Olisi hauska viettää päivä miehenä ja kokeilla miltä homma tuntuu toisesta tulokulmasta.
Kuulemma kulttuurissamme piilevä naisviha kumpuaa kahdesta perustavanlaatuisesta seksuaalielämän asiasta: mies ei voi koskaan olla varma siitä, että hän on lapsen isä. Eikä mies voi koskaan olla varma siitä, että hänellä seisoo.
***
Naisten näkökulmastakin seksiin liittyy sellaisia mutkia, jotka eivät samalla tapaa kosketa miehiä. Naisilla on jostain syystä joskus vaikeaa löytää tasapainoa omien tarpeiden ja toisten tarpeiden tyydytyksen välillä. Lisäksi jostain syystä raskaaksi tuleminen on naisille usein miehiä konkreettisempi kysymys.
Naisilla on kyselyjen mukaan miehiä täsmällisemmät tiedot seksuaaliterveydestä, joten he hoksaavat paremmin raskauden ehkäisyn epävarmuuden. Miehille saattaa tulla yllätyksenä, että yhdynnästä voi seurata lapsi, vaikka olisikin käytetty kondomia tai pillereitä.
Yhdelle ystävättärelleni mies totesi raskauden edettyä yli abortintekoajan, että hänen täytyy nyt olla realisti ja myöntää ettei voi olla isä tälle lapselle. Naiselle realismi tarkoitti tilanteessa jotain aivan muuta.
Teinistä asti olen osallistunut keskusteluihin, joissa naiset pohtivat suhdettaan aborttiin: mitä tekisin, jos tulisin vahingossa raskaaksi. Ne miehet, jotka ovat näihin keskusteluihin osallistuneet, ovat jaettavissa kahteen pääryhmään: niihin, jotka vastustavat aborttia ja niihin, joiden mielestä se on naisen valinta.
Naiset ovatkin usein piinallisemmin tietoisia lisääntymiseen liittyvistä aikarajoista: kohdussa kasvavan alkiomöykyn kehityksestä kädelliseksi ja joskus aivan liian varhain eteen tulevasta menopaussista, jonka yli pitkitetty nuoruus tarkoittaa lapsettomuutta.
***
Sen sijaan naiset herkästi vain naureskelevat niille asioille, joissa miehet ovat epävarmoja. Itsekin olen ahkerasti hokenut käsitystä, jonka mukaan lapselle annetaan miehen sukunimi siksi, että äidistä on aina varmuus. Jos samaan hengenvetoon oman lapseni isä olisi vaatinut DNA-tutkimusta isyytensä varmistukseksi, en olisi toipunut siitä epäluottamuksenosoituksesta koskaan. Miehen tehtävä on siis vain luottaa.
Olen yrittänyt joskus ystävättäriltäni udella, miten he suhtautuvat yhden illan jutuissa miehiin, joiden pili paljastuu joko heikosti toimivaksi tai muutoin vaatimattomaksi. Tuloksena on usein päänraavintaa. Kiltisti ja asiallisestihan pitäisi asiaan suhtautua. Emmehän me naisetkaan halua, että naiseutemme perimmäisiä asioita ilkeästi arvostellaan ja vähätellään.
Miehistä voi olla vaikea hahmottaa, kuinka syvät haavat naisilla on siitä, etteivät he ole kyenneet vastaamaan ulkomainostelineiden asettamaan vartalohaasteeseen. Tisseistä ja pepusta on saatettu yläasteella kipakasti kiusata. Naisille on vielä vaikeampi hahmottaa, mitä miehelle voi tarkoittaa se, ettei oma suorituskyky yllä pornoelokuvien tarjoamaan orihaasteeseen.
9. huhtikuuta 2008 kello 16.39
Roosa kirjoitti:. ”Miehille saattaa tulla yllätyksenä, että yhdynnästä voi seurata lapsi, vaikka olisikin käytetty kondomia tai pillereitä.”
Niinpä, on se kumma juttu, lähipiirissä sattui niin, että ehkäisyä ei edes käytetty ja miehen mielestä oli ihme, että nainen tuli raskaaksi, tuli kuulemma ihan puun takaa.
En ymmärrä miksi miesten pieniä vehkeitä ei saisi arvostella, me ainakin kaveriporukassa arvostellaan ihan huoletta. Arvostelevathan miehetkin naisten ulkoisia omainaisuuksia ja vielä kovaan ääneen.
9. huhtikuuta 2008 kello 18.05
Miksei isyystestejä oteta käyttöön kaikille vastasyntyneille pakollisena rutiinitoimenpiteenä? Näin testi ei olisi ilmaus puolisoiden välisestä epäluottamuksesta, vaan yhteiskunnan varsin perustellusta epäluottamuksesta perheeseen instituutiona, jonka yleisiä lisääntymiseen liittyviä sääntöjä kaikki nyt eivät vain osaa tai halua noudattaa. Tällöin epäluottamus ei kohdistuisi kehenkään yhteen naiseen, vaan siihen epämääräiseen petollisten naisten joukkoon, joka joissain anti-feministisissa fantasioissa on saanut suorastaan kaikkivoipaiset ominaisuudet
Pakollisilla isyystesteillä saataisiin määriteltyä tämän joukon todellinen koko, joka jo sinällään olisi erinomaisen hilpeää tutkimustyötä ja lisäksi jälleen yksi este sukupuolten välisen luottamuksen tieltä olisi murskattu.
9. huhtikuuta 2008 kello 19.01
Katja: lempeän naisellisesta asenteestasi arvuutan, että miehiä on suorastaan jonossa ovesi takana kilpailemassa huomiostasi.
”Miehen tehtävä on siis vain luottaa.”
Automaattiset DNA-testit kaikille syntyneille, jottei miehen tarvitse erikseen kysellä. Ilmoitetaan sitten, jos lapsi ei miehen.
9. huhtikuuta 2008 kello 19.04
Toisten ulkoisten avujen arvostelu on rääväsuisten junttien touhua, ihan sukupuolesta riippumatta. Ilmeisesti se kuuluu tietyn viiteryhmän huvituksiin, mutta itselläni on ollut ilo välttyä sellaiselta seuralta.
9. huhtikuuta 2008 kello 21.33
”En ymmärrä miksi miesten pieniä vehkeitä ei saisi arvostella ..” Kuka mies on tällaista väittänyt?? Kaikki miehet tietävät, että tästä naiset keskenään pääasiassa puhuvat. Tulevathan niiden referaatiot tyttöilloista vaimon myötä kotiin, ja työpaikalle.
Pienimunainen on miesten käyttämä todella paha ja syvästi loukkaava ja sellaiseksi tarkoitettu herjaus. Jo olisi maailman kahdeksas ihme jos naiset eivät olisi tajunneet miehen arinta pistettä.
9. huhtikuuta 2008 kello 22.16
Hui.Onko rumuus lukijan silmissa?Luen rivien valista miesvihaa?Vai onko se sittenkin omassa paassani?Pitanee kurkistaa peiliin.Jospa sieltakin naykyy vain ja ainostaan pikkunainen.Surullista.
9. huhtikuuta 2008 kello 22.48
”Arvostelevathan miehetkin naisten ulkoisia omainaisuuksia ja vielä kovaan ääneen.”
Ihan tosi? En ole moista ainakaan lähiympäristössäni huomannut, kuvittelisin että noin käyttäytyvää aikuista miestä pidettäisiin useimmiten aika junttina ja syystäkin. Onko se sitten sinusta ok?
9. huhtikuuta 2008 kello 23.11
Nyt en tykkää semmoisesta feminismistä mitä kommentoija edustaa: pitäisi kovaan ääneen naureskella miesten heikkouksille, kun ovat sen ansainneet olemalla pahoja miehiä. Mies tässä voisi valittaa, että on se kumma kun yrittää vaan elää hyvän elämän ja pelkästään sukupuolen perusteella leimataan vastuuttomaksi lapsenhylkääjäksi ja pettäjäksi ja vaimonhakkaajaksi ja vaikka miksi. Ei oo kilttiä!
10. huhtikuuta 2008 kello 0.24
> Arvostelevathan miehetkin naisten ulkoisia omainaisuuksia ja vielä kovaan ääneen.
Ai arvostelevat vai?
Mielenkiintoista – missä tällaista arvokeskustelua on mahdollisuus päästä seuraamaan? Eroaako se jotenkin naisten käymästä vastaavasta keskustelusta, jossa miehiä arvostellaan?
- mies
10. huhtikuuta 2008 kello 3.11
Saahan sitä käyttäytyä niin kuin haluaa. On vain yksinomaan säälittävää, kun ensin itketään kuinka jotkut miehet ovat sellaisia idiootteja ja sitten lähdetään ratkaisemaan asiaa olemalla samanlainen idiootti itse. Harmi, että aikuisella voi olla noin heikko objektiivisuus ja itsetunto, että täytyy koko sukupuoli ottaa maalitauluksi. Vielä isompi harmi, että joku tämän naisen tilitystä julkaisee.
10. huhtikuuta 2008 kello 6.54
Sukupuolten välinen sota on vasta alkamassa. Naiset alkavat vasta nyt puhua suoraan ja arvostelevasti kuten miehet ovat tehneet ikiajat. Esim. seksistien ulosajaminen isoilta palleilta on vasta alkusoittoa. Vasta tämän sodan jälkeen voi syntyä kiltti lapsi: todellinen tasa-arvo
10. huhtikuuta 2008 kello 10.29
Isosisko: ”Vasta tämän sodan jälkeen voi syntyä kiltti lapsi: todellinen tasa-arvo”
Silmät kiiluu, pikkuväki nukkuu, tipe tipe tip tap jne.
10. huhtikuuta 2008 kello 10.42
Mitä ihmettä! Sivistyneet hyvin kasvatetut ja koulutetut aikuset pohtimassa saako toisten ulkoisia avuja arvostella vai ei? Haloo… Ethän Rosa salli arvostelua toisen ihonväristä, sosiaalisesta asemasta tai etnisestä taustasta? Miten miehisten avujen ruotiminen poikkeaa tästä? Olen pitänyt kolumnejasi raikkaina ja oivaltavina, mutta nyt taisi rima alittua.
10. huhtikuuta 2008 kello 10.48
”Sukupuolten välinen sota on vasta alkamassa. Naiset alkavat vasta nyt puhua suoraan ja arvostelevasti kuten miehet ovat tehneet ikiajat. ”…”
”
Vasta tämän sodan jälkeen voi syntyä kiltti lapsi: todellinen tasa-arvo
Minä kyllä pahoin pelkään luulen että tämmöisen maskuliinisen kusipääfeminismin lapset ovat ihan yhtä rumia ja tyhmiä kuin maskuliinisen kusipääsovinisminkin…
10. huhtikuuta 2008 kello 11.02
En ymmärrä kommentteja, jotka syyttävät Rosaa tämänkin kirjoituksen perusteella miesvihasta. Mielestäni tämä kirjoitus kritisoi (lempeästi) enemmänkin naisia kuin miehiä. Ja pääosin ihan aiheestakin.
”Kaikki miehet tietävät, että tästä naiset keskenään pääasiassa puhuvat.”
Kappas, en tunne ketään naista, joka puhuisi. Ystäväpiirini lienee keskimääräistä tasokkaampi. Puhumme kyllä seksistä, mutta yleisellä tasolla ja elinten koko ei todellakaan kuulu keskusteluun. Ehkä nimimerkki Gene Rentola tuntee lähinnä nimimerkki Katjan tapaisia naisia – itse taas olen iloinen, etten tunne kaltaisiaan moukkia.
10. huhtikuuta 2008 kello 11.14
Rutiininomaiset isyystestit kaikille lapsille tulisivat todella kalliiksi. Olisiko fiksua käyttää satoja euroja jokaista lasta kohtaan, eli yhteensä ainakin 10 miljoonaa joka vuosi, analyysiin joka paljastaisi naisten petoksen muutamassa prosentissa tapauksista? Varsinkin kun näissäkin tapauksissa se suurin kärsijä olisi alkuperäänsä syytön lapsi.
Geneetikot kyllä tietävät tutkimusaineistojen perusteella väärien isyyksien määrän: pari prosenttia.
10. huhtikuuta 2008 kello 11.33
En tiedä, onko Rosa itse otsikoinut kolumninsa, mutta pahasti se on hakoteillä. Sisältö käsittelee aivan toista aihetta. Kyllä äidinkielenopettaja olisi jo yläasteella antanut sapiskaa.
10. huhtikuuta 2008 kello 12.37
Tottakai naiset puhuu sen koosta, mutta ei varmaankaa sellaisille joilla se ei ole edes normaali, tai sellaisille joiden kumppanilla ei ole, älkää huoliko pienimunaiset; jumala on tarkoittanut teidät johonkin muuhun kuin sextailuun
10. huhtikuuta 2008 kello 13.11
Olipa varsin kuvaava otos tämän päivän elämästä, sekä itse kolumni, että kommentit. Surullista. Eikö kukaan muista sellaista asiaa kuin Rakkaus?
ilmeisesti ei, koska silloin tämä keskustelu olisi turha.
Kuinka hyvin tässä kuvastuukaan se, että seksi on väline ja naisen ja miehen välinen suhde perustuu lähinnä siihen, kumpi vie roskapussin.
”Sukupuolten välinen SOTA on vasta alkamassa.” voi elämä sentään !! mihin sellaista tarvitaan?
Mikseivät naiset voi olla iloisia ja ylpeitä ja onnellisia siitä, että ovat naisia?
Sellainen parisuhde, jossa on Rakkaus ja jossa mies saa olla Mies ja nainen Nainen, on kaunis ja luonnonmukainen. Eikä ole kysymys siitä, kumpi elättää perheen tai hoitaa lapset tai tienaa paremmin tai muistakaan perinteisistä roolimalleista.
Kyse on edelleenkin Rakkaudesta !! ja sitä myötä toisen ARVOSTAMISESTA !!
Ja kyllä on sanottava sekin, että olen aina ihmetellyt sitä, että naisten kokoontuessa yksi illan kohokohta on se, kun he kilpailevat siitä, kenellä on kaikista typerin mies.. ei miehet saunailloissaan morkkaa vaimojaan.
Tasa-arvo pitäisi määritellä uudelleen.. sen pitäisi olla sitä, että naiset ovat ylpeitä naiseudestaan ja miehet mieheydestään..siitä syntyy TASAPAINO !! ja edelleen korostan, että en tarkoita sitä, että naisen pitää hoitaa lapset ja miehen käydä töissä.
Iso osa tämän yhteiskunnan ja varsinkin parisuhteiden ongelmista syntyy naisten vääränlaisista tasa-arvopyrkimyksistä. Naiselle ei kasva munat, mutta jostain kumman syystä monet pyrkivät viemään ne miehiltä.
Monet työelämän huipulle päässeet naiset ovat Naisia isolla ännällä. Eivät he ole siellä siksi, että olisivat pyrkineet olemaan miehiä.
10. huhtikuuta 2008 kello 13.32
Elli, mista tiedat etta ‘hyvin kasvatetut ja sivistyneet’.Eihan koulutus tuo sydamen sivistysta ja hyvia tapoja.Se mita suustamme suollamme kertoo enemman kuin mikaan muu.Juntti on juntti koulutettunakin.
10. huhtikuuta 2008 kello 13.34
Minä en ainakaan ole ollut sellaisessa tilanteessa, jossa olisi ruodittu omia seksikokemuksia tai seksikumppaneiden ominaisuuksia yksityiskohtaisella tasolla. Vaikka miesten ulkonäöstä joskus tyttöporukalla puhuttaisiin, niin mistään sukupuolielinten koosta emme juttele.
10. huhtikuuta 2008 kello 13.50
Kyllä, monesti minäkin olen ihmetellyt tuota: Joillekin miehille se on yllätys, että nainen tulee raskaaksi, vaikka ehkäisyä ei olisi edes käytetty. Sitten ollaan järkyttyneitä ja vaaditaan jopa aborttia tms… Pitäisivät huolen mihin niitä siittiöitään kylvävät, jos ei kerran isyys innosta!
Noh, onneksi ei itse ole tarvinut tällaista kokea… Mutta yllättävän monet miehet ovat täysin valmiita seksiin ilman ehkäisyä, niillä on varmaan vauvakuume?! heh:)
10. huhtikuuta 2008 kello 14.38
Onneksi miesten ei tarvitse vastata ulkomainostelineiden ”vartalo” haasteisiin. Se vielä puuttuisi. Olen kyllä sitä mieltä että ei tarvitsisi naisten / tyttöjenkään. Vähän järkeä mainontaan !
10. huhtikuuta 2008 kello 14.59
Mitä ihmeen väliä sillä sitten on, että onko isä oikeasti lapsen siittänyt vai ei?
Minun mielestäni paljon tärkeämpää on se, että on olemassa onnellisesti yhdessä elävät vanhemmat, jotka kasvattavat lastaan omanaan, vaikka se olisikin jonkin harhahypyn tulos.
Täysin eri asia on sitten tilanteet, joissa ravintolaillan jälkeen on onnistuttu saamaan lapsi alulle.
Minä en missään nimessä halua saada tietää vaimoni synnyttäneen lapsen, joka ei olekaan minun. Kyllä minä kasvatan oman lapseni mieluummin kuvitellen hänen olevan oma, kuin tietäen että hän on jonkin pettämisen lopputulos.
10. huhtikuuta 2008 kello 15.25
Toivon, että Isosiskon kuvailema maailma ja siinä käytävä taistelu on vain pienen feministisen ääriryhmän fantasia. Jos näin ei ole niin iso riski on, että lietsonta ja agitaatio päättyy vielä kovapanosammuntaan. Sitenhän maailmassa on valitettavasti ”sovittamattomat ristiriidat” tavattu ratkaista. Ja me kaikkihan tiedämme kumman sukupuolen tappioon sellainen sota päättyy. Artturi on pasifismiin taipuvainen, mutta jos vaihtoehtona on hengitystilan oleellinen väheneminen ja oman elämänmuodon radikaali kurjistuminen , on hänkin valmis taisteluun.
10. huhtikuuta 2008 kello 16.07
biologille:
Ehdotin isyystestejä kaikille tehtäväksi rutiinitoimenpiteeksi Rosan blogimerkinnän aloittavan olettamuksen valossa. Jos olettamus pitää paikkansa, ja miesten naisia kohtaan tuntema viha ja kaikki siitä aiheutuvat lieveilmiöt ovat pitkälti palautettavissa pelkoon siitä, että kuuluu tuohon käenpoikasta kasvattavien miesten pariin prosentin ryhmään, niin 10 miljoonaa vuodessa ei olisi mikään iso hinta ongelman lievittämisestä. Lisäksi luulisi testaamisen kustannusten laskevan ajan myötä.
Kyseessähän olisi suorastaan säästötoimenpide, kun ottaa huomioon ne kustannukset, joita miesten naisia kohtaan harjoittama väkivalta yhteiskunnalle aiheuttaa. Pakollisissa isyystesteissä ei olisi oikeastaan kyse lisääntymiseen liittyvien petosten selvittämisestä, vaan toimenpiteen tarkoituksena on parantaa kustannustehokkaasti ihmisten hyvinvointia poistamalla keskeinen naisvihaa ruokkiva pelko. Toimenpiteen kohderyhmään kuuluisi siis sen parin prosentin lisäksi kaikki ne epäluulojensa kanssa painiskelevat miehet, jotka näin vapautettaisiin epäilyksistään ja ne naiset, jotka joutuvat näistä epäluuloista kärsimään. Mistään parin prosentin vähemmistöstä ei olisi kyse.
Olisi myös hienoa, jos jollain tavalla perustelisit tuon argumentin, jonka mukaan petoksesta kärähtäneiden lapset ovat pääasiallisia kärsijöitä. Miksi petoksen jatkaminen on lapsen kannalta parempi vaihtoehto?
Nyt kommentistasi saa lähinnä sen vaikutelman, että lapsella on parempi olla, jos hänellä on molemmat vanhemmat. Tietääkseni yksinhuoltajuuden huonommuutta suhteessa ydinperheeseen ei ole todistettu edes niitä perheitä koskevissa tutkimuksissa, joissa tutkitut perheet ovat olleet satunnaisesti valikoituja. Kun kerran näin on, olisi jokseenkin uskaliasta väittää, että yhteiskunnan perustavanalaatuisia normeja rikkovat perheet ovat jotenkin kasvuympäristönä lapselle parempia paikkoja.
10. huhtikuuta 2008 kello 18.07
Mikael -
En usko epävarmuuden isyydestä olevan mikään niin merkittävä naisvihan lähde että sitä noin kalliilla ja raskaalla menettelyllä kannattaisi lähteä poistamaan. En pidä Rosan kolumnia mitenkään kovin luotettavana tietolähteenä tämän asian suhteen. Oletus, että kaikki tai edes enemmistö naisiin kohdistuvasta vihasta pyyhkiintyisi pois isyystestien myötä on minusta täysin epärealistinen – esitä mielellään tutkimustietoa toiseen suuntaan jos sellaista on.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että lasta ei haittaa yhtään, jos perhe särkyy? Toki monenlaiset perheet voivat olla onnellisia, mutta eivät kai vanhempien erot nyt mitenkään toivottavia tai ideaalitilanteita lapsille ole?
10. huhtikuuta 2008 kello 19.40
”Olen yrittänyt joskus ystävättäriltäni udella, miten he suhtautuvat yhden illan jutuissa miehiin, joiden pili paljastuu joko heikosti toimivaksi tai muutoin vaatimattomaksi.”
Mihin katosikaan se humanistien väite, ettei koolla ole väliä? Ai niin, oletkin feministi etkä humanisti. Miksi vaatimattomuuteen pitäisi jotenkin suhtautua? Toimimattomuus (johtui sitten viinasta, huonosta potenssista tai epäkiihottavasti kamarissa käyttäytyvästä naisesta) ei sekään mielestäni vaadi mitään erityisiä päänraapimisia. Vai miltä kuulostaisi kysymys: miten pitää suhtua naiseen, joka osoittautuu pornografian mittapuulla heikosti toimivaksi? Eikä kukaan ei-juntti hauku ketään lahnaksi.
Pienen pilin haukkuminen on yhtä mautonta kuin lapsettomuudesta kärsivän ruotiminen – oli sitten nainen tai mies. Se kertoo huonosta itsetunnosta, jos pitää muista etsiä vikoja tunteakseen itsensä onnistuneeksi yksilöksi.
Ylipäätänsä tälläisistä asioista joutuu keskustelemaan lähinnä sellaisten kanssa, joita en makuuhuoneeseeni päästäisi muutenkaan.
10. huhtikuuta 2008 kello 22.46
Automaattiset DNA-testit kaikille syntyneille, jottei miehen tarvitse erikseen kysellä. Ilmoitetaan sitten, jos lapsi ei miehen.
Ehdotankin naimisiinmenoa niin lapsen isyyttä ei tarvitse edes kyseenalaistaa.
11. huhtikuuta 2008 kello 0.41
Rosan kolumni on vapaa-ajan harrastelua ajankuluksi, en voi ottaa todesta. Tulen mainiosti toimeen ilmankin.
11. huhtikuuta 2008 kello 7.46
Jep, arvostellaanhan me miehet päivittäin naisia oikein porukassa täällä työpaikallakin ihan ohimeneviä jopa, MUTTA harvemmin kuitenkaan arvostelun kohteemme on seksuaalisessa arvo-asteikossa alle keskiarvon kinkku ja sanomamme on vähintäänkin mairittelevaa jos neiti/rouvashenkilö sattuu muutaman sanan keskustelustamme ohimennen kuulemaan.
Muualla maailmassa tämä on sukupuolien välistä ikuista pariutumisriittiä jota modernisti flirtiksikin kutsutaan.
No, naiset.. tuntuuko se sitten niin pahalta?
11. huhtikuuta 2008 kello 8.13
Olen kyllä ”tyttöjen” kanssa terassilla kuullut paljon takapuoli- tai sixpack-keskustelua, joka on aivan yhtenevää miesten retostelemiseen (rinnat, takapuoli). Eikä tässä kysymys ole duunareista, vaan ihan akateemisesti koulutetuista ihmisistä.
Nuorena tarjoilijapoikana aikanaan kuuntelin myös vastaavia kommentteja takapuolestani (lähinnä naisilta). Paikka ei ollut Kalliossa, vaan ihan keskustassa oleva tasokas ravintola, jossa terassilla tarjoilin.
Naispuoleinen ravintolapäällikkö vain virnuili, kun huomautin ohimennen, ettei vastaava dialogi ollut mielestäni täysin huvittavaa. Oli kuulema ammatinvalintakysymys. Kumma kyllä, naisiin kohdistuva sanallinen häirintä oli suuri huudon paikka asiakkaille.
11. huhtikuuta 2008 kello 9.32
Tuosta ketjun aloittaneesta kirjoituksesta tuli mieleen montakin asiaa.
Ensinnäkin kysymys. Miksi tasa-arvon käsitteellä usein tarkoitetaan sitä, että tulevaisuudessa naisetkin alkaisivat käyttäytyä yhtä typerästi kuin miehet perinteisesti ovat käyttäytyneet. Vain siksikö, että heillä on siihen ”oikeus?” Tosin näin keski-ikäisen miehen näkökulmasta keskustelu, joka on sellaisella tasolla, että vertaillaan sukuelimiä, tai muita ulkoisia avuja, tai kuvaillaan tarkoin yksityiskohdin seksikokemuksia, on lähinnä keskenkasvuisten hommaa. Aikuistuessaan ihminen huomaa, että kumppanin arvostaminen ja tiettyjen asioiden yksityisinä pitäminen on myös oman itsensä arvostamista.
Seksissä on niin paljon, enimmäkseen, kyse muusta kuin teknisestä suorittamisesta. Vähän sama kuin hyvän aterian nauttimisessa. Eihän siinäkään ratkaisevaa ole miten nopeasti syö, kuinka paljon jaksaa syödä, tai kauanko ateriointi kestää. Kyse on siitä miten hyvältä se maistuu. Ja niin pitäisi olla seksissäkin. Sehän se olennainen asia on. Miten hyvältä se tuntuu. Molemmista.
Toinen huolestuttava asia on puhe sukupuolten välisestä ”sodasta.” Eikö se, että yhdessä halutaan kehittää tasa-arvoa hyvässä hengessä kuitenkin ole paras vaihtoehto? Ei kukaan järkevä mies vastusta tasa-arvoa. Ne, jotka sitä vastustavat, ovat epävarmoja, heikkoja reppanoita. Kuka mies haluaisi esim., että hänen tyttärellään olisi huonommat mahdollisuudet elämässä kuin naapurin pojalla?
Seksin pitäisi olla yhteinen ihana kokemus, suuri nautinto, joka perustuu siihen, että molemmat osapuolet haluavat olla toisilleen hyviä. Ei siinä ole kyse miehen peniksen, tai naisen rintojen koosta, vaan ihan jostain muusta. Ulkonäkö on toki merkittävä asia sekin, varsinkin tutustumisvaiheessa, mutta kauneuskaan ei ole pelkkiä senttimittoja tms. Katseet, eleet, olemus yleensä ovat niitä tärkeitä signaaleja toisen persoonasta, jotka saavat kiinnostuksen heräämään. Ja huumori ja älykkyys ovat todella seksikkäitä ominaisuuksia. Niin naisessa kuin miehessäkin.
11. huhtikuuta 2008 kello 9.52
Kiinnostaisi tietää, miten tämä ”kulttuurissamme piilevä naisviha ilmenee”. Tässäkin kirjoituksessa vain todetaan, että tällainen ilmiö on olemassa – miten se näkyy? Naisia kohtaan tökerösti käyttäytyviä miehiä toki on, sitä ei voi kiistää, mutta eivätköhän vaikkapa nämä naisten ulkonäköä kovaan ääneen arvioivat miehet ole aika pieni (tosin äänekäs) vähemmistö.
Ainakin kulttuurissamme ollaan paljon herkempiä sen suhteen, mitä naisista saa sanoa, kuin miehistä. Miehistä saa tehdä halventavia yleistyksiä (kuten tässäkin keskustelussa väite, että ”arvostelevathan miehetkin naisten ulkoisia omainaisuuksia ja vielä kovaan ääneen”). Tämän kaltaisia väitteitä esitetään jatkuvasti valtamedioissakin, vaikka samanlaisten naisia koskevien yleistysten tekijä leimataan, hyvällä syyllä, ääliöksi.
En menisi niin pitkälle, että väittäisin tämän kertovan ”kulttuurissamme piilevästä miesvihasta”, mutta en minä erityistä naisvihaakaan näe. Voisiko joku kertoa miten se ilmenee, vai onko se niin piilevää, että siihen pitää vain uskoa?
11. huhtikuuta 2008 kello 10.52
Rosan kolumni oli upea, ja näköaloja avaava. Sen sijaan sitä seuraava keskustelu enimmäkseen hämmästyttävä. Tuntuu kuin osa keskustelijoista löytäisi liipasinsanan tyyliin ”feminismi”, ”pili” tai ”peppu” ja sen jälkeen kertoisivat omat kokemuksensa.
Pidin upeana Hannu Tarvaisen ajatusta verrata seksiä syömiseen. Jotkut tykkäävät pikaruoasta ja jotkut herkuttelevat pitkään ja hartaasti
.
11. huhtikuuta 2008 kello 10.55
Mikalle: ihminen on sellainen raadollinen olento että se kyllä useimpia kiinnostaa että lapset on omia. Toinen asia on että sen epäily ääneen on tietenkin hirveä epäluottamus toista kohtaan joka saa aikaan helposti suuren vahingon. Sitäkään ei voi normaali ihminen tehdä.
Epäilen ettei sinulla ole vielä omia lapsia.
En itse kuulu mihinkään huonosti käyttäytyvään ja naisten ulkoisia ulottuvuuksia arvostelevaan ryhmään. Kyllähän sitä joskus ohimennen kuulee naistenkin suusta kaikenlaista – tulee mieleen että nyt on toinen sukupuoli kyllä tasa-arvoisempi kuin toinen. Miksi sitten en kuule miespuolisten tuttavieni / ystävieni suusta sitä mitä miesten ”pitäisi automaattisesti” tehdä ? Ilmeisesti olemme vain jonkinlaisia luusereita jotka eivät käyttäydy ”miesmäisesti”.
11. huhtikuuta 2008 kello 12.45
Tiedän naisen, joka hyväksikäytti todella häikäilemättömästi miestä hyväksi. Hän ei ollutkaan ottanut pillereitä. Tuli laskelmoidusti raskaaksi. Mies ei tietenkään ollut halunnut lasta. Nainen vaati isyyden vahvistuksen ja nyt mies joutuu maksamaan elatusmaksuja.. Tätä ei voi tässä täydellisesti kertoa koko karmeudessaan. Todellakin käy sääliksi miestä ja lasta! He todella kärsivät tästä! Naiset ovat liian usein todella häikäilemättömiä! Minusta kenenkään ei pidä mennä toisen kanssa minkäänlaiseen lähietäisyyteen, jos arvostelu on tarkoitus! Itselläni ei ensinnäkään ole varaa siihen, mutta ei tulisi muutenkaan todellakaan mieleenkään!
11. huhtikuuta 2008 kello 12.48
Kolumnia kommentoivien teksteistä paistaa läpi ihmisten kateus ja halu tarttua konkreettisiin asioihin. Luetaan kuin piru raamattua ja ei haluta miettiä mitä lukee rivien välissä. Saati sitten oikeasti pohtia asiaa. Ryhdytään vain joukolla sättimään ja kinastelemaan keskenään. Kolumni oli mielestäni hyvä ja ajatuksia herättävä. Ja mitä tulee naisvihaan tai vastaavasti miesvihaan.. Kyllä sitä vihaa ilmenee myös samaa sukupuolta edustavien kesken; ihmisvihaa. Tuo tunne palaa usein takaisin edellä mainitsemaani ihmisten suureen kateuteen toisia kohtaan. Paras lääke siihen on hankkia oma elämä!
11. huhtikuuta 2008 kello 12.52
Noin 20 vuotta sitten tehtiin isyystestit verinäytteiden perusteella. Pieneltä lapselta ei verinäytteen ottaminen ole kaikkein helpoin asia. Omaltani onnistuttiin saamaan näyte vasta 14 turhan yrityksen jälkeen. Aikaa tähän lapsenrääkkäykseen meni toista tuntia. Siinä oli sitten pistelty kaikki taipeet, jalkapohjat ja päänahka.
Näin kävi, kun lapsen isä halusi ”varmuuden”.
Jos vieläkin testeihin vaaditaan verinäyte, en kyllä suosittelisi testausta rutiinisti kaikille. Liikaa turhaa tuskaa lapselle.
11. huhtikuuta 2008 kello 13.13
Höpöhöpö. Eiköhän se ole niin, että niitä rumia ja vähemmän seksikkäitä ei yleensä edes noteeraa, jos sellainen partneritarjokas just ei ala kamalan sitkeästi juoksemaan perässä ja/tai ehdottelemaan. Huomataan ne, joissa on jotain katsomista. Eli jos kuvankaunis tarjoilijapoika pyörii pöydän ympärillä, näkyy naisasiakkaan ”NAM”-ajatus usein naamasta, vaikkei sitä kukaan ääneen sanoisikaan. Vähemmän seksikästä miestarjoilijaa ei MIEHENÄ huomaakaan, huomaa vain, osaako se palvella niin kuin pitää.
Seksistä puhumme naisten kanssa usein ja melko suoraan (siitä puhe, mistä puute), mutta kyllä ne varustuksen arvioinnit jäävät silti väliin. Sellaista juttua on nimittäin kiusallista kuunnella, puhumattakaan siitä, että itse kävisi sellaisia teemoja kahvipöydässä ruotimaan!
Rakastuneenahan sitä saattaa kavereilleen hehkuttaa, että ”upeeta-mahtavaa-mieletöntä”, muttei siinä mitään mittasuhteita kellekään kerrota. Paitsi ehkä, jos joku seurustelee päällisin puolin ikävystyttävän nollan kanssa ja toiset ihmettelee miksi. ”No, tyypissä on yks Suuri plussa”, totesi ystävättäreni tällaisessa tilanteessa. Noh, ja nyt me tytöt sitten tiedetään se. So not?
Jos taas tuore pariskunta eroaa huonon seksin takia, sanovat ainakin minun ystävättäreni vain, että seksi ei sujunut. -Eihän se kaikkien kanssa ole yhtä ihanaa, eikä siinä mitään kokoja aleta ruotimaan, syitä ”sujumattomaan” seksiinhän on monia muitakin.
Eli kysynpä vain, kuka niitä kokonumeroita oikein ruotii, kun kerran mun erittäin vapaamieliset ystävättärenikään eivät sitä tee?
11. huhtikuuta 2008 kello 13.44
Ei se, että lapselle annetaan isän sukunimi, takaa mitenkään varmaksi sitä, että kyseinen mies on lapsen isä. Meillä lapsilla on minun sukunimeni ja lapset ovat taatusti aviomieheni lapsia. Ihan hullua puhetta, että lapselle on annettava isän nimi siksi, ettei mies voi koskaan olla varma isyydestään.
11. huhtikuuta 2008 kello 14.05
Kyllä moukka on aina moukka, oli sillä sitten millainen värkki jalkojensa välissä tai loppututkinto CV:ssään.
11. huhtikuuta 2008 kello 14.06
Olen 34 vuotias mies enkä yrityksestä huolimatta näe mitään tuttua Rosan kirjoituksen miesten seksuaali tms ongelmissa.
”mies ei voi koskaan olla varma siitä, että hän on lapsen isä”
Siis että hä… minkälaisia parisuhteita Rosa oikein on elänyt, huh huh… ja vaikka ei missään koiralaumassa elämisestä oliskaan kyse, oman jälkeläisen kyllä tunnistaa, huoh.. voin sanoa kokemuksesta, että näin on. Jos tämä on näin yleinen ongelma miehillä, Rosa varmaankin ilmoitti synnyttyssairaalassa miehelleen, että on tämä oikeesti sun lapsi. Lisäksi hän voisi varmaan kysyä omalta isältään kuinka varma tämä on isyydestään, vai tulisikohan mieleen kysymyksen relevanssi ennen sitä..
Sitten on tämä toinen kohta, joka ilmeisesti täydentää tuon miehisen ongelmakentän:
”Eikä mies voi koskaan olla varma siitä, että hänellä seisoo.”
No, en varmaankaan ole mikään mahtisonni, mutta vieläkin voin olla täysin varma, että homma hoituu. Luulisin, että elämänaikaisista yhdynnöistä ehkä puolet on takanapäin. Lisäksi luulen, että vanhuus alkaa vaivata tässäsuhteessa 10, 20, ehkä vasta 40 vuoden kuluttua. Tiedän, että murskaenemmistö miehistä on kaltaisiani. Tokihan asiaan vaikuttaa pelkän fysiikan lisäksi myös tarvittava ärsyke. Varmaankin on niin, että iän karttuessa, vaadittavan ärsykkeen laatu ja määrä kasvaa. Sori Rosa.
Voihan sitä yrittää kirjoittaa hauskasti, mutta joskun yrittää kepeää, tarkkanäköistä tyyliä, lukijoita joko myötähävettää tai huvittaa kun kirjoittaja lähtee heti kättelyssä kuin pimeässä sohimaan väärään suuntaan ja tekee näyttäviä hyökkäyksiä ja puolustuksia olematonta vastaan.
11. huhtikuuta 2008 kello 14.49
biologi,
minun osaltani tästä asiasta kirjoittelu on ollut pitkälti vain sitä, että olen ottanut tuon alkuolettamuksen totena lähinnä sen vuoksi, että voin miettiä mitä toimenpiteitä sen totena pitäminen mahdollistaisi. Tiedostan, että mitenkään tutkittu tieteellinen totuus se ei ole. Minusta se ei ole edes intuition pohjalta tarkasteltuna mitenkään erityisen vakuuttava. Henkilökohtainen vaikutelmani asiasta on se, että Rosan mainitsemat pelot ovat enemmänkin naisvihan ilmentymiä kuin alkusyitä. Toki nekin voivat toimia vahvistimina sukupuolten välisesä vihaamisessa.
Otin siksi esille lasten kärsimisen isyystestijupakassa, koska esitit, että lapsi olisi toimenpiteen pääasiallinen kärsijä. Minusta kyseessä on niin monitahoinen asia, josta ihmisillä on niin arvolatautuneita mielipiteitä, että moinen väite pitäisi perustella ihan tutkimustiedolla. Mahdollisia seurauksia ja reagointitapoja tiedolle kun on niin paljon.
Jos kumppani kärähtää isyystestistä, niin oletusarvoisesti perhe särkyy monessa tapauksessa siihen paikkaan. Jos ero näin tapahtuu syntymähetkellä, ei siitä jää lapselle mitään muistoa, eikä siis traumoja. Jollei sitten lasta äidin puolesta syyllistetä tapahtuneesta tämän vartuttua. Tietty isättömyys, olettaen, että ketään ei saada täyttämään tyhjiötä, voi olla lapsen mielestä ongelmallista, mutta mikään absoluuttinen sosiaalinen normi kahden vanhemman perhe ei enää ole. Nykyään ei liioin enää yleisesti syyllistetä ihmisiä alkuperänsä vuoksi, ainakaan tälläisin perustein.
Ongelmallisempi tilanne voisi olla sellainen, jossa perhe säilyy yhdessä kärähtämisestä huolimatta ja tapahtuneesta muodostuu perheen toimintakykyä tuhoava voima. Vanhemmat eivät kykene luottamaan toisiinsa ja sovittelemattomat agressiot tuhoavat kodin turvallisena kasvuympäristönä. Tälläinen skenaario olisi yksiselitteisesti huono lapselle. Voi olla toki myös mahdollista, että vanhemmat pysyvät yhdessä ja asia käsitellään tavalla, joka ei vaaranna lapsen kehitystä.
Voisi myös esittää, enemmän tai vähemmän spekulaatiota tämä kaikki on, että niihin kahteen prosenttiin kuuluvat perheet ovat yleensä ottaen jo valmiiksi huonompia kasvuympäristöjä lapselle kuin ns. normiperheet. Petos tälläisessä asiassa, kun mielestäni kertoo useimmissa tapauksissa siitä, että vanhemmat eivät kunnioita toisiaan. Lapsen alkuperä herättää varmasti tälläisissä perheissä tutkimuksista huolimatta useammin epäilyksiä isissä kuin normiperheissä. Eroaminen voisi siis olla suorastaan positiivinen asia. Tietenkin tähänkin joukkoon mahtuu epäilemättä hyviä perheitä, joissa lapsen on hyvä olla.
Juuri mahdollisuuksien moninaisuuden vuoksi en lähtisi yksiselitteisesti luokittelemaan lasta testeistä kärsiväksi osapuoleksi. Tulokset voisivat olla myös positiivisia, vaikka ei tuohon alkuoletukseen uskoisikaan.
11. huhtikuuta 2008 kello 15.00
Äiskä, nykyään DNA-näyte voidaan ottaa helposti vaikkapa pumpulipuikkoa suun limakalvoilla pyöräyttämällä. Tosin nimenomaan vastasyntyneeltä olisi helppoa ottaa kivuttomasti rutiiniluontoinen verikoekin, hyödyntämällä lapsesta jo irroitetun napanuoran verta.
11. huhtikuuta 2008 kello 15.10
Rosa, olet asian ytimessä!
Nykyään televisiossa, radiossa, naistenlehdissä jne. on hirveästi ”avointa keskustelua” naisten ja miesten välisestä suhteesta ja sukupuolten eroista mutta se on ainakin omasta mielestäni suurimmaksi osin joko tyhjänpäivästä kuluneiden latteuksien lässyttämistä tai sitten niinsanotusti ”rohkeaa ja oivaltavaa” (eli suomeksi sanottuna tunkkaisen kapeakatseista) mars/venus-häröilyä. Tästä kolumnista on moni varmasti ottanut nokkiinsa mutta se on mielestäni paras osoitus siitä että teksti osuu maaliinsa. Rosa, olet idolini! 
11. huhtikuuta 2008 kello 15.11
Ei nuo Rosan käyttämät ”kulttuurinen naisviha” ja miehen isyysongelmat olleet mitään hänen itse keksimiään heittoja. Kyllä näitä asioita tulee ilmi parisuhteen historiassa. Nämä viittaavat niin syvälle juurtuneisiin huomaamattomiin tapoihin joita ei edes huomaa koska ne omaksutaan jo varhain.
Eikä niitä myöskään saa esille vain tarkastelemalla yksittäisiä keskusteluja vastakkaisen sukupuolen avuista. Tai muutenkaan vain yksilöä tarkkailemalla. Kyseessä on paljon laajempi kokonaisuus. Kommentit ovat käsitelleet lähinnä asiaa yksilön näkökulmasta sekä kovin pinnallisesti. Aivan kuin alunperin kolumnissa olisi ollut kyse seisooko miehellä juuri tämän yhden panon aikana. Minä ainakin ymmärsin Rosan kirjoituksen enemmän siltä pohjalta että siinä pohdittiin mitä kaikkea muuta seksiin liittyy kuin ulospäin näkyvä fyysinen toiminta – voin tietysti olla väärässä, enhän tiedä Rosan ajatuksia ja luen tätäkin kolumnia ihan omien ajatusteli valossa.
11. huhtikuuta 2008 kello 15.36
Ei nyt millään pahalla, mutta jos kirjoittaja käyttää fraasia ”kulttuurissamme piilevä naisviha kumpuaa jne.”, hänen tekstiään ei yksinkertaisesti voi ottaa vakavasti, saati sitten lähteä sitä kovin syvällisesti analysoimaan. Pikkupiruilua ja ähäkutti -leiskauksia näillä hölmöilyillä kyllä saadaan aikaiseksi puolin ja toisin, mutta ei mitään järkevää keskustelua. Jos valupohja on valmiiksi vino, ei seinistäkään suoria tule.
11. huhtikuuta 2008 kello 17.04
Kari, toivon todella, että kivuttomammat menetelmät ovat nyt käytössä. Mutta silloin tarvittiin verikoe kaikilta kolmelta otettuna samanaikaisesti, jos en väärin muista, niin kahden tunnin sisällä. Tätä vaati oikeuslaitos, jonka tehtävänä oli sitten testitulosten perusteella todeta isyys. Pelkkä verikoe ei riittänyt vaan tarvittiin ensin vireille laitettu tutkimuspyyntö, oikeuden määräys isyystestin suorittamisesta ja sitten vielä oikeuskäsittely. Työllistimme siis aika montaa eri tahoa, aiheutimme kohtuullisia kustannuksia ja aikaa kului.
11. huhtikuuta 2008 kello 18.51
Norjassa on seurattu sitä, kuinka monta prosenttia vastasyntyneistä on jonkun muun kuin isäksi merkityn miehen jälkeläisiä. Tämä on siis käsittääkseni tehty niin, että asianomaiset eivät sitä tietoa ole itselleen saaneet. Ja luku ei itselleni tule mitenkään yllätyksenä: 10%:lla lapsista isä oli joku muu kuin mitä syntynätodistukseen oli merkitty. Eli jos nyt ajatellaan esimerkiksi koululuokkaa, niin parin-kolmenkymmenen oppilaan joukossa on pari tai kolme jotka eivät ole ”isänsä” siittämiä.
Uskoisin, että luvut ovat samaa luokkaa Suomessa, koska kulttuuri on kuitenkin hyvin samanlainen.
Yhtä suurta persettä:
Tarkoitatko kommentillasi että jos on aviossa niin ei ole merkitystä sillä, kuka on lapsen isä, koska miehellä on velvollisuus elätää perheensä..? Vai mitä hait takaa?
11. huhtikuuta 2008 kello 19.42
”Kuulemma kulttuurissamme piilevä naisviha kumpuaa kahdesta perustavanlaatuisesta seksuaalielämän asiasta: mies ei voi koskaan olla varma siitä, että hän on lapsen isä. Eikä mies voi koskaan olla varma siitä, että hänellä seisoo.”
Kuulen ma mitä potaskaa. Mikä tekee feministin? Se, että kärsii yhteiskunnassamme niin tuiki tyypillisestä naisvihasta. Ei muuta kuin eduskuntaan tällaiset neropatit, siellä on heille oikein puhujan pönttö. Harmi että veto-oikeus on vain presidentillä.
11. huhtikuuta 2008 kello 20.20
En oikein jaksa uskoa, että pienimunaisuus olisi merkittävä pulma Helsingin tai Tampereen yössä. Kännisyys ja huono saanti ohittanevat sen ongelmana mennen tullen.
Sitä vastoin seksuaalinen taitamattomuus on kyllä yleinen ongelma. Tämä koskee varsinkin naisia.
Meidän synkkä seksuaalikulttuurimme antaa olettaa, että jokainen nainen ( ja mies ) on luonnostaan riittävä seksikumppani.
Näin ei ole, vaan seksin harjoittaminen vaatii tietoja ja taitoja siinä missä mikä tahansa muukin tekniikka.
Ihmisen sukupuolivietti on niin voimakas, että jonkinlaisen aktin kumppanit saavat jokseenkin aina aikaiseksi. Sen sijaan tyydyttävää saati loistokasta seksiä on Suomessa vaikea saada.
Tämä ei ole syytös naisille, vaan toteamus. Missä meillä voisi oppia seksitaitoja joutumatta kivitettävien joukkoon?
11. huhtikuuta 2008 kello 21.37
Suomalaisten naisten tulisi vähitellen lopettaa valittaminen. Tässäkin blogissa tehdään tikusta asiaa ja väkisin kehitetään ongelmia miesten ja naisten välille.
Herätkää ämmät! Asutte maailman tasa-arvoisimmassa maassa!
Vetäkää pää pois perseestänne ja klikatkaa alaa olevaa linkkiä niin tajuatte miten asiat muualla ovat.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/3097469.stm
11. huhtikuuta 2008 kello 21.46
En muuten ikinä onneksi ole ollut noin järjettömissä keskusteluissa, joissa arvioitaisiin toisten intiimialueita. Minun mielestä ei voi yleistää mitä nainen tekee ja mitä mies. Liian vähän otetaan esiin asiaa, jossa tulee ilmi, että nainen on käyttänyt miestä häikäilemättä hyväksi! Yhdellä valheella mies voi joutua maksamaan n. 18 v. elatusmaksuja!!! Missä tasa-arvo?? Hirveä porsaanreikä ja epäkohta laissa! Koskakohan tähän kiinnitetään huomiota? Hyväksikäyttäjät saatava kuriin!!!
12. huhtikuuta 2008 kello 0.06
En oikein saanut kiinni itse verkkopäiväkirjan merkinnästä, mutta kommentteja osasin lukea.
Minusta vehkeiden koosta puhuminen on eri asia kuin rinnoista ja perseestä puhuminen. Nuo vehkeet tai vekottimet ja niiden väliset mittasuhteet ovat kuitenkin seksuaalisessa kanssakäymisessä melko tärkeässä roolissa.
On varmaankin olemassa jokin keskiarvo, josta poiketessa miesten vehkeet ovat vaatimattomia tai sitten mittavia. Tämä voi yllättää, mutta myös naisten vehkeiden on huomattu olevan vetomitoiltaan melkoisestikin poikkeavia. Näin miehen hyvinkin mittavasta voi tulla melko vaatimaton mittaamattoman edessä.
Harvemmin näistä työntö ja vetomitoista tai niiden mittasuhteiden yhteensopivuudesta tulee vastoin yleistä käsitystä keskusteltua kavereiden kesken. Emme me, siis kaverini ja minä, ole se yleistetty miesten ryhmä, jonka muottiin miehiä yleistävät puheenvuorot yrittävät meitä pakottaa. Puheenvuoron esittäjille: Uskokaa tai älkää, miehet poikkeavat toisistaan, ovat yksilöitä.
12. huhtikuuta 2008 kello 10.12
On se hyvä,
että näille kahdelle asialle,
joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa,
on sentään eri nimet..
seksi ja rakastelu.
Kovastihan tuo näyttää ihmisiä puhuttelevan,
siis seksi,
johon tässäkin keskustelussa viittaa jo otsikko.
Ja tottakai se puhuttelee,
tämän päivän maailmassa,
jossa lähestulkoon kaikki määritellään
seksikkyyden mukaan.
Seksi on kuin kaupan hyllyltä valittu keksi,
se voi olla hyvää tai sitten en pitänytkään siitä
ja kerron ystävillenikin, että älkää ostako sitä keksiä.
Anteeksi nyt, etten pysy aiheessa, mutta..
Rakastelu on kahden ihmisen kaunis kohtaaminen kehollisella tasolla,
kahden ihmisen, jotka ovat jo kohdanneet henkisellä tasolla..Yhtyminen mitä kauneimmalla tavalla.
Ja jos siitä seuraa uusi elämä,
ei todellakaan tarvitse miettiä,
kuka on isä, kuka on äiti.
12. huhtikuuta 2008 kello 15.12
”Norjassa on seurattu sitä, kuinka monta prosenttia vastasyntyneistä on jonkun muun kuin isäksi merkityn miehen jälkeläisiä. Tämä on siis käsittääkseni tehty niin, että asianomaiset eivät sitä tietoa ole itselleen saaneet. Ja luku ei itselleni tule mitenkään yllätyksenä: 10%:lla lapsista isä oli joku muu kuin mitä syntynätodistukseen oli merkitty.”
Nimimerkki ”90% lapsista ‘isänsä lapsia’”,
Löytyisikö linkkiä tuohon tutkimukseen? Luku kuulostaa järkyttävän korkealta.
Mikael: ”Tietääkseni yksinhuoltajuuden huonommuutta suhteessa ydinperheeseen ei ole todistettu edes niitä perheitä koskevissa tutkimuksissa, joissa tutkitut perheet ovat olleet satunnaisesti valikoituja. Kun kerran näin on, olisi jokseenkin uskaliasta väittää, että yhteiskunnan perustavanalaatuisia normeja rikkovat perheet ovat jotenkin kasvuympäristönä lapselle parempia paikkoja.”
Niin, Suomessahan asian tutkiminen saattaisi olla hiukan kerettiläistä, mutta on asiasta tutkimustietoakin, esim:
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/health/healthmain.html?in_article_id=513962&in_page_id=1774
Btw, Nimimerkki ”Isosisko” on oiva esimerkki kulttuurissamme ei-niinkään-piilevästä feminismistä/miesvihasta, josta männä viikkoina on ollut mahdotonta välttyä Hesaristakin lukemasta. Tuota ideologiaa tuetaan ja hellitään yhteiskunnassamme järkyttävän paljon, sen sijaan että se kriminalisoitaisiin kuten rikolliset MP-kerhot.
13. huhtikuuta 2008 kello 15.25
Erityisesti Uroksen tekstiin viitaten: Marita Husso toteaa Parisuhdeväkivalta-kirjassaan tutkimuksiin viitaten, että Suomi on länsimaiden toiseksi väkivaltaisin lähisuhdeväkivaltatilastoissa USA:n jälkeen. Ero esimerkiksi Ruotsiin on huomattava.
Toisaalta kulttuurien asettaminen mihinkään järjestykseen on monimutkaisempaa kuin muutaman tutkimuksen avulla tehty vertailu – miksi sellaiseen on toisaalta tarvettakaan (ja onko se ylipäätään muuta kuin mielikuvien luomista)? Hyödyllisempää voisi olla keskittyä epäkohtien korjaamiseen kuin vertailuihin, elleivät ne sitten ole paljastamassa kuvitteellisia käsityksiämme, joihin tuudittautumalla unohdetaan koko epäkohtien tarkastelu.
Vaikka vertailuja tehdäänkin, pitäisikö jossain kulttuurissa tai valtiossa suostua esimerkiksi viranomaisten ahdisteluun vain siksi, että toisessa asiat on huonommin, kun ahdistelun lisäksi myös pahoinpidellään?
Jotain surullista tässä yhteiskunnassa on, kun löytyy yksilöitä niin naisista ja miehistä, joilla on tarvetta toisten pilkkaamiseen, alistamiseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Sekä miehet että naiset menettävät, mikäli toista alistetaan.
13. huhtikuuta 2008 kello 22.40
Uros kirjoittaa:
11. huhtikuuta 2008 kello 21.37
”Suomalaisten naisten tulisi vähitellen lopettaa valittaminen. Tässäkin blogissa tehdään tikusta asiaa ja väkisin kehitetään ongelmia miesten ja naisten välille.
Herätkää ämmät! Asutte maailman tasa-arvoisimmassa maassa!
Vetäkää pää pois perseestänne ja klikatkaa alaa olevaa linkkiä niin tajuatte miten asiat muualla ovat.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/3097469.stm”
Noudatathan myös itse omaa oppiasi esim. et koskaan pyydä työnantajaltasi palkankorotusta sillä joissain maissa ihmiset saavat niin vähän palkkaa että eivät edes pärjää sillä…muualla siis asiat vielä huonommin joten ei pidä yrittää parantaa omaa asemaansa.
Suomessa ollaan vielä kaukana tasa-arvosta. Se että monissa muissa maissa asiat ovat huonommin ei tarkoita että emme voisi parantaa asioita omassa maassamme.
14. huhtikuuta 2008 kello 10.45
Päivi: ”Suomessa ollaan vielä kaukana tasa-arvosta.”
Näinhän sitä tuppaa tietyt tahot väittämään. Itse en tuohan jaksa enää millään uskoa.
Muutenkin, jos naisilla on Suomessa jossain asiat huonommin, vastaavasti miehillä on asiat huonommin jossain toisessa. Ylipäätään alkaa vähän yhteiskunnalta keinot loppua feministien vaatimusten edessä. Jo nyt naiset elävät pidempään kuin miehet ja miehet kustantavat suurimman osan niin yhteiskunnan kuin tavallaan naistenkin elämästä. Naisiin myös käytetään yhteisiä varoja merkittävästi enemmän kuin miehiin. Jos ruuvia vielä kiristetään, kohta mennään siihen että pitää lakien kautta pakottaa perheitä ja/tai yksityisyrityksiä toimimaan tahtonsa vastaisesti. Sekö sitten on tasa-arvoa?
Kun feministeiltä kysytään jotain suurinta epäkohtaa tasa-arvossa, niin sieltä tulee vastaukseksi kuin apteekin hyllyltä että huonompi palkka ja naisten kokema väkivalta. Molemmat väitteet ovat sellaisia, että ne voidaan ampua reikiä puhki, mutta se on melko hyödytöntä, kun feministit kerran ovat päättäneet lukkiutua sinne bunkkeriinsa.
Ylipäätään suhteellisuudentaju on aika pahasti hakusessa, jos oikeasti kuvittelee Suomessa merkittäviä tasa-arvopuutteita olevan. Mutta tämäkin johtunee yleisestä ilmapiiristä ja keskustelun aihevalinnoista – esim. kun mediassa paukutetaan jatkuvasti jotain Stakesin asenteellisia tutkimuksia jumalan totena, totta kai tämä vaikuttaa lukijoihin. Ei tarvitse kuin lukea päivän lehdet, ja herkemmät naissielut kuvittelevat jo elävänsä jossain helvetin esikartanossa.
14. huhtikuuta 2008 kello 10.49
”Marita Husso toteaa Parisuhdeväkivalta-kirjassaan tutkimuksiin viitaten, että Suomi on länsimaiden toiseksi väkivaltaisin lähisuhdeväkivaltatilastoissa USA:n jälkeen. Ero esimerkiksi Ruotsiin on huomattava.”
Niin, ja myös suomalaiset naiset ovat merkittävästi väkivaltaisempia miehiä ja lapsia kohtaan kuin ruotsalaiset naiset. Tämä tuppaa usein unohtumaan.
Ja usein unohtuu myös ongelman ydin: viina. Suomalainen parisuhdeväkivalta on yleensä kännistä örvellystä. Siksi keskustelu Suomesta jonkinlaisena parisuhdeväkivallan ”huippumaana” on nollakeskustelua niin kauan, kun leikitään että kyse on enemmän jostain sukupuolisista valtapeleistä ja sortajamiehistä kuin alkoholin väärinkäytöstä.
14. huhtikuuta 2008 kello 12.43
Kyse ei ole tasa-arvosta vaan yhdenvertaisuudesta!
Naiset (eikä miehet) voi vaatia tasavertaisuutta koska naisilla ja miehillä on erilaiset vartalot, eri tavalla toimivat ajatukset ja tunteet (vaikka samat!) ja heiltä odotetaan eri asioita.
Jos tasa-arvoa haluttaisiin, pitäisi naiset laittaa armeijaan samalla tavoin kuin miehet ja miehet synnyttämään kuten naiset, naisten pitäisi yhtä hyvin jaksaa tehdä fyysistä työtä kuin miestenkin ja miesten pitäisi kyetä keskittymään yhtä helposti useaan asiaan kerralla kuin naisten…. Ei tule onnistumaan. Jos tasa-arvoa haluttaisiin, pitää samalla hyvät tavat unohtaa, ei miehen pidä naiselle avata ovea tai ottaa hattua pois sisällä kun kerta naisetkin saavat pitää.
Yhdenvertaisuus on se mitä pitää vaatia, molempien osapuolten. Siinä otetaan huomioon toisen kunnioittaminen sellaisena kuin toinen on. Jokainen syntyy tähän maailmaan miehenä tai naisena (ja jotkut molempina) ja heille tulee tietyt perusvastuut ja peruskäyttäytymiset niiden yleisten asioiden lisäksi mitä yhteiskunta luo ja luokittelee heidät niiden mukaisesti. Yhteiskunnan arvoja pitäisi muuttaa yhdenvertaisuuden nimissä vastaamaan sitä mitä ihminen on. Sitä ei kukaan pysty tasa-vertaisuuden nimissä ajamaan vaan se vääristää nimenomaan naisen ja miehen suhteen melkein irvikuvaksi mitä yhteiselon pitäisi olla kaikkien välillä, niin miesten ja naisten.
Älkää vaatiko tasa-vertaisuutta, sitä ei voi koskaan saada, vaan vaatikaa yhdenvertaisuutta jolloin toinen otetaan huomioon sellaisena kuin hän on sukupuoleltaan, ilman että hän olisi yhtään vähemmän arvokkaampi ihmisenä/henkilönä kuin toinen.
Katsokaa ympärille ja näette että yhdenvertaisuutta ei melkein enää löydy mutta tasa-vertaisuutta sitäkin enemmän ja sitä pahemmaksi asia menee. Miehet ja naiset eivät voi työskennellä yhdessä tai rakentaa yhteistä elämää jos eivät ota toisiaan huomioon ja kunnioita toisia. Todellinen kunnioitus toisia kohtaan puuttuu lähes kaikilta ihmisiltä ja se on vain yksi asia mikä sisältyy yhdenvertaisuuteen.
14. huhtikuuta 2008 kello 17.38
”Nimimerkki “90% lapsista ‘isänsä lapsia’”,
Löytyisikö linkkiä tuohon tutkimukseen? Luku kuulostaa järkyttävän korkealta.”
Minulla ei ole linkkiä juuri tuohon tutkimukseen, mutta sama asia on todettu useissa tutkimuksissa, eikä sitä pidetä biologien keskuudessa mitenkään erikoisena. Itseasiassa ”väärien isien” osuus ihmisellä on jotakuinkin sama kuin muillakin ”yksiavioisilla” lajeilla.
Useat tutkijat pitävät uskottomuutta osana ihmisen lisääntymisstrategiaa. Naisille uskottomuuden peittäminen on tärkeämpää, koska hän on riippuvaisempi puolison tuomista resursseista kuin mies. Myös miehen ”ponnistus” lapsen teossa vaatii vähemmän energiaa.
Naisista on näistä syistä tullut paljon parempia uskottomuuden salaajia, mutta uskottomuus on luonnollisesti yhtä yleistä molempien sukupuolien käyttäytymisessä.
Kaikille tehtävä isyystesti on huono idea. Jos siitä olisi lajillemme hyötyä, evoluutio olisi muokannut lapsen syntymään DNA-tunniste otsassa.
14. huhtikuuta 2008 kello 17.42
Fri13 kirjoittaa:
14. huhtikuuta 2008 kello 12.43
”Jos tasa-arvoa haluttaisiin, pitäisi naiset laittaa armeijaan samalla tavoin kuin miehet ja miehet synnyttämään kuten naiset”
Ilman muuta naiset pitäisi myös laittaa armeijaan tai vaihtoehtoisesti poistaa miehiltä asevelvollisuus. Vaikka olen nainen, en ole koskaan ymmärtänyt tätä epäkohtaa. Miksi tästä asiasta ei nykypäänsä puhuta enemmän. Kyllä tasa-arvon pitää tarkoittaa tasa-arvoa kaikissa asioissa.
”naisten pitäisi yhtä hyvin jaksaa tehdä fyysistä työtä kuin miestenkin”
Jotkut naiset tekevät fyysistä työtä ja varmaan jaksavat siinä kuin miehetkin. Heikoimmat naiset tuskin hakeutuvat fyysiseen työhön. On myös heikkoja miehiä. Nykypäivänä lienee erittäin harvassa sellaiset ammatit joissa tarvittaisiin sellaista voimaa mihin nainen ei pysty koska työn avuksi on kehitetty koneita.
”ja miesten pitäisi kyetä keskittymään yhtä helposti useaan asiaan kerralla kuin naiste…Ei tule onnistumaan.”
Tottakai voivat! Ei miehiä ja naisia voi näin luokitella. Jokainen henkilö on yksilö.
”Jos tasa-arvoa haluttaisiin, pitää samalla hyvät tavat unohtaa, ei miehen pidä naiselle avata ovea tai ottaa hattua pois sisällä kun kerta naisetkin saavat pitää. ”
Ei todellakaan miehen ”pidä” avata naiselle ovea. Se on ihan vapaaehtoista. Jos kokee oven avaamisen hyväksi tavaksi niin sitä saa noudattaa tai jättää noudattamatta. Itse henkilökohtaisesti en pidä siitä että minulle avataan ovet koska vaikka olenkin ”vain” nainen niin osaan avata oven itsekin. Tiedän että miehet eivät ajattele näin mutta sellainen fiilis minulle tulee oven avauksesta. En halua mitään etuoikeuksia koska olen nainen vaan samaa kohtelua kuin mieskin.
Olen 36-vuotias enkä ole koskana tarvinnut hattua paitsi pipoa tai korvaläppiä jos on oikein kylmä. Ne luonnollisesti otetaan pois päästä heti sisälle tultaessa. Tuskin siitä sakotetaan jos mies pitää pukeutumisetiketin vastaisesti hattua sisätiloissa. Ihan vapaasti siitä vaan miehet barrikadeille ja hattu päähän.
15. huhtikuuta 2008 kello 12.08
En ymmärrä täällä naisasiaa ajavien kriittisimpiä kommentteja tasa-arvon vajavaisuudesta. 90-luvulla naiseksi kasvaneena en ole huomannut mitään mahdollisuuksia minulta evätyn. Ainoa mikä tulee mieleen on että varastotyöhön jos haluaisin, pitäisi löytyä miesten malliin olla ruista ranteessa.
Tämäkin vain korostaa näkemystäni joka on seuraava: Nainen tai mies, moneen sitä venyy kun vaan tahtoa, yritystä ja pitkäjänteisyyttä riittää. Tietyt ammatit sopivat paremmin tietyille ihmistyypeille tai ruumiinrakenteille, ei siinä minusta ole mitään sukupuolen sorsintaa. Samoin yksityiselämässä se on ihan kommunikoinnista kiinni millaiseen rooliin haluaa asettua. Itse olen usein ”yksi äijistä” ja jos pukeutumisella ilmaisen ”olevani tyrkyllä”, ei pitäisi pahastua jos joku vislailee perään.
15. huhtikuuta 2008 kello 16.22
Sirkku kirjoittaa:
15. huhtikuuta 2008 kello 12.08
”90-luvulla naiseksi kasvaneena en ole huomannut mitään mahdollisuuksia minulta evätyn. ”
Eli kun sinä et ole huomannut että sinulta ei ole evätty mahdollisuuksia niin se tarkoittaa että sinua ja kaikkia naisia on kohdeltu tasa-arvoisesti? Oletko yhtään seurannut mediaa ja keskustellut naispuolisten tuttaviesi/työkavereittesi kanssa mitä mieltä he ovat asiasta? Jos puhut vain omasta puolestasi (ja silloinkin käytät sanaa ”en ole huomannut”) niin se tuntuu hyvin heikolta perustelulta.
17. huhtikuuta 2008 kello 16.41
”Oletko yhtään seurannut mediaa ja keskustellut naispuolisten tuttaviesi/työkavereittesi kanssa mitä mieltä he ovat asiasta?”
Kuten jo sanottua, median (tai siis ainakin tiettyjen naistoimittajien) suhtautuminen ns. sukupuolisen syrjintään on melko vainoharhaista. Esim. tämän lehden sivuilla on naispuolinen toimittaja paahtanut, miten Suomessa tapetaan rutiininomaisesti naisia ja lähennellään jokaista yli 11-vuotiasta tyttöä. Uskon kyllä, että tuollaisista heitoista tulee joillekin naisille paha mieli, mutta totuudeksi ne eivät siitä muutu.
18. huhtikuuta 2008 kello 23.29
Se on tämä naistutkimus ja feminismi, joka kovasti pyrkii yleistämään. Ennalta asetetaan raamit ja ennakkoasenteet rakennetaan tilastojen ja etnografioiden varaan. Mies ei ole sen enempää kuutio, kuin nainen on suunnikas. Mihin te naistutkijat näillä yleistyksillänne pyritte? Hankkimaan valta-asema, jossa sitä toista sukupuolta, sitä toiseutta pyritään tuottamaan, alistamaan koska teillä on ollut joku joka teitä on alistanut? Miksi?
Me olemme yksilöitä, vaikkakin sukupuolistuneita. Keksikääpä jokin positiivinen argumentti tästä miesten ja naisten erosta vaikkapa jonkin ihan oikeasti tapahtuneen kuvauksen keinoin. Älkää turvautuko johonkin ajatusrakenteisiin vaan puhukaa ihan omin sanoin ja ajatuksin jättäen ne tilastonne ja tutkimuksenne pois keskusteluista.
21. huhtikuuta 2008 kello 17.12
Lukekaapa Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirja Helvetissä on paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan (nimet saattavat olla vähän väärin, kun kirja ei ole nyt tässä käsillä). Siinä kerrotaan hauskasti tasa-arvosta, pojista ja mieheksi kasvattamisesta sekä tytöistä ja naiseksi kasvattamisesta sekä erilaisista selityksistä sille, miksi naisilla ja miehillä on/ei ole samanlaiset mahdollisuudet.
Kirja ”kommentoi” useita tässä keskustelussa esitettyjä asioita.
23. huhtikuuta 2008 kello 20.21
Kun luen tällaisia keskusteluja tulee vaan mieleen että miksi hemmetissä te fiksut ihmiset kulutatte kapasiteettianne tällaiseen lapselliseen syyttelyyn. Opiskelkaa, menkää naimisiin, tehkää töitä ja hankkikaa lapsia. Pohtikaa vaikka Nietzscheä ja Heideggeria mutta älkää hitossa tällaista potaskaa.
25. toukokuuta 2008 kello 3.10
Isa-kulta.Olet hyvin oikeassa.Kaikki kehoittamasi on tullut tehtya, Heidegger ja Nietzschekin luettua, tuskin kuitenkaan ymmarrettya, koska jaksan minakin viela vanhuksena vaantaa tyhjaa.Avasit silmani.Mita se kertookaan minusta, etta ylipaansa vaivaudun moisen potaskan lukemiseen saati sen jauhamiseen?
19. kesäkuuta 2008 kello 13.20
Kiinnostaa tuo Rosan pohdinta Naiset ilman rajoja kirjoituksen avauslausessa, miltä homma tuntuisi toisesta tulokulmasta. Rosa esittä tuon kysymyksen julkisesti ihan noin vain, ja minä aloin miettiä olenko edes hiljaa mielessäni kysynyt tuota itseltäni. Itse asiassa muistaakseni olen, mutta hyvin varovasti ja ohimenevästi. Johtuuko tämä vain Rosan ja minun erilaisuudesta vai mistä? Miksi tuntuu vähän aralta edes miettiä tuota? Riittääkö vastauksesksi, että olen mies?
24. heinäkuuta 2008 kello 12.28
Eläytymisestähän tuossa on kyse. Kun yrittää ymmärtää miten nainen tai mies tekisi jotain. Pystyy itse paremmin miellyttämään kummasta sitten onkin kyse. Vaikka rakkaushan on kaksi-suuntainen tie….
4. elokuuta 2008 kello 13.37
Nyt on taas heitetty paskaa mustavalkofiltterin läpi tuulettimeen ja seuraukset näkyvät kommenteissa.
Jo on jumalauta, onko nämä kolumnit tehty ihan vittuilumielessä vai jopa valaisemaan meitä vähä-älyisiä ja liikaa vaativia miehiä?
Jos meikäläiseltä kysytään, enemmän sattuu katsoa niitä naisen ulkonäköpaineiden aiheuttamia haavoja, koska se on selvä merkki siitä ettei nainen luota omaan näkemykseeni kauneudesta(vaikka tämä kaksijalkainen juuri sitä edustaisikin).
Järki käteen ja nakit näppäimistöltä ettet onnistu ihan oikeasti vielä suututtamaan jotakuta.
7. marraskuuta 2008 kello 18.58
Siitä on tehty niin tabu ja iso juttu