Hyviä asioita tapahtuu, uusia levyjä ilmestyy.
Viisi tähteä uudelle Maijalle! Egotrippi ennakkokuuntelussa! Melissa auf der Maur Suomeen!
Ja ihan selvästi voi jo kuulla, mikä huuto tästäkin biisistä lähtee Maijan keikalla:
Mä haluun naimisiin
mä haluun koiran ja talon kukkuloilta
niin ja miehen
ja sillä on vaativa työ
ja minulla on aikaa.
Tämä oli lopulta aika hyvä viikko, kiitos siskot.
Apuaapua, enkö mä ole ollenkaan kohkannut täällä ihanista suomalaisbändeistä – Disco E? No ei, eikä ees Hertzenit.
Nythän on niin, että parasta juuri nyt ovat Raappana ja Plutonium74.
Kuunnelkaa vaikka Raappanan Kasvonpiirteet ja Plutojen Tuubajuuba.
Mahtavaksi nämä sankarit tekee myös se, että kohta on viikonloppu – on,on, ihan kohta – ja Flow. Suvilahden vanhaan voimalaan! Huutomerkki!
Lopuksi lukijapalautteen pariin: Parissakin palautteessa vaaditaan hieman eri sanakääntein blogiin ”sun ja sun miehen kiistoja”. Täytyy varmaan käydä kotona, että saa aikaan niitä äärettömän rakentavassa hengessä käytäviä dialogeja, joihin palautteissa ilmeisesti viitataan.
Odotelkaas, kyllä tää taas tästä, ihan lukijapalvelun nimissä.
Meidän lapset luulevat, että me ollaan niiden kanssa hiekkalaatikolla, mutta oikeasti me ollaan vielä jossain ihan muualla.
Miksei voisi olla niin, että Disco Ensemble esiintyisi festareilla ensiks lauantaina neljältä, ja sitten uudestaan yhdeltä yöllä?
Me kannatetaan tätä, minä ja siskot.
Ja toiset vaan paranee vanhetessaan, niinku vaikka Joakim Berg. Taas on syytä kysyä: kuka hullu on se nainen, joka on jättänyt tämän miehen?
No, me muut saatiin Stanna Hos Mig, että pitäis kai olla vain tyytyväinen.
Sitä voi myös miettiä hiekkakakkuja tehdessä, että minkä ikäinen ihmisen pitää olla, ettei se enää yritä kuljettaa kossupulloa festareille ranskanleivän sisällä. Toiset höyryttävät limsapulloista korkit irti, toisten rintsikoissa on salmarin makuiset täytteet, ja sitten on niitäkin, jotka salakuljettavat viinat porteista sisään elimistössään.
Täällä mikserikopin, eiku siis kirkkopuiston, oikealla puolella ollaan, missäs sitä kesällä muuallakaan.
Tilannekatsaus Roskildesta kertoo: Täällä on aika hienoa.
Niinpä.
Tilannekatsaus Ruisrock-junasta kertoo: Täällä on aika hienoa.
Niin on!
Lähden lomalle, ja on mahdollista, että myös blogi lomailee, kattoo nyt sitten miten käy.
Voikaa kaikki oikein hyvin ja kuunnelkaa enimmäkseen hyvää musiikkia, kuten nyt vaikka Butthole Surfersin Shame of Life.
Nyt hetipaikalla mummot, papat ja vauvat Tuskaan!
Tänään toimituksessa linjattiin, että Tuskaan tulijoilta kysytään muutakin kuin että mistä te noita vaatteita ja eiks niissä tuu hiki.
Mummo Tuskassa olis tällä linjauksella etusivun juttu.
Sitä me tänään mietittiin, että JOS ei olis aikuinen ja vastuullinen ja töissä, nousis just nyt Provinssijunaan, ja sitten alkais ihana uni.
Mutta kun on, niin lukee tätä, katsoo tätä ja sanoo Provinssiin lähtevälle miehelle heihei ja veljelle heihei, olkaa kiltisti.
Kohta siellä soi von Hertzen, Faded Photographs.
Viikonlopun musiikkielämästä on vastannut Disco Ensemble ja sen tolkuttoman hyvä uusin. Bad Luck Charm ehkä pelastaa ihmiskunnan.
Tasapainoa on saatu Kaisaniemessä jammailleesta Jukka Pojasta ja Tiskijukasta. Itämeri on taistelun arvoinen, saarnaa Jukka. Juu, juu, just niin!
Soul Captain Bandin – jossa Jukka Poika vaikutti aikoinaan – eka albumi Jokaiselle tulta on edelleen ehkä paras suomalainen levy ikinä. Vai Disco E? Lähipäivät näyttävät, miten käy.
Ja huom huom: Festarisuunnitelmat käyntiin, ihmiset. Seinäjoen hotellit on täynnä (telttaan? no way tässä iässä!), Ilosaaren liput loppuvat kohta, Turussa kavereiden lattiat on jaettu jokaista neliösenttiä myöten.
Mitkä kolme levyä ottaisit autiolle saarelle -lista on alati muutoksessa.
Uusi kysymys kuuluu: jos autiolle saarelle sais vaan sini- tai valkohomejuustoa, kumpaa ottaisit?
Kuka tarvitsee juustoa, kun on Bad Luck Charm.
Juuri tästä on kyse hevimusiikissa. Toimittaja Ayla Albayrak kertoo irakilaisesta hevibändistä, jonka parikymppiset jäsenet ovat nyt pakolaisina Turkissa:
”Metallimusiikki oli Riadille henkinen pelastusrengas. Riad uskoo, että jos hän ei olisi kanavoinut ahdistusta soittamiseen, eläisi hänkin ehkä väkivallan kierteessä – tai olisi kuollut. Kuolemanpartiot Irakissa värväävät juuri hänen kaltaisiaan nuoria, turhautuneita miehiä. ” (HS kulttuuri 14. 4. 08)
Hevi pelastaa nuoret miehet, ehkä koko maailman.
Facebookissa varmaan on joku ryhmä jossa inhotaan yhdessä Eppuja. En liity, vaan puolustan.
On neljä tapaa suhtautua Eppu Normaaliin.
Voi lähteä Ruisrockista just ennen niiden jätti-comeback-keikkaa ja matkustaa tyhjässä festaribussissa Turkuun kaverin bändin keikalle ja olla onnellinen ettei hoilaa tuhansien kanssa Ruissalossa vaan tanssii pienenpienessä baarissa jossa ei tarvi jonottaa kaljaa ja voi nauraa että me just lähdettiin rokista ku Eput aloitti haahaa kuka hullu niitä nyt jaksais kuunnella, kitara, taivas ja tähdet teillekin vaan.
Voi järjestää eppubileet, joissa kuunnellaan vaan eppuja ja alkuaamusta haetaan taksilla kitara kotoa ja mennään jatkoille laulamaan eppuja eikä kukaan ei muista että tän eppuhomman piti olla kämp.
Voi mennä Eppujen keikalle Lempäälän Ideaparkkiin.
Voi kävellä pilkkopimeässä Töölönlahdella, katsoa valaistua Paasitornia ja kaupunginteatterin lepattavia ulkotulia ja välkkyvää merta ja aavemaista mutta pehmeää maisemaa ja kuunnella Voi kuinka me sinua kaivataan, koska se on – alleviivaus, kursiivi, boldaus, huutomerkkejä, isoja kirjaimia ym. – järisyttävän hyvä biisi.
Mutta ei kyllä silti voi mennä Ideaparkkiin.
Ja ai niin jos tää olis Facebook:
Reetta Räty is not eiku is tulkaa meille katsomaan mun kirjahyllyä eiku is wondering what to do with mother-in-law who just called with an idea: you two could get married!
Kulttuurinurkkauksessa tänään:
Musta jää. Viisi tähteä.
Vadelmavenepakolainen. Viisi tähteä.
Kent. Viisi tähteä.
West Wing, neljäs tuotantokausi. Viisi tähteä.
Outi Mäenpää. Omat viisi tähteä.
Hannu Raittila tänään Hesarin mukaan: ”Raittilan mielestä kuolemasta ei voi kirjoittaa vaan elämästä. Kuolema on hänelle vain dramaturginen välttämättömyys.” Kuolema on dramaturginen välttämättömyys. Jos olisi joskus aikaa ajatella, voisi päästä kuolemasuhteessaan tuohon pisteeseen. Onneksi ovat kirjat, kirjailijat ja kirjallisuussivut. Viisi tähteä!
—-
Edit 23. 10.
Serranon perheen uusinnat. Viisi tähteä.
Runeberginkatu. Viisi tähteä.
—-
Edit 23. 10. klo 18.57
Sin City. Krääh, sadetta ja verta, mutta tsiisus sentään minkä näköistä. Viisi tähteä.
Olet selaamassa aiheen Musiikki arkistoa.
