Hei, mä olen hetkellisesti pois bittiavaruudesta, koska olen nykyään ajankäyttöäni hallitseva hyvä ihminen ja priorisoin.
Mutta edelleen ajattelen enimmäkseen rakkautta, rokkia, lehtiuudistusta ja mitä näitä muita naisasioita onkaan.
Archive for the ‘Yleinen’ Category
Tauko
Perjantai, Syyskuu 4th, 2009Ajattelutauko
Maanantai, Toukokuu 25th, 2009Oli piristävä ja hauska blogitauko, kiitos kyselijöille!
Ajattelin kaikkea tavallista:
Elämä ja teot korporaatiossa.
Miten lapsissa yhdistyvät taivas ja helvetti.
Pitäiskö matkustaa jonnekin, esim. Nurtsiin tai Kroatiaan.
Jalkapalloilijoilla on kyllä itkettävän ihanat tukat.
Kevään, vaiko jo kesän merkki: hipit heittelevät puistoissa tavaroita ilmaan.
Paljon on tullut ajateltua myös perusasioita niin kuin journalismia ja rakkautta.
Ja sitten on tämä rokki. En ihan käsitä, miten tässä ehtii ajattelemaan yhtään mitään, kun pelkästään Ruisrockissa on niin paljon ajattelemisen aihetta että nyt jo hengästyttää terveisin nimimerkki kysynpähän vaan miksi asumme metsässä, kun maailmassa on sellaisiakin paikkoja kuin Lollapalooza.
Kotiäidin puolustus
Maanantai, Tammikuu 19th, 2009Jos sattuisin hoitamaan lapsiani kotona, olisin nyt aika kypsä tähän Mikkoseen.
Hipit rautaa
Tiistai, Tammikuu 6th, 2009Just kun on kuunnellut yliannostuksen hyvää rokkia ja elämä näyttää ja tuntuu aivan erinomaiselta, työpöydälle läväytetään kasa kuvia Gazasta.
Kuolleita lapsia.
Tämä tässä on just tasan tarkkaan saman ikäinen kuin minun vanhempi tytär.
Anteeksi mutta miten kukaan voi toivoa elämältä mitään muuta kuin maailmanrauhaa? Mikä kaikki pasifismissa on naurettavaa?
Ei se voi olla aivan epärealistinen tavoite, että viisivuotiaita lapsia ei tapeta.
Kultapoika Axl
Keskiviikko, Marraskuu 19th, 2008Mihin voi maailmassa luottaa, kun Axl Rose näyttää enemmän meklarilta, hipiltä tai nuorisotyönohjaajalta kuin… no, Guns n’ Rosesilta. Missä se rätti on sen päästä?
Chinese Democracy, sen kun näkis.
Sanokaa että tämä ei ole totta
Maanantai, Lokakuu 13th, 2008Äitisuhde, aselaki ja asukoodi
Maanantai, Syyskuu 29th, 2008Kaveri laittaa viestin ja sanoo, että sä kun osaat käsitellä elämän suuria kysymyksiä tekstarissa, niin voitko kertoa, miks miehillä ei edes ole sellaista asiaa ku äitisuhde.
No, tästä voi päätellä kaikenlaista kaverin äitisuhteesta ja sen ajankohtaisista haasteista.
Mutta en mä nyt osannut käsitellä asiaa kovinkaan hyvin tällä kertaa. Vastasin vain, että täl olis nyt roskapankki, esimiespäivä, kokouskokouskokous, parit meilit ja sit kaikenlaisia muita elämän suuria kysymyksiä kuten nyt onnellisuus ja kiire ja mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa, ja joko olis aika tehdä muutakin kuin vähän viilata aselakeja tai ”satsata ennaltaehkäisevään toimintaan”.
Ja sitten ne kaatoivat roskapankkisuunnitelman! Eikä niillä ole edes sanaa roskapankille!
Tää Bushin kausi, tästä ei tullut hyvää kautta.
Lisää tekstarikysymyksiä pukkaa: mikä on naisten farkut ja pikkutakki?
Henkkoht finanssikriisi ja miten siitä selviää
Tiistai, Syyskuu 16th, 2008Joskus elämän mannerlaatat jyräävät yli sellaisella voimalla ja niin monilla rintamilla, ettei voi itse kuin asettua katsomon puolelle ja ihmetellä.
Mutta järistysten jälkeen mikä tahansa tuntuu rauhalliselta, ja on lupauksien aika.
Tää eka on mahdoton, mutta aina ajankohtainen: teen rästityöt, tapaan lapsia, palaan Töölönlahdelle, luen kesken olevat kirjat, otan iisisti, vastaan 130 sähköpostiin, ja sanoiko joku just olleensa päiväkodin kasvatuskeskustelussa… minä kans, ihan näinä viikkoina.
Haen keväällä suutariin viedyt saappaat pois, jos ne saa ilman kuittia.
Muutan puoli vuotta sitten edelliseen työpisteeseen jääneet tavarat nykyiseen työpisteeseen, tai roskikseen.
Kuuntelen parempaa, eli vähemmän pateettista musiikkia. Pony Ride, siinä vasta syksybiisi!
Tapaan tyttökavereita.
Tapaan työkavereita.
Tapaan muita kuin työkavereita.
Soitan kotiin.
Käännytän pari vauvaperhettä kestovaippoihin pääkallokuoseilla.
Keskityn olennaiseen, en siivoukseen.
Ja joojoo, tuhannet kiitokset kyselijöille, mä ehdottomasti kirjoitan tätä blogia ahkerammin! Lupaan! Sori vaan hohhoijaa-jengi, teidän on kestettävä mun juttuja tai – uskokaa nyt – luettava Arvopaperipistefitä. Se päivittyy, siellä ollaan tosisaan, ei itsetehostusta, ei hölinää, eikä absoluuttisesti yhtään tyttöjen juttuja siitä, että nyt kannattaa tuhlata kaikki rahat kenkiin ja kasseihin ennen kuin finanssimannerlaatat vievät kaikki säästöt.
Maailmanlopun tullessa ihminen ei tarvitse indeksirahastoja vaan paljon pitkävartisia saappaita.
Ite oot yksivärinen
Maanantai, Elokuu 25th, 2008Mikä siinä on, kun joistakin tulosinfoista ei pääse yli, vaikka on käynyt katsomassa supersuperkuosissa olevan PMMP:n, viettänyt ihanat pihajuhlat Tapanilassa ja muutenkin huudattanut kaikenlaista musiikkia vähän liian kovalla.
Marimekon Ihamuotilan sanat jäivät alitajuntaan, eivätkä lähde sieltä:
”Kuviollisen jakun seuraksi pitäisi olla tarjolla siihen sopivaa yksiväristä hametta, vyötä ja laukkua.”
Ihamuotila on kuulemma tyytymätön Marimekon designiin. No vai niin.
Ihan tämän pukumiehen kunniaksi piti laittaa tänään vähän hametta, vyötä ja laukkua aivan eri väreissä ja kuoseissa ja kuvioissa.
PMMP on uusi musta.
K2 ja onnellisuus
Tiistai, Elokuu 5th, 2008Nyt voi tietenkin kysyä, pitikö lähteä kiipeämään kookakkoselle.
Minä luulen, että piti.
Miksi?
Sen tietää ehkä parhaiten juuri nyt norjalainen Cecilie Skog, joka näki, kuinka hänen miehensä syöksyi jäävyöryn mukana alas vuorenseinämältä kohti varmaa kuolemaa.
Lehdet ympäri Euroopan kertovat, että kiipeily oli norjalaisparin yhteinen harrastus. Eikä vain harrastus, vaan intohimo.
Ja intohimo on sellainen, että sitä ei voi vastustaa. Piti mennä, kookakkosellekin.
Kesäkuun Imagessa suomalainen kiipeilijä – ”intohimoinen harrastaja” – Artturi Kröger kertoo, mikä häntä kiipeilyssä kiehtoo.
En kiipeile saadakseni flirttailla vaaran saati kuoleman kanssa, Kröger kirjoittaa. Kiipeilen, koska vuorilla olen onnellinen. Onnellisempi kuin missään muualla.
Ihmisen pitää tehdä sellaisia asioista, joista tulee onnelliseksi.
