Kaksi hapuilevaa johtopäätöstä elämästä juuri nyt, kun olen lukenut yön tunteina kahta eri kirjaa.
1. Minusta ei tule kovin helposti ilmastonmuutoskeptikkoa. Uskon edelleen aika vakaasti, että länsimaissa pitäisi keskittyä luopumiseen eikä haalimiseen – siitä saattaisi vaikka tulla onnelliseksi.
2. Elämässä on olennaista se, mistä Hanif Kureishi kirjoittaa. Muu on kohinaa vaan.
12. elokuuta 2009 kello 23.49
Kannattaisi hankkia parempaa skeptikkolukemista. Tuosta on hyvä aloittaa:
http://www.ilmastofoorumi.fi/ilmastonmuutos/ilmastoskeptikon-kasikirja/
9. lokakuuta 2009 kello 10.09
Luopuminen jostakin voi todella edistää onnellisuutta. Mutta vastauksen antaminen siihen mistä meidän tulisi luopua esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei voi olla aivan yksinkertaista. Esimerkiksi se, että vihreät ja vihertävät (onnen tiellä) vastustavat uusia ydinvoimaloita (välitön fyyysinen vaara) mutta susosivat nettijärjestelmän laajaa soveltamista (välilliset vaarat kuten kouluampumiskulttuuri netissä), on ristiriitaista. Jos vastustaa uusien teknisten järjestelmien soveltamista sitä ei saa tehdä ainakaan oman vallankäyhtön paisutamisen ja muodollisen teknisen luokittelemisen näkökulmasta.