Sain kollegalta kuunneltavaksi perjantaina ilmestyvän Red Hot Chili Peppersin tuplalevyn (”restricted release!”, ”watermarked disc!”, ”do not copy!”, mutta ei hätää, minä vaan kuuntelen).
Tämä on ihan mahtavaa!
Minulla ei ole mitään kunnollisia sanoja kuvailemaan Peppersien musiikkia. Kukaan, ei kukaan tässä maailmassa tee mitään sellaista kuin nämä hullut. Kaikki saundit ovat niin tuttuja, tuoksuvat Roskilden pellolle, Manalan yläkerralle, Kuusamon-aikojen hiuslakalle, menneiden levyjen voimasoitolle. Musiikkiin taltioituu käsittämättömiä asioita: tuoksuja, tunteita, paikkoja, kokonaisia ihmiskohtaloita.
Red Hot Chili Peppersin uusia biisejä kuunnellessa ei jotenkin jaksa häiritä ollenkaan, että miehen mielestä ennen kaikki oli paremmin, Pippuritkin. Tiedän monia muitakin, jotka eivät ole koskaan oikein toipuneet BloodSugarSexMagicista, ja siitä, ettei juuri sitä levyä tehdä enää ikinä uudestaan.
Kaavailen levynjulkkareita viikonlopuksi, kun kesäkin taitaa alkaa.
Vuosien päästä tästä levystä tulee mieleen toukokuu 2006.
(Mainoskatkos: Jos haluaa eksklusiivisen olon, kannattaa käydä täällä kuuntelemassa koko setti etukäteen.)