Ajauduttiin viikonloppuna siskon kanssa hippipuistoon. Siellä aina tapahtuu, tällä kertaa Puistokarkelot.
Raikkaan ja reippaan näköisiä ihmisiä. Polkkaa, viuluja, jopa kansallispukuinen mies kumartelemassa teatraalisesti tanssiparilleen.
Kaksivuotias oli riemuissaan, äiti tanssitaan.
Tanssittiin me, mutta silti tuli outo olo. Miten pystyn ikinä tukemaan lapsiani heidän mahdollisessa kansantanssiharrastuksessa? Se on ihan liian tervehenkisen näköistä hommaa. Karkelot… Auts. Kantele? Ei ikinä!
Toistaiseksi ei ole kauheasti pelkoa, että tytöt ajautuisivat pahoille teille. Menin eilen kotiin, kaikkien nukkumaanmenoaikojen jälkeen, ja siellähän ne ipanat kailottivat jonkun Pleikkarin ääressä Riisutaan pois kaikki housut ja paidat, lähdetään lennolle, näytä mulle missä sul on rusketusraidat, piirrä ne kartalle, hei, miten hyvin menee!
28. heinäkuuta 2009 kello 19.53
Hienoa, että sait tutustua siihen, mitä kansanmusiikki Suomessa nykyään parhaimmillaan on =)
Vaikka lapsesi eivät vielä joutuneetkaan pahoille teille liian tervehenkisen kansantanssiharrastuksen pariin, niin ei se välttämättä niin kauheaa olisi! Itse 20 vuotta tanssineena ja useammassa valtakunnallisessa nuorisojärjestössä toimivana luottamushenkilönä olen kuitenkin sitä mieltä, että säännöllinen harrastustoiminta antaa lapsille ja nuorille hyvän pohjan kasvaa itsenäisiksi ja vastuullisiksi aikuisiksi.
Kansantanssissa ja -musiikissa vieläpä usein perehdytään perinteeseen, joka auttaa tunnistamaan omia juuriaan ja sitä mihin suomalaisuus perustuu ja miten eri maiden kulttuurit eroavat toisistaan. Vahva omien juurien pohjalle perustuva identiteetti on varmasti nykypäivän maailmassa entistä tärkeämpi ja erilaiset kulttuuriharrastukset auttavat usein nimenomaan tämän rakentumisessa.
Lisäksi kansantanssi- ja musiikki tarjoaa lapsille ja nuorille esiintymiskokemusta ja -varmuutta ja näin apua tulevaisuuden koulu- ja työelämää varten. Kuten moni muukin harrastus, niin kansantassi- ja musiikkikin tarjoavat myös yhteisön, jossa opetella sosiaalisia taitoja ja lisäksi vielä mahdollisuuden matkustella ympäri maailman ja näin itsenäistyä jo nuorena. Itse muistelen erityisen lämmöllä juuri esiintymismatkoja, joita on tehty Kiinaa, Kuwaitia ja Azoreita myöten ja tämän lisäksi vielä mielettömän hyvän kaveripiirin ympäri Suomen ja maailman.
Toivottavasti tämän ensishokin jälkeen koet vielä monia muitakin mukavia hetkiä kansantanssin ja -musiikin parissa.
29. heinäkuuta 2009 kello 18.25
Tanhu ei ole tarpeeksi muodikas nykyvanhemmille: se on liian halpa (puvut saa seuroilta usein lainaksi esityksiin), sen saavutuksilla ei voi kilpailla muiden vanhempien kanssa lasten paremmuudesta.
Kansantanssista tulisi trendi jos lisenssimaksut nostettaisiin pariin tonniin vuodessa, jokainen joutuisi teettämään itselleen vuosittain uudet kurpposet ja kansallispuvun, harjoitukset olisivat 5krt/vko, näin maksimoitaisiin vanhempien ja lasten uupumus sekä koulutyön häiritseminen. Viisivuotiaista ylöspäin olisi erikseen edustusryhmät, jonne olisi tiukat karsinnat ja vetäjiksi valikoitaisiin suoritushimoisia vanhempia, jotka karjuisivat salin laidalla luokituksissa polkkaohjeita.
31. heinäkuuta 2009 kello 10.43
Mä voisin kuvitella, että kansantanssista tulisi trendi, ainakin übertrendikkäiden keskuudessa. Luulenpa kuitenkin, että tämän postauksen pointti oli pelko siitä, että omien lasten elämä kasvaa kauas erilleen omasta elämästä.
1. elokuuta 2009 kello 0.13
Siban kansanmusiikin osasto on kyllä oikeesti täynnä hienoja, luomisvoimaisia, omaäänisiä ja varmaan trendikkäitäkin nuoria kansanmuusikkoja. Luultavasti säkin Reetta voisit ihan tykätä, mutta et vaan vielä oo kuullu niitä.
29. joulukuuta 2009 kello 0.22
Hei Arvoisa Reetta Räty!
Ensinnäkin kiitos Petterille,kun kirjoitit asiaa!
Itse olen 18v kanteleen soittaja sekä kansantanssija. Olen tanssinut kansantansseja sekä monia muita eri tanssilajeja kolmevuotiaasta.
Koen tekstisi suorastaan hyökkäyksenä sitä työtä vastaan,mitä me kansanperinteen harrastajat yritämme pitää kovalla työllä pystyssä. Itse tiedän kokemuksesta,että kansantanssin harrastaminen on mitä mukavin harrastus ja se vaatii paljon vaivaa ja harjoitusta.Meidän perheessä jokainen perheenjäsen on kansantanssija,eikä kukaan ole sanallakaan koskaan katunut harrastusta.
Saanko kysyä,mille perustat tuon kielteisen kantasi kansantanssia ja kanteleensoittoa vastaan?! Olen ollut kanteleensoittaja kohta seitsemän vuotta ja kansantanssija viisitoista vuotta,joten vahvalla kokemuksen äänellä voin sanoa,että kansantanssi ja kanteleensoitto on mitä parhaimpia harrastuksia.Siinä näkee maailmaa,tapaa eri kulttuurien edustajia,minulle edustusmatkat ulkomaille,vierailut toisten maiden ryhmissä sekä monet muut tapahtumat ovat tuoneet elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa. Kuinka monta maata olisikaan jäänyt näkemättä ja ystävää saamatta,jollen olisi kulttuuriperinteen kannattaja?
Suosittelen sinulle lämpimästi,että kävisit esimerkiksi katsomassa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla,kuinka paljon tehdään talkootyöllä,jotta kansanperinne säilyisi,ennen kuin menet sanomaan mitään julkisesti.
Kaustisella opiskelevana nuorena olen nähnyt omin silmin kuinka onnellisia ja ylpeitä lapset ja nuoret ovat,kun saavat jatkaa suomalaista kansanperinnettä.Kaustisella jopa 3-vuotiaat lapset ovat mitä taitavimpia kansantanssijoita… Suosittelen,että katsot esim. MiniOttosten tanssiesityksen,sitä katsoessa onnen kyyneleet valuvat väkisinkin pitkin poskia!
Katso ja näe,ennen kuin sanot!
t.Ylpeä harrastuksistaan.
29. maaliskuuta 2010 kello 10.46
mielestäni ramona on aivan oikeassa kirjoituksessaan