Whoaa, hurjaa, kuka tahansa voi olla feministi! Testaa itsesi ja äkkiä, jotta tiedät totuuden itsestäsi.
Ja whoh-hoh-hou, kuka tahansa voi kuunnella radiosta Moilasen Tulta munille -ohjelmaa, ja sitten vaikkapa soittaa Ylen ohjelmapalveluun. Nimittäin: tää Moilanen on FEMINISTIIIIII, ja just siksi on tää ohjelma.
Hanna-Leena Hemming juuri kertoi hieman verotusaiheisista mielipiteistään A-Talkissa - ja sitä ennen blogissaan:
Kuka tahansa voi tienata kuin Ollila, kun tekee urakalla töitä, on valmis näkemään vaivaa ja kantamaan vastuuta.
Nyt ei auta kuin lainata A-talkin keskusteluun osallistunutta Kalle Isokalliota: saako olla kommentoimatta.
Sen sijaan erittäin vahvasti kommentoituna:
Laadukkaan vaikkakin suppean tekstiviestiraadin näkemyksen mukaan A-talkin Jan Andersson voisi vetää esim. kaikki Ylen ohjelmat.
Woody Allen lausuu ehkä kaikkien aikojen nerokkaimman mietelauseen tässä Hesarin haastattelussa:
Sydämen asioita, Allen sanoo, ”niissä ei voi viisastua”. Ei voi ajatella, että nyt osaan ja tiedän, koska minulla on ollut jo kuusi naista, Allen sanoo ja tekee vertauksen. Vaikka olisit tehnyt elokuvia aiemmin, voit silti tehdä huonon.
Tämähän on siis kaiken ytimessä! Koko elämän!
Että kaikkien on tehtävä omat virheensä – EIKÄ SEKÄÄN YHTÄÄN AUTA.
Aina tulee uusia virheitä, tai sitten ei.
Tässä yhtenä iltana seisottiin Töölönlahden rannassa jotkut viinat käsissä kaverin kanssa ja filosofoitiin, että nykyään me ollaan elämästä enimmäkseen sitä mieltä, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. You never know.
Teininä oli ihan erilaista, tiesi kaiken. Ja tuossa nuoressa aikuisuudessakin oli vielä joku ajatus siitä, että kannattaa kauheesti puida kavereiden kanssa ihmissuhteita. Että mitä mä nyt teen?
Nyt tietää, että ihan sama, se menee joka tapauksessa hyvin, tai sitten ei. Ei elämästä koskaan tiedä, eikä elokuvasta.
On aika lukea tämä juttu, yrittää olla menettämättä hermojaan, ja sitten kuvitella lesbo-sanan tilalle hetero.
Lapin Kansan eläkkeelle jäävä päätoimittaja siinä miettii, että ”minä ainakin kustantajana miettisin kaksi kertaa, valitisisinko sellaista päätoimittajaksi vai en”.
Sellaista?
”Kaikki mitä hän kirjoittaa, peilautuu hyvin helposti sitä vasten, mikä hänen yksityissuhteensa on.”
Ja nyt tämä vaan täällä miettii, että miten parisuhde naisen kanssa – monilla miehillä on tästä kokemuksia – peilautuu kaikkeen mitä maakuntalehden päätoimittaja kirjoittaa.
Peilautuu?
Kaikkeen?
Miten helvetissä?
Nyt alkaa mennä hermot.
Tänään täällä media-alalla ei ole pystynyt keskittymään oikein mihinkään, kun on pitänyt huolehtia siitä, että puoliso on varmasti jotain muuta sukupuolta kuin mä, ja eihän sillä vaan ole mitään mielipiteitä mistään.
Enää pitäisi tietää, tarttuvatko poliittiset mielipiteet helpommin homo- vai heterosuhteessa.
Nyt voi tietenkin kysyä, pitikö lähteä kiipeämään kookakkoselle.
Minä luulen, että piti.
Miksi?
Sen tietää ehkä parhaiten juuri nyt norjalainen Cecilie Skog, joka näki, kuinka hänen miehensä syöksyi jäävyöryn mukana alas vuorenseinämältä kohti varmaa kuolemaa.
Lehdet ympäri Euroopan kertovat, että kiipeily oli norjalaisparin yhteinen harrastus. Eikä vain harrastus, vaan intohimo.
Ja intohimo on sellainen, että sitä ei voi vastustaa. Piti mennä, kookakkosellekin.
Kesäkuun Imagessa suomalainen kiipeilijä – ”intohimoinen harrastaja” – Artturi Kröger kertoo, mikä häntä kiipeilyssä kiehtoo.
En kiipeile saadakseni flirttailla vaaran saati kuoleman kanssa, Kröger kirjoittaa. Kiipeilen, koska vuorilla olen onnellinen. Onnellisempi kuin missään muualla.
Ihmisen pitää tehdä sellaisia asioista, joista tulee onnelliseksi.
Ihana Hjallis ja hänen sisustuskonsulttinsa Helena Karihtala ovat Seiskan aina yhtä luotettavien tietojen mukaan hempeilleet juhannuksena – ja aah – pitänet toistensa vaatteita päällä.
Nytin sohvilla visioitiin hieman tilannetta: Karihtala Hjalliksen purjehduskengissä? Ja Harkimo mekossa!
Onkse tää Suomen kesä, joka saa liikemiehen pukeutumaan talonsa laajennusosan sisustusratkaisuissa avustaneen sisustusarkkitehdin vaatteisiin?
Ihan kokonaan toinen kysymys on, mikä on se Virpinkin mainitsema mystinen voima, joka saa milloin minkäkin kauniin rouvan hempeilemään herra Harkimon kanssa ympäri vuoden.
Ilmastonmuutos- ja energiapariskunta Korhola sättii tänään sunnuntaidebatissa ympäristöjärjestöjä. Korholoiden mielestä järjestöt ovat tuhoisia, koska ne eivät suostu sopeutumaan ilmastonmuutokseen, vaan yrittävät estää sen.
(Oispa tylsää, jos kotona oltaisiin yhtä mieltä energiapolitiikasta. Mitkä menetetyt riit.. eikun siis debattimahdollisuudet!)
Korholat kirjoittavat:
”Ihanteista kumpuava dogmaattisuus on jo nyt maksanut paljon ihmishenkiä, etenkin köyhistä köyhimmissä maissa.”
Ympäristöjärjestöt ovat murhaajia?
Se on paljon sanottu, ja tuntuisi – tämän ajan mediatermistöllä – ylilyönniltä, ellei ilmasto- ja energiapolitiikassa olisi kyse juuri tästä: elämästä, ja ennen kaikkea kuolemasta.
Enää pitäisi tietää, kuka on murhaaja.
Keskuudessamme on kestoaiheita.
Kuten bensanhinta, joka on aina ”ennätyskorkea”, ja kipurajaa haetaan.
Huumeidenkäyttö, joka on nousussa, usein esim. 30 prosenttia, vuosittain.
Miesten ehkäisypilleri, joka tulee markkinoille arviolta viiden vuoden kuluttua, ja viiden vuoden kuluttua taas arviolta viiden vuoden kuluttua.
Sitten on tämä vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten jakaminen tasan. Siitä puhutaan vuositolkulla, kaikilla poliittiisilla rintamilla, kyllästyksiin saakka. MIKÄ SIINÄ ON NIIN VAIKEAA?
Tänään aiheesta lausuvat esimerkiksi demarinaiset:
”Sunnuntaina Demarinaisten liittokokous vaati, että vanhemmuudesta johtuvat kustannukset jaetaan tasan molempien vanhempien työnantajien kesken ja että kehitetään malleja, jolla turvataan isien mahdollisuus hoitaa lapsiaan hoitovapaalla.” (Uutispäivä Demari 19. 5.)
Ja kokoomusnuoret:
”Kokoomusopiskelijat vaativat vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten siirtämistä valtiolle, ja niiden rahoittamista kaikkien työntekijöiden palkan sivukuluista. Tällä hetkellä vanhemmuuden kustannukset lankeavat lähes yksinomaan äidin työnantajan harteille. Tämä tilanne on johtanut siihen, että erityisesti perheettömän nuoren naisen on valmistuttuaan selvästi vaikeampi työllistyä vakituiseen työsuhteeseen samassa tilanteessa oleviin miehiin nähden.”
Katutyöt sentään ovat joka kesä vähän eri paikassa, vaihtelun vuoksi.
Mun suosikkiaiheita: muovipussit, hybridit ja funky.
Ilmasto kiittää ilmastonystävää tänään tästä, tästä ja tästä uutisesta.
Lopuksi mainostauko: nyt kaikki mars tekemään Itämeri-testi !
Olet selaamassa aiheen Media arkistoa.
