Blogit

Mikä on, kun iskä osasi aina toivoa joululahjaksikin vain saippuaa tai levyjä, joita me lapset oikeasti haluttiin itsellemme. Ja minä haalin itselleni kaikkea turhaa tavaraa, vaikka aikuisten kuuluisi toivoa elämältä ja joululta vain mielenrauhaa tai korkeintaan hyvä kirja.

Ei vaan voi mitään, että esim. iPodin varastamisen estoon kehitetty karkkilaatikko on täysin ihana keksintö.

Voiko sitä elää joulun yli ilman turkoosia iPod-sukkaa? (Vai pitäiskö sellainen kutoa itse?! Tai virkata? Itse tehtyä saa haalia, ja kirpputoriasioita, ja jos tarpeeseen ostaa, niin se ei voi olla paha asia. IPod-sukan tarve, onko sellaista?)

Sitten ovat kaikki hienot meikkiasiat. Esimerkiksi sellainen rasva, joka saa silmänympärykset näyttämään siltä, että takana on hyvin nukuttu yö ja vuosikymmeniä terveellistä elämää. Sellaisen ohi ei voi kävellä, varsinkin kun se on nimeltään joku seerumi. Mikä sana! Kiitos, Biotherm.

Luojan kiitos joulu tulee. Siinä on hyvää esim. kynttilät, suklaa, kirjojen lukeminen, ja lahjat.

Tämä joulu opetti, että nykyajan nuket liikkuvat, itkevät, käyvät suihkussa (”real water”), syövät, juovat, käyvät potalla (”really!”), laulavat ja nauravat (tuttu tv:stä!).

Kaveri epäili, että kohta nuket alkavat lisääntyä. Itse toivon, että ensi joulun uutuus olisi nukke, joka tiskaa ja maksaa vuokraa – ja maatuu, kun leikki-ikä menee ohi.

Leikki-imurin mukana tuli leikkiroskia. Mistäköhän voi ostaa lisää roskia, kun nämä nykyiset loppuvat?

Lapsena joulussa parasta oli: lahjat, myöhään valvominen, vihreät kuulat, jos sai mummolta sukkien lisäksi setelin, Samu Sirkan joulutervehdys, tonttujahti siskojen kanssa (vedettiin nuorinta pulkassa ja muka kuultiin ja nähtiin joka kinoksen takana tonttuja).

Lapsena joulussa pahinta oli: herneet, sauna keskellä päivää, joulupäivänä piti pysyä sisällä, odottaminen, ruokapöydässä pitkään istuminen, jos iskä ei suostunut paljastamaan kuka joulupukki oli ja äänestä melkein tunnisti mutta ei ihan.

Nyt joulussa on parasta: iskän sinappi, joulupäivänä sisällä makaaminen, joulupöydässä pitkään istuminen, ajan mateleminen, aikaisin nukkumaan meneminen kirjan ja viinilasin kanssa, jos onnistuu pitämään joulupukin nimen muilta salassa, herneet, sauna keskellä päivää.

Nyt joulussa on pahinta: jouluhäsä, missä viettäisi joulun, ikävä lapsuutta ja tonttujahtia.

Millainen joulu meille tulee tänä vuonna?

Joulukoristeita. Kyllä. Enkelikokoelma on saatava esille. Mies ehdottaa, että olisi joulukeskus, johon kaikki koristeet laitettaisiin ja muu asunto rauhoitettaisiin enkeleiltä. Eipä kyllä onnistu.

Kynttilöitä. Runsaasti eri kokoisia ja värisiä ja hajuisia.

Pipareita. Tänään! Suloinen sunnuntai.

Piparkakkutalo. Jepjep, muumitalo-versiona. (Minähän olen leivontaihme. Kohta laitan keittiöön kyltin: Reetan keittiö on kodin sydän.)

Torttuja. Kuka niitä söisi?

Joulukuusi. Ei jaksa. Meillä on neljä paria isovanhempia, niiden kuuset saavat riittää ja tulee vähemmän neulasia nurkkiin.

Kirkko. Ehkä joululauluja aattona Temppeliaukion kirkossa.

Hautausmaa. Täytyyhän Kekkoselle toivottaa hyvää joulua.

Lahjoja. Kyllä, viime tingassa. Viime jouluna kävin Stokkalla aattona ja siellä oli jo joulunjälkeinen ale käynnissä. Kätevää! (Muualla asuville lahjaksi lehtitilauksia, ne ei voi myöhästyä eikä tarvi tungeksia postissa.)

Kinkku. No ei. Ja kalkkunakin on lihaa, isoäideille tiedoksi.

Joulukortit. Kunnollinen perhe lähettää kortteja. Ehkä? Tai ei, ei ole edes kenenkään osoitteita tallessa. Sähköpostilla Veela tonttulakissa? Aatonaattona?

Glögiä. Jee! Kausi on aloitettu hyvissä ajoin.

Joulupukki. Joo! Kuka muukaan ne lahjat toisi?

Joululiina. En usko itsekään, että minulla on joulupöytäliina.