Jos jossain on joku töölöläinen tai kalliolainen tai joku muu joka ei ole tätä nähnyt, niin nyt olisi aika.
Archive for the ‘Kaupunki’ Category
Huh miten hyvää nimipäivää!
Perjantai, Toukokuu 29th, 2009Jumissa metsäkaupungissa
Keskiviikko, Toukokuu 27th, 2009Tutkijat ovat päätelleet, että lapsiperheet ovat jääneet jumiin Helsingin keskustaan laman takia.
Tietokeskuksen tulkinnoista kerrottiin Hesarin jutussa sunnuntaina:
”Nyt jäädään pikkuasuntoihin eikä lähdetä tekemään isoja ratkaisuja”, yliaktuaari Pekka Vuori Helsingin tietokeskuksesta sanoo. Lapsiperheiden kaikkoaminen Helsingistä alkoi hidastua jo ennen lamaa. Syyksi Vuori arvelee vuokra-asuntotuotannon hyytymisen Helsingin lähikunnissa.
Minulla on asiasta eri teoria.
Monet lapsiperheet ovat ”jääneet” keskustaan, koska ovat ihan itse valinneet asuvansa keskustassa.
Lama tai vuokra-asuntotuotannon hiipuminen lähikunnissa eivät vaikuta yhtään mihinkään, jos ei halua asua ”lähikunnissa”.
Ja sitten vielä tämä ajatus kivikaupungista.
Helsingin keskusta on ihan metsä – Kallio on kallioinen metsä -, niin että jos kivikaupungissa haluaa asua, pitää muuttaa jonnekin ihan muualle.
—
Samasta teemasta muuten kirjoitti Ville Seuri Kaupungin laita -kolumnissaan eilen otsikolla Kantakaupungin lapsiperheet pitää ottaa tosissaan:
”Väestöennusteiden epätarkkuus olisi pelkkä akateeminen yksityiskohta, ellei niitä käytettäisi kaupunkilaisten palveluita suunniteltaessa. Kun ennusteiden perusteella lopetetaan kouluja ja päiväkoteja, tulee virheistä traagisia. ”
Ja aiheesta keskustellaan mm. täällä , tyylinäyte:
Kivikaupunki sopii lapsiperheen asuinpaikaksi — jos haluaa kasvattaa lapsestaan aikuisen joka ahdistuu, jos kaupat eivät ole pyhänä auki (= ei ole paikkaa minne mennä). Ei erota porkkanaa perunasta, ei ole koskaan uinut järvessä, grillannut, soutanut, kuunnellut hiljaisuutta.
Hyvää naistenpäivää, Loka!
Perjantai, Maaliskuu 6th, 2009Laitiselle aivan erinomaista naistenpäivää jo ennakkoon ja terveiset vauvakahvilasta!
Naisilla on ihan oma nimi näille laitisille: tuttelikyttääjä.
Kannattaa nimittäin vakaasti uskoa siihen, että jos äiti antaa kahvilassa lapselle pullomaitoa tai pilttiä, se on just sellainen pahisäiti, joka ei imetä eikä tajua miten peruna keitetään ja sössätään muussiksi – eikä sitä paitsi ehdi, kun pitää kokopäivätoimisesti dokata ja/tai olla töissä laiminlyömässä lapsia.
Kesä loppui savuun
Keskiviikko, Syyskuu 17th, 2008Tokoinrannan mikrotodellisuudessa kesä on nyt ohi. Huvilateltta on purettu, ja nyt Pirittakin palaa.
Voi niitä aamuja, joina aurinko oli vielä punainen ja Pirittaan majoittunut äijäremppa korkkasi pullot entisen kahvilan pöydissä. Vaatteet oli ripustettu kuivumaan baaritiskin reunaan.
Voi niitä iltoja, kun Vuokko Hovatta tai Eva Dahlgren lauloivat Huvilateltassa, ja Piritan remppakin nousi kallioille kuuntelemaan sitä kauneutta. Yhtenä iltana ne suunnittelivat lähtevänsä kuntavaaliehdokkaiksi. Rahoitus oli määrä hakea Sukarilta.
Katkera, ylpeä ja kateellinen
Keskiviikko, Maaliskuu 5th, 2008Viikonlopun asuntosivu-vaiheessa kysyin jälleen kerran mieheltä: mitä jos meillä olis talo (ja koira ja meri). Ehkä se ei ollutkaan kysymys, sillä muistaakseni jaarittelin myös siitä, kuinka lapsena ajattelin, että aikuiset tietävät kaiken, ja että aikuisena kaikilla on talo – meillä ei kyllä ollut, mutta silti.
Siis. Mitä jos meillä olisi talo?
Luettelin ongelmia:
Kalliossa ei ole omakotitaloja
minä en halua ajaa autolla töihin
lasten päiväkotipäiviä ei ole järkeä venyttää sen takia että vanhemmat istuvat ruuhkissa
pihaa ei kuitenkaan hoitaisi kukaan
talollisilla on sauvakävelysauvat ja ongelmia ulkokaton sisärakenteiden kanssa
talojen lähellä on pururatoja ym. mutta ei Töölönlahtea
ja ennen kaikkea: lähellä oleva talo maksaa liikaa ja kaukana olevakin maksaa tositosi paljon plus sen takia pitää muuttaa kauas työpaikasta ja kaupungin potentiaalisista huvittelumahdollisuuksista (sit joskus taas)
Käytiin läpi myös kollegan esittelemä ratkaisu. Mitä jos palkattaisiin – sinne taloon – puolalainen au pair sitten kun mies palaa töihin?
Ilmassa oli lievää innostusta. Meidän elämässä on selvästikin puolalaisen au pairin mentävä aukko! Lasten iltapäivähoito, siivous, kaupassakäynti, sairaspäivät, piha, kaikki sujuisi, kun asioista huolehtisi lapsiystävällinen ja luotettava puolalainen. Ehkä lapset oppisivat puolaa! Sitä aina tarvitaan eeuussa.
Mutta jaksettaisko me taloa, tai koiraa, tai au pairia? Auttaako merikään, jos ihminen on – tämän jutun termejä käyttäen – käyttövaraköyhä?
Keskustelu – yksinpuhelu? en nyt muista sanoiko mies jotain – jäi kesken, koska yhdellä oli kukkapaita liian ylhäällä kaapissa ja toinen jumittui lattialta löytynyt kovettunut makaroni suussa lelukorin kahvan väliin ja karjui.
Mut nyt kun ajattelee, niin ei ehkä taloa. Siellä on liian pitkät välimatkat pelastustehtäviin.
Hullun laulu
Torstai, Marraskuu 15th, 2007Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kuulemma haluaa lisää autoja Helsingin keskustaan.
Ennen kuin saan raivokohtauksen: ymmärsinhän varmasti jotain väärin?
LSD, Någon?
Sunnuntai, Marraskuu 4th, 2007Vähänkö me makasiini-ihmiset nyt ilkamoidaan, kun Musiikkitalolla menee hieman huonosti.
Jos ei itkettäisi makasiinien puolesta, voisi nauraa e-rit-täin vahingoniloisena. Kuka sekoilija tekee omakotitalon perustukset ennen kuin on laskenut, onko rahaa rakentaa taloa ja takaako iskä varmasti lainan?
Voi sitä Musiikkitalon hallituksen puheenjohtajaakin telkussa perjantai-iltana. Joutuu hallinnoimaan pelkkää kuoppaa.
Nyt voisi laittaa jakkupuvun päälle – lainaan joltain – ja kukkahatun päähän ja lähteä montun äärelle siunailemaan, miten on mahdollista että Euroopan ex-kulttuuripääkaupungilla on tällainen rötiskö paraatipaikalla. Mutamonttu eduskunnan edessä, ooh, antakaa nenäsuolaa eiku mitä se on jolla estetään pyörtyminen.
Korkeakulttuurista rahasadetta odotellessa: Hipit hei, vallatkaa kuoppa ja perustakaa se mistä te aina puhutte, autonominen sosiaalikeskus. Sopii nimeä myöten eduskunnan eteen.
Must be the Moon
Perjantai, Marraskuu 2nd, 2007Hakaniemessä piti jonottaa, että pääsi Alkoon jonottamaan.
Raportit myös Krunikasta kertovat piiiiitkistä viinijonoista.
Suomalaiset viettävät Pyhäinpäivää omalla tavallaan, mutta kyllä Ruotsissakin näyttäisi olevan tosi isot viinilasit.
Våga vara rädd
Torstai, Lokakuu 25th, 2007Ilma on sakeanaan moraalikysymyksiä.
(Vai onko mulla vaan liikaa aikaa ja vaippapyykkejä?)
Tänään käsittelyssä: Pitäisikö kerjäläiselle antaa rahaa vai ruokaa? Vaiko teeskennellä ettei huomaa?
Yhdysvalloissa kerjäläisetkin olivat ennen kuin meillä. Siellä tapasin kerjäläisen, jolla ei ollut käsiä eikä jalkoja – mutta hän kyllä hyppeli mahallaan kadulla ja soitti huuliharppua. Minulla naksahti päässä: näinkö hyvin on mennyt läpi propaganda siitä, että jokainen on oman onnensa seppä? Mitä jos onkin niin, että kaikilla meillä EI ole samoja mahdollisuuksia, ja siksi ensisijaista on yhteisvastuu, ei yksilön vastuu itsestään?
Ei ihmisen tarvitse ansaita elantoaan itse kadulla, jos ei ole raajoja.
USA:ssa asunut kollega kertoi ratkaisseensa kerjäläisongelman valitsemalla nimikkokerjäläisen. Viisi dollaria aina samaan käteen.
Vaihto-oppilasperheeni kävi säännöllisesti töissä kodittomien sheltereissä Manhattanilla. Siellä tehtiin kodittomille kolmen ruokalajin ateria ja tarjoiltiin se pöytiin. Kun kastike loppui, tarjoilu lopetettiin. Kenellekään ei haluttu antaa vajaata ateriaa. Asiakkaat olivat kaikki miehiä. Kuulin käsittämättömiä elämänkohtaloita. Ei tullut mieleen epäillä, ovatko ne totta. Oltiinko siellä paikkaamassa huonoa omatuntoa ja puutteellista turvaverkkoa? Onko sillä väliä, jos lihapulla-annokset ovat isoja?
En ollenkaan tiedä, pitäisikö kerjäläisille antaa rahaa länsimaissa. Kalliossa minulla on linja: jos Pera/Pikkis väittää pyytävänsä rahaa maksalaatikkoon, en anna. Jos Pera/Pikkis on rehellinen ja sanoo haluavansa aamubissen, riippuu ihan tuulesta, annanko euron vai en. Pera/Pikkis ei kiitä, vaan pyytää ämmältä enemmän.
Jostain syystä kehitysmaissa tilanne on helpompi. Siellä kuvittelee erottavansa ammattikerjäläiset ja lapsille voi antaa kuulakärkikynän. Ellei se sano että senorita, senorita, dinero, kyniä ovat lonelyplanet-turistit rahdanneet tänne jo ihan riittämiin.
Tuhannet mun kasvot
Maanantai, Lokakuu 8th, 2007Eikös tää internet ole sitä varten, että ihmiset voivat suositella toisilleen hyviä asioita globaalin tietoverkon tarjoaman väylän kautta suoraan – ohittaen kaupallisia intressejä ajavan aivopesuun perustuvan mainonnan ja varsinkin valtaapitävien etuja ajavan, rakenteellisesti vääristyneen median?
Ottakaa siis minut nyt kansalaisena ja ihmisenä ja valistuneena kuluttajana, kun sanon seuraavat sanat:
Sauna Arla Kalliossa on ihana! Ihan spa, seitsemällä eurolla.
Myös Kotiharjun sauna on ihana, mutta se on remontissa, ja toivottavasti auki taas parin viikon päästä (putkiremppa venyy).
Ja sitten vielä yksi asia on ihana, nimittäin Kotiharjun hieroja nimeltään Åke. Sen käsittelyyn kun pääsee, niin väistyy huoli, murhe ja ahdistus, eikä tarvitse mennä edes rosenterapiaan eikä varvasmanikyyriin. Musta tuntuu, että ihmiset – noin laajasti ottaen – olisivat onnellisempia, jos ne kävis enemmän saunassa ja hieronnassa. Ja voisko olla, että myös juotaisiin vähemmän viinaa, jos olis enemmän Åkeja ja sellaisia jättimäisiä kiukaita ku Arlassa ja Kotiharjussa?
Lopuksi takaisin valtamedian pariin.
Radio Helsingin nettisivuilla on sellainen mainio palvelu, jossa kerrotaan lähes reaaliajassa, mitä biisejä missäkin ohjelmassa soitetaan. Se on aivan loistava. Tapahtuu näin: kuuntelen Lasse Kurkea, hoilotan biisin mukana, tapahtuu jotain, poistun radion vaikutuspiiristä (esim. nostamaan Veelaa vaatekaapin ylähyllylle, koska hänelle on tullut yllättäen sellainen olo että jalkaan on saatava kärpässienisukat ja nopeasti ja minä itte), ja sitten jää kuulematta että mikä hemmetin biisi se olikaan. Apuun rientää internet: ai se oli Kula Shaker, niinpä tietenkin.
Mutta entä tää Jenni Vartiainen. Siitä pitäisi muodostaa pikaisesti jokin valistunut kansalaismielipide.
