Sain viikonloppuna kuulla järkyttävän asian.
Rapujuhlissa kaveri väitti ohimennen, että minä en pidä Sauli Niinistöstä. Blogistani oli kuulemma lukenut tämän tiedon.
Kamala väärinkäsitys! Sauli on nimittäin erittäin jees. Tuliko selväksi? Ei ole Niinistön vika, että hän joutui pressanvaaleissa Halosen vaihtoehdoksi. (Muistaako joku muuten vielä pressanvaalit? Ei kai, kun kaikki odottavat kuumissaan maaliskuun edarivaaleja).
On paljon muitakin miespoliitikkoja, joista pidän ihan oikeasti. Joissakin viehättävät mielipiteet (ei nyt tule ketään mieleen), joissakin viisaus (Soininvaara), joissakin olemus (kuten nyt Niinistö), joissakin kohta muu, mikä.
Viimeisestä viehätyksestä käyköön esimerkiksi Raimo ”opiskeluaikojen on lyhennyttävä” Sailas.
Nyt herra Sailas kutsuu Heinäluoman ja kumppaneiden vaalien alla virinnyttä vihreyttä ”bioenergiapuuhaksi” ja väittää, että siinä on jo ”uskonnollista hurmosta”.
Olen Sailaksen kanssa samaa mieltä, tosin sillä erotuksella, että toivon tälle hurmokselliselle puuhastelulle pitkää ikää vaalienkin jälkeen. Ja Heinäluomalle oikein kovasti tervetuloa ”puuhaajien” porukkaan. Naiset nimittäin usein nimenomaan ”puuhaavat”, tai sitten järkkäilevät, siivoilevat, hoitelevat asioita, kirjoittelevat lehtiin, tai näpertelevät jonkin muun pikkuaskareen parissa.
Mutta siis hyvät ihmiset, älkää minua syyttäkö anti-niinistöläiseksi. Minähän olen loputtoman kiinnostunut Niinistön askeesista, rahoista, urasta, veroajatuksista ja tietenkin rakkaudesta. Taaskin muuten jonkun lehden kannessa yhdistettiin Niinistö vaaleaan naiseen, vaikka ihan selvästi hän käy Manalassa jonkun tumman naisen kanssa. Salaperäistä, kiehtovaa, kaikin puolin kannatettavaa toimintaa!