Luvut ovat aika kaameita: Suomessa on pian 300 000 työtöntä. Ministeri Sinnemäki lausui hiljattain, että ilman töitä ovat erityisesti miehet ja nuoret, kohta myös naiset.
Ketkä sitten ovat töissä?
Ei ainakaan helsinkiläinen Osku Paavonkallio. 22-vuotias nuori mies kertoi muutama viikko sitten Hesarin haastattelussa, että on elänyt nelisen vuotta enimmäkseen toimeentulotuella. Hänellä oli pätevä selitys tilanteeseen:
”Työttömyyteni syynä on yksinkertaisesti se, ettei minulla ole koulutusta mihinkään ammattiin. Se taas johtuu siitä, etten vielä tiedä, mikä minusta tulee isona.”
Yhden nuoren syrjäytyminen työelämästä maksaa noin 27 500 vuodessa. Koko uran ajalta lasku on noin 700 000 euroa.
Budjettiriihessä ideoidaan parhaillaan hurskaita suunnitelmia kansakuntamme kouluttamiseksi ja työllistämiseksi. Kataisen putiikki kertoi juuri ylpeänä 330 miljoonan työllisyyspaketista.
Mutta mitä tekevät jyrkit ja annit, jos oskut eivät ensi vuonnakaan tiedä, mitä huvittaisi tehdä isona?
30. heinäkuuta 2009 kello 0.15
Itellä on koulutusta kohta liikaakin, vaan ei kunnon töitä, pelkkiä lyhyitä sijaisuuksia, joilla ei ees elä. Oon valmistunu aineenopettajaksi alalle, jolle ylikoulutetaan ihmisiä. Onneksi alan sisäänottomääriä ja auskultointiin otettavien määrää on nyt supistettu. Ei ole kovin hauskaa kituuttaa korkeasti koulutettuna, kun opintolainatkin painavat päälle. Eläkeiän nostaminen ei ainakaan minun työnsaantimahdollisuuksiani edistä, typerä veto sekin.
30. heinäkuuta 2009 kello 19.33
Joo, kyllä pitäisi muistaa, että työtä tekemällä oppii ja että ihan perusjärjelläkin selviää aika pitkälle, mutta niin vaan näkyvät nykyään vaativan kirjakaupan myyjältä ja aulapalveluhenkilöltäkin ammatillisia tutkintoja.
Mulla on itselläni alempi yliopistotutkinto, joka ei pätevöitä sinänsä yhtään mihinkään, mutta myös ajalta ennen lamaa monenlaista työkokemusta, joka ei nykyään merkkaa mitään, kun ei ole ammatillista perustutkintoa tai sitten tietysti korkeampaa yliopistotutkintoa. Korkeampaa yliopistotutkintoa ei nyt kumminkaan ole luvassa, koska en tunne kiinnostusta alaan niin kovasti, vaan tahtoisin vain tehdä töitä, melkein mitä vain.
Joskus kauan sitten muistelen jonkun Helsingin Sanomain toimittajankin ihmetelleen, miksi päästäkseen ompelemaan tehtaaseen yhtä suoraa saumaa tarvitsee kolmi- tai kaksivuotisen ammatillisen tutkinnon, mutta ajokortin saa ja autolla pääsee ajamaan paljon vähemmällä, vaikka auton ajaminen liikenteessä on paljon vaativampaa kuin suoran sauman ompelu.
30. heinäkuuta 2009 kello 22.50
Hei Reetta!
Näin 8 vuotta, ilman koulutusta mihinkään ammattiin, töitä tehneenä, ei voi kuin ihmetellä, miten Osku ei voisi töitä tehdä, vaikka uraputki ei olisikaan vielä selvä. Itse alkaa vasta nyt valkenemaan mitä sitä haluaisi ”isona” tehdä, mutta ei se ole työntekoa estänyt.
Mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on aina korostettu liikaa koulutuksen merkitystä työelämässä ja että samalla uralla pysytään ihan hautaan asti. Suurin osa perusduuneista on ihan työssäopittuja. Ei siihen mitään tutkintoa taskuun tarvitse toimiakseen esim. vartijana, blokkarina, siivoojana, kaupassa, kahvilassa jne. Siinä sitten on aikaa miettiä mitä haluaa isona tehdä. Ja joustavuutta näiltä aloilta löytyy, kun sitten sinne kouluun on aika mennä.
Näin omasta kokemuksesta
Hyvää kesän jatkoa!
7. elokuuta 2009 kello 23.59
Osku ja ystävänsä saavat minun puolestani laulella ”Minusta tulee isona”-veisua vaikka loppuikänsä, mutta mieluusti omalla kustannuksellaan. On ihan luonnollista ettei parikymppisenä vielä tiedä mitä haluaa tehdä, mutta näkisin että tämä selkiytyy todennäköisemmin menemällä töihin tai opiskelemaan kuin istuskelemalla toimeentulotuen turvin kotona. Puolustan kyllä vahvasti toimeentulotukea niille, jotka sitä tarvitsevat, mutta kyllä terveiltä nuorilta miehiltä (ja naisilta) voi ja pitää myös vaatia hieman yritystä, ei tämä yhteiskunta pelkällä päähäntaputtelulla pyöri.
22. syyskuuta 2009 kello 23.24
Itse opiskelen lukiossa tällähetkellä, mutta olen alkanut jo hieman suunnitella tulevaisuutta, sitä että opiskelenko lukion jälkeen vai hakisinko jonnekkin töihin. Jos jatkan opiskelua, aina on sellainen vaara, että sitten kun olen saanut opiskeluni loppuun, ei olisikaan tarjolla töitä, koska työttömyys uhkaa niin kovasti kaikkia. Mutta toisaalta taas, miten saisin hyvän työn pelkällä lukiokoulutuksella?