostain syystä väkivalta keskustelussa pyörii ihan perättömiä lukuja, joita uhrifeministit käyttävät omiin tarkoituksiinsa. Miesten harjoittama perheväkivalta on itse asiassa vähäistä – siitä vaan pidetään hirveätä ääntä. Naisten harjoittama perheväkivalta on todella yleistä, mutta siitä ei oikein uskalleta eikä osata puhua.
Tuo 100 000 on täysin naurettava luku. Tässä on poliisin rikostutkijan näkemys väkivaltaan liittyvistä luvuista:
http://web.archive.org/web/20070708202643/www.marjavuento.fi/index.php?contentid=11
Naiset harjoittavat perheväkivaltaa siinä kuin miehet:
http://www.vakivalta-apua.fi/arkisto.shtml
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Perhev%C3%A4kivallasta+ep%C3%A4illyist%C3%A4++l%C3%A4hes+joka+kuudes+on+nainen/HS20060312SI1YO010p1
http://dialogi.stakes.fi/NR/rdonlyres/83F3592F-2650-4F54-9D37-2C2B8159C2D1/0/dialogi20056.pdf
Viimeisten tutkimusten mukaan naisten osuus perheväkivallasta alkaa olemaan jo suurempi kuin miesten:
http://www.unh.edu/news/cj_nr/2006/may/em_060519male.cfm?type=n
http://www.apa.org/monitor/oct06/pc.html
http://www.ncfmla.org/gelles.html
http://km.adamsspace.com/2008/05/21/newsflash-domestic-violence-happens-to-men/
Ja miesten asema perheväkivallan uhrina on lohduton:
http://www.familytx.org/research/Control_DV_against_men.pdf
Naisten osuus pahoinpitelyistä lisääntynyt:
http://yle.fi/uutiset/24h/id69931.html
Tytöt osallistuvat kiusaamiseen siinä kuin pojatkin:
http://www.mll.fi/toiminta/nuorisotyo_ja_kouluyhteistyo/kiusaamisen_ehkaiseminen/mita_kiusaaminen_on/tytot_pojat_ja_kiusaaminen/
Naiset ovat väkivaltaisempia kasvattajia kuin miehet:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id70772.html
Naiset kiduttavat ja syyllistyvät sotarikoksiin:
http://gender-equality-activists.suite101.com/article.cfm/abu_ghraib_torture
Lisäksi on olemassa käsitys, että miestä saisi lyödä ja raapia ilman, että se juurikaan vaikuttaisi häneen. Tämäkin on täyttä roskaa. Väkivalta jättää jälkensä aina, on uhri mies tai nainen:
http://depression.about.com/b/2008/05/20/battered-men-the-hidden-side-of-domestic-violence-2.htm
Olisiko jo aika uusia pinttyneitä ja ahtaita käsityksiä miehistä ja erityisesti naisista? Rosa on kiitettävästi vaikeuttamassa tätä.
> Terv. Havaintoja tehnyt mies
Joopa joo.
18. heinäkuuta 2008 kello 15.59
”Tuo 100 000 on täysin naurettava luku. Tässä on poliisin rikostutkijan näkemys väkivaltaan liittyvistä luvuista:”
Aivan, sehän tarkoittaisi käytännössä sitä että jokainen suomalainen nainen raiskattaisiin vähintäin pari-kolme kertaa elämänsä aikana, vaikka oletettaisiinkin että raiskatuista esim. 10% olisi miehiä.
18. heinäkuuta 2008 kello 19.08
Saa… Miks mä en saa, selittäkää. Ihan nätti, kiva, ryhdikäs ja hauska, ainoo pikku juttu on ettei seksiä heti. Mistä on kyse?
21. heinäkuuta 2008 kello 21.42
Se tosiaankin on säälittävää miten vanhakantaisilla argumenteilla tämän päivän feministit perustelevat näkemyksiään. Rosan kuvaama ”perimiehisyys” oli pätevä ehkä joskus 1950-luvulla.
Eikö yliopistolla naistutkimuksen alalla opeteta yhtään älyllisempää puolta feminismistä?
22. heinäkuuta 2008 kello 0.49
Mitä ja ketä hyödyttää tämä sukupuolten erojen kaivelu? Yks on sitä ja toinen on jotain muuta. Mutta kaikki olemme kuitenkin ihmisiä, ja yhdistävien asioiden etsiminen olisi paljon hedelmällisempää
.
Se vaan on ihan varmaa, että sukupuolten välisiä eroja ei koskaan saada kokonaan poistetuksi,koska miehellä ja naisella omat tehtävänsä ihmislajin jatkamisprosessissa. Ja olisiko se edes tavoittelemisen arvoinen asia. Eköhän erilaisuus ole se suola, joka meitä molempia sukupuolia täällä viehättää, vaikka myös toki ärsyttääkin. Erilaisuuden ymmärtäminen on se positiivinen asenne, joka auttaa keskustelussa eteenpäin Katkera syyttely ei johda mihinkään.
Mutta sinähän olet roolisi vanki. Sinulta odotetaan juuri tällaisia ulostuloja. Viiteryhmäsi varmaan on tyytyväinen, kun miehet saatiin taas kiihtymään. ”Siitä saivat, just noin se on” – kanssasisarenne hykertelevät adrenaliinia veressään. Sinähän olet heidän äänitorvi, joka tuo ryhmänne ajatukset julkisen foorumin käsittelyyn.
Puhuttaisiin asioista positiivessa sävyssä ja huumorilla, eikä riitaa ja eripuraa hakien. Valtavasti tälläkin palstalla on vuodatettu hikeä todistelemalla yhden naisen mielipiteet räikeäksi yleistykseksi, kun sen sijaan, jos blogi olisi ollut asiallinen kommentti mieskulttuurista, olisimme saaneet lukea rakentavia vastauksia.
Tasa-arvo ja sukupuolten välinen yhteisymmärrys olisi lisääntynyt.
Nyt vaan riitelemme, ja todistelemme toistemme erinomaisuutta. Sekö on jokin päämäärä? Sittenkö olemme onnellisia, kun toinen on sillassa, ja on pakko tunnustaa ja antautua – sinä voitit. Sittenkö olette onnellisia, kun me miehet yhteen ääneen sanomme, että rakkaat esi-isämme tekivät kaiken väärin – paitsi naisen kohdalla meni aika paljon paremmin putkeen, hänestä jalostui valioyksilö, ei yhtään vikaa löydy – kuinka sattuikaan.
Miksi miehistä saa kirjoittaa vaikka millaisia huuhaa juttuja , ja väittää, että tällainen on suomalainen mies.
Edellytän maisteri Meriläiseltä jonkinlaista itsekritikkiä, kun laukoo muka hauskoja juttuja yleisellä foorumilla. Toistelet vanhoja kuluneita kliseitä, joita ei enää kukaan muu usko kuin sinun hengenhimolaisesi. Maisterilla pitäisi olla pikkusen paremmat tiedot asioista. Ovatko tosiaan kaikki miehet tollasia luusereita? Uskon, että minulla miehenä on miesten maailmasta paljon laajempi ja monipuolisempi käsitys kuin sinulla. Silti en uskalla olla noin ehdoton.
Kuinkaha hirveetä naisten elämä on muualla, kun täälläkin teidän tietojen mukaan on valtavasti tehtävää miehen saattamiseksi naisten tekemään muottiin. Onks tullu mieleen, että haluuko mies ahtautua teidän suunnittelemaan pukuun? Kertoisitko missä maassa naisilla menee paremmin ja missä massa miehen ja naisen tasa-rvo on pisimmällä? Taitaa pikku Suomi pärjätä aika hyvin. Olen ylpeä Suomesta. Hyvä paikka asua sekä naisille että miehille.
Jos olisit kaljalla kaverien, siis feministinaisten kanssa, ymmärtäisin juttusi tyylin. Siellähän miestä pitääkin lyödä kuin vierasta sikaa, että on kova ”äijä”.
Tällaisilla jutuilla te feministit teette vain hallaa asiallenne. Keskivertokansalaiset karsastavat teitä, koska ihmisten arkikokemukset eivät tue teidän vätteitänne alkuunkaan.
Ihmisillä, naisilla ja miehillä, menee keskimäärin oikein hyvin keskenään.
Ei ole oikeesti mitään valtavaa juopaa sukupuolten välillä. Ja teidänkin pitäisi se tajuta, ja jatkaa edelleen raja-aitojen kaatoa.
Nyt sensijaan linnottaudutte asemiin, ja annatte sellaisen kuvan, että suuria ongelmia olisi – ehkä ne ovat vain akateemisia, joista on hienoa keskustella sivistyneissä piireissä kaukana todellisesta elämästä.
Katsokaa ympärillenne. Koskaan ei suomalainen mies ja nainen ole ollut näin tasa-arvoinen – maailman huippuluokkaa. Mutta teille ei mikään riitä. Miten me pystyisimme vielä parempaan, kun lähes kaikki muut ihmiset tarpovat tasa-arvossa takanamme?
Kaiken kurjuuden syy on miehen sukupuolisidonnainen käyttäytyminen. Entäs naisen käyttäytyminen -miksi luoja on sen osannut muokata niin hienoksi ja täydelliseksi? Miesparalle hänellä ei riittänyt energiaa. Me vain olemme yksi lenkki historian jatkumossa – ympäristön ja perimän tuotos. Vaikea siinä on äkkiä suuria muutoksia tehdä – Meriläinenkään. On pikkusen isommat voimat nimittäin liikkeellä.
Ei kukaan voi sanoa, mikä käyttäytyminen on juuri sitä oikeaa. On aivan turha yrittää nostaa toista toisen yläpuolelle – ellei halua provosoida ja kehittää keinotekoisia ristiriitoja. Virheitä löytyy jokapaikasta, jos oikein tikulla etsii ja haluaa yleistää kaiken marginaalikäyttäytymisen koko populaatiota koskevaksi. Kun heitellään juttuja, voisi osumatarkkuutta vähän parantaa – kuten ”miehet ovat juoppoja, miehet lyö” ei varmasti oleenemmistöä kuvaava piirre.
Tulehan sinäkin Rosa norsunluutornistasi tavallisten ihmisten pariin elämään ihan arkista elämää, niin huomaat, että täällä ollaan onnellisia – miehet ja naiset yhdessä ja keskenään.
Ei ole mitään erottavia kuiluja vaan siltoja, jotka yhdistävät ihmisiä. Tarvitsemme toinen toisiamme – vai mitä?
Haluisitko kokeilla elämää ilman miestä – ilman sitä erilaista miestä? Vain naisia, jotka käyttäytyisivät juuri haluamallasi ihanteellisella tavalla – ei mitään ristiriitoja. Mies poistettu häiritsemästä täydellistä elämää – mitä se on?
Tulisi tutkailtua oikein tarkkaan, mihin se parjattu mies olisi tarpeen – tuskin kovin moneen asiaan -sotkisi vaan omilla ajatuksillaan asioiden hoidon.
Mutta taitaisi,kuitenkin, tulla aika pian ikävä takaisin erilaisten miesten pariin ihmettelemään, miksi toiset tekevät asiat näin ja toiset noin!
23. heinäkuuta 2008 kello 15.12
”Miettikääs nyt jätkät edustaako esim. Simo Frangén “perinteistä mieskulttuuria” ja silti se on saanut niinkin ihanan naisen kuin Rosa.”
Paras ikinä.
3. elokuuta 2008 kello 17.33
Tästä sai kyllä päivän naurut ja vitutukset, kiitos siitä. Luin koko blogin ja pinnan alta paistaa selvästi läpi lapsellisuus, lapsuuden ahdinko ja teinimäinen angsti.
10. elokuuta 2008 kello 21.10
Meriläinen lataa pointtejaan mieskulttuurista omalta jyrkän feministiseltä kannaltaan. Hänen tyyliinsä kuuluu (itse)kritiikitön sumeilemattomuus, joka purkautuu kuin laavavirta. On hyvin vaikea kommentoida tällaista purkausta jossa emotiot lyövät tekstin läpi joka lauseessa. Tunteita on toki oikeus ilmaista ilman äärtä laitaa. Patoutumathan kyllä purkautuvat.
Lopuksi Rosa Meriläinen kuuluttaa: ”Herätkää (miehet)hypnoosistanne! ”
Tässäkö jutun ydin on, herättelyssä. Ehkä hän on kommenteista päätellen onnistunutkin…
14. syyskuuta 2008 kello 22.00
Provosoiva teksti, joka kertoo enemmän kirjoittajasta kuin miehisyyden kokonaiskuvasta. Huolestuttavaa on väkivallan määrä kokonaisuutena, myönnetään. Jos sen vähentämiseen auttaisi naisten isompi rooli useammissa asioissa tai naisten toiveiden kuunteleminen, mikäs siinä. Naiset eivät kuitenkaan ole käytöksen ytimenä olevien asioiden olemassaolosta osattomia. Hiukan myös epäilyttää, vähenisivätkö sodat, jos naiset olisivat enemmistönä päättävissä elimissä. Toivotaan niin ja katsotaan, pääseekö esim. USA:n Palin tosissaan vauhtiin humanismin levittämisessä kansojen pariin.
1. lokakuuta 2008 kello 12.36
Perustatkos tätä kuvaa ”mieskulttuurista” mihinkään muuhun kuin pinnalliseen kuvaan, jonka saat yöaikaan örisevästä ryhmästä humalaisia miehiä, joita katsoessa voit tuntea ylemmyydentunnetta ajatellessassi, ettet sinä ainakaan ole tuollainen? Jos viitsisit ottaa asioista selvää ylimielisen meuhkaamisen sijasta, huomaisit ettei normaaliin ”mieskulttuuriin” oikeasti kuulu mitkään nyrkkitappelut tai raiskaukset.
25. maaliskuuta 2009 kello 18.17
Tiedätkö Roosa. Minun pojallani oli avovaimo, joka monta kertaa pahoinpiteli poikani fyysisesti puhumattakaan henkisestä pahoinpitelystä. Ja tämä on taivahan tosi.
Kyllä se onnistuu naisiltakin.
Itse olen ollut 40 vuotta saman miehen kanssa naimisissa, eikä olla tähän päivään mennessä kumpikaan pahoinpidelty toisiamme.
Aina ei kannata yleistää.
5. elokuuta 2009 kello 23.42
Juuri näin! Hyvä Rosa!
Tällaisia juuri me miehet olemme! Saamme iloa tappamisesta ja hakkaamisesta, emmekä tunne eroa seksin ja raiskauksen välillä.
Syy-seuraussuhteiden hahmottaminenkaan ei tunnetusti onnistu. Jos et minua ( tai Rosaa) usko, kysäseppä keneltä tahansa psykologilta, joka asiaa on tutkinut, niin hänkin toteaa, että tutkimusten mukaan juuri miehillä aivojen looginen toiminta on naisten vastaavia heikompaa.
P.S. Miksi feministit eivät vaadi tasa-arvon nimissä itsellensä oikeutta/velvoitetta asevelvollisuudesta, renkaiden vaihdosta tai räystäiden putsaamisesta?
6. elokuuta 2009 kello 15.30
Muistan joskus lukeneeni täysin samanlaisen tekstin. Se tapahtui muistaakseni ala-asteen toisella luokalla ja sen oli kirjoittanut luokkatoverini Hanna, ainoana erona oli että otsikkona oli ”Pojat on ällöjä!”.